Search

Abstract Background The European Organisation for Research and Treatment of Cancer (EORTC) has developed the Spiritual Well-being Questionnaire (EORTC QLQ-SWB32), a measure of spiritual well-being validated with people receiving palliative care for cancer, although its usefulness is not restricted to that population. We aimed to translate and validate this tool in Finnish and to study the relationship between spiritual well-being (SWB) and quality of life (QOL). Methods A Finnish translation was produced according to the guidelines of EORTC and included forward- and back-translations. Face, content, construct and convergence/divergence validity and reliability were studied in a prospective manner. QOL was assessed with EORTC QLQ-C30 and 15D questionnaires. Sixteen individuals participated in the pilot testing. 101 cancer patients drawn from oncology units, and 89 patients with other chronic diseases drawn from religious communities in different parts of the country participated in the validation stage. Retest was obtained from 16 individuals (8 cancer and 8 non-cancer patients). Inclusion criteria included patients with either a well-defined palliative care plan, or who would benefit from palliative care, as well as the capacity to understand and communicate in Finnish. Results The translation appeared understandable and acceptable. Factorial analysis identified four scoring scales with high Cronbach alfa values: Relationship with Self (0.73), Relationship with Others (0.84), Relationship with Something Greater (0.82), Existential (0.81), and, additionally, a scale on Relationship with God (0.85). There was a significant correlation between SWB and QOL in all participants. Conclusions The Finnish translation of EORTC QLQ-SWB32 is a valid and reliable measure both for research and clinical practice. SWB is correlated with QOL in cancer and non-cancer patients undergoing palliative care or who are eligible for it.

Tässä artikkelissa tutkitaan suomalaisten ortodoksisen uskonnon opettajien kokemuksia opettajantyöstä 1950-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun. Artikkelissa selvitetään yhtäältä millaisia uskonnonopetuksen järjestelyt ovat olleet. Toiseksi tarkastellaan opettajien käsityksiä roolistaan oppilaan uskonnollisen identiteetin tukijana. Lähdeaineisto muodostuu 15 eläkkeellä olevan aineenopettajan yksilöhaastattelusta, jotka on kerätty vuosina 2004–2005. Lähiluvun keinoin lähdeaineistoa ryhmitellen ja analysoiden artikkeli tarjoaa kuvan ortodoksisen uskonnonopetuksen ilmiöstä sitä opettaneiden kokemuksissa. Artikkelissa liitytään muistitietotutkimuksen ymmärtävään suuntaukseen eli menneisyydelle annettujen merkitysten tekemiseen kuulluksi ja ymmärrettäväksi. Tutkimustulokset voidaan kiteyttää neljään havaintoon: Ensinnäkin haastavat opetusjärjestelyt, oppiaineeseen asennoitumisesta syntyneet jännitteet ja vähemmistö-enemmistö -asetelmaan liittyvä rajankäynti kouluyhteisössä ovat piirteitä, jotka yhdistävät eri aikoina toimineiden ortodoksisen uskonnon opettajien työnkuvaa. Toiseksi, opettajien kertomuksista piirtyy kuva ortodoksisesta uskonnonopetuksesta marginaaliin sijoittuneena oppiaineena, jonka paikkaa ja oikeutusta opettajat joutuivat puolustamaan. Kolmanneksi, opettajien kokemukset koulusta työyhteisönä olivat pääasiallisesti myönteisiä, vaikka haastatteluissa tuotiin esille runsaasti epäkohtia. Neljänneksi, opettajat katsoivat tukeneensa oppilaan identiteettiä parhaiten olemalla aidosti omia persooniaan ja tarjoamalla siten oppilaille esimerkin ortodoksina olemisesta.