Search

Tämän artikkelin tavoitteena on kartoittaa Thomas Hughesin uraa teknologian historian yhtenä keskeisenä toimijana. Hughes vaikutti teknologian historiaan yli viiden vuosikymmenen aikana ja hänen valintansa ovat ohjanneet tutkimustraditiota uuteen suuntaan. Artikkeli tarkastelee Hughesin uraa hänen tutkimustensa kautta ja kiinnittää erityistä huomiota tutkimusten taustalla vaikuttaneisiin tieteellisiin keskusteluihin., This article focuses on the work of Thomas Parke Hughes. Hughes worked with the history of technology over five decades and his research has shaped the field significantly. On this occasion Hughes´s career is examined through his research, and also the topical scholarly discussions of the period are considered that shaped his thinking.

Ajan henkeä on vaikea määrittää, mutta jokainen sen tuntee ja tietää. Suomalaiset muistavat hyvin 1980-luvun lopun ”kasinohuuman”, seuraavan vuosikymmenen ”suuren laman” ja sitä seuranneen ”Nokia-ajan”. Ajan henki eli Zeitgeist ei ole kuitenkaan historiallinen ilmiö, joka määrittyisi historiantutkijoiden tulkintoina jälkikäteen. Ajan henki on elävä ilmiö, joka on tunnistettavissa ja jonka ajassa elävät ihmiset itse tunnistavat. Teknologiatutkijat ovat havainneet mielenkiintoisen yhteyden teknologisen muutoksen ja ajan hengen välillä.

Kirja-arvostelu: Petri Paju: Ilmarisen Suomi ja sen tekijät – Matematiikkakonekomitea ja tietokoneen rakentaminen kansallisena kysymyksenä 1950-luvulla. Turun Yliopiston julkaisuja C 209/2008.

Petri Paju on arvioinut kirjaamme Suomalainen ydinvoimalaitos Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 5/2006. Olemme kiitollisia, että tutkija on paneutunut teokseen ja saattanut näkemyksensä muiden tietoon. Jokainen voi kuitenkin itse päätellä kirjan luettuaan, miten hyvin Pajun kritiikki osuu maaliinsa. Pajun kirjoitukseen sisältyy monia kiistanalaisia väitteitä, jotka ansaitsevat vastineen.

Akateemikko Erkki Laurila pohti vuonna 1982 julkaistuissa muistelmissaan 1960-luvulla toteutettua korkeakoululaitoksen hajasijoitusta seuraavasti: "Kuvitellessani nyt vähintään kolmen uuden korkeakoulukeskuksen ottamista ohjelmaan näin sieluni silmien edessä ne valtavat summat, jotka valtiovalta näin tulee ohjaamaan korkeakoulujen hyväksi, mutta jotka loppujen lopuksi tulevat ensi sijassa hyödyntämään vain rakennusteollisuutta."

Albrecht Fölsing: Albert Einstein. Elämäkerta. Terra Cognita Helsinki 1999. Suomentanut Seppo Hyrkäs. 732 s.

Edmund von Berg: Kertomus Suomenmaan metsistä 1858, sekä Kuvia suuresta muutoksesta. Toim. Matti Leikola, kuvatoimitus Mikko Häyrynen. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1995, 93 s., sid. C. W. Gyldén: Suomalaisen metsänhoidon opas. Suomentanut Matti Leikola, Kustannusosakeyhtiö Metsälehti, Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 1998, 158 s., sid.

Alan Sokal & Jean Bricmont: Intellectual Impostures. London 1998, Profile Books.

C.P. Snow: Kaksi kulttuuria. Esipuhe Stefan Collini, suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita 1998, 210 s.

Jokainen tieteenala joutuu toistuvin väliajoin miettimään omaa asemaansa tiedekentässä ja tutkimuskohteidensa ajankohtaisuutta. Tämä tutkijayhteisön sisäinen evaluaatio voi muodostua rakentavaksi keskusteluksi, joka parhaassa tapauksessa vahvistaa tieteenalaa ja viitoittaa tutkimukselle uuden hedelmällisen tien. Vastaavasti jos keskustelua ei käydä, tutkimusilmasto ummehtuu ja tieteenala rapautuu sisältäpäin.

Henry Petroski: Ideasta tuotteeksi. Miten insinöörit keksivät suunnitelmallisesti. Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita 1997, 259 s. Nid. 190

Kun ensimmäisen kerran kuulin nimen Alan Sokal, luulin häntä vanhaksi vihaiseksi emeritusprofessoriksi, joka oli kypsynyt postmodernien filosofien ja sosiologien kirjoituksiin. Jouduin kuitenkin korjaamaan rajusti ennakkokäsitystäni, kun istuin kuutelemassa Sokalia Helsingin yliopiston suuressa luentosalissa noin kuukausi sitten. Sokal ei ole vanha ja vihainen professori, vaan nuori ja dynaaminen fyysikko. Hän on myös hyvin tyypillinen Yhdysvaltojen itärannikon nuori intellektuelli, joka on hionut argumentaatiotaitojaan kovissa akateemisissa keskusteluissa ja vasemmistoälymystön lehdissä. Vaikka Euroopassa Sokalia on väheksytty ja eräissä piireissä häntä on pidetty jopa pellenä, mielestäni hänet ja hänen postmodernia tieteentutkimusta kohtaan esittämä kritiikkinsä on syytä ottaa vakavasti.

