Search

Kirjan lukeminen on ajassa muokkautuvaa sosiaalista toimintaa kulttuurisessa ja materiaalisessa ympäristössä. Viime vuosina painetun kirjan rinnalle ovat yleistyneet uudet lukemisen tavat: e- ja äänikirjat suoratoistopalveluineen, mutta nuoret lukevat aina vain vähemmän kirjoja vapaa-ajallaan. Tässä tutkimuksessa tarkastelen nuorten käyttökokemuksia eri kirjamuodoilla. Selvitän myös, miksi nuoret omasta mielestään lukevat keskimääräisesti vähemmän kuin ennen. Analyysistä selviää, että nuorten eniten mainitsema syy lukemisen hiipumiselle on älylaitteiden tarjonta: pelit, sosiaalinen media ja audiovisuaalinen viihde ohittavat monen mielestä kirjan. Muiden mediasisältöjen imussa kirjan lukeminen tuntuu tylsältä. Mielikuvat kaunokirjan lukemisesta liittyvät painettuun kirjaan, ja harva lukee kirjoja digitaalisesti. Tulosten mukaan monelle erityisesti äänikirja tuntuu myönteisesti erilaiselta tavalta vastaanottaa kirjallisuutta. E- ja äänikirjoissa viehättää niiden saatavuus älylaitteilla. Toisaalta moni pitää painettua kirjaa optimaalisena: on helppo keskittyä, kun kirja on kädessä. Uudet lukutavat tuskin ratkaisevat koko lukumotivaation ongelmaa mutta voivat vaikuttaa positiivisesti mielikuviin ja asenteisiin. Valinnan mahdollisuus tutkitusti motivoi, ja uudet kirjamuodot tarjoavat ylellisyyden valita materiaalinen kirjallisuuden vastaanotin.

Artikkeli käsittelee oppimisen kokemuksia selkomukautetun kaunokirjallisuuden parissa kotoutumiskoulutuksen lukupiirissä. Aineistona ovat lukupiirien 24 osallistujan haastattelut. Haastattelut on tehty osallistujien toisella kielellä tai lingua franca -englannilla, ja niitä lähestytään fenomenologista ajattelutapaa hyödyntäen kertomuksina oppimisen kokemuksista. Kokemukset vaihtelevat yksilöllisesti, ja tärkeimmiksi merkityskokonaisuuksiksi nousevat sanat, kielen rakenteet ja kielenkäyttö. Kokemusten yksilöllisyyttä voidaan selittää sosiokulttuurisesta teoriasta käsin: vaikka selkomukautettu kaunokirjallisuus tarjoaa lukijalleen runsaasti kielellisiä affordansseja, tarjoumia, kukin lukija tarttuu niihin omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin. Oppijat kokevat, että kirja on heille keskeinen kielenoppimisympäristö. Lukupiiri tukee lukemista, erityisesti siinä alkuun pääsemistä. Lukupiiriläiset ymmärtävät kompleksista sisältöä selkokielellä esitettynä, joten selkomukautettu kaunokirjallisuus on sopivaa luettavaa aikuisille kotoutumiskoulutuksen lukupiiriin., This article discusses learning experiences of simplified fiction in integration training reading circles. The data consist of interviews of 24 participants of these circles. As the interviews were conducted in the participants’ second language or English as a lingua franca, they are approached as stories of experience, through phenomenological thinking. Individual experiences varied, and words, language structures and language use became the most important meaning entities. The individuality of these experiences will be discussed from the perspective of socio-cultural theory: fiction offers its readers a wealth of linguistic affordances, and each reader grasps them in accordance with their own needs and premises. Books were a central language learning environment in the learner’s experience. The reading circle supported reading, especially getting started with it. Readers understood complex content in easy language which makes simplified fiction suitable for adults in integration training and its related reading circles.

Muisti on taiteessa ja kirjallisuudessa ajaton aihe. Samalla muisti ja muistelu ovat nousseet ajankohtaisiksi teemoiksi nykykulttuurissa erilaisten omaelämäkerrallisuutta ja omakohtaisuutta hyödyntävien ilmiöiden myötä. Tutkimissani Bo Carpelanin (1926–2011) romaaneissa muistelu esitetään erilaisten tekstuaalisten keinojen avulla.

Uudet ylirajaiset queer-kirjailijat muovaavat Euroopan kirjallisuuskenttää ja antavat mahdollisuuden monimuotoisten siirtolaiskokemusten parempaan ymmärtämiseen. Albanialais-suomalaisen Pajtim Statovcin and iranilais-ranskalaisen Négar Djavadin teokset peilaavat kulttuurien yhteentörmäyksiä ja globaalia epätasa-arvoa terävällä ja yllätyksellisellä otteella. Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli- identiteetti vaikuttavat siirtolaisen asemaan ja maailmankuvaan sekä lähtömaassa että uudessa kulttuurissa, ja kaunokirjallisuus tarjoaa keinon ilmaista muuttuvia identiteettejä dynaamisella ja moniulotteisella tavalla.

