Search

Tiivistelmä. Tutkielmamme aiheena olivat varhaiskasvatuksen laatutekijät varhaiskasvatuslain (540/2018) ja opettajan näkökulmasta. Kiinnostuimme aiheesta varhaiskasvatusta koskevan yhteiskunnallisen keskustelun ja omien kokemustemme myötä; varhaiskasvatus ei aina yllä tavoitteisiinsa ja varhaiskasvatuksen opettajista on pulaa monessa paikassa. Kuitenkin samaan aikaan tiedostetaan laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitys lasten hyvinvointia ja oppimista edistävänä tekijänä. Kyselymme kohdistettiin varhaiskasvatuksen opettajille, koska he ovat vastuussa ryhmän toteuttamasta pedagogiikasta. Tavoitteenamme oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajana toimivien ajatuksia varhaiskasvatuslain edellyttämästä laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumisesta. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Mitkä laatutekijät vaikuttavat varhaiskasvatuslain tavoitteiden toteutumiseen varhaiskasvatuksen opettajan työssä? 2. Mitkä tekijät edistävät tai estävät varhaiskasvatuslain tavoitteiden toteutumista varhaiskasvatuksen opettajan työssä? Varhaiskasvatuksen laatu on kaikkien osatekijöidensä summa. Se koostuu useista pienistä asioista, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa. Kaikki laadun osatekijät rakentuvat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Sekä laatu, että varhaiskasvatus ovat käsitteinä aikaan ja paikkaan sidottuja, sillä molempiin vaikuttavat ympäröivän yhteiskunnan arvot ja normit sekä määrittelijän näkökulma. Näin ollen myös laadukkaan varhaiskasvatuksen määritelmä on sidottu siihen kontekstiin, jossa sitä määritellään. Tämän takia tutkielmamme on sidottu suomalaiseen tämänhetkiseen varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen laatua on selvittänyt aikaisemmin kattavasti kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi, 2018), joka on luonut varhaiskasvatukselle laatuindikaattorit. Toteutimme tutkielman laadullisena kyselytutkimuksena, jonka aineiston analysoimme teoriaohjaavalla aineistoanalyysilla. Analyysia ohjaavana teoriana toimivat varhaiskasvatuksen laatuindikaattorit. Kyselyyn vastasi 31 opettajana toimivaa, joista 21 täytti varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuusvaatimukset. Tutkielman keskeinen tulos oli se, että varhaiskasvatusta toteutetaan laadultaan hyvin vaihtelevasti. Eniten laatua estäviä tekijöitä löytyi laadun rakennetekijöistä, joista eniten negatiivisia mainintoja saivat liian vähäiset resurssit, henkilöstön poissaolot ja niistä johtuva sijaisten tarve sekä arjen häiriötekijät. Laatua edistävät tekijät puolestaan painottuivat laadun prosessitekijöihin, joista eniten positiivisia mainintoja saivat opettajan ja tiimin ammattitaito sekä monialainen yhteistyö. Toisin sanoen toteutetun pedagogiikan ajateltiin olevan laadukasta, mutta rakenteet sen sijaan koettiin vähemmän laadukkaiksi.

Tiivistelmä Artikkelissa kuvataan Oulun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan ESR-rahoitteisten hankkeiden välisen yhteistyön kehittämistä ja kehittämisehdotuksia hanketyöskentelyn prosessien sekä rakenteiden kehittämiseen ja hanketoimijoiden välisen yhteistyön kehittämiseksi. Tavoitteena on lisätä hankkeiden näkyvyyttä, vaikuttavuutta ja tuotettujen tulosten laajempaa levittämistä sekä hanketoimijoiden ja ammattilaisten osaamisen kehittyminen. Konkreettisena toimenpiteenä hanketoimijat järjestivät yhteisen webinaarin, jonka tuloksena hankkeet saavuttivat laajemman kohdeyleisön ja moniammatillisuus lisääntyi sekä toimijoiden osaaminen kehittyi. Jatkossa tarvitaan toimintamalleja, joiden avulla hankkeiden välistä yhteistyötä voidaan edelleen kehittää.

