Search

Julkaisuun koottiin tietoa kasvihuoneilmiöön vaikuttavista halogenoiduista hiilivedyistä ja laadittiin kehitysarvioita niiden päästöistä Suomessa ilmaston lämpenemistarkasteluja varten. Useimmat tarkastellut halogenoidut hiilivedyt vaikuttavat ilmaston lämpenemisen lisäksi yläilmakehän otsonia tuhoavasti. Otsonituho onkin näiden yhdisteiden välittömin ja suurin uhka ympäristöllemme, ja siksi useimmat teollisuus- ja kehitysmaat ovat allekirjoittaneet nk. Montrealin pöytäkirjan, jolla rajoitetaan otsonikerrosta heikentävien aineiden tuotantoa ja kulutusta. Pöytäkirjassa mainittujen yhdisteiden käytöstä tullaan sopimuksen mukaan luopumaan viimeistään vuoteen 2000 mennessä. Suomessa luopuminen tapahtuu tiukemmalla aikataululla vuoden 1994 loppuun mennessä. Tarkastelluista yhdisteistä CFC-yhdisteet vaikuttavat eniten otsonituhoon ja kasvihuoneilmiöön. CFC-yhdisteitä käytetään monissa sovellutuksissa, mm. kylmäaineina, muoveissa paisunta- ja eristeaineina, aerosoleissa ponneaineina sekä liuottimina. Sammutusaineina käytetyt halonit ja liuottimina ja kemiallisina raaka-aineina käytetyt 1,1,1-trikloorietaani ja hiilitetrakloridi ovat myös Montrealin sopimuksen piiriin kuuluvia yhdisteitä. CFC-yhdisteiden käytöstä luovuttaessa ne tullaan osittain korvaamaan HCFC- ja HFC-yhdisteillä. Myös HCFC- yhdisteet vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen ja otsonituhoon, mutta vähemmän kuin CFC-yhdisteet. HFC- yhdisteet eivät tuhoa otsonia, mutta vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen. HCFC- ja HFC- yhdisteistä toivotaan vain väliaikaista ratkaisua CFC-yhdisteiden tilalle. CFC-yhdisteiden tuotannosta on saatavissa hyvin vähän tietoa ennen 1980-luvun puoltaväliä, ja päästöarvioihin liittyvät epävarmuudet ovat suuria. Koko maailman tuotantoa ja päästöjä tarkastellaan eri lähteistä saatujen arvioiden mukaan. Suomen kulutusta ja päästöjä arvioidaan osittain ulkomaisten arvioiden mukaisesti ja osittain kemikaalien maahantuojilta saatuihin tietoihin perustuen. Suomen päästöille esitetään kaksi kehitysarviota, joista toinen ei edellytä muita toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi kuin yhdisteiden käytöstä luopumisen. Toisessa skenaariossa oletetaan lisäksi yhdisteiden talteenotto ja hävitys.

Julkaisuun koottiin tietoa kasvihuoneilmiöön vaikuttavista halogenoiduista hiilivedyistä ja laadittiin kehitysarvioita niiden päästöistä Suomessa ilmaston lämpenemistarkasteluja varten. Useimmat tarkastellut halogenoidut hiilivedyt vaikuttavat ilmaston lämpenemisen lisäksi yläilmakehän otsonia tuhoavasti. Otsonituho onkin näiden yhdisteiden välittömin ja suurin uhka ympäristöllemme, ja siksi useimmat teollisuus- ja kehitysmaat ovat allekirjoittaneet nk. Montrealin pöytäkirjan, jolla rajoitetaan otsonikerrosta heikentävien aineiden tuotantoa ja kulutusta. Pöytäkirjassa mainittujen yhdisteiden käytöstä tullaan sopimuksen mukaan luopumaan viimeistään vuoteen 2000 mennessä. Suomessa luopuminen tapahtuu tiukemmalla aikataululla vuoden 1994 loppuun mennessä. Tarkastelluista yhdisteistä CFC-yhdisteet vaikuttavat eniten otsonituhoon ja kasvihuoneilmiöön. CFC-yhdisteitä käytetään monissa sovellutuksissa, mm. kylmäaineina, muoveissa paisunta- ja eristeaineina, aerosoleissa ponneaineina sekä liuottimina. Sammutusaineina käytetyt halonit ja liuottimina ja kemiallisina raaka-aineina käytetyt 1,1,1-trikloorietaani ja hiilitetrakloridi ovat myös Montrealin sopimuksen piiriin kuuluvia yhdisteitä. CFC-yhdisteiden käytöstä luovuttaessa ne tullaan osittain korvaamaan HCFC- ja HFC-yhdisteillä. Myös HCFC- yhdisteet vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen ja otsonituhoon, mutta vähemmän kuin CFC-yhdisteet. HFC- yhdisteet eivät tuhoa otsonia, mutta vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen. HCFC- ja HFC- yhdisteistä toivotaan vain väliaikaista ratkaisua CFC-yhdisteiden tilalle. CFC-yhdisteiden tuotannosta on saatavissa hyvin vähän tietoa ennen 1980-luvun puoltaväliä, ja päästöarvioihin liittyvät epävarmuudet ovat suuria. Koko maailman tuotantoa ja päästöjä tarkastellaan eri lähteistä saatujen arvioiden mukaan. Suomen kulutusta ja päästöjä arvioidaan osittain ulkomaisten arvioiden mukaisesti ja osittain kemikaalien maahantuojilta saatuihin tietoihin perustuen. Suomen päästöille esitetään kaksi kehitysarviota, joista toinen ei edellytä muita toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi kuin yhdisteiden käytöstä luopumisen. Toisessa skenaariossa oletetaan lisäksi yhdisteiden talteenotto ja hävitys.