Search

publishedVersion Non

Artikkelissa käsitellään Tor-verkossa sijaitsevassa Sipulitori-palvelussa käytyä keskustelua huumeista vieroittautumisesta ja huumeiden käyttäjän omaan terveyteen liittyvistä kysymyksistä. Hypoteesina on, että Tor-verkossa sijaitsevan palvelun yhteisölliset piirteet ja anonymiteetti madaltavat kynnystä hankkia tietoa arkaluontoisista asioista. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat: 1) millaista vertaistukea ja -tietoa Tor-verkon keskustelijat etsivät huumeiden käytön lopettamiseen ja oman terveyden parantamiseen? 2) kuinka päihdetyöntekijöiden antamaan apuun ja neuvoihin suhtaudutaan? ja 3) millainen on anonyymin Tor-verkon merkitys keskustelujen valossa terveystiedon ja huumeiden käytön lopettamisen näkökulmasta? Tutkimusaineisto koostuu Tor-verkossa sijaitsevan Sipulitorin terveyteen ja huumeiden käytön lopettamiseen liittyvistä keskusteluista Terveys ja Kuiville -osioissa. Materiaaliin sisältyy kaikkiaan 723 Kuiville-langan ja 399 Terveys-langan viestiä. Tutkimusote on netnografinen, ja aineisto on analysoitu kvantitatiivista ja kvalitatiivista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tutkimuksessa korostui anonyymin keskustelun ja vertaistuen merkitys. Käyttäjät halusivat vertaistukea ja toisaalta arvostivat palvelussa saamaansa päihdealan ammattilaisten apua, joka perustui siihen, ettei käyttöä tai elämäntapaa tuomittu. Apua haettiin ennen muuta jostain tietystä huumausaineesta vieroittautumiseen, ei välttämättä huumeiden käytön täydelliseen lopettamiseen. Myös eri aineiden ristikkäisvaikutuksista, injektoinnista ja vieroitusoireiden minimoinnista haluttiin tietoa.

publishedVersion

publishedVersion

in English: Migration and diversity in official curricular descriptions of university social work and UAS social services education in Finland Here we reveal patterns and themes about migrancy and migration-related diversity derived from official curricular descriptions of social work and social services education in Finland. How is migrancy understood in relation to cultural homogeneity, the welfare state and equality narratives? Our material consists of catalogue material, including syllabi and program descriptions from six universities (in Finnish and Swedish) and five Universities of Applied Sciences (in Finnish, Swedish and English). The analysis consists of identification, and abductive elaboration, of overt and covert themes in the material. The conclusion is that migration is not presented in light of human and societal diversity but as a special question pertaining to “others.” Moreover, courses on migration are usually optional. This delimits recognition of structural inequalities in social service systems. Artikkelissa kysytään, millaista ymmärrystä siirtolaisuudesta ja siihen kytkeytyvästä moninaisuudesta tuotetaan sosiaalityön yliopisto- ja sosionomi (AMK) -koulutusten opetussuunnitelmissa sekä miten siirtolaisuus suhteutuu yhtenäiskulttuuria, hyvinvointivaltiota ja yhdenvertaisuutta koskeviin kertomuksiin. Aineistona ovat lukuvuonna 2017–2018 voimassa olleet sosiaalityön opetussuunnitelmat kuudessa yliopistossa (suomi ja ruotsi) sekä sosionomi (AMK) -koulutuksen opetussuunnitelmat viidessä ammattikorkeakoulussa (suomi, ruotsi, englanti). Analyysimenetelmänä on laadullinen abduktiivinen sisällönanalyysi. Tulosten perusteella siirtolaisuudesta ei yleensä puhuta osana elämän ja yhteiskunnan moninaisuutta vaan erilliskysymyksenä. Siten käsitys yhtenäiskulttuurista ja palveluiden tasa-arvoisuudesta voi jatkua. Lisäksi siirtolaisuusteemat sijoittuvat yleensä valinnaisille erityiskursseille. Tämä voi vaikeuttaa palvelujärjestelmän rakenteellisen eriarvoisuuden tunnistamista.

