Search

Turkulainen sairasti 1600-luvulla tautia, sjuka, eikä lähteissä kerrota useinkaan sairauden tarkempaa laatua. Sairaita ja heidän parantajiaan mainitaan silti jatkuvasti kaupunkia koskevissa lähteissä, sillä sairaus esti saapumasta oikeuden eteen tai matkustamasta, aiheutti perheelle ja naapureille vaikeuksia, tai viranomaisten oli mietittävä sopivia torjuntakeinoja epidemian uhatessa. Kodeissa harjoitetun parantamisen rinnalla Turussa oli vuosisadan aikana vähintään viitisenkymmentä ammattimaista parantajaa sekä lisäksi puoliammattimaisia kansanparantajia, jotka tekivät sairaanhoitotyötä korvausta vastaan. Keskityn tässä artikkelissa lähiluvun ja mikrohistoriallisen näkökulman kautta Turun 1600-luvun sairaanhoitoon liittyviin tiloihin ja parantajiin, sekä sairaiden kohteluun paikallisyhteisössään. Tässä artikkelissa esitetyt toimintamallit olivat pääosin käytössä myös muualla Ruotsin valtakunnassa, sillä samat hoitotyötä harjoittaneet ammattiryhmät toimivat koko sen alueella, ja niitä koskevat säännöt ja ohjeet annettiin keskushallinnon toimesta Tukholmassa. Along with the healing practiced at homes, there were at least fifty professional healers in Turku during the seventeenth century, as well as semi-professional folk healers who practised medical treatment for compensation. Entries regarding medical treatment can be found on the court records of the Turku Magistrate. Depending on wealth, one could rely on bathers, barbers, farmacists, army barbers and medical professors of the Academy of Turku. At least some of the patients belonging to all social groups allowed the use of white magic in healing work. Healing was a comprehensive process that used both the various skills of healers and the possibilities offered by religion and magic. The operational models presented in this article were mainly used in other parts of the Swedish realm too, as the same professional groups practiced nursing throughout its territory, and the rules and instructions concerning them were issued by the central administration in Stockholm. Medical care throughout the seventeenth century was marked by the emergence of professional groups according to different professional association rules. They were closely monitored by both the crown and the church. However, this did not mean the disappearance of more traditional ways, but institutional improvement, i.e. side by side with folk healing.

Turun akatemian matematiikan professori Nils Hasselbom (1690–1764) pyrki tarjoamaan toimittamissaan almanakoissa suomenkieliselle yleisölle hyödyllistä valistuskirjallisuutta. Hasselbom oli edelläkävijä, sillä käytännönläheiset, yleishyödylliset suomenkieliset tekstit alkoivat yleistyä vasta 1700-luvun jälkipuoliskolla ja silloinkin pitkälti almanakoissa julkaistujen maataloutta ja terveydenhoitoa käsittelevien ohjetekstien ansiosta.

