Search

Dyspnoea associated with respiratory infection is a common symptom in infancy and early childhood. Inspiratory stridor is the main symptom in cases of croup and expiratory wheezing in cases of bronchiolitis, obstructive bronchitis and acute asthma exacerbations. Dyspnoea associated with respiratory infection is a common cause of emergency department visits and unplanned hospital admissions among infants and preschool children. The assessment of dyspnea associated with acute childhood respiratory infection is largely subjective, and evidence regarding the severity of acute dyspnoea is needed in order to target hospital admissions more accurately. Wheezing associated with respiratory infection in infancy has been recognized as an important predictor of recurrent wheezing and asthma at school age. The aims of this study were to determine the risk factors for croup, to evaluate factors that reliably predict the need for hospitalizing children with acute wheezing and to find out whether respiratory infection with wheezing during infancy has a positive association with the development of asthma during childhood. The work included two register-based surveys and one prospective cohort study. It is concluded that a family history of croup is an exceptionally strong risk factor for croup and its recurrence in childhood. The early phase of bronchiolitis is unstable in infants below 6 months of age. These infants are most likely to need medical interventions in the first 5 days after onset of the disease. A positive respiratory syncytial -virus test result, a fever of more than 38°C and low initial oxygen saturation are predictors of the need for hospitalization and medical interventions. An initial oxygen saturation >93% effectively identifies children aged more than 6 months with mild wheezing, and this limit can be used to avoid unplanned hospital admissions. There is an association between early respiratory syncytial -virus infections and subsequent wheezing and, Tiivistelmä Hengitysvaikeus on yleinen oire lapsilla virusten aiheuttamien hengitystieinfektioiden yhteydessä. Kurkunpäätulehdukseen liittyy sisäänhengitysvaikeus. Ilmatiehyttulehdukseen, ahtauttavaan keuhkoputkentulehdukseen ja akuuttiin astmakohtaukseen liittyy uloshengitysvaikeus. Hengitystieinfektioihin liittyvä hengitysvaikeus on yksi yleisimmistä syistä päivystyspoliklinikkakäynteihin ja äkillisiin sairaalahoitojaksoihin lapsipotilailla. Hengitystieinfektioiden taudinkulun tuntemisella ja hengitysvaikeuden vaikeusasteen arvioinnilla on tärkeä merkitys näiden potilaiden hoidon toteuttamisessa. Hengitystieinfektioon liittyvää hengitysvaikeutta on pidetty riskitekijänä astman kehittymiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kurkunpäätulehduksen riskitekijöitä ja sairaalahoitoon vaikuttavia tekijöitä hengitystieinfektioon liittyvän uloshengitysvaikeuden hoidossa sekä varhaislapsuudessa sairastetun hengitystieinfektion yhteyttä myöhempään astma- ja allergiasairastavuuteen. Tutkimukseen sisältyi kaksi rekisteriaineistoa ja yksi seurantatutkimusaineisto. Tutkimuksessa todettiin, että kurkunpäätulehduksen uusiutuminen on erittäin tavallista ja sisarusten ja vanhempien sairastama kurkunpäätulehdus on merkittävin riskitekijä kurkunpäätulehdukselle ja sen uusiutumiselle. Alle 6 kuukauden ikäisillä lapsilla ilmatiehyttulehduksen taudinkuva on epävakaa ensimmäisen 5 oirepäivän aikana. Kuume, matala happisaturaatioarvo ja respiratory syncytial -virusinfektio ennustavat osastohoidon ja invasiivisten toimenpiteiden tarvetta ilmatiehyttulehduksen yhteydessä. Yli 6 kuukauden ikäisillä lapsilla happisaturaatioarvo > 93 % ennustaa lievää taudinkuvaa hengitystieinfektioon liittyvän uloshengitysvaikeuden hoidossa. Käyttämällä tätä happisaturaatioarvoa raja-arvona, kun arvioidaan sairaalahoidon tarvetta, voidaan merkittävästi ja turvallisesti vähentää sairaalahoidon tarvetta lasten hengitystieinfektioon liittyvän uloshengitysvaikeuden hoidossa. Alle 6 kuukauden iässä

