Search

Tutkielmani käsittelee The Cartersin musiikkivideota "Apeshit". Selvitän multimodaalisen kriittisen diskurssianalyysin keinoin videossa esiintyviä rodullisuuden ja sukupuolen representaatioita, sekä niiden myötä syntyviä diskursseja. The Carters on laulaja Beyoncén ja hiphop-artisti Jay-Z:n yhteisprojekti vuodelta 2018. "Apeshit" on kuvattu Louvren taidemuseossa. Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu representaatio-käsitteen ympärille. Representaatio tarkoittaa tässä tutkielmassa jotain mitä todellisuus rakentaa ja mikä rakentaa todellisuutta. Esittelen ristiinkoodauksen ja visuaalisten järjestysten ideat. Käytän niitä erityisesti suhteessa rodullisuuden representaatioihin. Tämän jälkeen käsittelen representaatiota identiteetin rakentamisen yhteydessä. Representaatio liittyy tässä tutkimuksessa myös post-feminismiin. Käyn post-feminismin käsitettä läpi suhteessa tutkimuskysymykseeni. Selitän kehojen rodullistamisen käytäntöjä. Käsittelen myös rodullistettujen ihmisten stereotyyppejä ja niiden paradoksaalista luonnetta. Lopuksi otan esiin normatiivisuuden yhteydessä sukupuolen esittämiseen ja heterouteen. Menetelmänä käytän multimodaalista kriittistä diskurssianalyysiä. Tutkin videossa esiintyvien moodien yhteistyötä, sekä moodien sisältämien semioottisten resurssien synnyttämiä merkityksiä. Menetelmä vaatii videon yksityiskohtaista analysointia ja mahdollistaa rikkaan tulkinnan. Olen käyttänyt analyysin havainnollistamisen avuksi kuvakäsikirjoitusta. “Apeshitiä” analysoidaan ensisijaisesti visuaalisen kulttuurin tuotteena, mutta myös ääni on osa tämän tutkielman tulkintaa, sillä se on yksi moodeista. Tutkijan oman positioinnin tärkeys nostetaan esiin. “Apeshitistä” nousee seitsemän eri diskurssia vallasta. Nämä diskurssit liittyvät vallankumouksen alulle laittamiseen, keholliseen voimautumiseen, normatiivisen rakkauden ja sukupuolen esittämisen tuomaan valtaan, vanhan vallan rakenteisiin, sekä vapauden tuomaan valtaan. Post-feministinen näkemys menestyksestä, joka on mahdollista saavuttaa kun tekee oikeita valintoja, kulkee koko videon läpi. “Apeshit” itsessään on diskurssi feminiinisestä vallasta, joka tekee itselleen tilan elää ja kukoistaa sortavissa rakenteissa.

nonPeerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa populaarikulttuurin asemasta koulumaailmassa luokanopettajien kokemusten ja käsitysten kautta. Populaarikulttuurin hyödyntämisen tavat sekä niiden hyödyt ja haitat ovat tutkimuksessa keskiössä. Lisäksi tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää, miten opettajat käsittävät ja kokevat populaarikulttuurin hyödyntämisen mediakasvatuksen aspektista. Mediakasvatus, oppimisympäristöt sekä opetusmenetelmät ovat tutkimuksen keskeisimpiä teorioita, joiden kautta rakennetaan kuvaa populaarikulttuurin ilmenemisestä ja pohjautumisesta koulun arjessa. Populaarikulttuuria lähetystään myös oppimateriaalien, opetussuunnitelman sekä sosiaalisen median kautta. Tutkimukseen osallistui kuusi luokanopettajaa. Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan opettajat käyttävät monipuolisesti erilaisia populaarikulttuurin osa-alueita opetuksessa sekä niiden havaittiin ilmenevän myös koulumaailmassa yleisesti. Opettajat mielsivät populaarikulttuurin kuitenkin soveltuvan paremmin koulun ulkopuoliseen käyttöön kuin kouluun, mutta silti näkevät sen arvon oppilaiden omassa elämässä, jonka vuoksi sitä ei täysin sivuuteta koulussakaan. Erityisesti motivointi ja kiinnostuksen lisääminen olivat syitä sen hyödyntämiselle. Myös kriittistä suhtautumista ilmeni opettajien käsityksistä sekä perinteisen opetuksen ja taitojen, kuten lukutaidon, tärkeyttä korostettiin. Etenkin sosiaalista mediaa hieman vieroksuttiin, vaikka se jonkin verran onkin käytössä koulumaailmassa. Lisäksi opettajat olivat sitä mieltä, että populaarikulttuuria voidaan lähestyä mediakasvatuksen kautta ja toisinpäin, mutta tapoja tämän toteuttamiseen selvisi vain vähän, kuten moni- ja medialukutaidon tärkeyttä korostettiin sosiaalisessa mediassa. Loppujen lopuksi opettajat kokivat populaarikulttuurin aseman vakiintuvan ja lisääntyvän koulussa tulevaisuudessa, mutta toivoivat, ettei se olisi pelkästään sen varassa. Tutkimus toteutettiin pienellä otannalla, jonka vuoksi tulokset eivät ole yleistettävissä. Kuitenkin tutkimuksesta saatiin monipuolisesti näkemystä siitä, millaisena populaarikulttuuri koulun arjessa ilmenee. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda näkyväksi populaarikulttuurin asemaa ja vaikutuksia koulumaailmassa, jotta sitä voitaisiin paremmin hyödyntää tulevaisuudessa.

