Search

Yritykset ovat ottaneet käyttöön ja kehittäneet toiminnanohjausjärjestelmiään ja automaatiotason järjestelmiä, mutta niiden välisestä kommunikaatiosta huolehtivia tuotannonohjausjärjestelmiä (manufacturing execution systems, MES) on otettu harvemmin käyttöön. Asiakasvaatimusten kasvaessa tuotannonohjausjärjestelmien käyttöönotto on kuitenkin yhä oleellisempaa kilpailukyvyn varmistamiseksi. MES-järjestelmien käyttöönottoprojektit epäonnistuvat hyvin usein. Projektit ovat hyvin monimutkaisia, kalliita ja aikaa vieviä. Käyttöönottoprojekteja ei tule lähestyä ainoastaan teknologisesta näkökulmasta, vaan myös inhimilliset ja organisatoriset tekijät on otettava huomioon. Käyttöönottoprojekteissa muutetaan valmistavan yrityksen ydintoimintojen prosesseja, minkä vuoksi muutoksenhallinta on erityisen tärkeää teknologisten tekijöiden ohella. Vaikka kirjallisuudessa on tunnistettu useita eri käyttöönoton menestystekijöitä, ovat projektit kuitenkin aina ainutlaatuisia. Tässä tapaustutkimuksessa pyrittiin selvittämään kyselyn avulla kohdeyrityksen työntekijöiden ennakkoluulot ja toiveet uuden MES-järjestelmän suhteen. Työssä pyrittiin selvittämään MES-projektin tila teemahaastatteluilla sekä tunnistamaan tuotannon prosesseissa tapahtuvat muutokset useiden havainnointikertojen avulla. Työ painottuu käyttöönottovaiheeseen, sillä järjestelmä oli jo valittu ennen tämän työn aloittamista ja se oli tarkoitus ottaa käyttöön sellaisenaan standardimallisena, minkä vuoksi havainnoinnilla tapahtuneen tuotantoprosessien tarkastelun merkitys korostuu. Empiriaosuuden tuloksia peilattiin erityisesti kirjallisuudessa tunnistettuihin käyttöönoton menestystekijöihin huomioiden teknologisten tekijöiden lisäksi inhimilliset ja organisatoriset tekijät. Näiden perusteella kyettiin tunnistamaan mitkä menestystekijät toteutuvat kohdeyrityksen projektissa ja mitkä eivät. Strategisista menestystekijöistä kohdeyrityksen MES-projektissa toteutuu ylimmän johdon tuki, muutosvalmis organisaatiokulttuuri, käyttöönottostrategia, selvät tavoitteet ja modulaarisen järjestelmän valinta. Taktisen tason toteutuneita menestystekijöitä olivat kouluttaminen, tiedottaminen, laaja osallistaminen, käyttöönoton ajoitus, ohjausryhmän käyttö, ulkopuolisen konsultin käyttö, war-roomin perustaminen sekä pilottikäyttöönotto. Suurimmat, strategiset ongelmat, olivat puutteellinen järjestelmän valintaprosessi ja standardimallisen järjestelmän räätälöinti. Ongelmallisena koettiin myös järjestelmätoimittajan asiakaslähtöisyyden puute ja heikko tietämys järjestelmästä. Näiden ongelmien alkulähteenä voidaan pitää sitä, että käyttöönotettava järjestelmäversio on hiljattain julkaistu, eikä sitä ole otettu käyttöön kohdeyrityksen tapaisessa korkean automaatiotason ympäristössä. Lisäksi uusi järjestelmäversio on kehitetty vanhan version ”päälle”, minkä vuoksi kohdeyrityksen avainkäyttäjien on opeteltava käyttämään molempia järjestelmäversioita ja ymmärrettävä kumman järjestelmäversion mukaan järjestelmä todellisuudessa toimii eri järjestelmäosissa. Kuitenkin myös kohdeyrityksen sisäinen kommunikaatio osoittautui kehityskohteeksi ja koulutuksissa on pyrittävä siirtymään käytännössä tapahtuviin koulutuksiin luentomaisten koulutusten sijaan. Pitkälle räätälöidyn nykyisen MES-järjestelmän korvaaminen uudella standardimallisella MES-järjestelmällä aiheuttaa useissa kohdeyrityksen tuotannon toiminnoissa ylimääräistä ja päällekkäistä työtä tulevaisuudessa. Lisäksi uusi järjestelmä vie päätäntävaltaa kentältä, vaatii enemmän käyttäjiltä raportointia ja vähentää tiedon läpinäkyvyyttä tietyille tuotannon toiminnoille. Kohdeyrityksen johdon on hyvä tiedostaa nämä ennalta, jotta muutoksenhallinta olisi proaktiivista.

