Search

Funding Information: This work was supported by the Päivikki and Sakari Sohlberg Founda-tion and the Björkqvist Fund. The work was done in the framework of the Gerontology Research Center (GEREC) and the Centre of Excellence in Research on Ageing and Care (CoE AgeCare). We would like to thank all the people living and working in and visiting the ALF for giving us a window into their everyday life in the facility. We especially wish to thank staff members for helping us arrange the group discussion and interviews and all the residents who took part in them. Funding Information: This work was supported by the Päivikki and Sakari Sohlberg Foundation and the Björkqvist Fund. The work was done in the framework of the Gerontology Research Center (GEREC) and the Centre of Excellence in Research on Ageing and Care (CoE AgeCare). We would like to thank all the people living and working in and visiting the ALF for giving us a window into their everyday life in the facility. We especially wish to thank staff members for helping us arrange the group discussion and interviews and all the residents who took part in them. Publisher Copyright: © The Authors. Assisted living facilities are presented as the older person’s home but, at the same time, defined by institutional and communal characteristics. Using Goffman’s (1974/1986) concept of frame, we aim to find out how home, institution and community frames define social roles and shape social relationships and interaction in assisted living facilities. Directed content analysis was used to analyse the data consisting of observations, one group discussion and ten individual interviews with residents in an assisted living facility. We found that the home frame was characterised by meaningfulness, spontaneousness and informality of social relationships and interaction, whereas the institution frame by indifference and formality of them. Acknowledging and tolerating other people was not only central in the community frame but also dissociating oneself from some people. Frames can shed light on how different interpretations of the multifaceted social environment of assisted living affect homeliness of the facility and well-being of the residents.

publishedVersion Non

Koronapandemian leviämisen estämiseksi asetetut rajoitukset ovat kohdistuneet erityisesti ikäihmisiin, joille tauti on vaarallisin. Miten korona-aika rajoituksineen on näkynyt ikääntyneiden elämässä ja hyvinvoinnissa? Tutkimuksemme aineistona on 31 kesällä 2020 tehtyä puhelinhaastattelua. Korona-aika rajoituksineen oli vaikuttanut haastateltujen arkeen ja hyvinvointiin eri tavoin. Suuri osa koki arkensa muuttuneen vain vähän tai ei ollenkaan, osa taas koki hyvinvointinsa huonontuneen merkittävästi. Jotkut kokivat arkensa jopa parantuneen. Niillä, joilla arki ei ollut juuri muuttunut, elämä oli saattanut olla jo ennestään rajoittunutta huonon toimintakyvyn ja vähäisten sosiaalisten kontaktien vuoksi. Osa haastatelluista oli kyennyt joko yksin tai muiden ihmisten tuella kehittämään uusia tapoja toimia, jolloin oli ollut mahdollista säilyttää arki lähes ennallaan. Ympäristön, kuten kävelyreittien ja viheralueiden, merkitys hyvinvoinnin ylläpitäjänä korostui pandemia-aikana. Yhteydenpito muihin ihmisiin puhelimitse oli tärkeä keino ylläpitää hyvinvointia. Uusi teknologia oli korvannut kasvokkaisia tapaamisia lähinnä niillä, joilla oli ennestään kokemusta sen käytöstä. Ikääntyneiden korona-arjessa korostuivat sopeutuminen, joustavuus ja elämänkokemuksen pohjalta syntyneet valmiudet pandemia-ajan kohtaamiseen.

Tässä tutkimuksessa tarkoituksemme oli kartoittaa, miten eläkeikäiset ihmiset kuvaavat vanhenemista ja miten he tuovat puheessaan esille vanhenemisen erilaisia vaiheita ja siirtymiä. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää miten vanhat ihmiset itse näkevät vanhenemisen ja hyvinvoinnin suhteen. Tutkimusmenetelmänä olivat ryhmäkeskustelut ja aineistona keskustelunauhoituksista tehdyt litteraatit. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Osallistujat toivat esille erilaisia hyvinvoinnin ulottuvuuksia sekä keinoja, joilla hyvinvointia pidettiin yllä silloinkin, kun toimintakyky oli heikentynyt iän karttuessa. Nimesimme nämä keinot: varsinaiseen vanhuuteen valmistautuminen, ikääntymismuutoksiin sopeutuminen, totutuista tekemisistä luopuminen ja luopumisen hyväksyminen. Tärkeä havainto on se, että luopumisen hyväksyminen toi tilaa uusille asioille ja mielenkiinnon kohteille. Luopumisen hyväksyminen myös mahdollisti hyvinvoinnin ylläpitämistä muistojen kautta. Tutkimuksen tulokset vahvistavat näkemystä hyvinvoinnin moniulotteisuudesta ja vanhoista ihmisistä heterogeenisena joukkona. Näitä tutkimustuloksia voidaan käyttää esimerkiksi ikääntyneiden palveluja kehitettäessä.

This article aims to deepen understanding of the informal social relationships of the oldest old by applying qualitative methods. It considers ideas of the fourth age, socioemotional selectivity theory, and gerotranscendence theory from the viewpoint of Finnish community-dwelling nonagenarians. Qualitative life-story interviews were analyzed using qualitative content analysis. Nonagenarians described the significance of social relationships but also social restrictions and loneliness. In addition, the interviewees described the company and help their social relationships provided, and the pleasant and unpleasant emotions they experienced in their existing and past relationships. Our findings indicate that social relationships can contribute to the ability of nonagenarians to live a good life in old age, and that nonagenarians’ successful aging is not necessarily related to voluntary disengagement from social relationships, as suggested by some theories. Rather, our findings indicate a pursuit of engagement with other people to be important for the good aging of the oldest old.