Search

Acute hydrocephalus is a life-threatening emergency. Primary diagnosis and suspected shunt malfunction requires immediate CT or MR imaging and neurosurgical consultation. Normal pressure hydrocephalus (NPH) is a chronic degenerative disease but requires prompt diagnosis and treatment due to progressive nature. Recent studies indicate apparent specific disease mechanisms of idiopathic NPH including potential genetic risk factors. CSF shunt may significantly improve gait, urinary incontinence and cognitive symptoms in selected patients. Noteworthy, iNPH seems to progress frequently despite of shunt emphasizing the need for active follow-up. Recognition and appropriate treatment of potential comorbid neurodegenerative diseases like vascular dementia and Alzheimer’s disease are needed in case of cognitive deterioration., Tiivistelmä Akuutti hydrokefalia on henkeä uhkaava tila kaikenikäisillä. Mikäli sunttiriippuvaisella potilaalla epäillään suntin toimintahäiriötä, on pään TT (tai MK) tehtävä viipymättä ja tarvitessa konsultoitava päivystävää neurokirurgista yksikköä välittömästi. Normaalipaineinen hydrokefalia (NPH) on harvoin päivystyksellinen ongelma, mutta tauti on selkeästi etenevä ja hoidon viivästyminen heikentää ennustetta. Tuoreet tutkimukset avaavat idiopaattisen NPH-taudin (iNPH) etiologiaa ja patofysiologisia mekanismeja sekä ennustetta. Osalla potilaista likvorisuntti voi merkittävästi lievittää oireita, erityisesti liikkumisvaikeuksia mutta myös inkontinenssia ja tiedonkäsittelyn ongelmia. Suntista huolimatta tauti pyrkii vuosien myötä etenemään, korostaen seurannan merkitystä. iNPH potilailla on usein myös samanaikainen vaskulaarinen kognitiivinen heikkenemä, Alzheimerin tauti tai muu aivorappeumasairaus, joka on myös diagnosoitava ja hoidettava.

Alveolaarinen ostiitti on kivulias hampaan poiston jälkeinen komplikaatio, jonka syntymekanismi on edelleen epäselvä. Tämän lisäksi sen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon ei löydy täysin yhtenevää mielipidettä. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on perehtyä ajankohtaisiin artikkeleihin ja tehdä niistä yhteenveto. Tutkielmassa käsitellään alveoliitin riskitekijöitä, ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Huolimatta monista tutkimuksista näyttäisi siltä, että edelleen ollaan epävarmoja alveoliitin oikeanlaisesta hoidosta. Useimmat tutkimukset kuitenkin tukevat väitettä, jonka mukaan tupakointi, naissukupuoli, suun kautta otettavat ehkäisypillerit ja korkea ikä lisäävät alveoliitin todennäköisyyttä. Ennaltaehkäisynä voidaan käyttää antibioottia ennen operaatiota ja jatkaa sitä post-operatiivisesti. Myös klooriheksidiinin käytöstä on hyviä tuloksia. Alveoliitin hoitoon käytetään kivunlievitykseen tarkoitettuja särkylääkkeitä. Huuhtelu keittosuolaliuoksella ja tamponin asettaminen poistokuoppaan auttavat paranemisessa. Tamponiin annosteltaviksi lääkeaineiksi suositellaan antiseptistä jodoformia sekä kivun lievittämiseen eugenolia sekä bentsokaiinia. Johtopäätöksenä totean, että nykyisen tiedon mukaan alveoliitti johtuu huonosti paranevasta poistokuopasta. Vaikka alveoliitin selkeää syytä ei tiedetä, on kuitenkin saatu selvyys sen riskitekijöistä, ennaltaehkäisystä ja hoidosta.

