Search

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Keskustelu lasten ja nuorten liikkumisesta on muodostunut liikuntakulttuuripohdintojen kestoaiheeksi. Yhtäältä on huolestuttu varttuvan sukupolven liian vähäisestä – jopa terveyttä uhkaavasta – fyysisestä aktiivisuudesta. Toisaalta uusimmat sosialisaatiotulkinnat korostavat nuorison omia ruumiillisuuden valintoja. Tällöin perinteinen aikuisjohtoinen urheilukulttuuri on saanut rinnalleen monia nuorisokulttuurisen liikkumisen muotoja. nonPeerReviewed

This study examines the meanings and prerequisites of self-organised physical activity from young people’s perspective. The theoretical framework is social space, which enables young people’s experiences to be interpreted in parallel with their physical, social, and cultural environment. Three research questions are addressed: (1) Where does young people’s self-organised physical activity take place? (2) What are the forms of the activity? (3) What meanings do young people associate with the spaces of the activity? The research data were collected within one municipality. The main data consist of 34 theme interviews with young people aged 12 to 16 years. The interviewees were selected mainly with the help of a questionnaire in three lower secondary schools. Interview data were also collected at the sites of self- organised physical activity. The chosen interviewees were boys and girls with different physical activity orientations in terms of the forms and frequency of physical activity, and with different living environments: a small city centre, the residential areas of the city, a rural town centre, and rural areas. The data also include activity maps and on-site observation. The data were analysed using content analysis. The ideal places of self-organised physical activity were situated close to home, available for spontaneous use, and occasionally modifiable. Open and sufficiently large spaces appeared to be more significant than high-quality sites or facilities. The forms of activity were characterised by the adaptation of sports and movement to suit the place, time frame, and particularly the reference group. Physical activity environments proved to be divergent social spaces for different young people. Spaces of sociality and spaces of playfulness were of major importance for the activity, implicating a distinction from the discourse of rationality. The spatial power held by adults over the spaces for the activity was also relevant for the meanings. In conclusion, the role of physical activity in unstructured leisure time varied from spontaneous supplementary motion to goal-oriented training. Finding space for meaningful activity required variable degrees of agency because it often connected with opportunities to negotiate acceptable uses of functionalised and limited space.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia toisen asteen opiskelijoiden liikkumista koulumatkoilla Lieksassa ja tunnistaa liikunnallisten kulkutapojen valintaan vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuskohdetta voidaan pitää tärkeänä, sillä opiskelijoiden jokapäiväinen elämä on muuttunut yhä passiivisemmaksi, ja monet nuoret eivät yllä fyysisen aktiivisuuden suosituksiin. Suomessa fyysinen aktiivisuus myös vähenee nuoruudessa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat löytäneet positiivisia yhteyksiä liikunnallisten kulkutapojen ja fyysisen aktiivisuuden välillä. Liikunnalliset kulkutavat saattavat lisätä nuorten päivittäistä liikkumista, ja laajemmin tarkasteltuna liikunnallisilla kulkutavoilla on myös talouden ja ympäristön kannalta edullisia vaikutuksia. Tutkimusaineisto kerättiin 16–17-vuotiailta nuorilta (n=159) Pohjois-Karjalan ammattiopiston Lieksan toimipisteessä ja Lieksan lukiossa joulukuussa 2014. Kyselylomakkeella tehdyssä tutkimuksessa opiskelijoita pyydettiin vastaamaan liikunnallisia kulkutapoja ja ekologisia asenteita käsitteleviin kysymyksiin. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 22 -ohjelmalla. Muuttujia kuvailtiin frekvensseillä, prosenteilla ja ristiintaulukoinnilla, minkä lisäksi muuttujien välisiä eroja tutkittiin khiin neliö -testillä, Mann-Whitneyn U -testillä ja Kruskal-Wallisin -testillä. Tulosten mukaan noin 40 % opiskelijoista käveli tai pyöräili kouluun. Kuitenkin myös monilla moottoriajoneuvoilla kulkevilla kertyi liikuntaa koulumatkoilla. Erityisesti matkan pituus ja muut fyysiseen ympäristöön liittyvät esteet olivat yhteydessä käytettyyn kulkutapaan. Käytetyt kulkutavat vaihtelivat myös sukupuolen perusteella. Miehet pyöräilivät kouluun naisia useammin, kun taas naiset kävelivät kouluun miehiä useammin. Naiset myös muuttivat käyttämäänsä kulkutapaa syksyisin ja keväisin miehiä useammin. Tilastollisesti merkitseviä eroja aktiivisten ja potentiaalisten kulkijoiden välille muodostivat erityisesti kulkutapaan liittyvät syyt, kuten nopeus ja sujuvuus, taloudellinen edullisuus sekä muiden vaihtoehtojen puute. Myös ekologisilla asenteilla oli positiivinen yhteys liikunnallisten kulkutapojen käyttämiseen, sillä pelkästään moottoriajoneuvolla kulkevien ekologiset asenteet olivat kävellen, pyörällä tai ”moottoriajoneuvolla ja kävellen” kulkevia matalampia. Liikunnallisten kulkutapojen käyttöön liittyvien tekijöiden ymmärtäminen on tärkeää nuorten aktiivisen elämäntavan edistämisen kannalta. Tulosten perusteella 1,1–5 kilometrin päässä koulusta asuvat opiskelijat liikkuivat eniten koulumatkoilla. Liikunnallisia kulkutapoja voidaan tulevaisuudessa edistää esimerkiksi lisäämällä niiden nopeutta, sujuvuutta ja taloudellista edullisuutta kulkumuotoina. Opiskelijat voivat kuitenkin pitää tärkeinä erilaisia syitä käyttää liikunnallisia kulkutapoja. Fyysiseen aktiivisuuteen, terveyssyihin tai ekologisiin tekijöihin vetoaminen voi saada osan opiskelijoista liikkumaan oman terveytensä ja ympäristönsä kannalta hyödyllisellä tavalla. Sen vuoksi tulevaisuudessa on tärkeää hyödyntää monipuolisesti erilaisia tekijöitä, jotka voivat edistää liikunnallisten kulkutapojen käyttöä. The purpose of the study was to examine the ways of active commuting to school in upper secondary education in Lieksa and to identify the factors that have an influence on the choice of active transport modes. The research subject is important because students’ everyday life has become increasingly passive and many adolescents’ amount of physical activity does not meet the physical activity recommendations. In Finland, there is also a clear decrease in young people’s physical activity levels during adolescence. Recent studies have found a positive connection between active commuting and physical activity. Active commuting to school may increase adolescents’ daily physical activity and, in a broader context, active transport modes also present potential financial and environmental benefits. The data were collected in December 2014 from 16–17-year-old adolescents (n=159) in the North Karelia College Lieksa (vocational school) and Lieksan lukio (upper secondary school). The students were asked to answer a questionnaire about active transport and eco-friendly attitudes. The data were analyzed using an IBM statistics 22 -program. The variables were described by frequencies, percentages and cross-tabulation. Differences between the variables were examined by using a chi-square test, a Mann-Whitney U test and a Kruskal-Wallis test. In this study, approximately 40 % of the students walked or biked to school. However, also those using motorized modes of transport often included active commuting. Distance and barriers related to the physical environment were important predictors of mode choice among adolescents. Active commuting also varied according to gender. Men cycled to school more often than women who walked to school more often than men. Women also changed their mode of transport more often in autumn and spring than men. Statistically significant differences between active and potential commuters were in the motivators related to the mode of transport, which included speed and fluency, economical affordability and lack of chance to use other modes of transport. Also eco-friendly attitudes were positively related to active modes of transport, because students who used only motorized modes of transport had lower eco-friendly attitudes than students who walked, cycled or used a motorized vehicle only for some part of the trip. Developing understanding of the factors that can influence the choice of active transport is important for promoting adolescents’ physically active lifestyle. Based on the results, students living 1,1–5 kilometers away from school commuted the most in a physically active manner. In the future, increasing the level of physical activity during commuting to school demands promoting active commuting, for example, as a fast, fluent and an affordable mode of transport. However, students may consider a variety of factors as important reasons for using active modes of transport. Physical activity, health-related causes and ecological factors could engage some people in this form of healthy and eco-friendly activity. Accordingly, in the future, it is important to take advantage of the diverse ways that may increase adolescents’ active commuting.