Pääkirjoitus publishedVersion Non

publishedVersion

Tarkastelemme artikkelissa tiedon yhteistuottamista asuinalueiden kehittämisessä. Asuinalueiden kehittämishankkeet tuovat yhteen erilaisia toimintakulttuureita, toimijoita ja tiedon muotoja, mikä synnyttää tarpeen tarkastella, millaisen tiedon tai kenen asiantuntijuuden pohjalta asuinalueita kehitetään ja millaisia menetelmiä ja valmiuksia tämä edellyttää. Tarkastelemme kahdessa tamperelaisessa lähiökehittämishankkeessa, miten tietoa asuinaluekehityksessä yhteistuotetaan. Tesoman osallistuvan budjetoinnin ja Annala-Kaukajärven yhteiskehittämishankkeen aineisto on kerätty toimintatutkimuksella ja havainnoimalla. Jäsennämme tiedon yhteistuottamisprosessia teema-areenan käsitteellä teeman luonnetta ja kontekstia, toimijoita, vuorovaikutuksen paikkoja ja keskustelun kulkua analysoimalla. Tiedon yhteistuottaminen edellyttää organisaatiolta epävarmuuden sietoa ja yhteistuottamisen ymmärtämistä kahdensuuntaisena vuorovaikutusprosessina. Se vaatii resursseja, vastuiden määrittelyä ja strategista suunnittelua. Organisaatioiden sisäiset vuorovaikutus- ja viestintäprosessit ja tiedon yhteistuotannosta vastaavien ammattilaisten vuorovaikutustaidot vaikuttavat prosessin onnistumiseen.

Tässä artikkelissa kysymme, miten koti tilana tukee ja haastaa psykososiaalisesti orientoituneen katkaisuhoidon käytäntöjä. Tutkimuksen metodologinen kehys nojaa kodin maantieteen perinteeseen. Lähestymme kotia monimerkityksellisenä kulttuuristen, materiaalisten, emotionaalisten ja sosiaalisten merkitysten läpäisemänä tilana. Tutkimusaineisto on kerätty vuonna 2018 liikkuvalla etnografialla suomalaisesta kotikatkopalvelusta. Se koostuu kahdeksalla kotikäynnillä nauhoitetusta asiakas-työntekijävuorovaikutuksesta. Tutkimus havainnollistaa, kuinka kotia merkityksellistetään paitsi asiakkaan yksityisenä tilana, myös päihdetyön toteuttamisympäristönä. Koti elementteineen ja rutiineineen luo turvallisen ja häpeältä suojaavan sekä autonomiaa ja tukea antavan tilan juomisen lopettamiselle, mutta edellyttää asiakkaalta tietoisuutta tilaan liittyvistä juomista laukaisevista tekijöistä sekä omasta vastuustaan osana kotona toteutettavaa katkaisuhoitoa. publishedVersion

Puolet suomalaisista hoiva-alan ammattilaisista vanhuspalveluissa kokee, että teknologia ei paranna heidän mahdollisuuksiaan tehdä työtään hyvin. Moninäkökulmaista ymmärrystä teknologian käytöstä hoivatyössä on edelleen niukasti. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitajien, johtajien ja teknologian kehittäjän käsityksiä digitaalisen toiminnanohjausjärjestelmän käytöstä tehostetun palveluasumisen yksikössä. Aineistona oli 11 teemahaastattelua, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineiston analyyttisenä lukutapana hyödynnettiin affordanssiteoriaa. Tutkimuksessa havaittiin, että toimijat mieltävät saman järjestelmän päätehtävän eri tavoin: hoitajat päivittäisten työsuoritteiden tukijärjestelmänä, johtajat asiakastietojärjestelmänä ja teknologian kehittäjä hoidonohjausjärjestelmänä. Lisäksi toimijat kuvasivat järjestelmän avaamia toimintamahdollisuuksia ja rajoitteita osittain eriävillä tavoilla. Hoitajien näkökulmasta järjestelmä helpottaa oman työn johtamista ja organisointia mutta rajoittaa ammattilaisen autonomiaa ja joustavuutta asiakaskohtaamisissa. Teknologian kehittäjän ja johtajien näkökulmista järjestelmä tukee palveluiden kokonaisvaltaista sujuvuutta, jota kuitenkin rajoittaa tietojärjestelmien puutteellinen integraatio. Eri käyttäjien työtehtävät ja työn tavoitteet ovat erilaisia, joten he kokevat merkityksellisiksi toiminnanohjausjärjestelmän eri toimintamahdollisuudet. Nämä eri toimijoiden kokemat tarjoumien ja rajoitteiden rajapinnat voivat luoda teknologian käyttötilanteissa jännitteitä ammattilaisten työn arkeen. Digital ERP system - support or constraints for elderly care? Half of Finnish care professionals in elderly care services feel that technology does not enable them to do their work well. There is still a lack of multi-faceted understanding of the use of technology in care work. The purpose of this study was to explore the perceptions of caregivers, managers, and a technology provider about the use of a digital enterprise resource planning (ERP) system in a residential elder care unit. The empirical data consisted of 11 thematic focused interviews. As an analytical approach, we used data-driven content analysis and affordance theory as an interpretative framework. The study found that different professional groups perceive the main function of the same system in different ways: caregivers as a support system for daily tasks, managers as a client information system, and a technology provider as a care management system. In addition, each party described the possibilities and constraints of use in different ways. From the professionals’ perspective, the system helps to facilitate the management and organisation of their own work but limits their professional autonomy and flexibility to make their own decisions concerning clients’ situational needs during the encounters. From the perspective of the technology provider and managers, the system supports the administration of the work tasks and services but is limited by the lack of its integration into other information systems in use. The results indicate that different users have different work tasks and work objectives, and therefore the different functionalities of the ERP system become relevant for them. The use of ERP may thus be manifested in care work as tensions between the possibilities and restrictions that the use of technologies creates in everyday care work.

