Search

Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on päivittää hevosten sisäloisten loislääkeresistenssitilannetta Suomessa ja maailmalla, nykyiset hoitosuositukset sekä ottaa selvää mahdollisista uusista markkinoille tulevista loislääkeaineista. Riittävän taustatiedon varmistamiseksi työn alussa on käsitelty hevosten yleisimmät sisäloiset ja Suomessa käytössä olevat hevosten sisäloisiin vaikuttavat lääkeaineet. Hevosilla sisäloiset ovat tärkeä syy sairastamiseen, minkä takia niitä tulee kontrolloida. Suuret loistartunnat voivat vaikuttaa hevosen suorituskykyyn, kasvuun ja yleiskuntoon sekä altistaa stressin kautta muille sairauksille. Suurimman uhan hevosten terveydelle aiheuttavat Cyathostomum spp., Parascaris equorum, Anoplocephala perfoliata ja Strongylus vulgaris. Cyathostomioita ja P. equorumia pidetään nykyään hevosten tärkeimpinä loispatogeeneina. Varsoilla, alle 1-vuotiailla hevosilla, yleisimpiä sisäloisia ovat P. equorum ja Strongyloides westeri. Aikuisilla hevosilla yleisimpiä sisäloisia ovat suuret sukkulamadot, kihomadot ja keuhkomadot. Rutiininomaiset intervallilääkitykset ovat aiheuttaneet hevosten loispopulaatioille suuren valintapaineen, mikä on johtanut resistenttien kantojen kehittymiseen. Tähän mennessä hevosilla loislääkeresistenssiä ovat kehittäneet Cyathostominae- ja Parascaris equorum -loiset. Cyathostomioilla eli pienillä strongyluksilla resistenssin kehittymisestä raportoitiin ensimmäisen kerran jo 1950-luvulla ja P. equorumilla vasta vuonna 2000. Nykyään resistenssi on kasvava ongelma hevosten sisäloislääkkeitä kohtaan. Resistenssistä on julkaistu vuosittain useita tutkimuksia ja ne tulisikin käydä säännöllisesti läpi, jotta hoitosuositukset ja loisten kontrolliohjelmat pysyvät ajan tasalla. Kirjallisuudessa on tälläkin hetkellä ristiriitaisia ohjeita loisten kontrolloimiseen, eikä resistenssin kehittymisen hidastaminen ole edennyt toivotulla tavalla. Resistenssin havaitsemisen jälkeen loistartuntoja ja loisten leviämistä on pyritty k

Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on päivittää hevosten sisäloisten loislääkeresistenssitilannetta Suomessa ja maailmalla, nykyiset hoitosuositukset sekä ottaa selvää mahdollisista uusista markkinoille tulevista loislääkeaineista. Riittävän taustatiedon varmistamiseksi työn alussa on käsitelty hevosten yleisimmät sisäloiset ja Suomessa käytössä olevat hevosten sisäloisiin vaikuttavat lääkeaineet. Hevosilla sisäloiset ovat tärkeä syy sairastamiseen, minkä takia niitä tulee kontrolloida. Suuret loistartunnat voivat vaikuttaa hevosen suorituskykyyn, kasvuun ja yleiskuntoon sekä altistaa stressin kautta muille sairauksille. Suurimman uhan hevosten terveydelle aiheuttavat Cyathostomum spp., Parascaris equorum, Anoplocephala perfoliata ja Strongylus vulgaris. Cyathostomioita ja P. equorumia pidetään nykyään hevosten tärkeimpinä loispatogeeneina. Varsoilla, alle 1-vuotiailla hevosilla, yleisimpiä sisäloisia ovat P. equorum ja Strongyloides westeri. Aikuisilla hevosilla yleisimpiä sisäloisia ovat suuret sukkulamadot, kihomadot ja keuhkomadot. Rutiininomaiset intervallilääkitykset ovat aiheuttaneet hevosten loispopulaatioille suuren valintapaineen, mikä on johtanut resistenttien kantojen kehittymiseen. Tähän mennessä hevosilla loislääkeresistenssiä ovat kehittäneet Cyathostominae- ja Parascaris equorum -loiset. Cyathostomioilla eli pienillä strongyluksilla resistenssin kehittymisestä raportoitiin ensimmäisen kerran jo 1950-luvulla ja P. equorumilla vasta vuonna 2000. Nykyään resistenssi on kasvava ongelma hevosten sisäloislääkkeitä kohtaan. Resistenssistä on julkaistu vuosittain useita tutkimuksia ja ne tulisikin käydä säännöllisesti läpi, jotta hoitosuositukset ja loisten kontrolliohjelmat pysyvät ajan tasalla. Kirjallisuudessa on tälläkin hetkellä ristiriitaisia ohjeita loisten kontrolloimiseen, eikä resistenssin kehittymisen hidastaminen ole edennyt toivotulla tavalla. Resistenssin havaitsemisen jälkeen loistartuntoja ja loisten leviämistä on pyritty k

