Search

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Pirjo Ståhle ja Urpo Sarala kommentoivat erilaisia käsityksiä oppivasta organisaatiosta

Tutkimusraporttien ja aikuiskasvatusta käsittelevien teosten läpikäyminen oli työryhmän yksittäisille jäsenille erinomaisen antoisa tehtävä. Lähes puolen vuoden työrupeaman jälkeen moni meistä olisi ollut valmis jatkamaan arviointia säännöllisesti myöhemminkin! Tutkimustiedon entistä laajempi leviäminen on eräs tärkeimmistä suomalaisen aikuiskasvatuksen laatutason varmistajista.

Opetusministeriö julkisti marraskuussa 1993 asiantuntijaryhmän laatiman kansallisen sivistysstrategian (KM 1993:36). Sittemmin opetusministeriö on tehnyt periaatepäätöksen strategian toteuttamisesta. Sivistysstrategia nostaa esiin kysymyksiä: Ovatko haasteemme ensisijaisesti sivistyksellisiä vai esimerkiksi taloudellisia?

Kommentti Heikki Silvennoisen ja Kirsi Kuitusen lehden tässä numerossa olevan artikkelin johdosta

Artikkeli on vastine Sari Husan Aikuiskasvatus-lehden numerossa 4/95 julkaistuun kirjoittajan väitöskirjaa käsittelevään kirjoitukseen

Yksi kansantulotilastojen kärkimaiden yhteinen nimittäjä on hyvin hoidettu vapaa sivistystyö. Pohjoismaat ovat perinteisesti kuuluneet kärkijoukkoon. Onko käynnissä olevasta koulutuslakien kokonaisuudistuksesta HANKKEESTA tulossa mammutti, joka tallaa alleen vapaatavoitteisen koulutuksen toimintaedellytyksiä?

”Kun katselee aikuiskasvatustutkimusta, vaikkapa opinnaytetoita, havaitsee helposti paradigmaattisen kirjavuuden, monenlaista yrittamista. Ehkapa kysymys on makuasioista, mutta minusta alalla on paljon positiivista keskinkertaisuutta, sen sijaan todella hyvaa, omaperaista, ajatuksia herattavaa tutkimusta ei niinkaan; sellaista kohtaa lahinna yhteiskuntatieteissa.”

Kirjoittaja peilaa pohjoismaisen kansansivistystyön – ennen muuta kansanopistojen – arvomaailmaa muuttuvan Euroopan kehitystrendejä vasten. Syvältä pohjoismaisesta demokratiakäsitteestä juurimehunsa imevä vapaa sivistystyö on Euroopan muuttuessa uudella tavalla etsikkoaikansa edessä.

Avoimen korkeakoulun opetukseen etsiytyvien motiivit poikkeavat koulunpenkiltä tulevien motiiveista. He tulevat usein hakemaan arvosanojen ja todistusten sijasta merkityksiä, ratkaisuja ongelmiin, korkeakoulusivistystä sanan alkuperäisessä, itsearvoisessa merkityksessä. Korkeakoulujen tuotekehittely ja organisaatio eivät kuitenkaan ole seuranneet tätä kehitystä, kirjoittaa Reijo Raivola kannanotossaan. Aikuiskoulutukseen vaikuttavat samat muutospaineet kuin koulujärjestelmäänkin lisättynä koulujärjestelmän kehityksen aiheuttamalla paineella. Tällaisina voisi mainita yhteiskunnan nopean poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen, jolla tavallisesti on perusteltu ammatillisen täydennys- ja uudelleenkoulutuksen tarvetta. Myös peruskoulutuksen tason nousu nostaa korkea-asteen täydennyskoulutuksen tarvetta.

Työpaikkakoulutustoimikunnan mietinnön herättämiä ajatuksia: Mahdollinen oppisopimusjärjestelmästä luopuminen puhututtaa. Seuraavassa asiaan ottavat kantaa Ammattienedistämislaitoksen rehtori Matti Taanila ja SAK:n työvoima- ja koulutuspoliittinen sihteeri Jari-Pekka Jyrkänne.

Työpaikkakoulutustoimikunnan mietinnön herättämiä ajatuksia: Mahdollinen oppisopimusjärjestelmästä luopuminen puhututtaa. Seuraavassa asiaan ottavat kantaa Ammattienedistämislaitoksen rehtori Matti Taanila ja SAK:n työvoima- ja koulutuspoliittinen sihteeri Jari-Pekka Jyrkänne.

Turkulaiset tutkijat Osmo Kivinen, Risto Rinne, Sakari Ahola ja Arto Kankaanpää julkaisivat vuoden vaihteessa kirjan ”Työelämä, koulutus ja ennusteet” (Opetusministeriön suunnittelusihteeristön julkaisuja 6/1989, Valtion painatuskeskus, Helsinki). Teoksen yksi luku on omistettu koulutussuunnittelun neuvottelukunnan laatiman '”Väestön koulutus 2000” -mietinnön (Helsinki 1988) kritiikille. Kommentoin tässä turkulaisten niitä näkemyksiä, jotka liittyvät aikuiskoulutuksen määrälliseen suunnitteluun.

Puheenvuoron käyttäjä Hannele Koivunen on Vantaan kaupungin kirjastotoimenjohtaja. Hänen näkökulmansa vapaan sivistystyön houkuttelevuuteen ja tarpeellisuuteen on hänen oma työkenttänsä, kirjasto. Hänen jälkeensä samaa kysymystä koulutuspäällikkö Risto Seppänen Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksesta näkökulmanaan kansalais- ja työväenopistot sekä kansanopistot. Molemmat puheenvuorot on pidetty Yleisradion samannimisessä sarjassa tammikuussa.

Riittävätkö opintokeskusten ja järjestöaktivistien kaunopuheisuuden lahjat nykypäivänä hälventämään sitä tervettä ja kokemukseen nojautuvaa karsastusta, mitä ihmiset kokevat kuunnellessaan sanan opintokerho? Missä vika, jos opintokerho ei käy kaupaksi? Puheenvuoron käyttäjä Liisa Korhonen on Kansan Sivistystyön Liiton pedagoginen sihteeri.

Kommentti Juha Suorannan vastineeseen lehden tässä numerossa

Artikkeli on vastine Heikki Räsäsen kommenttiin lehden tässä numerossa

Artikkelissa analysoidaan aikuiskasvatuksen kielellisten ilmaisujen merkitystä, sivistystyön kehittymisen eri vaiheita ja aikuiskoulutuksen tehtäväaluejaon pätevyyttä vastineena edellisessä Aikuiskasvatus -lehdessä olleeseen Aulis Alasen artikkeliin. Kirjoittaja käsittelee aikuiskasvatuksen yleisen terminologian ja lähtökohtien lisäksi myös A ikuiskoulutuksen väliaikaisen kehittämisorganisaation laatimaa Aikuiskoulutuksen suunnittelukäsitteistöä kritisoiden mm. peruskäsitteitä.

Artikkelin lähtökohtana on valmistunut Avoimen korkeakoulun toimikunnan mietintö. Kirjoittajat näkevät, että mietinnössä ei ole riittävästi selvitetty avoimen korkeakouluopetuksen tarvetta eikä se anna riittävää pohjaa tasa-arvopyrkimysten toteutumiselle. Korkeakouluopetus voi tapahtua vain tieteellisessä ilmapiirissä, tiedeyhteisössä, joka rakentuu tutkimukselle. Artikkelissa on myös kuvattu laajemmin korkeakoulujen asemaa aikuiskoulutuksessa.