Tutkimme aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden (palkkatuetun työn, kuntouttavan työtoiminnan, työkokeilun ja työvoimakoulutuksen) yhteyttä pit - käaikaistyöttömien hyvinvoinnin muutokseen. Hyvinvoinnin mittareina käytimme psyykkistä toimintakykyä (GHQ:ta) ja itsearvioitua terveyttä. Selittävät muuttujat olivat sukupuoli, ikä, perherakenne, koulutus, toimenpiteen tyyppi ja kokemus sen hyödyllisyydestä sekä hyvinvointi ennen toimenpiteisiin osallistumista. Aineisto ke - rättiin kyselytutkimuksella ennen henkilön osallistumista toimenpiteeseen ja sen jälkeen (n = 138). Koko aineiston tasolla muutokset eivät olleet tilastollisesti mer - kitseviä. Sen sijaan alaryhmittäisessä tarkastelussa tilanne muuttui. Hyvinvointi parani merkitsevästi niillä, joilla se ennen toimenpiteeseen osallistumista oli luoki - teltavissa heikentyneeksi. Työvoimapolitiikan normaaleilla toimenpiteillä on suo - tuisia vaikutuksia hyvinvointiin juuri niiden ihmisten keskuudessa, joilla hyvinvoin - nin vajeet ovat lähtötilanteessa ilmeisimmät. Tässä mielessä siis hyöty näyttää kohdentuvan oikeudenmukaisesti. Lisäksi toimenpiteiden laadulla oli merkitystä. Positiivisia hyvinvointivaikutuksia oli nimenomaan toimenpiteillä, joita työttömät pitivät omaa osaamistaan, työllistymismahdollisuuksiaan, itseluottamustaan, elä - mäntilannettaan ja taloudellista tilannettaan parantavina. Tällaisia kokemuksia oli palkkatukityötä tehneillä enemmän kuin muihin toimenpiteisiin osallistuneilla. Kokonaisuudessaan tulokset korostavat työttömien omien toiveiden ja tavoitteiden vakavasti ottamista toimenpiteiden tehokkuuden takaamiseksi. Lisäksi tutkimus - tuloksemme täydentävät ja täsmentävät aikaisempia teorioita ja havaintoja aktivointi toimenpiteiden merkityk publishedVersion

Artikkelissa tarkastellaan toukokuussa 2019 käynnistyneen #MinäMyösSynnyttäjänä-kampanjassa julkaistujen synnytysnarratiivien (N=30) pohjalta synnytysväkivalta-kokemusta ja synnyttäjien kohtaamisia synnytyksen ammattilaisten ja sairaalainstituution kanssa sekä pohditaan synnyttäjien kokemuksen merkitystä muutosvoimana. Tarinoita analysoidaan narratiivisesti osana historiallista tilannetta, jossa synnyttäjät kokemuksensa tarinaksi kirjoittamalla osallistuvat synnytyksen, väki-vallan ja synnytyshoidon määrittelyyn. Aktivistit asettivat kiistanalaiseksi itsemääräämisoikeuden toteutumisen potilaislain määrittämällä tavalla. Näin suomalaiset synnyttäjät liittyivät osaksi 2000-luvun alusta alkaen ympäri maailmaa aktivoituneita synnytysväkivallan vastaisia liikkeitä, joiden pyrkimyksenä on vahvistaa naisille autonomia ja itsemääräämisoikeus myös raskauden ja synnytyksen aikana. Tarkastelen syntynyttä asetelmaa kokemuksen, kamppailun ja hoitorationaliteetin rajaamalla alueella keskittyen häpeään sekä objektivoivien käytäntöjen ja itsemääräämisoikeuden väliseen suhteeseen. Huomio kiinnittyy objektivoinnin ja itsemääräämisoikeuden väliseen ristiriitaan ja kysymykseen, voivatko objektivointi ja aktivistien pyytämä itsemääräämisoikeus toteutua rinnakkain.

