Tutkimuksessa tarkastellaan kansalaiseksi kasvamisen filosofista perustaa. Tutkimus selvittää käsitteellisesti ideologisia ja katsomuksellisia ulottuvuuksia, jotka liittyvät keskusteluun uskonnosta osana kasvatusta ja julkista tilaa. Kasvatuksen ammattilaiset kohtaavat uskontoon liittyvien kysymysten poliittisen ulottuvuuden käytännön työssään, sillä koulu toimii paikkana, jossa julkisen ja yksityisen kansalaisidentiteetin ehdoista jatkuvasti neuvotellaan. Tutkimuksessa nähdään valtion perustuslaillinen neutraalisuus hyvänä ja välttämättömänä periaatteena, jonka tulee taata erilaisten katsomusten yhdenvertainen kohtelu. Valtio ei ole kuitenkaan neutraali toimija, sillä se ottaa institutionalisoitujen toimijoiden kautta kantaa useisiin sosiaalisiin ja moraalisiin kysymyksiin, sekä ohjaa välillisesti sitä, miten kansalaisten tulisi elää. Tutkimuslähteiden kannalta tutkimuksessa tarkastellaan evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen historiaa kansalaiseksi kasvamisen näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että kuluneen 150 vuoden aikana koulun uskonnonopetus on toiminut välineenä hyvin erilaisten kansalaiskasvatuksen tavoitteiden toteuttamiselle. Uskonnonopetuksen kansalaisihanteen historiasta rakentuu lähteiden pohjalta tarina Jumalan valtakunnan kansalaisuudesta ja kansallisvaltioalamaisuudesta kohti globaalin kansalaisuuden yksilöllistä määrittymistä. Uskonnonopetus on muuttunut luterilaiseen oppiin ja elämänmuotoon sidotun moraalin ja hengellisyyden seuraamisesta kohti moniarvoista, yksilöllistä katsomuksellista etsintää. Niin kansalaisuuden teoreettinen tarkastelu kuin lähteiden analyysi tuovat näkyväksi sen, että kansalaisuutta on mahdotonta pitää katsomuksellisista merkityksistä riisuttuna merkityssisältönä. Kansalaisuudessa otetaan kantaa kysymyksiin, jotka koskettavat poliittis-materiaalisen todellisuuden lisäksi eettisiä ja katsomuksellisia kysymyksiä, kuten hyvää elämää, ihmisen vastuullisuutta, tehtävää maailmassa ja suhdetta toisiin ihmisiin. Tutkimus tuokin lisänäkökulman perinteiseen kansalaisuuden tutkimukseen, jossa kansalaisuutta lähestytään historiallisesti hyvin kapeasta näkökulmasta ja nähdään se puhtaasti maallisena merkityksenä. Koulussa tulisi olla tilaa katsomukselliselle moninaisuudelle. Katsomuksia koskeva kasvatus, joka kapean kompetenssiajattelun tai oppiainejaottelun sijaan koskettaa koko koulua, tuo esiin uskonnon merkityksen ihmisyyden, olemassaolon ja yhteiskunnallisuuden kannalta. Katsomustietoiseksi kasvatukseksi kutsuttu pedagoginen ja intellektuaalinen lähestymistapa voi tukea kasvua yksilöksi, jolla on valmiuksia tulkita poliittisen todellisuuden taakse kätkeytyviä tieto- ja uskomusperinteitä. Länsikeskeisten ajattelutapojen haastaminen voi auttaa näkemään tiedon tuottamisen kolonialistista luonnetta. Ollakseen kriittistä ja muutokseen tähtäävää, kasvatuksen tulisi auttaa ajattelemaan ja toimimaan ’toisin’. Moniarvoisessa maailmassa tarvitaan valmiuksia kyseenalaistaa itse tieto ja sen pohjalta muodostetut asenteelliset toimintatavat. Kyse on ennen muuta siitä, että kasvatus perustuu totuusväittämien selvittelyyn ja tiedon muodostamisen kriittiseen reflektioon, ei reflektoimattomien ja essentialististen totuusnäkemysten välittämiseen. Kasvatus, joka ei ota huomioon tulevien kansalaisten katsomuksellista perustaa, hukkaa kosketuksen myös oman kulttuurisen normiston ymmärtämiseen. Rehellisen ja älyllisen uskontodebatin rakentaminen ei täten ole vain moniarvoisen yhteiskunnan hyve, vaan suoranainen välttämättömyys huomisen maailmankansalaisten kasvattamiseksi. Demokraattisen ja julkisen keskustelun olemassaolo edellyttää kriittisen ajattelukulttuurin edistämistä, johon osallistumisen tulee olla mahdollista erityisesti keskenään eri mieltä oleville kansalaisille. Näköalattomuuden anarkian sijaan tutkimuksessa puolustetaan kasvatuksen tehtävänä kannan ottamista totuuteen, joka on eri asia kuin totuuteen kasvattaminen. Todellinen liberaali kasvatus on toimintaa, joka on vapautta kriittisyyteen omia taustaoletuksia kohtaan. This study investigates religion and civic education in a secular society. Theoretically this research draws on philosophy of