Tiivistelmä. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkoituksena on tutkia varhaiskasvatusikäisten lasten tunnetaitoja ja miten niitä voidaan tukea Fanni-kirjasarjan avulla. Tutkimuskysymykseni oli “Miten 4–6-vuotiaan tunnetaitoja voidaan tukea Fanni-kirjasarjan avulla?“ Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Teoreettinen viitekehys rakentuu sekä suomen- että englanninkielisistä teoksista. Viitekehyksessä määrittelen lapsen tunteiden kehittymistä vastasyntyneestä alkaen, tunnetaitoja, tunnekasvatusta ja aikuisen roolia lapsen tunnekasvatuksessa sekä ongelmia tunnetaidoissa. Fanni-kirjasarjasta analysoin kolmea ensimmäistä kirjaa. Analysoin kirjasarjaa vapaasti peilaten teoreettiseen viitekehykseen. Tarve pienten lasten tunnekasvatukselle on lisääntyvä. Tunnetaitojen tukeminen vaatii aikuiselta tietoista panostusta ja aiheeseen perehtymistä. Tämän tutkielman tavoitteena on tarjota tietoa tunnetaitojen tärkeydestä lapsen elämässä sekä tuoda esille yhtä mahdollista tunnetaitojen tukemiseen sopivaa kirjasarjaa: Fanni-kirjasarjaa. Tutkimustulosten perusteella tunnetaidot ovat monimutkainen asia, jonka toimintaa ei täysin osata selittää. Kulttuuri vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme tunteita. Lapsen tunnetaitojen kehittymiselle on tärkeää aitous, rehellisyys, aikuisen roolimalli sekä aikuisen läsnäolo. Lapsi tarvitsee tilaa ja aikaa tunteilleen. Fanni-kirjasarja tukee lasta oppimaan tunnetaitojen peruspilareita: tunteiden tunnistamista ja nimeämistä, tunteiden säätelyä sekä stressinhallintaa. Kirjasarja tukee näitä taitoja tarinan, tieto-osuuden ja tehtävien avulla.

Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia ryhmäohjauksesta ohjatun harjoittelun aikana. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla keväällä 2015 yhden ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoilta (n=10), joilla oli kokemusta opettajan organisoimasta ryhmäohjauksesta ohjatussa harjoittelussa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Opiskelijoiden kokemukset ryhmäohjauksesta liittyivät ohjausosaamiseen- ja käytäntöihin, ryhmäytymiseen, oppimiskokemusten reflektointiin sekä opiskelijan osaamisen tunnistamiseen. Ohjausosaaminen ja -käytännöt koettiin opettajan osallisuutena, ohjausresursseina ja ohjaustoiminnan kehittämisenä. Ryhmäytyminen sisälsi ryhmän muodostumisen ja toiminnan. Oppimiskokemusten reflektointi ilmeni tavoitteelliseen oppimiseen ohjauksena, merkityksellisten asioiden pohtimisena ja haasteellisten tilanteiden käsittelemisenä. Opiskelijan osaamisen tunnistamisessa oli tärkeää arvioinnin monitahoisuus ja toteuttaminen sekä opiskelijan ammatillinenosaaminen. Tuloksia voidaan hyödyntää ryhmäohjauksen ja opiskelijan oppimisprosessin kehittämisessä. Abstract The purpose of this study was to describe nursing students experiences of group mentoring during clinical practice. The data was collected at a university of applied science by semi-structured interviews in spring 2015. The participants (n=10) were nursing students with experiences of group mentoring, which was organized by a nurse teacher. The data was analyzed using content analysis. The students ́experiences regarding group mentoring involved mentoring competence and practices, forming a group, reflecting on learning experiences and the identification of the student ́s competence. Mentoring competence and practices were experienced in the form of nurse teachers ́participation, resource control and developing of mentoring activities. Forming a group includes group formation and activities. Reflection of learning experiences revealed goal-directed learning mentoring, considering of relevant issues and dealing with the challenging situations. It was important in recognizing the identification of the student ́s competence that the assessment was multilateral and that it involved the implementation of the students’ professional competence. The results can be utilized in the development of group mentoring and students’ learning process.

Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää opintojen alkuvaiheen ammattiin opiskelevien opiskeluhyvinvointia, elintapoja ja sosiaalisia suhteita. Tutkimusasetelma oli poikkileikkaustutkimus ja aineisto kerättiin syksyllä 2017 erään ammattioppilaitoksen ensimmäisen vuoden opiskelijoilta (n=877). Taustamuuttujia olivat sukupuoli, ikäryhmä ja viimeisin loppuun suoritettu koulutus. Selittävä muuttuja oli opiskeluhyvinvointi, jota tarkasteltiin opiskeluympäristöön liittyvillä tekijöillä. Selitettävinä muuttujina olivat elintavat ja sosiaaliset suhteet. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Vastaajista enemmistö arvioi (77%) opiskeluhyvinvointinsa hyväksi. Alle 18‐vuotiailla opiskelijoilla huono opiskeluhyvinvointi oli neljänneksellä (24%) ja 18‐24‐vuotiailla joka viidennellä (20%). Nuorten kokema kiusaaminen nykyisissä opinnoissa (OR 3,84), läheisten ystävien puute (OR 2,28), huono itsearvioitu terveydentila (OR 2,14) ja alkoholin käyttö kerran viikossa tai useammin (OR 0,46) olivat yhteydessä heikompaan opiskeluhyvinvointiin. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ammattiin opiskelevien nuorten elintapaohjauksessa ja terveysvalmennuksessa sekä niiden kehittämisessä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää nuoriin, joilla esiintyy useita hyvinvoinnin ongelmia ja puutteita sosiaalisissa suhteissa. Abstract Well-being and related factors among young people at vocational school The purpose of this study was to describe and explain student well-being and related factors of people under 25 years of age who are studying for a profession. The research setting was a quantitative cross-sectional study from the early stages of student life. The material was collected in autumn 2017 by an online survey from 1st year students of a vocational school. In this study, background variables were gender, age group and latest completed education. Dependent variable was the student well-being, which was studied with factors related to the learning environment. Independent variables were lifestyle and social relations. The material was analyzed by statistical methods. The majority of respondents (77%) assessed their student well-being as good. Weaker student well-being was accompanied by experiences of bullying in current studies (OR 3,84), no close friends (OR 2,28), poor self-assessed health status (OR 2,14) and alcohol use once a week or more (OR 0,46). Research results can be utilized in lifestyle guidance and in health training for young people studying. Particular attention should be paid to those young people with multiple well-being problems and lack of social relations.

Tiivistelmä Koronavirus on nopeasti levinnyt myös Suomeen, jossa poikkeustila otettiin käyttöön maaliskuussa 2020. Koronavirus voi olla kohtalokas erityisesti riskiryhmiin kuuluville. Riskiryhmiin kuuluvat ikääntyneet ja henkilöt, joilla on perussairaus, kuten vaikea-asteinen sydänsairaus. Siinä missä sosiaali- ja terveydenhuollon kapasiteettia lisättiin julkisella ja yksityisellä sektorilla, vähenivät kuntoutuksen asiakastapahtumat useissa eri asiakasryhmissä valtioneuvoston suosituksen mukaisesti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata koronaviruspandemian vaikutuksia fysioterapeuttien työhön Suomessa. Aineisto kerättiin Google Forms -nettikyselyllä 15.4.-19.4.2020 ja analysoitiin määrällisin sekä laadullisin menetelmin. Vastanneista 94% (n=612) raportoi koronaviruksen vaikuttaneen omaan työhönsä monin eri tavoin.

