Search

Bipedalism and upright posture are some of the defining characteristics of humans. However, adapting to these changes has required numerous anatomical changes, especially in the back, which has not been easy, as 84% of all people are estimated to suffer from back pain at some point in their lives. Since the Great Apes do not appear to showcase numerous spinal lesions compared to humans, this has led to the suggestion that the roots of the problems might lie in upright posture and bipedalism. As such, it is important to investigate how posture and locomotion have affected the vertebral column and vertebrae. This can help us understand how the vertebrae have evolved to accommodate the new posture and locomotion. However, human lifestyle has also gone through dramatic changes in recent history, and we now live the most sedentary lifestyle of our history, which has brought a completely new set of requirements for the back. Hence, it is also important to understand the changes that have taken place in contemporary humans compared to past populations and what impact these changes could have on our spinal health. To study this, linear measurements of vertebral bodies of archaeological and anatomical skeletal specimens, African apes and fossil hominoids were compared using statistical analyses. Bone density was also studied from one of the anatomical skeletal samples and the ape sample. The focus was on the lower back, as it is most vulnerable to pain. Comparison of the measurements of all samples indicated that the shape of the vertebral body has not experienced significant changes during human evolution. However, there appears to be a shift in contemporary humans towards a rounder shape, which could influence both vertebral strength and intervertebral disc health. On the other hand, the bone density pattern in the whole subaxial spine seems to be relatively similar between humans and chimpanzees; but the differences found between the ape species might indicate le, Tiivistelmä Pystykävely ja pystyasento ovat tärkeimpiä ihmistä luonnehtivia piirteitä. Niihin sopeutuminen sen sijaan on vaatinut lukuisia anatomisia muutoksia varsinkin selässä. Nämä muutokset eivät ole olleet helppoja sillä on arvioitu, että 84 % ihmisistä tulee elämänsä aikana kärsimään jonkinlaisesta selkäkivusta. Sen sijaan selkävaivat vaikuttavat olevan harvinaisempia muilla ihmisapinoilla. Onkin epäilty, että syyt ihmisten lukuisiin selkävaivoihin saattaisivat osaksi juontaa juurensa pystyasennosta. Tästä syystä on tärkeää tutkia, miten selkäranka ja nikamat ovat kehittyneet evoluutiomme aikana ja millainen merkitys pystyasennolla ja kahdella jalalla kävelyllä on ollut niihin. Tämä auttaa meitä ymmärtämään miten selkä on aikoinaan sopeutunut uuteen ryhtiin ja liikkumistapaan. Ihmisten elämäntapa on myös kokenut radikaaleja muutoksia lähihistorian aikana, ja elämmekin tällä hetkellä koko historiamme vähiten liikkumista sisältävää elämäntapaa. Tämä on tuonut mukanaan aivan uusia haasteita selälle. Näin ollen on tärkeää ymmärtää myös mitä muutoksia nikamat ovat kokeneet nykyihmisillä ja mikä vaikutus näillä saattaa olla selän terveyteen. Muutoksia tutkittiin käyttäen nikamansolmun lineaarisia mittoja nykyihmisiltä ja arkeologisilta ja anatomisilta ihmisaineistoista. Käytössä oli myös nykyisten ja fossiilisten ihmisapinoiden aineistoja. Lisäksi tutkittiin luuntiheysmittoja yhdessä ihmisaineistossa ja apinoilla. Lineaarisia mittoja ja luuntiheysarvoja tutkittiin käyttäen tilastollisia menetelmiä. Työssä keskityttiin pääasiassa alaselkään, sillä se on yleisin selkäkivun ongelma alue. Tulokset viittasivat siihen, ettei nikamansolmun muodossa ole evoluution aikana tapahtunut suuria muutoksia. Sen sijaan nikamansolmun muoto näyttäisi tämän päivän ihmisellä muuttuneen pyöreämmäksi, millä saattaa olla vaikutus nikaman kestävyyteen ja välilevyjen terveyteen. Luun tiheyden vaihtelu koko selässä vaikutti olevan samanlainen ihmisten ja simpanssien välillä. Apinoiden välillä

