Search

Tässä kerronnallisessa tutkimuksessa tarkastellaan tunteita ruumiillisesti rakentuvina lasten välisissä suhteissa päiväkodissa. Tutkimuksen teoreettinen tuki on ruumiillisuudessa ja tunteita kasvatuskontekstissa käsittelevissä tutkimuksissa. Tutkimuskysymyksenä on: Miten tunteet rakentuvat ruumiillisesti lasten välisissä suhteissa päiväkodissa? Tutkimuksen aineistona on video- ja havainnointimateriaali, joka tuotettiin kahdessa suomalaisessa 3–5-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä. Tutkimus osoittaa, että tunteet lasten välisissä suhteissa rakentuvat dynaamisesti liikkeen, eleiden ja erilaisten puhetyylien kudelmana. Tunteet näyttäytyvät muuttuvien merkitysten ja kokemusten kokonaisuutena, joka rakentuu kussakin tilanteessa omanlaisekseen. Tutkimus korostaa tunteiden ruumiillisen rakentumisen moniulotteisuutta ja hienovaraisuutta lasten välisissä suhteissa, sekä herättää pohtimaan tunteisiin liittyviä käytänteitä päiväkodissa., This narrative study explores emotions constructed as embodied in relations between children in day care centres. Theoretically, the study leans on studies of embodiment and emotions in the context of education. The research question is: How are emotions constructed as embodied in the relations between children in day care centres? The research material consists of video and observation material, which was produced in two Finnish day care centres in groups of children aged 3–5 years. The research illustrates that emotions in relations between children are constructed dynamically as a weave of movement, gestures, and different styles of speech. Emotions appear as an entity of changing meanings and experiences that is constructed in a unique way in each moment. The research highlights the multidimensionality and subtlety of emotions constructed as embodied in relations between children, as well as raises to consider the emotional practices in day care centres.

Palveluintegraatio on yksi sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalvelujen kansallisista ja kansainvälisistä uudistamistavoitteista. Yhteensovittamalla eri organisaatioiden toimintaa, resursseja ja päätöksentekoa tavoitellaan laadukkaampia ja saumattomampia palveluja. Siirtymistä integroituihin palveluihin pidetään vaativana, koska se muuttaa organisaatioiden toimintaa ja niiden välisiä suhteita. Vuosina 2015–2016 kahdeksalla paikkakunnalla kokeiltiin sektorilainsäädännöstä poikkeavia integroituja toimintamalleja. Kokeilulain 1350/2014 integraatiosäädökset vietiin Kuopiossa käytäntöön 16–29-vuotiaiden erilaisia ja eritasoisia palveluja yhteensovittamalla. Tämä tutkimus käsittelee palveluintegraation valtionohjausta, paikallistason toimeenpanoa sekä integroitumista edistäviä ja vaikeuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa analysoitiin kansallisia ja paikallisia poliittisia ja hallinnollisia dokumentteja tapaustutkimuksen keinoin, toimeenpanotutkimuksellisella otteella ja teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla. Tulokset osoittavat, että asiakkaan elämäntilannetta, palvelutarpeita, palvelusuunnitelmia ja niiden toteutumista koskevien tietojen yhdistäminen sopii hyvin kokonaisvaltaisen, asiakaslähtöisen ja integroidun työskentelyn lähtökohdaksi. Palvelujärjestelmätasolla tämä edellyttää asiakastiedon yhdistämisen ja yhteiskäytön mahdollistavaa lainsäädäntöä, integroivia työ- ja toimintatapoja sekä rakenteet toimiala-, organisaatio- ja ammattirajat ylittävän palveluintegraation hallinnalle.

Tiivistelmä. Tutkin kandidaatintutkielmassani lauseenalkuisen allatiivilausekkeen semantiikkaa. Tutkielman taustalla on Katja Västin väitöskirja Verbittömät tapahtumanilmaukset : suunnannäyttäjinä LÄHDE- ja KOHDE-konstruktio (2012), jossa hän on tutkinut alkuasemaisen allatiivilausekkeen semantiikkaa verbittömissä tapahtumanilmauksissa. Tutkielmani tavoitteena on kartoittaa yhtäläisyyksiä ja eroja alkuasemaisen allatiivielementin semantiikassa verbittömissä ja verbillisissä lauseissa. Lähestyn tutkimusaihettani kognitiivisen konstruktiokieliopin näkökulmasta. Kyseinen kielioppi antaa pohjan ennen kaikkea rooliajattelulle, jonka mukaisesti analysoin ja luokittelen aineistoni. Aineistoni koostuu 160 lauseesta, jotka ovat osa Ylen suomenkielinen uutisarkisto -korpusta Korp-tietokannassa. Väitöskirjassaan Västi on nimennyt verbittömissä lauseissa esiintyville alkuasemaisille allatiivilausekkeille kahdeksan eri osallistujaroolia ja niiden mukaista merkitystyyppiä. Tekemäni analyysi paljastaa, että seitsemän Västin nimeämistä osallistujarooleista esiintyvät sellaisinaan myös verbillisten lauseiden yhteydessä, mikä on suurin yhtäläisyys. Suurin havaitsemani ero verbillisten ja verbittömien lauseiden välillä on se, että tutkielmani verbillisessä aineistossa esiintyy kaksi sellaista alkuasemaisen allatiivielementin merkitystyyppiä, jotka eivät ole mahdollisia Västin verbittömässä aineistossa.

Tutkimuksessa selvitetään korkeakouluopiskelijoiden opiskeluyhteisöön kuulumisen tunteen kehitystä, ennustajia ja hyvinvointiseurauksia koronapandemian aiheuttaman etäopiskelun aikana. Tutkimusaineisto kerättiin Tampereen korkeakouluopiskelijoilta (n=267) viidessä seurantakyselyssä aikavälillä huhtikuu 2020–marras-joulukuu 2021. Opiskeluyhteisöön kuulumisen kehitystä selvitettiin latentilla profiilianalyysillä. Analyysissä opiskeluyhteisöön kuulumisesta erottuivat kolme profiilia: heikosti kiinnittyneillä (25 %) ja keskimääräisesti kiinnittyneillä (49 %) opiskeluyhteisöön kuulumisen tunne heikkeni helmikuuhun 2021 saakka ja vaikutti hieman lisääntyvän syksyllä 2021, mutta kasvu ei ollut tilastollisesti merkitsevää. Vahvasti kiinnittyneillä (27 %) opiskeluyhteisöön kuulumisen tunne heikkeni myös helmikuun 2021 kyselyyn saakka, joskin ei lineaarisesti. Myös tässä profiilissa opiskeluyhteisöön kuulumisen tunne vaikutti hieman lisääntyneen vuoden 2021 lopulla, joskin kasvu ei ollut tässäkään ryhmässä tilastollisesti merkitsevää. Korkeakouluyhteisön tuki ja opiskelijan pystyvyysusko ennustivat vahvempaa kuulumista opiskeluyhteisöön. Vahvemmin kiinnittyneet kokivat enemmän opiskelun imua ja vähemmän opiskeluväsymystä kuin heikommin kiinnittyneet. Tunne opiskeluyhteisöön kuulumisesta heikentyi merkittävästi etäopiskelussa, mutta syksyn 2021 paluu lähiopetukseen antoi viitteitä opiskeluyhteisöön kuulumisen tunteen kasvusta. Näin ollen lähiopetusta tulisi jatkossa toteuttaa etäopetuksen ohella. Korkeakouluyhteisön tuen ja opiskelijoiden pystyvyysuskon vahvistaminen on tärkeää yhteenkuuluvuuden ja opiskeluhyvinvoinnin edistämiseen tähtäävissä toimenpiteissä.

Hankkeessa tutkittiin verkkovihan tuottajia ja levittäjiä määrällisesti (verkostoanalyysi, some-aineiston luokittelu) ja laadullisesti (teemat ja retoriikka). Heidän toimintatapojaan ja motiivejaan tarkasteltiin teemahaastatteluin, internet-etnografialla ja verkkokyselyllä. Tietoa tuotettiin myös rangaistavan vihapuheen tekijöistä ja heidän verkostoistaan. Viestinnän sisällön, toimintatapojen ja tapahtumapaikkojen tarkastelun perusteella tuottajat ja levittäjät luokiteltiin ideologisesti, affektiivisesti ja performatiivisesti motivoituneisiin vihapuhujiin. Limittäisillä ryhmillä on eri päämääriä ja viestit kohdistetaan eri yleisöille. Verkkovihaa tuotetaan sekä organisoidusti että spontaanisti. Organisoituneita tuottajia on vähän. Yleisö kierrättää viestejä moninkertaistaen niiden näkyvyyden. Anonyymeja tunnuksia luodaan kertakäyttöä varten. Viharikosten määrä on laskenut ja vihapuherikosten määrä kasvanut. Suurin osa rangaistavasta vihapuheesta on yksittäisten henkilöiden tekemää. Pieni osa on keskenään verkostoituneita äärioikeistolaisessa liikehdinnässä toimivia avainhenkilöitä. Vihapuheen kitkemiseen ehdotamme toimenpiteiksi tutkimustiedon tuottamista, verkkovihan tuottajien ja levittäjien tukimuotoja, tietoisuuden lisäämistä verkkovihan levittämisestä, verkkokeskustelujen seurantaa, some-alustojen vastuunkantoa, poliisin lisäresursseja ja vuoropuhelun edistämistä. Julkaisu on läpikäynyt ulkopuolisen tieteellisen arvioinnin.

