Search

Artikkelissa esitetään, että ekonomismi on eräs tärkeimmistä porvarillisen hegemonian ideologisista perustoista, mikä estää yhteiskunnallisesti alistetussa asemassa olevia ryhmittymiä osallistumasta poliittiseen kamppailuun hegemoniasta. Marxismi-leninismissä, jota voi pitää ekonomismin ja sen vastustamisen historiallisena lähtökohtana, antagonistiset tuotantosuhteet muodostavat yhteiskuntaluokat, jotka redusoituvat yhteiskunnan ”taloudelliseen perustaan”. Toisin sanoen työväenluokka artikuloituu tiukasti talouden perustalta, mikä määrää sen politiikan ja ideologian. Antonio Gramscin Vankilavihkot kytkee kamppailun hegemoniasta konkreettisemmin ja historiallisesti erityisemmin ideologian alueelle. Työväenluokka käy hegemoniasta ideologista kamppailua talouden ohella kulttuurin rintamalla, jossa poliittista kamppailua organisoivien intellektuellien tavoitteena on muodostaa ‘historiallinen blokki’ (blocco historico) suhteellisen itsenäisen maailmankuvan pohjalta. Gramsci käyttää termiä ‘terve järki’ (senso comune) arkijärkisistä tavoista ajatella ja toimia, jotka eivät ole vielä artikuloituneet johdonmukaiseksi ja systemaattiseksi maailmankuvaksi. Tässä yhteydessä Gramsci palauttaa mieliin Friedrich Engelsin huomautuksen, jonka mukaan talous on vasta ‘viime kädessä’ historian liikkeellepaneva voima, jota Louis Althusser on vienyt ideologiateoriassaan eteenpäin. Althusserin mukaan se, että talous määrää kapitalistista yhteiskuntamuodostumaa ‘viime kädessä’, tulisi liittää Karl Marxin tekemään havaintoon siitä, että ihmiset tulevat tietoiseksi ristiriidoista ”ideologian alueella”. Artikkeli tarkastelee marxilaista käsitystä yhteiskunnasta politiikan, talouden ja ideologian suhteiden muodostamana kompleksisena kokonaisuutena (Gliederung), eli yhteiskunnallisten suhteiden artikulaationa kriittisessä suhteessa ekonomismiin, jossa talous ja politiikka erotetaan ideologisesti toisistaan. publishedVersion

Public sector institutions are increasingly investing resources in data collection and data analytics to provide better public services at lower cost, to anticipate demand for services, to identify high-risk groups, and to develop targeted interventions. Prior research has shown that the media shape understanding of the possibilities of technology and creates related expectations. In this article we explore how artificial intelligence and emerging data-driven technologies are made familiar and by whose voices they are talked about in the media. Empirically, we explore communication materials and media coverage from the joint AI experiment between the City of Espoo and Tieto Corporation in 2017–18. In this experiment, Tieto Corporation combined customer data from the City of Espoo’s social and health care and early childhood education from 2002–2016 and analysed this data using artificial intelligence methods. Theoretically, we draw on the tradition of the social construction of technology and especially its branch that focuses on the domestication of technologies. The results show that the means of narration used by the media – repetition and highlighting the voice of the representatives of the institutional actors involved in the AI experiment – strengthen the agency and interests of the parties involved as well as their visibility in the media, while reducing the space for possible critical discussion. We argue that this way, AI is made familiar and acceptable to citizens and in public services in Finland. publishedVersion

Vanhuus ei rakennu ainoastaan eletyn elämän pohjalle, vaan yhtä lailla lähestyvä kuolema määrittää vanhuutta omanlaisenaan elämänvaiheena. Kuolemaan suhtautumista vanhuudessa on tutkittu paljon ja kuolemaan asennoitumisessa on havaittu olevan tiettyjä perusmalleja, kuten kuoleman kieltäminen tai sen hyväksyminen. Tässä artikkelissa eläkeikäisten ihmisten kuolemaan valmistautumista tutkitaan toimijuuden viitekehyksestä käsin. Analysoimme tutkimusaineistona olleet vanhuuseläkkeellä olevien ihmisten haastattelut (n=36) laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Havaitsimme aineistossa sekä käytännöllistä että psyykkistä kuolematoimijuutta: kuolemaan valmistauduttiin niin konkreettisin toimin kuin ottamalla omaa kuolemaa haltuun. Kuoleman haltuun ottaminen tapahtui ajattelemalla sitä sekä tunnetyöskentelyn avulla. Lisäksi tavoitimme eutanasiakeskustelun ympärille rakentuvaa poliittista kuolematoimijuutta. Empiirisen tutkimuksemme perusteella esitämme, että kuolema ei ole vain jotakin väistämätöntä, vaan kuoleman läheisyys tarjoaa myös mahdollisuuksia vahvistaa omaa toimijuuttaan monella tasolla.

