Search

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tavoite oli kaksiosainen: historian käytön analysointi sodanjälkeisessä Bosnia ja Hertsegovinassa erityisesti nuorten näkökulmasta sekä Bosnian serbi-, kroaatti-, ja bosniakkinuorten historiallisen ajattelun tarkastelu. Tutkimustavoite konkretisoitui seuraavaan kolmeen pääanalyysiin: Analyyseista ensimmäinen käsitteli yleistä historian läsnäoloa sodanjälkeisessä Bosniassa. Jäsentelin analyysin historiallisten ilmiöiden, kuten historiakulttuurin, historiatietoisuuden ja historiapolitiikan ympärille. Toinen pääanalyysi keskittyi kolmeen erilliseen 8. luokan historian oppikirjaan (8. luokka on peruskoulun viimeinen luokka), joita Bosnian kolme kansallista ryhmää ovat käyttäneet sotavuosista lähtien. Koulukirjakäsittely rakentui sodan, rauhan ja kansakunnan käsitteiden ympärille. Keskuskäsitteiden katsotaan olevan keskeisiä yhteiskuntahistoriallisia käsitteitä sodanjälkeisessä Bosniassa. Kolmas pääanalyysi käsitteli kansainvälistä Nuoret ja Historia -tutkimusta, jonka keräsin kahdeksasluokkalaisilta bosnialaisilta 1999–2000. Nuorten historiallista ajattelua ja käsityksiä kuvannut tilastollinen analyysi perustui 907 oppilaan vastauksiin ja keskittyi samojen kolmen pääkäsitteen representaatioihin kuin oppikirja-analyysi. Bosnian kansallisten ryhmien vastauksia verrattiin muiden maiden tuloksiin sekä keskenään. Analyysi historian läsnäolosta kuvasti historiakulttuurin jakautumista kolmeen erilliseen ja osin jopa vastakkaiseen kulttuuriin sodanjälkeisessä Bosniassa. Historian oppikirjat havainnollistivat, kuinka kolmen kansanryhmän esitykset menneestä luovat viholliskuvia muista kansanryhmistä maan sisällä. Kirjat rakentavat kolmea erilaista historiantulkintaa neljän miljoonan asukkaan yhteiskunnan sisällä ja rinnastavat usein menneen ja nykyisen. Samaan aikaan Nuoret ja Historia –tutkimus osoitti, että valtaosassa kysymyksiä Bosnian kansalliset ryhmät erottuivat toisistaan vain marginaalisesti. Eurooppalaisessa vertailussa Bosnian nuoret muodostivat oman yksittäisen ryhmänsä: he uskoivat vahvasti rauhaan tulevaisuudessa eivätkä pitäneet sotia tärkeinä historian muutosvoimina. Työhön kuuluu aineisto cd-rom, joka jokaisen julkaisun mukana.

In Czechoslovakia, the occupation of 1968 denoted the beginning of normalization , a political and societal stagnation that lasted two decades. Dissident initiative Charter 77 emerged in 1977, demanding that the leaders of the country respect human rights. The Helsinki process provided a macro-level framework that influenced opposition and dissident activities throughout Eastern Europe. The study contributes a focused empirical analysis of the period of normalization and the dissident movement Charter 77. Dissent in general is seen as an existential attitude; it can be encapsulated as a morally rationalized critical stance as derived from shared experience or interpretation of injustice, which serves as a basis for a shared collective identity comprising oppositional consciousness as one unifying factor. The study suggests that normalization can be understood as a fundamentally violent process and discusses the structural and cultural manifestations of violence with relation to Charter 77. In general, the aim of the system was to passivize the society to such an extent that it would not constitute a potential threat to the hegemonic rule of the regime. Normalization caused societal stagnation and apoliticization, but it also benefited those who accepted the new political reality. The study, however, questions the image of Czechoslovakia s allegedly highly repressive rule by showing that there was also quite considerable tolerance of Charter 77 and consideration before severe repression was brought to bear against dissidents. Furthermore, the study provides understanding of the motives and impetuses behind dissent, the strategic shifts in Charter 77 activities, and the changes in the regime s policies toward Charter 77. The study also adds new perspective on the common image of Charter 77 as a non political initiative and suggests that Charter 77 was, in fact, a political entity, an actively political one in the latter half of the 1980s. Charter 77 was a de facto hybrid of a traditional dissident initiative and an oppositional actor. Charter 77 adopted a two-dimension approach: firstly, it still emphasized its role as a citizens initiative supporting human rights, but, secondly, at the same time, it was a directly political actor supporting and furthering the development of political opposition against the ruling power. T ekkoslovakian miehitys vuonna 1968 käynnisti ns. normalisaation, jonka seurauksena maan poliittinen ja yhteiskunnallinen elämä muuttuivat merkittävästi. Kommunistien ote yhteiskunnasta kiristyi merkittävästi. Normalisaatio oli prosessiksi, jossa väkivalta oli läsnä niin suorassa, rakenteellisessa kuin kulttuurisessa muodossa. Vallanpitäjien tavoitteena oli turvata kommunistisen puolueen asema ja eliminoida yhteiskunnan sisäiset uhkatekijät. Normalisaatio myötä monet menettivätkin kiinnostuksensa yhteiskunnallisiin asioihin ja näin mukautuivat normalisaatiohallinnon tavoitteisiin. Helsingissä vuonna 1975 allekirjoitettu Etyk-sopimus merkitsi toisinajattelijoiden toiminnan lisääntymistä Itä-Euroopassa. Etyk toi ihmisoikeudet kansainvälisen politiikan keskeisiin teemoihin, mikä avasi uuden perspektiivin toisinajattelijoille. T ekkoslovakiassa vuonna 1977 perustettu Charta 77 on yksi tärkeimmistä sosialistista järjestelmää kritisoineista liikkeistä. Vaikka normalisoitua T ekkoslovakia pidetään yleisesti varsin repressiivisenä järjestelmänä, tutkimus kuitenkin osoittaa hallinnon haavoittuvuuden, mikä heijastui myös sen Charta 77 kohtaan harjoittamaan politiikkaan. Tutkimus valottaa toisinajattelijoiden motiivia/valintaa asetuttua vastustamaan järjestelmää ja heidän strategia valintojaan suhteessa vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen. Tutkimus muuttaa vallitsevaa käsitystä Charta 77 liikkeestä ja tuo uuden näkökulman normalisaatioon. Ymmärrys Charta 77:stä on pitkälti perustunut suhteellisen kapeaan näkemykseen ihmisoikeuksia puolustavana kansalaisaloitteena. Charta 77 oli kuitenkin poliittinen ilmiö ja toimija, joka haastoi vallanpitäjien näkemykset ja kyseenalaisti järjestelmän legitimiteetin yhä rohkeammin 1980-luvun loppua kohden tultaessa. Charta 77 oli hybridi, jossa yhdistyi perinteinen toisinajattelijoiden dialogiin nojautuva lähestymistapa sekä poliittinen toiminta, jonka tavoitteena oli demokratisoida yhteiskunta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. This thesis aims to examine the bilateral relations betvveen the People's Republic of China and the Republic of Finland during the 1950s. The timing of the work is determined by the fact that since Finland and the PRC agreed to establish diplomatic relations in the year 1950, relationship betvveen the two countries had vvitnessed friendly and stable development up until 1960, especially in terms of trade and cultural intercourse. The main sources of my research are the archives collected from the Archive Office of Chinese Ministry of Foreign Affairs in Beijing. A total number of 335 archives relating to the topic 'Finland and China' can be found there in the specific time period 1950-1960. Most of the archives consist of official documentation, governmental report and diplomatic correspondence released by the Chinese Foreign Ministry, vvhich strictly represents the Chinese governmenfs view tovvards Finland. In this thesis, I intend to mainly discuss tvvo research questions: l.Hovv did Finland and China decide to establish diplomatic relations in 1950? In other vvords, vvhat are the explanatory factors behind this decision? 2. Hovv did Sino-Finnish relations develop in the 1950s? I observe that Sino-Finnish relationship in the 1950s reflects the follovving features. First, political relationship vvas semi-active. Second, trade had alvvays been the chief stimulus and main focus in Sino-Finnish rapport. Finland vvas very interested in trading largely vvith China in exchange for foreign currency. Trade negotiations vvere held almost every year and the majority of governmental intercourse also touched the issue of bilateral trade, vvhich reflected a strong feature of trade politics. In addition, the grovving numbers of cultural exchange and nongovernmental interaction in the 1950s also contributed to Sino-Finnish rapprochement greatly.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Topic of research is the four-years of activities of the Advisory and Monitoring Group (AMG) of the Organization for Security and Cooperation in Europe (OSCE) in Belarus. The aim of the study is to look at the OSCE as an organization that has democratization as one of its tasks, what strategies and tools it can deploy, and whether it was the best suited for the job. The example used to highlight these questions is the work of the AMG in Belarus, because it was the first OSCE mission with a clearly democratization mandate. The paper contains a review of several theories of democracy promotion, democratization, and international organizations as a promoter of democracy to help pose questions to the available sources, then it looks directly at the activities of the AMG on the ground and evaluates them. The main sources for research include primary sources such as writings by the Head of Mission Wieck, restricted reports of the AMG, OSCE and EU documents, and media reports from that period. As secondary sources it uses monographs and articles about Belarus which, unfortunately, do not cover a wide range of topics. The main results are that the OSCE/AMG came to play an important role in Belarus, but it had its shortcomings: the late realization of the nature of transition; infighting among the donors stemming from the differences in evaluation; the strategy of the political opposition which relied heavily on international pressure and did not focus enough on building internal; not all transformational actors were involved fully in the process. As for the OSCE , at the time it was best placed to negotiate and support a longer-term presence on the ground. The characteristics of the OSCE (wide-ranging membership, consensual decision making, and commitments based on political will) made it the most suitable organization to mediate in a political conflict where one side did not show a political will to find a solution. The OSCE's tools for conflict management- the missions on the ground, the High Representatives for National Minorities and for Freedom of the Media as well as Office for Democratic Institutions and Human Rights - were flexible enough to be adapted to the situation on the ground. While the efforts from the international community could be evaluated as satisfactory, the internal developments prevented the opposition forces from becoming an effective internal force. The realization by the international community that the bottom up movement was needed and adapted its strategy accordingly to attempt to build up the internal actors, the regime already consolidated its grip on society. While the OSCE had no power to adopt or implement punitive measures as it had no economic or aid leverage over the country, it possessed a certain leverage in legitimizing the regime through declaring the elections free and fair. However, delegitimization by the OSCE was strong enough to put pressure for small adjustments and was not strong enough to delegitimize the regime in the eyes of its main constituents, or the population of Belarus.