The aim of this work was to assess trends in childhood mortality in Finland over the period 1969–2004 and to identify the main preventable causes of death in childhood. Specific topics of interest were childhood mortality due to infectious diseases and possible regional differences in childhood mortality. As accidents are the most common cause of death in childhood, we also analysed regional differences in accidental mortality in childhood between the years 1969 and 2013. Annual neonatal mortality declined by 78%, from 11.13/1000 in 1969 to 2.46/1000 in 2004, with perinatal disorders and congenital malformations the most common causes of death, while childhood mortality declined by 65% during the same period, from 0.67/1000 to 0.23/1000, with accidents the leading cause of death, followed by congenital malformations, tumours and haematological diseases, and infectious diseases. Childhood mortality due to infectious diseases decreased by 89%, from 0.12/1000 in 1969 to 0.013/1000 in 2004, and neonatal mortality from similar causes by 69%, from 0.50/1000 to 0.16/1000. Pneumonia, central nervous system infections and septicaemia were the most significant fatal infections in childhood. There were no significant differences in childhood mortality between the university hospital districts, but notable differences existed at the regional level between the central hospital districts. There were also considerable regional differences in childhood accidental mortality, which showed a tendency to persist with time, especially in the case of traffic accidents, suicides and homicides. Childhood mortality in Finland has declined markedly, and the trend was a continuous one throughout the period concerned. The differences between the central hospital districts, however, suggest that paediatric care in Finland may need further centralization. Accidents represent the main preventable cause of death in childhood, and further reductions in mortality could be achieved, especial, Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella muutoksia lasten kuolleisuudessa Suomessa vuosina 1969–2004 ja selvittää tärkeimmät ehkäistävissä olevat kuolinsyyt lapsuudessa. Olimme kiinnostuneita erityisesti lasten infektiokuolleisuudesta ja mahdollisista alueellisista eroista lapsikuolleisuudessa. Koska tapaturmat ovat yleisin kuolinsyy lapsuudessa, analysoimme myös alueellisia eroja lapsuusiän tapaturmakuolleisuudessa vuosina 1969–2013. Neonataalikuolleisuus laski vuosina 1969–2004 78%, 11.13/1000:sta 2.46/1000:een. Perinataaliset ongelmat ja synnynnäiset epämuodostumat olivat yleisin kuolinsyy. Lapsuusiän kuolleisuus laski samanaikaisesti 65%, 0.67/1000:sta 0.23/1000:een tapaturmien ollessa yleisin kuolinsyy. Epämuodostumat, syövät ja hematologiset sairaudet sekä infektiot olivat myös merkittäviä kuolinsyitä. Infektiokuolleisuus laski seuranta-aikana lapsuusiässä 89%, 0.12/1000:sta 0.013/1000:een ja vastasyntyneisyyskaudella 69%, 0.50/1000:sta 0.16/1000:een. Keuhkokuume, keskushermostoinfektiot ja sepsikset olivat yleisimpiä kuolemaan johtavia infektioita lapsuudessa. Yliopistollisten sairaanhoitopiirien välillä ei esiintynyt alueellisia eroja lapsikuolleisuudessa, mutta pienempien sairaanhoitopiirien välillä havaittiin eroja. Myös tapaturmakuolleisuudessa esiintyi merkittäviä alueellisia eroja, erityisesti liikenneonnettomuuksissa sekä itsemurhissa ja henkirikoksissa. Erot säilyivät läpi seuranta-ajan. Lapsikuolleisuus on laskenut Suomessa merkittävästi läpi seuranta-ajan. Koska lapsikuolleisuudessa esiintyy alueellisia eroja keskussairaaloiden välillä, lasten sairaanhoito voi vaatia jatkossa enemmän keskittämistä. Tapaturmat ovat tärkein ehkäistävissä oleva kuolinsyy lapsuudessa, ja kuolleisuutta niihin olisi mahdollista vähentää paikallisen ennaltaehkäisyn kautta.