Lectio Praecursoria Non

Non

Erilaiset kognitiota koskevat kysymyksenasettelut ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet yhteiskuntatieteissä. Vaikka sosiologit eivät ole olleet tässä suhteessa edelläkävijöitä, sosiologian sisältä löytyy kuitenkin kasvava joukko kulttuurin ja kognition rajapinnasta kiinnostuneita tutkijoita. Artikkelissa esittelemme tieteidenvälisen kognitiivisen sosiologian suuntausta, jonka tavoitteena on sillan rakentaminen kulttuurisosiologian ja kognitiotieteiden välille. Tässä suuntauksessa on keskusteltu erityisestisiitä, millaisten kognitiivisten prosessien välityksellä kulttuuri vaikuttaa ihmisten toimintaan ja miten näitä prosesseja on mahdollista tutkia empiirisesti. Lähestymme kognitiivista sosiologiaa näiden kysymysten kautta keskittyen Stephen Vaiseyn ehdotukseen soveltaa kognition kaksoisprosessiteorioita sen tutkimiseen, kuinka yksilötoimijoiden sisäistämät kulttuurisen skeemat motivoivat heidän toimintaansa. Vaiseyn ehdotus toi kognition kaksoisprosessiteoriat kulttuurisosiologiseen tutkimukseen ja käynnisti keskustelun erilaisista mittareista ja menetelmistä, joilla kulttuuristen skeemojen vaikutusta toimintaan voisi tutkia empiirisesti. Artikkelissa käsittelemme Vaiseyn käyttämän perinteisen survey-menetelmän ja sitä koskevan kritiikin lisäksi kognitiotieteistä ammentavia uusia kokeellisia menetelmiä. Vertaamme näitä uusia menetelmiä myös perinteisempiin kulttuurisosiologien käyttämiin menetelmiin, kuten haastatteluihin ja etnografiaan. Discussions concerning human cognition have become more prevalent in the social sciences during recent decades. While sociologists have not been at the forefront of these discussions, there is an increasing number of sociologists engaging with the interface between culture and cognition. In this article we introduce an interdisciplinary tradition of cognitive sociology that aims to build a bridge between cultural sociology and the cognitive sciences. Key questions within this research field concern the nature of the cognitive processes through which culture influences action and the methods for studying them. We approach these questions primarily through Stephen Vaisey’s proposal for applying dual-process theories of cognition in order to study how people’s internalized cultural schemas motivate their behavior. Vaisey’s proposal brought dual-process theories to the center of cultural sociology and gave rise to debates about different measures and methods for tracing the influence of cultural schemas on actions. In this article, we discuss Vaisey’s survey-based methodology and its criticisms. In addition, we consider new experimental methods from the cognitive sciences, and compare these methodological approaches with more traditional research methods used in cultural sociology, such as interviews and ethnography. peerReviewed

Artikkeli analysoi kolmea eri muotoa, jotka halun käsite saa Girardin tuotannossa. Ensimmäinen näistä pohjautuu Hegel-vaikutteiseen psykologiseen malliin, jossa tietoisuuden käsite on etusijalla. Toisessa korostuvat affektiivinen väkivalta ja sen kanavointi uskonnon kautta. Kolmas malli yhdistää halun ihmisen biologiseen lajikehitykseen ja kulttuurievoluutioon. Artikkeli avaa halun käsitteen teoreettisia taustavaikutteita ja pohtii sen käyttökelpoisuutta modernin kulttuurin ja yhteiskunnan analyysissa.

Non

publishedVersion