This thesis examines the views of Christian and Buddhist ethics on the transgression of the limits of humanity, specifically in the context of immortality or radical life extension. A selection of episodes and serials from the British science-fiction TV show Doctor Who is analysed to determine if and how the views and specific points of concern of Christian and Buddhist ethics can be seen in how the show depicts immortality. In the process, the thesis examines the possibilities of science-fiction narratives to serve as thought experiments that enable exploring the ethically problematic aspects of scenarios outside the realm of possibility at present, as well as the implications of attitudes regarding immortality on real-life efforts to extend the human lifespan. Both Christian and Buddhist ethics are found to view immortality as an inadvisable pursuit, albeit for partly different reasons. While Christian ethics considers immortality both a cause and a consequence of moral failure, and emphasises human incapacity to control matters of life and death with the competence required, Buddhist ethics sees the pursuit of immortality as evidence of excessive attachment and as a source of eternal suffering. These views are fairly consistently reflected in the depiction of immortality in Doctor Who as well, both separately and intertwined. The findings of this thesis support the use of science fiction to conduct thought experiments with which to examine the ethics of currently hypothetical scenarios resulting from advances in science and technology. Additionally, the findings suggest that attention needs to be paid to concerns regarding the ethical implications and consequences of prolongevity efforts and increasingly sophisticated life-sustaining treatments. These concerns are expressed both by Christian and Buddhist ethics and a science-fiction show with no overt religious affiliation or agenda. Tiivistelmä Tämä väitöskirja tarkastelee kristillisen ja buddhalaisen etiikan suhtautumista ihmisyyden rajojen ylittämiseen erityisesti kuolemattomuuden tai radikaalin elämän pitkittämisen tapauksessa. Väitöskirjassa valikoimaa brittiläisen tieteisfiktio -tv-sarja Doctor Who:n jaksoja analysoidaan sen määrittämiseksi, näkyvätkö kristillisen ja buddhalaisen etiikan näkemykset ja erityiset huomion kohteet sarjan tavassa kuvata kuolemattomuutta, ja mikäli näkyvät, millä tavoin. Samalla väitöskirja käsittelee tieteisfiktiotarinoiden mahdollisuuksia toimia ajatuskokeina, joiden avulla voidaan tutkia eettisesti ongelmallisia piirteitä sellaisissa tilanteissa, jotka eivät tällä hetkellä ole tosielämässä mahdollisia, sekä kuolemattomuuteen liittyvien asenteiden merkitystä tosielämän pyrkimyksille pidentää ihmisen elinikää. Väitöskirjassa havaitaan, että sekä kristillinen että buddhalainen etiikka pitää kuolemattomuutta ei-suositeltavana pyrkimyksenä, mutta osittain eri syistä. Kristillinen etiikka näkee kuolemattomuuden sekä moraalisen rappion syynä että seurauksena, ja lisäksi painottaa ihmisen puutteellista kykyä hallita elämään ja kuolemaan liittyviä asioita niiden vaatimalla pätevyydellä, kun taas buddhalaisen etiikan näkemyksen mukaan kuolemattomuuden tavoittelu osoittaa liiallista kiintymystä ja johtaa loputtomaan kärsimykseen. Nämä näkemykset toistuvat melko säännönmukaisesti Doctor Who:n tavassa käsitellä kuolemattomuutta, sekä erillään että yhteydessä toisiinsa. Väitöskirjan havainnot tukevat tieteisfiktion käyttämistä ajatuskokeissa, joilla voidaan tarkastella tieteen ja teknologian kehityksestä seuraavien, tällä hetkellä kuvitteellisten tilanteiden eettisiä näkökohtia. Lisäksi havaintojen perusteella tulisi kiinnittää huomiota huoliin, jotka liittyvät elämän pitkittämisen tavoittelun ja kehittyvien elintoimintoja ylläpitävien hoitokeinojen eettisiin näkökohtiin ja seurauksiin. Nämä huolet näkyvät niin kristillisessä ja buddhalaisessa etiikassa kuin tieteisfiktiosarjassa, jolla ei ole ilmaistua uskonnollista kantaa tai tavoitetta.