Search

Korkeakoulun opiskelijavalinnan onnistuminen on merkittävää sekä yhteiskunnalle että yksilölle. Kun valintaprosessi onnistuu, opiskelijan opinnot etenevät suunnitellusti ja koulutuksella aikaansaadaan yhteiskunnallista tuottoa. Tärkeää on tunnistaa sellainen valintaprosessi, jolla koulutukseen saadaan parhaat mahdolliset ja riittävän motivoituneet opiskelijat, sillä useiden tutkimusten mukaan alle puolet korkeakoulututkinnon suorittaneista valmistuu optimaalisessa opiskeluajassa ja suuri joukko keskeyttää opintonsa. Opiskelijavalinnan, opintomenestyksen ja opintojen keskeyttämisen yhteyttä käsittelevässä määrällisessä tutkimuksessa keskityttiin Tampereen ammattikorkeakoulun röntgenhoitajakoulutuksen opiskelijavalintaan. Tutkimusaineisto koostuu vuosien 2008–2012 välisenä aikana opinto-oikeuden saaneiden röntgenhoitajaopiskelijoiden valinta- ja opintomenestystä kuvaavista tunnusluvuista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko iällä, sukupuolella, valintatoivesijalla, valintakoeryhmällä tai viiveelle valinnan ja opintojen aloittamisen välillä yhteyttä opintojen keskeyttämiseen tai opintomenestykseen korkeakoulussa ja onko valintakoemenestyksellä tai soveltuvuustutkimuksesta saaduilla motivaatiopisteillä yhteys opintojen keskeyttämiseen tai opintomenestykseen korkeakoulussa. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 24 tilasto-ohjelmalla. Aineistoa tarkasteltiin ensin frekvenssien, keskilukujen ja hajontalukujen avulla. Sen lisäksi muuttujien kuten esimerkiksi taustatietojen, valintakoemenestyksen ja aikaisemman koulumenestyksen sekä opintojen keskeyttämisen ja opintomenestyksen välistä yhteyttä tarkasteltiin ristiintaulukoiden avulla. Khiin neliö –testin avulla testattiin, olivatko saadut erot tilastollisesti merkitseviä. Tulosten mukaan naiset suorittivat miehiä useammin 55 opintopistettä lukuvuoden aikana sekä valmistuivat miehiä paremmin. Valintatoivesijalta yksi valituksi tullut valmistui muilta valintatoivesijoilta tulleita varmemmin. Nuorimmat opiskelijat suorittivat toisena läsnäolovuotenaan muita varmemmin 55 opintopistettä. Menestyminen valintakokeessa ennusti valmistumista ja samalla pienensi riskiä olla aloittamatta opintoja. Vastoin kirjallisuutta aikaisemmalla koulumenestyksellä ei ollut tilastollista merkitsevyyttä opintomenestykseen tai opintojen keskeyttämiseen.

VAKAVA-koe on valtakunnallisen kasvatusalan valintayhteistyöverkoston laatima valintakoe, joka on käytössä seitsemän suomalaisen yliopiston 33 hakukohteessa. VAKAVAn keskeisiä tavoitteita on ollut luoda valintaprosessia keventävä opiskelijavalinnan malli, lisätä yhteistyötä yliopistojen välillä, parantaa uusien ylioppilaiden valituksi tulemisen mahdollisuuksia ja luoda valintaprosessista entistä hakijaystävällisempi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia yhteyksiä ylioppilastutkintotodistuksen, VAKAVA-kokeen ja yliopisto-opinnoissa menestymisen välillä ja selvittää ennustavatko ylioppilastutkintotodistuksen arvosanat valituksi tulemista yliopistoon tai menestymistä VAKAVA-kokeessa tai yliopisto-opinnoissa. Tarkoituksena oli myös selvittää, onko yliopisto-opinnoissa menestyminen yhteydessä menestymiseen VAKAVA-kokeessa. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia myös siihen, miten VAKAVA on onnistunut vastaamaan sille ja valintakokeille yleisemmin asetettuihin tavoitteisiin. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat kaikki VAKAVA-kokeeseen Tampereen yliopistossa vuosina 2009-2011 osallistuneet 1181 hakijaa. Aineisto koostui hakijoiden henkilö- ja taustatiedoista sekä ylioppilastutkintoon, VAKAVA-kokeeseen ja yliopisto-opintoihin liittyvistä tunnusluvuista. Aineistoa analysoitiin pääasiassa logistisen ja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Analyysien perusteella voitiin nähdä, että ylioppilastutkintotodistuksen arvosanoilla oli yhteyttä sisäänpääsyyn ja ne ennustivat jossain määrin valituksi tulemista yliopistoon. Yhteys näytti kuitenkin olevan seurausta ennen kaikkea ylioppilastutkintotodistuksen arvosanoista annettavista todistuspisteistä. Itse VAKAVA-kokeessa menestymiseen ylioppilastutkintotodistuksen arvosanat eivät näyttäneet juuri vaikuttavan. Ylioppilastutkintotodistuksen arvosanojen ei siis voitu sanoa tulosten perusteella ennustavan menestystä VAKAVA-kokeessa. Ylioppilastutkintotodistuksen ja yliopisto-opinnoissa menestymisen väliltä löytyi myös yhteyksiä, mutta tulosten perusteella ei voitu tehdä sellaista päätelmää, että ylioppilastutkintotodistuksen