Search

Orienting of attention to emotionally negative stimuli is accompanied by rapid heart rate (HR) deceleration, reflecting enhanced attentional and sensory processing. We studied whether similar emotional modulation of cardiac responding is observed in infants. HR and eye movements were recorded from 7-month-old infants while they observed a fearful or happy face that was flanked after 700 ms by a peripheral distractor for 2000 ms. An attentional bias for fearful faces was indicated by less frequent and longer latency saccades toward the distractors during fearful than happy trials. HR deceleration was significantly larger during fearful than happy trials on which infants did not make a distractor-directed saccade. For trials with a distractor-directed saccade, no difference between fearful and happy faces emerged. Thus, the bias to attend preferentially to fearful faces is accompanied by a concomitant increase in the cardiac orienting response.

Sosiaalinen vuorovaikutus perustuu keskeisesti erilaisten kasvonilmeiden tuottamiseen ja havainnointiin. Kognitiivisen psykologian ja kognitiivisen neurotieteen piirissä on lisääntyvissä määrin alettu tutkia, miten ja millaisen informaation perusteella toisten ihmisten kasvonilmeet tunnistetaan, mitkä ovat havaitsemisen taustalla olevat hermostolliset mekanismit sekä kuinka toisten ilmeet vaikuttavat havaitsijan omiin tunnekokemuksiin ja käyttäytymiseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin hymyilevien eli iloa ilmaisevien kasvojen tunnistamista. Reaktioaikakokeet, joissa koehenkilöitä pyydettiin luokittelemaan tietokoneen näytöllä esitettyjä kasvoja, osoittivat, että hymyilevät kasvot luokiteltiin iloisiksi nopeammin kuin erilaiset negatiiviset kasvonilmeet luokiteltiin niitä vastaavien tunnetilojen (inho/suru/viha) ilmaisuiksi, silloinkin kun kasvonilmeärsykkeet olivat visuaalisilta ominaisuuksiltaan vertailukelpoisia (esim. yhtä monimutkaisia). Tulos selittyy yhtäältä sillä, että ilon ilmaisut ovat hyvin yksiselitteisiä. Ne eivät muistuta fysikaalisilta ominaisuuksiltaan muita tunneilmaisuja ja siksi niiden väärintulkinta on epätodennäköistä. Toisaalta ilon ilmausten nopea luokittelu saattaa kertoa siitä, että ihmiset ovat normaalioloissa erityisen vastaanottavaisia positiiviselle sosiaaliselle informaatiolle. Positiiviset tunnekokemukset, esimerkiksi reaktiona nähtyyn ilon ilmaisuun, vaikuttavat tehostavasti ihmisen havainto- ja ajattelutoimintoihin siten että ilon ilmaisun luokittelu nopeutuu. Tätä selitystä tukee se, että epämiellyttävässä tunneympäristössä, jossa positiivisten tunnekokemusten viriäminen on epätodennäköisempää, ilon ilmausten luokittelu hidastui merkitsevästi. Tunneympäristöä muokattiin tässä tutkimuksessa erilaisia hajuja käyttäen. Tutkimus nostaa esille kaksi mielenkiintoista seikkaa inhimilliseen käyttäytymiseen liittyen. Ensinnäkin omat tunnekokemuksemme vaikuttavat keskeisesti varhaisiin havainto- ja ajattelutoimintoihimme ja siihen kuinka havaitsemme ja tulkitsemme toisten ihmisten kasvonilmeitä. Toiseksi ihminen näyttäisi reagoivan erityisen herkästi toisten ihmisten positiivisiin tunneilmaisuihin, ehkä siksi, että positiivisten tunnekokemusten tehokas kommunikaatio edesauttaa ihmiselle tärkeiden sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden syntymistä ja ylläpitoa. Certain facial expressions are universally recognized as signals of discrete emotional states. The recognition of these signals involves perceptual processing of the configuration of key facial features and retrieval of conceptual knowledge linked to the observed expression. These processes may be sensitive to the emotional context. In general, expressions that are congruent with the perceiver s emotional experiences are recognized more efficiently than expressions that are incongruent with the perceiver s emotional experiences. The present series of studies examined the happy face advantage in facial expression recognition. Previous choice-reaction time studies have shown that positive (happy) faces are recognized more efficiently than negative (angry/disgusted/sad) faces. Study I of the present series confirmed this result by showing that happy faces were recognized more quickly than disgusted and sad faces. Moreover, Study I showed that the happy face advantage was not simply due to low-level physical differences between positive and negative faces or to rapid recognition of happy faces based on a single salient facial feature (i.e., a smiling mouth). Study II confirmed that the happy face advantage occurs exclusively at premotoric (cognitive) stages in the stimulus-response processing chain. There were no expression-category effects on response-execution processes. Study III showed that the happy face advantage can be modulated by emotional context: Happy faces were recognized more quickly than disgusted faces in a pleasant odor context, but this happy face advantage disappeared completely in an unpleasant odor context. Clinical depression did not, however, remove the happy face advantage (Study IV). It is suggested that the happy face advantage reflects an effect of both cognitive and emotional factors on facial expression recognition. On the one hand, happy faces are recognized efficiently because they are familiar and unequivocal in meaning (i.e., they share few perceptual and conceptual characteristics with other expressions). On the other hand, subjective positive emotions originating from a positive baseline for affect and/or from positive emotional reactions evoked by observing a happy face may enhance the perception and recognition of happy faces. As a whole, the responsiveness to happy faces may reflect the importance of the communication of positive emotions in human social interaction.