ti Koltansaame on inarinsaamen ohella pienin Suomessa puhuttava alkuperäiskansakieli. Kieltä puhuu eri arvioiden mukaan 150–300 ihmistä pääosin Inarin kunnan alueella. Erityisesti viimeisen kymmenen vuoden kuluessa monet kolttasaamelaiset ovat kiinnostuneet entistä enemmän omista juuristaan ja halunneet ottaa takaisin sukunsa kielen ja kulttuurin, joiden siirtyminen nuoremmille sukupolville oli vaarassa katketa. Tärkeä osa kolttasaamelaista kulttuuria on laulettu leuʹdd-perinne, jossa käytetty kieli eroaa merkittävästi puhutusta nykykielestä. Leuʹdd-kieltä opittiin ennen kuuntelemalla ja itse tuottamalla eri askareiden lomassa. Kieli- ja työympäristön muuttumisen myötä tällaiselle toiminnalle on entistä vähemmän aikaa ja tilaisuuksia. Perinteinen oppimisympäristö on pitkälti hävinnyt 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella syntyneiden leuʹddaajasukupolvien kuoltua. Tästä syystä nykysukupolvien edustajien on entistä vaikea oppia tuottamaan leuʹdd-kieltä. Nykyään vanhoja leuʹddeja opetellaan usein esimerkiksi vanhojen arkistolähteitä kuunnellen. Uusien leuʹddien tekeminen perinteen pohjalta vaatii kuitenkin hyvää kielitaitoa ja kokemusta leuʹdd-kielen erityispiirteistä. Perinteen vahvistumisen ja elpymisen kannalta on tärkeää tuottaa uutta tietoa leuʹdd-kielestä, joka sopii sekä yhteisön sisällä henkilökohtaisesti tapahtuvan oppimisen avuksi että esimerkiksi oppimateriaalien pohjaksi nykyisissä oppimisympäristöissä. Ongelmana on myös se, ettei sitä ei ole kuvailtu tieteellisesti lukuun ottamatta Mikko Korhosen vuoden 1983 artikkelia Kolttalaulujen fonologiaa. Tämän artikkelin tavoitteena onkin jatkaa Korhosen aloittamaa tieteellistä leuʹdd-kielen analyysia.

Tiivistelmä. Tämän tutkielman tavoitteena on mallintaa ja ennustaa kuolleisuutta Suomessa kahden eri stokastisen kuolleisuusmallin, Lee-Carterin mallin sekä Renshaw-Habermanin mallin avulla. Tutkielman teoriaosassa esitetään suomenkielinen katsaus stokastisiin kuolleisuusmalleihin ja empiirisessä osassa tarkastellaan mallien käytännön sopivuutta suomalaiseen väestöaineistoon. Tutkielman keskeisinä empiirisinä tutkimuskysymyksinä ovat: kuinka hyvin esitetyt kuolleisuusmallit sopivat suomalaiseen väestöaineistoon ja minkälaisia ennusteita mallien pohjalta saadaan kuolleisuutta koskien? Tutkielman aineistona käytetään Human Mortality Databasen (2014) aineistoa, joka kattaa kuolleisuus- ja väestötietoja useista eri maista. Tässä tutkielmassa käytetään kuolleisuus- ja väestötietoja pelkästään Suomen osalta, jotka kattavat vuodet 1887–2018 ja ikävuodet 0–110 sekä koko väestön tasolla että sukupuolittain. Mallien jäännöstermien perusteella, Lee-Carterin malli ei täysin onnistu huomioimaan iän, kalenterivuoden ja syntymävuoden vaikutusta. Erityisesti ongelmallinen on syntymävuoden vaikutus. Renshaw-Habermanin malli onnistuu Lee-Carterin mallia paremmin huomioimaan eri selittävien tekijöiden vaikutukset. Myös informaatiokriteereitä vertailtaessa Renshaw-Habermanin malli näyttäisi sopivan aineistoon selvästi Lee-Carterin mallia paremmin. Ennustettaessa kuolleisuutta Lee-Carterin mallin pohjalta simuloiduissa ennusteissa oli huomattavasti vähemmän hajontaa kuin Renshaw-Habermanin mallin pohjalta simuloiduissa ennusteissa. Renshaw-Habermanin mallin pohjalta laskettava ennusteväli kuolleisuudelle kasvoi selvästi, mitä vanhempi henkilö oli kyseessä. Tutkielman tulosten perusteella Renshaw-Habermanin malli sopii paremmin suomalaisen kuolleisuuden mallintamiseen ja ennustamiseen. On kuitenkin huomioitava, että tässä tutkielmassa vertailtiin vain kahta erilaista mallia. Käytännön sovelluksissa on suositeltavaa vertailla useampia eri malleja keskenään, jotta varmasti päädytään aineistoon parhaiten sopivaan malliin.

Johdanto Jo varhain luonnonhelmet sekä niitä mukailevat lasiset ja posliiniset helmet olivat haluttua kauppatavaraa niiden harvinaisuuden ja kauneuden takia. Helmiä käytettiin esimerkiksi vaatteiden koristeluun sekä koruihin. Helmikaupan kauppareitit olivat usein tuhansia kilometrejä pitkiä, mistä todistavat Alaskasta löytyneet 1400-luvulla Venetsiassa valmistetut lasihelmet (Lunz & Mils 2021) sekä Tanskasta löydetyt myöhäispronssikautiset lasihelmet, jotka oli valmistettu Egyptissä ja Mesopotamiassa (Varberg, Gratuze & Kaul 2014). Sen lisäksi että Euroopan pohjoisosiin kaupattiin lasisia helmiä myös Suomessa (esim. Vesterinen 1983) ja sen lähialueilla (esim. Strack 2015) pyydettiin helmiä, joita myytiin etelään. Ennen kuin raakut eli jokihelmisimpukat uhanalaistuivat, myös Pohjois-Lapissa sijaitsi useita hyviä helmijokia, esim. Kaarasjoki, Inarijoki, Näätämöjoki, Uutuanjoki sekä Luttojoki. Erityisesti kolttasaamelaisilta mutta vähemmässä määrin myös inarinsaamelaisilta on säilynyt tietoa helmenpyynnistä. Osa Suonikylän kolttasaamelaisista pyysi helmiä vielä 1900-luvun alussa. Helmenpyynti oli kaikille sitä harjoittaneille saamelaisille vain sivuelinkeino, jota harjoitettiin pääelinkeinojen kuten poronhoidon ja kalastuksen salliessa. Varhaisimmat kirjalliset maininnat Pohjois-Lapin helmenpyynnistä sijoittuvat 1600-luvun alkuun ja koskevat verotusta. Verottajan lisäksi oman osansa Lapin helmisaaliista veivät suomalaiset, venäläiset sekä erityisesti karjalaiset helmenpyytäjät, jotka pyrkivät säännöllisesti saamelaisten alueille hyvien helmisaaliiden toivossa. Tästä huolimatta saamelaisten ja karjalaisten välillä oli ilmeisesti myös jonkintasoista yhteistyötä helmien pyynnissä, mihin viittaa se, että ainakin kolttasaamelaiset oppivat karjalaisilta uutta helmenpyyntiteknologiaa, kuten haavin ja lautan käytön. (T. I. Itkonen 1948: I, 588–589.) Vaikka saamelaisten helmenpyynnistä ei ole säilynyt kirjallisia dokumentteja keskiaikaa varhaisemmalta ajalta, varhaisesta helmenpyynnistä saattaa kuitenkin kieliä turjansaamea lukuun ottamatta kaikissa saamelaiskielissä esiintyvä simpukkaa merkitsevä sana, esim. koltansaamen skälǯǯ < *skālčō, joka on lainattu kantaskandinaavin sanasta *skaljō id. (Aikio 2012: 77–79). Kolttasaamelaiset ovat saamelaisten joukossa tunnettuja helmikirjailluista käsitöistänsä, kuten vöistä, laukuista sekä päähineistä. Käsitöissä ei kuitenkaan ole käytetty luonnonhelmiä, vaan pyydetyt helmet joko myytiin kauppiaille tai lahjoitettiin Petsamon luostarille. Tämä on ymmärrettävää, sillä hyvälaatuiset luonnonhelmet ovat erittäin arvokkaita ja helmistä saatuja varoja voitiin käyttää käyttöesineiden sekä ruoka-aineiden, kuten jauhojen ostamiseen. Tiedetään kuitenkin, että joskus huonompilaatuisia helmiä, joilla ei ollut myyntiarvoa, vietiin ulkopuolisille korusepille, jotka istuttivat niitä sormuksiin. Kolttasaamelaiset käyttivät ja käyttävät yhä käsitöissä luonnonhelmien sijaan ostettuja helmiä, jotka valmistettiin ennen lasista tai posliinista ja nykyisin muovista. (T. I. Itkonen 1948: I, 361, 365, 368, 507, 533; Keltikangas 1977: 86–87, 93–94; Storå 1993: 281; Veersalu 2006a: 54–55; Veersalu 2006b: 63–65). Tässä artikkelissa tarkastelen itäisissä saamelaiskielissä tavattavia ’luonnonhelmeä’ sekä ’lasista tai posliinista helmeä’ merkitsevien sanojen alkuperää. Pyrin selvittämään sanojen äänteellisten seikkojen avulla, mistä lainalähteestä helmeä merkitseviä sanoja on lainattu itäisiin saamelaiskieliin.

