Search

Circulating cell-free DNA (cf-DNA) has emerged as a promising biomarker of ageing, tissue damage and cellular stress. However, less is known about health behaviours, ageing phenotypes and metabolic processes that lead to elevated cf-DNA levels. We sought to analyse the relationship of circulating cf-DNA level to age, sex, smoking, physical activity, vegetable consumption, ageing phenotypes (physical functioning, the number of diseases, frailty) and an extensive panel of biomarkers including blood and urine metabolites and inflammatory markers in three human cohorts (N = 5385; 17‐82 years). The relationships were assessed using correlation statistics, and linear and penalised regressions (the Lasso), also stratified by sex. cf-DNA levels were significantly higher in men than in women, and especially in middle-aged men and women who smoke, and in older more frail individuals. Correlation statistics of biomarker data showed that cf-DNA level was higher with elevated inflammation (C-reactive protein, interleukin-6), and higher levels of homocysteine, and proportion of red blood cells and lower levels of ascorbic acid. Inflammation (C-reactive protein, glycoprotein acetylation), amino acids (isoleucine, leucine, tyrosine), and ketogenesis (3-hydroxybutyrate) were included in the cf-DNA level-related biomarker profiles in at least two of the cohorts. In conclusion, circulating cf-DNA level is different by sex, and related to health behaviour, health decline and metabolic processes common in health and disease. These results can inform future studies where epidemiological and biological pathways of cf-DNA are to be analysed in details, and for studies evaluating cf-DNA as a potential clinical marker.

Abstrakti Sosiaaliset verkostot ovat yksilöiden ja ryhmien välisiä sidoksia, jotka kuvaavat sosiaalisiin suhteisiin ja aktiviteetteihin osallistumista. Sosiaaliset verkostot edistävät terveyttä, esimerkiksi syöpäpotilailla verkostojen on todettu olevan yhteydessä hyvinvointiin ja vähentyneeseen kuolleisuuteen. Mittasimme Oulun ylipistolliseen sairaalaan (OYS) hoitoon tulleiden uusien rintasyöpä- (n=222) ja lymfoomapotilaiden (n=102) sosiaalisia verkostoja 2–5 kuukautta diagnoosin jälkeen sekä 9, 18 ja 36 kuukauden kuluttua. Kysyimme verkostojen henkilömäärää ja kuinka monen kanssa potilas oli puhunut syövästään seuraavissa osaverkostoissa: puoliso, perhe, lähipiiriin kuuluvat omaiset (aikuiset lapset perheineen, omat/puolison vanhemmat, omat/puolison sisarukset, tätä kaukaisemmat sukulaiset), läheiset ystävät, tuttavat, muut syöpäpotilaat, syöpää hoitaneet henkilöt, työyhteisö, muut hoitosuhteet, osallistuminen (uskonnollinen yhteisö, harrastukset, järjestötoiminta). Alkuvaiheessa lähes 90 %:lla oli puoliso/kumppani, neljäsosalla kotona asuvia lapsia ja kaikilla joitakin lähipiiriin kuuluvia omaisia. Kolmella neljästä oli aikuisia lapsia perheineen (nuoremmilla useammin omia/puolison vanhempia, vanhemmilla aikuisia lapsia puolisoineen ja lastenlapsia) ja lähes kaikilla sisaruksia. Useimmilla oli ystäviä. Em. lähiverkostot olivat tyypillisesti laajoja ja kaikille oli yleensä puhuttu syövästä. Neljä viidestä oli jo alkuvaiheessa puhunut tuttaville ja muille syöpään sairastuneille. Työssä olevat olivat yleensä puhuneet työyhteisössään. Seurannassa jotkin osaverkostot harvinaistuivat ja supistuivat hiukan, rintasyöpäpotilailla enemmän kuin lymfoomapotilailla, mutta lähipiiriin kuuluvien kaukaisempien sukulaisten ja ystävien määrä suureni alkuvaiheen ja yhdeksän kuukauden välillä. Muiden syöpäpotilaiden määrä lisääntyi koko ajan. Sairastuneilla oli paljon ja laajoja sosiaalisia verkostoja, joissa varsinkin läheisille oli puhuttu syövästä. Lähiverkostot olivat eri-ikäisil