Search

Artikkelissa hahmotellaan materiaalitajun käsitettä kuluttajien ja materiaalien välisenä, tilanteisena, aktiivisena ja vastavuoroisena suhteena. Tavoitteena on luoda uutta ymmärrystä kuluttajien materiaalisuhteista osana kestävää kulutusta. Käsitteellisesti materiaalitaju rakentuu suhteessa lukutaidoista käytävään keskusteluun ja sen kritiikkiin. Ammentamalla teoreettisia vaikutteita uusmaterialismista ja pragmatismista, materiaalitajun käsite korostaa materiaalisuhteiden tilanteista, vuorovaikutteista, kehkeytyvää ja jännitteistä luonnetta. Lisäksi materiaalitaju rakentaa ymmärrystä siitä, miten kuluttajat luovasti oppivat ja muuttavat tapojaan olla vuorovaikutuksessa materiaalien kanssa. Materiaalitaju tuo kestävän kulutuksen tutkimuksen keskusteluun aiempaa vahvemmin ajatuksen materiaalien aktiivisista toimijuuksista sekä materiaalisuhteiden monenlaisista yhteenliitännöistä kuluttajien arjessa. Artikkelissa määrittelemme materiaalitajun käsitteen neljän ulottuvuuden (tilanteisuus, ajallisuus, eloisuus, kehollisuus) kautta, joihin kytkien hahmottelemme neljä kestävyyteen liittyvää empiiristä esimerkkiä pyrkimyksenämme luoda pohjaa materiaalitajun soveltamiselle jatkossa., The article outlines the concept of material sense as an active and situational relationship between consumers and materials. The aim is to create new understanding of consumers' relations with materials as part of sustainable consumption. On the conceptual level, material sense is built upon the discussions and critique of literacy. Through drawing theoretical influences from pragmatism and neo-materialism, the concept of material sense emphasises the momentary, relational, open-ended, and lively nature of interrelationships with materials. In addition, material sense builds an understanding of how consumers creatively learn and change their ways of interacting with materials. The concept of material sense introduces into sustainable consumption research more strongly than before the idea of active agencies of materials and a wide range of interfaces between material relationships in the daily life of consumers. In the article, we define material sense through four dimensions (situationality, temporality, liveliness, corporeality), in relation to which we outline four sustainability related empirical examples as a foundation for applied research in the future.

The circular economy (CE) can be a driver for sustainability and CE can be promoted and supported by the creation of new and innovative business models, which embed CE principles into their value propositions throughout the value chains. This study focuses on the environmental value propositions of the CE business models. The term environmental value proposition refers here to an absolute value being a promise of environmental improvement, which a company provides to the environment by its impacts throughout the whole value chain. The aim of this study is to outline a framework for evaluating the environmental value propositions of CE business models. The framework consists of an environmental value propositions table (EVPT) and a step-by-step approach towards an evaluation process. The framework was tested in three CE business model cases. The outlined framework enables a better understanding of circular economy principles, combining them with the environmental value proposition. With the framework, companies can plan and design new CE business models or they can verify intended environmental benefits and analyse their contribution to sustainability. The biggest challenges, when applying the framework, were related to the estimation of environmental benefits gained from the environmental value propositions at the system level. In the future, intensive scientific work should concentrate on developing environmental assessment methods specifically for companies developing new CE business models. Post-print / final draft