Search

publishedVersion Non

Cities are increasingly profiling themselves as active agents within the transition towards sustainability. Despite many apparent efforts, discussion on “sustainable cities” has often focused on narrowly defined problems and ignored the interconnectedness of ecological, social, and economic issues that extend beyond the boundaries of formal city regions. Hence, this paper highlights the need for more systemic approaches, taking into account the multifaceted nature of urban sustainability. We use planetary urbanism, urban metabolism, and inclusiveness as conceptual lenses to demonstrate the embeddedness of cities in planetary ecological systems and social structures. We present four examples of urban initiatives that extend from strategic tools to practical urban planning in order to elucidate more holistic ways of thinking about and moving towards, urban sustainability. Our examination calls for rethinking prevailing ideas of cities as forerunners of sustainable development and highlights the need for collaboration for curbing potentially harmful socio-spatial divisions.

Sienestys ja muu keräily on Suomessa suosittua ja laajamittaista. Se sijoittuu useimmiten metsiin, joiden elämää rytmittää päätehakkuiden, istutusten ja harvennusten kierto. Nopeakiertoiseen puuntuotantoon keskittyvä ja sitä erilaisilla materiaalis-semioottisilla käytännöillä ensisijaistava metsätalous nimetään artikkelissa plantaasiosentriseksi, feministisen talousmaantieteen kapitalosentrismin kritiikkiä mukaillen. Plantaasiosentrisissä järjestyksissä plantaasimainen, yksipuolistava, hierarkkisesti järjestynyt, pakotettuun monilajiseen työhön perustuva ja ajallisia katkoksia tuottava alkutuotanto jättää varjoonsa keräilyn kaltaisia moninaisia toimeentulon käytäntöjä ja kaventaa ymmärrystä olemassa olevista ja mahdollisista metsien talouksista. Metsätalouden plantaasiosentrismin ongelmaa lähestytään soveltamalla postkapitalistista metodologiaa eli tarkastelemalla sienestystä omaehtoisena ja elinvoimaisena toimeentulon ja hyvinvoinnin tuottamisen muotona, sekä analysoimalla sen tilanteista ja osittaista yhteen kietoutumista plantaasimaisen tuotannon kanssa. Empiirisesti tarkastelu pohjautuu korvasienestäjien kanssa kerättyyn kävelyhaastatteluaineistoon. Analyysi osoittaa, että vaihtelevan materiaalisen toimeentulon lisäksi ja rinnalla sienestys tuottaa harjoittajilleen hyvinvointia ja merkityksellisiä suhteita. Nämä suhteet eivät ole vain ihmisten välisiä: sienestys avaa mahdollisuuksia tarkastella metsien talouksia osallistumisena monilajisten elämää ylläpitävien verkostojen toimintaan. Plantaasimainen puuntuotanto on kuitenkin toistaiseksi erottamaton osa sienestyksen materiaalisia olosuhteita ja siihen kiinnittyviä ymmärryksiä, ja se muokkaa myös metsän moninaisten talouksien käsitteellistämistä. Plantaaseihin sopeutuminen tai niiden läsnäolon tunnistaminen ei kuitenkaan väistämättä tarkoita plantaasiosentrismiin myöntymistä. Metsiin paikantuva moninainen tuotanto ja sen esiin lukeminen luo ja ylläpitää mahdollisuuksia tulla toimeen paitsi elinympäristöjä raunioittavien käytäntöjen kanssa, myös niistä riippumatta ja niiden jälkeen.

Recent studies reveal that schools in Finland’s largest urban areas are increasingly segregated. Two dimensions of segregation, residential and school segregation, have been found to be strongly interlinked. In this study, we examine how pupils’ daily lives are segregated or integrated across three life domains – 1) home 2) school and 3) leisure activities, and what kind of negotiation and social distinctions are related to these domains among pupils. Our findings are based on an ethnographic study (48 days), including interviews with pupils (n=22) with different social and ethnic backgrounds in one urban lower secondary school. The results demonstrate that differences between the pupils’ life domains are interconnected in many ways and create social distinctions, hierarchies and divisions between pupils, thus forming breeding ground for detachment and segregation. The findings emphasize the need for urban and educational policies that are sensitive to complexities of local context in social mixing measures.

