Search

Background: Otitis media (OM) is one of the most common childhood diseases. Approximately every third child suffers from recurrent acute otitis media (RAOM), and 5% of all children have persistent middle ear effusion for months during their childhood. Despite numerous studies on the prevention and treatment of OM during the past decades, its management remains challenging and controversial. In this study, the effect of adenoidectomy on the risk for OM, the potential risk factors influencing the development of OM and the frequency of asthma among otitis-prone children were investigated. Subjects and methods: One prospective randomized trial and two retrospective studies were conducted. In the prospective trial, 217 children with RAOM or chronic otitis media with effusion (COME) were randomized to have tympanostomy with or without adenoidectomy. The age of the children at recruitment was between 1 and 4 years. RAOM was defined as having at least 3 episodes of AOM during the last 6 months or at least 5 episodes of AOM during the last 12 months. COME was defined as having persistent middle ear effusion for 2-3 months. The children were followed up for one year. In the first retrospective study, the frequency of childhood infections and allergy was evaluated by a questionnaire among 819 individuals. In the second retrospective study, data of asthma diagnosis were analysed from hospital discharge records of 1616 children who underwent adenoidectomy or had probing of the nasolacrimal duct. Results: In the prospective randomized study, adenoidectomy had no beneficial effect on the prevention of subsequent episodes of AOM. Parental smoking was found to be a significant risk factor for OM even after the insertion of tympanostomy tubes. The frequencies of exposure to tobacco smoke and day-care attendance at the time of randomization were similar among children with RAOM and COME. However, the frequencies of allergy to animal dust and pollen and parental asthma were lower among children with COME than those with RAOM. The questionnaire survey and the hospital discharge data revealed that children who had frequent episodes of OM had an increased risk for asthma. Conclusions: The first surgical intervention to treat an otitis-prone child younger than 4 years should not include adenoidectomy. Interventions to stop parental smoking could significantly reduce the risk for childhood RAOM. Whether an otitis-prone child develops COME or RAOM, seems to be influenced by genetic predisposition more strongly than by environmental risk factors. Children who suffer from repeated upper respiratory tract infections, like OM, may be at increased risk for developing asthma. Taustaa: Välikorvatulehdukset ovat yksi tavallisimmista lasten sairauksista. Arviolta joka kolmas lapsi sairastaa toistuvia akuutteja välikorvatulehduksia ja 5%:lla kaikista lapsista on pitkittyneitä jopa kuukausia kestäviä eritejaksoja välikorvissa. Lukuisista viimeaikaisista välikorvatulehdusten ehkäisyyn ja hoitoon keskittyneistä tutkimuksista huolimatta taudin hoitolinjat eivät ole vakiintuneet. Tässä väitöskirjassa selvitettiin kitarisan poiston vaikutusta välikorvatulehdusten ehkäisyssä. Lisäksi selvitettiin välikorvatulehduksen kehittymiseen johtavia riskitekijöitä. Koska välikorvatulehduksia sairastavat lapset altistuvat usein lukuisille ylähengitystieinfektioille, haluttiin selvittää niiden yhteyttä astman ilmaantuvuuteen. Aineisto ja menetelmät: Väitöskirjatutkimus koostuu yhdestä satunnaistetusta seurantatutkimuksesta ja kahdesta retrospektiivisestä epidemiologisesta aineistosta. Satunnaistetussa osiossa 217 toistuvista korvatulehduksista tai liimakorvataudista kärsivää lasta satunnaistettiin joko tärykalvoputkitusryhmään tai tärykalvoputkitukseen kitarisan poistoon yhdistettynä. Lapset olivat 1-4-vuotiaita. Toistuvina korvatulehduksina pidettiin vähintään kolmea akuuttia välikorvatulehdusta edeltävän 6 kuukauden aikana tai vähintään 5 tulehdusta edeltävän 12 kuukauden aikana. Liimakorvatauti määriteltiin pitkittyneenä vähintään 2-3 kuukautta kestäneenä välikorvaeritelöydöksenä. Tutkimuslasten seuranta-aika oli yksi vuosi. Ensimmäisessä retrospektiivisessä osiossa kysyttiin 819 tutkittavalta heidän lapsuuden aikaisia infektioitaan ja allergioitaan. Toisessa retrospektiivisessä osiossa analysoitiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Silmäkorvasairaalan poistorekistereistä kitarisan poiston tai kyyneltiesondeerauksen läpikäyneen 1616 lapsen astmadiagnoosit. Tulokset: Kitarisan poisto ei tuonut lisäarvoa akuuttien välikorvatulehdusten ehkäisemisessä. Vanhempien tupakointi havaittiin merkittäväksi riskitekijäksi toistuville välikorvatulehduksille, myös tärykalvoputkituksen jälkeen. Liimakorvatautia sairastavien lasten vanhemmilla oli vähemmän eläin- ja siitepölyallergioita ja astmaa kuin toistuvia välikorvatulehduksia sairastavien lasten vanhemmilla. Välikorvatulehduksia sairastavilla lapsilla todettiin enemmän astmadiagnooseja kuin verrokkilapsilla. Johtopäätökset: Kitarisan poistoa ei suositella ensimmäiseksi leikkaustoimenpiteeksi alle 4-vuotiaiden lasten pelkkien välikorvatulehdusten ehkäisyssä tai hoidossa. Koska vanhempien tupakointi lisää lasten välikorvatulehdusten riskiä merkittävästi, tulisi vanhempien tupakoinnin lopettamista kannustaa ponnekkaasti. Atooppinen perimä näyttää vaikuttavan ympäristötekijöitä enemmän siihen, sairastuuko välikorvatulehduksille altis lapsi toistuviin korvatulehduksiin vai liimakorvatautiin. Toistuvia ylähengitystieinfektioita kuten välikorvatulehduksia sairastavat lapset saattavat olla suuressa riskissä sairastua astmaan.