arvosanat ennustaisivat menestymistä myöskään yliopisto-opinnoissa. Myöskään VAKAVA-kokeessa menestymisellä ei näyttänyt olevan vahvaa yhteyttä yliopisto-opinnoissa menestymiseen. Menestymistä selittävät siis jotkin muut tekijät. Tulosten perusteella näytti siltä, että sekä VAKAVA-kokeessa että yliopisto-opinnoissa menestymiseen vaikuttavat tekijät olivat sellaisia, joita ei voitu tämän tutkimuksen muuttujien avulla tarkemmin eritellä. Yhtenä valintakokeessa menestymisen luontevana syynä voidaan kuitenkin pitää hakijan motivaatiota. Teoriataustan valossa myös hakijan sosioekonominen asema, asuinpaikka ja elämäntilanne ovat mahdollisia valintakokeessa menestymisen ja valituksi tulemisen selittäjiä. Yliopisto-opinnoissa menestymisen selittäjiä voivat teoreettisen viitekehyksen valossa olla perhetaustan lisäksi opintourien ohjautuminen ja opintoihin kiinnittyminen. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että VAKAVA on onnistunut tavoitteissaan luoda yliopistojen välille yhteistyötä ja yksinkertaistaa valintaprosessia, mutta valintakokeeseen liittyy yhä monia haasteita. Kasvatusalan valintayhteistyön ja VAKAVA-kokeen kehittäminen yhä paremmaksi ja toimivammaksi näyttäisi edellyttävän käytössä olevien toimien lisäksi vielä ainakin nykyistä parempaa tavoitteenasettelua.

Ulkoisen ja sisäisen toimintaympäristön muutokset edellyttävät puolustusvoimilta jatkuvaa upseerikoulutuksen sekä siihen liittyvien opiskelijavalintojen vaikuttavuuden arviointia. Vuonna 2015 alkavien uusimuotoisten sotatieteiden kandidaatin ja yleisesikuntaupseerin tutkintojen myötä myös opiskelijoiden haku- ja valintaprosessit ovat murroksessa. Vaikka kadetti- ja merikadettikurssin opiskelijavalinnat ovat säännöllisesti julkisen keskustelun kohteena, niin tieteellisten tutkimusten ja artikkelien määrä aiheesta on silti sekä varsin suppea että myös keskenään hieman ristiriitainenkin. Osassa tutkimuksista, joissa on tarkasteltu pääsykoetuloksia suhteessa kadetti- ja merikadettikurssin aikaiseen opinto- ja lyhyen aikavälin työelämämenestykseen puoltaisivat valintamenettelyn toimivuutta. Vastaavasti jyrkimmät vastakkaiset tutkimustulokset tuomitsevat nykyisen upseerisukupolven sangen epäsoveliaaksi puolustusvoimien tarpeisiin nähden. Rajallinen tutkimuskenttä tarjoaa varsin vaihtelevia katsontakantoja, joista jokaisella on niin kannattajansa kuin vastustajansa. Pyrkimykset eri näkemysten yhdistämiseksi lienevät hyödyttömiä pelkästään jo asioiden laajuuden vuoksi, mutta sen sijaan useamman toisistaan riippumattoman tulkinnan rinnakkaistarkastelu on välttämätöntä. Poikkeuksetta ja lopputuloksista huolimatta aihetta käsitelleet tutkimukset ovat kaikki tunnistaneet tarpeen selvittää pidemmällä aikavälillä opiskelijavalinnoissa, opinnoissa ja työelämässä menestymistä, jotta kyetään luotettavasti arvioimaan, kuinka laadukas upseerikoulutuksen opiskelijavalintajärjestelmä on. Suomalaisen korkeakoulukentän ja yhteiskunnan entistä tiiviimpi integraatio asettavat Maanpuolustuskorkeakoulun uusien haasteiden eteen. Kiristyvä kilpailu lahjakkaista opiskelijoista yhdistettynä sotatieteiden kandidaatin tutkinnon erityisiin hakukelpoisuusehtoihin vaatii päämäärätietoista ja yhteistyöhakuista toimintaa. Esimerkiksi sotatieteiden kandidaatin tutkinnon opiskelijavalintojen kannalta yksi kriittisimmistä vaatimuksista hakijoille – reservin upseerin koulutus joko suoraan varusmiespalveluksessa tai reservin aliupseereiden osalta joukkueenjohtajakurssilla hankittuna – voi olla myös mahdollisuus. Onnistuneet johtajavalinnat yhdistettynä sen jälkeisiin positiivisiin kokemuksiin varusmiespalveluksessa on valttikortti, jota muilla yliopistoilla tai korkeakouluilla ei ole. ABSTRACT The educational and training culture at the Finnish Defence Forces is determined by the overall security environment together with both the external and internal operating environment. Therefore the Finnish Defence Forces have been busy re-evaluating its processes in the name of quality, efficiency and cost-effectiveness. The student selection process is evolving, because of the renewed degrees of the Bachelor of Military Sciences and the General Staff Officers will be enforced in 2015. Despite of active public debate, the scientific research on the Finnish National Defence University and its cadets´ selection process is heterogeneous, but unfortunately very limited also. So far, the studies and reports concerning the Finnish cadets´ selection process are mainly based on quantitative