Search

Moninaisuuden ja rasismin kysymyksiä on tarkasteltu Suomessa korkeakoulutuksen kentällä niukasti. Analysoimme artikkelissa korkeakoulutuksen hakuoppaiden kuvia ja kysymme, millainen on korkeakoulujen hakuoppaiden välittämä kuva ideaaliopiskelijasta: ketkä näkyvät ja ketkä eivät näy kuvissa? Moninaisuuden osalta tarkennamme katsettamme siihen, kuinka rodullistetuiksi ja ei-rodullistetuiksi asemoituja opiskelijoita oppaiden kuvissa esitetään. Lähestymme kuvia representaation, intersektionaalisuuden sekä rasismintutkimuksen käsitteellisistä viitekehyksistä. Tutkimuksemme aineisto koostuu 12 suomenkielisen korkeakoulun hakuoppaiden kuvista. Hyödynnämme kuvien analysoinnissa sekä määrällistä että laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuksemme mukaan korkeakoulujen hakuoppaiden kuvien opiskelijaideaali on valkoihoinen, nuori, hyvinvoiva, iloinen nainen, jolla ei ole fyysisiä toimintarajoituksia tai ulkoisesti näkyvää uskonnollista vakaumusta. Moninaiset erot huomioon ottavalle ja inklusiiviselle opiskelijayhteisölle oppaissa on tilaa vähän, jos laisinkaan. Esimerkiksi vammaiset tai kansalliset vähemmistöt, kuten romanit, ovat näkymättömiä. Korkeakoulutuksen tila on hakuoppaissa normatiivisen valkoinen.

Tutkimukseni käsittelee rasismin kääntämiseen n-sanan yhteydessä käytettyjä käännösstrategioita Django Unchained -elokuvan suomenkielisissä tekstityksissä sekä Netflix- että Viaplay-suoratoistopalveluille. Selvitän, mitä kaikkia strategioita kääntämiseen on käytetty sekä miten kääntäjät ovat hallinneet rasististen ilmausten kääntämiseen liittyä riskejä. Selvitän, miten eri käännösstrategiat vaikuttavat myös kääntäjien riskinhallintaan. Tutkimuksen aineistona toimii yllä mainittu Django Unchained -elokuva sekä sen kahdet suomenkieliset tekstitykset eri kääntäjiltä ja näistä poimitut n-sanat, joita esiintyi elokuvassa 113 kertaa. Luokittelin n-sanan käännösstrategiat Pedersenin luokitukseen perustuviin käännösstrategialuokkiin: suora käännös, korvaaminen, poisto ja lisäys. Molemmat kääntäjät olivat käyttäneet suoraa käännöstä eniten. Viaplayn kääntäjä kuitenkin käytti laajemmin eri käännösstrategioita, kun taas Netflixin kääntäjä suosi suora käännöstä. Netflixin kääntäjä käytti suoraa käännöstä lähes 90 prosentissa käännösratkaisuja. Molemmat kääntäjät käyttivät toisiksi eniten poistoa ja tämän jälkeen korvausta. Vähiten käytetty strategia oli lisäys, joka esiintyi vain kerran Viaplayn käännöksessä. Tutkin käännösratkaisuja Anthony Pymin esittämän uskottavuusriskin, epävarmuusriskin ja viestintäriskin kannalta. Molemmat kääntäjät olivat ilmeisesti pyrkineet hallitsemaan uskottavuusriskiä pidättäytymällä suorassa käännöksessä. Viaplayn kääntäjä kuitenkin otti viestintäriskin paremmin huomioon välttämällä n-sanan kääntämistä lähes puolissa käännösratkaisuissaan. Koska rasismin kääntämistä on Suomessa tutkittu melko vähän, on haastava päätellä, mikä käännösstrategia toimii rasismin kääntämisessä parhaiten. Näin ollen kääntäjän tulee käännöksessään käsitellä rasistisia ilmaisuja tapauskohtaisesti ja valita käytettävä strategia teoksen kontekstin sekä kohdeyleisön huomioon ottaen.

Rasismi, valta ja vastarinta. Toim. Suvi Keskinen, Minna Seikkula & Faith Mkwesha. Gaudeamus. 287 s.

publishedVersion Non

Käsittelemme katsauksessamme yhtä kaikkien aikojen menestyneintä urheilijaa, tennistähti Serena Williamsia ja hänen harjoittamaansa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyötä. Pohdimme hänen julkisuuskuvaansa uusliberalistisen ja postfeministisen ajan mediaurheilijana, jonka suosio kätkee sisäänsä monenlaisia toiseuttamisen käytäntöjä.

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan tämän vuoden helmikuun 24. päivä. Tällöin ensimmäisistä maan sisäisesti kodeistaan paenneista ja maan rajojen ulkopuolelle pakoon lähteneistä ihmisistä muodostunut pakkomuuttoliike on kasvanut kaikkineen nyt yli kuuteen miljoonaan Ukrainan rajan ylittäneeseen pakolaiseen (UNHCR, tilanne 23.5.2022). Tämän teemanumeron taustalla on halumme ymmärtää paremmin Ukrainan sodan aiheuttamaa pakolaisuutta sekä toisaalta tarkastella sitä aikaisemman aiheeseen liittyvän tutkimustiedon pohjalta. Tavoitteenamme oli koota yhteen maahanmuuton ja pakolaisuuden tematiikkaan erikoistuneilta tutkijoilta erilaisia näkökulmia liittyen Ukrainan sotaan ja sen synnyttämään pakolaisuuteen. Pohjustaaksemme seitsemää eri näkökulmatekstiä, pohdimme ensin lyhyesti Ukrainan sodan synnyttämiä reaktioita sekä rajojen politiikkaa. Russia invaded Ukraine on February 24th. As a result of this conflict, the number of refugees crossing the borders of Ukraine has now grown to more than six million (situation on 23.5.2022, UNHCR). Our editorial team began putting together this thematic issue on the war in Ukraine and forced migration shortly after the invasion. With this issue, we seek on the one hand to better understand the forced migration movements caused by the war in Ukraine and, on the other hand, to look at these movements in light of previous research on the theme. Our goal is to bring together varied perspectives from different scholars specialising in migration and forced migration. Before publishing seven texts, three in English and four in Finnish, in this introduction we will briefly consider the reactions to the war in Ukraine and the politics of borders. nonPeerReviewed

Tämä tutkielma tarkastelee Suomen itsenäistymisen jälkeisiä mielipiteitä, asenteita ja toimenpiteitä, jotka kohdistuivat niin kutsuttuun venäläiseksi miellettyyn kaupunkitilaan 1920-luvun Hämeenlinnassa. Keskiössä ovat sekä koettu kaupunkitila suomalaisten asukkaiden näkökulmasta että sen konkreettiset muutokset, eli kaupunkitilan derussifikaatio. Venäläiseksi mielletty kaupunkitila on käsite, joka on muodostettu kokijoiden mielikuvista tiettyjen paikkojen ja tilojen venäläisyydestä rakennuksista sekä alueista, joiden tiedetään historiantutkimuksen perusteella olleen venäläisten käyttämiä ja rakentamia. Tutkielman keskeisin lähdeaineisto pitää sisällään tutkimusajankohtana ilmestyneiden hämeenlinnalaisten sanomalehtien julkaisuja, joista olen tutkinut niissä ilmennyttä keskustelua sekä uutisointia. Lisäksi olen tutustunut vuosien 1918–1930 kaupunginvaltuuston pöytäkirjojen pohjalta koottuihin kunnalliskertomuksiin. Näiden lisäksi lähteet ja käsitteenmäärittelyssä käytetty aineisto pitävät sisällään karttoja, valokuvia, rakennushistoriaselvityksiä sekä aiempaa tutkimuskirjallisuutta koskien Hämeenlinnaa ja venäläisten sinne rakentamia rakennuksia. Pro gradu -työ yhdistelee kaupunki-, kokemus- ja taidehistoriaa sekä ottaa kantaa aiemmin tutkimattomaan Hämeenlinnan kaupunkikuvaan maailmansotien välisenä aikana. Keskeisiä näkökulmia ovat suomalaisen nationalismin ja venäläisvihan vaikutukset kaupunkitilaan, mitkä liittävät tutkimuksen osaksi myös identiteetti- ja vähemmistöhistoriaa. Hämeenlinna on venäläisen kaupunkitilan tutkimuksen kannalta merkittävä kaupunki, sillä siellä sijaitsi sen suhteellisen pienestä koosta huolimatta merkittävä venäläinen varuskunta ja venäläisten yhteisö 1900-luvun alussa. Tämän yhteisön toimesta ja tarpeita varten rakennettiin uusia rakennuksia ja kaupunkitilaan syntyi erilaisia merkkejä sen venäläisistä asukkaista. Suomalaisten suhde venäläisiin ja Venäjään muuttuivat autonomian ajan loppupuolelle sijoittuneiden venäläistämiskausien aikana. Venäläinen panslaavinen nationalismi sekä venäläistäminen tähtäsivät reuna-alueiden tiiviimpään integraatioon emämaan kanssa, mikä herätti vastarintaa Suomen kaltaisissa jo kansallisesti heränneissä maissa. Itsenäistyneessä Suomessa nousi pinnalle näiden sortovuosien herättelemää venäläisvastaisuutta ja -vihaa, mikä ilmeni esimerkiksi kielenkäytössä ja politiikassa. Venäläisiin kohdistunutta vihamielisyyttä oli havaittavissa myös Hämeenlinnassa, jossa asenteet ilmenivät esimerkiksi niin lehdistön aiheissa ja kielenkäytössä kuin valtuustonkin kannanotoissa. Venäläisviha oli koko Suomessa yleisempää oikeistopiireissä, ja tämä näkyi myös Hämeenlinnassa, jonka valtuusto oli oikeistovaltainen koko 1920-luvun. Tämä ilmapiiri vaikutti kaupunkitilaan, jonka venäläisistä paikoista, tiloista ja muista venäläisyyden ilmenemistä käytiin kriittistä ja jopa rasistista keskustelua. Arvostelua kohtasivat etenkin venäläisten rakentamat kasarmirakennukset sekä ortodoksiset pyhäköt. Ennakkoluulot ja asenteet venäläisiä kohtaan vaikuttivat näiden tilojen kokemiseen, minkä seuraukset ilmenivät puolestaan siinä, miten tiloja käytettiin, muokattiin tai jopa hävitettiin. Tutkielma osoittaa, että hämeenlinnalaisen kaupunkitilan derussifikaatio keskittyi erityisesti paikkoihin, joilla nähtiin olleen yhteyksiä Venäjän hallintoon tai venäläisiin sotilaisiin. Kasarmien kohdalla niistä käytyä diskurssia ja historiankertomusta muokattiin sopimaan paremmin tarinaan suomalaisesta armeijasta, josta tuli kasarmien uusi käyttäjä. Tähän vaikutti myös heikko taloudellinen tilanne, jossa rakennusten haaskaaminen ei olisi ollut järkevää. Muita venäläisten ja ortodoksien käyttämiä rakennuksia puolestaan takavarikoitiin ja Hämeenlinnan ortodoksinen sotilaskirkko jopa purettiin ja muutettiin kirjastoksi. Lisäksi venäläisyyttä ja sen kieltä häivytettiin katutilasta eli tätä tilaa suomalaistettiin. Tutkielma ottaa ensi kertaa kantaa yksittäisiä rakennuksia tai rakennustyyppejä laajemmin venäläiseksi miellettyjen paikkojen ja monumenttien derussifikaatioon suomalaisessa kaupungissa sotien välisenä aikana.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Juha Pylvään käyttämä ilmaus turvapaikanhakijoista ”loisivina elintasosurffareina” on lyhyessä ajassa vakiintunut osaksi poliittista retoriikkaa Suomessa. Se edustaa suomalaisen maahanmuuttopuheen retorista jatkumoa, jossa maahanmuuttajia kuvataan halventavilla ja rasistisilla kielikuvilla. Sitä voi tulkita myös merkkinä keskustaoikeistolaisen blokin vahvistumisesta ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja. nonPeerReviewed

Keskustelu rasismista on ollut vähäistä suomalaisissa yliopistoissa, puhutaanpa rasismin tutkimukseen ja opetukseen kohdennetuista resursseista, rasismiteemojen sisällyttämisestä eri oppiaineiden tutkintovaatimuksiin tai antirasistisesta liikehdinnästä kampuksilla. Nyt yliopistoilta vaaditaan uudenlaista suhtautumista rasismin kysymyksiin.