Whereas it has been widely assumed in the public that the Soviet music policy system had a “top-down” structure of control and command that directly affected musical creativity, in fact my research shows that the relations between the different levels of the music policy system were vague, and the viewpoints of its representatives differed from each other. Because the representatives of the party and government organs controlling operas could not define which kind of music represented Socialist Realism, the system as it developed during the 1930s and 1940s did not function effectively enough in order to create such a centralised control of Soviet music, still less could Soviet operas fulfil the highly ambiguous aesthetics of Socialist Realism. I show that musical discussions developed as bureaucratic ritualistic arenas, where it became more important to reveal the heretical composers, making scapegoats of them, and requiring them to perform self-criticism, than to give directions on how to reach the artistic goals of Socialist Realism. When one opera was found to be unacceptable, this lead to a strengthening of control by the party leadership, which lead to more operas, one after the other, to be revealed as failures. I have studied the control of the composition, staging and reception of the opera case-studies, which remain obscure in the West despite a growing scholarly interest in them, and have created a detailed picture of the foundation and development of the Soviet music control system in 1932-1950. My detailed discussion of such case-studies as Ivan Dzerzhinskii’s The Quiet Don, Dmitrii Shostakovich’s Lady Macbeth of Mtsensk District, Vano Muradeli’s The Great Friendship, Sergei Prokofiev’s Story of a Real Man, Tikhon Khrennikov’s Frol Skobeev and Evgenii Zhukovskii’s From All One’s Heart backs with documentary precision the historically revisionist model of the development of Soviet music. In February 1948, composers belonging to the elite of the Union of Soviet Composers, e.g. Dmitri Shostakovich and Sergei Prokofiev, were accused in a Central Committee Resolution of formalism, as been under the influence of western modernism. Accusations of formalism were connected to the criticism of the conciderable financial, material and social privileges these composers enjoyed in the leadership of the Union. With my new archival findings I give a more detailed picture of the financial background for the 1948 campaign. The independent position of the music funding organization of the Union of Soviet Composers (Muzfond) to decide on its finances was an exceptional phenomenon in the Soviet Union and contradicted the strivings to strengthen the control of Soviet music. The financial audits of the Union of Soviet Composers did not, however, change the elite status of some of its composers, except for maybe a short duration in some cases. At the same time the independence of the significal financial authorities of Soviet theatres was restricted. The cuts in the governmental funding allocated to Soviet theatres contradicted the intensified ideological demands for Soviet operas. Neuvostoliiton musiikkipoliittinen järjestelmä on julkisuudessa usein ymmärretty puolueen ylhäältäpäin ohjaamana keskitettynä kontrollijärjestelmänä. Olen kuitenkin osoittanut väitöskirjassani, että Neuvostoliiton musiikkipoliittisen järjestelmän eri elinten väliset valta- ja vastuusuhteet olivat epäselvät ja niiden edustajat erimielisiä oopperoista ja niiden kontrollista. Kun musiikkia valvovat puolue- ja hallintovirkailijat eivät osanneet määritellä, millainen sosialistista realismia edustavan oopperan pitäisi käytännössä olla, musiikin valvontajärjestelmä ei voinut toimia tarpeeksi tehokkaasti. Siksi musiikin keskusteluista syntyi byrokraattisia ritualistisia areenoja, joissa tuli paljon tärkeämmäksi paljastaa “harhaoppiset” säveltäjät ja vaatia heitä esittämään kritiikkiä ja itsekritiikkiä kuin antaa konkreettisia ohjeita sosialistisen realismin vaikeasti tulkittavan määritelmän mukaisten oopperoiden säveltämiseksi. Oopperoiden toistuvat epäonnistumiset lisäsivät kontrollia ja johtivat uusiin oopperoihin, jotka eivät miellyttäneet puoluejohtoa. Laajaa arkistoaineistoa hyödyntäen olen analysoinut lännessä sangen tuntemattomiksi jääneiden oopperoiden säveltämisen ja näyttämöllepanon valvontaa ja vastaanottoa ja luonut siten yksityiskohtaisen kuvan Neuvostoliiton musiikin valvontajärjestelmän synnystä ja kehityksestä vuosina 1932-1950. Tutkimukseni Ivan Dzerzhinskin Hiljaa virtaa Don, Dmitri Shostakovitshin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth, Vano Muradelin Suuri ystävyys, Sergei Prokofievin Tarina todellisesta ihmisestä, Tihon Hrennikovin Frol Skobeev ja Evgenii Zhukovskin Täydestä sydämestä oopperoista tukee totalitarismia kritisoivaa, revisionistista näkemystä neuvostojärjestelmästä ja sen toiminnasta. Neuvostoliiton säveltäjäeliittiin kuuluneita säveltäjiä, kuten Dmitri Shostakovishia ja Sergei Prokofievia syytettiin formalismista, lännen modernismin vaikutteista Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean päätöslauselmassa helmikuussa 1948. Formalismisyytöksiä vahvistivat heidän nauttimiinsa huomattaviin taloudellisiin, aineellisiin ja sosiaalisiin etuisuuksiin samanaikaisesti kohdistuva kritiikki. Uusien arkistolöytöjen avulla luon aikaisempaa yksityiskohtaisemman kuvan vuoden 1948 anti-formalismikampanjan taloudellisista taustoista. Neuvostoliiton säveltäjäliiton rahoitusorganisaation (Muzfond) itsenäisyys päättää taloudestaan oli Neuvostoliitossa ainutlaatuinen asia ja selvästi ristiriidassa musiikkipoliittisen järjestelmän vuoden 1948 kampanjan aikana vahvistuneiden kontrollipyrkimyksien kanssa. Säveltäjäliiton talouden tarkastukset eivät kuitenkaan muuttaneet pitkäksi aikaa säveltäjäliiton eliitin asemaa. Myös teattereiden taloudellista itsenäisyyttä rajoitettiin. Oopperateattereiden rahoituksen vähentäminen oli kuitenkin ristiriidassa oopperaan kohdistuneiden ideologisten vaatimusten kanssa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The aim of this study is to contemplate the idea of a political theory that has a strong foundation both in metaphysics and science. In this study, I call such a theory a balanced political theory. With the help of the concept of balanced political theory, this study attempts to provide a framework for assessing political theories, such as political parties' programmes and political ideologies. For example, if a party programme contains abstract notions like well-being, but it does not define the ways in which well-being can be observed, tested and falsified, it can be called unbalanced in the sense that it is strongly metaphysical but lacks foundation in science. With metaphysical notions I refer to subjective and normative statements that cannot be verified nor falsified with objective observations (hence the name 'beyond physics'). With science, I mainly refer to attempts to verify or falsify a statement with methods that are agreed by most scholars and with observations. I use dialectic as the main method of argumentation. I read Oswald Spengler's Der Untergang des Abendlandes as a thesis for metaphysical political theory. I also argue that Karl Popper's The Open Society and Its Enemies, as well as his ideas present in the book Conjectures and Refutations can be seen as the anti-thesis for metaphysical political theories. Popper's theories can be read as scientifically oriented theories, in which metaphysics is largely neglected. Finally, I suggest that Robert Oppenheimer's political thought in The Open Mind and in the Science and the Common Understanding can be interpreted as a synthesis of Spengler's and Popper's theories. Oppenheimer's political thought emphasised both the scientific principles, such as modesty and the acknowledgment of uncertainty, and metaphysics. The result of this study is the framework for analysing political theories. The another result is that Robert Oppenheimer's political thought is founded on metaphysical as well as on scientific principles. As a consequence, his political thought provides an example of a balanced political theory. Tämän tutkielman tarkoitus on pohtia sellaista poliittista teoriaa, joka pohjautuu sekä metafysiikkaan että tieteelliseen varmentamiseen. Tässä tutkielmassa kutsun tällaista teoriaa tasapainotetuksi (balanced) poliittiseksi teoriaksi. Tasapainotetun poliittisen teorian käsitteen avulla tämä tutkielma pyrkii hahmottelemaan työkalua poliittisten teorioiden, kuten puolueohjelmien ja ideologioiden, arvioimiseksi. Esimerkiksi, jos puolueohjelma sisältää abstrakteja käsitteitä kuten hyvinvointi mutta ei määrittele tapoja, joilla hyvinvointia voidaan havainnoida, testata ja falsifioida, voidaan puolueohjelmaa kutsua epätasapainotetuksi - se on metafyysisesti painottunut, sillä sitä ei voida arvioida tieteellisesti. Metafysiikalla viittaan subjektiivisiin ja normatiivisiin väitteisiin, joita ei voida verifioida tai falsifioida objektiivisilla havainnoilla (täten sen nimi 'fysiikan tuolla puolen'). Tieteellä viittaan pääasiassa pyrkimyksiin verifioida ja falsifioida väitteitä metodeilla, joiden käytöstä vallitsee tiedeyhteisössä laaja yksimielisyys, sekä havainnoilla. Tässä tutkielmassa käytän dialektiikkaa pääasiallisena argumentointimetodina. Oswald Spenglerin Der Untergang des Abendlandesia luen teesinä metafyysisen poliittisen teorian puolesta. Lisäksi esitän, että Karl Popperin The Open Society and Its Enemies sekä