Viral infections are common in childhood and a usual cause for hospitalization. Viruses are easily transmitted among children both in pediatric wards and in other child care facilities, like child day-care centers. Hand hygiene is an important part of prevention of the transmission of viruses. Since hospitalization times are getting shorter, hospital-associated infections often manifest after discharge. The aim of the study was to evaluate the magnitude of hospital-associated infections during and after hospitalization in pediatric wards with a focus on the effect of the ward structure. Data were collected during two periods of two years in the pediatric infectious diseases ward in Oulu University Hospital; data collection in the latter period was done using electronic follow-up methods. A two-year study period was also carried out in University Children’s hospital in Basel and in North Karelia Central Hospital in Joensuu. Paper questionnaires and electronic questionnaires were compared as methods of doing continuous surveillance of hospital-associated infections during and after hospitalization. The safety of alcohol-based hand gels in children’s use was studied using alcometer measurements after hand rub. Experiences on the use of alcohol-based hand gels in child day-care centers were collected by interviewing the personnel with questionnaires. Altogether 5.8 to 17.5% of hospitalized children (N=7046) got a hospital-associated infection; 65 to 93% of the infections became evident after discharge. The number of hospital-associated infections was lowest in wards where single rooms and cohorting based on infection etiology were used. Increased risk for hospital-associated infection was associated with young age, longer hospitalization time and a shared room. A higher response rate was achieved with electronic follow-up compared with questionnaires on paper, 84 vs. 61%. The costs of follow-up were €13.61 and €15.07 per patient in electronic and conventional f, Tiivistelmä Lapset sairastavat usein virusinfektioita, jotka ovat yleinen sairaalahoidon syy. Virukset leviävät herkästi lasten keskuudessa, lastentautien osastoilla ja lapsiryhmissä, kuten päiväkodeissa. Virusten leviämistä voidaan estää hyvällä käsihygienialla. Lyhyiden hoitoaikojen vuoksi osa virusten aiheuttamista sairaalainfektioista ilmenee vasta kotona. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sairaalainfektioiden määrä hoidon aikana ja kotiutuksen jälkeen sekä osastorakenteen vaikutus sairaalainfektioihin lastentautien osastoilla. Sairaalainfektioaineisto kerättiin Oulun yliopistollisen sairaalan lasten infektio-osastolla kahtena kahden vuoden jaksona, joista jälkimmäisessä käytettiin sähköistä seurantajärjestelmää. Lisäksi kahden vuoden aineistot kerättiin Pohjois-Karjalan keskussairaalan lastentautien osastolla ja Baselin yliopistollisen sairaalan lastenosastoilla. Paperikyselylomakkeilla ja sähköisesti tehdyn sairaalainfektioseurannan toteutusta verrattiin. Lisäksi tutkittiin alkoholikäsihuuhteiden käytön turvallisuutta lapsilla päiväkotiolosuhteissa. Alkoholin imeytymistä tutkittiin poliisin tarkkuusalkometrillä käsihuuhteen käytön jälkeen. Oulun kaupungin päiväkodeista kysyttiin käsihuuhteiden käyttökokemuksista kyselylomakkeilla. Sairaalainfektion sai 5,8-17,1 % sairaalassa hoidetuista lapsista (N=7046). Infektioista 65-93 % tuli oireisiksi kotiutuksen jälkeen. Sairaalainfektioiden määrä oli pienin osastoilla, jossa käytettiin yhden hengen huoneita ja potilaiden kohortointia taudinaiheuttajan mukaan. Sairaalainfektion riskiä lisäsivät lapsen nuori ikä, pitkä sairaalahoitoaika ja jaettu potilashuone. Sähköisessä sairaalainfektioseurannassa oli parempi kotiutuksen jälkeinen vastausprosentti kuin paperilomakkeilla, 84 % vrt. 61 %. Potilasta kohden kuluja tuli sähköisessä seurannassa 13,61 euroa ja paperilomakkeilla tehdyssä seurannassa 15,07 euroa. Sähköisen seurannan käyttö laski vuosikuluja 17,1 %. Alkoholikäsihuuhteiden käyttö t

