Search

ei saatavilla

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomalaisten sairaanhoitajien työskentelykokemuksia brittiläisissä hoitokulttuureissa ja heidän näkemyksiään kulttuurisen pätevyytensä kehittymisestä työskentelyn aikana. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää monikulttuurista hoitotyön koulutusta ja käytännön hoitotyötä. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Tutkimukseen osallistui 6 Iso-Britanniassa suur- Lontoon alueella työskentelevää suomalaista sairaanhoitajaa, joilla oli pitkäaikainen työkokemus brittiläisissä hoitokulttuureissa. Iältään sairaanhoitajat olivat 28- 54 -vuotiaita. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Suomalaiset sairaanhoitajat työskentelivät monikulttuurisissa työyhteisöissä. Uuteen kulttuuriin sopeutumista vaikeuttavina tekijöinä koettiin eri kulttuurien työskentelytavat. Aiemmat ulkomaiset työskentely- ja opiskelukokemukset helpottivat sopeutumista. Brittiläisten työnantajien järjestämät perehdytysohjelmat auttoivat myös sopeutumista. Uralla etenemismahdollisuudet koettiin hyväksi. Suomalaisen sairaanhoidon ja -koulutuksen laatu koettiin korkeampi tasoiseksi kuin brittiläinen. Suomalaiset sairaanhoitajat olivat kehittyneet kulttuurisen hoitotyön asiantuntijoiksi monen työskentelyvuoden aikana Iso-Britanniassa. Kulttuurisen pätevyyden kehittymiseen vaikutti selkeästi pitkäaikainen työskentely monietnisten potilaiden parissa ja sen lisäksi monikulttuurisuuskoulutus. Iso-Britannian perehdytysmallia voitaisiin hyödyntää Suomessa ulkomailta tulevien hoitotyöntekijöiden kohdalla. Osalla suomalaisista sairaanhoitajista oli tarkoitus palata takaisin Suomeen hoitotyöhön. Hoitotyön johdon tulisi huomioida Suomeen palaavien sairaanhoitajien monikulttuurinen osaaminen nyt, kun Suomen väestö on muuttunut entistä monikulttuurisemmaksi. Tuloksia voidaan hyödyntää monikulttuurisuuskoulutusten ja käytännön hoitotyön suunnitteluun. Jatkotutkimushaasteena olisi tutkia ulkomailta Suomeen palanneiden sairaanhoitajien sijoittumista työelämään ja miten heidän ulkomailla hankittua monikulttuurisuusosaamista on kyetty hyödyntämään suomalaisessa hoitotyössä. Avainsanat: Kulttuurinen pätevyys, hoitotyö, brittiläinen hoitokulttuuri, sairaanhoitajan ura

Suomen maatalouden aiheuttamaa hajukuormaa, hajupäästöihin vaikuttavia tekijöitä sekä hajun aiheuttamaa viihtyisyyshaittaa tutkittiin esimerkkimaatilojen avulla. Emakko- ja yhdistelmäsikalan sekä kahden broilerikasvattamon eläinsuojien hajupäästöt mitattiin kesä- ja talviolosuhteissa ja hajupäästöjen leviäminen arvioitiin leviämismallinnuksen avulla. Ympäristön asukkaiden kokemaa viihtyisyyshaittaa tutkittiin asukaskyselyillä. Hajun leviämisen ja viihtyisyyshaittatulosten perusteella määritettiin vähimmäisetäisyydet eläinsuojan ja asutuksen välille, mikä on kotieläintuotannossa eniten käytetty tapa estää viihtyisyyshaitta. Lisäksi selvitettiin eräiden yksinkertaisten ja edullisten hajunvähentämistekniikoiden tehokkuus. Tehtyjen mittausten sekä soveltavien hajuhaitan hyväksyttävyysrajojen perusteella oli mahdollista arvioida sikaloiden ja broileritilojen vähimmäisetäisyys eläinpaikan mukaan. Broileri- ja emakkokasvatuksen suhteen tulokset poikkesivat merkittävästi ympäristöministeriön laatimasta suosituksesta vähimmäisetäisyyksiksi. Esimerkkitiloista ison emakkosikalan hajuhaitta ulottui yli kilometrin etäisyydelle. Tilalla ei ollut toteutettu mainittavia päästöjä vähentäviä toimia. Keskikokoisen sikalan hajuhaitta ulottui noin 300 metrin etäisyydelle. Asukaskyselytulokset eivät osoittaneet, että broileritilojen ympäristössä esiintyisi merkittävää hajuhaittaa. Päästömittaukset osoittivat avoimien lietesäiliöiden suuren merkityksen kokonaishajupäästöstä. Kattamalla lietesäiliö voidaan täten merkittävästi vähentää tilan hajuhaittaa. Lietesäiliön kevyt kate, esimerkiksi EPS-rouhe tai luonnollinen kuorettuma, vähentää tehokkaasti säiliöstä haihtuvaa hajua. Myös lietteeseen lisätty turve vähentää hajua. Merkittävä vaikutus edellyttää noin 40 % lisäyksen. Ilmapoistojen korottamisen ja yhdistämisen positiivista vaikutusta ei voitu selkeästi osoittaa. Ilmanvaihdon ja hajupäästön välillä ilmeni selvä korrelaatio, joten ilmanvaihdon optimoinnilla on mahdollista vähentää tarvittavaa ilmamäärää ja samalla haisevan poistoilman virtaa. Tutkimuksessa tuotettua aineistoa ja kehitettyjä leviämismallinnusmenetelmiä voidaan hyödyntää myöhemmin hajukuorman arvioinneissa esim. ympäristöluvituksen yhteydessä, kun suunnitellaan uusia kotieläinyksiköitä tai kun vertaillaan erilaisten hajua vähentävien toimenpiteiden tehokkuutta ympäristön hajukuorman pienentämisessä. Menetelmillä voidaan arvioida myös nykyisten kotieläinyksiköiden hajukuormaa maankäytön suunnittelussa tai esimerkiksi kaavoitettaessa uusia kotieläinyksiköitä.

