Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää sitä, minkälaisia arvo- ja makukäsityksiä luomu- ja lähiruokaan kehystyy journalistisissa teksteissä. Tutkimuksen aiheistona on 169 Helsingin Sanomien luomu- ja lähiruokaa käsittelevää artikkelia vuosilta 2011-2013. Aineiston analyysin metodeina on tutkielmassa käytetty sisällön erittelyn ja kriittisen diskurssianalyysin tutkimusmenetelmiä. Sisällön erittelyn avulla tutkielma tuo esiin seitsemän Helsingin Sanomien luomu- ja lähiruokauutisoinnin näkökulmakategoriaa, jotka tuottavat luonnonmukaiselle ruualle ja ruokakulttuurille erilaista julkisuutta ja kutsuvat lukijaa ottamaan tiettyjä tekstin tulkinnan positioita. Aineiston kaikki artikkelit jakaantuvat neutraalin, myönteisen, kehottavan, ironisen, elämyksellisen, kriittisen ja ambivalentin näkökulman kategorioihin. Kriittisen diskurssianalyysin avulla tutkielma selvittää sitä, minkälaisten elämäntyylien diskurssien avulla luomu- ja lähiruokauutisointia kehystetään, minkä ihmisryhmän legitiimi maku on artikkeleissa hallitsevassa asemassa ja minkälaisiin sosioekonomisiin asemiin luonnonmukainen ruoka teksteissä liitetään. Kriittisen diskurssianalyysin avulla aineiston selkeimpiä luomuruokakulttuurin (keskiluokkaisia) diskursseja ovat trendikkyyden, ylellisyyden, autenttisuuden, romanttisuuden, perinteikkyyden, elitismin, teennäisyyden ja legitiimistä mausta kamppailun diskurssit. Tutkielman päätelminä voidaan todeta, että (1) luomu- ja lähiruokauutisointi on kokonaisuutena Helsingin Sanomissa suhteellisen monipuolista aiheiltaan ja näkökulmiltaan, (2) mutta erityisesti myönteisesti ja elämyksellisesti luonnonmukaiseen ruokaan suhtautuvat artikkelit kierrättävät ja luovat luomuruokaan ja sen kulutukseen kehystyviä keski- ja yläluokkaisia, eksklusiivisia sekä korkeaan kulttuuriseen ja taloudelliseen pääomaan kiinnittyviä puhetapoja, joissa luonnonmukainen ruoka on terveydellisten ja ekologisten syiden ohella ennen kaikkea kulttuurisen erottautumisen ja legitiimin maun kamppailun ja esittämisen kenttä.