hänen ideansa kirjassa Conjectures and Refutations voidaan nähdä antiteeseinä metafyysiselle poliittiselle teorialle. Popperin teorioita on mahdollista lukea tieteellisesti orientoituneina teorioina, joissa metafysiikka on suurimmaksi osaksi sivuutettu. Viimeiseksi, esitän että Robert Oppenheimerin poliittinen ajattelu teoksissa The Open Mind ja Science and the Common Understanding voidaan tulkita synteesinä Spenglerin ja Popperien teorioista. Oppenheimerin poliittinen ajattelu painotti sekä tieteellisiä periaatteita kuten vaatimattomuus ja epävarmuuden myöntäminen että metafysiikkaa. Tämän tutkielman tulos on työkalu poliittisten teorioiden analysoimiseen. Lisäksi tämän tutkimuksen tuloksena on, että Robert Oppenheimerin poliittinen ajattelu on sekä metafyysistä että tieteellisiin periaatteisiin pohjautuvaa. Näin ollen hänen poliittisia teorioitaan voidaan kutsua esimerkeiksi tasapainotetusta poliittisesta teoriasta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The paper is researching two questions: what are effects of liberalisation of electricity market in Finland; and what will be the effects of liberalisation of electricity industry in Baltic States. The paper uses case study and comparative analysis methods to achieve its objectives. The first question is answered via a unique methodology. Using case study the paper attempts to describe the effects caused by liberalsiation of electricity industry on three different areas of welfare: consumer welfare, security of supply and environment. The second question is answered by help of comparative analysis. Electricity markets of three Baltic countries (Estonia, Latvia and Lithuania) are considered as a single market.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The focus of this thesis shall be the European Social Dialogue and the Lisbon Strategy, or rather that dimension of the Lisbon Strategy that is most pertinant to both the Social Dialogue and to the European Union’s policies on industrial relations and employment, the ‘Social Policy Agenda’. The thesis should therefore be understood as being centred upon the Social Policy Agenda of the Lisbon Strategy realised through the European Social Dialogue. The aim of the study is based around the pursuit of two related thematic questions. Firstly, is a certain understanding of the concept of ‘Society’ being rhetorically employed by EU institutions, in discussions of the Lisbon reform process, which is reliant upon distinctly ‘modern’ categories and epistemological-ontological assumptions. The crucial issue in relation to this question is whether or not those ontological and epistemological categories, upon which this ‘modern’ conceptual idiom depends, are still extant in our current historical context at the putative ‘modern-postmodern’ boundary. Secondly, assuming that there are certain conceptual confusions in the EU's presentation of the Social Dialogue, does its consequent inability to establish a coherent and historically appropriate conceptual vocabularly create a political vacuum through which unrecognised social and economic forces operate based upon the imperatives and tendencies of highly developed capitalist society to reproduce itself on its own instrumental terms. This thesis pursues its exploratory aims by means of a historical analysis of concepts. This means it will establish concepts as an epistemological method of comprehending social and historical phenomena, and will then apply this to an analysis of the usage of concepts in the Social Dialogue, but set in the context of historical time. The thesis should also be understood as a critique of the Social Dialogue. In particular, this thesis shall be an Immanent Critique aimed at the Social Dialogue. This is a mode of enquiry in social theory that analyzes cultural and social forms by identifying and exploring contradictions in the rules and systems necessary to the production of those forms. The main results obtained are not in the form of data or verified hypotheses, but rather consist of an elaboration of the main themes toward providing exploratory conclusions. The result is therefore an elaborated confirmation of the original impressions of the Social Dialogue and Lisbon Strategy implied in the thematic questions at the outset. In this thesis the main sources shall consist of European Commission Communications on the Social Dialogue, the Social Policy Agenda, and the Lisbon Strategy. The secondary sources are theoretical and shall be drawn upon to provide arguments, ideas, theories, and criticism in the conventional manner.

Austria and Finland are persistently referred to as the “success stories” of post-1945 European history. Notwithstanding their different points of departure, in the course of the Cold War both countries portrayed themselves as small and neutral border-states in the world dictated by superpower politics. By the 1970s, both countries frequently ranked at the top end in various international classifications regarding economic development and well-being in society. This trend continues today. The study takes under scrutiny the concept of consensus which figures centrally in the two national narratives of post-1945 success. Given that the two domestic contexts as such only share few direct links with one another and are more obviously different than similar in terms of their geographical location, historical experiences and politico-cultural traditions, the analogies and variations in the anatomies of the post-1945 “cultures of consensus” provide an interesting topic for a historical comparative and cross-national examination. The main research question concerns the identification and analysis of the conceptual and procedural convergence points of the concepts of the state and consensus. The thesis is divided into six main chapters. After the introduction, the second chapter presents the theoretical framework in more detail by focusing on the key concepts of the study – the state and consensus. Chapter two also introduces the comparative historical and cross-national research angles. Chapter three grounds the key concepts of the state and consensus in the historical contexts of Austria and Finland by discussing the state, the nation and democracy in a longer term comparative perspective. The fourth and fifth chapter present case studies on the two policy fields, the “pillars”, upon which the post-1945 Austrian and Finnish cultures of consensus are argued to have rested. Chapter four deals with neo-corporatist features in the economic policy making and chapter five discusses the building up of domestic consensus regarding the key concepts of neutrality policies in the 1950s and 1960s. The study concludes that it was not consensus as such but the strikingly intense preoccupation with the theme of domestic consensus that cross-cut, in a curiously analogous manner, the policy-making processes studied. The main challenge for the post-1945 architects of Austrian and Finnish cultures of consensus was to find strategies and concepts for consensus-building which would be compatible with the principles of democracy. Discussed at the level of procedures, the most important finding of the study concerns the triangular mechanism of coordination, consultation and cooperation that set into motion and facilitated a new type of search for consensus in both post-war societies. In this triangle, the agency of the state was central, though in varying ways. The new conceptions concerning a small state’s position in the Cold War world also prompted cross-nationally perceivable willingness to reconsider inherited concepts and procedures of the state and the nation. At the same time, the ways of understanding the role of the state and its relation to society remained profoundly different in Austria and Finland and this basic difference was in many ways reflected in the concepts and procedures deployed in the search for consensus and management of domestic conflicts. For more detailed information, please consult the author. Valtiotraditioiden uudelleenajattelua ja kotimaisen konsensuksen etsintää Suomessa ja Itävallassa toisen maailmansodan jälkeen Valtiotieteiden maisteri Johanna Rainio-Niemen Helsingin yliopistossa 17.10. tarkastettava väitöskirja Small State Cultures of Consensus. State Traditions and Consensus-Seeking tutkii kotimaisen konsensuksen rakennusprojektia toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa ja Itävallassa. Tarkastelu painottuu erityisesti sekä talous- että puolueettomuuspolitiikkaan. Nämä politiikkasektorit tutkimus identifioi sekä suomalaisen että itävaltalaisen konsensuspolitiikan pilareiksi, joiden varaan kertomus uudenlaisesta kotimaisesta konsensuksesta toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin. Rainio-Niemi osoittaa tutkimuksessaan, että valtion käsitteen ja roolin uudelleenmuotoilulla ja uudelleenymmärtämisellä – eri tavoin kahdessa eri kontekstissa – oli keskeinen merkitys uudenlaisessa konsensus-ajattelussa. Uutta oli ennen kaikkea vaatimus konsensuksen luomisen keinojen yhteensovittamisesta demokratian käytäntöjen kanssa. Suomessa tämä tarkoitti muun muassa uudenlaista suhtautumista kotimaisiin kommunisteihin, Itävallassa riittävän yhteisyydentunnon rakentamista kahden pääpuolueen (konservatiivis-kristillinen kansanpuolue ja sosiaalidemokraatit) välille sekä pan-germaanisen potentiaalin hallintaa. Kylmän sodan konteksti loi omanlaisensa valaistuksen käsitteiden yhteiskunnallinen