publishedVersion

Kaupungistuminen jatkuu ja kaupunkimaisen elämäntyylin suosio kasvaa edelleen. Taloudellisten kasvuvaatimusten lisäksi kaupungit yrittävät nyt pikaisesti vastata kestävän kehityksen vaatimuksiin. Käynnissä on kaupunkien kestävyysmurros, jota tehdään erilaisten kestävyystoimien avulla. Käyttämättömäksi jääneitä teollisuusalueita puhdistetaan ja muutetaan asuin- ja liikekäyttöön, puistoja ja viheralueita rakennetaan teollisen infrastruktuurin tilalle, kiinteistöihin tehdään energiaremontteja ja alueita valmistellaan kohtaamaan ilmastonmuutoksen seuraukset. Kaupunkien kestävyystoimet nostavat asumisen hintaa ja houkuttelevat hyvätuloisia ihmisiä ydinkaupunkiin palveluiden, liikenneyhteyksien ja puistojen äärelle. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen ekogentrifikaatiota. Tutkimuskirjallisuuden pohjalta tekemäni määritelmän mukaan ekogentrifikaatio on symbolisten ja/tai materiaalisten ekologisten toimien avulla tahallisesti tai tahattomasti tuotettua alueen asukasrakenteen sosioekonomista muutosta varakkaiden alueeksi. Etsin tutkimuskirjallisuudesta vastausta kysymykseen, miten kaupunkien kestävyysmurros mahdollisesti vaikuttaa alueelliseen erilaistumiseen. Kysyn kirjallisuudelta, millaisia muotoja ekogentrifikaatiolla on, miten kestävyysmurros vaikuttaa alueellisen erilaistumisen dynamiikkaan ja mitä asialle pitäisi tehdä. Vastaavaa keskustelua ei olla Suomessa vielä juuri käyty. Tutkimus tuo lisää tietoa kestävyysmurroksen toisinaan yllättävistäkin sosiaalisista seurauksista. Ekohyvinvointivaltion kehittämisessä näihin tulee kiinnittää huomiota, mikä edellyttää empiirisen tutkimuksen kohdistamista kaupunkien kestävyystoimien moninaisiin vaikutuksiin.

Pormestarimalliin kohdistuva kiinnostus on Suomessa kasvanut maltillisesti viime vuosina. Tässä artikkelissa on tarkasteltu niitä aiemmassa tutkimuksessa ja suomalaisessa julkisessa keskustelussa esiintyviä argumentteja, joilla pormestari- ja virkajohtajamalleja perustellaan ja vastustetaan. Artikkeli tuottaa uutta tietoa pormestarimalliin liitetyistä tavoitteista, odotuksista ja uskomuksista. Tutkimuksen empiirinen aineisto koottiin pormestarimallia koskevasta internetistä kerätystä media-aineistosta. Aineisto analysoitiin teorialähtöisesti rakennetun analyysikehikon ohjaamana keskittyen johtamisen ammattimaisuuteen, poliittisen johtamisen vahvistamiseen, demokratian edistämiseen sekä johtamisen selkeyteen liittyviin argumentteihin. Analyysin tuloksena tunnistettiin neljä väittämäparia, jotka tiivistävät pormestarimalliin liittyviä uskomuksia, odotuksia ja tavoitteita. 1) Pormestarimallin uskotaan vahvistavan demokratiaa, mutta keskittävän valtaa. 2) Poliittisen johtamisen uskotaan vahvistuvan, mutta johtamisen epäammattimaistuvan. 3) Pormes- tarimallin avulla uskotaan voitavan murtaa status quo, ja samalla johtamisen aikajänteen arvellaan lyhenevän. 4) Pormestarimallin uskotaan parantavan kunnan ja kuntalaisten välistä suhdetta ja selkeyttävän poliittisen ja virkajohdon välistä suhdetta. Kokonaisuutena tarkastellen pormestarimalliin liitettävät uskomukset, odotukset ja tavoitteet ovat varsin epämääräisiä ja abstrakteja. Pormestarimallilla uskotaan päästävän perustavanlaatuiseen ja kokonaisvaltaiseen kuntajohtamisen muutokseen, jossa muutoksen kohteena ei ole pelkästään kunnan johtohahmo, vaan laajemmin kuntajohtamisen rytmi, suunta ja perusta.

publishedVersion Non