Rasismia koskevaa yhteiskunnallista keskustelua näyttää leimaavan eräänlainen käsitenihilismi: rasismin käsitteen ajatellaan olevan epäselvyydessään niin altis erilaisille tulkinnoille, ettei yksiselitteistä määritelmää ole lainkaan löydettävissä. Myös tutkijat ja rasismin vastaista työtä tekevät tahot näyttävät alistuneen tähän oletukseen. Aiheen taustoittamisen ja sen potentiaalisesti haitallisten yhteiskunnallisten seurausten toteamisen jälkeen esitän filosofisesti perustellun lähestymistavan rasismin käsitteeseen. Ehdotan, että Yhdistyneiden kansakuntien Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus sisältää normatiivisen rasismin määritelmän, johon meidän tulee (prima facie) mukauttaa rasismin käsitteen käyttömme sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että tutkimuksessa. Totean, että tuon yleissopimuksen määritelmän voidaan – sen näennäisestä polveilevuudesta huolimatta – ymmärtää tuottavan tarkan ja käyttökelpoisen määritelmän rasismin käsitteelle. Esitän, että meidän on tällöin kuitenkin hylättävä klassinen näkemys käsitteistä ja niiden määritelmistä, ja pidettävä rasismin käsitettä niin kutsuttuna ryväskäsitteenä.

Kirja-arvostelu teoksesta Jonas Hassen Khemiri: Soitan veljilleni (Jag ringer mina bröder). Suom. Tarja Lipponen. Johnny Kniga 2020. 127 s. nonPeerReviewed

Syrjinnänvastaiset protestit ovat nostaneet rasismin historian huomion keskipisteeksi eri puolilla maailmaa. Patsaiden ja muiden kulttuuristen symboleiden sijaan mielenosoituksen perimmäisenä kohteena on laajalle levinnyt rakenteellinen rasismi, joka on keskeinen osa myös suomalaista yhteiskuntaa. nonPeerReviewed

Tämä maisterintutkielma käsittelee suomalaisten uusoikeistolaisten mediatekstien uudelleenkontekstualisointia Jaakko Yli-Juonikkaan vuonna 2017 julkaistussa romaanissa Jatkosota-extra. Tutkimus käsittelee tapoja, joilla romaani tuottaa satiiria uusoikeistolaisesta retoriikasta ja maailmankuvasta. Tutkimus tukeutuu populismin osalta erityisesti Ernesto Laclaun ja Benjamin Moffitin teorioihin, jotka ymmärtävät populismin olevan tyyli tai tapa artikuloida poliittisia kamppailuja, sen sijaan että se kantaisi mukanaan varsinaista ideologista sisältöä. Tutkielman näkökulma rajautuu erityisesti romaanin kollaasimaisiin ja multimodaalisiin piirteisiin. Tutkimus osoittaa, miten Jatkosota-extra haltuunottaa uusoikeistolaisia media-aineistoja ja hajottaa näille aineistoille ominaisia mielikuvia, merkityksiä ja narratiiveja. Romaanissa erilaiset Suomen kansaan liitetyt merkitykset hajoavat ja asettuvat kyseenalaisiksi. Tutkielma myös osoittaa miten uusoikeistolaisuuden sisällä jaetut diskurssit, narratiivit ja mielikuvat ohjaavat käyttäjien tulkintoja ympäröivästä maailmasta.

nonPeerReviewed

Tutkielmani aihe on kulttuurinen identiteetti Riikka Pulkkisen romaanissa Vieras. Tutkimuskysymyksenä on, minkälaisilla kaunokirjallisilla keinoilla teoksessa esitetään kulttuurista identiteettiä sekä minkälaisia merkityksiä tämä muodostaa teoksen teeman kannalta. Kulttuurinen identiteetti on tutkielmani avainkäsite. Lähestyn aihetta transkulttuurisuuden näkökulmasta, mikä viittaa kulttuuristen identiteettien kohtaamistilaan. Lähestyn transkulttuurisuutta Homi K. Bhabhan käsitteillä. Bhabhan mukaan kulttuurinen identiteetti on jatkuvassa liikkeessä ja hybridisyyden prosessissa. Kulttuurinen identiteetti ja transkulttuurisuus ovat jatkuvasti globalisoituvan maailman näkökulmasta ajankohtaisia aiheita. Kirjallisuus ja kirjallisuudentutkimus voivat tuoda aiheeseen monialaista näkökulmaa, joka ei ilman niitä tulisi esiin. Nostalgiantutkimus on esimerkki tällaisesta näkökulmasta ja käsittelen tutkielmassani sen kautta tavoitettavia kulttuurisen identiteetin ulottuvuuksia. Tutkielmani teoreettinen viitekehys perustuu nostalgiantutkimuksen osalta ennen kaikkea Svetlana Boymin kaksitasoiseen nostalgiateoriaan, jossa nostalgia jakautuu restoratiiviseen ja reflektiiviseen ulottuvuuteen. Nostalgialla on tärkeä tehtävä kulttuurisen identiteetin hybridisyyden prosessin kannalta, sillä muisti on osa tätä prosessia ja sitä, miten yksilö hahmottaa henkilökohtaista ja yhteisöllistä historiaansa. Väitän, että tutkielmani myötä tulee ilmi, miten transkulttuurisuudella on Vieraassa useita kerroksia. Nämä kerrokset ulottuvat henkilöhahmojen kokemukseen itsestään ja kulttuuristaan. Esitän, että niitä kuvataan osittain tiedostaen mutta myös tiedostamatta yhteisön arvoihin ja traditioihin nojaten. Tutkielmani sijoittuu myös feministisen kirjallisuudentutkimuksen viitekehykseen, sillä tarkastelen sukupuolen vaikutusta kulttuurisen identiteetin kokemukseen ja kuvaukseen. Sukupuolentutkimusta lähestyn Judith Butlerin feministisen teorian ja vartalon julkisen ulottuvuuden kautta. Kulttuurista ja seksuaalista identiteettiä analysoin Satu Gröndahlin esittämän performatiivisen identifikaatioprosessin kautta. Tarkastelen tutkielmassani rasismia ja kulttuurista omimista osana kulttuurisen identiteetin kuvausta. Tässä käytän intersektionaalista analyysia, joka Gröndahlin määritelmän mukaan tarkoittaa kulttuuristen ja yhteiskunnallisten diskursiivisten vallan kategorioiden limittymisen, rakentamisen ja ylläpitämisen tarkastelua. Tutkin, millaisessa vuorovaikutuksessa yhteiskunnalliset valtarakenteet ja ennakkoluulot ovat teoksessa keskeisen osan saavan vierauden tunteen kanssa. Kristillinen kirkkoinstituutio nousee tutkielmassani merkittävään asemaan valtaa ylläpitävänä rakenteena. Erittelen ja analysoin teoksessa esiintyviä symboleja ja motiiveja sekä niiden muodostamaa merkitystasoa. Käytän symbolien ja motiivien määrittelyssä Yrjö Hosiaisluoman jaottelua, jonka perusteella käsitän symbolit uusien abstraktien merkitysten rakentajiksi. Motiivit taas ovat toistuvia elementtejä, jotka rakentavat teoksen tematiikkaa. Tulkitsen Vieraassa matkat ja peilit motiiveiksi, jotka rakentavat ja tukevat teoksen minuuden uudelleen rakentamisen teemaa. Symboleiksi lajittelen tanssin, uskontokuvaston ja New Yorkin. New York on teoksessa utopistisia piirteitä saavuttava kaupunki, joka esittäytyy kulttuurisena kontaktivyöhykkeenä. Utopian määritelmässä käytän idealisoivaa ja romantisoivaa käsitystä, missä korostuu arkisesta irrottautuminen ja kaipaus.

Tarkastelen tutkielmassani rodun merkitystä intersektionaalisessa aktivismissa ja tutkimuksessa. Intersektionaalinen lähestymistapa korostaa rodun huomioon ottamisen tärkeyttä, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja valtarakenteiden tarkastelua, ja akatemiassa sitä on poliittisuutensa takia karsastettu ja yritetty hiljentää. Avaan hiljentämistä tutkimalla, miksi rodun ja feminismin suhde on historiallisesti hankala. Tarkastelen intersektionaalisuuden radikaaliuden vaimentamista nykytutkimuksessa käymällä läpi intersektionaalisuuden käyttöalasta ja rotuanalyysien asemasta käytäviä kamppailuja. Lisäksi tutkin rodun merkitystä suomalaisessa intersektionaalisessa feminismissä. Graduni on teoreettis-keskusteleva ja argumentoiva. Tutkin kirjallisuudessa intersektionaalisuudesta esitettyjä käsityksiä, vertailen niitä toisiinsa ja pyrin esittämään perusteluja tietynlaisen käsitystavan puolesta. Tämän lisäksi perehdyn intersektionaaliseen aktivismiin sekä sen tarpeeseen ja mahdollisuuksiin suomalaisessa kontekstissa esimerkkinäni Ruskeat Tytöt, joka on ensimmäinen suomalainen ruskeilta ihmisiltä ruskeille ihmisille –media. Mustaan feminismiin pohjautuva intersektionaalinen aktivismi ja tutkimus on arvostellut rodun huomiotta jättävää feminismiä ja pyrkinyt tekemään näkyväksi sorron järjestelmien yhteenkietoutuvuuden. 1980-luvulta lähtien intersektionaalinen teoria on raivannut tietään sisälle yliopistoihin, mutta akatemiassa on alusta asti pyritty kontrolloimaan intersektionaalisuutta tutkimusta valkoistamalla. Valkoistaminen toimii vähättelemällä rotuanalyysien tärkeyttä ja intersektionaalisuuden juuria mustien ja muiden ei-valkoisten naisten aktivismissa ja teoretisoinnissa, mikä on mahdollistanut intersektionaalisuuden epämukavuutta aiheuttavien poliittisten pyrkimysten syrjäyttämisen ja paremmin akatemian normeihin sopivan intersektionaalisen tutkimuksen tekemisen. Intersektionaalisen feminismin kautta Suomessakin rotu ja rasismi ovat vihdoin nousseet julkiseen keskusteluun. Suomalaisuuden representaatiot ovat olleet varsin homogeenisiä ja valkoisia, mutta kuvasto muuttuu pikkuhiljaa esimerkiksi Ruskeiden Tyttöjen uraauurtavan työn tuloksena. Intersektionaalinen lähestymistapa on mahdollistanut tarkemman sortojärjestelmien analyysin sekä aktivismin että tutkimuksen parissa, ja osoittanut tarpeen monenlaiset paikantumiset huomioon ottavalle näkökulmalle.

