Search

Aleksi Paavilaisen artikkeli Sosialisaatio ja varhaiskasvatus kapitaloseenin aikakaudella – Ekososiaalisen kasvatusteorian ekofeministinen kritiikki sisältää tärkeitä huomioita mutta myös huomattavia ongelmia. Ekososiaalisen kasvatusteorian edustajiksi nimettyinä tutkijoina oikaisemme tässä vastineessamme joitakin artikkelin merkittävimpiä virheitä. Puolustamme ekososiaalista kasvatusta moninaisena tutkimusalana, johon liittyy Paavilaisen edustaman ekofeminismin lisäksi myös muita perspektiivejä. Teorian, joka soveltaa kaikkien elollisten olentojen välistä sosiaalista vuorovaikutusta kasvatukseen, on oltava rakenteeltaan huokoinen, täydentyvä ja moninaisuutta kunnioittava. Ekologian ja sosiaalisen käsitteet sisältävä ekososiaalinen kasvatusteoria ei viittaa Paavilaisen kuvaamalla tavalla erityisesti itsekasvatukseen tai yksilöiden sivistämiseen. Ekososiaalisuuden käsite viittaa pyrkimykseen ratkaista toisiinsa kietoutuvia ekologisia ja sosiaalisia ongelmia, joiden taustalla kapitalisminkin voidaan nähdä vaikuttavan. Paavilaisen valitsema käsite kapitaloseeni viittaa ihmisten välisiin suhteisiin, minkä näemme ekososiaalisen kasvatusteorian kannalta rajallisena. Sukupuolinäkökulmat ja risteävien eriarvoisuuksien tunnistaminen ovat tärkeitä ekososiaalisia kysymyksiä, mutta keskittyminen vain ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ei huomioi riittävästi muunlajisten eliöiden toimijuutta sekä niiden ja ihmisten yhteenkietoutuneisuutta.

Kirjoitus on vastine artikkelini ”Sosialisaatio ja varhaiskasvatus kapitaloseenin aikakaudella – Ekososiaalisen kasvatusteorian ekofeministinen kritiikki” (Paavilainen 2022) saamiin vastineisiin (Pulkki, Foster & Keto 2022; Saari, Kallio & Varpanen 2022). Vastaan kritiikkeihin liittyen artikkelini ekososiaalisen kasvatusteorian rajaukseen, lähestymiseni ihmiskeskeisyyteen sekä antamiini kuviin itsekasvatuksesta ja leikistä. Summaan (eko)feminististen teoretisointien voivan tarjota vielä enemmän virikettä kasvatusta ja ympäristökysymyksiä käsittelevään tutkimukseen kuin mitä ekososiaalisen kasvatuksen tutkimusartikkeleista saa irti. Non

Tarkastelen artikkelissa ekososiaalista kasvatusteoriaa materialistisen queer-ekofeminismin näkökulmasta. Ekososiaalisella kasvatusteorialla ja ekofeminismillä on yhtymäkohtia, kuten ihmisen ja luonnon välisen keinotekoisen raja-aidan purkaminen. Ekososiaalinen kasvatusteoria ei kuitenkaan käsittele monia ekofeminismille keskeisiä oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Tässä artikkelissa tarkastelen erityisesti sukupuolen merkitystä ekososiaaliselle kasvatusteorialle. Aikaisemman tutkimuksen perusteella sukupuoleen sosiaalistumisella on merkitystä vastuullisen luontosuhteen muodostumiselle. Ekososiaalinen kasvatusteoria kuitenkin sivuuttaa tämän. Lisäksi ekososiaalinen kasvatusteoria ohittaa kapitalistisen maailmanjärjestelmän työnjaon sukupuolittuneisuuden. Suomalaisessa virallisessa työelämässä kapitalismin sukupuolittuneisuus näkyy esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, joka on naisvaltainen ja rakenteellisesti aliresursoitu ala. Ekososiaalisessa kasvatusteoriassa kapitalismi tunnistetaan ongelmaksi, mutta sen ratkaisut kapitalismin muuttamiseen keskittyvät lähinnä yksilöiden sivistämiseen. Analyysini perusteella ekososiaalinen kasvatusteoria tarvitsee sukupuolisensitiivisyyttä. Lisäksi kapitalismin haastamiseen tarvitaan vaikuttavampia keinoja. Julkisen sektorin naisvaltaiset uusintavan työn alat, kuten varhaiskasvatus, voivat pyrkiä muuttamaan kapitalismia esimerkiksi työtaistelujen avulla. Ne voivat vaatia enemmän aikaa ja resursseja työnsä elämää uusintaville työtehtäville, kuten leikille ja hoivalle., This article investigates ecosocial education theory from a materialist queer ecofeminist perspective. Ecosocial education theory and ecofeminism have commonalities, such as deconstruction of the artificial boundary between humanity and the rest of nature. However, ecosocial education theory does not address several questions of justice that are central to ecofeminism. In this article, I underscore the significance of gender for ecosocial education theory. Previous research suggests that socialization to gender is important in forming a responsible relation to nature. Ecosocial education theory disregards this. In addition, ecosocial education theory sidelines the gendered nature of work in capitalist world order. Here, I highlight early childhood education and care, which is a feminized and under-resourced area of work. Ecosocial education theory recognizes capitalism as a problem, but its solutions to the problem of capitalism focus on the level of the individual. According to my analysis, ecosocial education theory needs gender sensitivity. In addition, transforming capitalism requires more efficient measures. Social reproductive workers in the public sector, such as early childhood education and care workers, can attempt to change capitalism by strikes. They can demand more time and resources for life-making, inherent in their work. Life-nurturing tasks include but are not limited to play and care.