Tiivistelmä. Pintavesiemme tilaa on tarkkailtu ja arvioitu jo vuosikymmeniä. Suurien ekosysteemien ja laajojen alueiden arviointi on kuitenkin haastavaa, joten arvioinnissa pyritään käyttämään sellaisia lajeja tai lajiryhmiä, joiden tila ilmentäisi mahdollisimman hyvin tarkasteltavan vesistön ekologista tilaa. Yhtenä tällaisena organismina vesistöjen tilaseurannassa toimivat piilevät, joiden lyhyt sukupolvenväli sekä nopea vaste elinympäristössä tapahtuviin muutoksiin tekevät niistä hyviä indikaattorilajeja. Piileviä esiintyy kaikkialla missä on niille tarpeeksi valoa ja kosteutta kasvaa, mikä mahdollistaa eri tarkastelukohteiden vertailun keskenään. Piilevien kuoret säilyvät hapettomassa sedimentissä vuosikymmeniä, joten vertailu myös menneeseen tilaan on mahdollista. Piileviä on helppoa ja edullista tutkia näytteenoton näkökulmasta, mutta niiden määrittäminen vaatii asiantuntijuutta. Mahdolliset erot määrityksessä ovat potentiaalinen virhelähde, joka vaikeuttaa havaintoaineistojen vertailua. Vesien tilan arviointia tehdään paljon myös vesipuitedirektiivin ulkopuolella, mutta vesipuitedirektiivin myötä Suomessakin on annettu uusia asetuksia ja säädöksiä, joilla voitaisiin parantaa vesien tilaa sekä lisätty näihin tavoitteisiin tähtääviä toimia. Tärkeimpinä säädöksinä toimivat vesienhoitolaki sekä sen pohjalta annettavat asetukset. Vesistöjen ekologisen tilan arvioinnissa piilevät toimivat yhtenä biologisena laatutekijänä järvi- ja jokivesissä, ja yhdessä muiden tekijöiden kanssa määrittelevät vesistön ekologisen tilan. Piileväindeksejä on erilaisia, suurimman osan perustuessa taksoneihin ja niiden runsaussuhteisiin. Piileväyhteisöjen suhteellisia koostumuksia ja runsauksia käytetään ilmentämään ympäristönsä tilaa, sillä tiedetään, että eri lajit ovat herkkiä erilaisille ympäristön muutoksille. Muutos yhteisössä voisi kertoa mahdollisesta häiriöstä ja näin kuvata myös vesistön tilaa. Piilevien yksittäisiä ominaisuuksia käytetään myös indikaattoreina, esimerkiksi raskasmetallien on huomattu aiheuttavan piilevissä epämuodostumia. Vaikka piileviä löytyy lähes kaikkialta kosteista ympäristöistä, tulisi piileväindikaattorien valinnassa huomioida tarkasteltavan elinympäristön laatu, ja valita käytettävät indeksit sen mukaan. Vesien tilan seurannan lisääntyessä kansainvälisesti, on indeksejä alettu soveltaa alueille, joissa luonnollinen vaihtelu on suurempaa kuin alueella mihin indeksi perustuu. Tämän seurauksena virheet näistä indikaattoreista vedettävissä johtopäätöksissä ovat ilmeisiä. Monien piilevälajien suhteen tulisi tehdä enemmän tutkimusta, jotta tiedettäisiin varmasti, mistä ympäristön ominaisuudesta tai muutoksesta tarkasteltava laji indikoi. Uudet DNA-menetelmät ja yhteiset tietokannat indikaattoreille edistävät piilevätutkimusta, joten niiden indikaattoriarvot todennäköisesti paranevat tulevaisuudessa ennestään.

Tässä artikkelissa tutkin koltansaamen Näätämön murteen ja pohjoissaamen merisaamen murteen välistä koodien sekoittumista. Tutkimusaineistona käytän kahdelta kaksikieliseltä puhujalta vuonna 1920 Norjan Näätämössä kerättyjä folkloretekstejä. Aineiston kerääjän Eliel Lagercrantzin mukaan osa teksteistä on merisaamea ja osan kieltä hän kuvailee termillä koltansaamen ja merisaamen sekakieli. Tutkimuksessa selvisi, että tekstit sisältävät kolme erilaista rekisteriä: koltansaame, merisaame sekä rekisteri, jota kutsun koltansaame-merisaame -rekisteriksi. Kaksi ensimmäistä rekisteriä sisältävät lyhyitä koodinupotuksia toisesta kielestä. Koltansaame-merisaame -rekisteri sisältää sekä kielioppia että sanastoa molemmista kielistä. Kutsun tätä kongruentiksi leksikalisaatioksi. Koska kielet ovat lähisukukieliä ja jakavat sekä perussanaston että paljon yhteisiä kieliopillisia rakenteita, puhuja voi täyttää kielten yhteiset kieliopilliset rakenteet molempien kielten sanastolla. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että aineisto sisältää sekä äänteellisiä että kieliopillisia hybridimuotoja. Äänteelliset hybridimuodot sisältävät äänteellisiä piirteitä molemmista kielistä, kun taas kieliopillisissa hybridimuodoissa yhdestä kielestä peräisin olevaa sanaa on taivutettu toisen kielen mukaisesti., In this paper I study code-mixing between Skolt Saami Neiden dialect and North Saami Sea Saami dialect. The material I use contains texts from two bilingual speakers collected in Neiden Norway in year 1920. The collector Eliel Lagercrantz describes some of the texts as Sea Saami and the others as mixed language of Skolt Saami and Sea Saami. In the study I found out that the texts contain three different registers: Sea Saami, Skolt Saami, and a register I call as Skolt Saami-Sea Saami. Skolt Saami and Sea Saami registers contain short insertions from other language. The Skolt Saami-Sea Saami register contain both grammar and vocabulary from both languages. I call this as conguent lexicalization which means that a speaker can fill the grammatical stuctures shared by the languages with the vocabulary of Skolt Saami and North Saami. In the study I also found out that the texts contain hybrid wordforms. Phonetical hybrid forms have phonetical features from both languages. In grammatical hybrid forms a word from one language is conjugated in the other language.

We provide an overview of indefinite pronouns in Saami languages that have been borrowed or calqued from Finnic, Scandinavian or Russian. We define indefinite pronouns in the traditional way, i.e. encompassing all pronouns not belonging to any other pronoun class. The treatment of Saami indefinite pronouns in earlier literature varies, but generally they haven’t received as much attention as other pronouns. From Finnic sources, Saami languages have borrowed e.g. pronouns harva ‘few’, joku ‘some(one)’, kaikki ‘all’, moni ‘many’ and muu ‘other’ as well as pronominal elements ikänänsä ‘-ever’, saati ‘let alone’ and vaikka ‘even (if)’. Loans from Scandinavian include e.g. mange ‘many’, noen~ någon ‘some’ and same ~ samma ‘same’. Russian loans include pronominalelements ни- ‘not (even)’ хоть ‘even (if)’. Indefinite pronouns in Saami prove to be rather an open class, and elements with similar meanings have been borrowed time after time. The variation is especially abundant in pronouns of indifference and free choice. Most of the pronouns in our data have been noted as loans before, but there are some unnoticed cases. Especially these warrant further study.

Lapset ja nuoret viettävät suuren osan ajastaan koulussa. Suomen kouluissa on 2020-luvulla käytössä sekä perinteisiä että avoimia tilaratkaisuja. CHIPASE-tutkimuksen kouluosiossa ei havaittu avoimessa ja perinteisessä luokkatilassa suuria systemaattisia eroja liikkumisen määrässä. Sen sijaan taukoja passiivisesti vietetystä ajasta kertyi enemmän avoimessa tilassa. Luokkatilan tyypistä riippumatta opettajilla vaikuttaisi olevan merkittävä rooli oppilaiden liikkumiseen oppituntien aikana. nonPeerReviewed

Liikuntatieteellisen tiedekunnan koulutus- ja osaamistarvekyselyn mukaan alalta valmistuneet ovat työllistyneet hyvin. Valtaosa on löytänyt työpaikan liikunta-alalta. Työelämän osaamistarpeet muuttuvat kuitenkin vauhdilla. Koulutushaarasta riippumatta vastaajat esimerkiksi kokivat koulutuksessa saadut tietotekniset valmiudet riittämättömiksi. nonPeerReviewed

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomenkielisen psykososiaalista turvallisuusilmapiiriä (engl. psychosocial safety climate, PSC) arvioivan PSC-kyselyn 12- ja 4-osioisen version psykometrisiä ominaisuuksia ja psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin hyvinvointiyhteyksiä. Psykososiaalinen turvallisuusilmapiiri viittaa työntekijöiden jaettuun kokemukseen siitä, miten organisaation johto suhtautuu psykologiseen terveyteen ja sen edistämiseen. PSC-12:sta tarkasteltiin rakennevaliditeettia ja sisäistä johdonmukaisuutta, PSC-4:stä niiden lisäksi ajallista pysyvyyttä kahden ja neljän kuukauden aikavälillä sekä kriteerivaliditeettia. Kriteerivaliditeettia tarkasteltiin selvittämällä psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin yhteyttä stressiin ja työn imuun. Tutkimuksessa käytettiin kahta eri aineistoa, jotka kerättiin osana Tampereen korkeakouluyhteisön korona aikaan ajoittuvaa hyvinvointitutkimusta. PSC-4:ää tarkasteltiin kolmen mittauskerran pitkittäisaineistossa (n = 618), joka kerättiin huhtikuussa, kesäkuussa ja lokakuussa 2020. PSC-12:a tarkasteltiin erillisessä poikkileikkausaineistossa (n = 483), joka kerättiin kesäkuussa 2020. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin faktorianalyysiä, testi–uusintatesti-korrelaatiota ja hierarkkista lineaarista regressioanalyysiä. Faktorianalyysi tunnisti molemmista kyselyversioista vain yhden faktorin, eli PSC-12 ei jakautunut teorian pohjalta muodostetun hypoteesin mukaisesti neljään ulottuvuuteen. Molempien kyselyversioiden sisäinen johdonmukaisuus oli tutkimuksen perusteella hyvä. PSC-4:n ajallinen pysyvyys oli niin ikään korkea, ja kyselyllä arvioitu psykososiaalinen turvallisuusilmapiiri oli hypoteesin mukaisesti yhteydessä työhyvinvointi muuttujiin sekä samassa aikapisteessä että myöhemmin arvioituna: matala psykososiaalinen turvallisuus ilmapiiri oli yhteydessä korkeampaan stressiin, ja korkea psykososiaalinen turvallisuusilmapiiri puolestaan edisti henkilöstön kokemaa työn imua eli tarmokkuutta, omistautumista ja työhön uppoutumista. Tutkimus antoi uutta ja monipuolista tietoa suomenkielisen PSC-kyselyn psykometrisistä ominaisuuksista. PSC-4 vaikuttaa kaiken kaikkiaan psykometrisesti käyttökelpoiselta kyselyltä, joka tavoittaa saman kokonaisilmiön kuin pidempi PSC-12. PSC-4-kyselyä voidaankin tutkimuksen perusteella suositella käytettäväksi jatkotutkimuksissa. Lisäksi tutkimus tuotti työhyvinvoinnin tukemisen kannalta hyödyllistä näyttöä psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin hyvinvointiyhteyksistä sekä perusteita sille, miksi organisaation johdon on hyödyllistä panostaa työntekijöiden psykologiseen hyvinvointiin.