The aims were to evaluate the occurrence of vesicoureteral reflux (VUR) in children, to assess the frequency of significant ultrasonography (US) abnormalities and to study whether abandoning the use of voiding cystourethrographies (VCUG) is safe in children with urinary tract infection (UTI). We analysed reports on US and VCUG in a consecutive series of 406 paediatric patients and in a large population-based group of 2036 children with UTI. Based on the urine culture data, we analysed the frequencies of VUR and US abnormalities in relation to the reliability of the UTI diagnoses. Using a cohort of 1185 children on whom both VCUG and US had been performed, we evaluated whether US imaging alone is sufficient. In a follow-up study, we excluded 24 cases with major renal dysplasia or obstruction of the urinary tract from this cohort of 1185 children leaving a series of 1161 cases, of which 228 were randomly selected for follow-up and 193 (85%) participated, with a mean follow-up time of 11 years (range 6 to 17 years). The occurrence of VUR was similar among the children with proven (37%) or certain (36%) versus false (35%) or improbable (36%) UTI and decreased with increasing age. Significant US abnormalities were found in 10% and the frequency increased as the diagnostic reliability improved (15% in the proven UTI class and 8% in the false class). In the cohort of 1185 children, initial US was normal in 861 (73%), out of whom VCUG identified two cases of urethral valves and 40 cases of grade III to V VUR who could have benefited from surgical treatment, giving a figure of 42/861 (5%) for pathological findings that might have been missed if VCUG had not been performed. In the follow-up study, unilateral renal parenchymal defect was found in 22 (15%) out of the 150 patients who underwent control US, all except one of these being in patients with grade III to V VUR. Serum cystatin C concentration, estimated glomerular filtration rates and blood pressure were withi, Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää virtsan takaisinvirtauksen (vesikoureteraalinen takaisinvirtaus, VUR) esiintyvyyttä lapsilla sekä arvioida merkittävien virtsateiden rakennepoikkeavuuksien yleisyyttä ja ultraäänitutkimuksen (UÄ) riittävyyttä virtsatieinfektion (VTI) sairastaneilla lapsilla. Analysoimme sairastetun VTI:n vuoksi tehtyjen UÄ- ja miktiokystografiatutkimusten löydökset 406 lapsen potilassarjassa ja 2036 lapsen väestöpohjaisessa aineistossa. Virtsaviljelytulosten pohjalta luokittelimme potilaat VTI-diagnoosin luotettavuuden mukaan. Väestöpohjaisen aineiston 1185 lapselle oli tehty sekä UÄ-tutkimus että miktiokystografia, ja tässä kohortissa arvioimme pelkän UÄ:n riittävyyttä virtsateiden kuvantamisessa. Seurantatutkimusta varten 1185 lapsen kohortista jätimme pois 24 potilasta, joilla oli todettu munuaisdysplasia tai virtsateiden virtauseste. Jälkitarkastukseen kutsuimme tästä 1161 potilaan tutkimusaineistosta ryväsotannalla 228 potilasta, joista 193 (85 %) osallistui. Keskimääräinen seuranta-aika oli 11 vuotta (vaihtelu 6–17 vuotta). Tutkimuksemme mukaan VUR on yleinen myös lapsilla, jotka eivät ole sairastaneet varmennettua VTI:ta. Näillä lapsilla VUR:n esiintyvyys oli 35–36 %, joka oli sama kuin varman VTI:n sairastaneilla (36–37 %), ja esiintyvyys väheni merkittävästi iän myötä. Merkittävä UÄ-poikkeavuus todettiin kaikkiaan 10 %:lla, ja riski oli suurin varman VTI:n sairastaneilla. 1185 lapsen kohortissa UÄ-tutkimus oli normaali 861:lla (73 %). Miktiokystografiassa heistä 42/861:lla (5 %) löydettiin merkittävä virtsatieanomalia (n = 2) tai VUR, joka oli hoidettu kirurgisesti (n = 40). Jälkitarkastuksessa 22:lla (15 %) UÄ:llä tutkitusta 150 potilaasta todettiin toispuoleinen munuaisarpi, ja yhtä tapausta lukuun ottamatta arvet löytyivät niiltä, joilla oli lapsena ollut III−V asteen VUR. Todetuista munuaisarvista huolimatta kaikilla seurantatutkimukseen osallistuneilla potilailla oli normaali munuaisten toiminta