Käsillä oleva raportti on Työsuojelurahaston rahoittaman MOTILEAD-tutkimushankkeen loppuraportti. Tutkimushankkeessa oli kaksi osaa. Tutkimuksen ensimmäisessä, MOTI-Survey-pitkittäistutkimuksessa selvitettiin korkeasti koulutettujen henkilöiden johtamismotivaatiota sekä sen merkitystä heidän työurilleen ja työhyvinvoinnilleen. Tutkimuksen toisessa, MOTI-Train-tutkimusosuudessa selvitettiin johtamisvalmennuksessa kerättyyn aineistoon perustuen johtamismotivaation ja johtajaidentiteetin rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä. MOTI-Survey-pitkittäistutkimuksessa tavoitteenamme oli tutkia johtamismotivaation pysyvyyttä neljän vuoden aikana sekä johtamismotivaation roolia johtajien taustojen, johtotehtävissä toimimisen syiden, työhyvinvoinnin, työssä suoriutumisen, uraratkaisujen ja työelämän vaatimusten, erityisesti työn intensiivistymisen näkökulmasta sekä johtotehtävissä että asiantuntijatehtävissä toimivien kohdalla. Johtamismotivaatiota mitattiin johtamismotivaatiokyselyllä (Chan & Drasgow, 2001), joka sisältää kolme osa-aluetta, jotka ovat 1) identiteettipohjainen, 2) sosiaalisnormatiivinen ja 3) laskelmoimaton johtamismotivaatio. Kaikkiaan 2459 henkilöä osallistui MOTI-Survey-kyselytutkimukseen vuonna 2017, joista 746 henkilöä jatkoi seurantakyselyyn vastaamista vuonna 2019, sekä 637 henkilöä vuonna 2021. Vuoden 2017 lähtötilanteessa tutkitut edustivat professoreja (22 %), tieteentekijöitä (31 %), ekonomeja (19 %), tekniikan akateemisia (15 %), Akavan Esimiesverkoston jäseniä (6 %), EMBA-johtamiskoulutukseen osallistuneita (7 %) ja opiskelijoiden rekrytoimia johtajia (1 %). Näistä Akavan Esimiesverkoston ja opiskelijoiden kautta tulleet johtajat jäivät pois vuoden 2019 ja 2021 seurantatutkimuksista. MOTI-Survey-tutkimukseen sisältyi myös hierarkkinen johtaja-alaisaineisto tutkimuksen lähtötilanteessa: 382 kyselyyn osallistuneen johtajan alaisia osallistui erilliseen heille osoitettuun kyselyyn (yhteensä 990 alaista). MOTI-Survey-osuuden tulokset osoittivat, että identiteettipohjaisen johtamismotivaation suhteellinen pysyvyys toistomittauskorrelaatioilla mitattuna oli pysyvämpää verrattuna muihin johtamismotivaation osa-alueisiin neljän vuoden aikavälillä (2017–2021). Identiteettipohjainen johtamismotivaatio oli yhteydessä johtajien itsensä kuvaamiin johtotehtävissä toimimisen syihin, mikä nosti sen todennäköisyyttä, että yksilölliset tekijät (esim. oma motivaatio ja osaaminen) ja aktiivinen hakeutuminen johtotehtäviin selittäisivät johtotehtävissä toimimisen syitä identiteettipohjaisen johtamismotivaation näkökulmasta. Kontekstitekijät (esim. työn luonne) ja ajautuminen johtotehtäviin osoittautui olevan yleisempi selitys johtotehtävissä toimimisen taustalla akateemisessa ympäristössä toimivien johtajien kohdalla, kun taas yritysjohtajat ja EMBA-johtamiskoulutuksessa olevat johtajat ilmaisivat enemmän yksilöllisiä tekijöitä ja aktiivista hakeutumista johtotehtäviin (oma toimijuus). Oman toimijuuden korostuminen sekä yksilölliset että kontekstitekijät johtotehtävissä toimimisen syinä olivat yhteydessä sekä johtajien että heidän alaistensa työhyvinvointiin. Uraratkaisujen kohdalla identiteettipohjainen johtamismotivaatio oli yhteydessä johto- tai asiantuntijatehtäviin siirtymiseen tai johtotehtävissä pysymiseen neljän vuoden aikana. Johtamismotivaatiolla havaittiin olevan vaihteleva rooli suhteessa työelämän vaatimusten ja työhyvinvoinnin vaatimusten väliseen vuorovaikutukseen kahden vuoden seurantatutkimuksissa. Korkea identiteettipohjainen johtamismotivaatio voimisti lisääntyneen työn intensiivistymisen yhteyttä työuupumukseen asiantuntijatehtävissä pysyneiden ja johtotehtäviin siirtyneiden kohdalla. Yliopistojohtajien kohdalla tulos oli kuitenkin päinvastainen: kun lisääntynyt työn intensiivistyminen ja identiteettipohjainen johtamismotivaatio olivat korkealla, työuupumusoireet olivat vähäisempiä. Jos kuitenkin työn intensiivistyminen oli vähäistä ja identiteettipohjainen johtamismotivaatio oli korkealla, niin myös työhyvinvointi oli parempaa seurannan aikana johtotehtäviin siirtyneiden ja asiantuntijatyössä pysyneiden kohdalla. MOTI-Train-tutkimusosuudessa tavoitteenamme oli tutkia johtajien käsityksiä nykypäivän ihanteellisen johtajan piirteistä, kokemuksia johtotehtävissä toimimisen voimavaroista, johtajien organisaatiotoimijuuden rakentumista sekä johtamismotivaation ja johtajaidentiteetin tunnistamista ja kehittämistä valmennuksen aikana ja sen ansiosta. MOTI-Train-tutkimusosuuteen osallistui kaikkiaan 75 tutkittavaa, joista 40 EMBA-johtamiskoulutukseen osallistunutta johtajaa ja 35 yliopistojohtajaa. Tulokset osoittivat, että johtajat tunnistivat monipuolisesti nykypäivän ihanteellisia johtajan piirteitä erityisesti liittyen siihen, miten johtaja ilmentää itseään ulospäin. Johtajat kokivat myös johtotehtävissä koetut voimavarat hyvinä, mutta EMBA-koulutukseen osallistuneiden johtajien kohdalla voimavaroja kuluttavat tekijät liittyivät työn ulkopuolisiin tekijöihin, kun taas yliopistojohtajien kohdalla työhön ja johtajuuteen liittyviin tekijöihin. Samalla tavoin yliopistojohtajat tulkitsivat johtamismotivaation rakentumista enemmän ulkoisista tekijöistä käsin, kun taas EMBA-koulutukseen osallistuneet johtajat mainitsivat enemmän yksilöllisiä tekijöitä ja he myös samaistuivat enemmän identiteettipohjaiseen johtamismotivaatioon. Yliopistojohtajat kokivat myös organisaatiotoimijuutensa rakentuneen yliopistossa ulkoisista tekijöistä käsin, jolloin johtajasta itsestä kumpuavat tekijät toimijuuden rakentajana jäivät vähäisempään rooliin. Johtajat tunnistivat itsensä johtamisvalmennuksessa teetetystä henkilökohtaisesta johtamismotivaatioprofiilista, joka osoitti Chanin ja Drasgowin (2001) kyselytutkimuksen toimivuuden. Tutkimuksen aikana järjestetty johtamisvalmennus koettiin hyödyllisenä ja enemmistö johtajista oppi jotain uutta itsestään johtajana valmennuksen ansiosta. Kaikkiaan tuloksemme osoittivat, että johtamismotivaatiolla on merkitystä johtajien sekä johtajiksi aikovien työurilla sekä heidän työhyvinvoinnissaan. Näitä tuloksia tulisi hyödyntää tulevissa johtamiskoulutuksissa, uraohjauksessa sekä työterveyshuollossa erityisesti, kun halutaan tunnistaa niitä tekijöitä (esim. ammattitausta ja työelämän vaatimukset), jotka tukevat tai haastavat ihanteellista johtamismotivaatiota ja kestäviä työuria. nonPeerReviewed