Puolet suomalaisista hoiva-alan ammattilaisista vanhuspalveluissa kokee, että teknologia ei paranna heidän mahdollisuuksiaan tehdä työtään hyvin. Moninäkökulmaista ymmärrystä teknologian käytöstä hoivatyössä on edelleen niukasti. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitajien, johtajien ja teknologian kehittäjän käsityksiä digitaalisen toiminnanohjausjärjestelmän käytöstä tehostetun palveluasumisen yksikössä. Aineistona oli 11 teemahaastattelua, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineiston analyyttisenä lukutapana hyödynnettiin affordanssiteoriaa. Tutkimuksessa havaittiin, että toimijat mieltävät saman järjestelmän päätehtävän eri tavoin: hoitajat päivittäisten työsuoritteiden tukijärjestelmänä, johtajat asiakastietojärjestelmänä ja teknologian kehittäjä hoidonohjausjärjestelmänä. Lisäksi toimijat kuvasivat järjestelmän avaamia toimintamahdollisuuksia ja rajoitteita osittain eriävillä tavoilla. Hoitajien näkökulmasta järjestelmä helpottaa oman työn johtamista ja organisointia mutta rajoittaa ammattilaisen autonomiaa ja joustavuutta asiakaskohtaamisissa. Teknologian kehittäjän ja johtajien näkökulmista järjestelmä tukee palveluiden kokonaisvaltaista sujuvuutta, jota kuitenkin rajoittaa tietojärjestelmien puutteellinen integraatio. Eri käyttäjien työtehtävät ja työn tavoitteet ovat erilaisia, joten he kokevat merkityksellisiksi toiminnanohjausjärjestelmän eri toimintamahdollisuudet. Nämä eri toimijoiden kokemat tarjoumien ja rajoitteiden rajapinnat voivat luoda teknologian käyttötilanteissa jännitteitä ammattilaisten työn arkeen. Digital ERP system - support or constraints for elderly care? Half of Finnish care professionals in elderly care services feel that technology does not enable them to do their work well. There is still a lack of multi-faceted understanding of the use of technology in care work. The purpose of this study was to explore the perceptions of caregivers, managers, and a technology provider about the use of a digital enterprise resource planning (ERP) system in a residential elder care unit. The empirical data consisted of 11 thematic focused interviews. As an analytical approach, we used data-driven content analysis and affordance theory as an interpretative framework. The study found that different professional groups perceive the main function of the same system in different ways: caregivers as a support system for daily tasks, managers as a client information system, and a technology provider as a care management system. In addition, each party described the possibilities and constraints of use in different ways. From the professionals’ perspective, the system helps to facilitate the management and organisation of their own work but limits their professional autonomy and flexibility to make their own decisions concerning clients’ situational needs during the encounters. From the perspective of the technology provider and managers, the system supports the administration of the work tasks and services but is limited by the lack of its integration into other information systems in use. The results indicate that different users have different work tasks and work objectives, and therefore the different functionalities of the ERP system become relevant for them. The use of ERP may thus be manifested in care work as tensions between the possibilities and restrictions that the use of technologies creates in everyday care work.