Mikko Huhtamies – Jukka Relander: Jatkettu elämä. Elinsiirtojen historia Suomessa. Helsingin yliopiston Historian laitoksen julkaisuja 12. Helsinki 1997, 315 s. (nid.)

Mika Pantzar: Kuinka teknologia kesytetään. Kulutuksen tieteestä kulutuksen taiteeseen. Hanki ja Jää 1996, 180 s.

Nature, science and technology. The image of Finland through popular enlightenment texts 1870-1920 This doctoral thesis looks at how Finnish popular enlightenment texts published between 1870 and 1920 took part in the process of forming a genuine Finnish national identity. The same process was occurring in other Nordic countries at the time and the process in Finland was in many ways influenced by them, particularly Sweden. In Finland the political realities under Russian rule especially during the Russification years, and the fact that its history was considered to be short compared to other European countries, made this nation-building process unique. The undertaking was led by members of the national elite, influential in the cultural, academic as well as political arenas, who were keen to support the foundation of a modern Finnish identity. The political realities and national philosophy of history necessitated a search for elements of identity in nature and the Finnish landscape, which were considered to have special national importance: Finland was very much determined as a political entity on the basis of its geography and nature. Nature was also used as means of taking a cultural or political view in terms of, for example, geographical facts such as the nation s borders or the country s geographical connections to Western Europe. In the building of a proper national identity the concept of nature was not, however, static, but was more or less affected by political and economic progress in society. This meant that nature, or the image of the national landscape, was no longer seen only as a visual image of the national identity, but also as a source of science, technology and a prosperous future. The role of technology in this process was very much connected to the ability to harness natural resources to serve national interests. The major change in this respect had occurred by the early 20th century, when indisputable scientific progress altered the relationship between nature and technology. Concerning technology, the thesis is mainly interested in the large and at the time modern technological manifestations, such as railways, factories and industrial areas in Finland. Despite the fact that the symbiosis between national nature and international but successfully localized technology was in Finnish popular enlightenment literature depicted mostly as a national success story, concerns began to arise already in last years of the 19th century. It was argued that the emerging technology would eventually destroy Finland s natural environment, and therefore the basis of its national identity. The question was not how to preserve nature through natural science, but more how to conserve such natural resources and images that were considered to be the basis of national identity and thus of the national history. National parks, isolated from technology, and distant enough so as to have no economic value, were considered the solution to the problem. Methodologically the thesis belongs to the genre of science and technology studies, and offers new viewpoints with regard to both the study of Finnish popular enlightenment literature and the national development process as a whole. Väitöskirjan tutkimuskohteena on miten kansanvalistuksellisessa kirjallisuudessa käsiteltiin suo-malaista luontoa ja kuvaa suomalaisesta kansallisesta maisemasta. Kansanvalistuksellisessa kontekstissa määritelty suomalainen luonto on työssä se perusta, jonka varaan ajatusta modernista suomalaisuudesta rakennetaan. Sen ensisijaisena tehtävänä on tukea suomalaisuuden rakentumista ja toimia vahvistuvan suomalaisen identiteetin kulmakivenä. Luonnon avulla myös määritellään Suomi maantieteellisenä kokonaisuutena ja otetaan kantaa poliittisesti ja kulttuu-risesti merkittäviin asioihin. Luonto ei ole staattinen elementti suomalaisuuden konstruktiossa, vaan altis yhteiskunnan taloudellisessa ja henkisessä kehityksessä tapahtuville muutoksille. Erityisesti työssä pohditaan sitä, mikä merkitys luonnolla oli suomalaisuutta rakentaville fennomaaneille ja miten he liittivät luonnon osaksi suomalaisen talouselämän kehitystä. Lisäksi työssä pohditaan sitä, miten teknologia kirjoitettiin osaksi suomalaista tietoisuutta ja ensi alkuun osaksi kansallista luontokontekstia. Teknologian osalta työ painottuu suuriin ja koko kansakuntaa aikanaan koskettaviin teknologisiin järjestelmiin, kuten rautateihin ja suuriin tehdaskomplekseihin. Teknologia esitetään luontoon liittyvien käsitteiden avulla. Vääjäämättömästi etenevä kehitys muuttaa tilanteen niin, että vähitellen luontoa aletaan kuvata teollisuudesta ja talouselmästä tulevien termien kautta. Aikaisempi luonnontilainen alkuperäinen luonto valjastetaan teollisuuden voiman ja raaka-aineen lähteeksi. Prosessia tukevat samaan aikaan voimallisesti kehittyvät luonnontieteet ja teknilliset tieteet. Kehitys osoitti, että luonnon ja teknologian yhteiselo ei ollut täysin saumatonta. Ratkaisuna ongelmaan tarjotaan ajatusta luonnonpuistoista. Niiden ajateltiin olevan alueita, joissa luonto säilyisi koskemattoman tuleville sukupolville, mutta jotka sijainniltaan olisivat talouselämän kannalta kohtuullisen hyödyttömiä. Lähdemateriaalina työssä on käytetty kolmea kansanvalistuksellista kirjasarjaa sekä yhtä aikakauslehteä: Kansanvalistusseuran Kalenteria; Omaa Maata; Suomi, maa, kansan, valtakunta -sarjaa sekä Kyläkirjaston Kuvalehteä. Lähdemateriaalin julkaisuajankohdat määrittävät myös työn aikarajausta. Lähdemateriaali tuo korostetusti esille ensinnä kansanvalistuskirjallisuuden selvästi poliittisen luonteen ja toiseksi sen, miten sitä onnistuttiin taitavasti käyttämään oikeanlaiseksi mielletyn poliittisen ja kulttuurisen ideologian välittämisen välikappaleena.