Tutkielmassa tarkasteltiin maahanmuuttajataustaisten nuorten paikalliselle ja ylirajaiselle kuulumiselle antamia merkityksiä. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millaista paikallinen ja transnationaali kuuluminen ja kuulumattomuus on maahanmuuttajanuorten arjessa, ja mitä merkityksiä he sille antavat. Teoreettinen viitekehys rakentui arjen sosiologian, kuulumisen ja transnationaalisuuden teorioille, ja näkökulmina painotettiin erityisesti emotionaalista ja poliittista kuulumista, kuulumisen politiikkaa ja kuulumattomuutta. Kuulumisen teorian hyödyntäminen mahdollisti maahanmuuttajanuorten arjen kokemusten tarkastelun laajemmassa yhteiskunnallisen muutoksen kontekstissa. Tutkimusote rakentui suomalaisen muuttoliike- ja monikulttuurisuustutkimuksen perinteeseen, jossa painotetaan maahanmuuttajien oman kokemuksen ja äänen kuuluville tuomista, ymmärrystä kulttuurisesta moninaisuudesta ja rodullistamisen prosesseista. Aineisto koostui kuudesta löyhästi strukturoidusta teemahaastattelusta, jotka tehtiin 19–27 -vuotiaiden pakolaistaustaisten nuorten kanssa. Aineiston analyysissä yhdisteltiin kategoria- ja diskurssianalyysia. Analyysiprosessi paljasti nuorten kerronnassa kolme olennaista kuulumisen merkitystä: emotionaalisen kuulumisen, poliittisen kuulumisen ja kuulumattomuuden. Emotionaalinen kuuluminen liittyi lähtömaahan ja Suomeen liitettyihin tunnemerkityksiin ja kulttuuriseen kuulumiseen, ja se oli vahvassa vuoropuhelussa nuorten paikallisen ja transnationaalin arjen kanssa. Poliittisen kuulumisen rakentamisessa korostuivat nuorten paikalliset ja ylirajaiset lähiyhteisöt, kuten perhe ja vertaisyhteisöt, sekä kansalaisoikeuksiin ja -velvollisuuksiin perustuva tilan vaatiminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuulumattomuus ilmeni maahanmuuttajanuorten elämässä valtaväestön yhteisöjen ulossulkemisina, kuten kiusaamisena ja arjen rasismina sekä laajempina yhteiskunnallisina ja globaaleina eriarvoisuuksina. Tutkielma osoitti, että maahanmuuttajanuorten kuuluminen jakautuu monitasoisesti ja ylirajaisesti emotionaalisen ja poliittisen kuulumisen ja kuulumattomuuden teemoihin, jonka vuoksi nuorten erilaisia kuulumisen tapoja tulisi tukea samanaikaisesti ja monitasoisesti. Erilaiset kuulumisen tasot ovat myös vuoropuhelussa keskenään, ja yhden kuulumisen tason tukeminen tukee myös muun kuulumisen rakentamista. Maahanmuuttajanuorten kokemusta tulisi kuulla kotoutumis- ja maahanmuuttopolitiikkaa laadittaessa. Erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevat yksintulleet ja pakolaisnuoret tulisi huomioida paremmin. Rasismia ja sen syntyä yhteiskunnallisena ilmiönä tulisi tutkia tarkemmin ja siihen pitäisi puuttua poliittisella ja toimenpiteiden tasolla.

”Euroopan pakolaiskriisin” myötä Suomeen vuoden 2015 loppupuolella saapuneiden turvapaikanhakijoiden poikkeuksellisen suuri määrä kiihdytti julkista keskustelua maahanmuutosta. Vuoden 2015 keskustelulle erityistä oli sosiaalisen median osuus turvapaikanhakijoita koskevien mielikuvien tuottamisessa ja leviämisessä. Vilkkaissa uutiskeskusteluissa huomiota kiinnitettiin erityisesti nuorten miesten isoon osuuteen turvapaikanhakijoidenhakijoiden joukossa. Keskustelua tulijoista käytiin pitkälti suomalaisuuteen peilaten. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen mieheyden rakentumista ja sosiaalisia järjestyksiä turvapaikanhakijoita koskevissa Helsingin Sanomien verkkosivujen uutiskeskusteluissa syksyltä 2015. Tutkin intersektionaalisesti erityisesti rodullistamisen ja valkoisuuden näkökulmista, millaista mieheyttä nettiuutisten kommentoijat tuottavat kirjoituksissaan. Mieheyksien rakentumista lähestyn sekä Judith Butlerin (1990) performatiivisen sukupuolikäsityksen että löyhästi hegemonisen maskuliinisuuden kehyksessä. Tarkastelen sukupuolta, rodullistettuja käsityksiä ja valkoisuutta diskursiivisesti tuotettuina. Tulosten perusteella mieheydet rakentuvat kulttuuristen hierarkioiden kautta, ja suhteessa toisiin miehiin sekä naisiin. Mieheydelle muodostuvat merkitykset vaihtelevat ja asemoituvat sosiaalisiin järjestyksiin leikatessaan rodullistamisen, valkoisuuden, kansallisuuden ja iän kanssa. Näin toiset mieheydet näyttäytyvät tavoiteltavampina ja arvokkaampina kuin toiset. Puheessa toistetaan käsityksiä, jotka asettavat mieheyden ideaaliksi rationaalisena, sankarillisena ja kunniallisena nähdyn suomalaisen miehen. Valkoisuus piiloutuu osaksi suomalaista mieheyttä, jota rakennetaan suhteessa kulttuurin ja uskonnon kautta rodullistettujen turvapaikanhakijoiden mieheyteen. Siinä missä valkoiset, suomalaiset miehet nähdään ennen kaikkea yksilöinä, turvapaikanhakijat nähdään homogeenisenä ryhmänä, jonka toimintaa tulkitaan keskustelussa ennen kaikkea kulttuurin ja uskonnon kautta. Ryhmän jäsenet ovat sukupuolittuneet nuoriksi muslimimiehiksi. Keskustelussa toistetaan rodullistavia ja stereotyyppisiä mielikuvia vaarallisista, kouluttamattomista ja hyperseksuaalisista turvapaikanhakijamiehistä. Nuoria miehiä ei nähdä haavoittuvina, joten heidän avun tarpeensa kyseenalaistetaan. Keskusteluissa uusinnetaan vastakkainasettelua suomalaisen, sivistyneen miehen ja takapajuisen toisen miehen välillä sekä käsitystä miehistä naisten, lasten ja vanhusten suojelijana. Jotkin kielteisinä nähdyt määreet korostuvat, olemuksellistuvat ja jämähtävät tiukemmin kiinni rodullistettuihin miehiin. Samat määreet näyttävät olevan helpommin irrotettavia valkoisuudesta ja ne voidaan nähdä jopa osana tilanteista sankaruutta. Esimerkiksi suomalaisten hetkellinen väkivaltaisuus ymmärretään kunniallisena isänmaan, naisten tai lasten puolustamisena, kun taas seksuaalisen väkivallan uhan nähdään olevan rodullistetun miehen pysyvä ominaisuus. Tulosten perusteella myös esimoderoiduissa verkkokeskusteluissa julkaistaan aggressiivista, rodullistavaa, rasistista ja naisvihamielistä puhetta.

