Search

Brain death-induced cytokine storm is thought to harm transplantable organs. However, longer procurement times have been associated with non-inferior or better outcomes in kidney, heart, and lung transplants, while optimal procurement time for liver allografts is unknown. Our aim was to analyze the association of time interval from brain death to organ procurement with liver allograft outcomes in two nationwide cohorts. The association of procurement interval with graft survival and short-term complications was analysed in multivariable models. Altogether 643 and 58,017 orthotopic liver transplantations from brain-dead donors were included from Finland between June 2004 and December 2017 and the US between January 2008 and August 2018, respectively. Median time from brain death to organ procurement was 10.5 h in Finland and 34.6 h in the US. Longer interval associated with better graft survival (non-linearly, p = 0.016) and less acute rejections (OR 0.935 95% CI 0.894–0.978) in the US cohort, and better early allograft function (p = 0.005; Beta −0.048 95% CI −0.085 −(−0.011)) in the Finnish cohort, in multivariable models adjusted with Donor Risk Index, recipient age, Model for End-Stage Liver Disease and indication for transplantation. Progressive liver injury after brain death is unlikely. Rushing to recover seems unnecessary; rest and repair might prove beneficial.

Factors affecting outcomes in liver transplant (LTx) recipients with hepatocellular carcinoma (HCC) and hepatitis C viral (HCV) infection include the choice of immunosuppression. Here, we analyzed the HCV+ subgroup of patients from the randomized controlled, international SiLVER Study. We performed a post hoc analysis of 166 HCV+ SiLVER Study patients regarding HCC outcome after LTx. Control patients (group A: n=88) received mTOR inhibitor (mTORi)-free, calcineurin inhibitor (CNI)-based versus sirolimus-based immunosuppression (group B: n=78). We found no significant difference regarding HCV-RNA titers between group A and B. Since no effect in group B could be due to variable sirolimus dosing, we split group B into patients receiving sirolimus-based immunosuppression+CNIs for >50% (B1; n=44) or

Teema : sopeutuminen. Kuuntele podcast jossa Kari Hevossaari keskustelee joulunumeron päätoimittajan Janne Rapolan kanssa numeron teemasta sopeutumisesta.

Teema : maksa- , haima- ja sappitiekirurgia. English summary

Teema : syntymä

Teema : motivaatio

Teema : motivaatio

Teema : elinsiirrot. English summary

Teema : elinsiirrot. English summary

English summary

Teema : elinsiirrot

Teema : hepatologia. English summary

Malignant tumours are the foremost complications of immunosuppressive treatment. They are a major challenge for organ transplant recipients and their treating physicians. This paper reviews the aetiology and current treatment of an unusual neuroendocrine skin cancer, Merkel cell carcinoma (MCC), caused by a Merkel cell polyomavirus infection. MCC occurs more frequently than expected in immunosuppressed subjects, especially in organ transplant recipients. The current literature comprises reports of 79 organ transplant recipients with MCC. The risk of MCC in organ transplant recipients is increased up to 66-182-fold compared with the general population. In addition to the increased risk of developing MCC, immunosuppressed individuals have poorer MCC-specific survival. The aim of this review article is to familiarize organ transplant doctors with this unique and clinically challenging skin cancer, and to provide recent data on the diagnosis and current treatment recommendations for an immunosuppressed population.

English summary

In acute portal vein thrombosis (PVT), a six-month anticoagulation treatment achieves complete recanalization in only 35%–45% of patients, but the predictors of poor treatment responses are unclear. We examined treatment outcomes in PVT and aimed to identify predictors of incomplete recanalization and portal hypertensive complications. This retrospective study comprised patients diagnosed with PVT between 2006 and 2015. Key exclusion criteria were liver cirrhosis, malignancy, and age

In acute portal vein thrombosis (PVT), a six-month anticoagulation treatment achieves complete recanalization in only 35%–45% of patients, but the predictors of poor treatment responses are unclear. We examined treatment outcomes in PVT and aimed to identify predictors of incomplete recanalization and portal hypertensive complications. This retrospective study comprised patients diagnosed with PVT between 2006 and 2015. Key exclusion criteria were liver cirrhosis, malignancy, and age