Tiivistelmä. Kasvatustieteiden kandidaatin tutkielman aiheena on teknologian hyödyntäminen, ja sen käytön perustelu kuvataidekasvatuksessa. Pohdin myös kahden toisistaan eroavan käsitteen, teknologian ja taiteen, suhdetta toisiinsa. Mietin myös sitä, miten kaksi alaa voidaan mielekkäästi integroida toisiinsa, ja miten taiteellinen toiminta näkyy molemmissa. Kiinnostus ja motivaatio aihetta kohtaan tulee omista harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista, joita ovat kuvataide sekä kuvankäsittely. Tutkielmassa on keskeinen hypoteesi, joka on se, että teknologiaa voidaan tuoda monipuolisesti kuvataidekasvatuksen kentälle, ja että kuvataide antaa uusia näkökulmia teknologian tarkasteluun. Tutkielmassani tarkastelen taidekasvatuksen ja teknologiakasvatuksen piirteitä, ja etsin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia näiden kahden välillä. Teknologia näyttäytyy tutkielmassa teknologisina välineinä ja yhteiskunnallisina rakenteina, kun taas taide ja estetiikka näyttäytyvät inhimillisinä aistien erilaisina ulottuvuuksina, jotka tarjoavat kokemuksia, jotka tarjoavat perustan merkityksien luomiselle ja lopulta oppimiskokemuksille. Vaikka lähestynkin tutkielmassa vahvasti teknologiaa ja teknologiakasvatusta, tutkin asiaa lähtökohtaisesti taidekasvatuksellisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta.

Katja Repo, Maarit Alasuutari, Kirsti Karila & Johanna Lammi- Taskula (toim.): The policies of childcare and early childhood education. Does equal access matter? Cheltenham: Edward Elgar Publishing, 2020, 180 s. ISBN 978 1 78811 774 6

Learning Analytics PISA 2018 data

Tiivistelmä. Rikastushiekka on malminrikastuksen yhteydessä syntyvää, jätteenä pidettävää sivukiviainesta, joka läjitetään vesilietteenä loppusijoituspaikkaan, tyypillisesti rikastushiekka-altaaseen. Metallikaivostoiminnan aikana syntyneet rikastushiekat sisältävät usein merkittäviäkin määriä rikkipitoisia sulfidimineraaleja, jotka hapettuessaan voivat tuottaa happamia valumia sekä päästää haitallisia metalleja ympäristöönsä. Muun muassa näistä ympäristögeologista syistä rikastushiekoille suoritetaan karakterisointimenettelyjä. Näiden menettelyjen tarkoituksena on esimerkiksi selvittää rikastushiekkojen koostumusta rikastushiekka-altaiden jälkihoitotoimenpiteitä suunnitellessa. Tässä pro gradu -tutkielmassa suoritettiin mineraloginen ja geokemiallinen karakterisointi Rautuvaaran rikastushiekka-altaan rikastushiekalle sekä altaan jälkihoidollisena peittomateriaalina käytettävälle moreenille. Karakterisointi tehtiin osana EAKR-rahoitteista Biopeitto-projektia ja karakterisoinnin tarkoituksena oli tutkia projektin tutkimusalueen rikastushiekan ja peittomoreenin mineralogista ja geokemiallista koostumusta peilaten niitä alkuperäisiin rikastushiekkaa synnyttäneisiin malmeihin, sekä tutkia rikastushiekkojen ja moreenin raekokojakaumaa. Tutkimuksissa saatiin selville, että ulkonäöltään neljän erilaisen rikastushiekkakerroksen näytteenottohorisontti koostuu kahdesta, mineralogiselta, geokemialliselta ja raekokokoostumukseltaan täysin erilaisesta rikastushiekasta. Kolme ensimmäistä kerrosta edustavat todennäköisesti suurelta osin Saattoporan malminrikastuksessa syntynyttä rikastushiekkaa ja pohjimmainen kerros edustaa Pahtavuoman malmia. Alkuaineanalyysit paljastivat, että tiettyjen ympäristölle haitallisten aineiden, kuten arseenin pitoisuudet ovat korkeat ja peittämättöminä nämä saattavat pitkällä aikavälillä lähteä liikkeelle pidemmälle ympäristöön. Lisäksi sekundäärimineraalien kartoituksessa selvisi, että kaksi ylintä kerrosta ovat eniten muuttuneita. Muuttuneisuus ilmenee primääristen mineraalirakeiden reunoilla näkyvinä sekundäärisinä reunuksina. Reunukset olivat koostumukseltaan pääsääntöisesti Fe-oksihydroksideja, rautasulfaatteja sekä Fe-hydroksisulfaatteja.Geochemical and mineralogical characterization of tailing sand and covering till in the centre of Rautuvaara tailing sand area. Abstract. Tailing sand is gangue minerals containing mining waste which is formed during ore enrichment. This, usually sulfide minerals containing waste material is deposited as slurry in tailings pond. Sulfide minerals tend to oxidize under the conditions of earth’s surface. Oxidation of sulfides may lead to release of a metalliferous and acidic mine waters. Therefore, tailings are characterized. The purpose of the characterization procedure among other things is to investigate waste’s mineralogy and geochemistry. In this master’s thesis the mineralogical and geochemical characterization of the tailing sands and till (cover material) of the Rautuvaara tailings pond will be done. The purpose of the study was to investigate the mineralogical and geochemical composition of the diverse tailing sands deposited in Rautuvaara, located in Western Lapland, Finland. The characterization included also grain size studies and mapping of the secondary alteration of the tailings. The study has been done as part of the ERDF funded Biopeitto Project. The studies revealed that the sample horizon of four different layers contain of two mineralogically and geochemically different tailing sands. Three uppermost layers most likely represent the Saattopora gold ore and the fourth layer represents the Pahtavuoma ore. Elementary analysis revealed that some heavy metal concentrations such as arsenic concentrations in the tailings are considerably high and leaving the tailings pond uncovered could be hazardous for environment in the long run. The secondary mineral studies showed that the first and the second layer are the most altered layers. This alteration appears as the secondary rims of Fe-oxyhydroxides, iron sulfates and Fe-oxyhydroxysulfates at the edges of primary mineral grains.

Tässä katsauksessa käydään läpi jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen kannattavuutta pohjoismaisissa oloissa käsitteleviä tutkimuksia. Aihetta on tutkittu runsaasti viime vuosikymmenen aikana. Tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen kuva tehdystä tutkimuksesta ja tunnistaa jatko­tutkimustarpeita. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuutta on analysoitu käyttäen malli­laskelmia, joissa metsän kasvua kuvaavat mallit on yhdistetty taloudelliseen kuvaukseen metsän käsittelyistä. Laskelmissa käytetyt kasvu- ja tuotosmallit perustuvat kenttäkokeissa mitattuihin havaintoihin. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen mallinnuksen tietopohja on huomattavan niukka verrattuna jaksollisen kasvatuksen koealamittausten määrään ja ajalliseen kattavuuteen. Talou­delliset tekijät vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten kannattavaa jatkuvapeitteinen kasvatus on suhteessa jaksolliseen kasvatukseen. Esimerkiksi alhainen korkokanta ja pienet uudistamiskustannukset suosivat jaksollista kasvatusta. Myös metsikön alkutilalla on suuri merkitys jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuudelle. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus soveltuu parhaiten kuusivaltaisiin metsiköihin, joissa kasvaa jo lähtötilanteessa eri-ikäisiä ja -kokoisia puita. Jatkuvapeitteisessä metsänhoidossa paras taloudellinen tulos saavutetaan tyypillisesti 10–20 vuoden hakkuuvälillä metsikön rakenteen ollessa tasapainotilassa, riippuen muun muassa korkokannasta, kasvu­paikasta ja hakkuukustannuksista. Hakkuut kohdistuvat suurimpiin puihin, ja optimaalinen puuston pohjapinta-ala hakkuiden jälkeen on 4–10 m ha. Taimettumisella on keskeinen merkitys jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuuden arvioinnissa. Taimettumiseen vaikuttavia tekijöitä olisi jatkossa syytä vielä selvittää. Lisätietoa tarvitaan myös jatkuvapeitteisen kasvatuksen ympäristövaikutuksista, erityisesti turvemailla. Lisäksi jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuutta tulisi jatkossa tarkastella erilaisilla kannattavuuden mittareilla ottaen huomioon metsänkasvatuksen riskit ja metsänomistajan suhtautuminen riskiin.2–1

Tiivistelmä Luvussa pohditaan opettajien omaa positiota saamelaisessa lastentarhanopettajakoulutuksessa. Kokemusten pohjalta tarkastellaan monimuotokoulutukseen liittyviä käytänteitä, kuten etä- ja lähiopetusta sekä kieli- ja kulttuurikysymyksiä. Luvussa painottuvat kasvatuksen konteksisidonnaisuus ja yhdessä kertomisen tilat sekä interkulttuurinen kompetenssi osana opettajuuden rakentumista. Čoahkkáigeassu Logus guorahallojuvvo oahpaheaddjiid iežas posišuvdna sápmelaš mánáidgárdeoahpaheaddjiskuvlejumis. Vásáhusaid vuođul dárkkoduvvojit máŋggahámiskuvlejupmái laktáseaddji geavadagat, dego gáiddus- ja lagašoahpahus sihke giella- ja kulturgažaldagat. Logus deattohuvvet bajásgeassima konteakstačanusvuohta ja ovttas muitaleami sajit sihke interkultuvrralaš kompetánsa oassin oahpaheaddjivuođa huksemis.

