Search

In my dissertation I study the language planning knowledge, language planning practices and language planning discourses of the editorial staff. In 2002 and 2004 I sent a questionnaire and got 232 answers via e-mail from local papers, other Finnish newspapers and Finnish Broadcasting Company. I research what kind of language planning knowledge the respondents have, how they regard the language planning of the standard Finnish language, what kind of language planning discourses the editorial staff constructs and what kind of language attitudes can be read from those discourses. The problems with language planning often relate to compounds and commas. The spelling checker of the word processing program is often used. One must sometimes bend the rules, e.g. in the language of advertising. The local dialects and common speech are allowed to be used with some definings. The language feedback is rare and often negative. In some places the language planning atmosphere is getting better. It also might be that there are no language planning principles at all among editorial staff. I study the language planning discourses in the context of folk linguistics analysing the answers with the content analysis and critical discourse analysis. My focus is in the answers to the question Why [do you consider language planning very important, quite important or not so important]? Up to about 97 % of my informants consider language planning either very important or quite important. The discourses of quality, interaction, responsibility, tool, emotion and cherishing are activated. The aspect of interaction and communication gets highlighted. It seems that education effects positively the attitudes concerning language planning, though the opinions vary. Tiivistelmä Tutkin väitöskirjassani toimitushenkilökunnan kielenhuoltotietoja, -käytäntöjä ja diskursseja. Keräsin aineiston vuosina 2002 ja 2004 lähettämällä sähköpostikyselyn suomenkielisten paikallislehtien ja sanomalehtien sekä Yleisradio Oy:n uutis- ja ajankohtaistoimitusten henkilökunnalle. Aineistoni koostuu 232 vastauslomakkeesta. Selvitän tutkimuksessani, millaisia toimitushenkilökunnan kielenhuoltotiedot ovat, miten se suhtautuu suomen kielen standardin huoltoon, millaisia kielenhuoltodiskursseja toimitushenkilökunta rakentaa ja millaisia kieliasenteita niistä voidaan lukea. Yleisimmät kielenhuolto-ongelmat liittyvät yhdyssanoihin ja pilkkuihin, ja useimmin kielenhuollon apuneuvoista on käytössä oikolukuohjelma. Kielenhuoltoperiaatteista joudutaan usein joustamaan ilmoituksenteossa, ja paikalliset murteellisuudet tai puhekielisyydet saavat näkyä teksteissä tietyin rajauksin. Yleisöpalaute kielestä on vähäistä ja usein kielteistä. Joissakin toimituksissa kielenhuoltoilmapiiri on ollut aineistonkeruuhetkellä paranemaan päin. Toisaalta vastauksista ilmenee, että yhteisiä kielenhuoltoperiaatteita ei kaikissa toimituksissa ole. Tarkastelen aineistossani aktivoituvia kielenhuoltodiskursseja kansanlingvistisestä näkökulmasta analysoimalla sisällönanalyyttisesti ja diskurssianalyyttisesti informanttieni vastauksia Miksi [pidätte kielenhuoltoa erittäin, melko tai ei kovin tärkeänä]? -kysymykseen. Peräti noin 97 % vastanneista pitää kielenhuoltoa erittäin tai melko tärkeänä. Vastaajat aktivoivat laatu-, vuorovaikutus-, vastuu-, väline-, tunne- ja vaalimisdiskursseja. Vuorovaikutuksen ja tiedonvälityksen näkökulma korostuu aineistossa. Koulutustaustan arvellaan vaikuttavan myönteisesti kielenhuoltoasenteisiin, vaikka asiasta on myös vastakkaisia mielipiteitä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Selvitin, miten