Väitöskirjani tarkastelee kansallissosialistista kasvatusta, jonka kautta pohdin myös nykyisen pedagogiikan kysymyksiä ja sen problematiikkaa. Tutkimuksessani käsittelen saksalaisen kasvatusperinteen historiallista kehittymistä ja sen yhteyttä kansallissosialistisen politiikkaan ja sen kasvatukseen. Sen tarkoituksena on tarkastella kansallissosialistisen kasvatusideologian ja sen pedagogiikan sekä niihin perustuneen sosialisaation perusrakennetta ja niiden opinkappaleita kansallissosialistisen ihmisen kasvattamiseksi. Tätä teemaa olen avannut seitsemällä tutkimusartikkelilla, joiden avulla pyrin ymmärtämään pedagogiikan asemaa, tehtävää ja roolia kansallissosialistiseen yhteiskuntaan sosiaalistajana. Artikkeleissa olen käsitellyt kansallissosialistisen pedagogiikan olemusta, sen opetussuunnitelmia, ruumiinkasvatusta, opettajuutta, naiskasvatusta, apukoulupedagogiikkaa ja nuorisokasvatusta. Kaikki artikkelit ovat luettavissa myös itsenäisinä osatutkimuksina. Tutkimukseni lähdeaineisto on perustunut julkaistuihin alkuperäislähteisiin, aikalaiskirjoituksiin, tutkimuskirjallisuuteen, julkaisemattomiin opinnäytetöihin ja muuhun kirjallisuuteen. Aikalaiskirjallisuus ja alkuperäislähteet ovat syntyneet ennen vuotta 1945, vaikka jälkimmäiset on julkaistu kansallissosialistisen hallinnon luhistumisen jälkeen tehdyissä kokoomateoksissa. Sekä julkaistut alkuperäislähteet että aikalaiskirjallisuus erottuvat syntyperänsä vuoksi muusta lähdeaineistosta, jota tässä tutkimuksessa edustavat tutkimuskirjallisuus, julkaisemattomat opinnäytetyöt ja muu kirjallisuus. Väitöskirjani on luonteeltaan kasvatuksen aatehistoriallista tutkimusta, jossa tarkastelen kansallissosialistisen kasvatuksen pyrkimyksiä sosiaalistaa kansalaiset kansanyhteisön jäsenyyteen. Tutkimukseni on myös kasvatuksen kriittistä historiantutkimusta, jossa tarkastelen kansallissosialistisen ajan pedagogiikkaa oman aikamme pedagogisten ideologioiden näkökulmasta. Sen lähtökohtana on ajatus, että menneisyys voi opettaa meitä. Uskon, että kasvattaja, joka tuntee oman tieteenalansa menneisyyttä, ymmärtää paremmin sen nykyisyyttä ja kykenee vastaamaan paremmin myös kasvatuksen tulevaisuuden haasteisiin. Tutkimukseni osoittaa, että kansallissosialistinen kasvatus ammensi juurensa Saksan yhteiskuntahistorian ja siihen nivoutuneen kasvatuksen synkästä synteesistä, jonka keskeisiä ainesosia olivat olleet niin sovinismi, imperialismi ja militarismi kuin rasismi ja antisemitismi. Pedagogiikkana kansallissosialismi oli saksalaisen kasvatustradition epäpuhdasta jatkuvuutta. Se jäi hajanaiseksi ja epämääräiseksi yhdistelmäksi vanhan pedagogiikan tiettyjä ainesosia, joihin kansallissosialistit liittivät omia näkemyksiään. Sen kokoavana elementtinä oli rotubiologiaan perustunut rasistinen ja antisemistinen rotuoppi, jolla kansallissosialistit oikeuttivat valloitussodat, ihmisten alistamisen ja tuhoamisen. Ihmiselämän kansallissosialismi ymmärsi sosiaalidarwinistisena taisteluna, jossa vain rotupuhtaalla, terveellä ja voimakkaalla ihmisaineksella, hyödyllisillä ihmisillä, oli elämisen oikeus. Sen sijaan muilla ei tätä oikeutta ollut. Luonteeltaan kansallissosialistinen kasvatus oli sotasosialisaatiota, joka hylkäsi kaiken ihmisyyden ja inhimillisyyden sekä tuhosi pedagogisen vastuun täydellisesti. Se perustui jatkuvaan alaikäisenä pitämisen ideologiaan, joka tähtäsi subjektin tietoisuuden ohittamiseen ja suunnitelmalliseen väärinkäyttämiseen. Kansallissosialistisen kasvatuksen tavoitteena ei ollut sivistynyt ihminen, vaan sen kasvatuksen tuli tuottaa kilpailukykysovinismilla ja rasismilla voideltu valioyksilö, soturi, jonka tuli kyetä osoittamaan aina ylivoimaisuutensa ja paremmuutensa suhteessa toisiin ihmisiin. Tutkimukseni osoittaa, että monet oman aikamme globaaliset ja kansalliset kriisit ovat paljastaneet yhteiskuntien kyseenalaisia toimintatapoja ja hallinnan mekanismeja. Nykypedagogiikassa kasvatuksen perimmäisistä arvoista lähtevä puhe on jäänyt totalisoivan talous- ja teknologieetoksen alle. Sen moraalissa vanha soturimentaliteetti on tehnyt paluun, kun ihmisen arvo on palautunut hänen suorituksiinsa ja hyödyllisyyteensä yhteiskunnalle. Pedagogiikka on taloudellis-teknologisen euforian ohjaamana suistumassa omaan ontologiseen kriisiinsä, jonka seurauksena markkinaoikeudenmukaisuus on syrjäyttänyt tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ihanteet kasvatuksen eettisinä imperatiiveina. Myöskään kasvatustieteen omalle tiedeidentiteetille nykyinen ajattelu ei lupaa hyvää, kun yhä useampi kasvatustieteen edustaja vaikuttaa pitävän itsestäänselvyytenä, että taloudellisen kasvun, tuottavuuden ja kilpailukyvyn edistäminen on niin kasvatuksen kuin ihmisen toiminnan viimekätinen päämäärä. Pedagogien tulisi historiallisten kokemusten valossa havahtua huomaamaan pedagoginen vastuunsa sellaisten yhteiskunnallisten, taloudellisten ja teknologisten valta- ja alistussuhteiden havaitsemiseksi ja paljastamiseksi, jotka ovat tässä ajassa estämässä ihmisiä tavoittelemasta tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti hyvää, humaania ja onnellista elämää. Tässä kasvattajat tarvitsevat pedagogista katsetta yhteiskuntaan ja sen toimintojen kriittistä reflektiota. Heidän tulee tuntea historiallinen, eettinen ja moraalinen velvoitteensa siitä, etteivät he hyväksy pedagogiikan kaventumista yhdeksi totuudeksi, josta kansallissosialismi oli varoittava esimerkki. Sen sijaan pedagogiikan olemukseen pitää aina kuulua moniarvoisuus, toisin ajattelemisen ja toisin toimisen mahdollisuus, koska tulevaisuudesta ei kenelläkään voi olla varmaa tietoa. Siinä menneisyyden ymmärtämisestä saattaa olla apua, sillä tietoisuus pedagogiikan historiasta voi omalta osaltaan ehkäistä kasvatusta joutumasta yhteiskunnallisen vallan ja sen hallinnan mekanismien välineellistäväksi tekniikaksi. My thesis deals with National Socialist education, through which I also examine issues and problems in modern pedagogics. I discuss the historical development of the German educational tradition, and its links with National Socialist politics and education. My aim in this is to examine the fundamental structure of National Socialist educational ideology and its pedagogics. I consider the socialization based on these phenomena, and the associated doctrines, which aimed at rearing a National Socialist human being. I have approached this theme in seven articles, in which I have sought to explicate the status, objective, and role of pedagogics in socializing young people for National Socialist society. Within the articles I discuss the nature of National Socialist pedagogics and its curricula, including physical education, didactics, female education, pedagogics for the mentally retarded, and youth education. All the articles can also be read as self-contained studies on individual aspects of the theme. The source material of my study consists of published original sources, contemporary writings, research literature, unpublished dissertations, and other literature. The contemporary literature and the original sources came into being prior to 1945; however, the latter were published in compendia drawn up after the collapse of the National Socialist administration. Because of their origin, both the published original sources and the contemporary literature differ from other source material, such as research literature, unpublished dissertations, and other literature. My thesis can be characterized as an ideological-historical study of education, within which I discuss the efforts of National Socialist education to socialize citizens as members of the national community. My thesis also comprises a critical/historical study of education, in which I examine the pedagogics of the National Socialist period from the perspective of the pedagogical ideologies of our own age. It starts from the notion that we can learn from the past. I believe that educators who are familiar with the past of their discipline can better understand its present, and will be better equipped to meet the challenges facing education in the future. My study shows that the roots of National Socialist education lay in a murky synthesis of previous German social history with forms of education that became intertwined with it. The main components in this were chauvinism, imperialism, and militarism, together with racism and anti-Semitism. In terms of pedagogics, National Socialism presented a hodgepodge of notions carried over from the previous German educational tradition. It remained an incoherent and vague combination, encompassing certain components of the old pedagogics, to which the National Socialists added their own views. Its unifying element was a racist and anti-Semitic doctrine, which was based on notions of racial biology; this was used by the National Socialists to justify wars of conquest and the subjection and destruction of human beings. National Socialism viewed human life as a Social Darwinist struggle, in which only racially pure, healthy, and strong human material – thought to form useful human beings – had the right to live. Others did not have this right. National Socialist education can be characterized as socialization for war: through it, all humanity and humaneness was rejected, and pedagogical responsibility was utterly abandoned. It was based on an ideology of keeping people permanently in a state of subjection, ignoring and systematically abusing the subject’s consciousness. The objective of National Socialist education was not to create a civilized human being; its aim was rather to produce an outstanding individual – a warrior, anointed with competitive chauvinism and racism, always capable of showing his superiority towards other people. My study indicates that many global and national crises in our own times have brought to light modes of social action and control mechanisms that are suspect. In modern pedagogics, discussions springing from the fundamental values of education have been overwhelmed by a totalitarian economic and technological ethos. In this moral world we see a return of the ancient warrior mentality, with the value of individual humans becoming reduced to their achievements and their usefulness for society. Driven by economic-technological euphoria, pedagogics is rushing towards its own ontological crisis. As a result, the justice of the marketplace has replaced ideals of equality and social justice as the ethical imperative of education. Nor does the present way of thinking foreshadow anything good for the identity of education as a discipline, given that representatives of education seem increasingly to view the advancement of economic growth, productivity, and competitiveness as self-evidently the ultimate goal of both education and human beings generally. In the light of historical experiences, I argue that pedagogues should awaken to their pedagogical responsibility to discover and unmask the economic and technological relations of power and subordination; at the present time, these prevent people from pursuing a good, humane, or happy life based on equality and justice. In this connection, educators should look at society from a pedagogical perspective and reflect critically on its functions. They should be aware that they have a historical, ethical, and moral obligation not to accept the reduction of pedagogics to a single truth – with National Socialism serving here as a cautionary example. Instead, pluralism – the possibility to think and act differently – should always be an essential element in pedagogics, since no-one can have certain knowledge of the future. Here, an understanding of the past may be useful, since an awareness of the history of pedagogics can help in preventing education from becoming a purely instrumentalizing technique, serving nothing but social power and its control mechanisms.

Emilia, Salo. 2017. Kansainvälisesti adoptoidun kohtaama arkipäivän rasismi ja sen seuraukset - mediatekstien analyysi. Kasvatustieteen kandidaatintutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. 49 sivua. Rasismi on Suomessa arkaluontoinen, mutta sitäkin merkittävämpi asia osana ulkonäöltään valtaväestöstä poikkeavien ihmisten elämää. Tutkimuksen tarkoituksena oli mediatekstien tarkastelemisen avulla selvittää, millaisia arkipäivän rasismin kokemuksia Suomeen kansainvälisesti adoptoidut kohtaavat. Samalla pyrkimyksenä oli tuoda esille, millaisia seurauksia näillä arkipäivän rasismin kokemuksilla on kansainvälisesti adoptoidulle. Tutkimuksen aineistona hyödynnettiin valmista aineistoa, joka muodostui 12 mediatekstistä ja yhdestä videosta. Laadullisen tutkimuksen aineiston analysoinnissa hyödynnettiin laadullisiin menetelmiin kuuluvaa teemoittelua. Tutkimuksen tulosten perusteella kansainvälisesti adoptoidut kohtaavat arjessaan monenlaisia rasismin kokemuksia ikään ja sukupuoleen katsomatta. Avointen arkipäivän rasismin kokemusten, kuten väkivallan tai loukkaavien kommenttien ohella, sanattomien ilmeiden ja tekojen kohtaaminen oli yleisempää. Ilmeet, eleet ja teot ovat usein hienovaraisempia ja siten vaikeammin havaittavissa. Arkipäivän rasismin seuraukset näyttäytyivät kansainvälisesti adoptoitujen elämässä yksilöllisesti. Kokemuksilla oli kielteinen merkitys sekä psyykkiseen että sosiaalisen hyvinvointiin. Ei-valkoinen ihonväri näyttäisi olevan ominaisuus, joka altistaa kansainvälisesti adoptoidut rasismille ja suomalaisuuden kyseenalaistamiselle. Arkipäivän rasismin kokemukset aiheuttavat ristiriitaa adoptoidun käsitykseen itsestä ja luovat kansainvälisesti adoptoidulle tarpeen perustella omaa kansaan kuulumistaan ja suomalaisuuttaan. Asiasanat: kansainvälinen adoptio, rasismi, arkipäivän rasismi, rasismin seuraukset, mediateksti

Tämä pro gradu -tutkielma etsii vastausta kysymykseen suomalaisen maahanmuuttovastaisen ajattelun äärioikeistolaisuudesta. 2000-luvulla maahanmuuttovastaisuus on noussut tärkeäksi teemaksi suomalaisessa politiikassa, ja tämänkaltaisilla mielipiteillä on saavutettu poliittista menestystä. Joskus maahanmuuttovastaisuudesta puhutaan äärioikeistolaisuutena. Samalla keskustelun ilmapiiri maahanmuuttovastaisten ja maahanmuuttoon suopeammin suhtautuvien välillä on kärjistynyt. Tutkielmassani kysyn, kuinka mielekästä eduskuntaan asti päätyneen maahanmuuttovastaisen ajattelun näkeminen äärioikeistolaisena on. Tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu kolmen suomalaisen maahanmuuttovastaisen poliitikon internet-blogeista sekä Suomen Sisun ja Perussuomalaisten julkaisuista. Aineistoa on tutkittu temaattisesti tarkastelemalla niissä esiintyvien käsitteiden käyttöä, sekä vertaamalla tätä käsitteiden käyttöä siihen, miten eurooppalainen äärioikeistolainen ajattelu on tavallisesti käsitteitä hyödyntänyt ja ymmärtänyt. Tutkimuksen tulos vihjaa äärioikeistolaiseksi miellettävän ajattelun olevan varsin yleistä aineistossa ja ehdottaa maahanmuuttovastainen-käsitteen uudelleentarkastelua.