Tiivistelmä. Tässä työssä tutkin pk-yritysten strategista reagointia negatiiviseen talouskasvuun ja degrowth-ilmiöön. Käyn läpi tärkeimmät käsitteet. Käyn läpi myös degrowth-ilmiön vaikutuksia ja sen historiaa sekä toimintamalleja. Tutkin eri kriisien historiallisia implikaatioita ja miten yritykset ovat pärjänneet niissä, ja mitä toimia ne ovat käyttäneet pärjätäkseen. Käyn läpi myös pk-yritysten yleistä reagointia kriiseihin. Tutkin myös tarkasti pk-yritysten strategista reagointia negatiiviseen talouskasvuun.

Tiivistelmä. Tässä työssä tutkitaan kestävän kehityksen yhteyksiä talouskasvuun. Tutkimuksessa käytetään tieteellisiä lähteitä, kirjoja ja artikkeleita. Tutkimuskysymys on "Miten talouskasvu ja kestävä kehitys voisivat tukea toisiaan?" Tätä kysymystä lähdetään tutkimaan, ja selvittämään termien välisiä yhteyksiä. Tutkimus alkaa johdannolla, jonka jälkeen käydään talouskasvun käsitettä läpi, sekä siihen liittyviä uhkatekijöitä ja ekologista talouskasvua. Tämän jälkeen määritellään kestävä kehitys, sekä siihen liittyvät termit ja tekijät. Tämän jälkeen käsitellään näiden yhteyksiä toisiinsa ja globalisaatiota. Lopulta päädytään johtopäätöksiin ja esimerkiksi jatkotutkimusehdotuksiin.

