Search

Successful integration of immigrants has been identified as the key for future social and economic well-being in EU. Nature can be used to support integration. Based on survey data collected from students in 7–9th grades in the city of Lahti (n=1,121), we explore immigrants’ and native Finns’ participation in outdoor recreation and their well-being experiences of and relationships with nature. The study applies the framework of integration to discuss how nature supports the integration of immigrant youth in Finland. The results show that nature is an important part of immigrant adolescents’ everyday lives and can support their structural, cultural, interactive and identificational integration. However, there are also some differences between the immigrant and native adolescents. The study results highlight the better inclusion of the youth and multi-cultural nature-relationships in the governance of natural areas and development of nature-based solutions for integration.

The paper focuses on the key development needs and existing policy interventions to better connect rural areas and rural populations with the digital society in Finland. Among the sub-themes addressed in the paper are challenges and opportunities concerning skills, capabilities, and the utilisation of information and infrastructure, as well as digitalisation as a way of increasing rural attractiveness and enabling the future development of rural areas. In this paper, the Finnish MAP also presents key recommendations concerning what types of policy initiatives are needed, along with key knowledge and research needs.

Non

Non

A Europe-wide circular economy policy was launched in 2014 when the European Commission published the first strategic policy programme for circular economy. It was compiled to provide very comprehensive impacts and dimensions of sustainable development: sustainable growth and a climate neutral, resource efficient and competitive economy. The targets of a circular economy are that the value of products, materials and resources is maintained in the economy for as long as possible, economic growth is decoupled from resource use, generation of waste and environmental loads are minimised, and pressure on the Earth’s resources and biodiversity is minimised. The European Union is supporting the sustainability transition with research and development funding. In Finland, Circwaste – Towards Circular Economy is one of the biggest development projects accelerating the transition to a circular economy. During the period 2016–2020, the project has produced monitoring data on the development of circular economy and the sustainability of waste management, highlighted the circular economy concept, promoted stakeholder collaboration, supported strategic national processes, strengthened know-how and mainstreamed and concretised circular economy thinking. This interim report presents all the relevant results so far. It is crucial that data is produced from different angles on implementing the circular economy. More information is needed both to support decision making and on connections between and reflections on different factors. The key figures for Finland show quite clear coupling of the use of natural resources, waste amounts and economic growth. The circular material use rate is ca. 7%, which can be considered quite modest. Quantitative national targets for decreasing the use of natural resources are needed. Instead of country comparisons, the focus should be on trends in order to learn from the past and to identify the policy instruments needed to achieve the level aspired to. One of the key findings is the need for regional indicators and data for decisionmaking. The work done within Circwaste is the first effort towards a systematic monitoring scheme for monitoring circular economy regionally. The study showed that the production of regional waste data is challenging, that the estimated recycling rates have not increased adequately to reach the EU targets and that there could therefore be a need for municipallevel recycling targets. The transition to a circular economy also causes fundamental social changes in society. In the project, new indicators were developed for measuring social impacts: circular economy employment, education and employment for vulnerable groups, publicly shared resources, accessibility of recycling services and sustainable vehicle fuels. The first baseline data show advances towards the circular economy: the accessibility of waste management services has improved, the Finnish educational system has been able to respond quickly to the need for circular economy education, circular economy activities have potential for the employment of vulnerable groups and economic activities related to recycling, repair and reuse have grown. The regions and municipalities emerge as key actors in facilitating a socially just transition towards a circular economy. The study on innovative material processing technologies gathered data on technologies for elemental recycling, especially for plastic waste but also for making new fibres from textiles waste. Financial issues are key to the survival of these technologies and there is a need for governmental financial support. Public procurers can be considered key players in the circular economy, creating demand for more sustainable products and services. Implementing circular economy in municipalities requires commitment, financial planning, interaction with regional actors and inclusion of circular economy in financial rules. The construction sector is a major consumer of natural resources, but the municipalities can make construction more sustainable through public procurements and planning. As buyers, they can require the use of recycled raw materials and soils in construction projects. Obligations for ecological compensation and goals of no net loss of biodiversity would decrease the pressure on natural resources. To support municipalities in their work, a national organisation for providing municipal auditing, development, education and business support services could be established. Employing circular economy experts in each municipality to work as crossadministrative coordinators could enhance the transition. The project has created a lot of political, theoretical and practical content on the concept and field of circular economy. The next steps are to further develop and widen, as well as deepen, the results and to provide national support in searching for answers and solutions for decreasing the use of natural resources, achieving the MSW recycling targets and creating a more sustainable society.

