Search

Lectio praecursoria kasvatustieteen väitöskirjaan Julkinen taide 2010-luvun koulujen ja oppilaitosten oppimisympäristöissä: hankinnan, kohtaamisen ja opetuskäytön näkökulmia, Helsingin yliopistossa 20.12.2023.

Tässä artikkelissa tarkastelemme varhaiskasvatuksen opettajien kuvauksia onnistuneesta kuvataidekasvatustoiminnasta. Olemme kiinnostuneita erityisesti siitä, millaisena osallisuus kuvataan toiminnassa ja miten osallisuus on suhteessa kuvataidekasvatuksen traditioihin. Osallisuus ymmärretään tutkimuksessa sosiaalisena ja poliittisena ilmiönä, jossa korostuvat yhteisöllisyys, yhteisöön kuuluminen ja yhteisössä toimiminen, päätösten tekeminen ja -tekoprosessit sekä vaikuttaminen. Aineisto on kerätty osana Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen toteuttamaa arviointia, jossa tarkasteltiin viisivuotiaiden pedagogiikkaa ja taito- ja taidekasvatuksen tilaa varhaiskasvatuksessa. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa hyödynnettiin abduktiivista sisällönanalyysiä, jota on toteutettu sekä laadullisena että määrällisenä. Tulosten mukaan varhaiskasvatuksen kuvataiteessa korostuu aikuisjohtoisuus ja kuvataidetta toteutetaan usein menetelmälähtöisesti. Varhaiskasvatussuunnitelman sekä esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tavoitteet osallisuuden sekä kuvallisen ilmaisun osalta jäävät vähälle huomiolle.

Tämä kuvataidekasvatuksen tutkimuksen kenttään paikantuva artikkeli käsittelee tilan ja kuvataidekasvatuksen yhteyttä.1 Tila on yksi kuvataideopetuksen opetustilanteiden osatekijöistä, mutta myös keskeinen osa oppiaineen opetussubstanssia ja tapaa käsitteellistää opetusta. Usein tilaa käsitellään kuvataideopetuksessa tilan representaatioiden, kuten perspektiivipiirrosten kautta. Artikkelissa pohditaan, mitä tilan lähestyminen sosiaalisen tuottamisen kautta voisi tarjota kuvataidekasvatukselle. Kysymystä tarkastellaan toisin tekemisen ajatuksen avulla keskusteluttamalla keskenään erilaisia kuvataidekasvatuksen, taidehistorian, kasvatustieteiden ja filosofian antamia näkökulmia. Kuvataideopetuksessa tapahtuvaa koko opetusryhmän yhteisen installaation tekemistä käytetään esimerkkinä teoreettisissa pohdinnoissa. Installaation tapa haastaa kartesiolainen keskeisperspektiivi ja toisaalta yhdessä tehtävien installaatioiden hetkellisyys osoittautuvat kiinnostaviksi löydöiksi. Yhdessä tehtävän installaation prosessissa keskeisiä osatekijöitä ovat tila, aika ja sosiaalisuus. Artikkelissa esitetään, että yhdessä tehty installaatio on vertauskuvallinen agora eli tila, joka on työskentelyn alusta asti aidosti kaikkien osallistujien jakama. Agoraa ehdotetaan metaforaksi Marjo Räsäsen käyttämän silta-metaforan rinnalle kuvataidekasvatusta käsitteellistettäessä silloin, kun kyseessä on lineaarisuutta haastava tilaan, aikaan ja sosiaalisuuteen kiinnittyvä työskentely. 1 Artikkeli pohjautuu kirjoittajan maisterin opinnäytetyöhön (2019).