Search

Yksityisten sosiaalipalvelujen määrä Suomessa on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja hoivayritykset ovat tulleet huomattavaksi osaksi sekä paikallista että valtakunnallista hyvinvointipalvelujärjestelmää. Tutkimuksessa otetaan osaa tähän ajankohtaiseen keskusteluun hoivapalveluiden yksityistämisestä sekä hoiva-alan ammattilaisten työurien luonteen muutoksista. Samalla kun hoivaa muokataan työmarkkinoilla yhteismitalliseksi, tehostetuksi, tilatuksi, paloitelluksi ja kulutetuksi tuotteeksi, se on käytännössä arkista, konkreettista, ruumiillista kohtaamista ja sukupuolittunutta työtä. Tutkimuksessa tarkastellaan mitä ja miten yksityisiä sosiaalipalveluja tuottavat naisyrittäjät kertovat työstään omaelämäkerrallisissa kirjoituksissaan. Kiinnostuksen keskiössä on yhtäältä edellä kuvattu ristiriita hoiva- ja markkinalogiikoiden välillä ja toisaalta keinot noiden logiikoiden yhdistämiseen hoivayrittäjän työssä. Tutkimuksessa selvitetään miten hoivayrittäjät jäsentävät ja sovittavat yhteen hoivaan ja yrittäjyyteen liittyviä kulttuurisia käsityksiä ja odotuksia sekä minkälaisia sukupuoleen ja yhteiskuntaluokkaan liittyviä merkityksiä hoivaa ja yrittäjyyttä koskevat odotukset ilmentävät. Analyysi kohdistuu näin ollen paitsi yksilöllisiin merkityksenantoihin myös sukupuoleen ja yhteiskuntaluokkaan kytkeytyviin kulttuurisiin odotuksiin ja kerronnallisiin resursseihin. Tulosten perusteella hoivayrittäjyys näyttäytyy moneen suuntaan ulottuvien vastakohtaisten ja toisiaan hylkivien elementtien kenttänä. Analyysissa tuodaan esille kuinka hoivan ja yrittäjyyden yhdistelmä esitetään kirjoituksissa ymmärrettävänä ja hyväksyttävänä nojaamalla hoiva-alan ammatilliseen pysyvyyteen, hoivan feminiinisyyteen, luonnollisuuteen ja yrittäjyyden vierauteen. Hoivayrittäjät suhteuttavat ammatillista itseään yhtäältä hoivaan palkkatyönä ja toisaalta yrittäjyyteen liitettyyn keskiluokkaiseen maskuliinisuuteen sekä kasvuhakuisuutta painottaviin odotuksiin. Hoivayrittäjien kokemuksia värittää moniin suuntiin vetävät osin ristiriitaisia odotuksia sisältävät toimijaroolit. He ovat taloudellisen vastuun kantavia yrittäjiä, mutta yhtä aikaa myös kunnan ostopalvelusopimusten turvin toimivia alihankkijoita. He ovat työnantajia, jotka ovat myös työntekijöidensä kollegoita osallistuessaan käytännön työhön työntekijöidensä rinnalla. Tutkimus nojaa käynnissä olevaan siirtymään suomalaisesta hyvinvointivaltiosta kohti uusliberalistista kilpailuyhteiskuntaa. Tulokset osoittavat kuinka uusliberalististen ihanteiden mukainen hoivan ja feminiinisyyksien tuotteistaminen laadukkaan hoivan nimissä tunnistetaan ja hyödynnetään. Tulokset tuovat esiin myös hoivayrittäjien pyrkimyksen palkkatyömäisen yrittäjyyskäsityksen omaksumiseen ja korostamiseen. Tutkimustuloksissa on nähtävissä viitteitä yrittäjyyden ja palkkatyön rajojen hämärtymisestä. Tämän kehityksen voi olettaa vaikuttavan hoivatyöhön ja sen jakautuviin ammatillisiin asemiin tulevaisuudessa. Tutkimusaineisto koostuu 33:sta ympäri Suomea vanhusten sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumis- ja hoivapalveluja, kotipalveluja ja – sairaanhoitoa, lasten päivähoitoa sekä lasten ja nuorten ammatillista perhehoitoa tarjoavien naisyrittäjien yrittäjyyselämäkerroista. Aineiston analyysi perustuu kertomuksen tutkimuksen perinteisiin yhdistäen sosiaalitieteiden ja kirjallisuudentutkimuksen lähestymistapoja. This is a study of entrepreneurial care services in Finland, guided by an interest in foregrounding the societal and cultural context in which care entrepreneurs are operating through their personal accounts. The ongoing reconstruction of the Finnish social service structure forms the background of this study. The study therefore addresses private care providers’ narrated and experienced cultural expectations and positions in the conflicting context of care and market logics. In particular, this is a narrative study situated in the fields of social psychology, gender studies and social policy. The intertwining theoretical and methodological framework is based on cognitive narratology. Moreover, narratives are understood as performances, and as comments on the expected and ordinary. The empirical material in this study consists of 33 written narratives collected by written request from care entrepreneurs who provide different kinds of social service around Finland. This study analyses how care entrepreneurs perform, make, do and comment on care, entrepreneurship, gender and class when they write about their lives. To be more precise, the study explores the narrative means deployed when the writers combine care and entrepreneurship. As well as the evident individual meanings and experiences attached to care entrepreneurship, this study also examines the ongoing negotiation and reproduction of cultural expectations, and their gendered and classed nature, on the basis of the narrative resources embedded in the narrative environments around this issue. The narrative analysis illustrates the narrative resources used for reconciliation and accommodation of care and entrepreneurship, in the hope to become understood and accepted as entrepreneurs in care work. The writers draw contrasts between private and public care in terms of quality, but the study also shows that the opportunity to draw on alternative or “new” openings in the narrative environments shapes the writers’ experiences and their ways of telling about themselves, as do the unfamiliarity of entrepreneurship and the non-institutionalised status of care entrepreneurs. Overall, the study is a contribution to discussions of neoliberal ideals and the feminisation of work. The study indicates that although the abstracted narrative environments in question reject the middle-class and masculine entrepreneurial ideal because it is in contradiction with the values and traditions of care work, at the same time they are open to the neoliberal ideals of self-branding, the commodification of services, and the blurring of the line between waged work and entrepreneurship. Neoliberal ideals are deployed, however, only when they accentuate a good quality of care based on femininities. In addition, the study addresses the current and future vocational positions of care workers – who are predominantly women – in a field that has become more diverse.