When using ionizing radiation, justification must always be considered due to the possibility of radiation-promoted carcinogenesis. The radiation-induced lifetime risk of cancer mortality is higher in young age. A radiological examination is justified when the benefit to the patient is greater than the expected harm. Although the risk to an individual is small, the concern is attributed to the rapid increase in collective radiation doses, especially related to increased use of CT. Radiographies are still the most frequent examinations using ionizing radiation. The radiation dose of lumbar spine radiography is among the highest, and the radiation is delivered to radiation-sensitive organs. Imaging referral guidelines have been developed to support referrers in selecting and justifying radiological procedures. The purpose of this study was to follow up the effects of active guideline implementation, including education, on the volume and appropriateness of CTs and lumbar spine radiographs on young people in Oulu University Hospital and of spine radiographs in adults in primary care. Furthermore, the aim was to evaluate whether inappropriate lumbar spine radiographs in Oulu University Hospital had relevant findings. A statistically significant reduction in the number of CTs in young people was seen in lumbar spine (-80%), cervical spine (-48%) and head (-21%). The number of all spine radiographs decreased significantly; that of lumbar spine radiographs in university hospital by 37% and spine radiographs in primary care by 51%. The justification of performed examinations improved or remained unchanged in all categories. A significant change was seen in overall appropriateness of CTs, from 71% to 87%. The appropriateness of lumbar spine examinations in Oulu University Hospital and of lumbar spine radiographs in primary care improved significantly. However, the level of appropriateness of different spine radiographs in primary care remained low even after the int, Tiivistelmä Ionisoivasta säteilystä aiheutuvien haittavaikutusten, erityisesti syöpäriskin, vuoksi ionisoivalle säteilylle altistavilla kuvantamistutkimuksilla tulee olla oikeutus. Säteilystä aiheutuvan elinikäisen syöpäkuoleman riski on suurempi nuorilla. Tutkimus on oikeutettu, kun siitä potilaalle odotettavissa oleva hyöty on suurempi kuin säteilyaltistukseen liittyvä haitta. Vaikka yksilön riski on pieni, väestön nopeasti lisääntyvä kollektiivinen säteilyannos aiheuttaa huolta erityisesti tietokonetomografiatutkimusten (TT) lisääntymiseen liittyen. Tavanomaisia röntgentutkimuksia tehdään kuitenkin edelleen määrällisesti eniten. Lannerangan röntgentutkimus on yksi korkea-annoksisimmista ja siinä säteily kohdistuu säteilyherkille alueille. Kuvantamistutkimusten lähettämissuositukset on kehitetty tukemaan lähettäviä lääkäreitä sopivan ja oikeutetun tutkimuksen valitsemisessa. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli seurata lähettämissuositusten ja koulutuksen vaikutusta kuvantamismääriin ja oikeutukseen nuorten TT-tutkimusten ja lannerangan röntgentutkimusten suhteen Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja aikuisten rangan röntgentutkimusten suhteen perusterveydenhuollossa. Lisäksi tarkoitus oli selvittää, onko lähettämissuositusten vastaisissa lannerangan röntgentutkimuksissa merkittäviä kuvantamislöydöksiä. Nuorten TT-tutkimusten määrä aleni tilastollisesti merkitsevästi lannerangan (-80 %), kaularangan (-48 %) ja pään (-21 %) TT-tutkimuksissa. Myös rangan röntgentutkimusten määrä laski merkitsevästi: lannerangan röntgentutkimukset vähenivät yliopistosairaalassa 37 % ja rangan röntgentutkimukset perusterveydenhuollossa 51 %. Oikeutettujen tutkimusten osuus lisääntyi tai pysyi ennallaan. Nuorten oikeutettujen TT-tutkimusten osuus kasvoi merkitsevästi, 71 %:sta 87 %:iin. Myös lannerangan TT-tutkimusten oikeutus yliopistosairaalassa ja lannerangan röntgentutkimusten oikeutus sekä yliopistosairaalassa että perusterveydenhuollossa parantui merkitsevästi. Oikeutettujen rangan r