Lasten fyysisellä ympäristöllä ja liikkumisen mahdollisuuksilla on yhteyttä lasten fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärään. Siihen liittyy myös lasten motoristen taitojen taso. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää päiväkotien liikuntaolosuhteiden yhteyttä lasten motorisiin taitoihin. Tutkimukseen valittiin eri puolilta Suomea satunnaistetulla ryväsotannalla 37 päiväkotia. Satunnaistamisessa huomioitiin päiväkodin maantieteellinen sijainti sekä asukastiheys. Päiväkotien johtajat kuvasivat päiväkotinsa liikuntaolosuhteita suomalaiseen varhaiskasvatusympäristöön suunnitellulla kyselylomakkeella. Tutkimuspäiväkodeista yhteensä 1136 lapsen (tyttöjä 572; poikia 564, ikä 2–7-vuotta) motoriset perustaidot mitattiin TGMD -3 (Ulrich 2013) mittarilla. Sen lisäksi 4–7-vuotiaiden (n =509) taidot mitattiin myös KTK -mittarilla (Kiphard & Schilling 1974, 2007). Kuvailevien tietojen lisäksi liikuntaolosuhteiden ja motoristen taitojen välistä yhteyttä selvitettiin sekamallianalyysin avulla. Päiväkotien liikuntaolosuhteet vaihtelivat suuresti: oma liikuntasali puuttui 32 prosentilta päiväkoteja, piha-alueiden laajuus vaihteli merkittävästi (226–11 000 m2) ja vain noin puolella päiväkodeista (54 %) oli mahdollisuus liikkua metsäisessä maastossa. Myös liikuntakasvatuksessa oli vaihtelua, sillä liikuntakasvatuksen vuosisuunnitelma oli 54 prosentilla päiväkodeista. Ohjattujen liikuntatuokioiden määrä vaihteli 0,5–7 kertaan viikossa. Tutkituista liikuntaolosuhteista lasten motorisiin taitoihin olivat yhteydessä lasten ikä, sukupuoli, päiväkodin pihan alustojen lukumäärä sekä piha-alueen koko (käsittelytaitoihin) ja erilaiset pinnanmuodot (liikkumistaitoihin). Jatkossa varhaiskasvatuksessa on tärkeää kiinnittää huomiota päiväkotien liikuntaolosuhteisiin, jotta varhaiskasvatuslain edellytykset kokonaisvaltaisen oppimisen edellytyksistä täyttyisivät. Environmental and social conditions at preschools are associated with children’s physical activity (PA). Also, the development of motor skills (MS) is associated with the amount of PA. This study aimed to determine if childcare centre facilities and environmental conditions are associated with children’s MS. The study participants were 1,136 children aged 2 to 7 years attending early childhood education (ECE) at randomly selected Finnish day-care centres (N = 37). The head of each centre completed a questionnaire on the each centre’s physical and social conditions. All children’s MS were measured with TGMD-3 test battery (Ulrich 2013) and 4–7-years old children with KTK test battery (Kiphard & Schilling 1974, 2007). Descriptive statistics describe the data. When examining the associations between MS and childcare center –related variables, hierarchical linear regression models were used. Results revealed variation in environmental and social condition between childcare centres: 32 % of centres did not have own gym, and size of the playground area varied substantially (226–11,000 m2), as did access to forests (54 %). Physical education (PE) varied also: 54 % of centres had yearly plan for PE and the amount of organized PE in a week varied from 0.5–7 times/ week. Measured conditions were associated with children’s MS as follows: children’s age, gender, the amount of surfaces. The size of yard associated with manipulative skills and shape of yard with locomotor skills. Based on these results there is need to pay attention for environmental and social conditions. Otherwise, there may be difficulties for early educators to achieve the targets of supporting children’s overall learning prerequisites, stated by Act of Early education. peerReviewed

Rikastushiekka-allas on malminrikastuksessa syntyvän jätteen eli rikastushiekan läjitysalue ja loppusijoituspaikka. Altaat perustuvat ympäristön ja yleisen turvallisuuden huomioon ottamiselle, sillä rikastushiekka-altaisiin sijoitettava aines voi olla merkittäväkin haitta ympäristön eri osille, kuten pohjavedelle ja sitä kautta myös ihmisille. Jätteistä syntyvä uhka perustuu niissä oleviin haitta-aineisiin ja niiden käyttäytymiseen ympäristössä. Suurimman riskitekijän aiheuttaa kuitenkin rikastushiekoissa olevat herkästi hapen vaikutuksesta rapautuvat sulfidimineraalit, jotka rapautuessaan voivat tuottaa happamia valumavesiä. Rautuvaaran rikastushiekka-altaan pintaosan rapautumista tutkittiin osana Biopeitto-projektia.

Suomi lasten kasvuympäristönä -raportissa kuvataan Suomessa vuonna 1997 syntyneiden lasten elämänkulkua täysi-ikäisyyteen asti. Raportissa tarkastellaan lasten hyvinvointia usealla ulottuvuudella: koulumenestys, somaattinen ja psyykkinen terveys, kuntoutus, lastensuojelu ja rikollisuus. Lasten hyvinvointia peilataan suhteessa perheen tilanteisiin, kohortin vanhempien sosioekonomisten, terveydellisten ja perhesuhdetilanteiden kautta. Lasten hyvinvoinnin ulottuvuuksia tarkastellaan myös alueellisesti, lähialueen kautta, maakuntatasolla, sekä kaupunki–maaseutu-luokitteluin. Aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen syntymäkohortti 1997 -tutkimusaineistoa, johon on kerätty useita eri rekisteritietoja kaikista Suomessa vuonna 1997 syntyneistä henkilöistä sikiöajalta täysi-ikäisyyteen. Raportti on jatkoa vuonna 1987 Suomessa syntyneiden seurantatutkimukselle. Raportissa vertaillaankin hyvinvoinnin ulottuvuuksia näiden kahden syntymäkohortin välillä. Tulosten mukaan suurin osa ikäluokan lapsista voi hyvin ja on saanut viettää lapsuutensa ilman perheen hyvinvointia uhkaavien tekijöiden kasautumista. Osalla lapsista on kuitenkin ollut hyvinvointia haastavia tekijöitä matkalla täysi-ikäisyyteen. Tutkimuksessa havaittiin merkittäviä sukupuolieroja eroja useiden hyvinvoinnin alueiden osalta. Psykiatrisen diagnoosin on saanut ikäluokasta noin viidesosa (20,7 %). Psyykenlääkkeiden ostokertoja tarkastellessa sukupuolittainen ero on huomattava tyttöjen (12,7 %) ja poikien (9,6 %) välillä. Rangaistusmääräyksiä on määrätty seuranta-aikana lähes joka viidennelle pojalle (19,5 %). Vastaavasti 5,2 prosenttia tytöistä on saanut rangaistusmääräyksen. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna on ollut 5,7 prosenttia koko kohortista, aikaisempaan kohorttiin verrattuna kasvu on lähes kaksinkertainen. Noin 3 prosenttia kohorttilaisista ei ole saanut paikkaa 2. asteen koulutuksessa seurannan loppuun mennessä. Ilman paikkaa jääneistä hieman yli puolet eivät olleet hakeneet paikkaa. Vanhempien matala koulutusaste ja heikko taloudellinen tilanne on selkeästi yhteydessä lasten hyvinvointiin, ja esimerkiksi koulumenestys määrittyi vahvasti vanhempien taloudellisen tilanteen mukaan. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten hyvinvointia haastavia tekijöitä oli kasautunut muuhun ikäluokkaan verrattuna merkittävästi enemmän. Alueelliset erot ovat paikoitellen voimakkaita. Raportin johtopäätöksissä tuodaan esiin lapsiperheisiin suunnattujen sosiaalisten investointien merkitys sekä muiden kasvuympäristöjen rooli varhaisen hyvinvoinnin tukemisessa.

Tutkimuksessa tarkastellaan, millaista lasten yhteenkuuluvuuden rakentuminen on päiväkotiarjen pienissä kertomuksissa. Tutkimus toteutettiin kahdessa päiväkodissa. Teoreettisena lähtökohtana oli yhteenkuuluvuuden politiikka, joka viittaa niihin mekanismeihin ja prosesseihin, joilla yhteenkuuluvuutta rakennetaan ja tuotetaan. Tutkimuksen metodologia pohjautui kerronnalliseen lähestymistapaan. Tutkimuksen aineisto muodostui kahdenlapsiryhmän arjessa tallennetuista vuorovaikutustilanteista lasten, päiväkodin työntekijöiden ja tutkijoiden välillä. Tutkijoiden tekemät havainnot ja tallenteet kirjoitettiin pienten kertomusten muotoon. Tutkimus osoittaa, että lasten yhteenkuuluvuutta rakennettiin kielellisillä, toiminnallisilla ja materiaalisilla tavoilla. Lasten yhteenkuuluvuutta tuotettiin suhteessa ystäviin, päiväkotiryhmään, päiväkodin työntekijöihin, perheen jäseniin sekä ympäröivään yhteiskuntaan. Sosiaalisten suhteiden ohella yhteenkuuluvuutta rakentavina mekanismeina nousivat esille materiaalinen ympäristö ja päiväkodin pedagogiset käytänteet, This study explores the construction of children’s belonging through the small stories of daily life in two day-care centres. The theoretical premise of the study is the politics of belonging, referring to those mechanisms and processes by which belonging is constructed and produced. The methodology of the study is based on a narrative approach. The small stories were constructed by the research-ers basing on the observations and the recorded data of interactions between the children, the practitioners and the researchers during daily life in two day-care groups. The study shows that children’s belonging was constructed in verbal, func-tional and material ways and was produced in relation to friends, the day care group, practitioners, family members and the ambient society. In addition to social relations, the meaning of the material environment and the pedagogical practices used in the day-care centres seemed to be significant mechanisms that constructed belonging.