Sulfonyyliureat on suuri ja laajalti erityisesti viljantuotannossa käytetty rikkakasvintorjunta-aineryhmä. Niiden jatkuvan yksipuolisen käytön myötä rikkakasvit ovat alkaneet muodostaa resistenssiä sulfonyyliureoita vastaan. Pihatähtimö on yleinen rikkakasvi Suomessa ja sen on havaittu muodostaneen resistenssiä sulfonyyliureoita vastaan. Tämän työn tavoitteena oli tutkia, mitkä rikkakasvintorjunta-aineet soveltuvat sulfonyyliurearesistentin pihatähtimön torjuntaan sekä torjunnan ajoituksen vaikutus torjunta-aineiden pihatähtimötehoon. Lisäksi selvitettiin torjunnan vaikutus ohran satoon ja sen laatuun. Koe järjestettiin kasvukaudella 2012 Somerolla peltolohkolla, jolla oli havaittu esiintyvän sulfonyyliurearesistenttiä pihatähtimöä. Kokeessa oli 14 rikkakasvintorjunta-ainekäsittelyä, joista yksi oli sulfonyyliurea. Käsittelyt tehtiin aikaisena ja myöhäisenä ajankohtana. Käsittelyjen jälkeen pihatähtimöiden populaatiotiheyden muutos laskettiin ja niiden biomassa ja biomassan typpipitoisuus määritettiin. Lisäksi pihatähtimön peittävyys ruuduissa ja käsittelyjen teho pihatähtimöön arvioitiin visuaalisesti. Ohran sato ja sadon laatuominaisuudet määritettiin. Sulfonyyliureoihin kuuluvan Express 50 SX:n teho lohkon populaatioon oli selvästi heikompi kuin normaaliin pihatähtimöön. Starane 180 osoittautui tehokkaaksi yli 0,6 l/ha annoksella, mutta 0,3 l/ha annoksella teho ei ollut yhtä hyvä kuin 0,6 l/ha annoksella. Ariane S, K-Trio ja Primus tehosivat hyvin, yli 90 prosenttisesti, kaikilla käytetyillä annoksilla. Torjunnan ajankohta ei vaikuttanut Ariane S:n, K-Trion ja Primuksen pihatähtimötehoon. Oxitrilin teho oli odotettua heikompi. Sen teho oli kohtuullisen hyvä vain isoimmalla annoksella, mutta käsittelystä selvisi useita pihatähtimöyksilöitä. Oxitril tehosi paremmin aikaisella kuin myöhäisellä käsittelyn ajankohdalla Tulosten perusteella resistentin pihatähtimön torjuntaan soveltuvat parhaiten Starane 180, K-Trio ja Ariane S., Sulfonylureas is large, widely, especially in cereal production, used herbicide group since 1980’. Continual unilateral use of sulfonylureas has resulted in development of sulfonylurea resistant weeds. Common chickweed [Stellaria media (L.) Vill.] is common weed in Finland, which is known to have developed sulfonylurea resistance. The aim of this work was to investigate herbicides to control sulfonylurea resistant chickweed as well as to optimize the timing of the weed control. Further attention paid to the effect of weed control to the barley grain yield and its quality. This study was organized as a field experiment in Somero during summer 2012 a randomized complete block design. Sulfonylurea resistant chickweed population was found from this specific field. Experiment included 14 herbicide treatments. One of the herbicides studied was sulfonylurea. Herbicides applied at early and late timing. After treatments, the number of chickweed was counted, its biomass was weighed and N content analysed. Furthermore, the coverage of chickweed and the herbicide efficacy was evaluated visually. Barley was harvested and the grain yield and its quality was analysed. Sulfonylurea Express 50 SX did not control chickweed as effectively as expected. Starane 180 was effective only when 0,6L/ha dosage was used. Ariane S, K-Trio and Primus were effective, with efficacies over 90%. Efficacies of these herbicides were not dependent of timing. Oxyril did not control chickweed as well as was assumed. Efficacy of Oxytril was better when applied at early timing. It seems that the best options to for weed management in case of sulfonylurea resistant chickweed are Starane 180, K-Trio and Ariane S.