Utaretulehdus on yksi lypsykarjan yleisimmistä ja taloudellisesti merkittävimmistä sairauksista sekä yleisin syy mikrobilääkkeiden käyttöön lehmillä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on selvittää taudinaiheuttajakohtaisesti, millaisia paranemisennusteita utaretulehdukselle on raportoitu mikrobilääkehoidoilla ja ilman hoitoa. Näiden tietojen perusteella pohditaan hoidon kannattavuutta sekä suomalaisten utaretulehduksen hoitosuositusten taustalla olevan näytön tasoa ja mahdollisia muutostarpeita. Piilevässä Gram-positiivisten bakteerien aiheuttamassa utaretulehduksessa mikrobilääkehoito parantaa bakteriologisen paranemisen ennustetta kaikkien tavallisimpien taudinaiheuttajien osalta lukuun ottamatta penisilliiniresistenttiä Staphylococcus aureusta. S. aureus -utaretulehduksen bakteriologisen paranemisen ennuste mikrobilääkehoidolla on useimmissa aineistoissa ollut noin 30–60 %, mutta tätä parempia ennusteita voidaan saavuttaa jos hoidettavaksi valikoidaan ainoastaan penisilliiniherkät tai muuten keskimääräistä paremmin hoitoon vastaavat tapaukset. Hoidon pidentäminen ja yhdistelmähoidon käyttäminen pelkän paikallis- tai yleishoidon sijaan parantaa ennustetta. Streptococcus agalactiaen, Streptococcus dysgalactiaen ja koagulaasinegatiivisten stafylokokkien (KNS) aiheuttamassa utaretulehduksessa bakteriologisen paranemisen ennuste lyhyellä mikrobilääkehoidolla on hyvä, noin 60–100 %, eikä yleishoidolla näissä tapauksissa saavuteta etua paikallishoitoon verrattuna. KNS-utaretulehduksessa noin puolet tapauksista paranee ilman hoitoakin. Ympäristöperäisten streptokokkien aiheuttamassa utaretulehduksessa spontaaniparanemisen ennuste näyttäisi olevan hieman KNS-utaretulehdusta huonompi, kun taas S. agalactiaen ja S. aureuksen aiheuttamassa utaretulehduksessa ennuste ilman hoitoa on erittäin huono. Streptococcus uberiksen aiheuttama utaretulehdus näyttää vastaavan mikrobilääkehoitoon jonkin verran S. dysgalactiae -utaretulehdusta huonommin. Vaikka mikrobilääkehoidon vaik

Kissojen diabeettinen ketoasidoosi on vakava diabetes mellituksen komplikaatio. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kissan selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä ja vertailla diabeettisen ketoasidoosin hoitoprotokollia kirjallisuuden ja Yliopistollisen Eläinsairaalan välillä. Tavoitteena oli saada tutkimustietoa DKA-kissojen ennusteesta. Työhypoteesi oli se, että vanhoilla kissoilla on huonompi ennuste kuin nuorilla kissoilla. Retrospektiivisen tutkimuksen aineiston muodostivat kissat, jotka tulivat Yliopistolliseen Eläinsairaalaan potilaiksi ensimmäistä kertaa diabeettisen ketoasidoosin takia 01.01.2010-31.12.2011 välisenä aikana. Hakukriteeri oli Yliopistollisen Eläinsairaalan Provet-ohjelmiston potilasyhteenvedosta löytyvä termi ”diabeettinen ketoasidoosi”. Kriteerit täyttäviä kissoja löytyi 29 kpl. Kustakin kissasta kirjattiin ylös nimi, potilasnumero, rotu, sukupuoli, ikä ja paino. Kissojen sairaalassa saamat lääkkeet ja ensimmäisten verinäytteiden löydökset taulukoitiin. Kissojen diabeettista ketoasidoosia hoidettiin sairaalassa suonensisäisellä nesteytyksellä. Nesteinä käytettiin keittosuolaliuosta, Ringerin asetaattia tai molempia nesteitä. Kissat saivat tarvittaessa glukoosia ja insuliinia. Kissat saivat myös suonensisäisesti kalium- ja fosfaattilisiä tarpeen mukaan. Osalle kissoista annettiin bikarbonaattia. Tarvittaessa kissat saivat muita lääkityksiä taustalla olevan syyn perusteella. Kissojen selviytymistä tarkasteltiin jakamalla kissat neljään ryhmään: heti kotiutetut, heti lopetetut, teho-osastolta selviytyneet ja teho-osastolla lopetetut tai kuolleet kissat. Kissojen tiedoista kirjattiin ylös oliko diabetes diagnosoitu niillä jo aiemmin. Kissojen verinäytetuloksia vertailtiin selviytyneiden ja kuolleiden kissojen välillä. Lisäksi tutkittiin kissan iän vaikutusta selviytymiseen teho-osastolla ja iän vaikutusta hoitopäätökseen. Aineiston analysointi ja tilastollinen käsittely tehtiin PASW Statistics 18-ohjelmalla. Tutkimuksen kissoista 24,1 % selviy