Tutkimuksen tehtävänä on vertailla Timo Soinin retoriikkaa ennen ja jälkeen puolueen hallitukseen nousun. Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen Perussuomalaiset nousi hallitukseen ensimmäistä kertaa puolueen historiassa. Samalla puolueen puheenjohtajasta Timo Soinista tuli Suomen ulkoministeri. Tarkoituksena on selvittää ensinnäkin, muuttuuko Timo Soinin retoriikka ja miten se muuttuu, kun perussuomalaiset pääsee hallitukseen ja hän ministeriksi. Tarkoituksena on myös tarkastella, kuinka populistisella retoriikalla voi pärjätä koalitiohallituksessa. Tutkimuksen aineiston muodostavat Timo Soinin blogitekstit vuosilta 2013 ja 2015. Tarkemmin aineisto on rajattu koskemaan molemmilta tarkasteluvuosilta aikaväliä toukokuusta elokuuhun. Analyysimenetelmänä on käytetty niin Kenneth Burken identifikaatioteoriaa ja sitä tukevia käsitteitä kuin populismin teoriaakin. Identifikaatioteorian lisäksi Burken käsitteistä hyödynnetään syntipukin, mortifikaation, transsendenssin ja ironian käsitteitä. Populismin teoria on pääosin ammennettu käyttäen hyväksi Canovanin, Taggartin, Albertazzin ja McDonnellin tuotantoa. Tutkimustulokset osoittavat huomattavan muutoksen Soinin retoriikassa hallitukseen astumisen jälkeen. Tämä muutos ilmeni erityisesti syntipukkistrategiassa, kun siihen asti kaksi olennaista syntipukkia, EU ja euro jäivät kokonaan pois Soinin retoriikasta. Niiden tilalle hän nosti toisen syntipukin, asiantuntijaeliitin, minkä lisäksi hän suoritti myös mortifikaation eli niin sanotun katumusharjoituksen. Tämän lisäksi tutkimuksen tulokset osoittavat myös sen, että populistisella retoriikalla koalitiohallituksessa pärjääminen on huomattavan vaikeaa, sillä vahvaan vastakkainasetteluun kansan ja eliitin välillä nojaava populistinen retoriikka ei ole parhaimmillaan silloin, kun populisti itse on hallituksessa edustamassa niin sanottua eliittiä.

Tarkastelen pro gradu-tutkielmassani liikkuvuutta ja liikkuvaa elämäntyyliä perinteisen sirkuksen kontekstissa. Etnografisen tutkielmani aineiston keräsin kenttätyössä Sirkus Finlandiassa, Suomen suurimmassa perinteisen sirkuksen toimijassa keväällä 2016. Haastattelin tutkielmaa varten yhteensä kolmeatoista henkilöä; kahta Finlandian talvipaikassa Bollstassa, kymmentä kenttätyöni aikana ja yhtä puhelimitse. Haastateltavieni joukossa oli niin eurooppalaisia, pohjoisamerikkalaisia kuin Oseaniastakin lähtöisin olevia henkilöitä ja haastattelut tein joko suomeksi tai englanniksi. Tärkeän osan aineistoani muodostavat myös muut keskusteluni ja havaintoni kentältä, samoin ajatteluani on ohjannut kirjoittamani kenttäpäiväkirja. Tutkielman tavoitteena on vastata kysymykseen siitä, millaista sirkuslaisten liikkuvuus on. Liikkuvuutta lähestyn transnationaalin antropologian kentälle sijoittuvassa tutkielmassani liikkuvan elämäntyylin kautta, pitäen lähtökohtana sitä, ettei liikkuvuus ole yksisuuntaista paikasta toiseen tapahtuvaa liikettä, vaan monimuotoista ja -paikkaista elämäntapaa. Aihetta käsittelen käyttäen transnationalismia viitekehyksenä liikkuvuuden ja liikkuvan elämäntyylin teorioiden kautta sekä etnografisen aineistoni avulla, pyrkien luomaan kokonaisvaltaista käsitystä siitä, millä tavoin liikkuvuus sirkuslaisten elämässä rakentuu. Aineisto on tässä tutkielmassa jaettu neljään osaan, joiden kautta vastaan siihen, millaisista osista sirkuslaisten liikkuvuus rakentuu. Liikkuvuutta konkreettisena asiana ja abstraktina ideana käsittelevä kappale tuo esiin liikkuvuuden merkityksen sirkuslaisille ja siihen liittyvät konkreettiset käytännöt, byrokratia-kappaleessa käsittelen liikkuvuuden hallintaa sirkuslaisten kohdalla, yhteisöä, perhettä ja lapsia käsittelevässä osiossa tarkastelen liikkuvan elämäntyylin vaikutusta sosiaalisen elämän muotoutumiseen ja viimeisessä, kotia pohtivassa kappaleessa käsittelen sitä, millaisia vaikutuksia liikkuvuudella on kodin käsittämiseen ja sen tekemiseen. Sirkuslaisten liikkuvuus on tutkielmani perusteella kokonaisvaltainen, elämää kauttaaltaan värittävä elämäntapa, joka koetaan merkitykselliseksi. Liikkuvuus muodostuu monissa tapauksissa sirkuslaisille normaaliksi olotilaksi ja paikallaan pysyvä elämä kaukaiseksi ajatukseksi. Sirkuslaisten liikkuvuus on byrokraattisesti säädeltyä, mutta monilla tavoin etuoikeutettua globaalissa mittakaavassa.

Kasvu sekä sukupuolinen kypsyminen ja kehitys ovat keskeisiä käsitteitä kaikissa lapsia ja nuoria käsittelevissä tutkimuksissa sekä lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden seurannassa ja urheiluvalmennuksessa. Kasvun sekä sukupuolisen kypsymisen ja kehityksen seurauksena eri elinjärjestelmissä tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat fyysisiin ominaisuuksiin ja niiden kehittymiseen fyysisen aktiivisuuden seurauksena (Armstrong ja van Mechelen 2017). Fyysinen aktiivisuus voi vaikuttaa myös kasvuun sekä sukupuoliseen kypsymiseen ja kehitykseen – joko negatiivisesti tai positiivisesti. nonPeerReviewed

Työkyvyn monipuolinen edistäminen on tärkeää, jotta työikäinen väestö jaksaa työkykyisenä koko työuran ajan. Työkyky ei muodostu vain yksilön ominaisuuksista, vaan myös työstä ja ympäristön vaikutuksista. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen tavoitteeksi asetettiin eläköitymisiän nostaminen. Uudistuksen onnistuminen vaatii laaja-alaista työkyvyn edistämistä. Tässä tutkielmassa selvitettiin lähiesimiestyön yhteyttä työntekijöiden työkykyyn. Aineisto muodostui kahden eri paperitehtaan työntekijöille tehdystä kyselytutkimuksesta vuodelta 2011. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 221 työntekijää, joista lopullisen aineiston muodostivat 147 henkilöä. Tutkimuksen selittävinä tekijöinä olivat lähiesimiestyön summamuuttuja ja ikä. Työkyvyn mittarina käytettiin työkykyindeksiä. Lähiesimiestyön arvio ja työkykyindeksi perustuivat työntekijän omaan kokemukseen ja arvioon. Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lähiesimiestyön kolmea yksittäistä osa-aluetta esimiestukea, palautteenantoa ja osaamisen kehittämistä. Lähiesimiestyön yhteyttä työntekijöiden työkykyyn tarkasteltiin multinomiaalisella logistisella regressioanalyysillä. Tulokset osoittivat, että esimiestyö on yhteydessä työntekijöiden työkykyyn, kun verrataan erinomaisen työkyvyn omaavia huonon työkyvyn ryhmään. Ikä vaikuttaa jokaisessa ryhmässä työntekijän työkykyyn, mutta työntekijän ikä ei vaikuta siihen, kuinka työntekijä kokee oman esimiehensä. Yksittäisistä lähiesimiestyötä kuvaavista osa-alueista osaamisen kehittämisellä on yhteyttä työntekijöiden työkykyyn erinomaisen työkyvyn omaavilla työntekijöillä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tutkitun yrityksen työntekijöiden työkyvyn edistämisessä, mutta niitä voidaan hyödyntää myös muihin vastaaviin organisaatioihin. Lähiesimiehiä tulee kouluttaa esimiestyöhön ja saada heidät ymmärtämään, että heidän esimiestyöllä on vaikutusta työntekijöiden työkykyyn. English abstract : Connection between leadership and employees work ability - support, feedback and competence development as part of leadership It is important to promote work ability because it helps working-aged people to be able to work for hole working career. Work ability is not made up only characteristics of an individual person but also type of work and environmental factors affect it. The target of the Finnish pension reform of year 2017 is to raise the retirement age. Extensive promoting of work ability is needed to ensure the success of the reform. Connection between leadership and work ability of employees was considered in this study. The study data consisted of a questionnaire survey conducted at two paper mills in 2011. Totally 221 employees took part in the survey and the final data consisted of 147 participants. The explanative factors of the study were the age of the employees and the sum of the variable of leadership. The work ability index was used as measure for work ability. The assessment of leadership and the work ability index are based on the experience and assessment of a single employee. Additionally, three individual factors of leadership, support, feedback and competence development, were considered in this study. Connections between leadership and work ability of employees were studied by multinomial logistic regression analysis. The results showed that leadership is related to the work ability of employees when compared their work ability with a high work ability group and a poor work ability group. The age of an employee affects work ability in each group. However, the leadership experience of an employee was not influenced by the age of an employee. There was a connection between competence development and work ability of employees in a group of excellent work ability. The results of the study can be utilized to promote work ability of employees of the surveyed company. The results can also be used in other similar organizations. Leaders should be trained to understand that their own behavior affects work ability of employees.

Arvioitu teos: Timothy Feist: A grammar of Skolt Saami. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 273. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura 2015. 414 s. ISBN 978-952-5667-74-5.