publishedVersion

Itsenäistymässä olevien nuorten aikuisten asemaa yhteiskunnassa määrittävät erityisesti koulutukseen ja työelämäsiirtymiin liittyvät instituutiot. Lisäksi itsenäistyminen nivoutuu yhteiskunnan tukijärjes- telmiin, terveys- ja sosiaalipalveluihin sekä osallistumiseen kansalaisena. Artikkelissa tarkastelen itsenäistymiseen tukea hakeneiden nuorten aikuisten kokemuksia heidän mahdollisuuksista toimia yhteiskunnan institutionaalisessa järjestelmässä, joita lähestyn kansalaispätevyyden käsitteen avulla. Laajennan kansalaispätevyyden tulkintaa poliittisen osallistumisen kokemuksista kansalaisuuden arkisiin ilmenemismuotoihin ja merkityksiin nuorten aikuisten elämässä. Aineisto koostuu 18–24-vuotiaiden nuorten aikuisten haastatteluista (N=17), joissa he pohtivat elämänkulkuaan. Artikkeli osoittaa, että nuorten aikuisten elämässä kansalaispätevyys on ymmärrettävä laajasti yhteiskunnassa toimimisen mahdollisuuksina. Kansalaispätevyys on kyvykkyyttä vaikuttaa omaan elämään ja tunne kuulumisesta yhteiskuntaan. Se on myös itsenäisen elämän taito, joka vaatii harjoittelemista ja tukea. Institutionaalinen järjestelmä ei aina tunnista tukea hakevien nuorten aikuisten pyrkimyksiä, mikä heikentää heidän kansalaispätevyyden kokemustaan ja institutionaalista järjestelmää kohtaan tuntemaansa luottamusta.

Kalajoki Clash. The Last People’s Rebellion in 1953 Nothing exceptional happened in front of the youth association building in Kalajoki on 9 September 1953. There was a minor confrontation between regional police forces and local youth, but hundreds of similar events happened in small municipalities across Finland. The event took about ten minutes, nobody was seriously hurt, and collective feelings quickly calmed down. However, after extensive investigations, the regional prosecutor thought otherwise and prosecuted half a dozen local men for rebellion against the state in January 1954. The district court agreed. The municipality was shocked, and the Finnish society was taken by surprise. The case ended up in Supreme Court. This book analyses why and how the last rebellion in the history of Finland occurred in a tiny municipality on the west coast of Finland. The analysis is based on historical microsociology that integrates the insights of microhistory and microsociology into event structure analysis and collective memory studies.

publishedVersion

Ihmisten elämäntilanteiden erilaisuus ja eriarvoisuus ovat aina läsnä yhteiskuntapoliittisissa keskusteluissa. Marginaalissa eläminen voi tarkoittaa asunnottomuutta, sairastumista, työttömyyttä ja oman paikkansa etsimistä, kun tuntuu, että muut elävät arjessaan normaalia elämää. Tavallisuutta, normaalia, hyväksyttyä tai valtavirtaa ei kuitenkaan ole olemassa ilman marginaalia. Marginaalisuus ja marginaaleihin liittyvät kysymykset ovat sosiaalityön ydintä ja aina ajankohtaisia tutkimusaiheita. Sosiaalityö yhteiskunnan marginaaleissa valottaa moniulotteisesti konstruktionistista tutkimusotetta soveltaen sosiaalityön ja marginalisaation välisiä kytkentöjä. Teoksessa tuotetaan eri näkökulmista uutta tietoa marginalisaatiosta painotuksen ollessa aikuisten parissa tehtävässä sosiaalityössä, sen käytännöissä ja kohderyhmissä. Lisäksi teoksessa tarkastellaan ajankohtaisia marginalisaatioon liittyviä yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niiden seurauksia. Kirja kutsuu kriittiseen itsereflektioon erityisesti käytettyjen käsitteiden ja kategorioiden sekä niihin kytkeytyvän vallankäytön suhteen. Teos soveltuu erityisesti sosiaalityön ja muiden yhteiskuntatieteiden tutkijoiden ja opiskelijoiden sekä sosiaalialan ammattilaisten käyttöön.

Tulosperusteiset rahoitussopimukset ovat rantautuneet Suomeen uutena politiikkainstrumenttina, jonka keskiössä on taloudellisen tuottavuuden ja yhteiskunnallisen tai ekologisen vaikuttavuuden yhtäaikainen tavoittelu. Sopimuksia on toistaiseksi hyödynnetty niin Suomessa kuin globaalistikin lähinnä sosiaalisten ongelmien ratkaisemisen parissa, mutta viime aikoina ajattelumallia on pyritty soveltamaan myös ympäristöpolitiikassa. Tästä yksi esimerkki on vuodesta 2017 lähtien Lounais-Suomeen suunniteltu Ravinne-EIB (environmental impact bond). Tarkastelemme tässä artikkelissa, miten asiantuntijat, jotka osallistuivat Ravinne-EIB:in suunnittelutyöhön, kehystivät EIB:iä suhteessa siihen, miten se kontribuoisi ravinnekuormien aiheuttaman Itämeren rehevöitymisen ympäristöongelman ratkaisemiseen. Tunnistamme toteuttamiemme asiantuntijahaastattelujen perusteella kolme toistensa kanssa risteävää kehystä, joiden kautta EIB piirtyy eri tavoin sen havitteleman sosioteknisen muutoksen strategiansa kannalta: vaikuttavuusinvestoimisen soveltamisen kehys, ympäristötukipolitiikan haastamisen kehys ja kokeilukulttuurin jatkamisen kehys. Analysoimalla näiden kehyksien jäsentymistä suhteessa toisiinsa osallistumme keskusteluihin koskien sitä, miten politiikkainstrumentit kuten EIB:it voivat toimia osana transformatiivista politiikkaa.