Nykyisin Turun kaupunkiin kuuluva Aurajoen Halistenkoski syntyi maan noustessa jääkauden jälkeen vuosien 800─1000 välillä. Kosken ympäristössä on runsaasti pronssi- ja rautakautisia muinaismuistoja ja asutusjälkiä, kuten varhaisin Suomesta tunnettu Ravattulan kirkko. Itse Halistenkoski on suomalaisten koskien mittakaavassa putouskorkeudeltaan vähäinen, mutta sen merkitys suomalaisen teollisuuden historiassa on mittava. Kosken myllytoiminta ja kalastus tunnetaan jo 1300-luvulta, kun Turun piispa ja kirkolliset laitokset omistivat ne. Varsinainen teollistuminen koskella alkoi jo 1500-luvulla, kun katolisen kirkon omistukset koskella peruutettiin kruunulle, joka perusti sinne kalastamon ja tuotantolaitoksia. Turun linnan verkakutomon valkkimylly, jossa kangas käsiteltiin veran määrämittoihin, pystytettiin Halisiin jo 1550-luvulla. Seuraavalla vuosisadalla koski lahjoitettiin Turun kaupungille virkamiesten palkkaukseen ja valkki korvattiin armeijan sotamiesten housuihin käytettyjen pukinnahkojen käsittelyyn erikoistuneella tamppimyllyllä. Kosken teollinen käyttö laajeni 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, kun sen vuokrasi kaupungilta 50 vuodeksi apteekkari Erik Julin. Hän rakennutti koskelle kokonaan padon ja tehokkaammat tuotantolaitokset. Koskella tuotettiin varsinaisen viljan jauhamisen lisäksi luujauhoa lannoitteeksi ja puusepän liiman raaka-aineeksi, jauhettiin liitua ja värejä maalien raaka-aineeksi, sahattiin lautoja sekä valmistettiin tekovillaa kankaisiin ja käsiteltiin hamppua purjekankaiden raaka-aineeksi. Lisäksi koskella kalastettiin edelleen ja otettiin kylmäkylpyjä saunassa. 1920-luvulla Turun vesilaitos tuli kosken vesivarojen pääasialliseksi käyttäjäksi, sillä suurin osa Turun vedestä otettiin kosken yläpuolelta. Turun vesi otetaan tänään muualta ja vesilaitoksella toimii muun muassa Turun vesilaitosmuseo. Nykyisin koski on ulkoilijoiden, melojien ja kalastajien virkistyskäytössä. Halistenkoski on myös osa Aurajoen kansallismaisemaa ja Turun kansallista kaupunkipuistoa.

In recent years, there has been an increasing interest in analyzing the linguistic features typical of various L2 proficiency levels. In the Academy of Finland project Topling, the development of writing skills of L2 learners of English, Swedish and Finnish was followed for over two years with a focus on learners’ proficiency level and their use of various linguistic structures in a number of writing tasks. This study focuses on questions used by L2 learners of English, Swedish and Finnish in email messages they were asked to write to their teachers. Findings show that there are similarities and differences in the forms and functions across the three languages and across the levels of the CEFR proficiency scale. It is suggested that at least some of the differences may be due to a complex interplay between pragmatic considerations and writers’ L2 proficiency in terms of what kind of linguistic resources they have at their disposal. More research is needed in order to further clarify the nature of this relationship.