Artikkeli keskittyy digitaalisen ympäristöllisyyden käsitteeseen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta. Ympäristöllisyydellä viittaamme digitaalisen teknologian luomiin olosuhteisiin, jotka ympäröivät ja muovaavat erilaisia kirjoittamisen ja lukemisen tilanteita: se paitsi tekee analogisen ja digitaalisen vastakkainasettelusta riittämättömän lähtökohdan näiden tilanteiden hahmottamiselle, myös muokkaa sekä kirjoittavaa ja lukevaa subjektia että kirjallisen toimijuuden muitakin muotoja. Tästä lähtökohdasta tutkimme ja jäsennämme ympärristöllisyyden merkitystä kirjallisuudentutkimukselle. Tarkastelemme teknologian, kirjallisuuden ja niiden ihmiskäyttäjän toimijuuden yhteyttä niissä digitaalisen teknologian mahdollistamissa ja tuottamissa ympäristöissä, joissa ihmiset käyttäjinä toimivat, ja erottelemme toisistaan kirjallisuuden teknologiat, alustat ja käyttöliittymät. Kartoitamme ensin kirjallisuuden ja digitaalisuuden yhdistymistä erilaisissa kirjallisissa käytännöissä ja niiden tutkimuksessa. Sen jälkeen kehystämme uudelleen kaksi teoreettista rakennelmaa – kirjallisuuden havaittavan pinnan ja piiloon jäävän pinnanalaisen erottelun sekä tekijyyden ja lukijuuden välisen dynamiikan – ja avaamme niiden kautta teknologian, kirjallisuuden ja inhimillisen toimijuuden yhteenkietoutuneisuutta. Näin artikkeli rakentaa kirjallisuudentutkimuksen käyttöön jäsentyneen käsityksen digitaalisista ympäristöistä elimellisenä osana ihmiskäyttäjän toimijuutta.

Artikkelissa tarkastellaan Varkauden vuoden 1918 tapahtumia, niiden dokumentaatiota ja muistamista. Artikkeli kiinnittyy viime vuosikymmeninä virinneeseen paikallisia tapahtumia jäljittävään sisällissotatutkimukseen. Paikallisen tarkastelun ohella Varkaudesta muodostunutta kuvaa verrataan muun Suomen sisällissodan aikalais- ja jälkikäteistarkasteluihin. Artikkelissa kysytään, mitä Varkaudessa tapahtui sisällissodan kuukausina ja miten tapahtumat sijoittuivat sisällissodan yleisempään kulkuun. Toiseksi artikkelissa avataan, millaista dokumentaatiota ja tulkintoja Varkauden tapahtumat ovat synnyttäneet. Tutkimuksen aineiston muodostavat Varkauden alueen tapahtumista kertovat asiakirjat, historiikit, aikalaislehdistö, sodan erityyppiset muistojulkaisut, haastattelut ja muu perinnetieto, kuten muistitieto, sekä kaunokirjallisuus. Tavoitteena on yhdistää ja vertailla eri tavoin ja eri aikoina syntyneiden aineistojen luomaa kuvaa ja tulkintoja Varkauden tapahtumista. Keskeinen tutkimusmenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi.

Tarkastelen artikkelissani suomalaisessa sisällissotakirjallisuudessa kuvattuja kohtauksia, joissa sisällissotaan lähteneet palaavat vankileiriltä kotiin. Aineistoni koostuu Runar Schildtin novellista "Kotiinpaluu" (1919), Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa (1932), Hella Wuolijoen Työmiehen perhe (1949/1970), Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla II (1960), Juhani Syrjän Juho 18 (1998) ja Heidi Köngäksen Sandra (2017). Lisäksi mukana on muutamia muita aihetta käsitteleviä romaaneja, joihin viittaan. Tarkastelen romaanien kuvauksia kotiinpaluista seuraavien, kuvauksia yhdistävien teemojen avulla: kuollut palaa kotiin, tappava ruoka, palaajana työtätekevä kansa sekä lapsi palaa kotiin. Analyysin teoreettisena käsitteenä käytän venäläisen kirjallisuudentutkijan Mihail Bahtinin kronotoopin käsitettä, erityisesti kohtaamisen, tien ja kynnyksen kronotooppeja. Hyödynnän myös uskonnontutkija Thomas A. Tweedin muotoilemia kehon, kodin ja kotimaan kronotooppeja.