Search

Tarkastelemme artikkelissa luovuuden käsitettä suomalaisen työelämän kontekstissa. Erityisenä fokuksenamme on työministeriön hiljattain julkaiseman ”Luova työote – tuottava työ: työelämälähtöiseen luovuuteen perustuva tuottavuusstrategia” -raportin pohjalta johdettu käsite luovan työotteen johtaminen. Pohdimme mitä luovan työotteen johtaminen tarkoittaa ja lisääkö se aihepiirin ympärillä käytävään tieteelliseen ja/tai pragmaattiseen diskurssiin jotakin sellaista, mikä legitimoi uuden käsitteen. Aihepiiriä lähestymme sekä teoreettisesti että empiirisesti. Määrittelemme käsitteen analyysimme pohjalta. Tarkastellessamme tutkimuskysymyksemme toista puolta toteamme organisaatio- ja johtamistutkimuksen kentällä olevan erinäisiä teorioita, jotka sisältävät luovan työotteen johtamista vastaavia ajatuksia ja sisältöjä. Samalla kuitenkin esitämme, että käytännön työelämän näkökulmasta voisi olla paikallaan eksplisiittisesti korostaa ratkaisuja, joilla luovuutta työelämässä voitaisiin edistää. Tästä syystä luovan työotteen johtaminen saattaisi näkemyksemme mukaan osoittautua hyödylliseksi, koska käsite nostaa varsin suoraviivaisesti esille luovuuden johtamisen merkityksen. Esitämme lisäksi, että käsite saattaisi tuoda alalle paljon kaivattua teoreettista ja käsitteellistä eksplisiittisyyttä ja selkeyttä.