TIIVISTELMÄ SANOMATTAKIN ON SELVÄ. Kansallinen Kokoomus rp:n puheenjohtajan valintaprosessin demokraattisuus ja jäsenistön rooli siinä ajanjaksolla 1955–2016 Toropainen, Hannele Pro gradu-tutkielma Valtio-oppi Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Marja Keränen Kevät 2017 113 sivua ja 3 liitettä Tutkimuksessa analysoin Kansallinen Kokoomus rp:n puheenjohtajavalintojen demokraattisuutta ja jäsenistön roolia niissä ajanjaksolla 1955–2016. Aineistona ovat puoluekokousasiakirjat. Puolueiden kehityksen on esitetty tapahtuneen jäsenistön kustannuksella ja vaikutusmahdollisuuksien toteutuvan lähinnä puoluekokouksessa. Puheenjohtajavalintoihin keskittyen jaoin aineiston analyysiryhmiin: 1) äänestämättä tehdyt valinnat: vaalitoimikunnan esityksestä tehdyt ja ns. perintöprinssivalinnat sekä 2) kilpaillut valinnat: istuvan haastamiset ja uuden puheenjohtajan valinnat. Valintoihin liittyviä puheenvuoroja tai niiden puuttumista tarkastelin jäsenistön osallistumisen ja vaikutusvallan toteutumisen viitekehyksessä arvioiden Pierre Rosanvallonin (2008) heikon/passiivisen demokratian tunnusmerkistön toteutumista. Tutkimus osoitti, että niissä valinnoissa joissa ei äänestetty, oli demokratiavajetta. Se ilmeni hiljaisena suostumuksena tai konsensuksena, jonka yksimielisyys perustui joko julkilausumattomiin myönnytyksiin, passiivisuuteen tai välinpitämättömyyteen. Joissain valinnoissa oli myös vahvaa tyytyväisyyttä puheenjohtajaan, jolla oli näytöillä ansaittua luottamusta ja kyky luoda positiivinen tulevaisuusvisio. Se toi prosessiin demokratiapisteitä ja osoitti, että valintojen jakaminen vain demokraattisiin ja ei-demokraattisiin on liian jyrkkä. Ne valintatilanteet joissa äänestettiin, olivat tutkimuksen kriteerein tarkastellen demokraattisia, lukuun ottamatta ensimmäistä ja kahta viimeistä valintaa. Jos kuitenkin halutaan hyväksyä, että edustajien puheenvuorot voi korvata julkisuudessa käyty keskustelu ja kannatuspuheenvuorot, voi niitäkin pitää demokraattisina. Ne toivat kuitenkin julkisuuteen sisäisen areenan erimielisyydet, mitä tutkimuksen alkuvuosikymmeninä pidettiin pahimpana mahdollisena, ei-toivottavana asiana. Demokraattisuuden jäädessä heikoksi kokousedustajat toimivat vain sääntömääräisenä kulissina viimeistellen valinnan äänestämällä. Tätä on hankala pitää aseman huononemisena, koska se ei ole herättänyt mainittavampaa vastustusta. Jäsenistön vähyys ja ikärakenne suhteessa potentiaaliseen kannattajakuntaan eivät myöskään puolla painokkaamman roolin antamista jäsenistölle tai suostumista jäsenäänestykseen puheenjohtajavalinnassa. Kokoomuksessa on vuosikymmenten mittaan parannettu jäsenistön tasa-arvoa lisääviä ja demokraattisina pidettäviä, yleisiä vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia monin tavoin. Viime vuosikymmenen muutostyöt ovat tosin painottuneet ns. aktiivisen kansalaisen mallin suuntaan, mikä korostaa yksilön omaa aktiivisuutta. Se on ristiriidassa jäsenistön rakenteen kanssa, ja heikentää sen asemaa. Avainsanat: puolue, kokoomus, demokratia, puoluekokous, puheenjohtaja, jäsen

Suomalaiset liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. Neuvonta on perusterveydenhuollon tärkein liikkumisen edistämisen keino, mutta sen toteuttamisessa on puutteita. Liikuntaneuvonnan kehittäminen terveyskeskuksissa -hankkeen tavoitteena oli lisätä erityisesti lääkäreiden, hoitajien ja fysioterapeuttien 1) terveysliikunnan ja liikuntaneuvonnan osaamista, 2) liikuntaneuvonnan toteuttamista ja sisällön monipuolisuutta, 3) Liikkumisreseptin tuntemista ja käyttöä, 4) sisäistä ja sektorirajat ylittävää liikuntaneuvonnan yhteistyötä ja 5) liikuntaneuvonnan kirjaamista potilastietojärjestelmään. Aineisto kerättiin neljästä pirkanmaalaisesta terveyskeskuksesta. Kukin nimesi vastuutiimin puoli vuotta kestäneelle kehittämistyölle. Tutkijaryhmä tuki tiimejä neljällä tutortapaamisella. Tavoitteiden toteutumista arvioitiin 19 tulosmuuttujan alku- ja lopputilanteen välisillä eroilla prosenttiyksiköissä ja niiden 95 prosentin luottamusväleinä (LV). Mittareina käytettiin työntekijäkyselyä (N=75 alussa ja 80 lopussa), työtekijöiden kirjanpitoa potilaskäynneistä (N=1008 ja 1000), potilaskyselyä (N=441 ja 431) ja yhteistyötoimijoiden puhelinhaastatteluja (N=48 ja 28). Prosessia arvioitiin kehittämisvastuun ja -toimien toteutumisella vastuutiimin ja tutorin muistioiden avulla. Liikkumisreseptin tunteminen lisääntyi (työntekijäkysely, 39 %; LV 25,5–52,5) ja käyttö yleistyi (työntekijäkysely, 32 %; LV 18,9–45,1 ja kirjanpito, 4 %; LV 2,7–5,3). Suurempi osa työntekijöistä oli sopinut Liikkumisreseptin käytöstä työpaikalla (työntekijäkysely, 32 %; LV 20,3–43,7) ja käyttänyt Liikkumisreseptiä lähetteenä terveyskeskuksen sisällä (kirjanpito, 1 %; LV 0,3–1,7). Terveysliikunnan ja liikuntaneuvonnan osaaminen lisääntyi, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Kehittämisvastuu jakautui vastuutiimeissä epätasaisesti ja ajan varaaminen kehittämistyölle oli vaikeaa, mikä heijastui kehittämistoimien määrään. Hanke onnistui parhaiten Liikkumisreseptin tuntemisen ja käytön mutta vähäisemmässä määrin terveysliikunnan ja liikuntaneuvonnan osaamisen lisäämisessä. Muiden tavoitteiden saavuttaminen saattaa edellyttää sitoutuneempaa, monipuolisempaa ja pidempikestoisempaa kehittämisotetta.