Tiivistelmä Lähtökohdat: Koulutusrakenteiden muutokset edellyttävät suun terveydenhuollon ammattilaisilta opiskelijaohjausosaamista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla suun terveydenhuollon ammattilaisten opiskelijaohjausosaamista ja siihen yhteydessä olevia taustamuuttujia. Menetelmät: Aineisto kerättiin Opiskelijaohjausosaamisen mittari -kyselyllä syksyllä 2017 hammaslääkäreiltä, suuhygienisteiltä ja hammashoitajilta (N = 3 209), jotka työskentelivät Suomen Hammaslääkäriliiton Syventävä käytännön harjoittelu -sivustolle kirjautuneissa sopimusterveyskeskuksissa. Sama kysely tehtiin myös Oulun yliopiston Ohjaajahammaslääkärikoulutuksen suorittaneille hammaslääkäreille (N = 26). Vastausprosentti oli 34,2 % (n= 1 097). Tulokset: Vastaajat arvioivat ohjausosaamisensa tyydyttäväksi seuraavilla osa-alueilla: opiskelijan oppimisen tukeminen, ohjauskeskustelu ja kehittävän palautteen antaminen. Seuraavat osa-alueet taas arvioitiin heikoiksi: työyksikön opiskelijaohjauskäytäntöjen ja -toimintatapojen tuntemus, ohjaajan motivaatio, tavoitteellinen ohjaus sekä opiskelijalähtöinen arviointi. Osallistumisella ohjaajakoulutukseen oli yhteys opiskelijaohjausosaamiseen. Johtopäätökset Kehittämistä vaativia osa-alueita ovat erityisesti ohjauskäytäntöjen tuntemus, ohjauksen tavoitteellisuus, arviointi ja ohjaajan motivaatio. Opiskelijaohjausosaamisen kehittämiseksi tarvitaan ohjaajakoulutusta.

Tiivistelmä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää kirjallisuuskatsauksen avulla, miten liikkuvan hammashoitoyksikön avulla voidaan parantaa suun terveyttä. Tehtävänä on kuvailla liikkuvan hammashoitoyksikön toimintaa suunterveyden edistämisessä. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku toteutettiin syksyllä 2017 seitsemään eri tietokantaan, joita olivat Cinahl, Scopus, Medic, Web Of Science, Cochrane, Pubmed sekä Rural and Remote Health. Hakulausekkeet muodostettiin aihealueeseen kuuluvien synonyymien avulla. Hakutuloksia rajattiin ennalta määrättyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla. Lopulliseksi tutkimusten määräksi tähän kirjallisuuskatsaukseen saatiin kuusi kansainvälistä alkuperäistutkimusta. Tutkimusten perusteella liikkuvan hammashoitoyksikön toimintaa suun terveyden paran-tamisessa voidaan kuvata ja jäsentää neljän tekijän avulla: hoitoon pääsyn esteet ja sen seuraukset, ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja niiden vaikutukset suun terveyteen, liikkuvan hammashoitoyksikön edut sekä liikkuvan hammashoitopalvelun saatavuus ja käyttö. Liikkuvan hammashoitoyksikön etuina mainittiin muun muassa liikkuvan hammashoito-yksikön käytännöllisyys, kustannussäästöt, ajan säästäminen sekä oman itsenäisyyden lisääntyminen. Sen käyttö on korvaamatonta henkilöille, joilla on vaikeuksia saada hammashoitoa esimerkiksi vajaakykyisyytensä takia. Liikkuvan hammashoitoyksikön suun terveyttä edistävästä toiminnasta saatava tieto voi auttaa päättäjiä valitsemaan mielekkäämmän suunhoidon toimintamallin, joka edistäisi epätasa-arvoisessa asemassa olevien ikääntyvien suunterveyttä. Tutkimusten perusteella olisi mielekästä järjestää liikkuvan hammashoidon avulla siinä tarjottujen ehkäisevien hammashoitotoimenpiteiden lisäksi koulutusta, jolla vahvistettaisiin hoitohenkilöstön osaamista ehkäisevään suunterveyden päivittäiseen hoitoon ikääntyneiden, vajaakuntois-ten ihmisten auttamisessa. Liikkuvan hammashoitoyksikön antama hoitomalli edistää en-naltaehkäisevien palvelujen oikea-aikaista ja riittävää toteutumista vajaakuntoisten ikään-tyneiden kohdalla tarjoamalla vaihtoehtoisia hammashoitopalveluita.