Tutkin tässä työssä tunteiden roolia turvapaikanhakijoiden tuloa vastustavien, itseään "maahanmuuttokriittisiksi" kutsuvien ryhmittymien mielenosoituksissa. Seuraan Sara Ahmedia (2014 [2004]) käsitteellistäessäni tunteet relationaalisiksi, yksilöiden ja merkkien välillä kiertäviksi ja kohteitaan tuottaviksi. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaiseksi kuva turvapaikanhakijoista muodostetaan mielenosoitusten puheissa? Kuinka tunteet osallistuvat turvapaikanhakijan figuurin rakentamiseen ja kuinka ne kutsuvat suhtautumaan turvapaikanhakijoihin? Kiinnitän tekstien emotiivisuuden lisäksi huomioni myös siihen, mitä puhuja ja yleisö ilmaisevat ulospäin puheiden aikana. Lähestyn aineistoani feministisen nationalismintutkimuksen sekä rodullistamisen tutkimuksen suunnilta. Pyrin tutkimuksessani tuottamaan tietoa siitä, kuinka tunteet toimivat ulkomaalaisvastaisessa puheessa. Käytän aineistonani kenttäpäiväkirjoja ja videotallenteita kolmesta mielenosoitusksesta. Analyysimenetelmänä sovellan retorista analyysia (Perelman 2008 [1982]) ja yhdistän sitä Sara Ahmedin lähilukunsa apuna hyödyntämiin käsitteisiin. Analyysin tukena aineistoa on käsitelty myös laadullisen sisällönanalyysin kautta. Tutkimukseni perusteella Suomeen tulleen turvapaikanhakijan figuuri sukupuolittuu puheessa. Turvapaikanhakijoista puhutaan pääasiassa uhkaavina nuorina muslimimiehinä. Tähän liittyen mielenosoituksissa nostetaan esiin (valkoisten) suomalaisten miesten maanpuolustukseen vertautuva tehtävä suojella suomalaisia naisia rodullistetuilta Toisilta. Välillä puheista käy hyvin selväksi, että se mitä vastustetaaan ei ole turvapaikanhakijan tulo, vaan islam, joka puheissa kuvitellaan monoliittiseksi, autoritaariseksi ja alistavksi kulttuuriksi, johon turvapaikanhakijat erottamattomasti sidotaan. Tunteiden tasolla mielenosoituksissa puhutaan usein sekaisin salafiittijihadisteista, turvapaikanhakijoista sekä rodullistetuista maahanmuuttajista, minkä seurauksena turvapaikanhakijoihin kohdistettu epäluulo leviää laajemmalle. Sama liukuminen voimistaa muita turvapaikanhakijoihin liitettyjä tunteita, kuten pelkoa. Erottamalla ja yhdistämällä turvapaikanhakijoita tiettyjen kohteiden kanssa mielenosoitusten puheissa, heidän esitetään olevan epäluotettavia ja vihamielisiä. Tällä pyritään oikeuttamaan puheiden esiin kutsumat turvapaikanhakijoihin kohdistetut negatiiviset tunteet. Puheissa erotetaan aina jossain toisaalla olevat "oikeasti" turvapaikkaa tarvitsevat Suomeen tulleista miehistä, joihin negatiiviset määreet kohdistetaan. Suomalaisuutta määritellään, ylistetään ja alleviivataan jatkuvasti turvapaikanhakijoiden kulttuuri(e)n nimellä kulkevaa islamia vasten. Valkoisuus näyttäytyy tässä monikulttuurisuuden uhkaamaassa suomalaisuudessa olennaisena osana. Mielenosoitusten puheissa laitetaan liikkeelle pelkoa, inhoa, ja välillä myös vihaa, vetoamalla yleisön patrioottiseen rakkauteen suomalaisuutta kohtaan. ABSTRACT Circulating emotions, gender and racialization in public demonstrations for closing the Finnish borders from asylum seekers This study focuses on the role of emotions in the speeches of the self-styled "migration critical" public demonstrations, demanding that Finland refuses entry from any asylum seekers arriving in Finland and deports those already arrived. I follow Sara Ahmed (2014 [2004]) in conceptualizing emotions as relational, circulating between individuals and signs and as constructing their objects. My research questions are as follows: How do the protests construct the figure of the asylum seeker? How are emotions evoked in constructing the figure of the asylum seeker? Besides the 'emotivity' of texts, I also investigate what is being performed by the audience and the speakers during the demonstrations. Feminist research on nationalism and studies concerning racialization provide the context for this research. The purpose of this study is to shed light upon how emotions participate in xenophobic talk. My data consists of filed diaries and video recordings from three demonstations. As for methods, I apply rhetorical analysis (Perelman 2008 [1982]) and combine it with concepts utilized by Sara Ahmed in her close readings. I also use qualitative content analysis to complement the analysis. In the demonstrations, the figure of the asylum seeker is gendered. When talking about people who have come to Finland, the asylum seeker takes the shape of a threatening young Muslim man. The idea of (white) Finnish men "protecting" the Finnish women from racialized Others as their national duty circulates in the protests. From time to time, it becomes visible that what the protests oppose, is not asylum seekers per se, but 'Islam-as-culture' which is imagined as monolithic, authoritarian and repressive. Islam is also portrayed as an inseparable characteristic of the asylum seeker. In the speeches, the categories of salafite jihadist, asylum seeker and racialized migrant become mixed up with each other. This works to spread suspicion upon a larger group of people and intensify emotions such as fear. By constructing the asylum seekers as untrustworthy and hateful via various associations and dissociations, the speeches aim to justify the negative emotions they evoke, directed at the figure of the asylum seeker. The speeches make the distinction in between those who are thought of as actually needing an asylum - always located elsewhere - and the asylum seekers that have come to Finland. The negative emotions are directed towards the latter. Finnishness is constantly re-defined, praised and contrasted against the asylum seekers' culture(s), which takes the shape of Islam. Whiteness appears to be an inexorable part of this Finnishness and is seen as being under the threat of multiculturalism. The protests seek to mobilize negative emotions of fear, despise and sometimes also hate, by appealing to the audience's patriotic love towards Finnishness.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten maahanmuuttajamiehistä puhutaan seksuaalisen väkivallan tekijöinä internetkeskusteluissa vuonna 2015. Tarkastelun kohteena ovat selonteot, joilla tekoja selitetään, ongelmapuhe ja uhkakuvat, joita keskusteluissa nousee sekä ratkaisuehdotukset, joita tähän sosiaaliseen ongelmaan esitetään. Tutkimuksessamme tarkastelun kohteena ovat myös vasta-argumentit, joilla maahanmuuttajien tekemää seksuaalista väkivaltaa ja siitä tuotettua ongelmaa kiistetään. Tutkimuksen aineisto muodostuu Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien digilehtien artikkeleihin kirjoitetuista lukijakommenteista sekä Suomi24-foorumin sekä Kaksplus-lehden internetfoorumin keskusteluketjuista. Keskustelut on käyty vuonna 2015. Tämä vuosi oli hyvin erityislaatuinen, sillä Suomeen saapui pakolaiskriisin vuoksi turvapaikanhakijoita ennätysmäärä ja lisäksi kyseisenä vuonna tapahtui useita maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia, joista uutisoitiin mediassa hyvin laajasti. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi ja spesifisti tähän liittyvä moraalinen paniikki. Aineisto on analysoitu kategoria-analyysia soveltuvin osin hyödyntäen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maahanmuuttajamiehiä ja heidän tekemäänsä seksuaalista väkivaltaa koskeva keskustelu on internetissä hyvin monipuolista ja vivahteikasta. Moraaliselle paniikille tunnuksenomaisesti maahanmuuttajien tekemä väkivalta konstruoitiin erityisen kuohuttavana ongelmana. Väkivallantekijöitä ja heidän ominaisuuksiaan kuvattiin hyvin vaihtelevasti käyttäen niin voimakkaan kielteisiä ja toiseuttavia kuin neutraalejakin ilmauksia. Selonteoissa selkeästi esiin nousivat tekijän kulttuuriin, suomalaiseen yhteiskuntaan ja tekijään itseensä liittyvät asiat. Ongelmapuhetta tuotettiin monipuolisesti. Keskusteluissa ongelmana nähtiin yleisesti maahanmuuttajamiesten tekemä seksuaalinen väkivalta, mutta maahanmuutto nostettiin ongelmien varsinaiseksi syyksi ja itse väkivaltaa suuremmaksi ongelmaksi. Ratkaisuehdotuksiksi tähän tuotettuun ongelmaan esitettiin muun muassa maahanmuuttajien karkottamista, tuomioiden koventamista ja maahanmuuttopolitiikan tiukentamista. Keskusteluissa esitetyissä vasta-argumenteissa todettiin, että seksuaalinen väkivalta ei ole maahanmuuttoon tai etnisyyteen liittyvä asia ja uutisointia ja julkista keskustelua käytetään lähinnä rasismin lietsomisen välineinä.

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka toistuva vihapuhe vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja maailmankuvaan. Tutkimuksen taustalla on kiinnostukseni laajempaan ilmiöön yhteiskunnallisen diskurssin muutoksesta rasistisia näkemyksiä hyväksyväksi. Tutkin vuoden 2015 pakolaiskriisiin vastauksena syntynyttä Rajat kiinni! -kansanliikettä esimerkkinä globalisaation ajan muukalaisvihamielisestä liikehdinnästä, joka toiminnallaan ja puhetavoillaan ylläpitää pelon ja vihan ilmapiiriä. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty diskurssianalyysia ja sosiaalisten liikkeiden analyysia. Kielenkäytön kautta muodostetun todellisuuden ja sitä vastaavan kollektiivisen toiminnan ja identiteetin tutkimisen ohella huomio kiinnittyy sosiaalisen median vaikutuksiin kansanliikkeen toiminnassa. Tutkimuksen pääasiallisen aineiston muodostaa Rajat kiinni! -kansanliikkeen mielenosoitusvideot ja Facebook-ryhmän keskustelut, joista olen valinnut tutkimukseeni otoksen liikkeen ajatusmaailmaa ja puhetyyliä kuvaavia toistuvasti esillä olevia kommentteja. Olen jäsennellyt aineiston analyysin teemoittain rinnastaen löydöksiäni aiempaan tutkimukseen radikaalioikeistosta, viharyhmistä sekä oikeistopopulistisesta ja rasistisesta diskurssista. Olen tulkinnut kansanliikettä kokonaisvaltaisesti yleisemmin nähtävissä olevan ilmiön valossa. Keskeisenä tutkimustuloksena nousevat esille kansanliikkeen luomat kuvaukset todellisuudesta, johon kuuluvat käsitykset ihanteellisesta menneestä ja uhkaavasta tulevaisuudesta. Mielikuvien pohjalta synnytetty tarina kuvaa isänmaallisia suomalaisia sankareina, jotka toiminnallaan pyrkivät pelastamaan kansakunnan maahanmuuton aiheuttamalta vääjäämättömältä tuholta. Vihollisia kuvataan negatiivisesti ja dehumanisoivin keinoin. Kansanliikkeen puhetavat kuvaavat sekä piilevälle että avoimelle rasismille ominaisia piirteitä. Sosiaalisen median vaikutukset näkyvät sen helpottaessa ennakkoluuloihin perustuvien puhetapojen normalisoitumista. Tutkimuksen tuloksien kautta voidaan päätellä, että Rajat kiinni! -kansanliikkeessä toimivat ylläpitävät vihamielisiä asenteita toisia kohtaan; ja luovat samalla uhkakuvien kautta pelon ja turvattomuuden ilmapiiriä. Erotteluun perustuva maailmankuva saattaa olla tietoisesti rakennettu tai puolueellisesti tulkitun informaation kautta saatu, minkä vuoksi huomion kiinnittäminen puhetapoihin ja tiedon lähteisiin tulee erityisen tärkeäksi yksilön toimiessa rasistisia ilmauksia levittävässä ryhmässä.