Contact with nature is associated with numerous psychological, physiological and social health and well-being benefits. Outdoor recreation, such as rural second home tourism, provides extensive exposure to the natural environment, but research around health impacts of this exposure is scattered. We review current research on health and well-being impacts of nature and discuss how the characteristics of rural second home environments and their use and users can affect these potential impacts in Finland. We discover four key issues affecting the impacts. First, health and well-being impacts depend on the users; urban people can especially benefit from rural second homes, while child development and the performance of elderly people can also be supported by contact with nature at second homes. Second, the regularity, length and season of second home visits influence the potential to receive benefits as they have an impact on the intensity of nature exposure. Third, the type and quality of second home environment affect contact with nature, such as exposure to health-supporting environmental microbes. Fourth, practices, motives and meanings modify activities and attachment and crucially affect both physical and mental well-being. We conclude that rural second homes have extensive potential to provide nature-related health and well-being benefits and further research is needed.

Kunnilla on suuri rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Yhä useampi kunta on asettanut itselleen merkittäviä päästövähennystavoitteita. Tavoitteilla ja suunnitelmilla nähdään olevan tärkeä rooli kansallisen ilmastopolitiikan toteuttamisessa. Kuntien strategioiden yhteyttä päästövähennyksiin on ollut kuitenkin vaikea osoittaa. Edes lisääntyneen ilmastotyön yhteyttä päästövähennyksiin ei ole pystytty suoraan todentamaan. Tässä työssä selvitettiin Kohti hiilineutraalia kuntaa (Hinku) -verkoston vaikutusta kuntien kasvihuonekaasupäästöihin, aurinkosähkön käyttöönottoon ja kuntien ilmastotyöhön. Verkostoon liittyneet kunnat pyrkivät saavuttamaan 80 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennyksen vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2007 päästöihin. Työssä tarkasteltiin Manner-Suomen kuntien päästökehitystä tilastollisella analyysillä, jossa useita muun muassa kuntien rakenteeseen, energiajärjestelmään ja maantieteeseen liittyviä tekijöitä kontrolloitiin niin, että Hinku-verkoston vaikutukseen päästiin käsiksi. Tämän lisäksi haastateltiin 40 ennen vuotta 2019 verkostoon liittyneen Hinku-kunnan edustajat. Haastatteluissa kysyttiin Hinku-verkoston roolista kunnan ilmastotyössä. Lisäksi kysyttiin kuntien kohtaamista ilmastotyön haasteista ja onnistumisista, sekä eri toimijoiden rooleista kunnan ilmastotyössä. Työn tulokset osoittavat, että Hinku-verkoston jäsenyydellä ja kunnan kasvihuonekaasupäästöjen välillä on tilastollisesti merkitsevä yhteys. Analyysin mukaan Hinku-verkostoon liittyminen pienentää kunnan päästöjä, niiden ollessa noin 3,1 prosenttia alemmalla tasolla kuin mitä ne olisivat ilman Hinku-verkostoa, kun muut päästöihin vaikuttavat tekijät on huomioitu. Hinkuun liitytään kunnanvaltuuston päätöksellä, usein aktiivisen kunnan avainhenkilön tai verkostoa koordinoivan Suomen ympäristökeskuksen edustajan kannustuksesta. Haastattelujen mukaan johdon sitoutuminen on ollut tärkeää. Usein verkostoon liittyminen on ollut luonnollinen jatkumo kunnassa jo tehdylle ilmastotyölle, mutta liittyminen on voitu nähdä myös uutena avauksena tai imagoa nostattavana tekijänä. Haastattelujen mukaan verkostolta on saatu motivaatiota, inspiraatiota ja vertaistukea. Lähes puolessa haastatelluista kunnista verkoston kautta saatu asiantuntijatuki koettiin arvokkaaksi. Verkostolta oltiin saatu myös viestintätukea ja medianäkyvyyttä. Muutamassa kunnassa Hinkun myötä kunnan strategioihin oltiin lisätty ilmastotyön kirjauksia, joskin monissa kunnissa konkreettiset toimenpiteet olivat lähteneet liikkeelle hitaasti. Ilmastotyön haasteina oli koettu muun muassa organisaatiomuutosten ja henkilövaihdosten vaikutukset Hinku-työn eteenpäin viemiseen, sekä niukat taloudelliset resurssit. Konkreettisia ilmastotoimia oli toisaalta edistänyt se, että niitä oli voitu perustella päättäjille Hinku-jäsenyydellä. Kuntien edustajista 60 prosenttia koki, että Hinku-verkostoon liittyminen on edistänyt päästövähennyksiä konkreettisten toimenpiteiden kautta. Haastattelujen mukaan tärkeimpien konkreettisten toimien joukossa on ollut muun muassa energiantuotantoon, rakennusten energiatehokkuuteen, liikenteeseen ja aurinkosähköön liittyviä toimia. Hinku-kunnat eroavat keskenään suuresti ilmastotyön suunnitelmallisuudessa ja toimeenpanossa. Tässä työssä tunnistetut, ilmastotyössä onnistuneiden kuntien käyttöön ottamat toimenpiteet liittyvät käytännössä kunnan johdon sitoutumiseen, henkilöstön aktiivisuuteen ja työn riittävään resurssointiin. Onnistumisia on koettu, kun ilmastotyö on jalkautettu läpi toimialojen, kokemuksia on vaihdettu, ja ilmastotyöhön on osallistettu useita eri toimijoita. Työn tulosten perusteella Hinku-verkoston keskitetylle tuelle ja kuntien yhteistoiminnalle voidaan suunnitella uusia toimintamalleja.