Education for a Technological Society. Public School Curriculum Construction, 1945-1952. The subject of my research is the significance of technology in the construction process of the public school curriculum during the years 1945-1952. During the period the war reparation and rebuilding placed demands and actions to rationalise and dramatise industry and agriculture. Thereby the ambitions of building a technological country and the reformation of curriculum took place simultaneously. Fordistian terms of reference, of which the principles were mass production, rationalisation and standardisation, a hierarchical division of labour and partition of assignments, provided a model for the developing curriculum. In the research the curriculum is examined as an artefact, which shapes socio-technically under the influence of social and technical factors. In the perspective of socio-technical construction the artefact is represented by the viewpoints of members of relevant social groups. The groups give meaning to the curriculum artefact, which determines the components of the curriculum. The weakness of the curriculum was its ineffectiveness, which was due to three critical problems. Firstly, the curriculum was to be based on scientific work, which meant the development of schools through experiments and scientific research. Secondly, the civilised conseption in the curriculum was to be composed of theoretical knowledge, as well as practical skills. Practical education was useful for both the individual and society. Thirdly, the curriculum was to be reformed in a way that the individuality of the pupil would be taken into account. It was useful for the society that talents and natural abilities of every pupil were observed and used to direct the pupil to the proper place in the social division of labour, according to the "right man in a right place" principle. The solutions to critical problems formed the instructions of the public school curriculum, which described the nature and content of education. Technology and its development were on essential part of the whole school curriculum process. The quality words connected to the development of technology - progress, rationality and effectiveness - were also suitable qualifiers and reasons for the reform of the curriculum. On the other hand, technology set a point of comparison and demand for the development of all phases of education. The view of technology was not clearly deterministic - it was also possible to shape technological society with the help of education. The public school curriculum process indicates how originally the principles of technological systems were shaped to the language of education and accepted in educational content. Kansakoulun opetussuunnitelmaa ryhdyttiin uudistamaan heti toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945. Opetussuunnitelmasta käyty keskustelu liittyi osana laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa tehokkuuden, rationalisoinnin, tieteellisyyden ja työnjaon vaatimukset nousivat keskeisesti esille. Maatalousvaltaisessa Suomessa jouduttiin pohtimaan keinoja tuotannon ja organisaatioiden tehostamiseen, ja ratkaisua etsittiin pitkälti teknologisoinnista ja rationaalisista toimintaperiaatteista. Opetussuunnitelman uudistaminen oli yksi keino edesauttaa teknologisen yhteiskunnan kehittymistä. Opetussuunnitelman rakentumisprosessi oli erilaisten näkemysten, lähtökohtien ja tavoitteiden yhteensovittamista. Teknologiset tekijät tulivat esille rakentumisprosessissa olleiden ryhmien kannanotoissa siitä, millaisia ehtoja ne opetussuunnitelmalle asettivat. Opetussuunnitelmauudistusta legitimoitiin teknologian kehittymisellä samalla, kun pelättiin sen mekanisoivaa vaikutusta ihmiseen. Kansakoulun opetussuunnitelmaprosessin keskeisiä kysymyksiä olikin, miten kasvattaa ihmisiä, jotka olisivat kykeneviä ymmärtämään ja muokkaamaan modernia teknologista yhteiskuntaa. Kansalaisia, jotka pystyisivät toimimaan rationaalisesti ja tehokkaasti yhteiskunnan eri tehtävissä. Tämä edellytti koulukasvatuksen perustamista tieteelliselle tiedolle, opetuksen suuntaamista käytännöllisyyteen, yksilöllisten lahjojen ja taipumusten huomioimista sekä luonnontieteellisen tiedon lisäämistä opetuksessa. Kansakoulun opetussuunnitelmaprosessi osoittaa miten teknologisten järjestelmien toimintaperiaatteet sulautuivat koulukasvatuksesta käytävään keskusteluun. Nykypäivän koululle/koulutukselle asetetut vaatimukset asiakaslähtöisyydestä, kustannustehokkuudesta, tuottavuudesta ja joustavuudesta ovat tämän saman ilmiön jatkumoa.