Infection is a major cause of mortality and morbidity after thoracic organ transplantation. The aim of the present study was to evaluate the infectious complications after lung and heart transplantation, with a special emphasis on the usefulness of bronchoscopy and the demonstration of cytomegalovirus (CMV), human herpes virus (HHV)-6, and HHV-7. We reviewed all the consecutive bronchoscopies performed on heart transplant recipients (HTRs) from May 1988 to December 2001 (n = 44) and lung transplant recipients (LTRs) from February 1994 to November 2002 (n = 472). To compare different assays in the detection of CMV, a total of 21 thoracic organ transplant recipients were prospectively monitored by CMV pp65-antigenemia, DNAemia (PCR), and mRNAemia (NASBA) tests. The antigenemia test was the reference assay for therapeutic intervention. In addition to CMV antigenemia, 22 LTRs were monitored for HHV-6 and HHV-7 antigenemia. The diagnostic yield of the clinically indicated bronchoscopies was 41 % in the HTRs and 61 % in the LTRs. The utility of the bronchoscopy was highest from one to six months after transplantation. In contrast, the findings from the surveillance bronchoscopies performed on LTRs led to a change in the previous treatment in only 6 % of the cases. Pneumocystis carinii and CMV were the most commonly detected pathogens. Furthermore, 15 (65 %) of the P. carinii infections in the LTRs were detected during chemoprophylaxis. None of the complications of the bronchoscopies were fatal. Antigenemia, DNAemia, and mRNAemia were present in 98 %, 72 %, and 43 % of the CMV infections, respectively. The optimal DNAemia cut-off levels (sensitivity/specificity) were 400 (75.9/92.7 %), 850 (91.3/91.3 %), and 1250 (100/91.5 %) copies/ml for the antigenemia of 2, 5, and 10 pp65-positive leukocytes/50 000 leukocytes, respectively. The sensitivities of the NASBA were 25.9, 43.5, and 56.3 % in detecting the same cut-off levels. CMV DNAemia was detected in 93 % and mRNAemia in 61 % of the CMV antigenemias requiring antiviral therapy. HHV-6, HHV-7, and CMV antigenemia was detected in 20 (91 %), 11 (50 %), and 12 (55 %) of the 22 LTRs (median 16, 31, and 165 days), respectively. HHV-6 appeared in 15 (79 %), HHV-7 in seven (37 %), and CMV in one (7 %) of these patients during ganciclovir or valganciclovir prophylaxis. One case of pneumonitis and another of encephalitis were associated with HHV-6. In conclusion, bronchoscopy is a safe and useful diagnostic tool in LTRs and HTRs with a suspected respiratory infection, but the role of surveillance bronchoscopy in LTRs remains controversial. The PCR assay acts comparably with the antigenemia test in guiding the pre-emptive therapy against CMV when threshold levels of over 5 pp65-antigen positive leukocytes are used. In contrast, the low sensitivity of NASBA limits its usefulness. HHV-6 and HHV-7 activation is common after lung transplantation despite ganciclovir or valganciclovir prophylaxis, but clinical manifestations are infrequently linked to them. Keuhkon- ja sydämensiirtopotilailla infektiot ovat yleisiä ja ne aiheuttavat merkittävää kuolleisuutta. Infektioiden aiheuttajakirjo on laaja, joten hyvät menetelmät infektioiden diagnostiikassa ovat välttämättömiä. Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin bronkoskopian käyttökelpoisuutta keuhkon- ja sydämensiirtopotilaiden infektiodiagnostiikassa, verrattiin sytomegalovirus(CMV)-infektioiden osoittamiseen käytettäviä menetelmiä näissä potilasryhmissä sekä tutkittiin ihmisen herpesvirusten 6 ja 7 (HHV-6 ja HHV-7) esiintymistä ja merkitystä keuhkonsiirtopotilailla. Tutkimme sydämensiirtopotilaille tehtyjen 44:n ja keuhkonsiirtopotilaille tehtyjen 472:n bronkoskopian tulokset. Seurasimme 21:tä keuhkon- tai sydämensiirron saanutta potilasta veren CMV-antigenemia-, DNAemia- (PCR) ja mRNAemia(NASBA)testein. CMV-infektioiden hoito perustui antigenemiatestiin, johon kahden muun testin tuloksia verrattiin. CMV antigenemiatestin lisäksi 22:ta keuhkonsiirtopotilasta seurattiin HHV-6:n ja HHV-7:n suhteen valkosolujen antigeenitestien avulla. Infektioepäilyn yhteydessä tehtyjen bronkoskopioiden näytteistä saatiin diagnoosi sydämensiirtopotilailla 41 %:ssa ja keuhkonsiirtopotilailla 61 %:ssa tapauksista. Bronkoskopia osoittautui hyödyllisimmäksi ajanjaksona yhdestä kuuteen kuukautta elinsiirrosta. Sen sijaan oireettomille keuhkonsiirtopotilaille tehtyjen ns. seuranta-bronkoskopioiden löydökset vaikuttivat potilaan hoitoon vain 6 %:ssa tapauksista. Yleisimmät bronkoskopianäytteissä todetut mikrobit olivat CMV ja Pneumocystis carinii, joka aiheutti infektioita keuhkonsiirtopotilailla yllättäen myös estolääkityksen aikana. Bronkoskopiaan liittyi vain harvoin merkittäviä komplikaatioita. Lääkehoitoa vaatineista CMV antigenemioista DNAemia-testi oli positiivinen 93 %:ssa ja mRNAemia-testi 61 %:ssa tapauksista. Antigenemia- ja DNAemia-testien tulokset korreloivat aineistossamme hyvin. Antigenemiatasoja 2, 5 ja 10 pp65-positiivista leukosyyttiä/50 000 leukosyyttiä vastaavat parhaan herkkyyden ja tarkkuuden summan tuottavat DNAemia (herkkyys/tarkkuus)-tasot olivat 400 (75.9 % / 92.7 %), 850 (91.3 % / 91.3 %) ja 1250 (100 % / 91.5 %) kopiota/ml. Näitä antigenemiatasoja vastaavat mRNAemia-testin herkkyydet olivat 25.9 %, 43.5 % ja 56.3 %. Keuhkonsiirtopotilaista 91 %:lla todettiin HHV-6 antigenemia ja 50 %:lla HHV-7 antigenemia. Molemmat virukset aktivoituivat yleensä n. kuukauden kuluessa keuhkonsiirron jälkeen. Yhdellä potilaalla HHV-6 viruksen aktivaatio assosioitui radiologisiin keuhkomuutoksiin ja toisella neurologisiin löydöksiin, mutta muutoin HHV-6 ja HHV-7 antigenemiaan ei voitu liittää selkeitä oireita. Gansikloviiri tai valgansikloviiri estolääkityksen aikana 15 potilaalla (79 %) todettiin HHV-6, seitsemällä (37 %) HHV-7 ja yhdellä (7 %) CMV antigenemia. Tämän tutkimuksen perusteella bronkoskopia on turvallinen ja käyttökelpoinen menetelmä keuhkon- ja sydämensiirtopotilaiden infektioiden diagnostiikassa. Sen sijaan oireettomille keuhkonsiirtopotilaille tehtävien seuranta-bronkoskopioiden hyödyllisyys on kyseenalainen. CMV DNAemia-testi (PCR) vaikuttaa toimivan yhtä hyvin verrattuna CMV antigenemiatestiin, kun hoidon aloittamisen kynnysarvoina on käytetty yli 5 pp65-antigeenipositiiivista leukosyyttiä. Sitä vastoin NASBA-testin matala sensitiivisyys rajoittaa sen käyttöä. HHV-6 ja HHV-7 antigenemia on yleistä keuhkonsiirron jälkeen huolimatta CMV infektioita vastaan suunnatusta estolääkityksestä. Näiden virusten aktivaatioon liittyy kuitenkin harvoin selkeitä oireita tai löydöksiä.