Julkaisu on ostettavissa painettuna SYKEn verkkokaupasta: syke.juvenesprint.fi Julkaisuun on tehty korjauksia 8.8.2019 sivuille: 1, 2, 33, 35, 61, 62 ja 65. Tämä raportti perustuu vuosina 2016–2019 toteutettuun ”Kohti vähähiilisiä kyliä” (KVK) -hankkeeseen, jossa käynnistettiin paikallisia kokeiluja ja kannustettiin kyliä ottamaan käyttöön hiiliviisaita eli hiilipäästöjä vähentäviä tai hiiltä varastoivia ratkaisuja. Hanketta toteutettiin 19 pohjoiskarjalaisella kylällä ja sitä rahoitti Manner-Suomen maaseutuohjelma. Raportissa esitellään Kohti vähähiilisiä kyliä hankkeessa ja jo aikaisemmin Pohjois-Karjalan maakunnan kylissä toteutettuja kokeiluja ja arvioidaan millaisia vaikutuksia niillä on ollut hiilipäästöjen vähenemisen kannalta. Lisäksi arvioidaan kokeilujen yhteisöllisiä vaikutuksia, sekä vaikutuksia sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen kylällä. Kokeilut liittyvät uusiutuvan energian käyttöön, energiatehokkuuden edistämiseen, kimppakyyteihin, jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen, lähiruokaan ja ruokahävikin välttämiseen sekä hiilensidontaan tähtääviin toimiin. Kokeilujen valinta tapahtui kyläsuunnitteluprosessin kautta. Kokeilujen ilmastovaikutukset arvioitiin elinkaariarviointimenetelmällä. Muiden yhteisöllisten vaikutusten arvioinnissa hyödynnettiin yhteisöjen toimintakykyä ja pääomia tarkastelevia arviointikehikkoja, joiden pohjalta arvioitiin lisäksi kokeilun positiiviset ja negatiiviset vaikutukset kyläyhteisön sosiaaliseen, inhimilliseen, kulttuuriseen, rakennettuun ja luonnon ympäristöön sekä poliittiseen pääomaan. Kehikkoa voidaan hyödyntää jatkossa yhteisö- ja kyläkohtaisten kokeilujen kokonaisvaltaiseen arviointiin ja suunnitteluun. Päästövähennyksiä saatiin aikaan erityisesti energiaratkaisuihin liittyvissä kokeiluissa. Uusiutuvilla aurinko- ja tuulienergialla voidaan korvata muuta energiantuotantoa, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat suuremmat. Vastaavasti liikkumiseen ja jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen liittyvissä kokeiluissa positiiviset ympäristövaikutukset syntyvät vähentyneinä henkilö- tai jäteauton ajokilometreinä, kun erilaisia matkasuoritteita yhdistetään tai ihmiset käyttävät kimppakyytejä. Usean kokeilun osalta suorat ilmastopäästövähennykset jäivät vaatimattomiksi, mutta kun huomioidaan kokeilujen vaikutukset yhteisön toimintakykyyn, voivat vaatimattomammatkin kokeilut saada aikaan merkittäviä vaikutuksia ja positiivisen kehityskierteen. Yhteiset kokeilut tuovat konkretiaa abstraktiin ilmastokysymykseen ja keinoja, joiden kautta kaikki voivat osaltaan vaikuttaa. Parhaimmillaan pilottikohteet ja kokeilut voivat tarjota oppia myös muille ja innostaa kokeilemaan ja kehittämään toimia eteenpäin. Ympäristötoimilla voidaan edistää myös muita kyläyhteisölle tärkeitä asioita ja tukea kylän toimintakykyä. Erilaiset kimpparatkaisut toivat kustannussäästöjä esimerkiksi jätemaksuihin ja autoilun aiheuttamiin kuluihin. Suuremmissa energiainvestoinneissa kylälle saattoi koitua kokeilusta ylimääräisiä kuluja. Mikäli kokeilujen vaikutuksia arvioidaan laajemmin paikallistalouden näkökulmasta ja yhteisön taloudellisen pääoman näkökulmasta, on monen kokeilun saama Leader-tuki tarkoittanut suoraa tulonsiirtoa paikallistalouteen. Erilaisilla maisemanhoidollisilla sekä kylän yhteisiin rakennuksiin ja infrastruktuuriin liittyvillä toimenpiteillä voi olla positiivinen vaikutus rakennettuun ympäristöön kytkeytyvään pääomaan. Monissa kokeiluissa yhteisön kyky hyödyntää sosiaalista ja inhimillistä pääomaa olivat ratkaisevassa roolissa kokeilujen käynnistämiseen, mutta kokeilut myös paransivat yhteisön verkostoitumista ja osaamista.