The article examines the use of two CEFR-based rating scales in assessing L1 and L2 texts in Swedish. The texts were from different student groups in Finland (n = 174), and from one group in Sweden (n = 42). The aim was to find out what features caught raters’ attention when rating L1 and L2 texts with the same scales, and how did the task prompts affect the use of the scales. Bruce’s (2008) distinction between social and cognitive genre worked as a theoretical framework. Raters’ (n = 5) written comments during the rating process were collected and analyzed qualitatively. The results show that the scales used did somewhat affect the rating process for both groups, e.g. by drawing more attention to linguistic features, and not offering enough genre descriptors. The study clearly shows that using same scale for different purposes is not straightforward.

Alkusanat Miten kertoa lyhyesti Bysantin tuhatvuotisesta valtakunnasta, ajasta Länsi-Rooman tuhosta (v. 476) Bysantin kukistumiseen v. 1453? Bysantti on nähty milloin seremonioihin kangistuneeksi keisarivallaksi, milloin korruption ja vallantavoittelijoiden keskinäiseksi taisteluksi, silti se yhä uudelleen ja uudelleen pulpahtaa esiin — eikä vähiten sen vuoksi, että muutamat oman aikamme ja kulttuurimme osat palautuvat sinne. Bysantti elää yhä kielessä, kulttuurissa ja taiteessa. Näyttelyä kootessani tuntui siltä, että etsinpä mitä tahansa, törmäsin aina kirkkoon. Yritin valita myös sellaisia näkökulmia, jotka olisivat "maallisempia", mutta väistämättä kirkko tuli aina mukaan. Lopulta oivalsin, että niin todella on, eikä se ole sen kummallisempaa kuin, että esimerkiksi Neuvostoliitosta on mahdotonta puhua ilman, että puhuisi kommunismista. Venäjä otti Bysantin kukistuttua itselleen aseman kolmantena Roomana — Rooman kukistumisen jälkeen Bysantti kutsui itseään nimellä Uusi Rooma — sitä, kuinka paljon Neuvostoliitto historian jatkumona toteutti tätä ideologian ja valtion yhdistämistä, ei liiemmin ole tutkittu. Kirkko on läsnä tässä näyttelyssä. Se ei olisi muuten mahdollinenkaan. Näyttely on toteutettu kahdella tapaa: se on tavanomainen esineisiin, kirjoihin ja muuhun materiaaliin perustuva näyttely Oulun yliopiston Snellmanian kirjaston tiloissa ja se on virtuaalinäyttely kirjaston kotisivuilla Internetissä. Erityisesti viimemainittua varten kutsuin mukaan joukon alan asiantuntijoita, joilta pyysin pienen artikkelin Bysantista. Artikkelit ovat keskenään erilaisia, mutta Bysantti niissä on aina mukana. Ehkä menetelmä on "impressionistinen", pyrin luomaan kokonaiskuvan pienistä sävyistä, mutta se on myös joukko erilaisia ja erikokoisia ikkunoita, joista katsomalla voi oivaltaa avautuvan perspektiivin tavoin, kuinka paljon katsottavaa ja tutkittavaa on. Kiitän lämpimästi kaikkia kirjoittajia, jotka palkkiotta ovat uhranneet aikansa ja vaivansa. Samoin kiitän erityisesti kirkkoherra Raimo Kiiskistä, isä Raimoa, ja taidehistorian lehtori Jorma Mikolaa ideoinnista, kuvausretkillä mukana olosta, työn konkreettisesta toteuttamisesta ja monipuolisesta tuesta, erityisesti kuvat ovat Jorma Mikolan toimittamia, hyvin monet myös hänen ottamiaan. Mukana oli myös kaksi museoalan opiskelijaa Teija Kauppinen ja Anni-Helena Pelkonen. Heidän osuutensa toteutuksessa ansaitsee tulla mainituksi. Oulussa 10.12.2002 Ritva Toropainen

Kirja-arvio Pitkänen, Ritva Liisa & Mallat, Kaija (toim.): You name it. Perspectives on onomastic research