Toimijaverkostoteoreetikko Michel Callonin ajattelusta liikkeelle lähtenyt performatiivisuuden tutki-musohjelma on kahden viime vuosikymmenen aikana saavuttanut merkittävän aseman taloutta tarkastelevan yhteiskuntatieteen kentällä. Ohjelma on kohdannut viime vuosina kuitenkin myös kritiikkiä sen tavasta tarkastella taloudellisia ilmiöitä ensisijaisesti yhdestä suunnasta, talouden tiedekytkennän kautta. Osallistumme artikkelillamme tähän Callonin tutkimusohjelman päivittämisestä käytävään keskusteluun: Avaamme ensin ohjelman ydinsisältöjä ja pureudumme sille rakentuviin tapaustutkimuksiin, joiden kohteena on yksi vastuullisen liiketoiminnan uusimmista muodoista, vaikuttavuusinvestoiminen. Peilaamme tämän jälkeen tutkimusten antia ja performatiivisuuden tutkimusohjelmaan sisältyviä ohjeistuksia omaan tapaustutkimukseemme, jonka kohteena on Sitran pyrkimys kotouttaa vaikuttavuusinvestoiminen Suomeen. Osoitamme tarkastelumme pohjalta, että keskittyminen taloustieteen performatiivisuuteen jättää muut vaikuttavuusinvestoimisessa keskeiset performatiivisuuden muodot katveeseen. Luonnostelemme tältä pohjalta moniperformatiivisuudeksi kutsumaamme tutkimustapaa. Ajatus tutkimuksellisesta moniperformatiivisuudesta vastaa Callonin ohjelman päivittämistarpeeseen havainnoimalla ilmiöitä eri arvottamisen muotojen, järkeilytyylien ja perustelumallien yhdistelminä.

Ammattiin opiskelevien nuorten terveyskäyttäytyminen on ollut huolenaiheena lukuisissa tutkimuksissa ja terveyden edistämistyössä, mutta sitä ohjaavista sosiaalisista merkityksistä ja käytännöistä tiedetään vähän. Tutkimme fokusryhmähaastatteluiden avulla ja kehysanalyysiä hyödyntäen, mistä näkökulmista ja millaisten merkitysten varassa ammattiin opiskelevat kehystävät toimintatapoja ja käytäntöjä, joilla tiedetään olevan terveysvaikutuksia: tupakointia, alkoholin käyttöä, liikuntaa sekä kasvisten syöntiä. Näkökulmana hyödynnämme terveyden lukutaidon keskusteluita, jotka kytkevät terveyteen liittyvän tai vaikuttavan käyttäytymisen osaksi muuta elämäntapaa, näkemyksiä ja kokemuksia. Analyysin perusteella ammattiin opiskelevat eivät tulkitse terveyteen vaikuttavia käytäntöjä somaattisen terveyden tai terveellisyyden näkökulmasta. Sen sijaan heidän näkökulmissaan korostuvat tarkasteltujen tilanteiden sosiaaliset ulottuvuudet, toimintojen kytkeytyminen osaksi arkielämän rutiineja ja etenkin kasvisten syömisen osalta sen sopivuus omaan kulttuuriseen identiteettiin. Analyysi kertoo, että terveyden viitekehys sinänsä on ammattiin opiskeleville epärelevantti. Toisaalta tulosta voidaan tulkita ammattiin opiskelevien herkkyytenä sosiaalisen osallisuuden ja kiinnittymisen teemoille, millä on tutkimusten mukaan myös vahvoja terveysvaikutuksia. Tämä haastaa laajentamaan terveyden, terveyden lukutaidon sekä terveyden edistämisen kenttää somaattisesta terveydestä sekä sen päämäärärationaalisesta tavoittelusta sosiaalisiin suhteisiin, arjen rutiineihin ja käytäntöihin sekä näiden tukemiseen.

Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla kehitetään maahan muuttaneiden koulutus- ja työllistymispolkuja siten, että heidän työllisyysasteensa nousee ja yhteiskunnallinen osallisuutensa paranee. Menetelminä olivat kirjallisuuskatsaus, rekisteritutkimus, kysely, asiantuntija-, fokusryhmä- ja tapaustutkimushaastattelut, maakunnallinen ja kansainvälinen tarkastelu, avoin arviointi sekä työpajatyöskentely. Tutkimuksen moninäkökulmaisuus ja -menetelmäisyys toteutettiin analyyttisenä integraationa. Tuloksiin perustuen annettiin seuraavat suositukset: - Systematisoidaan osaamisen kartoittamista ja parannetaan sen kattavuutta. - Luodaan yhtenäinen tietojärjestelmä, joka palvelee toimijoiden välistä tiedonvaihtoa. - Lisätään kotoutumiskoulutuksen joustavuutta, jotta se soveltuu paremmin erilaisiin elämäntilanteisiin ja tarpeisiin. - Otetaan eri asiakasryhmien tarpeet palvelujen kehittämisessä tietoisemmin huomioon ja parannetaan toimijoiden kokonaiskuvaa palveluista. - Ylläpidetään palvelutarjonnan ja -kysynnän alueellista tilannekuvaa ja alueellisia yhteistyöfoorumeita. - Parannetaan asiakaspalautteen hyödyntämistä sekä vahvistetaan asiakkaiden toimijuutta palvelujen käyttäjinä ja kehittäjinä. - Järjestellään TE-palveluita siten, että ne palvelevat tehokkaammin maahan muuttaneita. - Kannustetaan ja tuetaan työnantajia maahan muuttaneiden työllistämisessä.

publishedVersion

acceptedVersion

Media-ala ja media alalla tehtävä työ ovat digitalisoituneet nopeasti. Artikkelissa tarkastellaan, miten erityisesti toimitustyön digitalisoitumista käsitellään työmarkkinajärjestöjen ulostuloissa. Millaisena ongelmana digitalisaatio esitetään? Millaisiin oletuksiin ja olosuhteisiin tämä representaatio perustuu? peerReviewed

publishedVersion Non

Sisäilmaongelmien yhteys erilaisiin terveysongelmiin on edelleen osittain kiistanalainen. Tämä voi vaatia sisäilmasta oireilevilta tai sairastuneilta tavallista intensiivisempää identiteettityötä. Analysoimme tässä tutkimuksessa diskurssianalyyttisestä näkökulmasta, millaisia erilaisia identiteettejä vastaajat tuottivat, kun he kirjoittivat kokemuksistaan työpaikkansa sisäilmaongelmista. Esseeaineisto oli kerätty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kautta (N=20 vastaajaa). Tunnistimme kuusi erilaista identiteettiä, joissa kussakin kirjoittaja haki eri tavoin moraalista tunnustusta itselleen: normaali yksilö, hyvä ihminen, rationaalinen toimija, oikeutettu uhri, kärsimyksen viisastama ja yhteisten oikeuksien ajaja. Identiteetit erottuivat toisistaan sen mukaan, kuinka eroa sairastuneen ja terveiden välille rakennettiin, korostiko kirjoittaja niissä yksilöllisiä ominaisuuksia vai ryhmäjäsenyyksiä, kuinka heikkoja tai vahvoja toimijuuksia identiteetit tarjosivat ja mitä erilaisia stigmoja niillä pyrittiin torjumaan. Sama vastaaja saattoi tuottaa useaa erilaista identiteettiä, ja identiteettityötä leimasi tasapainottelu niiden eri muotojen välillä. Sisäilmaongelmista kärsivien potilaiden kunnioittava kohtaaminen edellyttää terveydenhoitohenkilökunnalta ymmärrystä potilaiden haastavasta identiteettityöstä ja niistä stigmoista, joita identiteettityöllä pyritään torjumaan.

Tässä artikkelissa tarkastelen ammattimaisen äitiysbloggaamisen ihanteita ja käytäntöjä esimerkkinä uuden työn tarjoamista lupauksista ja toisenlaisesta elämisen tavasta. Millaista blogityön ympärille rakentunut elämä on, millä tavoin se palkitsee, mitkä ovat sen ehdot ja hinta? Näihin kysymyksiin etsin laadullisen tutkimuksen menetelmillä vastauksia bloggaajien haastatteluista. Haastattelemieni äitiysbloggaajien kuvaamassa arjessa työ ja intiimi sulautuvat yhteen ja muokkaavat sekä toisiaan että työtä tekevää ihmistä. Vanhemmuus ja perhe-elämä eivät jää työn ulkopuolelle, vaan ne tulevat osaksi sekä työn sisältöjä että käytäntöjä. Tämä mahdollistaa toisaalta kokemuksen autonomiasta ja vertaistuesta ja voi toisaalta tuottaa arkeen kitkaa sekä riittämättömyyden ja uupumuksen kokemuksia. Tutkimukseni valossa blogityön merkityksellisyys syntyy sen tarjoamasta mahdollisuudesta tulla oman arkensa toimijaksi ja rakentaa omaehtoista elämää tilanteessa, jossa autonomiaa voi muutoin olla vaikea saavuttaa. Äitiysbloggaamisen kaltaisen uuden työn vetovoima siis kytkeytyy työn tarjoamiin autonomian, tekijyyden ja vertaistuen kokemuksiin mutta myös siihen, millaisia toimijuuden ja itsemääräämisen mahdollisuuksia pienten lasten äideille on yhteiskunnassa tarjolla.

