Search

Kirja-arvio publishedVersion Non

Sukupuolten tasa-arvon uskotaan suomalaisessa yliopistossa jo toteutuneen. Silti epätasa-arvoa tuottavat käytännöt ovat jatkuneet vuosikymmenestä muodostuvat muuttuvassa yliopistoinstituutiossa. Aineistonamme on 30 urahaastattelua (vuosilta 2018–2020) naisilta, jotka ovat tehneet tutkimus- ja innovaatiotyötä terveysteknologian aloilla yliopistoissa. Metodologiana on institutionaalinen etnografia. Analysoimme yliopistoinstituution sukupuolittuneita käytäntöjä ja sukupuolten epätasa-arvon tuottamista väitöstutkijan, tutkijatohtorin, yliopistotutkijan ja professorin uravaiheissa. Pureudumme nimenomaan epätasa-arvon pysyvyyksiin. Peilauspintana käytämme 1980-luvun alun ja vuosituhannen vaihteen tutkimuksia naisten tutkijanuran ongelmista. Analyysi osoittaa sitkeitä sukupuolten epätasa-arvoa tuottavia käytäntöjä kaikissa uravaiheissa. Näitä käytäntöjä ovat erityisesti äitiyden ja tutkimustyön yhdistäminen sekä miesten keskinäiset verkostot ja suosimisjärjestelmät. Tasa-arvon edistämiseksi 2020-luvun yliopistoissa tarvitaan näiden pysyvyyksien tunnistamista ja järjestelmällistä toimintaa niiden murtamiseksi.

Työn merkityksellisyyden rakentamista ohjaa moraalinen kehys; se auttaa ihmistä valitsemaan asioita, joihin hän sitoutuu. Yksilön moraaliseen kehykseen voi kytkeytyä hänen ammatilleen ominainen eetos. Tarkastelen akateemista professiota, jonka työskentelyedellytyksiä viime vuosikymmeninä toteutetut yliopistouudistukset ovat muovanneet. Kysyn, miten kasvatustieteitä, lääke- ja biotieteitä ja kielitieteitä edustavat tutkija-opettajat suhtautuvat yritysmäisen yliopiston arvostamiin asioihin ja sen heille asettamiin vaatimuksiin sekä millaisia jännitteitä nämä suhtautumistavat ilmentävät liittyen työn merkityksellisyyden rakentamiseen. Aineistona ovat teemakirjoittamisen menetelmällä kerätyt tutkija-opettajien kuvaukset suhteestaan työhönsä ja yliopistossa tapahtuneisiin muutoksiin. Tunnistin aineistosta viisi erilaista suhtautumistapaa: 1) yritysmäisen yliopiston vastustus, 2) työssä kuormittuminen ja resurssipulasta kärsiminen, 3) toimintaedellytysten yleinen analysointi ja kritisointi, 4) tyytyväisyys yliopistotyössä ja 5) itsenäinen, vaikutusvaltainen toimijuus. Eroja suhtautumistavoissa näyttivät tuottavan opetus- ja tutkimustyön resurssien epätasainen jakautuminen sekä tutkija-opettajien erilaiset vaikutusmahdollisuudet ja kokemukset arvostuksen saamisesta työssään. Yliopisto todennäköisesti kykenisi toteuttamaan yhteiskunnallista palvelutehtäväänsä monipuolisemmin, jos arvostusta osoitettaisiin ja resursseja jaettaisiin tasapuolisemmin eri tieteenaloilla ja erilaisissa positioissa tehtävälle yliopistotyölle.

Digitalisaatio on muokannut finanssialan palvelu- ja työprosesseja sekä asiakkaille tarjottuja palveluja ja tuotteita. Finanssiala on kulkenut työn digitalisaation edelläkävijänä, joten se on tärkeä tutkimuskohde. Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin 2010-luvulla tehtyä finanssialan työprosessia ja työtä koskevaa tutkimusta. Havaitsimme, että julkaistut tutkimukset raportoivat merkittävistä muutoksista työprosessissa sekä työntekijöiden polarisaatiosta finanssialalla, mutta tutkimukset antavat toistaiseksi keskenään ristiriitaisia havaintoja esimerkiksi työn autonomian kehityksestä. Työn sisältöjen muutoksiin ovat vaikuttaneet toimialan rakenteelliset tekijät ja asiakaskäyttäytymisen muutos. Digitalisaatiota hyödynnetään tiedon ja asiakassuhteiden hallinnassa sekä työprosessien tehostamisessa. Työn muuttuessa moniosaamisen ja digitaalisten taitojen vaatimus on kasvanut, mikä vaatii työntekijöiltä uudistuskykyä ja itseohjautuvuutta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat digitaalisen kompetenssin olevan keskeinen uusi osaamisalue finanssialan työssä.