methods and have viewed the correlation between selection phase, academic achievement and the first tasks as a young officer. Those studies have been proved the good functionality of the Finnish cadets´ selection process. On the other hand, for example a dissertation from the year 2012 presents rather strongly that nowadays suitable people are not selected [SIC read took in] to the Finnish National Defence University. The dissertation challenges the Finnish National Defence University to a self-critical review by claiming that cadet’s and young officers´ academic and strategic capabilities are weaker than civilian university-level students’. It can be noted that the conducted studies offer conflicting visions, which each of them have both supporters and opponents. Without exception and regardless of the final results of the studies and surveys they all have recognized the need to explore the phenomena by the varied methods and longer temporal dimension in order to reliably estimate the quality of the Finnish National Defence University´s student selection system. Attempts to bring the different views closer together are probably unnecessary just for the scale of the matter. However, the parallel reviewing of several independent interpretations is crucial to widen the field. Closer co-operation than ever before between the Finnish universities and society sets totally new challenges to the Finnish National Defence University. All student selections are subject to the values and interests of the pursuing organization, because who would not want to get the most talented students to their educational institutions. However, concerning the cadets´ selection process it should be particularly taken into account because of the specific eligibility prerequisites of the applicants. On the other hand, one of the most important requirement for candidates is the training and education of the reserve officer – either gained directly in the conscript training or in the case of reserve non-commissioned officers at the team leader course – is also both a real challenge and a great possibility. The conscript training enables a unique option compared to other universities to recruit and select the most suitable applicants to the Finnish National Defence University. After all, in this instance the case is simple: to scout out the best by providing excellent reserve officer and reserve non-commissioned officer training and education.

Tutkielmani tarkastelee matematiikan ja tilastotieteen koulutusohjelman valintakokeiden kehitystä vuosina 2003-2012. Selvitän tutkimuksessani valintaperusteiden, valintakokeiden rakenteen ja valintakoetehtävien muutoksia kymmenen vuoden aikana. Painotun vertaamaan valintakoetehtäviä lukion pitkän matematiikan opetussuunnitelman perusteiden mukaiseen kurssijakoon sekä analysoin tehtävien tasoa vuosien aikana. Lisäksi tarkastelen yliopistoon hakeneiden, valintakokeisiin osallistuneiden, niiden kautta yliopistoon hyväksyttyjen ja yliopistoon kirjoittautuneiden määrän muutoksia kymmenen vuoden aikana. Teoriaosuudessa keskityn matemaattisen tiedon, ajattelun ja osaamisen kuvaamiseen. Tutkimusmetodina käytän sekä laadullista että määrällistä tutkimusta. Analysoin valintakoetehtävät sisällönanalyysin mukaisesti. Kvantitatiivisen analyysin avulla tarkastelen valintakoetehtävistä saatuja pisteitä sekä hakijatilastoissa olevaa dataa. Verratessani eri matematiikan sisältöalueiden osaamista yhdistän molempia metodeja. Tämän tutkimuksen perusteella valintakokeissa on havaittavissa kolme selkeää kautta kymmenen vuoden aikana: 1) valintakoekirjan ja tilastomatematiikan kausi, 2) erilaisten kokeilujen kausi sekä 3) valtakunnallisten valintakokeiden kausi. Valintakoetehtävien taso on vaihdellut paljon kymmenen vuoden aikana, mutta vakiintunut valtakunnallisten valintakokeiden myötä. Samoin tehtävien jakautuminen matematiikan eri sisältöalueisiin on ollut tasaisempaa valtakunnallisiin valintakokeisiin siirtymisen jälkeen. Valintakokeissa menestyminen on noudattanut samaa linjaa tehtävien vaikeustason mukaan: mitä vaikeampi koe on ollut, sitä heikommin siinä on menestytty. Valintakokeiden kautta yliopistoon kirjoittautuneiden määrä on romahtanut valtakunnallisten valintakokeiden myötä. Nykyisin valintakokeiden rooli opiskelijavalinnassa on pieni mutta tärkeä, sillä valintakokeiden avulla mahdollistetaan tasavertainen mahdollisuus jokaiselle hakukelpoiselle päästä opiskelemaan yliopistoon aiemmasta koulumenestyksestä riippumatta.