Analysoin tutkielmassani kriittistä diskurssianalyysia soveltaen kahdeksan kunnan päihde- ja huumehoitostrategiaa. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, minkälaisia puhetapoja paikallisissa päihdestrategioissa esitetään huumeiden käytön ja niiden kokeilun syiksi ja toisaalta minkälaisia toimenpiteitä niissä esitetään huumeiden käytön ennaltaehkäisemiseksi. Olen jakanut analyysin aineiston ensimmäiseen ja toiseen lukukertaan. Ensimmäisellä lukukerralla tarkastelen strategioissa esitettyjä huumeongelman syitä ja ratkaisuja ongelmaan, toisella lukukerralla pohdin, minkälaisia ideologisia seurauksia käytetyillä diskursseilla on. Suomalainen huumekysymys on viimeisten vuosien aikana kokenut suuria muutoksia. Huumeiden kokonaiskieltoon perustuvan politiikan rinnalle on keskusteluun ilmestynyt haittojen vähentämiseen pyrkiviä terveyspoliittisia näkemyksiä. Myös huumeiden ympärillä käytävä keskustelu on vilkastunut, kun ongelmakäytön rinnalla on alettu puhua mm. huumeiden viihdekäytöstä. Sosiaalipoliittiseen keskusteluun on ilmestynyt uudenlaisia paikallisyhteisön vastuuta korostavia vivahteita. Myös valtion ja kuntien väliset roolit ovat kokeneet monia muutoksia, suunta on ollut kohti lisääntyvää paikallista autonomiaa. Muutos näkyy kuntien roolin korostumisena erilaisten sosiaalipoliittisten ohjelmien suunnittelijana ja toimeenpanijana. Kunnallisessa päihdestrategiassa käsitellään ehkäisevää päihdetyötä, varhaista puuttumista ja päihdehoidon järjestämistä koskevia kysymyksiä. Strategiat perustuvat arvioon paikallisesta päihdetilanteesta. Keskeisiä painopistealueita strategioissa ovat etenkin lasten ja nuorten päihteiden käytön ehkäisy ja varhainen puuttuminen nuorten päihteiden käyttöön. Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että paikallisissa päihdestrategioissa huumekysymys tulkitaan lähinnä perheen ja vanhemmuuden kriisistä ja elämänhallinnan puutteesta johtuvaksi nuorten ongelmaksi. Huumeongelman ratkaisuja haetaan vanhemmuutta vahvistamalla ja yhteisöllistä kon, Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler., Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library., Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.

Med den ökade användningen av kustområdena ökar också behovet av att sköta om kustmiljöns tillstånd och bevara naturens mångfald. Utmaningar ställs också av förberedningen för klimatförändringens effekter och de risker som den ökade sjötrafiken medför. Med den nationella kuststrategin strävar man efter att stärka kustområdets livskraft, motarbeta försämring av dess tillstånd och förbereda sig för de värsta hoten och olyckorna. Kuststrategin lyfter fram kustområdet som en särpräglad och mångformig helhet som består av vatten- och landområden och vars hållbara förvaltning förutsätter följdriktighet och koordinering av åtgärder.

Metsänhoitajien jatkokurssit 1935.