TIIVISTELMÄ MITÄ SIIHEN VIELÄ VAADITAAN? Pro gradu -tutkielma neljän nuoren somalinaisen kokemasta toiseudesta suomalaisessa yhteiskunnassa Nina Östergård Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Sosiaalityön pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Tuomo Kokkonen Syksy 2016 104 sivua _________________________________________________________________________ Tämän sosiaalityön pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia nuorten somalinaisten kokemaa toiseutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimus selvittää, kokevatko he olevansa hyväksyttyjä ja tasavertaisia kansalaisia yhteiskunnassamme vai kokevatko he olevansa ulkopuolisia. Tutkimusaihetta lähestyin toiseuden käsitteen kautta. Lähes jokainen ihminen kokee jossain vaiheessa elämäänsä toiseutta. Kokemus toiseudesta voi syntyä hyvin moninaisista syistä. Siihen voi vaikuttaa esimerkiksi sairaus, vamma, työttömyys, syrjäytyminen tai kokemus erilaisuudesta. Tässä tutkielmassa toiseutta lähestytään maahanmuuttajan näkökulmasta ja erityisesti värillisen, musliminaisen kokemusten kautta. Tutkimus suoritettiin teemahaastatteluina ja sitä varten haastateltiin neljää nuorta somalinaista. Heistä kaksi oli syntynyt Suomessa, yksi oli tullut Suomeen 3-vuotiaana ja yksi 12-vuotiaana. Haastatteluista kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Teoreettisen viitekehyksen lisäksi tutkimus sisältää kuvaavan luvun somalitytön ja -naisen elämään vaikuttavista tekijöistä. Tämän luvun tarkoitus on osaltaan selventää kulttuurin ja yhteisön ja toisaalta maahanmuuton muodostamaa kehystä, jonka vaikutuksen alaisina he elävät. Tämän tutkimuksen valossa haastattelemieni somalinaisten elämä Suomessa esiintyy hyvin haasteellisena. Nämä naiset ovat eläneet elämäänsä sekä suomalaisen yhteiskunnan että oman yhteisönsä jäseninä ja näin olleet kahden erilaisen vaikutuspiirin alaisina. Elämässään he ovat tehneet sellaisia ratkaisuja, joiden vuoksi he ovat etääntyneet yhteisöstään. Kuitenkaan he eivät pysty kokemaan, että heidät hyväksyttäisiin osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Näin ollen nämä naiset kokevat olevansa toisia sekä omassa yhteisössään että suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksen merkittävimpänä tuloksena on se, että nämä somalinaiset elävät kaksinkertaisen toiseuden kokemuksen varjossa. Suurimpina vaikuttavina seikkoina näihin kokemuksiin ovat yhteisön suhtautumiseen vaikuttava länsimainen pukeutuminen sekä suomalaisen yhteiskunnan suhtautumiseen vaikuttava ihonväri. Siksi meidän tulisi sekä yhteiskunnan tasolla että sosiaalityön menetelmin pystyä paremmin tukemaan maahanmuuttajanuoria ja heidän vanhempiaan ja lisäksi pyrkiä vaikuttamaan valtaväestön asenteisiin ja ymmärrykseen erilaisuutta kohtaan.

Suomalaisten maahanmuuttoon suhtautuminen on herättänyt paljon keskustelua 2010-luvun vaihteesta lähtien niin sanottujen maahanmuuttokriittisen esiintulon ja perussuomalaisten kannatuksen kasvun myötä. Julkisesta keskustelusta syntyy helposti kuva rasisteihin ja suvaitsevaisiin jakautuvasta Suomesta. Tämän pro gradu -tutkielman tulokset osoittavat, ettei suomalaisten maahanmuuttoon suhtautuminen ole näin kaksijakoista. Tutkielma keskittyy erityisesti maahanmuuttovastaisiin asenteisiin. Tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymyksiin siitä, millaisia maahanmuuttovastaisia ideologioita suomalaisten suhtautumisessa maahanmuuttoon voidaan erottaa, ja mitkä tekijät selittävät suomalaisten maahanmuuttovastaisuutta. Tutkielma on tilastollinen analyysi, jossa European Social Surveyssa vuonna 2014 kerätystä Suomen aineistosta erotetaan pääkomponenttianalyysin avulla suomalaisten maahanmuuttoasenteita kuvaavia ulottuvuuksia, joihin vaikuttavia tekijöitä tunnistetaan lineaarisen regressioanalyysin keinoin. Aikaisemman tutkimuksen perusteella maahanmuuttoasenteita selittävinä tekijöinä testataan sosiodemografisten muuttujien lisäksi konfliktiteoriaa, kontaktihypoteesia, sosiaalisen pääoman vaikutusta sekä radikaalioikeiston äänestämistä. Tutkielmassa tunnistettiin kolme toisistaan erillistä suomalaisten maahanmuuttovastaisuuteen liittyvää ideologiaa: rasismi, ksenofobia ja hyvinvointisovinismi. Analyysin tulosten mukaan rasistiset asenteet ovat Suomessa harvinaisia, mutta ksenofobiaa ja varsinkin hyvinvointisovinismia esiintyy yleisemmin. Matala koulutustaso, suurien kaupunkien ulkopuolella asuminen, vähäiset maahanmuuttajakontaktit, heikko sosiaalinen luottamus ja perussuomalaisten äänestäminen ovat maahanmuuttovastaisuutta kaikilla tunnistetuilla ulottuvuuksilla selittäviä tekijöitä. Miehet ovat keskimäärin naisia rasistisempia ja hyvinvointisovinistisempia. Yli 64-vuotiaat ovat muita suomalaisia rasistisempia, mutta ksenofobisia asenteita ilmenee yhtä usein myös alle 45-vuotiaiden ja hyvinvointisovinistisia asenteita alle 25-vuotiaiden kuin eläkeikäistenkin keskuudessa. Henkilökohtaisella taloudellisella tilanteella ei ole vaikutusta maahanmuuttoasenteisiin, mutta tyytymättömyydellä Suomen taloudelliseen tilanteeseen on heikko yhteys ksenofobiseen maahanmuuttoasenteeseen. Maahanmuuttovastaisuus ei tämän tutkielman tulosten perusteella ole yksiulotteinen ilmiö, joka voitaisiin liittää vain tietynlaisten suomalaisten hyvin rajattuun joukkoon. Turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyminen, keskusteluilmapiirin kiristyminen ja mahdolliset uudet maahanmuuttovastaiset poliittiset toimijat voivat lisätä suomalaisten maahanmuuttovastaisuutta. Toisaalta maahanmuuttajien määrän kasvu lisää myös maahanmuuttajakontaktien mahdollisuutta: pitkällä aikavälillä turvapaikanhakijakriisi voi johtaa maahanmuutolle myönteisempään ilmapiiriin.