Nuori Suomi ry:n toiminta-aika suomalaisessa yhteiskunnassa ja liikuntakulttuurissa on vielä verrattain lyhyt. Se on kuitenkin jo ehtinyt herättää runsaasti tunteita niin puolesta kuin vastaan. Pro gradu työssäni kuvaan Nuori Suomi ry:n toiminnan muutosta suhteessa yhteiskunnassa ja liikuntakulttuurissa tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkimukseni alkaa vuodesta 1988, jolloin Nuori Suomi -ohjelman toiminta alkoi. Taustojen ymmärtämiseksi avaan yhteiskunnassa ja liikuntakulttuurissa tapahtuneita muutoksia jo 1970- ja 1980-lukujen vaihteesta alkaen. Tutkimukseni päättyy vuoteen 2008, jolloin Nuori Suomi juhli 20-vuotista olemassaoloaan. Olen lähestynyt Nuori Suomi ry:n toiminnan muutosta kolmen tutkimuskysymyksen avulla: mitkä seikat vaikuttivat Nuori Suomi -ohjelman käynnistymiseen, mitä kausia ja vaiheita Nuoren Suomen toiminnassa on ollut ja millaiseksi muodostuivat Nuoren Suomen toiminnan keskeiset sisällöt. Tutkimusaineistoni koostuu pääasiassa kirjallisista lähteistä. Päälähteinä ovat Nuoren Suomen toimintakertomukset, SVUL:n toimintakertomukset, SVUL:n osastojen ja työryhmien muistiot ja kokouspöytäkirjat Nuoren Suomen tiimien kokouspöytäkirjat ja muistiot sekä erilaiset Nuoren Suomen koulutus yms. materiaalit. Tutkimukseni sijoittuu historiallisen sosiologian alueeseen. Tutkimusmetodinani olen käyttänyt tapaustutkimusta. Nuori Suomi -ohjelman perustaminen liittyi kiinteästi yhteiskunnassa ja liikuntakulttuurissa tapahtuneisiin muutoksiin. Alati muuttuvassa yhteiskunnassa ja eriytyvässä liikuntakulttuurissa oli tilaa ja tilausta uudenlaiselle ajattelutavalle ja arvopohjalle. 20 toimintavuoden aikana Nuoren Suomen toiminta on laajentunut urheiluseuroista päiväkoteihin ja kouluihin. Sen rooli yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on korostunut ja sillä on merkittävä asema opetusministeriön varojen edelleen jakajana.