konflikti, konsensus, demokratia sekä puolueettomuus ymmärtämiselle. Tutkimus osoittaa monin eri tavoin kuinka poikkikansallisesti tunnistettavissa oleva käsitys pienestä, demokraattisesta ja puolueettomasta valtiosta kylmän sodan maailmassa motivoi konsensuksen rakentajia sekä Suomessa että Itävallassa. Samaan aikaan suomalaiset ja itävaltalaiset tulkinnat tästä pienen demokraattisen ja puolueettoman maan mallista heijastelivat paikallisia erityispiirteitä, perittyjä tekemisen ja ajattelemisen tapoja. Rainio-Niemen tutkimus liikkuu kotimaisen konsensuksen luomisen käsitteiden sekä käytäntöjen tasoilla, ja se tarjoaa analyyttisesti jäsentyneen ja historiallisesti perustellun puheenvuoron keskusteluun, jota käydään yhtäältä valtiokeskeisyydestä sekä toisaalta niin sanotuista konsensus-hakuisista poliittisista kulttuureista. Tutkimus etsii teoreettisella tasolla risteyspisteitä demokratia- ja valtioteorioiden välille ankkuroiden tarkastelun historialliseen kontekstiin. Se avaa näkymän demokraattisen moniäänisyyden sekä konsensuksen ajatukseen liittyvän yhteisyyden ideaalin välisiin jännitteisiin kylmän sodan vastakkainasettelun aikakaudella. Metodologisesti tutkimus pyrkii kehittelemään vertailevia ja poikkikansallisia historiankirjoituksen menetelmiä tapana lähestyä Eurooppalaista historiaa. Nykypäivän näkökulmasta kaksi 1950-lukulaista vahvan valtion rakennusprojektia tarjoaa pohdittavaa suhteessa tämän päivän integraatio- ja globalisaatiokeskusteluihin. Tutkimuksessa esiin nousevat keskustelut, jotka koskevat valtioyhteisön jaettuja arvoja ja periaatteita sekä niiden suhdetta demokratian rajoihin, ovat perusteiltaan ajankohtaisia tänäkin päivänä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Unbearable Burden of Forgetting is about emergence of Turkish Nationalism. In the official history writings of Turkey, M. Kemal Ataturk is regarded as the father of Turkish Nation, thus nationalism. However defining the concept of nationalism for the Kemalist Period is not so easy, as Ataturk in 1923 when introducing the concept to Turkish nation regarded it as a self evident principle. During 1920s and 1930s M. Kemal emphasized common history and common will to stay together as constituting a nation. He saw reaching the highest level of civilizations as the ultimate aim. In practice, however, religious, lingual and ethnic elements played a greater role in defining Turkish nationalism. The thesis aims to clarify this ambiguity created. Hence turns to 19th century Ottoman Era when nationalism started to flourish. In the Ottomans the principles Ottomanism, Islamism and Turkism came to compensate the sentiment of nationalism. Thus through analysing what these principles meant and what the circumstances that gave rise to them were, how 19th century came to shape Kemalist nationalism is studied. The question thesis puts forward is: Can the late Ottoman history provide reasons why Mustafa Kemal emphasized on different elements of what constituted a nation at different times and why his understanding of nationalism provides space for ambiguity, or is there simply an inconsistency in the early Republican politics on nationalism? The research is done based on a selected literature review of first hand sources; M. Kemal's speeches and writings as well as Ziya Gökalp's and Yusuf Akcura's books on Turkism and on secondary sources; contemporary studies on Turkish History and on the concept nationalism. Chapter 2 provides pieces from M. Kemal's speeches to clarify the inconsistency of emphasis over different elements. Chapter 3 describes the general situation in 19th century Ottomans in order to understand the circumstances when and how nationalism flourished. Chapter 4 introduces Ottomanism, Islamism and Turkism, three ideologies that have tried to create a common identity to prevent the empire from breaking apart. Chapter 5 analyses further the ideology surrounding Turkism from Gökalp's and Akcura's points of view. Chapter 6 focuses on early 20th century, how Turkism came to be used by Union and Progress Party and how Turkish Houses shaped the notion. Chapter 7 briefly looks at post WWI Anatolia in order to understand the circumstances of the time Republic declared its independence. The thesis at the end comes to the solution that there is a historical reason why Ataturk had the need to emphasize on different elements. Traditionally religion had defined Turkishness and had come to shape policies as well as relations. Only Ottomanism had solely emphasized on subjective elements; that is history and will. Once it failed there was evident need in emphasizing on traceable elements. This is very similar to what Kemalist nationalism did. Although Ataturk rejected the Ottoman past and disregarded any connections to it, the continuity in nationalism is clear. Studying Kemalist nationalism within the historical context that includes late Ottoman era helps one understand better nationalism in Kemalist period.

This study examines Finnish economic growth. The key driver of economic growth was productivity. And the major engine of productivity growth was technology, especially the general purpose technologies (GPTs) electricity and ICT. A new GPT builds on previous knowledge, yet often in an uncertain, punctuated, fashion. Economic history, as well as the Finnish data analyzed in this study, teaches that growth is not a smooth process but is subject to episodes of sharp acceleration and deceleration which are associated with the arrival, diffusion and exhaustion of new general purpose technologies. These are technologies that affect the whole economy by transforming both household life and the ways in which firms conduct business. The findings of previous research, that Finnish economic growth exhibited late industrialisation and significant structural changes were corroborated by this study. Yet, it was not solely a story of manufacturing and structural change was more the effect of than the cause for economic growth. We offered an empirical resolution to the Artto-Pohjola paradox as we showed that a high rate of return on capital was combined with low capital productivity growth. This result is important in understanding Finnish economic growth 1975-90. The main contribution of this thesis was the growth accounting results on the impact of ICT on growth and productivity, as well as the comparison of electricity and ICT. It was shown that ICT s contribution to GDP growth was almost twice as large as electricity s contribution over comparable periods of time. Finland has thus been far more successful as an ICT producer than a producer of electricity. Unfortunately in the use of ICT the results were still more modest than for electricity. During the end of the period considered in this thesis, Finland switched from resource-based to ICT-based growth. However, given the large dependency on the ICT-producing sector, the ongoing outsourcing of ICT production to low wage countries provides a threat to productivity performance in the future. For a developed country only change is constant and history teaches us that it is likely that Finland is obliged to reorganize its economy once again in the digital era. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomen talouskasvua. Tärkeimmäksi tekijäksi Suomen talouskasvun selittäjänä tutkimuksessa havaitaan tuottavuuden kasvu. Tuottavuuden kasvun moottori on teknologinen kehitys, erityisen tärkeitä ovat ns. yleisteknologiat kuten sähkö sekä tieto- ja viestintäteknologia (ICT). Taloushistoriasta ja myös tässä tutkimuksessa analysoidusta Suomea koskevasta aineistosta tiedämme että talouskasvuun kuuluu sekä nopean että hidastuvan kasvun kausia. Tällaiset suhdannevaihteluita pidemmät taloudellisen kasvun vaihtelut liittyvät uusien yleisteknologioiden ilmestymiseen, leviämiseen ja häviämiseen. Tutkimus vahvistaa aiemmat havainnot siitä, että Suomi teollistui myöhään ja että Suomen kasvuun liittyi huomattava talouden rakennemuutos. Kuitenkaan yksinomaan tehdasteollisuuden kehitys ei riitä kasvun selittäjäksi, ja rakennemuutos oli pikemmin talouskasvun seuraus kuin syy. Tutkimuksessa esitetään miten korkea pääoman tuottoaste yhdistyi matalaan pääoman tuottavuuskasvuun vuosina 1975 1990; tämä ratkaisee ristiriidan ns. tehottoman pääoman koulukunnan sekä niiden välillä jotka havaitsivat tietyillä toimialoilla kohtuullisia pääoman tuottoasteita. Tutkimuksen päätulos on ICT:n kasvu- ja tuottavuushajotelma (käytetään kasvutilinpitoa, joka on menetelmä jonka avulla talouskasvu voidaan osittaa tuotantopanosten ja teknologisen kehityksen osatekijöihin) sekä vertailu kahden yleisteknologian sähkön ja ICT:n käyttöönoton ja leviämisen vaikutusten välillä. ICT:n kontribuutio BKT:n kasvulle oli vertailukelpoisina ajankohtina kaksi kertaa suurempi kuin sähkön. Suomi onkin ollut huomattavasti menestyksekkäämpi ICT:n tuottajana kuin sähkön tuottajana. Valitettavasti ICT:n käytön suhteen tulokset olivat vaatimattomammat kuin sähkön osalta. Tarkastelujakson aikana Suomi muuntui alkutuotantovaltaisesta, luonnonvaroistaan riippuvaisesta maasta, vauraaksi maaksi, jonka ICT-tuotanto on maailman huippuluokkaa. ICT-toimialojen suuresta merkityksestä johtuen ICT-tuotannon ulkoistaminen matalan palkkatason maihin muodostaa uhan tulevalle tuottavuuskasvulle. Kehittyneen maan taloudessa vain muutos on pysyvää. Historian oppien perusteella Suomi joutuu todennäköisesti jälleen kerran organisoimaan tuotantorakenteensa digitaaliaikakaudella uudelleen.

