Search

Artikkelissa tarkastellaan opettajuuden rakentumista ja muutoksia suomalaisen varhaiskasvatuksen ja siihen sisältyvän esiopetuksen opetussuunnitelmissa vuosina 1972–2022. Artikkelin aineisto koostuu varhaiskasvatusta ohjanneista opetussuunnitelmista sekä niihin verrattavista ohjausasiakirjoista. Artikkelissa pyritään opettajuuden rakentumisen ja muutosten kuvaamiseen koulutussosiologisen ja -historiallisen tekstinanalyysin avulla. Tutkimustehtävänä on kuvata, miten varhaiskasvatuksen opettajuus on rakentunut ja muuttunut vuosina 1972–2022 suhteessa varhaiskasvatuksen perustehtävään. Tarkastelujakson alkupuolen tekstit heijastelevat varhaiskasvatuksen ambivalenttia asemoitumista opetus- ja kasvatusalan ja sosiaalihuollon rajapinnalle. Siirto sosiaalihallinnon alaisuudesta opetushallintoon selkiytti varhaiskasvatuksen paikkaa ja tehtävää. Asiakirjoissa esiintyvä tapa käsitellä opettajan tehtävää ja roolia varhaiskasvatuksessa näyttäytyy niin ikään ambivalenttina, ristiriitaisena ja väistelevänä. Ylipäätään opetuksesta puhumista on vältetty tarkastelujakson alkupuolella. Ambivalenssi ilmenee asiakirjoissa myös suhteessa varhaiskasvatuksen opettajuuteen. Opettajuus rakentuu jossain määrin selkeämpänä vasta Opetushallituksen laatimissa opetussuunnitelmissa erityisesti esiopetuksen mutta myös muun varhaiskasvatuksen ohjaavissa teksteissä. Johtopäätöksissä tarkastellaan, mitkä yhteiskunnalliset tekijät ovat tutkitulla ajanjaksolla olleet yhteydessä tapoihin esittää opettajan tehtävät ja rooli opetussuunnitelmissa ja osaltaan vaikuttaneet opettajuuden rakentumiseen varhaiskasvatuksessa.

Artikkelin tarkoituksena on avata sitä, millaisena uutisen tekijä uutistekstin ja -genren ristivalotuksessa yleisölle esittäytyy ja millaiseen asemaan uutisen lukija asetetaan. Näitä kysymyksiä lähestytään sisäistekijän ja -lukijan käsitteiden kautta, sekä filosofi Karl Popperin esittämän kolmen maailman teorian avulla. Artikkelissa esitetään käsitteiden vertailevan analyysin ja teoreettisen erittelyn avulla tapa ymmärtää uutisten sisäistekijä kolmeen osaan jakautuneena. Popperin maailmojen jakoa mukaillen tekijä esittäytyy yhtä aikaa sekä todellisuutena sellaisenaan, todellisuutta kuvaavana yksilöllisenä ihmisenä että käytäntöinä, organisaationa ja instituutiona joiden kautta todellisuutta kuvataan. Uutistekstissä voidaan korostaa mitä tahansa näistä piirteistä toisten kustannuksella. Eri puolia korostamalla voidaan vaikuttaa siihen, millaiseksi sisäislukijan ja sen myötä todellisen lukijan suhde tekstiin ja sen kuvaamaan todellisuuteen pyrkii muodostumaan.