Osteoporotic vertebral fractures are common among ageing populations worldwide. Although small vertebral size has been established as an independent risk factor for vertebral fracturing, relatively few determinants of vertebral size are currently known. The present study aimed to reveal lifetime factors that associate with midlife vertebral size. Overall physical activity across the lifespan, sports participation in adulthood, occupational physical activities in adulthood, and physical growth in early life were investigated. A subsample of the Northern Finland Birth Cohort Study 1966 was used, with a 46-year follow-up (n = 1,540). Vertebral dimensions were obtained by magnetic resonance imaging of the lumbar spine at the age of 46. The present data showed that high lifelong leisure-time physical activity and active participation in high-impact sports in adulthood were associated with large midlife vertebral size among women, but no such association was detected among men. Occupational physical activities were not associated with vertebral size among either sex. Early-life weight gain predicted large midlife vertebrae among both sexes, and the effect of height gain on vertebral size seemed to be mediated by adult height. The present findings show that the female vertebra in particular seems to benefit from high leisure-time physical activity and active participation in high-impact sports. Regardless of sex, early development also seems to play a role in determining later-life vertebral size. Prospective studies should confirm the causality of the present findings, and further research is needed to shed light on other lifetime factors as determinants of vertebral size., Tiivistelmä Selkänikaman osteoporoottiset murtumat ovat maailmanlaajuisesti yleinen ikääntyvän väestön vaiva. Pienen nikamakoon tiedetään lisäävän nikamamurtuman riskiä, mutta nikamakokoon vaikuttavia tekijöitä tunnetaan toistaiseksi varsin vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää keski-iän nikamakokoon vaikuttavia elinaikaisia tekijöitä. Erityisesti tutkitaan vapaa-ajan liikunnallisuuden, lajikohtaisen harrastusaktiivisuuden, työn liikunnallisten piirteiden sekä lapsuuden ja nuoruuden fyysisen kehityksen yhteyttä nikamakokoon. Tutkimusjoukkona käytetään osaotosta Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortista (n = 1 540). Seuranta-aika on ollut 46 vuotta, ja selkänikaman koko on määritetty tutkittavista 46 vuoden iässä otetuista lannerangan magneettikuvista. Tutkimusaineistossa naisten elinaikainen vapaa-ajan liikunnallisuus sekä aktiivinen luustoa kuormittavien liikuntalajien harrastaminen ovat yhteydessä suureen nikamakokoon keski-iässä. Miesten liikunnallisuuden ja nikamakoon välillä ei sen sijaan havaittu vastaavaa yhteyttä, eivätkä työn liikunnalliset piirteet olleet yhteydessä nikamakokoon kummallakaan sukupuolella. Varhainen painon kasvu ennusti suurta keski-iän nikamakokoa sukupuolesta riippumatta, ja varhaisen pituuskasvun vaikutus nikamakokoon näytti välittyvän aikuispituuden kautta. Tutkimuksen tulosten perusteella siis erityisesti naiset näyttäisivät hyötyvän vapaa-ajan liikunnallisesta aktiivisuudesta ja luuta kuormittavien lajien harrastamisesta aikuisiällä. Sukupuolesta riippumatta myös lapsuuden ja nuoruuden fyysisellä kehityksellä näyttäisi olevan merkitystä keski-iän nikamakokoon. Tulevaisuudessa prospektiivisten tutkimusasetelmien tulisi vahvistaa tässä tutkimuksessa havaittujen yhteyksien kausaliteetti. Lisäksi tutkimusta tarvittaisiin jatkossa muiden nikamakokoon vaikuttavien elinaikaisten tekijöiden selvittämiseksi.