The purpose of this study was to describe and evaluate the effectiveness of lifestyle counseling interventions on physical activity, body mass index and adherence to lifestyle change in overweight and obese adolescents. Further, the study aimed to describe and evaluate parents’ adherence to a change in lifestyle in their family. The aim was to promote overweight and obese adolescents’ health and develop an effective lifestyle counseling intervention. In the first phase, a systematic literature review was conducted to evaluate the effectiveness of earlier interventions (n=14) on overweight and obese adolescents’ subsequent physical activity, body mass indices and psychological symptoms. In the second phase, the feasibility of developed interventions was assessed with an expert panel. In the third phase the effectiveness of Facebook-delivered lifestyle counseling intervention (Fb) and lifestyle counseling with physical activity self-monitoring (Fb+Act) were evaluated using a randomized controlled trial. A total of 504 overweight or obese adolescents from Northern Finland were invited to study. Adolescents who participated (n=46) and their parents (n=49) were randomly assigned to experimental or control groups. The effectiveness of earlier lifestyle counseling interventions on adolescents’ physical activity and body mass indices were small. The effectiveness of interventions developed in this study on adolescents’ physical activity, body mass indices were small. The Fb+Act group had lower sedentary time compared to the control group during post-intervention measurements. The Fb group body mass index decreased. Adherence to increasing physical activity decreased in adolescents and their parents. Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida interventioiden vaikuttavuutta ylipainoisten ja lihavien 13–16-vuotiaiden nuorten fyysiseen aktiivisuuteen, painoindeksiin ja elintapamuutokseen sitoutumiseen. Lisäksi kuvattiin ja arvioitiin nuorten vanhempien sitoutumista perheen elintapamuutokseen. Tutkimuksen tavoitteena oli edistää ylipainoisten ja lihavien nuorten terveyttä ja kehittää vaikutuksiltaan tehokas elintapaohjausinterventio. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla arvioitiin aikaisempien interventioiden (n=14) vaikuttavuutta ylipainoisten ja lihavien nuorten fyysiseen aktiivisuuteen, painoindeksiin ja psykologisiin tekijöihin. Toisessa vaiheessa arvioitiin suunniteltujen interventioiden toteutettavuutta asiantuntijapaneelilla. Kolmannessa vaiheessa arvioitiin sosiaalista mediaa hyödyntävän elintapaohjausintervention (some) ja elintapaohjausinterventio yhdistettynä fyysisen aktiivisuuden omaseurantaan (some+fa) vaikuttavuutta satunnaistetulla kontrolloidulla kokeella. Tutkimukseen kutsuttiin Pohjois-Suomesta 504 ylipainoista tai lihavaa nuorta vanhempineen ja tutkimukseen osallistuneet nuoret (n=46) ja heidän vanhempansa (n=49) satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan interventioiden vaikuttavuus ylipainoisten ja lihavien nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja painoindeksiin ovat olleet vähäisiä. Tässä tutkimuksessa kehitettyjen interventioiden vaikuttavuus ylipainoisten ja lihavien nuorten painoindeksiin ja fyysiseen aktiivisuuteen oli vähäinen. Some+fa -ryhmän liikkumaton aika oli vähäisempi verrattuna kontrolliryhmään (p=0,021). Some-ryhmän nuorten painoindeksi laski. Nuorten ja vanhempien osalta sitoutuminen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen laski.