The European Union (EU) Horizon 2020 Coordination and Support Action ESMERALDA aimed at developing guidance and a flexible methodology for Mapping and Assessment of Ecosystems and their Services (MAES) to support the EU member states in the implementation of the EU Biodiversity Strategy's Target 2 Action 5. ESMERALDA's key tasks included network creation, stakeholder engagement, enhancing ecosystem services mapping and assessment methods across various spatial scales and value domains, work in case studies and support of EU member states in MAES implementation. Thus ESMERALDA aimed at integrating various project outcomes around four major strands: i) Networking, ii) Policy, iii) Research and iv) Application. The objective was to provide guidance for integrated ecosystem service mapping and assessment that can be used for sustainable decision-making in policy, business, society, practice and science at EU, national and regional levels. This article presents the overall ESMERALDA approach of integrating the above-mentioned project components and outcomes and provides an overview of how the enhanced methods were applied and how they can be used to support MAES implementation in the EU member states. Experiences with implementing such a large pan-European Coordination and Support Action in the context of EU policy are discussed and recommendations for future actions are given. This article is part of: Mapping and assessing ecosystems services. ESMERALDA special issue.

The European Union (EU) Horizon 2020 Coordination and Support Action ESMERALDA aimed at developing guidance and a flexible methodology for Mapping and Assessment of Ecosystems and their Services (MAES) to support the EU member states in the implementation of the EU Biodiversity Strategy's Target 2 Action 5. ESMERALDA's key tasks included network creation, stakeholder engagement, enhancing ecosystem services mapping and assessment methods across various spatial scales and value domains, work in case studies and support of EU member states in MAES implementation. Thus ESMERALDA aimed at integrating various project outcomes around four major strands: i) Networking, ii) Policy, iii) Research and iv) Application. The objective was to provide guidance for integrated ecosystem service mapping and assessment that can be used for sustainable decision-making in policy, business, society, practice and science at EU, national and regional levels. This article presents the overall ESMERALDA approach of integrating the above-mentioned project components and outcomes and provides an overview of how the enhanced methods were applied and how they can be used to support MAES implementation in the EU member states. Experiences with implementing such a large pan-European Coordination and Support Action in the context of EU policy are discussed and recommendations for future actions are given.