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa Suomen kansantalouden rakenteesta ja lyhyen aikavälin kehityksestä 1920- ja 1930-luvulla. Tutkimus toteutettiin laatimalla kansantaloutta kuvaava panos-tuotostaulu vuodelle 1928 sekä sen laajennus, panos-tuotosmalli. Aineiston avulla kuvataan kansantalouden rakenteellisia riippuvuuksia, tuotannon avaintoimialoja sekä näiden vaikutusta kansantalouteen. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan kansantalouden tuontiriippuvuutta sekä tuontitullien vaikutusta hintoihin 1930-luvun laman aikana. Tutkimuksen perusteella voitiin identifioida Suomen kansantalouden avaintoimialat vuonna 1928: maatalous, metsätalous, elintarviketeollisuus, puuteollisuus, paperiteollisuus ja rakennustoiminta. Erityisesti elintarviketeollisuuden vahva rooli kansantaloudessa oli kenties yllättävää, erityisesti kun huomioidaan kuinka vähän toimiala on saanut huomiota osakseen taloushistorian tutkimuksessa. Tutkimus osoitti, että Suomen vienti oli pääomavaltaisempaa kuin tuonti. Vaikka tämän tuloksen tulkinta on varauksellinen, tutkimus pystyi osoittamaan ja kvantifioimaan toimialojen työ- ja pääomapanoksen osuuden tuotoksesta yksityiskohtaisesti. Panos-tuotosmallilla arvioitiin puuteollisuuden, paperiteollisuuden ja rakennustoiminnan ajanjaksona 1928-32 tapahtuneen loppukäytön muutoksen vaikutusta kansantalouteen. Merkittävä havainto on, että rakennustoiminnan loppukäytön muutoksella oli erittäin suuri kasvua vähentävä vaikutus koko kansantaloudessa. Talonrakennusinvestointien romahtaminen aiheutti lähes 13 prosentin tuotannon laskun kansantaloudessa. Vaikutus oli jopa suurempi kuin puuteollisuuden viennin romahtamisen. Tulokset osoittavat toisaalta, että yksityisen kulutuksen merkitys kansantaloudelle oli erittäin vahva. Esimerkiksi puuteollisuuden viennin romahtaminen aiheutti yli 4 % tuotannon vähenemisen mutta huomioitaessa mallissa myös yksityisen kulutuksen väheneminen, oli kokonaisvaikutus yli 10 %. Yksityisen kulutuksen huomioiminen mallissa siis yli kaksinkertaisti toimialojen vaikutukset kansantalouteen. Tulokset vahvistivat aiemmissa tutkimuksissa esitettyjä johtopäätöksiä tullipolitiikasta ja osoittivat maatalouteen läheisesti liittyvän elintarviketeollisuuden olleen eniten suojeltu toimiala kansantaloudessa. Muut kotimarkkinoiden toimialat eivät kuitenkaan hyötyneet tullipolitiikasta lamakauden aikana. Panos-tuotoshintamallilla osoitettiin, ettei tullipolitiikka ollut niin onnistunutta kuin aikalaistutkimuksissa väitettiin, vaan tullit korkeintaan pystyivät hidastamaan hintojen alenemista. Tutkimuksen liitteenä esitetään kaikki keskeiset Suomen kansantaloutta vuonna 1928 kuvaavat tilastolliset taulukot, mukaan lukien käyttö- ja tarjontataulukot, panos-tuotostaulukot, panoskertoimet, Leontiefin käänteismatriisi sekä työ- ja pääomapanoskertoimet. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa Suomen kansantalouden rakenteesta ja lyhyen aikavälin kehityksestä 1920- ja 1930-luvulla. Tutkimus toteutettiin laatimalla kansantaloutta kuvaava panos-tuotostaulu vuodelle 1928 sekä sen laajennus, panos-tuotosmalli. Aineiston avulla kuvataan kansantalouden rakenteellisia riippuvuuksia, tuotannon avaintoimialoja sekä näiden vaikutusta kansantalouteen. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan kansantalouden tuontiriippuvuutta sekä tuontitullien vaikutusta hintoihin 1930-luvun laman aikana. Tutkimuksen perusteella voitiin identifioida Suomen kansantalouden avaintoimialat vuonna 1928: maatalous, metsätalous, elintarviketeollisuus, puuteollisuus, paperiteollisuus ja rakennustoiminta. Erityisesti elintarviketeollisuuden vahva rooli kansantaloudessa oli kenties yllättävää, erityisesti kun huomioidaan kuinka vähän toimiala on saanut huomiota osakseen taloushistorian tutkimuksessa. Tutkimus osoitti, että Suomen vienti oli pääomavaltaisempaa kuin tuonti. Vaikka tämän tuloksen tulkinta on varauksellinen, tutkimus pystyi osoittamaan ja kvantifioimaan toimialojen työ- ja pääomapanoksen osuuden tuotoksesta yksityiskohtaisesti. Panos-tuotosmallilla arvioitiin puuteollisuuden, paperiteollisuuden ja rakennustoiminnan ajanjaksona 1928-32 tapahtuneen loppukäytön muutoksen vaikutusta kansantalouteen. Merkittävä havainto on, että rakennustoiminnan loppukäytön muutoksella oli erittäin suuri kasvua vähentävä vaikutus koko kansantaloudessa. Talonrakennusinvestointien romahtaminen aiheutti lähes 13 prosentin tuotannon laskun kansantaloudessa. Vaikutus oli jopa suurempi kuin puuteollisuuden viennin romahtamisen. Tulokset osoittavat toisaalta, että yksityisen kulutuksen merkitys kansantaloudelle oli erittäin vahva. Esimerkiksi puuteollisuuden viennin romahtaminen aiheutti yli 4 % tuotannon vähenemisen mutta huomioitaessa mallissa myös yksityisen kulutuksen väheneminen, oli kokonaisvaikutus yli 10 %. Yksityisen kulutuksen huomioiminen mallissa siis yli kaksinkertaisti toimialojen vaikutukset kansantalouteen. Tulokset vahvistivat aiemmissa tutkimuksissa esitettyjä johtopäätöksiä tullipolitiikasta ja osoittivat maatalouteen läheisesti liittyvän elintarviketeollisuuden olleen eniten suojeltu toimiala kansantaloudessa. Muut kotimarkkinoiden toimialat eivät kuitenkaan hyötyneet tullipolitiikasta lamakauden aikana. Panos-tuotoshintamallilla osoitettiin, ettei tullipolitiikka ollut niin onnistunutta kuin aikalaistutkimuksissa väitettiin, vaan tullit korkeintaan pystyivät hidastamaan hintojen alenemista. Tutkimuksen liitteenä esitetään kaikki keskeiset Suomen kansantaloutta vuonna 1928 kuvaavat tilastolliset taulukot, mukaan lukien käyttö- ja tarjontataulukot, panos-tuotostaulukot, panoskertoimet, Leontiefin käänteismatriisi sekä työ- ja pääomapanoskertoimet.

For the first time the attempt of Denmark, Finland, Norway and Sweden to increase Nordic economic co-operation and integration (NORDEK 1968-1970) is analysed by using records from the four governments archives and interviews with central actors participating. A dominating argument has until now been that dynamics in Nordic economic integration is different from dynamics in European integration. This archive based study disproves the myth however of ideological Nordism and of short term political developments outside Norden as most important for the NORDEK initiative. The NORDEK initiative was actually more a consequence of a long term socioeconomic and socio-political path dependant process. The study also disproves the myth that the NORDEK plan was a political and ideological symbol without socioeconomic substance. The purpose with NORDEK was to create a better basis for generating economic growth and social welfare. The proposed NORDEK institutions were therefore developed to promote economic progress. The study finally shows that the NORDEK failure in 1970 was not a result of lacking economic rationale or incompatible economic interests. The failure was a result of a power struggle in Finnish domestic policy and lacking political will in the other Nordic countries to continue without Finland.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The Second World War and its outbreak have had and continue to have extraordinary resonance throughout the Western political culture of the last six decades. In particular the generally perceived circumstances of the outbreak of the war continue to function as a kind of morality tale, which is commonly used as a judgemental reference and is continuously evoked to legitimise political actions. The purpose of this thesis is to explore this phonomenon. This is done by focusing on one sequence of events – the well-documented Suez Crisis of 1956 – and examining how those events were viewed through a template of the late 1930’s, the policy of appeasement the culminated in the Munich Conference, and the subsequent outbreak of war. The crisis that ensued from Egypt’s nationalisation of the Suez Canal took place within three formidable historical contexts: 1) European decolonisation; 2) the expansion of the Cold War into the Middle East; and 3) the developing Arab/Israeli conflict. Certainly these overlapped, but it is worth trying to think of them separately for the following reason. The British media and government could have and should have seen the unfolding crises in these terms – though with some exceptions – failed to. (Indeed there was even a recent precedent, the nationalisation of Iran’s foreign-owned oilfields by its Prime Minister Mossadeq.) Rather, the British media and government imagined that a familiar set of circumstances from the past were reborn, and they sought answers in this fourth context, the events of the late 1930s. Why this default to a past of dubious relevance? Why was the lure of the past, that particular past, so strong as to deflect attention away from urgent, unfolding political realities? Suez is treated here as a case study, but the conclusions go beyond that event and comment on the larger question of the continued relevance of the outbreak on the Second World War to the contemporary world, and the reductive view of history implied by this. The sources used include British and American diplomatic documents, a broad selection of print media, cartoon images, plus statements made in Parliament and the media. Several diaries and memoirs will be closely examined. Finally attention will also be given to dissident opinion from the 1956 crisis, because – it is argued – it too used the same historical defaults. 3 minutes of video

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. This study of the Finns at the International Lenin School (ILS) reflects history of the Soviet Union during Stalin's era, history of the Communist International (Comintern) as well as history of Finnish communism. The life span of the ILS (1926–1938) matches up with creating and establishing the power structures of Stalinism. Both the ILS and Finnish Communism in the USSR became casualties of the Great Terror (1937–1938). After the WW2, however, the Soviet education was appreciated inside the Communist Party of Finland (CPF). If Finland would have become People's Democracy, the former ILS students would have composed the inner circle of the new 'democratic' government. The Finnish teachers of the ILS were leaders of the CPF that was headquartered in Moscow. At the ILS studied in total 141 Finnish communists. The purpose of the ILS was to educate the communist parties' leading stratum of functionaries. They were supposed to internalize current values, methods and discipline of the Bolsheviks. This study evaluates the effects of the total school experience on the Finns that often ended in another total institution in Finland: prison. The curricula of the ILS consisted of theory of Marxism-Leninism, party history, political economics and themes of campaigns of Stalinism. The ILS year included participation in Bolshevik party life and practical work. During summer excursions (praktikas) the students could acquaint themselves with building of socialism in the Soviet Republics. At the ILS, intention to ideological moulding was not hidden. The students were supposed to adopt the Stalinist identity of the professional revolutionaries of the era. The ILS was saturated with ideology and propaganda. This study analyzes especially uses of history as vehicle of ideological standardisation and as instrument of power. Stalin contributed personally to shortcomings of history writing of the communist party. Later he supervised writing of the inclusive handbook of communism, 'History of the All-Union Communist