Nuorten työntekijöiden työkyvyttömyys muodostaa suuren riskin tulevaisuuden työnteolle ja työurien pidentämiselle. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorilla, alle 35-vuotiailla, työntekijöillä on paljon sairauspoissaoloja. Erityisen paljon nuorilla työntekijöillä on toistuvia lyhyitä ja mielenterveyssyistä johtuvia sairauspoissaoloja. On myös alustavia viitteitä siitä, että nuorten työntekijöiden sairauspoissaolot olisivat hiljattain kääntyneet nousuun. Tämän tutkimushankkeen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa nuorten työntekijöiden työterveyshuollon palvelujen käyttökuvioista ja näiden palvelujen käytön yhteydestä myöhempiin, pitkäkestoisiin, mielenterveyssyistä johtuviin sairauspoissaoloihin. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Helsingin kaupungin 18–34-vuotiaat työntekijät (N = noin 13 000 per vuosi), joiden työterveyshuollon palvelujen käyttöä ja sairauspoissaoloja seurattiin rekistereistä vuodesta 2004 vuoteen 2015. Vastaavaa, sekä työterveyshuollon käyttötiedot että työsuhteisiin liittyvät tiedot sisältävää aineistoa ei ole aikaisemmin käytetty tutkimuksissa. Hankkeen keskeisimmät tulokset on julkaistu ja tullaan julkaisemaan kotimaisissa ja kansainvälisissä tieteellisissä ja ammatillisissa lehdissä sekä tieteellisissä ja suurelle yleisölle tarkoitetuissa seminaareissa. Hankkeen tuloksia on myös hyödynnetty alan korkeakouluopetuksessa sekä esitelty laajasti mediassa. Hankkeen tulokset osoittivat, että puolet alle 35-vuotiaista työntekijöistä ei käytä työterveyshuollon sairaanhoitopalveluita lainkaan tai vain hyvin vähäisessä määrin. Ammattiluokka on selvästi yhteydessä työterveyspalvelujen käyttöön siten, että mitä korkeampi ammattiasema, sitä vähemmän työterveyspalvelujen käyttöä. Lisäksi havaittiin, että 10 prosenttia nuorista työntekijöistä käyttää peräti 40 prosenttia kaikista nuorten työntekijöiden käyttämistä työterveyshuollon sairaanhoitopalveluista. Ehkäisevien työterveyshuoltopalvelujen osalta voidaan todeta, että tällä hetkellä ne eivät tavoita nuoria työntekijöitä. Mielenterveyssyistä johtuvat sairauspäivärahajaksot olivat erityisen mielenkiinnon kohteena, sillä ne ovat yleisimpiä juuri nuorilla työntekijöillä. Tulokset osoittivat, että nuorilla työntekijöillä työterveyspalvelujen runsas käyttö on yhteydessä mielenterveysperusteisiin sairauspäivärahajaksoihin. Käynnit työterveyshuollon sairaanhoitovastaanotolla alkoivat lisääntyä ennen mielenterveyssyystä johtuvaa sairauspäivärahakautta. Etenkin kasautuneet käynnit työterveydessä ennustivat mielenterveyssyistä johtuvia sairauspoissaoloja. Tutkimushankkeen tulokset korostavat, että työkykyä tukevista toimenpiteistä hyötyviä ryhmiä voidaan tunnistaa jo työsuhteen ensimmäisinä vuosina. Tietoja työterveyspalveluiden käytön jakautumisesta ja mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen esiintyvyydestä nuorten työntekijöiden keskuudessa tulisi hyödyntää työterveyspalveluiden ja työpaikalla tehtävien toimenpiteiden kohdentamisessa ja toteuttamisessa sekä työkyvyn johtamisen tukena.

Tarkastelemme tutkimuksessamme yksityisissä yrityksissä vuonna 2007 työskennelleiden 30–50-vuotiaiden suomalaisten työuria vuosina 2007–2015. Analysoimme Tilastokeskuksen työntekijä–työnantaja-aineiston (FLEED-FOLK) ja siihen yhdistetyn tilinpäätöspaneelin avulla yksilö-, perhe- ja yritystekijöiden, erityisesti yritysten kannattavuuden (käyttökate), yhteyttä työuriin. Työuria mittaamme vuotuisilla työssäolokuukausilla. Ensiksi tutkimme trajektorianalyysilla, miten työurat eriytyvät erilaisiksi työurapoluiksi. Toiseksi tutkimme multinomiaalisella logistisella regressiolla, miten eri yksilö-, perhe- ja yritystekijät ennakoivat eri polkuryhmiin sijoittumista. Trajektorianalyysi tuotti kuusi erilaista työurapolkutyyppiä. Tutkimusperiodille ajoittuneesta taantumasta huolimatta neljä viidestä työntekijästä sijoittui joko vakaalle tai seurannan aikana vakautuvalle työurapolulle. Korkeampi koulutusaste yhdistyi vakaampiin urapolkuihin. Lasten syntymä eriytti voimakkaasti naisten työuria, mutta ei juurikaan miesten. Parisuhde ennusti vakaata työuraa, ja eroaminen ja yksin eläminen vaihtelevia työuria. Myös parisuhteen muodostuminen seurantajaksolla liittyi epävakaampiin työuriin. Yritystekijöistä vakain urapolku oli niillä, jotka työskentelivät kannattavuudeltaan stabiileilla toimipaikoilla. Kannattavuudeltaan vaihtelevien samoin kuin laskevien yritysten toimipaikoissa työskentelevillä oli epävakaimmat työurat. Tulostemme mukaan työurat olivat enemmistöllä vakaita myös finanssikriisin aiheuttaman taloudellisen taantuman aikana. Tulos koskee niitä yksityisen sektorin työntekijöitä, jotka olivat työssä finanssikriisiä edeltävänä vuonna 2007. publishedVersion