Tämän "Maarakentamisen elinkaariarviointi" -tutkimuksen toisen vaiheen tavoitteena oli siirtää ensimmäisessä vaiheessa esitetty suositus käytännössä hyödynnettäväksi malliksi ja luoda laskentaohjelma tavallisimpien tierakenteiden elinkaarenaikaisten ympäristövaikutusten laskemiseksi ja vertailemiseksi. Lisäksi täydennettiin ensimmäisessä vaiheessa hankittuja tietoja esimerkiksi luonnonmateriaalien liukoisuuksista sekä maan käytön arvioinnista. Tutkimuksessa luotu Excel-pohjainen laskentaohjelma soveltuu erilaisten maarakentamisessa käytettävien päällys- ja pohjarakenteiden ympäristökuormitusten rutiininomaiseen laskentaan, kun maarakenteiden elinkaariarviointi toteutetaan julkaisussa "Maarakentamisen elinkaariarviointi" /Eskola et al. 1999/ esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Lähtökohtana on suunnittelijan määrittelemä tierakenne tai osa rakenteesta, johon tarvittavat materiaalit ja rakenneosien paksuudet on määritetty. Lisäksi tulee tuntea työmaalle tuotavien ja sieltä muualle kuljetettavien materiaalien kuljetusmatkat ja -tavat, materiaalin liukoisuustiedot sekä sivutuotteiden kuljetusmatkat läjitysalueelle. Laskentaohjelma sisältää yleisimmät maarakentamisen materiaalit ja rakenteet. Sitä voidaan tarvittaessa myös laajentaa uusilla materiaaleilla, rakenneosilla tai rakennevaihtoehdoilla. Lisäksi ohjelmaa on laajennettu eri tien päällysrakenteiden vertailua varten erillisellä vertailun mahdollistavalla laskentataulukolla. Vertailuohjelmassa rakennevaihtoehtojen ympäristökuormituksia voidaan vertailla sellaisenaan, suhteutettuina tai pisteytettyinä. Ohjelma sisältää useita valmiita graafisia malliesityksiä. Eri materiaalien vertailtavuuden parantamiseksi ja koko rakenteen maaperään kohdistuvien haittojen arvioimiseksi selvitettiin myös muutamien, tierakenteissa yleisten luonnonmateriaalien sekä sivutuotteista masuunihiekan liukoisuutta. Saatuja liukoisuustuloksia hyödynnettiin ympäristökuormituslaskentamenettelyn liukoisuusarvioinnin tietoaineiston täydentämisessä. Julkaisussa käsitellään myös maan käytön arviointimenetelmien nykytilannetta sekä olemassa olevaa kirjallisuutta. Mahdollisina arviointimenetelminä esitetään pisteytykseen tai materiaalikohtaisen maankäyttöpinta-alan tarkasteluun perustuvat menettelyt.