Party. Short Course'. Special attention will be paid to the effects of Stalin's intervention at the ILS and inside the CPF. The life of the Finns at the ILS and outside the school is described at grass roots. The dividing line between personal and political is analyzed by charting emotional, intimate and bodily experiences of the Finns of the ILS. The fates of the ILS Finns after the studying or teaching period in Moscow are explored in detail. The protagonist among the teachers is Yrjö Sirola that was called 'father of the CPF cadres'. The Finnish ILS teachers and the formed students that had remained in the USSR were most severely hit by the Great Terror. The Soviet education had most importance in Finland of post WW2 period. The training at the ILS, however, did not contribute to revolution in Finland. The main heading of the study, 'A Short Course of Stalinism', crystallises interpretation of the ILS as seat of learning of ideological unity of Stalinism. On the other hand, the title includes a statement of incompleteness of the Stalinist education if the schooling at the ILS had remained in one year. Tutkimus Lenin-koulun suomalaisista on Stalinin kauden Neuvostoliiton, Kommunistisen internationaalin sekä suomalaisen kommunismin historiaa. Etenkin 1930-luvun osalta se on häviäjien historiaa, sillä terrorivuosina Lenin-koulu lakkautettiin ja suomalainen kommunismi Neuvostoliitossa lyötiin maan rakoon. Toisen maailmansodan jälkeen neuvostokoulutetuilla oli nostetta: jos Suomesta olisi tullut kansandemokratia, he olisivat muodostaneet uuden 'demokraattisen' hallinnon sisäpiirin. Lenin-koulun suomalaiset vaikuttivat suomalaisen kommunismin kahdessa kotimaassa, Neuvostoliitossa ja Suomessa. Opiskelijat tulivat yleensä Suomesta, jonka puoluetyöhön heidät pyrittiin palauttamaan koulutuksen jälkeen. Lenin-koulun suomalaisen sektorin opettajat olivat Suomen kommunistisen puolueen (Skp) johtavia emigranttikommunisteja. Suomalaisten pääjoukon opiskelua Moskovassa sävytti kapitalismin maailmanlaajuinen kriisi ja sosialismin rakentaminen neuvostomaahan viisivuotissuunnitelmien tahdissa. Lenin-koulun elinkaari (1926–1938) on jokseenkin yhteneväinen Stalinin valtajärjestelmän luomis- ja vakiinnuttamisvaiheen kanssa. Moskovan kansainvälisessä Lenin-koulussa opiskeli yhteensä 141 suomalaiskommunistia. Lenin-koulun tavoitteena oli kouluttaa kommunistipuolueiden johtoon työntekijöitä, jotka olisivat sisäistäneet bolševikkien arvot, menetelmät ja kurikäsitykset. Lenin-koulusta valmistui ammattivallankumouksellisia, mutta vallankumouksellisuuden sisällöt vaihtelivat. Tutkimuksessa arvioidaan Lenin-koulun koulutuskokemuksen vaikutuksia suomalaisiin, jotka Suomessa yleensä päätyivät toiseen totaaliseen laitokseen, vankilaan. Lenin-koulussa opiskeltiin lähinnä marxismi-leninismin teoriaa, historia-aineita, poliittista taloustiedettä sekä stalinismin kampanjaluonteisempia teemoja. Lukuvuoteen kuului puolue-elämän opiskelua sekä neuvostotasavaltoihin suuntautuneita praktiikkaretkiä, joilla tutustuttiin sosialismin rakentamiseen käytännössä. Ideologisen vaikuttamisen pyrkimystä ei salattu: opiskelijoiden oli omaksuttava aikakautensa ammattivallankumouksellisten stalinistinen identiteetti. Lenin-koulu oli ideologian ja propagandan kyllästämä oppilaitos. Tutkimuksessa analysoidaan erityisesti historian käyttöä ideologisen yhdenmukaistamisen ja vallan välineenä. Stalin puuttui henkilökohtaisesti puoluehistorian puutteisiin ja kirjoitutti lopulta kaikenkattavan kommunismin käsikirjan. Intervention vaikutuksia arvioidaan sekä Lenin-koululla että suomalaiskommunistien keskinäisissä välienselvittelyissä. Tutkimuksessa kuvataan suomalaisten opiskelua ja puolue-elämää Lenin-koululla sekä sen ulkopuolella mahdollisimman 'matalalla' ruohonjuuritasolla. Henkilökohtaisen ja poliittisen välistä rajanvetoa analysoidaan kartoittamalla Lenin-koulun suomalaisten tunnevaltaisia, intiimejä ja ruumiillisia kokemuksia. Tutkimuksessa selvitetään suomalaisten vaiheita opiskelujakson ja Lenin-koulun lakkauttamisen jälkeen. Opettajista eniten huomiota saa Yrjö Sirola, Skp:n 'kaaderien isä'. Stalinin terrorin uhreiksi valikoituivat lähinnä opettajat sekä neuvostomaahan asettuneet entiset opiskelijat. Neuvostokoulutuksella oli painoarvoa Skp:ssä toisen maailmansodan jälkeisellä kaudella, mutta Lenin-koulun opeilla ei kyetty edistämään vallankumousta Suomessa. Tutkimuksen pääotsikko 'Stalinismin lyhyt kurssi' kiteyttää tulkinnan Lenin-koulusta Stalinin kauden ideologisen yhtenäisyyden opinahjona. Toisaalta siihen sisältyy väite stalinistisen koulutuksen keskeneräisyydestä, mikäli kurssitus Lenin-koululla jäi yhteen vuoteen. ISBN 951-746-864-4

From the Soviet point of view the actual substance of Soviet-Finnish relations in the second half of 1950s clearly differed from the contemporary and later public image, based on friendship and confidence rhetoric. As the polarization between the right and the left became more underlined in Finland in the latter half of the 1950s, the criticism towards the Soviet Union became stronger, and the USSR feared that this development would have influence on Finnish foreign policy. From the Soviet point of view, the security commitments of FCMA-treaty needed additional guarantees through control of Finnish domestic politics and economic relations, especially during international crises. In relation to Scandinavia, Finland was, from the Soviet point of view, the model country of friendship or neutrality policy. The influence of the Second Berlin Crisis or the Soviet-Finnish Night Frost Crisis in 1958-1959 to Soviet policy towards Scandinavia needs to be observed from this point of view. The Soviet Union used Finland as a tool, in agreement with Finnish highest political leadership, for weakening of the NATO membership of Norway and Denmark, and for maintaining Swedish non-alliance. The Finnish interest to EFTA membership in the summer of 1959, at the same time with the Scandinavian countries, seems to have caused a panic reaction in the USSR, as the Soviets feared that these economic arrangements would reverse the political advantages the country had received in Finland after the Night Frost Crisis. Together with history of events, this study observes the interaction of practical interests and ideologies, both in individuals and in decision-making organizations. The necessary social and ideological reforms in the Soviet Union after 1956 had influence both on the legitimacy of the regime, and led to contradictions in the argumentation of Soviet foreign policy. This was observed both in the own camp as well as in the West. Also, in Finland a breakthrough took place in the late 1950's: as the so-called counter reaction lost to the K-line, "a special relationship" developed with the Soviet Union. As a consequence of the Night Frost Crisis the Soviet relationship became a factor decisively defining the limits of domestic politics in Finland, a part of Finnish domestic political argumentation. Understood from this basis, finlandization is not, even from the viewpoint of international relations, a special case, but a domestic political culture formed by the relationship between a dominant state, a superpower, and a subordinate state, Finland. Neuvostoliiton näkökulmasta neuvostoliittolais-suomalaisten suhteiden tosiasiallinen sisältö 1950-luvun toisella puoliskolla erosi selvästi sekä samanaikaisesta että myöhemmästä ystävyys- ja luottamusretoriikkaan pohjaavasta julkisesta kuvasta. Kun 1950-luvun jälkipuolella oikeiston ja vasemmiston välinen jako Suomessa korostui, niin Neuvostoliiton kritisointi voimistui, ja se pelkäsi muutosten vaikuttavan myös Suomen ulkopolitiikkaan. YYA-sopimuksen turvallisuuspoliittisille sitoumuksille oli Neuvostoliiton kannalta saatava lisätakuut kontrolloimalla myös Suomen sisäpolitiikkaa ja taloussuhteita, erityisesti kansainvälisten kriisien yhteydessä. Skandinaviaan nähden Suomi oli neuvostonäkökulmasta ystävyys-tai puolueettomuuspolitiikan mallimaa. Berliinin toisen kriisin ja yöpakkasten vaikutuksia Neuvostoliiton Skandinavian politiikkaan vuoden vaihteessa 1958-1959 on tarpeen tarkastella tältä kannalta. Neuvostoliitto käytti Suomea, maan johdon myötävaikutuksella, välineenä sekä Norjan ja Tanskan NATO -jäsenyyden heikentämiseksi että Ruotsin liittoutumattomuuden ylläpitämiseksi. Suomen kiinnostus EFTA -jäsenyyteen yhtä aikaa Skandinavian maiden kanssa kesällä 1959 näyttää aiheuttaneen paniikkireaktion Neuvostoliitossa, jossa pelättiin taloudellisten järjestelyjen mitätöivän yöpakkaskriisin sille tuomat poliittiset edut. Tapahtumahistorian ohella tutkimus tarkastelee konkreettisten etujen ja ideologian vuorovaikutusta yksilöissä ja päätöksentekojärjestelmissä. Välttämättömät yhteiskunnalliset ja ideologiset uudistukset Neuvostoliitossa vuoden 1956 jälkeen vaikuttivat sekä järjestelmän legitimiteettiin, että johtivat ristiriitaisuuksiin sen ulkopolitiikan perusteluissa. Tämä havaittiin niin omassa leirissä kuin lännessä. Myös Suomessa 1950-luvun jälkipuolella tapahtui läpimurto: kun ns. vastareaktio hävisi K- linjalle, kehittyi erityissuhde Neuvostoliiton kanssa. Yöpakkasten seurauksena Neuvostoliitto-suhteesta tuli ratkaisevasti sisäpolitiikan ehtoja määrittelevä tekijä Suomessa, osa sisäpoliittista argumentaatiota. Suomettuminen ei näin ymmärrettynä ole, myöskään kansainvälisten suhteiden näkökulmasta, mikään erityistapaus vaan hallitsevan valtion, supervallan, ja alistetussa asemassa olevan valtion välisestä suhteesta muodostunut sisäpoliittinen kulttuuri.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The study is aimed at clarifying the developments of political participation of the Romani minorities in European countries since 1989. The main argument in the study is that since the early 1990`s several processes and developments have contributed to an increasingly evident pan-Europeanization of Romani minorities. The study examines the issue from two angles. Firstly, the efforts to bring about a more active Romani participation in issues affecting them are considered, as well as the resulting developments in the political participation of the Romanies and the difficulties encountered in this work. Some consideration is also given to the growing perception of the Romanies as a political factor in their countries of residence, even if the hardships of life and marginalization still experienced by the Romanies would not necessarily suggest that. Secondly, the increasing international interest in the affairs of the Romanies is described. This interest has manifested itself in the agendas of all main European-level legal bodies and in the active foreign and national policies of many European countries. This part of the study also describes the most important steps taken by the international community, the adoption of the Copenhagen criteria in the EU enlargement process indicating the great importance given to the improvement of the situation of Romani minorities in the accession countries and the founding of the European Roma and Travellers Forum being perhaps the most notable of these. The greater part of the space is used in describing developments taking place in the so called transition region. As the majority of Romanies reside in that geographical area, the construction of a trans-national minority has drawn a lot of attention to the phenomena witnessed there. The commitment of many Western European nations - not the least that of Finland - proves, that the issue must logically and necessarily also be seen as a European one, reaching beyond the geographical area of the transition region. The primary sources used in this study consist mainly of official documents of intergovernmental organizations. Other source material is composed of research literature and selection of conference papers and other document produced by a wide range of relevant actors.