käytetyn runsasaktiivisen ydinpolttoaineen loppusijoituksesta ja ydinvoimasta kirjoitettiin Loviisan Sanomien ja Östra Nylandin journalistisessa aineistossa ja yleisönosastoissa. Tutkin mistä aiheista ja kenestä kirjoitettiin, kuka aiheet määritteli sekä pääsivätkö eri näkökulmat julkisuuteen. Näkökulmani oli yhteiskuntatieteellinen, koska loppusijoituksella on yhteiskunnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Näin ydinvoiman ympäristöasiana, mutta sanouduin irti lähteideni taustaoletuksesta, jonka mukaan ydinvoima on ongelma. Lähestyin aihettani Suhosen ympäristöjournalismiteorian sekä Teikarin ja Kuneliuksen agenda setting -muotoilujen kautta. Yhdistin määrällisen ja laadullisen tutkimusotteen menetelmätriangulaation periaatteella. Selvitin sisällön erittelyllä aineiston rakenteen, joka auttoi laadullisen tutkimuksen kohdentamisessa. Hahmotin vakiintuneet kielenkäyttötavat diskurssianalyysillä. Arvioin tutkimukseni luotettavaksi. Agenda setting -teorian väite viestinnän vaikutuksettomuudesta kumoutui osittain; seuratessaan pitkäkestoista prosessia lukijat oppivat täyttämään kerronnan aukkokohdat aiemmalla tiedolla aiheesta. Eri mieltä olevat eivät kuitenkaan lähentyneet toisiaan. Kritisoin Suhosen ympäristöpolitiikan kehämallia, koska siinä tieteeseen vaikuttaa vain ympäristö. Aineistossani epäiltiin tutkimusten ja tiedon puolueettomuutta, koska tutkimuksia tehtiin toimeksiantajan intressistä ja asioilla oli taloudellinen puolensa. Aineistoni ei noudattanut yhtä tarkkarajaisia vaiheita kuin Suhosen huomiosyklit. Sykli jakautui pääsyklin sisällä sisällön mukaan eteneviin pikkusykleihin. Lehdet rakensivat juttunsa yleensä menneen, nykyisen ja tulevaisuuden yhdistelmästä. Kuvien vähyys johtui runsaasta yleisönosastokirjoitusten määrästä. Ruotsinkielinen aineisto vaikutti keskustelevammalta kuin suomenkielinen. Lehdet käsittelivät ydinvoima-asioita eniten viestinnän, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden sekä käytetyn runsasaktiivisen ydinpolttoaineen näkökulmasta. Kirjoittajat olivat yleensä lehden toimittajia, yksityishenkilöitä tai järjestöjä. Lähteitä oli jutuissa yleensä yksi, useimmiten yksityishenkilö, järjestö, kunnan hallintoelimet tai ydinvoimayritys. Hyvän journalismin vaatimus täyttyi molemmissa aineistoissa. Eri näkökulmat pääsivät pitkällä tähtäimellä lehdissä esiin. Lehtien pääkirjoituksissa argumentointi oli monipuolista. Östra Nylandin pääkirjoitukset olivat kannaltaan ja sanastoltaan negatiivisempia kuin Loviisan Sanomien. Yleisönosastot täyttivät tehtävänsä keskustelun vapaina foorumeina, mikä lisäsi lehtien paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä eri ryhmien sisällä, muttei niiden välillä. Kielikysymys oli esillä vain ruotsinkielisessä aineistossa. Loppusijoituksen teknisten ratkaisujen sijasta kirjoitettiin paljon tulevista, mahdollisista seurauksista, jotka vastustajat ja kannattajat näkivät erilaisina. Yleisönosastoissa puhuttiin pelosta, muttei pelottomuudesta. Pelottomuus tuli esiin implisiittisesti kannattajien uskoessa tieteeseen ja talouteen. Diskursseilla esitettiin mielipiteitä ja sovitettiin niiden välisiä eroja. Entä jos ei olekaan? -diskurssilla epäiltiin Näin on -diskurssin väitteitä. Kokonaisvaltaisuus sekä Tutkimus ja keskustelu sillanrakentajana -diskursseilla soviteltiin eroja. Rintamalinjat pitävät ja Ruotuun palauttaminen -diskursseilla rakennettiin identiteettiä. Moninaisella moraalilla perusteltiin tunteisiinkin vedoten asioita. Asia on niin kuin se halutaan nähdä -diskurssi kuvasi keskustelun jakautuneisuutta.