Search

Tarkastelen artikkelissani Leo Ågrenin romaanin Fädrens blod (1961) asemaa ja merkitystä sisällissotakirjallisuudessa analysoimalla teoksen vastaanottoa ja siinä esiintyviä intertekstuaalisia viittauksia. Täydennän kuvaa nostamalla esiin temaattisia yhtäläisyyksiä Fädrens blodin ja muiden sisällissotaromaanien välillä. Ågren kuvaa päähenkilönsä kautta sisällissodan vaiheet taisteluista vankileirille. Fädrens blodin rakenne monine aikatasoineen ja kertojineen heijastaa teoksen alussa ilmaistua käsitystä siitä, miten sisällissota uhmaa kaikkea kuvausta. Kritiikkiä hallitsi 1960-luvulla perinteinen kirjallisuuskäsitys, mikä näkyi vastaanotossa moitteina rakennetta kohtaan. Kriitikot nostivat vertailukohteeksi Väinö Linnan monumentaalisen Täällä Pohjantähden alla -trilogian toisen osan, vaikka Veijo Meren ja Paavo Haavikon samaan aikaan ilmestyneet modernistiset romaanit olisivat toimineet paremmin vertailukohteina. Siinä missä Linnan teos on realistinen, juonen varaan rakennettu eeppinen romaani, edustaa Fädrens blod myöhäistä modernismia, jonka piirteitä ovat muun muassa poliittisuus, ironinen musta huumori ja groteski. Ågren keskustelee korostetusti suomenruotsalaisen punaisen tradition kanssa; esimerkiksi Pietarsaaren teloitukset 2.3.1918, joihin liittyvät epäselvyydet ovat ruokkineet tarinoita tähän päivään saakka, yhdistää Ågrenin niin edeltäjiinsä (Anna Bondestam) kuin myöhempiin kirjailijoihin (Kjell Westö, Lars Sund). Valkoisia tukenut kirjallisuus on läsnä muun muassa runositaatteina Bertel Gripenbergin Under fanan -teoksesta (1918), joka huokuu vihaa punaisia kohtaan. Ågrenin käsittelemät teemat – laittomat teloitukset, seksuaalinen väkivalta, vankileirihelvetti – ovat nousseet uuden sotahistorian myötä esiin paitsi tutkimuksessa myös kirjallisuudessa. Fädrens blod onkin tärkeä linkki sisällissodan jälkeisten vuosikymmenien ja 1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun sisällissotakirjallisuuden välillä. In this article, I examine the position and significance of Leo Ågren's novel Fädrens blod (1961) in Finnish Civil War literature by analyzing the reception of the novel and its intertextual references. Additionally, the thematic similarities between Fädrens blod and other Civil War novels are highlighted. Literary criticism in the 1960s was dominated by the traditional concept of literature, which was reflected in the reception as criticism of the multilayered structure of the novel. Väinö Linna's realistic, plot driven Under the North Star. 2. The Uprising (1960) served as a point of comparison even though Fädrens blod with its political nature, ironic black humor, and grotesque represents late modernism. Novel’s intertextual relations with the “red” tradition of the Civil War literature, that is with those supporting socialists or expressing empathy for the losing party, are strong. The “white” literature representing the winners is present, for example, as quotes from Bertel Gripenberg’s collection of poems Under fanan (1918), which exudes hatred towards the Reds. The themes addressed by Ågren – illegal executions, sexual violence, prison camps – have emerged, along with the new military history, both in research and in literature. In fact, Fädrens blod is an important link between the novels published during the first decades after the Civil War and more recently published novels.