Search

Joukkoliikenne on tärkeä palvelu, joka mahdollistaa lasten ja nuorten arkisen paikasta toiseen liikkumisen lähiympäristöään kauemmas. Sen käyttö on kuitenkin suhteellisen vähäistä. Mikkelin kaupunki on tarjonnut maksuttomat bussimatkat kaikille peruskoululaisille vuodesta 2017 lähtien. Tässä tutkimuksessa selvitetään lasten bussin käyttöä edesauttavia ja vaikeuttavia tekijöitä hyödyntäen teoreettisena ja analyyttisena työkaluna sosioekologista mallia. Aineisto koostuu Mikkelissä ja Kouvolassa asuvien 10-12-vuotiaiden lasten osallistava paikkatieto (PPGIS) -kyselyn avovastauksista (n=157 ja n=295), mikkeliläishuoltajien PPGIS-kyselyn avovastauksista (n=27) sekä 11 lapsen ja 11 huoltajan laadullista haastatteluista. Aineisto analysoitiin luokittelevan ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Lasten PPGIS-kyselyn avovastauksissa yleisin sosioekologisen mallin taso oli fyysinen ympäristö: Bussilla liikutaan pitkillä matkoilla ja mikäli aikuisilta ei saada kyytiä. Pyörää ja autoa pidettiin bussia nopeampina ja helpompina kulkumuotoina. Haastatteluaineistossa puolestaan esiintyi tasaisemmin mallin eri tasoja sekä poliittisen päätöksentekoon liittyviä teemoja, kuten bussin käyttöä vaikeuttavana tekijänä harvoin liikennöinti sekä tutkittavien kannalta toimimattomat reitit, mutta myös bussin käytön merkitys lasten itsenäistä liikkumista edesauttavana tekijänä. Tulokset ovat hyödynnettävissä joukkoliikenteen kehittämiseen kunnissa., Public transport is an important service which enables the mobility of children and young people. However, the use of public transport remains relatively low. Since 2017, the city of Mikkeli has offered free bus to students in comprehensive school. In this study, we examine the factors which promote or complicate children’s bus use. As a theoretic and analytic tool, we utilize a socio-ecological model. The data consists of an open-end Public Participatory GIS (PPGIS) survey of 10–12-year-old children (n=157 and n=295) and their guardians (n=27), and the qualitative interviews of 11 children and 11 parents living in Mikkeli or Kouvola. The data was analyzed using theory-based content analysis. In the socio-ecological model, the most common level in the children’s open-end survey answers was their physical environment: buses are used for long journeys, if it is not possible to get a ride from adults. Additionally, using the bus was seen to be more difficult when buses operated infrequently, or the routes were impractical for the interviewees. Bicycles and cars were considered faster and easier modes of transport than buses. However, buses were seen as beneficial and to facilitate children’s independent traveling. The results of this study are topical and can be...