Urinary tract infections (UTIs) are among the most common bacterial infections in childhood and have a tendency to recur. The ability of uropathogens to form biofilm may be important in the pathogenesis of UTI. Although childhood UTIs are thought to increase the risk of chronic kidney disease (CKD), evidence showing this association is scarce. Cranberry juice has been shown to prevent UTIs in women, but evidence of its efficacy in children is lacking. The aim of this work was to evaluate the significance of biofilm formation for the clinical presentation of UTI, the long-term consequences of UTI in childhood and the efficacy, safety and acceptability of cranberry juice in the prevention of UTIs in children. The formation of biofilm in clinical samples was assessed in vitro with optical density measurements and verified by scanning electron microscopy and confocal scanning laser microscopy. A systematic literature search on the association between childhood UTIs and CKD was conducted, and data on patients with CKD treated or monitored at Oulu University Hospital were reviewed. The efficacy of cranberry juice in preventing recurrences of UTIs in children and its effects on the normal flora were evaluated with two randomized controlled trials. About one third of the uropathogenic E. coli strains were capable of forming biofilm, and the strains isolated from patients having pyelonephritis formed biofilm better than those from cystitis cases. We did not find any cases among the 1576 reviewed in the literature search or the 366 in our patient series who had structurally normal kidneys in their first kidney imaging and in whom childhood UTIs could have been the cause of subsequent CKD. The aetiological fraction of childhood UTIs as a cause of CKD was at most 0.3%. The administering of cranberry juice did not reduce the number of children who experienced a recurrence of UTI, but it did reduce the number of recurrences per person year at risk by 39% (0.25 vs. 0.41 e, Tiivistelmä Virtsatieinfektio (VTI) on yksi tavallisimpia lasten bakteeri-infektioita, ja sillä on taipumus uusiutua. Bakteerien biofilminmuodostuskyky voi olla merkittävä tekijä VTI:n synnyssä. Lapsuudessa sairastetun VTI:n ajatellaan lisäävän kroonisen munuaisten vajaatoiminnan riskiä, mikä ei kuitenkaan perustu tieteelliseen näyttöön. Karpalomehu ehkäisee aikuisten naisten VTI:n uusiutumisia, mutta sen tehoa lapsilla ei tiedetä. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää bakteerien biofilminmuodostuskyvyn yhteyttä VTI:n kliiniseen kuvaan, lapsuudessa sairastetun VTI:n pitkäaikaisvaikutuksia sekä karpalomehun tehoa, turvallisuutta ja käyttökelpoisuutta lasten VTI:n ehkäisyssä. Kliinisistä virtsanäytteistä viljeltyjen E. coli –kantojen muodostama biofilmi mitattiin optisen tiheyden perusteella, ja elävien biofilmirakenteiden muodostuminen varmistettiin elektronimikroskooppi- ja konfokaalimikroskooppikuvauksilla. Lapsena sairastetun VTI:n yhteyttä munuaisten vajaatoimintaan tutkittiin systemaattisella kirjallisuuskatsauksella ja selvittämällä OYS:ssa munuaisten vajaatoiminnan vuoksi hoidossa olevien potilaiden munuaissairauden etiologia. Karpalomehun tehoa, turvallisuutta ja käyttökelpoisuutta lasten VTI:n ehkäisyssä selvitettiin kahdella lumekontrolloidulla tutkimuksella. Kolmasosa E. coli -kannoista muodosti biofilmiä, ja pyelonefriittipotilailta eristetyt kannat olivat parempia biofilminmuodostajia kuin kystiittipotilailta eristetyt. Kirjallisuuskatsauksen 1576:n ja OYS:n 366:n tapauksen joukossa ei ollut potilaita, joilla olisi ollut ensimmäisessä kuvantamistutkimuksessa rakenteeltaan normaalit munuaiset ja lapsuuden VTI:t olisivat johtaneet munuaisten vajaatoimintaan. Lapsuuden VTI:n etiologinen fraktio munuaisten vajaatoiminnan syynä oli teoriassakin korkeintaan 0.3 %. Karpalomehu ei vähentänyt uusintainfektion saaneiden lasten määrää, mutta se vähensi uusintaepisodeja 39 % riskiaikaa kohti (0,25/vuosi vs. 0,41/vuosi) ja antibioottipäiviä 34&#16

