Search

The idea of disarmament for development was particularly explored in the early 1980s, at the initiative of the UN. It highlighted the economic burden of the great powers' arms race, while development aid was proving to be highly insufficient. Within the framework of international agreements, it was a question of the highly militarised developed countries reducing the financing of their armaments and providing part of these savings to support the development of Third World countries. Three main questions were then asked. Is armament a brake on development? Does disarmament only have positive effects on the national economies of developed countries? Does the transfers of resources from developed to developing countries be realized without perverse effects?, Ajatusta aseistariisunnasta kehitysyhteistyön hyväksi tutkittiin erityisesti 1980-luvun alussa YK:n aloitteesta. Siinä korostettiin suurvaltojen asevarustelukilpailun aiheuttamaa taloudellista taakkaa, kun taas kehitysapu osoittautui hyvin riittämättömäksi. Kansainvälisten sopimusten puitteissa oli kyse siitä, että erittäin militarisoituneet teollisuusmaat vähentäisivät asevarustelunsa rahoitusta ja antaisivat osan näistä säästöistä kolmannen maailman maiden kehityksen tukemiseen. Tämän jälkeen esitettiin kolme pääkysymystä. Onko aseistus kehityksen jarru? Onko aseistariisunnalla myönteisiä vaikutuksia ainoastaan kehittyneiden maiden kansantalouksiin? Voidaanko aseistariisuntaan helposti liittää resurssien siirto kehittyneistä maista kehitysmaihin?