Suomalaisissa vankiloissa on tehty systemaattista ohjelmatoimintaa noin 20 vuoden ajan. Ohjelmatoiminnan tärkeimpänä tavoitteena on edistää rikoksetonta elämäntapaa, ja siten vähentää vapautumisen jälkeistä uusintarikollisuutta. Uusintarikollisuusvaikutusten todentaminen edellyttää vaikutustutkimuksiin perustuvaa tutkimusnäyttöä, jota on vähitellen alkanut kertymään myös Suomesta. Tässä artikkelissa käydään läpi yksittäisten ohjelmien uusintarikollisuusvaikutuksia koskevien kotimaisten arviointitutkimusten keskeiset tulokset, sekä pohditaan ohjelmatoiminnan vaikutusten arvioinnin mahdollisuuksia tilastollisten tutkimusmenetelmien, tutkimusaineistojen ja ohjelmatoiminnan volyymin näkökulmista. Ohjelmatoiminnan vaikutuksista uusintarikollisuuteen Suomessa ei ole toistaiseksi saatu selvää näyttöä. Vaikka ohjelmien vaikutusten tutkimiseen tarvittavat aineistot ovatkin parantuneet 2000-luvulla selvästi, uskottavaa arviointia vaikeuttavat edelleen hyvien tutkimusasetelmien puute sekä yksittäisten ohjelmien pienet osallistujamäärät. Vaikutusarviointien menetelmällisessä laadussa on parantamisen varaa. Koska yksittäisen ohjelman vaikutus uusintarikollisuuteen on saatavilla olevan tutkimustiedon valossa luultavasti aika maltillinen, kovin pienillä tutkimusaineistoilla vaikutuksia ei kannata jatkossa yrittää tilastollisesti tutkia. Pienet vaikutukset eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että ohjelmat eivät voisi olla kannattavia ja kustannustehokkaita. Merkittävä osa nykyisestä ohjelmatoiminnasta on osallistujamääriltään niin pienimuotoista, ettei niiden toimivuudesta tai toimimattomuudesta ole helppo saada luotettavaa tietoa. Tämä tilanne haastaa tutkimustietoon perustuvan ohjelmatoiminnan kehittämistä. Sasu Tyni and Mikko Aaltonen: Evaluation research on rehabilitation programs in prison. Rehabilitation programs have been used systematically in Finnish prisons now for two decades. The main aim of these programs is to promote desistance and reduce recidivism after release. Several Finnish evaluations of prison programs have been published during the recent years. In this article, we start by reviewing the key results of these studies and consider the possibilities and limitations of quasi-experimental program evaluation in the light of available register data and the scale of program uptake. So far none of the Finnish evaluations have shown evidence of programs reducing recidivism. Even though the datasets needed for evaluation have improved clearly in the 21st century, credible evaluation of programs’ causal effects is still hampered by lack of strong research designs and low participant rates in most programs. The methodological quality of evaluations should be improved. Given that the available evidence suggests that true effect sizes of programs are likely to be relatively small, large samples are needed to attain enough statistical power to detect effects or their absence. At the same time, even if true effect sizes are small, the programs can still be cost-effective. The low numbers of participants in most prison programs present a challenge to evidence-based program development. Keywords: prison rehabilitation – recidivism – program evaluation – statistical power – causal inference