Aivan tavalliset suomalaiset koululuokat ovat enenevässä määrin monikulttuurisia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli luokkahuone-etnografian menetelmin selvittää, miten monikulttuurisuus ilmenee yhdessä suomalaisessa koululuokassa, miten se näkyy luokan vuorovaikutuksessa ja millaisia vaikutuksia sillä on oppilaiden identiteettiin sekä kokemuksiin toiseudesta ja osallisuudesta. Tutkimuksen painopiste on kansainväliseen liikkuvuuteen, etnisyyteen ja monikielisyyteen liittyvässä monikulttuurisuudessa. Oppilashaastattelujen, kirjoitelma-aineiston, havaintojen ja dokumenttien pohjalta suomalaisen koululuokan monikulttuurisesta todellisuudesta piirtyy värikäs kuva, joka heijastelee suomalaista koulumaailmaa ja yhteiskuntaa laajemminkin. Maahanmuuttajuuteen ja Suomen omiin etnisiin ja kielellisiin erityisryhmiin liittyviä kysymyksiä on kasvatuksen ja koulun piirissä tutkittu Suomessa jonkin verran. Usein kuitenkin unohdetaan kaksikulttuuristen ja ulkomailla eläneiden suomalaislasten sekä transnationaalit juuret omaavien oppilaiden tarve tulla nähdyiksi myös monikulttuurisina ja -kielisinä toimijoina. Toisaalta kasvavan monikulttuurisuuden keskellä kantasuomalaiset lapset saattavat kokea osattomuutta, mikä voi johtaa torjuvaan asenteeseen erimaalaisia tai -kulttuurisia ihmisiä kohtaan. Keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten jokaisen oppilaan identiteettiä ja osallisuutta voisi tukea monikulttuurisuuden ristiaallokossa koulun jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa. Vuorovaikutus koulussa heijastaa opettajien, toisten oppilaiden ja laajemminkin yhteiskunnan asenteita. Kriittisessä monikulttuurisuuskasvatuksessa tästä pyritään tekemään näkyvää. Toiseuteen ja osattomuuteen liittyvät kysymykset ja niitä ylläpitävät rakenteet on tällöin nostettava tarkastelun kohteeksi. Ordinary Finnish classrooms are increasingly multicultural. This ethnographic study intends to show how multiculturalism occurs in one Finnish classroom, how it influences interaction in the classroom, and in which ways it impacts the identities of pupils and their experiences of otherness and participation. The study focuses on aspects of multiculturalism related to international migration, ethnicity and multilingualism. The data, obtained through interviews of pupils, texts written by pupils, observations and various documents, presents a colourful picture of the multicultural reality of a Finnish classroom, also mirroring Finnish school life and society on a larger scale. While issues related to immigration and Finnish ethnic and linguistic minorities have been explored to some extent in Finnish educational research, less attention has been paid to bi-cultural children, children with roots in several countries and Finnish global nomads. These children also need to be seen as multicultural and multilingual actors. However, the increase in multiculturalism may also lead Finnish children who have few international contacts to feel they are the "outsiders". This in turn may lead to discriminatory attitudes towards people from other countries and cultures. The key question, thus, is how it might be possible to recognize and support the identities of each individual pupil and encourage every individual's participation amidst the cultural cross-currents of everyday school interaction. Interaction in schools reflects the attitudes of teachers, pupils and society at large. The objective of critical multicultural education is to make this visible. In order to achieve this, experiences of otherness and struggles for recognition and participation must be examined critically.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläkouluikäisten somalitaustaisten poikien kokemuksia koululiikunnasta ja koulusta. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten somalitaustaisia oppilaita voidaan huomioida koululiikunnassa paremmin. Somalitaustaisten oppilaiden kokemusten pe-rusteella tutkimuksessa pyritään saamaan tietoa koululiikunnan ja koulun mielekkyydestä sekä siitä, miten liikuntatunneista voisi tehdä viihtyisämpiä oppilaille. Tutkimus oli menetelmälliseltä ratkaisultaan laadullinen, ja siinä oli piirteitä fenomenologis-hermeneuttisesta lähestymistavasta. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kuutta yläkoulussa opiskelevaa somalialaistaustaista oppilasta. Haastateltavat olivat iältään 14–17 -vuotiaita ja heillä oli kaikilla vähintään yksi vuosi peruskoulua käytynä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina toukokuussa 2015 haastateltavien koulussa. Teemoja olivat uskonto, rasismi, vuorovaikutussuhteet ja koulukiusaaminen. Haastatteluista saatu aineisto litteroitiin ja sen analysoimisessa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Haastatellut oppilaat kokivat koululiikunnan ja koulun tärkeäksi osaksi elämäänsä. Koululii-kunnassa oppilaat kokivat pärjäävänsä ja saavansa onnistumisen kokemuksia. Oppilaat pitivät uskontoa tärkeänä osana elämäänsä, mutta se ei heidän mielestään vaikuttanut heidän koulun-käyntiinsä eikä koululiikuntaan. Haastatelluista oppilaista osa oli kokenut rasismia koulussa joko opettajan tai oppilaiden taholta. Haastateltavien kokema rasismi ilmeni ihonväriin tai kansallisuuteen liittyvinä negatiivisina ilmauksina. Vuorovaikutussuhteista nousi esille se, että haastateltavat työskentelevät mieluummin koulussa ryhmässä kuin yksin. Kansallisuudella ei ollut merkitystä ryhmien tai ystävien valinnassa. Haastateltavat pitivät liikuntatunneista eikä kiusaamista esiintynyt liikuntatunneilla. Ystävien välinen trash talk eli ’läpän heitto’oli kuitenkin yleistä. Sitä haastateltavat eivät kokeneet haitalliseksi. He pitivät koululiikunnan aktiivisuudesta ja kokivat tuntien aiheet mielekkäinä. Myös vapaa-ajan liikunta oli oppilaille tärkeä osa arkea. Haastateltavien kokemukset koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta olivat kaiken kaikkiaan ristiriitaisia; enemmistö ei ollut kokenut kiusaamista. Yksi vastaajista kertoi, että kaikkia koulun maahanmuuttajaoppilaita kiusattiin, kun mediassa nousi esiin negatiivisia asioita. Tulosten perusteella voidaan todeta, että haastateltavien vastaukset erosivat paljon toisistaan, joten jokainen oppilas tulee ottaa huomioon yksilönä, eikä tietyn uskontokunnan tai kansallisuuden edustajana. Monikulttuuriseen yhteiskuntaan kasvattaminen on vielä kesken ja vähäinenkin rasismin esiintyminen koulussa aiheuttaa sen, että koulusta ei synny sitä turvallista ympäristöä, johon opetussuunnitelmassa pyritään. Liikunnanopetus tarjoaa monikulttuurisuuteen kasvattamiselle mainiot olosuhteet oppiaineen toiminnallisen luonteen vuoksi, joten opettajien tulisi pystyä jokapäiväisessä toiminnassaan kasvattamaan oppilaita suvaitsevaisuuteen liikunnan avulla. The purpose of this study was to find out Somali-based secondary school students’ experienc-es of physical education and school in general. The goal was to gather information on how Somali-based students can be taken into account better. Based on the experiences of the So-mali-based students the aim was to gain knowledge of the sensibility of physical education and school as well as how one can make physical education lessons much more comfortable for the students. The study was a qualitative study, which had a phenomenological hermeneutical approach. The study was conducted by interviewing six secondary school students who had a Somali-background. The interviewees were aged from 14 to 17 and all of them had at least one year of comprehensive school before the study. The interviews were conducted as semi-structured theme interviews and they were conducted in the interviewees’ school, in May 2015. The themes were religion, racism, interaction and bullying in school. The materials, from the interviews, were transcribed and they were analyzed by using a data-oriented content analysis. The interviewees experienced physical education and school as an important part of their life. Interviewees felt that they could succeed and gain positive experiences in physical education lessons. The interviewees saw religion as a big part of their lives, but it did not have any effect on their physical education lessons. Part of the interviewees had encountered racism from the teacher and other students in school, but most of the racism was encountered elsewhere. The racism interviewees experienced was based on skin color or nationality. The results showed that interviewees rather work in groups than by themselves. Nationality wasn’t a factor when choosing friends. There was no bullying in physical education classes, except trash talking which took place only between friends and it wasn’t considered harmful. Bullying did not take place in physical education classes because of its pleasant and active characteristics. The experiences of interviewees about bullying were contradicted but the majority reported that there was no bullying in their school. Exercising on their free time was an important part of their daily lives. Based on the results, it can be said that every student should be considered as an individual, not as a representative of a certain religion or nationality because every individual is unique. Based on the results it can be said that educating into a multicultural society is still in the process and the presence of racism in schools isn’t creating the safe environment which the curriculum is targeting. Physical education provides an excellent opportunity for educating students into multicultural way of life due to its characteristics. Therefore, teachers should be able to educate their students towards tolerance, with their daily actions, with the help of physical education.

Työni tavoitteena oli tarkastella Martin Luther Kingin postuumia julkisuuskuvaa New York Timesin ja The Washington Postin sivuilla käydyn julkisen keskustelun perusteella. Tutkielmassa selvitän kuinka eri ihmiset Martin Luther Kingin näkivät, millaisena King kuvailtiin ja vaikuttiko kuvauksiin henkilöiden taustat? King saattoi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, riippuen henkilön taustasta. Esimerkiksi republikaaneille King oli monesti kansakunnan moraalinen ääni, kun taas kansalaisoikeusaktiivit halusivat Kingiä kuvailtavan pikemminkin tummaihoisten oikeuksien puolustajana, sekä radikaalina yhteiskunnan epäkohtien vastustajana. Lisäksi Martin Luther Kingin julkisuuskuvassa korostuivat tietyt Kingin toiminnan ja elämän aspektit, kuten kanslaisoikeusliikkeen johtajuus, nobel-palkinnon voittaminen, I have a dream - puhe. Kingin toiminta kansalaisoikeusliikkeen johdossa oli merkittävässä roolissa julkisuuskuvassa. Toiminnasta nostetut esimerkit pyörivät pitkälti samojen kampanjoiden ympärillä. Suosituimmat esimerkit olivat Montgomeryn, Birminghamin ja Selman kampanjat. Martin Luther King oli ihmisille myös esikuva, joka korostui esimerkiksi ohjeissa miten Martin Luther Kingiä tulisi “oikeaoppisesti muistaa ja kunnioittaa”. Kunnioituksen tuli olla aktiivista toimintaa ja Kingin arvoja sekä tavoitteita, kunnioittavaa. Martin Luther Kingin julkisuuskuva oli etenkin kansalaisoikeusaktiivien mielestä liian yksipuolinen ja siitä puuttui olennaisia seikkoja. Heidän mielestään King kuvattiin usein pehmeänä ja vaarattomana unelmoijana, eikä niinkään radikaalina aktivistina. Osa aktivisteista suhtautui Kingiin hyvin omistavasti, kritisoiden kaikkia eriäviä näkemyksiä Kingistä. Julkisuuskuvaan pyrittiin näin ollen aktiivisesti vaikuttamaan ja tuomaan esiin Kingin eri puolia.

[Johdanto] Tänä kesänä Yhdysvalloissa on keskusteltu urheiluun liittyvästä rasismista kahdessa merkittävässä tapauksessa, jotka ovat muodostuneet monilta osin toistensa vastakohdiksi. Huhtikuussa Los Angelesilaisen koripallojoukkueen omistaja Donald Sterling jäi kiinni rasistisista puheistaan, jotka hänen tietämättään nauhoitettiin. Sterling sai NBA-liigalta nopeasti elinikäisen toimintakiellon ja joutui myymään joukkueensa. Sterlingin tapauksessa korostettiin sitä, miten amerikkalaisen yhteiskunnassa vallitsee nollatoleranssi rasismin suhteen. Samaan aikaan on käyty myös toista keskusteltu myös siitä, tulisiko Washington Redskins-jalkapallojoukkueen vaihtaa Yhdysvaltain alkuperäisväestöä herjaava nimensä. Vaikka molemmissa keskusteluissa on keskiössä ollut rasistisen ja kansanryhmää loukkaavan toiminnan rajoittaminen, niin ainoastaan toisessa kollektiivinen tuomio rasismille on ollut selvä. Rasistisista puheistaan kiinni jäänyt Donald Sterling sai osakseen nopean ja totaalisen paheksunnan, eikä juurikaan tukijoita. Redskins-joukkueen omistajien haluttomuus vaihtaa joukkueensa nimi on sen sijaan saanut myös laajalti ymmärrystä. Tapaukset eivät ole täysin yhteneväiset, mutta niiden ympärillä käytyä keskustelua tarkastelemalla voimme huomata, miten yhdysvaltalaisessa poliittisessa kulttuurissa näyttää esiintyvän aste-eroja sen suhteen miten eri kansanryhmiin suhtaudutaan. Tämä on merkittävä huomio kun puhutaan valtiosta, joka kavahtaa etnistä arvottamista ja pitää pyhänä periaatetta sitä, että ihonväristä riippumatta jokainen yhdysvaltalainen voi odottaa tasaveroista kohtelua ja yhdenvertaisia oikeuksia. Todellisuudessa etniset jännitteet ovat tietysti aina olleet osa Yhdysvaltojen poliittista realismia. Tarkastelen tässä kirjoituksessa näitä kahta esimerkkiä ja nostan esiin niitä ristiriitaisuuksia, joita keskustelut näyttävät amerikkalaisessa yhteiskunnassa olevan. nonPeerReviewed

Tutkin hybridisyyttä, identiteettiä ja rasismia Chimamanda Ngozi Adichien kolmannessa romaanissa Americanah (2013). Hybridisyyttä on tutkittu postkoloniaalisen kirjallisuudentutkimukseen kuuluvana, mutta se taipuu toisen kulttuurin omaksumisen tutkimiseen muissakin tilanteissa, esimerkiksi maahanmuutossa ja pakolaisuudessa. Identiteetti kuvaa ihmisen syvintä ja ominta olemusta. Puhutaan myös hybridisestä identiteetistä, kun ihminen omaksuu kahden tai useamman kulttuurin toimintatapoja. Americanah käsittelee rasismia erityisesti Yhdysvalloissa, sillä rotusyrjintä on osa amerikkalaista kulttuuria.

nonPeerReviewed

Artikkeli tarkastelee talouden poliittisuutta ja talouteen liittyvien kysymysten politisointia maahanmuuttovastaisessa keskustelussa. Tutkimusaineisto koostuu Hommaforumin (hommaforum.org) keskusteluketjuista. Analyysissa foorumin keskusteluista erottuu kolme erilaista tapaa puhua taloudesta: köyhyys siirtolaisten syynä, talousromahduksen odotus ja hyödyttömyys vastaan kunniallisuus. Puhetavat eroavat toisistaan, mutta kaikissa on viime kädessä kyse taloudellisen rationaliteetin sanelemista rajanvedoista, joissa henkilöiden tai ryhmien oletettu hyödyllisyys tai hyödyttömyys määrittää heidän paikkansa nationalistisessa projektissa eli siinä, millä tavoin Suomea keskusteluissa pyritään rakentamaan ja hallitsemaan. Kahdessa ensimmäisessä puhetavassa taloudellinen rationaliteetti yhdistyy saumattomasti erilaisiin rodullistettuihin ja sukupuolitettuihin kategorioihin perustuviin moraalisiin arvostelmiin, kun taas kolmannessa puhetavassa näihin rodullistettuihin ja sukupuolitettuihin kategorioihin perustuva rajanveto säröilee ja syytökset moraalittomuudesta ja hyödyttömyydestä kohdistuvat paitsi maahanmuuttajiin myös kanssakeskustelijoihin. Johtopäätöksenä on, että maahanmuuttovastaisen keskustelun implisiittisenä järjestäjänä toimiva taloudellinen rationaliteetti toisaalta pönkittää siirtolaisuuteen liittyviä erontekoja ja tukee pyrkimyksiä nationalistiseen hallintaan, mutta saattaa johtaa myös nationalistisen oikeutuksen kyseenalaistumiseen niiden kohdalla, jotka eivät valkoisuudestaan ja ”kantasuomalaisuudestaan” huolimatta onnistu tavoittamaan uusliberalistista ihannetta eli olemaan riittävän hyödyllisiä ja riippumattomia yksilöitä.