Nature-based solutions are an efficient way to address simultaneously environmental, economic and social problems especially in urban areas. In the Nordic countries, there has been increasing interest in nature-based integration and a number of practical projects and initiatives have been launched to promote the benefits of nature in integration. This report presents the lessons learned and experiences gathered in these practices. The report analyses the similarities and differences of Nordic nature-based integration practices in terms of aims, environments, target groups and pros and cons. Based on the analysis a working definition of nature-based integration is presented. This definition summarises how nature can be used to support integration of immigrants through building of identity, providing positive experiences and strengthening institutional capabilities. The report concludes in a checklist of key components to be considered when planning, conducting or evaluating nature-based integration practices. In the second part of the report, 16 descriptions from practitioners in Denmark, Finland, Sweden and Norway are described in more detail to illustrate the various ways nature is used for integration across these countries.

Increased attention to, and careful planning of the integration of migrants into Nordic societies is ever more important. Nature based integration is a new solution to respond to this need. This report presents the results of a Nordic survey and workshop and illustrates current practices of nature based integration by case study descriptions from Denmark, Sweden Norway and Finland. Across Nordic countries several practical projects and initiatives have been launched to promote the benefits of nature in integration and there is also growing academic interest in the topic. Nordic countries have the potential of becoming real forerunners in nature based integration even at the global scale.

Healthy living environments and housing conditions are important foci of Nordic health and welfare policies. However, policies and research on living conditions have mostly explored people’s permanent living environments, adhering to thinking about health in terms of fixity in place. What has not been acknowledged is that a considerable amount of Nordic people live in a continuous interaction of more than one place of dwelling. An illustrative example of the significance of mobile lifestyles is the use of second homes. Second home tourism is usually assumed to increase health and well-being. However, research on well-being and the health effects of second home tourism has been limited. In this paper we propose a research framework to approach second homes and well-being by identifying place and mobility as the key aspects in comprehending the relationship between health, wellbeing and second homes. Furthermore, we argue that the mobile lifestyles considerably challenge existing regulatory frameworks and provision of services as multi-local living is not systematically accounted for. Failing to acknowledge mobile lifestyles and multiple dwelling will degrade possibilities to respond to the current and long-term challenges of the distribution of health and welfare.

Vapaa-ajan asunnot ovat merkittävä osa suomalaisten vapaa-aikaa ja suomalaista maaseutua. Meillä on tilastojen mukaan noin 499 000 vapaa-ajan asuntoa mutta niiden määrä on todennäköisesti vieläkin suurempi. Lisäksi yli puolella suomalaisista on käytettävissään vapaa-ajan asunto. Tässä raportissa tarkastellaan suomalaista vapaa-ajan asumista niiden käyttäjien ja kuntien viranhaltijoiden näkökulmasta. Raportti esittelee kahden, vuonna 2012 toteutetun väestöotantaan perustuvan ja vuonna 2014 kuntien kehittämisestä ja maankäytön suunnittelusta vastaaville viranhaltijoille suunnatun, kyselyn tuloksia. Väestökyselyssä selvitettiin vapaa-ajan asuntojen käyttäjien asunnon hankintaa, sijaintia, varustetasoa, käyttöaikoja, paikallisyhteisöön liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia suhteita ja elinympäristöjen laadussa havaittuja muutoksia. Kyselyn tulokset mahdollistavat vapaa-ajan asumisen tarkastelun paitsi niiden omistajien myös muiden käyttäjien osalta. Lisäksi kyselyssä on huomioitu se, että merkittävällä osalla suomalaisia on käytössään useampi kuin yksi vapaa-ajan asuntoa. Toisessa kyselyssä kartoitettiin kuntien edustajien näkemyksiä vapaa-ajan asumisen vaikutuksista alueen ympäristöön ja yhteisöön, merkityksestä paikallisessa kehittämisessä ja huomioimisesta osana kuntien maankäytön suunnittelua. Tulokset osoittavat, että vaikka vapaa-ajan asumisen katsotaan erityisesti syrjäalueilla tuovan taloudellisia hyötyjä alueelle, sitä ei pidetä kuntien ensisijaisena kehittämistavoitteena.