The purpose of this study was to describe and explain nurse mentors’ competence in mentoring nursing students and to evaluate the effects of an educational intervention on nurse mentors’ competence in mentoring. The purpose was to also evaluate the reliability of an instrument measuring competence in mentoring nursing students. The study aimed to develop new knowledge on nurse mentors’ competence that can be used to improve mentoring education. This study included four phases. In the first phase, nurse mentors’ experiences of mentoring nursing students were described using a systematic review. Data were collected from seven electronic databases and were selected by titles, abstracts and full-texts. The quality of the included studies (n=21) was evaluated and the Joanna Briggs Institute Qualitative Assessment and Review Instrument (JBI-QARI) extraction tool was used to extract and synthesize the studies. In the second phase, the psychometric properties of Mentor Competence Instrument (MCI) were tested. Data were collected from mentors (n=3355) at five university hospitals in Finland using an electronic version of the MCI. The construct validity and reliability of the instrument were tested using exploratory factor analysis (EFA) and Cronbach’s alpha. In the third phase, mentors’ level of competence in mentoring and distinct mentor profiles were identified using a cross-sectional study. The same data were used as in the second phase of this study and analyzed using multivariate statistical methods. In the fourth phase, the effect of mentoring education on nurse mentors’ competence in mentoring nursing students was evaluated using a quasi-experimental study. Data were collected from nurses (n=150) using the MCI instrument before and after mentoring education. Data were analyzed using statistical methods. According to the systematic review, nurse mentors’ competence in mentoring nursing students contained eight competence areas. The MCI instrument exhibited acceptable psychometric properties. Nurse mentors evaluated their level of competence in various categories from satisfactory to good. Three distinct profiles of mentor competence were identified from skilled developer, competent adapter and beginner. Mentoring education had an effect on mentoring competence. Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaamista sekä arvioida ohjaajakoulutuksen vaikutuksia sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaamiseen. Lisäksi tarkoituksena oli arvioida opiskelijaohjausosaamisen mittarin luotettavuutta. Tavoitteena oli vahvistaa hoitotieteen tietoperustaa ja tuottaa uutta tietoa opiskelijaohjaajien osaamisesta ohjaajakoulutuksen kehittämiseksi. Tutkimus oli nelivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kuvailtiin järjestelmällisen katsauksen avulla sairaanhoitajien kokemuksia opiskelijoiden ohjaamisessa tarvittavasta osaamisesta ammattitaitoa edistävän harjoittelun aikana. Tiedonhaku toteutettiin seitsemästä tietokannasta. Aineisto valittiin otsikoiden, tiivistelmien ja koko tekstien perusteella. Mukaan otettujen alkuperäistutkimusten (n=21) laatu arvioitiin sekä tulosten yhdistämisessä ja analyysissä käytettiin apuna Joanna Briggs Instituutin JBI-QARI -uuttamismenetelmää. Toisessa vaiheessa arvioitiin opiskelijaohjausosaamista arvioivan mittarin luotettavuutta. Aineisto kerättiin poikkileikkaustutkimuksena Suomen viidessä yliopistollisessa sairaalassa työskenteleviltä sairaanhoitajilta (n=3355) sähköisesti opiskelijaohjausosaamisen mittarilla. Mittarin rakennevaliditeettia arvioitiin eksploratiivisella faktorianalyysillä ja sisäistä johdonmukaisuutta Cronbachin Alfa -kertoimella. Kolmannessa vaiheessa kuvattiin sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaamisen tasoa ja selitettiin profiileita poikkileikkaustutkimuksella. Aineisto oli sama kuin tutkimuksen toisessa vaiheessa. Aineisto analysoitiin tilastollisilla monimuuttujamenetelmillä. Neljännessä vaiheessa arvioitiin ohjaajakoulutuksen vaikutuksia sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaamiseen kvasikokeellisella tutkimusasetelmalla. Aineisto kerättiin sairaanhoitajilta (n=150) Opiskelijaohjausosaaminen -mittarilla ennen ja jälkeen koulutuksen. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Järjestelmällisen katsauksen mukaan sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaaminen muodostui seitsemästä osaamisen alueesta. Opiskelijaohjausosaamisen mittarin psykometriset ominaisuudet todettiin hyviksi. Sairaanhoitajat arvioivat opiskelijaohjausosaamisen tason tyydyttäväksi tai hyväksi. Sairaanhoitajat profiloituivat ohjausosaamisensa osalta taitavaan kehittäjään, osaavaan soveltajaan ja aloittelijaan. Ohjaajakoulutus edisti ohjausosaamista.