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The long development trends in drug use in Finland are often described by means of a 'wave' metaphor. Usually two drug waves are mentioned, the first wave being the more general experimentation with and use of drugs, especially cannabis, in the 1960s. The second wave was an increasingly more common experimentation and use that can be traced to the beginning of the 1990s. The result of the latest increase was a higher use of drugs than ever before. Typical of both of these drug waves was a tie up to international youth culture trends (the hippie movement and the techno and rave culture respectively), whilst both drug waves are also characterised by occasional drugs use and the central position of the user culture. In the study, the cultural appearance of the two drug waves in Finland is viewed from different standpoints within qualitative research, as found in a summary article and in seven other articles. Thematically, the study starts with the cannabis pattern of the 1960s and 1970s, when youth culture was linked to drug use for the first time. The first article to be reviewed analyses these patterns, and will serve as a historical background and thematic standard of comparison for the other articles to be reviewed, which will analyse drug use as linked to the new party culture of the 1990s. The analysis starts with the history of ecstasy—the symbol of the drug phenomena of the 1990s—and how it intersected with the international youth culture. In relation to the spread of ecstasy, the parallel development of the drug markets is surveyed, as well as the difficulties faced when combating these markets. Following this, the "slower" history of the drug phenomenon is analysed through sociological analyses, with the focus on what forms the drug culture has taken in Finland, how users stood out from the rest of the youth culture and what kind of health issues were connected with drug use. Finally, current forms of drug education are studied. The Study Material Several different kinds of study material were used, and were seen to function at different levels, and it was possible to create interesting perspectives on the drug culture by linking these materials together. Among the most important materials to be used were the user interviews, interviews with the authorities, official control data, materials collected from the Internet, and a targeted Internet questionnaire. In particular, the interview material gives information that can be of use when analysing the cultural context of drug use. The remaining materials also contain cultural elements that support the interview material and raise new viewpoints that differ from it. The Study Results Drug waves are connected to certain periods and generations that attach special importance to the use of drugs and the meanings given to it. Both drug use and the users are mobilized as part of a historical and cultural experience that certain generations share. A common world of experience gives rise to different kinds of social and cultural movements, within which people organize themselves in order to pursue and promote a way of life and goals that they find fulfilling. The common world of experience shapes tastes, preferences and behaviour, and thus influences the prevalence of experimentation with drugs and drug use and the meanings attached to them. In practice, this has resulted in new ways of using drugs and new drugs, the emergence of new markets and a new kind of criminality, the development of new drug concepts, and thus the development of new drug patterns. The informal social control of the new cultures of drug use—as well as their rituals and norms—contribute to determining and regulating drug use.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Why did Finland not become a people’s democracy after the Second World War? The question belongs to the essential themes in Finnish political history, and it is also internationally interesting in the comparative research on early Cold War years. Mikko Majander provides new insights and answers to the Finnish case by integrating ideological perspectives, ideas and identities with more traditional high politics. The Cold War frontlines split the labour movement both in Finland as elsewhere in Europe, but this division did not arise from nowhere. The end of the world war marked no ‘year zero’ in this sense. Majander analyses the long rivalry between Social Democrats and Communists and connects it firmly to Finnish–Soviet relations. The question is concretised, for example, by a closer look at the ‘hatred’ that Moscow showed towards Väinö Tanner, the Social Democratic leader, as well as by studying the international relations of the Finnish trade union movement. Based on post-Cold War research on international history Finland is placed in the Soviet worldview that considered western Social Democracy as a major block for realising the interests of Communism and the Soviet Union. The expanding contacts between the British Labour Party and the Scandinavian countries, both on governmental and party level, were monitored with great suspicions. Moscow regarded such a process as an emerging western bloc into which the Finnish Social Democrats tried to bind their country under the banner of Nordic co-operation. In high politics Finland yielded under Soviet pressure and refrained from participating in the Marshall Plan as well as concluded a Treaty of Friendship, Co-operation and Mutual Assistance. To counterbalance these decisions it was necessary to demonstrate to the world that the Finnish political system was based on western principles of democracy and freedom. Concrete evidence was given first by securing the Ministry of Interior and police forces to reliable hands, then leaving the Communist out of government. The viability of these decisions was proven in the summer of 1949 when a nationwide strike wave was crushed by determinate actions under a Social Democratic government and President J. K. Paasikivi. Finland’s geopolitical position out of the way of the direct war road between Moscow and Berlin was a prerequisite for the Finnish ‘Sonderweg’. The country was not broken down by foreign armies. Despite some shortcomings the Finnish society had developed mainly along the Scandinavian lines, and important continuities survived over the war years. When the Cold War divided the world into two hostile camps, the Finns avoided the choice between East and West by choosing North. Basically it was a question of identity, what the Finns profoundly thought of their society and their place in the world. With the flourishing Swedish ‘folkhemmet’ as the western neighbour, the East European model had no genuine appeal, not even amongst the Communist rank and file. Finland did not become a people’s democracy, because Finland was a Nordic country.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Until the present time the foreign policy of the Baltic states between-the-wars period has not been sufficiently researched. Therefore the work at hand attempts to determine among other issues the nature of relations between the Estonian, Latvian and Lithuanian presidents – Konstantin Päts, Kārlis Ulmanis and Antanas Smetona respectively – and the Soviet Union. Specifically it also tries to provide answers to the following questions: first, what prevented the Baltic states from cooperating politically and militarily; second, what kind of relations existed between the Baltic states and the Great Powers – Great Britain, Germany, the Soviet Union and Poland; third, what was implied by the policy of neutrality, declared in the second half of 1930-s. The author of the work at hand attempts to answer the question why in the fall of 1939 the Baltic states were not able to collaborate politically and militarily, and why, unlike Finland, Estonia, Latvia and Lithuania chose the path of unconditional surrender. The work at hand observes the relations between the Baltic states in the context of the foreign policies and international relationships of both the Soviet Union and Germany. Furthermore a close attention is paid to the influence wielded to the foreign policies of the Baltic states by the economic policies of the Soviet Union and Germany. As for the domestic policies of the Baltic states, only their influence on foreign policies of these states is being dealt with. All in all the main emphasis is placed on the foreign policy of Estonia, whereas the foreign policies of Latvia and Lithuania are treated to a lesser extent. The simultaneous utilization of archives from both the former Soviet Union and the Western states has disclosed many hitherto unknown facts and thus has helped to paint a more correct picture of characters involved, events taken place and has depicted the general flow of history in a somewhat different light than recognized in earlier times. Also the use of a wide base of source materials has helped the author to present a clearer picture of all factors leading to the loss of independence of three Baltic states in 1940. Opponent: prof. Kalervo Hovi Custos: prof Seppo Hentilä

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. This dissertation deals with the personal history of the Finnish Foreign Minister Henrik Ramsay as a political actor in the Finnish foreign policy during the Continuation War 1943-1944. The Linkomies Regime 5.3.1943– 8.8.1944 was formed in order to conclude peace with the Soviet Union. This study aims at determining who the leading decision-makers in the Finnish foreign policy were during 1943-1944 and what the role of Ramsay was in the formulation of foreign policy. Why did Ramsay have such a decisive position in the Finnish foreign policy while the Finnish constitution granted the final powers in foreign policy to the President of the republic?. Ramsay had an extraordinarily large network of relations in his available thanks to his personal contacts as CEO of a shipping company. In particular, the Swedish Foreign Ministry gave him extensively information from their legations all over the world, and most importantly, the USSR. Furthermore, he had the possibility to receive military and diplomatic radio intelligence from all over the world because of the excellent code-breaking ability of the Finns. Perhaps the most crucial determinant pf Ramsay’s position was that he was a close friend of commander-in-chief Marshal Mannerheim for a long time. As the former Minister of Supply he was well informed about the problems of providing food for the nation in periods of crisis. Finland was between two superpowers in Europe: the Soviet Union and Germany. Determining the correct time to withdraw from the war was extremely delicate because both sides wanted Finland to assist in their war efforts. Finland had had unfortunate experiences with the Soviet Union during 1939-1940. Therefore, there was little or no confidence towards the giant of the East. This study concludes that Ramsay was in no time in darkness regarding the world-wide diplomatic happenings, as it has been previously argued in Finland. In conclusion, four men decided the Finnish destiny in the end: Mannerheim, Ramsay, Minister of Treasury VäinöTanner and and Minister of DefenceRudolf Walden. The armistice came to force on September 4, 1944, and the interim peace on September 19, 1944.