The aims of the work were to evaluate the comparability and repeatability of urodynamic studies and to examine whether such examinations are useful for predicting the recurrence of urinary tract infections or the presence of vesicoureteral reflux, to analyse the efficacy of treatments for vesicoureteral reflux (VUR), to validate a pre-established clinical decision rule for targeting voiding cystourethrograms efficiently in children and to investigate the occurrence of vesicoureteral reflux. Reports on urodynamic examinations performed on children were evaluated by analysing inter-observer and intra-observer agreement in their interpretations, and 116 children were followed up to examine whether such examinations can be used to predict the recurrence of urinary tract infections and the presence of vesicoureteral reflux. A meta-analysis of publications on treatments for vesicoureteral reflux was made to analyse their efficacy in children. A group of 406 children were examined to validate a pre-established clinical decision rule for managing vesicoureteral reflux in children after the first urinary tract infection and to investigate the occurrence of VUR in children. We found poor agreement among the observers in their urodynamic assessments. Neither the occurrence of VUR nor recurrent urinary tract infection could be predicted from the findings in urodynamic studies. The meta-analysis indicated no significant difference between conservative or operative treatment in terms of the recurrence of urinary tract infections, kidney growth or scarring. Our validation of the clinical decision rule showed that it had good specificity but very modest sensitivity in identifying children with dilating vesicoureteral reflux. The overall prevalence of vesicoureteral reflux was 35%, and its occurrence was similar in children without urinary tract infection. We claim that the occurrence of vesicoureteral reflux in children is higher than the figure of 1% suggested earlier. We, Tiivistelmä Väitöskirjani tutkimussarjassa selvitimme lapsen virtsateissä tapahtuvan virtsan takaisinvirtauksen (vesikoureteraalinen refluksi, VUR) yleisyyttä ja yhteyttä lasten virtsatieinfektioihin, arvioimme aiemmin julkaistun tutkimusohjeen käyttökelpoisuutta lasten virtsateiden kuvantamispäätöstä tehtäessä ja teimme meta-analyysin virtsan takaisinvirtauksen hoitotapojen merkityksestä munuaisten kehitykselle ja toiminnalle. Selvitimme myös virtsarakon toiminnallisten tutkimusten arviointien toistettavuutta ja vertailtavuutta lastenkirurgien kesken sekä onko näillä tutkimuksilla mahdollista havaita onko lapsella VUR tai taipumusta uusiutuviin virtsatieinfektioihin. Tutkimassamme 406 lapsen aineistossa virtsan takaisinvirtausta löytyi 39 % :lla virtsatieinfektion sairastaneista lapsista ja 36 %:lla muita tulehduksia sairastaneista. Ero ei ollut tilastollisesti merkittävä ja esiintyvyys on huomattavasti suurempi kuin aiemmin on oletettu. Samassa aineistossa testasimme tutkimusohjetta jonka avulla voitaisi löytää lapset joilla on todennäköisesti VUR. Tuloksemme mukaan tutkimusohje ei ole käyttökelpoinen. Kirjallisuuteen perustuvassa meta-analyysissä julkaistuista VUR tutkimuksista lapsilla, havaitsimme, ettei leikkauksella korjattujen tai lääkityksellä hoidettujen lasten munuaisten kasvussa, arpeutumisessa tai virtsatieinfektioiden uusiutumisessa ollut eroa. Virtsarakon toiminnallisten tutkimusten arviointien toistettavuutta lääkärien kesken tutkimme 15 lapsen aineistossa ja havaitsimme huomattavaa vaihtelua arvioinneissa lääkärien välillä ja samaa tutkimusta uudelleen arvioitaessa. Suuren vaihtelun vuoksi näiden tutkimusten hyödyllisyyttä tulisi arvioida kriittisesti. Lisäksi 136 lapsen tutkimuksessa havaitsimme ettei poikkeava virtsarakon toiminnallisen tutkimuksen löydös ennustanut uusiutuvia virtsatieinfektioita tai virtsan takaisinvirtausta näillä lapsilla. Lapsilla VUR on mitä ilmeisimmin varsin tavallinen ilmiö myös terveillä lapsilla ja sen esiinty

Item does not contain fulltext