Kitunen, Lauri, University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social and Moral Philosophy, Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Käytännöllisen filosofian laitos, and Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för praktisk filosofi
Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen aiheena on sodan oikeuttaminen keskiajalla ja uuden ajan alussa. Aihetta lähestytään filosofisena kysymyksenä Augustinuksen, Tuomas Akvinolaisen, Niccolò Machiavellin ja Alberico Gentilin teosten kautta. Tavoitteena työssä on tuoda oikeutetun sodan teoriaa tarkastelemalla esiin opillinen käänne, joka sodan oikeuttamisessa tapahtuu, kun siirrytään kristilliseltä keskiajalta uudelle ajalle modernimpien valtioiden kontekstiin. Keskiajalla kysymystä milloin ja minkä ehtojen vallitessa sotaan saatettiin ryhtyä, eli ns. jus ad bellum -kysymystä, lähestyivät ennenkaikkea teologit ja kanonisen lain edustajat. Vaikuttavimmat kannat kysymykseen esittivät Augustinus ja Tuomas Akvinolainen. He katsoivat, että sodalla tuli olla oikeudenmukainen syy, sitä tuli käydä oikeista motiiveista ja vain laillisen hallitsijan alaisuudessa. Perimmiltään kyse oli jumalallisesta oikeudesta ja sen noudattamisesta. Sodasta tuli näin rangaistus niille, jotka olivat rikkoneet Jumalan lakeja; oikeutettu sota kostaa väärydet, ajateltiin. Keskiajan sodilla pyrittiin puolustamaan ideologista ja yhtenäistä kristikuntaa, joten sen oikeuden katsottiin olevan kiistaton. Keskiajan lopulla oikeutetun sodan teoria muodostui yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jossa yhdistyivät niin teologien ja kanonisen lain edustajien kuin myös ritariston ja maallisen lain edustajien näkemykset. Ritaristo ja lakimiehet olivat käsitelleet sotaa erityisesti sen oikeudenmukaisen käymisen, ns. jus in bello -kysymyksen, kautta. Uuden ajan alussa sodan oikeuttaminen sai uusia muotoja. Oikeutetun sodan opin ideologisuus alkoi hävitä huomion kiinnittyessä yksittäisten valtioiden intresseihin. Humanistisen kasvatuksen saanut Machiavelli kritisoi kovin sanoin kristinuskon periaatteita. Tinkimättömänä isänmaan puolustajana hän katsoi, että valtionhoidossa on osattava toimia myös väärin. Gentili jatkoi Machiavellin voimapolitiikkan tiellä. Gentili perusteli näkemyksensä luonnonoikeuden ja kansainvälisen lain avulla, jotka oikeuttivat niin ennaltaehkäisevät toimet kuin myös hyökkäyssodan toista valtiota vastaan. Tutkimuksessa päädytään painottamaan valtioiden roolia sodan oikeuttamisen opin kehityksessä keski- ja uuden ajan taitteessa. Keskiajan kristillinen oikeusjärjestys korvaantui uudella ajalla näkemyksellä, jonka mukaan sota oli valtion asia. Sotaan saatettiin Gentilin mukaan tällöin ryhtyä valtion kunnian, vallan tai pelon takia. Työn lopulla tehdään vielä muutama huomio sodan oikeuttamisen nykyretoriikasta Yhdysvaltojen käymän terrorismin vastaisen sodan avulla.