education, critical and post-colonial studies and the study of religious education. The qualitative data of the study consists of pedagogical and administrative documents between the years 1882–2005. These are National Core Curricula for Basic Education and didactical textbooks of religious education used in teacher training. The study also uses auto-ethnographic material of the researcher that has been collected during the research project. The first part of the research concerns a theoretical analysis of secularism and citizenship that is combined with the idea of democratic socialization and the political dimension of education. Special emphasis is placed on the critical analysis of liberalist tradition as a basis for public life. The second part of the work consists of a historical study of Finnish Lutheran religious education during the last 150 years. The scope of the historical analysis is to discover the ideals of good citizenship that have been constructed through religious education in different decades. The last part of the study combines the historical and theoretical perspectives into a philosophical reflection on education that takes the role of religion as being important in building a society that is not based only on the ideological hegemony of a liberalist-secularist worldview. Through recognizing religious worldviews as a plausible basis for a political identity, the study defends the importance of the critique of secularism in thinking and acting ’otherwise’. The role of religious education has been interpreted in a highly political and ideological light all through its history in the Finnish state schools. In order to understand first, the wider European discourse of religion in public sphere and second, a school as a part of that ‘public’, the historical perspective helps to understand the current difficulty of taking seriously the idea of multiple worldviews in education. The study investigates whether the liberalist and secularist worldview is the best imaginable frame of reference for grounding the political identities of citizens who live in the reality of diverse value-laden ways of looking at the world. The study takes the neutrality principle of a state as a good and necessary aim with which to treat all citizens in a democratic and just manner. However, the state can never be fully neutral in its actions towards moral and social issues that it touches upon through institutional actions. Ideological power controlled by education is effectively telling the citizens of the state how they should live. Philosophically this study offers interpretative tools to grasp critical and diverse meanings of religion, secularism and citizenship. The results of this research indicate that citizenship cannot be interpreted as entities free of both value and worldview connections. This study argues that we need transformative and alternative ways of thinking about civic education in a society that is widely considered as ‘post-secular’. Social and societal issues will always touch on questions of morality and the meaning of life. As a pedagogical synthesis the research suggests principles for a religiously informed educational approach that is not just about gaining competence or knowledge of different worldviews. The ‘critique of roots’ is used as a metaphor to acknowledge the epistemological violence of ethnocentric and doctrinal worldviews. The study illustrates that the ideological control practiced by religious and non-religious worldviews is alike and thus, the secularist answer is no less a problematic foundation for global citizenship. Rather than silencing certain worldviews from public debate on a good and sustainable life and society, the study suggests the visibility of religious worldviews in secular school education. Life in a pluralist society is about learning to live respecting and recognizing the other instead of liberal conformism or the consensus of values. True liberal education does not necessitate freedom from religion, but rather being free to be critical towards presumptions made from different epistemological grounds. Väitöskirja löytyy sähköisenä HELDAsta: http://hdl.handle.net/10138/39132