Artikkelissa tarkastellaan yhteenkuuluvuutta (belonging) päiväkodin ohikiitävässä hetkessä. Yhteenkuuluvuuden ymmärretään toteutuvan varhaiskasvatuksessa monimutkaisessa rakennelmassa, johon kuuluvat ihmiset, paikat, toiminta ja sen tarkoitukset (Stratigos, 2015). Aineistona on videotallenne, joka on kuvattu päiväkodin käytävässä patjakasan luona. Millaisia yhteen ja erilleen suuntautumisia tuossa hetkessä syntyy lasten, aikuisten, patjojen ja muun materiaalisen ympäristön kesken? Tutkimuksemme inspiroijina ovat filosofi Maurice Merleau-Pontyn ajatukset sekä posthumanistinen ja uusmaterialistinen tutkimusorientaatio. Yhteenkuuluvuus näyttäytyy tutkimuksessamme jatkuvana liikkeenä. Ihmiset, tilat, materiaalit, esineet, rakenteet ja toiminnat eivät ole staattisia, vaan niiden välillä tapahtuu liikahduksia toisiaan kohti ja toisista poispäin., This article focuses on belonging at a fleeting moment in a day care centre. Belonging is understood as a phenomenon that is realized in a complex structure, consisting of people, places, actions and their purposes (Stratigos, 2015). In the forefront of the article, there is a video-recorded situation, occurring around a heap of mattresses in a corridor. What kinds of becoming together and apart are created in the relations between the children, the researcher who is filming, the mattresses, and other material environment at that moment? Our study is inspired by the philosopher Maurice Merleau-Ponty's ideas as well as the post-human and new materialist research orientations. In the study, belonging appears as a constant movement. People, spaces, materials, items, structures, and actions are not static, but rather there are small flickers towards and away from each other.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin luokanopettajien työhyvinvointia Ryanin ja Decin kehittämän itseohjautuvuusteorian psykologisten perustarpeiden täyttymisen näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostui kymmenen luokanopettajan haastattelusta, jotka kuuluvat laajempaan tutkimushankkeeseen Oppiminen, toimijuus ja hyvinvointi peruskoulussa. Tutkimuksen lähestymistapana käytettiin fenomenografiaa, jonka tarkoituksena on käsitysten tutkiminen. Fenomenografian mukaisesti tutkimuksessa toteutettiin nelivaiheinen analyysi, jonka pohjana poikkeuksellisesti käytettiin teoriaa. Tarkoituksena oli selvittää luokanopettajan työn kontekstia ja työssä tapahtuneita muutoksia, mikä auttaa ymmärtämään työn haasteita ja iloja. Ensimmäisessä luvussa tehtiin katsaus opetustyön ja koulukulttuurin murrokseen Suomessa. Teoriaosuudessa määriteltiin yleisesti hyvinvoinnin ja työhyvinvoinnin käsitteitä. Myös opettajiin liittyviä työhyvinvointitutkimuksia esiteltiin. Työhyvinvointiin liittyvistä lukuisista erilaisista käsitteistä valittiin tarkasteltaviksi työn imu, työhön sitoutuminen, työpaikkaan kiinnittyminen ja työtyytyväisyys, jotka ymmärrettiin tässä tutkielmassa luokanopettajien työhyvinvoinnin operationalisoinneiksi. Tuloksissa käsiteltiin haastateltujen käsityksiä opettajien työstä ja siinä tapahtuneista muutoksista. Haastattelujen perusteella opettajuus näyttäytyi kokonaisvaltaisena ja opettajan työnkuva moninaisena. Osaltaan tähän ovat vaikuttaneet vanhemmuudessa, perheissä ja yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset. Sen sijaan lapset eivät ole muuttuneet, mutta lapsia ympäröivät olosuhteet ovat, mikä näkyy kouluissa. Työhyvinvoinnin kokemisen edellytyksenä pidetään psykologisten perustarpeiden täyttymistä. Autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus ovat näitä perustarpeita, mutta tässä tutkielmassa myös hyväntekeminen sisällytettiin perustarpeisiin. Yhteenkuuluvuuden tarve käsitettiin niin oppilaiden kuin työtoverien väliseksi. Luokanopettajan työhyvinvointia ja psykologisten perustarpeiden täyttymistä tukeviksi tekijöiksi tulkittiin muun muassa kokemus oikeasta ammatinvalinnasta, onnistumisen kokemukset työssä, oppilaiden aito kohtaaminen ja opettajien hyvä yhteishenki sekä vastapaino työlle. Pakolliset ja ylimääräiset työtehtävät, oppilaiden "huonot" kotitaustat, maahanmuuttajaoppilaat ja opettajien väliset ristiriidat sekä oppilaiden asioiden "kantaminen" kotiin työpäivän jälkeen olivat esimerkkejä työhyvinvointia ja perustarpeiden täyttymistä heikentävistä tekijöistä. Havaittiin myös, että eri tekijät saattoivat vaikuttaa moneen perustarpeeseen samanaikaisesti. Lisäksi yhden perustarpeen täyttyminen voi tukea muiden perustarpeiden täyttymistä. Hyväntekeminen eli oppilaiden parhaaksi toimiminen oli tämän tutkielman mukaan luokanopettajan työn "punainen lanka", keskeinen sisältö ja merkitys. Sen sijaan opettajan riittämättömyyttä aiheutti usein ristiriita hyväntekemisen ja työskentelyä rajoittavien olosuhteiden välillä. Opettaja haluaisi toimia lasten parhaaksi, mutta se ei ole aina mahdollista ajan, rahan tai tuen puutteen vuoksi. Tutkielman mukaan psykologiset perustarpeet ja työhyvinvoinnin eri operationalisoinnit voivat tuottaa tärkeää tietoa luokanopettajan työhyvinvoinnista.

Liikunnan (fyysinen aktiivisuus) ja liikkumattomuuden (paikallaanolo) ajatellaan usein olevan toistensa vastakohtia ja vaihtoehtoja, vaikka normaalissa elämässä ne esiintyvät vuorotellen pitkin päivää jopa hyvinkin lyhyinä jaksoina. Osa liikunnan ja liikkumattomuuden terveysvasteista tulee niiden itsenäisistä vaikutuksista, osa niiden yhteisvaikutuksista. nonPeerReviewed

Artikkelissa tarkastelemme kasvattajien kertomuksia kosketuksesta ammatillisessa varhaiskasvatuksessa. Kosketus on osa kasvatustyön ruumiillisuutta, johon kietoutuvat kasvattajien henkilökohtaiset kokemukset ja kulttuuriset tavat koskea ja tulla kosketetuksi. Tutkimuksemme innoittajana on toiminut filosofi Maurice Merleau-Pontyn ruumiillisuuden filosofia. Aineiston muodostavat kaksi päiväkodin kasvattajien kanssa käytyä kerronnallista ryhmäkeskustelua. Ensimmäisessä ryhmäkeskustelussa keskustelun virittäjinä toimivat kasvattajien päiväkotiarjesta kuvatut videoepisodit kasvattajan ja lapsen välisistä kosketushetkistä. Toiseen ryhmäkeskusteluun osallistuivat samat kolme kasvattajaa. Ryhmäkeskustelut osoittautuivat merkittäväksi ammatillisten kosketuskäytänteiden reflektoinnin keinoksi. Ryhmäkeskusteluissa korostuivat kosketuksen tiedostamaton luonne, lapsen ja kasvattajan henkilökohtaiset rajat kosketukselle, lapsi koskettavana ja kosketettavana sekä osallistava kosketus osana pedagogiikkaa. Tutkimuksemme osoittaa, että tulemalla tietoiseksi omista ja toisten tavoista koskettaa, kosketuksen merkitys kasvatussuhteessa syventyy ja siitä voi tulla osa ammatillisen varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa., This article focuses on the stories that practitioners tell about the touch in the context of professional early childhood education. Touch is a part of educational em-bodied practice to which personal experiences and cultural aspects intertwine. Our research is inspired by philosophy Maurice Merleau-Ponty’s philosophy of embodiment. Research data consists of two narrative group interviews. In the first group interview as a tuner of the discussion worked the video episodes’ which were filmed in practitioners’ everyday life in the day care center. These video episodes showed the moments where the practitioner and a child touched each other. In the second group interview participated the same three practitioners as in the first one. In the narrative group interviews the practitioners told and re-told their own experiences about the touch. This proved to be significant way to reflect one’s own professional habits to touch. In the group interviews the practitioners emphasized the unconscious character of the touch, the child’s and the practitioner’s personal boundaries to the touch, the child as a touching and being touched and participating touch as a part of the pedagogy. Our research shows that becoming aware of one’s own ways to touch, the meaning of the touch in educational relationships deepens and it can be part of pedagogy in professional early childhood education.

Arvioitu teos: Timothy Feist: A grammar of Skolt Saami. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 273. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura 2015. 414 s. ISBN 978-952-5667-74-5.

Tiivistelmä Artikkelissa tarkastellaan yhteenkuuluvuutta (belonging) päiväkodin ohikiitävässä hetkessä. Yhteenkuuluvuuden ymmärretään toteutuvan varhaiskasvatuksessa monimutkaisessa rakennelmassa, johon kuuluvat ihmiset, paikat, toiminta ja sen tarkoitukset (Stratigos, 2015). Aineistona on videotallenne, joka on kuvattu päiväkodin käytävässä patjakasan luona. Millaisia yhteen ja erilleen suuntautumisia tuossa hetkessä syntyy lasten, aikuisten, patjojen ja muun materiaalisen ympäristön kesken? Tutkimuksemme inspiroijina ovat filosofi Maurice Merleau-Pontyn ajatukset sekä posthumanistinen ja uusmaterialistinen tutkimusorientaatio. Yhteenkuuluvuus näyttäytyy tutkimuksessamme jatkuvana liikkeenä. Ihmiset, tilat, materiaalit, esineet, rakenteet ja toiminnat eivät ole staattisia, vaan niiden välillä tapahtuu liikahduksia toisiaan kohti ja toisista poispäin. Abstract This article focuses on belonging at a fleeting moment in a day care centre. Belonging is understood as a phenomenon that is realized in a complex structure, consisting of people, places, actions and their purposes (Stratigos, 2015). In the forefront of the article, there is a video-recorded situation, occurring around a heap of mattresses in a corridor. What kinds of becoming together and apart are created in the relations between the children, the researcher who is filming, the mattresses, and other material environment at that moment? Our study is inspired by the philosopher Maurice Merleau-Ponty’s ideas as well as the post-human and new materialist research orientations. In the study, belonging appears as a constant movement. People, spaces, materials, items, structures, and actions are not static, but rather there are small flickers towards and away from each other.

