Search

Selvitetään kirjallisuuden ja haastattelujen avulla turpeen ja turvepuristeiden kuljetusvaihtoehtoja, niiden teknisiä ominaisuuksia ja eri peruskuljetusmuotojen kuljetuskustannusten muodostumista. Tavoitteena on turpeen ja turvepuristeiden kuljetuskustannusten optimointi käyttämällä tehokkainta ja edullisinta kuljetustekniikkaa ja menetelmää. Jyrsinturpeen alhainen tilavuuspaino vaikeuttaa tehokkaan ja taloudellisen kuljetusketjun kehittämistä. Toinen kuljetuskustannuksia kohottava tekijä on kuljetuskaluston pieni vuotuinen käyttöaste ja sen huono soveltuvuus muuhun käyttöön. Nykytekniikalla polttoturpeen kuljetuskustannukset keskimääräisestä laitoshinnasta ovat n. 25 - 40 %, nestemäisillä polttoaineilla ne ovat alle 20 %. Palaturpeen kuljetuksessa käytetään samaa kuljetuskalustoa kuin jyrsinturpeella. Tällöin suurin ongelma pienen käyttöasteen ja huonon soveltuvuuden lisäksi on palaturpeen murskaantuminen käsittelyvaiheessa. Murskaantumista on pyritty pienentämän kehittämällä uusia purkausmenetelmiä, joista lupaavimmalta tuntuu liikkuvalla etuseinällä varustettu hihnapurkain. Muista turvepuristeista ainoastaan pienpuristeille on olemassa jakeluun soveltuva kuljetuskalusto. Kokeiden perusteella rehupellettien kuljetukseen ja purkaukseen kehitetty säiliörakenne pneumaattisilla purkauslaitteilla soveltuu pienpuristeiden jakeluun. Tällöin syöttöliikenne tehtaalta välivarastoihin voidaan tehdä joko junalla tai jyrsin- tai palaturveautoilla. Rautatiekuljetuksien suurimpana haittana on tuotantoalueen ja kuormauspaikan välinen etäisyys, joka yleensä joudutaan tekemään joko traktori- tai kuorma-autokuljetuksin. Tämä hidastaa turvevaunujen kiertoa, jolloin vaunujen vuotuinen käyttöaste laskee nostaen kuljetuskustannuksia. Vesiteiden käyttö turpeen ja turvepuristeiden kuljetukseen on nykyisellään liian kallista, lähinnä lyhyen purjehduskauden ja puutteellisen väyläverkoston takia sekä tuotanto- ja käyttöpaikkojen väylästöön nähden etäisen sijainnin vuoksi. Tehokkaalla kuljetustekniikan ja eri kuljetusmenetelmien optimoinnilla voidaan alentaa huomattavasti turpeen ja turvepuristeiden kuljetuskustannuksia. Mikäli kuljetuskalustolle lisäksi voidaan kehittää paluukuormia, jolloin päästään ns. ME-PA-kuljetuksiin ja ympärivuotiseen ajosuoritteeseen, säästettäisiin kuljetuskustannuksissa huomattavasti.

Selvitetään kirjallisuuden ja haastattelujen avulla turpeen ja turvepuristeiden kuljetusvaihtoehtoja, niiden teknisiä ominaisuuksia ja eri peruskuljetusmuotojen kuljetuskustannusten muodostumista. Tavoitteena on turpeen ja turvepuristeiden kuljetuskustannusten optimointi käyttämällä tehokkainta ja edullisinta kuljetustekniikkaa ja menetelmää. Jyrsinturpeen alhainen tilavuuspaino vaikeuttaa tehokkaan ja taloudellisen kuljetusketjun kehittämistä. Toinen kuljetuskustannuksia kohottava tekijä on kuljetuskaluston pieni vuotuinen käyttöaste ja sen huono soveltuvuus muuhun käyttöön. Nykytekniikalla polttoturpeen kuljetuskustannukset keskimääräisestä laitoshinnasta ovat n. 25 - 40 %, nestemäisillä polttoaineilla ne ovat alle 20 %. Palaturpeen kuljetuksessa käytetään samaa kuljetuskalustoa kuin jyrsinturpeella. Tällöin suurin ongelma pienen käyttöasteen ja huonon soveltuvuuden lisäksi on palaturpeen murskaantuminen käsittelyvaiheessa. Murskaantumista on pyritty pienentämän kehittämällä uusia purkausmenetelmiä, joista lupaavimmalta tuntuu liikkuvalla etuseinällä varustettu hihnapurkain. Muista turvepuristeista ainoastaan pienpuristeille on olemassa jakeluun soveltuva kuljetuskalusto. Kokeiden perusteella rehupellettien kuljetukseen ja purkaukseen kehitetty säiliörakenne pneumaattisilla purkauslaitteilla soveltuu pienpuristeiden jakeluun. Tällöin syöttöliikenne tehtaalta välivarastoihin voidaan tehdä joko junalla tai jyrsin- tai palaturveautoilla. Rautatiekuljetuksien suurimpana haittana on tuotantoalueen ja kuormauspaikan välinen etäisyys, joka yleensä joudutaan tekemään joko traktori- tai kuorma-autokuljetuksin. Tämä hidastaa turvevaunujen kiertoa, jolloin vaunujen vuotuinen käyttöaste laskee nostaen kuljetuskustannuksia. Vesiteiden käyttö turpeen ja turvepuristeiden kuljetukseen on nykyisellään liian kallista, lähinnä lyhyen purjehduskauden ja puutteellisen väyläverkoston takia sekä tuotanto- ja käyttöpaikkojen väylästöön nähden etäisen sijainnin vuoksi. Tehokkaalla kuljetustekniikan ja eri kuljetusmenetelmien optimoinnilla voidaan alentaa huomattavasti turpeen ja turvepuristeiden kuljetuskustannuksia. Mikäli kuljetuskalustolle lisäksi voidaan kehittää paluukuormia, jolloin päästään ns. ME-PA-kuljetuksiin ja ympärivuotiseen ajosuoritteeseen, säästettäisiin kuljetuskustannuksissa huomattavasti.