publishedVersion

Miten vankeusrangaistusta suorittavat miehet kertovat isyyden merkityksestä ja isyyteen liittyvistä tunteista? Isyyteen liittyvät tunteet jakautuvat miesten puheessa voimaa antaviin ja voimaa vieviin tunteisiin. Haastattelututkimuksen tuottama isyyskerronta kietoutuu tiiviisti laajempiin isyyden kulttuurisiin ihanteisiin. Research on fatherhood among fathers serving custodial sentences Finland is a neglected topic. In this article we contribute to flling this gap by investigating the meanings imprisoned fathers attribute to their fatherhood and the emotions evoked by the combination of imprisonment and fatherhood. Interviews (N=14) were conducted in a Finnish closed prison and in open custodial institutions. The data were analyzed using qualitative content analysis. The analysis yielded two categories of emotions: giving strength and the loss of strength. The fathers’ strong emotional talk projected an image of fatherhood as a powerful and important issue in a man’s life. It also seems that despite the many emotional tensions related to being a father and serving a prison sentence, the fathers’ talk about their fatherhood was tightly bound to the cultural ideal of ‘good father’ peerReviewed

publishedVersion

Non

Non

Artikkeli tarkastelee työn ja perheen yhdistämisen politiikkaa ja käytäntöjä 2000-luvun Venäjällä osana maan perhepolitiikkaa, joka on kannustanut naisia synnyttämään maan vakavan väestökriisin ratkaisemiseksi. Vuodesta 2006 lähtien äitiyttä on tuettu rahallisesti, ja yleiseurooppalaiseen tapaan 2010-luvulla on alettu korostaa työnantajien vastuuta perheystävällisten työpaikkakulttuurien luomiseksi. Artikkeli tarkastelee perhepoliittisten ohjelmien ja näiden taustalla vallitsevien ideologioiden ohella työn ja perheen yhteensovittamiseen tähtäävien toimien toteutumista venäläisillä työpaikoilla. Se toteaa, että monet työnantajat eivät tue perheellisten työtekijöidensä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja että taakan perheen ja työn yhteensovittamisesta kantavat naiset. Tästä syystä on tärkeää, että kansallinen lainsäädäntö takaa naisille perhevapaat ja julkisen päivähoidon. Käytännössä myös nämä lainsäädännölliset oikeudet toteutuvat puutteellisesti. Artikkeli peilaa venäläistä työn ja perheen yhdistämisen politiikkaa ja käytäntöjä teoreettisiin lastenhoitoregiimeihin ja esittää, että Venäjällä vallitsee eri mallien ja ideologioiden sekoitus.

Non

Digitalisaatio on muokannut finanssialan palvelu- ja työprosesseja sekä asiakkaille tarjottuja palveluja ja tuotteita. Finanssiala on kulkenut työn digitalisaation edelläkävijänä, joten se on tärkeä tutkimuskohde. Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin 2010-luvulla tehtyä finanssialan työprosessia ja työtä koskevaa tutkimusta. Havaitsimme, että julkaistut tutkimukset raportoivat merkittävistä muutoksista työprosessissa sekä työntekijöiden polarisaatiosta finanssialalla, mutta tutkimukset antavat toistaiseksi keskenään ristiriitaisia havaintoja esimerkiksi työn autonomian kehityksestä. Työn sisältöjen muutoksiin ovat vaikuttaneet toimialan rakenteelliset tekijät ja asiakaskäyttäytymisen muutos. Digitalisaatiota hyödynnetään tiedon ja asiakassuhteiden hallinnassa sekä työprosessien tehostamisessa. Työn muuttuessa moniosaamisen ja digitaalisten taitojen vaatimus on kasvanut, mikä vaatii työntekijöiltä uudistuskykyä ja itseohjautuvuutta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat digitaalisen kompetenssin olevan keskeinen uusi osaamisalue finanssialan työssä.