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The Finnish alcohol policy underwent a major shift in the end of the 1950s. The strict buyer surveillance policy was given up and the consumption of mild beverages was promoted. The legislative reform of 1968 liberated the selling and serving of alcohol. The amount of alcohol consumed tripled in the fourteen years from 1958 to 1972. This work investigates the changes in alcohol policy and the alcohol culture in the 1960s. The research shows how the logic of governance increasingly operated through the identity construction and the freedom of individuals rather than through the control mechanisms of shame. Consequently, the role of the media as a source of elements of identity construction expanded. Through analysis of various media products, feature films, popular songs and fiction, it is shown how alcohol has acquired new social meanings in the modernising and urbanising society. Drinking has become more common and trivial, alcohol is used both as a social lubricant and as a way of throwing off masks and revealing “one’s true self”, or reaching “the truth”. In the fictive reality portrayals of women drinking heavily became common. The masculine-like intoxication of women challenged masculine supremacy and promoted gender equality. A typical environment for getting drunk was nature in summertime. Both nature and alcohol were used as therapeutic and illuminating in the identity construction of urban young people. In the fictive reality alcohol was not a problem, even though many social problems were illustrated with it. According to the findings of this research, the 1960s of Finland can be characterized as the decade of universality, equality and identity-seeking. ISBN 951-746-551-3. Opponent: prof. Pertti Haapala Kustos: prof. Matti Peltonen

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The topic of my Master's thesis is the contest of Indian secularism after the independence of India. As challengers of the Indian secularism I examine Hindu nationalism, Sikh nationalism and Kashmiri nationalism, which either try to secede from the Indian union, like Sikh and Kashmiri nationalism, or to change it into a Hindu state. These nationalisms are also often referred to as communalism. The purpose of secularism was to guarantee the different religious groups inside the Indian union a possibility to function equally. This did not work out, which led first to the contest of secularism, and then to the crisis of the Indian secularism, the nation-state and the Congress Party of India, with secularism as its main principal. My aim is to study how and why the nationalisms have been able to contest the secularism. I examine the political development of the nationalisms and their conjuncture with the Indian politics led by the Congress Party. Further, I examine why the separatist nationalisms turned against the nation-building project of India and started to demand the recognition as own nations. I have divided this thesis into three main chapters. In the first part, I study the concept of secularism and how it evolved into a special Indian version. In the second part, I first present different conceptions of nationalism and communalism, and how I use them. Then, I study how the nationalisms have developed to a situation, in which they have been able to contest the Indian secularism. In the last chapter, I apply two theories to the Indian context, and I come to the result that the Indian secularism is in a state of crisis. In my research, I come to the conclusion that the contest of Indian secularism did not happen solely because of the rise of the communalist powers, but it also took place because of the Congress Party surrendering its secular role by succumbing to opportunistic politics, and its failure to answer to the demands of the nationalisms. The main sources of my thesis are researches in Indian history. I have concentrated on comparing the findings of these researches and to set the information they provide into a new, more comprehensive and historical perspective. By comparing the different nationalisms, I provide a new perspective to the research of the topic. Other sources, that I have used, are the Lok Sabha Debates, the Internet pages of the communalist parties and material from the Archives of the Ministry for Foreign Affairs, Finland. Pro graduni käsittelee Intian sekularismin haastamista Intian itsenäisyyden aikana. Sen haastajina käsittelen hindu-, sikhi- ja kashmirilaista nationalismia, jotka joko vaativat Intian valtion hajoamista, kuten sikhi- ja kashmirilainen nationalismi, tai sen muuttamista hinduvaltioksi. Näitä nationalismeja voidaan myös kutsua kommunalistisiksi liikkeiksi. Sekularismin tarkoituksena oli taata mahdollisuus kaikille Intian eri ryhmittymille toimia tasavertaisesti valtion sisällä. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, mikä johti aluksi sekularismin haastamiseen ja sen jälkeen sekä Intian sekularismin että kansallisvaltion kriisiin. Sekularismi oli Intian kongressipuolueen pääperiaate, joka on myös tämän seurauksena ajautunut kriisiin. Tavoitteeni on selvittää kuinka ja miksi nationalismit haastoivat sekularismin. Teen sen tarkastelemalla nationalismien kehittymistä ja niiden yhteenliittymiä Intian kongressipuolueen johtaman politiikan kanssa. Selvitän, miksi nationalismit kääntyivät Intian kansallisvaltioideaa vastaan ja alkoivat vaatia oikeutta omina kansakuntina. Olen jakanut pro graduni kolmeen pääosaan. Ensimmäisessä osassa tarkastelen sekularismin käsitettä, ja kuinka siitä muotoutui omanlainen intialainen versio. Toisessa osassa esittelen aluksi erilaisia käsityksiä nationalismista ja kommunalismista ja kuinka itse käytän niitä työssäni. Sen jälkeen tutkin kuinka hindu-, sikhi- ja kashmirilainen nationalismi ovat kehittyneet siihen pisteeseen, että ovat haastaneet Intian sekularismin. Viimeisessä osassa sovellan kahta teoriaa Intian tilanteeseen ja päädyn tulokseen, että Intian sekularismi on kriisissä. Tutkimuksessani tulen siihen johtopäätökseen, että Intian sekularismin haastaminen ei tapahtunut yksinomaan kommunalististen voimien noususta vaan siihen oli myös syynä Intian kongressipuolueen luopuminen sen sekularistisista periaatteista alentumalla opportunistiseen politiikkaan sekä sen epäonnistuminen vastata nationalismien asettamaan haasteeseen. Tärkeimpinä lähteinäni olen käyttänyt aiheesta jo tehtyjä tutkimuksia. Olen erityisesti keskittynyt vertailemaan näiden tutkimusten löydöksiä sekä asettamaan niissä olevaa tietoa uuteen, kokonaisvaltaiseen historialliseen perspektiiviin. Vertailen myös hindu-, sikhi- ja kashmirilaista nationalismia keskenään ja näin tuon uuden näkökulman aikaisemman tutkimuksen rinnalle. Muina lähteinä olen käyttänyt Intian parlamentin Lok Sabhan keskusteluraportteja, kommunalististen puolueiden internetsivuja sekä Ulkoasiainministeriön arkiston materiaalia.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The purpose of this study is to analyse in the regional context the water-related events a few decades before the establishment of the State of Israel until the Six-Day War of 1967. I will follow a chronological order of the relevant historical happenings starting from the Paris Peace Conference of 1919, where the Zionist leaders demanded water-bountiful borders for Palestine in order to establish a viable economy for the Jewish National Home. It will be shown that when Jewish settlements increased in Palestine water became a very politicised matter and later on, it gained more ideological weight. The research examines U.S. diplomacy and water negotiations between Israel and its Arab neighbours in the 1950s, which could have worked as an incentive for a region-wide peace agreement at that time. The research also looks into numerous water-related armed skirmishes leading to the 1967 War, when Israel attained regional hegemony. It will be demonstrated that water was one of the factors that triggered the 1967 War and subsequently became a strategic weapon in the Middle East. Water has been seen in the Middle East as a zero-sum game and not as a win-win situation whereby sharing the scarce water resources could be potentially beneficial to all the stakeholders. Another finding of my thesis is that even if regional water co-operation is achieved, introducing additional water from desalination of seawater and water imported from outside of the region, possibly from Turkey, will be the only sustainable solution to ease the Israeli-Palestinian interdependence on water resources. Even if water was not precisely considered "high politics" in regional decision-making, it was definitely very high on the political agenda. The source material I have used consists of Middle East affairs specialised journals, political quarterlies, the New York Times, two Israeli daily newspapers, the Jerusalem Post and the Haaretz. Official UN records and documents have been useful published primary source material for the research. Series of letters and papers of the first Israeli President Chaim Weizmann, documents on British foreign policy 1919-1939 and selected documents of Israel's foreign relations 1947-1974 compose an integral part of the thesis.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. During the 1970s the United States faced severe setbacks in its ideological battle with the Soviet Union. The U.S. failure to resist communism in Vietnam gave way to the rise of Marxist movements in the Third World. One of the several countries that saw a pro-Soviet regime coming to power during the decade was Nicaragua. Soon after its inauguration, the conservative administration of president Ronald Reagan started to secretly support the anti-Marxist guerrillas (contras) in Nicaragua. Beginning in 1983, the president started bidding the Congress to provide financial aid for the contras. The U.S. support to contras, who hurted innocent civilians in their fight against the basically legitimate government of Nicaragua, raised loud voices of opposition. The U.S. Congress terminated all aid to contras in 1984, but the president launched a high profile public campaign to persuade the public and the Congress. After a very long and intensive public debate, in the summer of 1986, the Congress finally granted a $100 million package of military and humanitarian aid for the contras. In this paper, I present the contra aid debate in the political community of Washington D.C. during the years 1981-1986. My focus is on the media and particularly on the Washington Times newspaper, which was the only major news organization which clearly supported Reagan's Nicaraguan policy. The major part of the thesis consists of a chronological investigation of the administration's contra aid campaign and the Washington Times coverage on the issue. In this thesis I seek to answer the question on how president Reagan managed to win congressional support for his unpopular Nicaraguan policy. A detailed study on the contra aid debate shows that the Washington Times was strongly supporting the president's contra aid campaign, and that it stood in a position where it could influence the opinions in the U.S. congress. Thus the Washington Times significantly contributed to Reagan's victory in the contra aid debate.