TIIVISTELMÄ Vatanen Campos S. 2011. Etninen monikulttuurisuus ja integraatio Suomessa - suomalaisten opettajan ajatuksia etnisestä monikulttuurisuudesta ja suomalaisuudesta. Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma, 94 s. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opettajien asenteita monikulttuurisuutta ja suomalaisuutta kohtaan. Aihe on ajankohtainen ja uutta tutkimusta tarvitaan käytännön työn tukemiseksi. Toivon tämän työn herättävän keskustelua etnisestä monikulttuurisuudesta erityisesti opettajien keskuudessa, koska monilla opettajilla on tiedostamattaankin tähän aiheeseen liittyen ennakkoluuloja, tietämättömyyttä sekä pelkoja, jotka täytyy käsitellä, etteivät ne ohjaisi opettajan valintoja koulussa. Laadullinen tutkimus tuntui tässä tutkimuksessa sopivimmalta vaihtoehdolta. Aineiston keräsin haastattelemalla kymmentä opettajaa. Opettajat olivat töissä ympäri Suomea, mutta kerääntyivät Jyväskylään suorittamaan erillisiä erityisopettajan opintoja syksyllä 2010 sekä keväällä 2011. Haastattelut toteutin teemahaastatteluin keväällä 2011. Tutkimuksen tulokset paljastavat, että suurin osa opettajista suhtautuu etniseen monikulttuurisuuteen myönteisesti. Toisaalta osa opettajista koki oman osaamisensa puutteelliseksi ja tunsi epävarmuutta erityisesti kielimuurin vuoksi. Ne, joilla oli henkilökohtaista kokemusta maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opettamisesta tai ystävyydestä maahanmuuttajataustaisten kanssa, olivat niitä, jotka suhtautuivat asiaan myönteisimmin. Toisaalta myös kielteiset kokemukset vaikuttivat opettajien suhtautumiseen. Tutkimuksessa selvisi myös, että osa opettajista kokee tiettyjen kulttuuriryhmien aiheuttavan enemmän työtä opettajalle ja osa opettajista sanoi voivansa määritellä ihmisen ulkonäön perusteella hänen alkuperänsä. Tällaiset ennakko-olettamukset saattavat vaikuttaa oppilaan sopeutumiseen ja integraatioon. Oppilas toimii odotusten mukaisesti, olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia. (Talib 2002, 52- 53.) Näin ollen opettajien negatiiviset ennakkoluulot vaikuttavat kielteisesti oppilaiden sopeutumiseen Suomessa. Suomalaisuutta ei opettajien mielestä määritä ulkonäkö eikä suomen kieli, vaan henkilö voi itse päättää omasta identiteetistään. Toisaalta opettajat myönsivät kuitenkin ulkonäön vaikuttavan henkilön mahdollisuuksiin onnistua elämässä täällä Suomessa. Tutkimuksessa selvisi, että opettajilla itsellään oli hyvin vähän yhteyttä maahanmuuttajataustaisten kanssa ja lähinnä kohtaamiset rajoittuivat koulussa tapahtuvaan kohtaamiseen. Opettajien koulutus ei ollut antanut kenellekään opettajista tarvittavaa tietoa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kohtaamiseen.

Tutkimuksessa selvitettiin, pitävätkö opettajaksi opiskelevat itseään tavallista suvaitsevaisempina ja pyrkivätkö he kaunistelemaan vähemmistöennakkoluuloja koskevia mielipiteitään antamalla sosiaalisesti suotuisia vastauksia. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, onko suvaitsevaisuus näennäistä, eli ilmeneekö siinä ristiriitaisuuksia. Vastaajien asenteita ja ennakkoluuloja kartoittavat kysymykset koskivat yhteiskuntaa, seksuaalisia vähemmistöjä, ulkomaalaisia ja maahanmuuttajia, ennakkoluulojen luonnetta sekä vastaajien oletuksia muiden mielipiteistä sekä siitä, millaisen kuvan he haluavat antaa itsestään. Tutkimus suoritettiin määrällisenä internetissä vastattavana kyselylomaketutkimuksena kevättalvella 2010. Tutkimusjoukko koostui 136 Jyväskylän yliopiston luokanopettaja-opiskelijasta. Vastaukset analysoitiin t-testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysilla sekä vastausten jakaumien sekä keskiarvojen avulla. Vastaajien taustatietoja kerättiin vertailumuuttujien aikaansaamiseksi. Vastausten perusteella opettajaksi opiskelevat pitivät itseään hieman mui-ta ihmisiä suvaitsevaisempina. Käsitys omasta suvaitsevaisuudesta nähtiin korkeampana kuin käsitys muiden ihmisten suvaitsevaisuudesta. Muiden ihmisten suvaitsevaisuustaso määräytyi sen mukaisesti, miten vastaajien arviot omasta suvaitsevaisuudestaan asettuivat suhteessa heidän arvioihinsa muiden ihmisten suvaitsevaisuudesta. Suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin oli yleisesti ottaen suvaitsevaista, maahanmuuttajiin suhtautuminen sen sijaan oli lievästi suvaitsematonta. Naiset olivat pääsääntöisesti miehiä suvaitsevaisempia ja paljon ulkomaalaiskontakteja omaavat vastaajat muita vastaajia suvaitsevaisempia. Muilla vastaajien taustatiedoilla ei ollut juurikaan vastaajien asennoitumista selittävää vaikutusta. Näennäistä suvaitsevaisuutta ilmeni selkeimmin maahanmuuttajia ja ul-komaalaisia koskevissa asenteissa ja oman mielipiteen esittämistä koskevissa vastauksissa. Vastaajien mukaan heidän suhtautuminen ulkomaalaisiin on erittäin harvoin kielteinen, mutta kaikkien vastaajien asenne ulkomaalaisia kohtaan oli lievästi suvaitsemattoman asenteen puolella. Mielipiteiden esittämistä koskevissa vastauksissa vastaajat korostivat olevansa avoimia keskustellessaan ennakkoluuloista, mutta olettivat muiden ihmisten kaunistelevan vahvasti mielipiteitään. Muilta osin näennäistä suvaitsevaisuutta osoittavat asenteet olivat enemmän yksittäisiä havaintoja kuin yleistettäviä linjauksia.

nonPeerReviewed

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimus tarkastelee ylirajaisessa heterosuhteessa olevien nuorten suomalaisten naisten kokemuksia ennakkoluuloista ja rasismista. Ylirajaiset suhteet ylittävät kansallisia, etnisiä ja/tai rodullistettuja rajoja. Aineistona ovat kymmenen ulkomaalaisen tai maahanmuuttotaustaisen miehen kanssa seurustelevan 17–28-vuotiaan valkoisen suomalaissyntyisen naisen haastattelut. Tutkimus käsittelee sitä, miten nuoret suomalaisnaiset kokevat suhteeseensa ja puolisoonsa kohdistuvan rasismin ja ennakkoluulot ja miten nämä muokkaavat valkoisten naisten elämää. Tarkastelen naisten arkipäivän kokemusten kautta miten kansallisia, etnisiä ja rodullistettuja rajoja tuotetaan Suomessa ja miten sukupuoli ja seksuaalisuus nivoutuvat näihin rakennusprosesseihin. Haastattelupuheen analyysin kautta tarkastelen haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia ja heidän käytettävissään olevia kulttuurisia diskursseja. Tutkimus on monitieteinen. Sen teoreettinen tausta on feministisissä jälkikoloniaalisissa ja nationalismin teorioissa, kriittisessä valkoisuuden tutkimuksessa sekä sukupuolentutkimuksessa. Aineistoa analysoidaan intersektionaalisesta näkökulmasta. Tutkimuksen johtopäätökset koskevat aineistossa esiin tulevia kansallisia, etnisiä ja rodullistettuja hierarkioita. Haastateltavien perheiden, ympäristön ja ystävien suhtautuminen eroaa voimakkaasti suhteessa naisten kumppanien kansallisuuteen, ihonväriin ja uskontoon. Tummaihoisten ja muslimien vastaanottoa leimaa aineistossa epäluulo, pelko sekä rasistiset sukupuolitetut ja seksualisoidut stereotypiat. Vaaleaihoiset ja länsimaisiksi määritetyt kumppanit otetaan vastaan lämmöllä ja suhteen monikulttuurisuutta voidaan perheen puolelta juhlistaa. Lähestyn tätä vastaanoton jakautuneisuutta ja sitä kautta muodostuvaa kansallista haluttavuuden hierarkiaa Sara Ahmedin teoretisoiman muukalaisen figuurin kautta. Tulkitsen aineistossa esiin tulevia toisen kuvia ja sitä kautta myös suomalaisuuden narratiiveja suomalaisen rotuhistorian valossa. Tummaihoisen tai muslimimiehen kanssa seurustelevat naiset kokevat monenlaista rasismia ja syrjintää. Seurustelusuhteen myötä naisten orientaatio yhteiskunnassa muuttuu: he heräävät näkemään ennen tasa-arvoisena pitämänsä yhteiskunnan rasismin ja sitä kautta myös oman etuoikeutetun asemansa. Rasismi herättää naisissa syyllisyyttä ja he tuntevat siitä myös vastuuta. Naiset kokevat olevansa välittävässä asemassa suomalaisen yhteiskunnan ja miehen välillä. Analysoin tätä välitilallista asemaa Patricia Hill Collinsin sisäisen ulkopuolisen käsitteen kautta. Naiset määrittyvät aineistossa esiintyvissä diskursseissa seksuaalisesti poikkeaviksi ja sukupuolitetusta kansallisesta roolistaan harhautuneiksi. Analysoin marginalisoidun seksuaalisuuden asemaa ja kansallisia seksuaalihierarkioita Eve Kosofsky Sedgwickin kaapin -metaforan, Gayle Rubinin seksuaalisuutta koskevien teoretisointien sekä Maija Urposen kehittelemän kansallisen heteromatriisin käsitteen avulla. Käsittelen tutkimuksessa myös naisten vastastrategioita.