Voikukka on yleinen rikkakasvi säilörehunurmipelloilla ja etenkin vanhoilla nurmilla (Kajan ja Nousiainen 2006). Syväjuurinen voikukka levittäytyy nopeasti nurmen aukkopaikkoihin vieden valoa, vettä ja ravinteita nurmikasveilta. Karjatilan kannattava peltoviljely-hanke järjesti kesällä 2010 MTT Maaningalla timotei-voikukka-minisiilokokeen. Minisiilokokeen tavoitteena oli selvittää, kuinka eri voikukkapitoisuudet (0, 25, 50, 75 ja 100 % tuorepainosta) vaikuttavat timoteisäilörehun säilönnälliseen laatuun, kemialliseen koostumukseen ja rehuarvoihin ensimmäisessä sadossa. Timotein ja voikukan raaka-ainenäytteet sekä siilojen säilörehut analysoitiin 90 päivän säilönnän jälkeen. Minisiilokokeen tuloksia verrattiin muihin ulkomaalaisiin voikukasta tehtyihin tutkimustuloksiin ja kirjallisuuteen sekä lypsylehmien hyvän nurmisäilörehun laatu- ja ruokintasuosituksiin. Samaan aikaan korjatun voikukan ja timotein D-arvot olivat varsin samanlaisia (erotus 27 g/kg ka). Voikukkapitoisen säilörehun NDF-pitoisuus oli huomattavasti timotei-säilörehua alhaisempi (310 vs. 557 g/kg ka). Voikukkaa sisältävässä säilörehussa etenkin kaliumin, magnesiumin ja kalsiumin määrät lisääntyivät. Kuitenkin ekvivalenttisuhteena laskettuna voikukan sisältämän kaliumin suhde kalsiumin ja magnesiumin yhteismäärään oli pienempi kuin timotein. Tässä kokeessa kaikkien koesiilojen pH laski alle 4. Voikukka ei vaikuttanut säilönnän aikana haihtuvien rasvahappojen eikä sokereiden määrään. Liukoisen typen osuus kokonaistypestä pieneni, kun voikukan määrä lisääntyi säilörehussa. Kaikissa koesiiloissa liukoisen typen määrät ylittivät hyvän säilörehun suositusarvon. Voikukan määrän muuttuessa ainoastaan ammoniumtypen osuus kokonaistypen määrästä ei muuttunut systemaattisesti. Tämän kokeen ja kirjallisuuden perusteella voidaan olettaa, että voikukkapitoisesta nurmesta voidaan saada säilöntälaadultaan laadukasta rehua, ja ettei voikukan nurmea korkeampi puskurikapasiteetti ole ongelma etenkään, jos säilönnän onnistumisen muut edellytykset ovat kunnossa. Voikukan pienempi kuiva-ainepitoisuus verrattuna timoteihin voi lisätä säilörehun puristenestemäärää. Pelkän timoteisäilörehun kuiva-ainepitoisuus oli 329 g/kg ja puhtaan voikukkasäilörehun 156 g/kg, kun niiden esikuivatusaika oli sama. Jos voikukkapitoisen säilörehun esikuivatusaikaa ei lisätä, kuiva-ainepitoisuus jää matalaksi ja puristenesteen määrä lisääntyy. Tässä artikkelissa ei oteta kantaa vaikutuksiin, joita voikukalla voi olla nurmen satotasoon.

Säilörehun korjuun ajoitus vaikuttaa merkittävästi sekä ensimmäisen että toisen sadon määrään ja laatuun. Nämä vaikutukset ovat käänteisiä. Niiton myöhästyttäminen kesäkuussa lisää ensimmäisen sadon määrää vähentäen samalla toisen sadon osuutta kesän kokonaissadosta. Vastaavasti myöhäistetyn ensimmäisen niiton heikompi sulavuus näkyy toisessa sadossa sulavuuden nousuna. Maatila käyttää molemmat sadot, joten niittojen summavaikutukset täytyy osata arvioida oikein. Lehmien maitotuotos voidaan pitää korkeana, jos väkirehutäydennys valitaan säilörehun laatuun nähden sopivaksi.Säilörehun erilaisia korjuuaikoja tutkittiin kenttäkokeena MTT Maaningalla ja MTT Ruukissa vuosina 2009−2011. Vertailtavat käsittelyt olivat ensimmäisen niiton ajoituksessa A) aikainen (D-arvotavoite 690 g/kg ka), B) myöhäistetty (tavoite 650 g/kg ka), C) erittäin myöhäinen ensimmäinen niitto (tavoite 620 g/kg ka), sekä D) kolme niittoa kesää kohti (ensimmäisen niiton D-arvotavoite 690 g/kg ka). Toinen niitto tehtiin vaihtelevasti heinäkuun lopussa tai elokuussa käsittelystä, vuodesta ja paikkakunnasta riippuen. Koejäsenen D kolmas niitto tehtiin kasvukauden loppupuolella syyskuun lopussa tai lokakuun alussa.Lypsylehmien ruokintakokeissa vertailtiin ensimmäisen sadon nurmisäilörehuja, joiden D-arvot olivat: koe 1) 692/654, koe 2) 635/618 ja koe 3) 718/670/621 g/kg ka. Väkirehun määrät olivat kokeissa välillä 9–15 kg/pv ja väkirehun valkuaispitoisuudet välillä 142–210 g/kg ka. Tuloksia laskettaessa kokeiden tulokset yhdistettiin.Ensimmäisen niiton myöhästyttäminen lisäsi molemmilla paikkakunnilla sekä ensimmäisen sadon että kesän kokonaissadon määrää sekä kuiva-aineena että energiasatona mitattuna. Ensimmäisessä sadossa D-arvo aleni korjuuta myöhästytettäessä keskimäärin 4,7 g/kg ka/vrk (Maaninka) ja 6,3 g/kg ka/vrk (Ruukki).Kolmen niiton strategia toimi Ruukissa paremmin kuin Maaningalla. Energiasatona mitattuna kolmen niiton menetelmällä saatiin Ruukissa yhtä suuri sato kuin erittäin myöhäisellä ensimmäisellä niitolla. Kokeessa havaitut erot paikkakuntien välillä korostavat lohko- ja sääolosuhteiden vaikutusta korjuustrategian valinnassa.Ruokintakokeiden perusteella säilörehun matalaa D-arvoa ei voi kompensoida väkirehun raakavalkuaispitoisuuden nostolla. Väkirehun raakavalkuaispitoisuuden lisääntyessä maitotuotosvasteet olivat selvästi yleistä valkuaisvastetta heikompia silloin, kun rehun D-arvo oli alle 650 g/kg ka. Väkirehumäärää nostamalla matalaa D-arvoa voidaan kompensoida D620 tasolle saakka, jos lehmien keskituotostavoite on 9000 ekm kg/v. Alle D650 säilörehuilla väkirehuprosentti nousee korkeaksi, mikäli tavoitellaan selvästi yli 9000 kg ekm/v keskituotostasoja. Ruokinnan riskitekijöiden merkitys kasvaa, jos yritetään yhdistää korkea keskituotos matalan sulavuuden säilörehustrategiaan.Kokeet suoritettiin osana MTT:n ja Maito-Savon Karjatilan kannattava peltoviljely (KARPE) –hanketta, jossa on tarkoitus tarkentaa tilakohtaisia säilörehun korjuuaikasuosituksia. Tässä tekstissä käsitellään korjuuajan vaikutusta nurmisatoon sekä säilörehun sulavuuden vaikutusta lypsylehmien väkirehu- ja valkuaistäydennykseen. Säilörehun korjuuajan talousoptimoinnin tulokset julkaistaan toisaalla tässä julkaisussa (Vauhkonen ym. 2012).

Säännöllisen liikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomat. Viime vuosina lisääntynyt epidemiologinen näyttö on osoittanut liiallisen istumisen olevan terveysriski, vaikka henkilö täyttäisi nykyiset liikuntasuositukset. Istuminen on itsenäinen terveysriski kahdesta syystä: liikunnan harrastaminen ei vähennä istumisaikaa, eikä liikunnan lisääminen vaikuta kaikkiin istumisen terveysriskien taustalla oleviin mekanismeihin. Istuessa lihasten passiivisuus suurentaa insuliiniresistenssiä ja vaikuttaa rasvahappojen kuljetukseen ja hapetukseen lihaskudoksessa, eikä akuutti liikunta riitä palauttamaan kaikkia muutoksia. Riittävä arkiaktiivisuus näyttääkin olevan tärkeää insuliiniherkkyyteen vaikuttavien signalointireittien yllä pitämisessä. Istumisen vähentämiseen tähtäävät interventiot ovat antaneet näyttöä jo pienenkin passiivisuuden vähentämisen terveyshyödyistä. peerReviewed

Timber Production is an economically important provisioning ecosystem service in forests, but is often in conflict with the provision of other ecosystem services. In multifunctional forestry, the production of timber and non-timber ecosystem services should coexist in the same landscape. To this end, we explored the capacity of a boreal landscape to simultaneously produce collectable goods − bilberry (Vaccimium myrtillus L.), cowberry (Vaccinium vitis-idaea L.) and cep (Boletus edulis Bull.) − alongside timber revenues. We also identified optimal forest management plans to achieve this. Furthermore, we analyzed trade-offs between collectable good yields and timber production, as well as between their economic values. We ran forest growth simulations under seven alternative management regimes at a landscape level across 50-year planning horizons. Then, we used multi-objective optimization to explore trade-offs and identify optimal forest management plans. The results showed that the strongest trade-off was between bilberry and timber production, resulting in a large loss in timber revenues for a gain in bilberry production. However, the conflicts between other collectables and timber production were relatively small: It was possible to increase the provision of collectable goods 4–15% with small reductions (3−5%) from timber revenues. With careful forest planning, there is the potential to simultaneously produce high levels of collectable goods and timber revenues in the landscape. peerReviewed