Search

Viestintäosaamisen painopistealueet ovat murrosvaiheessa. Teknologiavälitteisen viestinnän määrän lisääntyessä ja organisaatioiden viestinnän siirtyessä yhä enemmän verkostoihin kasvavat myös vaatimukset yksilön viestintäosaamiselle. Globalisaatio ja tiukentunut taloustilanne tuovat mukanaan kilpailuasetelman, jossa vuorovaikutustaidot työnhakutilanteessa ja oman osaamisen markkinoiminen korostuvat. Organisaatioiden monimuotoistuessa tarvitaan myös yhä enemmän ryhmä- ja yhteistyötaitoja sekä puheviestintäosaamista, jotta työnteko sujuu erilaisia taustoja ja ikäryhmiä edustavien työtovereiden kesken. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vuorovaikutusosaamiselle asetetut vaatimukset ovat lisääntyneet huimasti. Muutos luo haasteita myös viestintäkoulutukselle. Ammattikorkeakouluissa tarjottavan viestinnän opetuksen tulisi tarjota koulutukseen osallistujille mahdollisuus kehittää taitojaan monipuolisesti ja siten, että hankittu osaaminen palvelisi työelämää mahdollisimman hyvin. Yhtälö on haastava mutta mahdollinen. Tässä puheenvuorossa lähestyn tätä yhtälöä kahdesta näkökulmasta. Ensin tarkastelen aihetta oman työni kautta. Olen toiminut viestintäkouluttajana ja lehtorina ammattikorkeakoulussa liiketalouden alalla yli kymmenen vuoden ajan ja osallistunut opetuksen sisältöjen suunnitteluun ja kurssitavoitteiden määrittämiseen. Viestinnän ja vuorovaikutustaitojen opetuksen sisältöjä peilaan työelämän vaatimuksiin, joita Waldeck ym. (2012) ovat jäsentäneet Journal of Education for Business -julkaisussa ilmestyneessä artikkelissaan.

Tämän päivän psykiatriassa ollaan liikekannalla, niin Suomessa kuin muuallakin. Yhtäältä tyytymättömyys psykiatrian ja mielenterveystyön nykytilaan on laajaa niin alan sisä- kuin ulkopuolellakin, ja arvostelun ala ulottuu voimavaroista hoitokäytäntöihin (ks. esim. Knapp ym. 2007). Toisaalta mielenterveystyö on ollut viime vuosikymmeninä kiihkeän kehittämistoiminnan ja uudistushankkeiden luvattu maa. Tässä kirjoituksessa tarkastelen psykiatrian kroonistunutta muutostilaa alan ja ammattikunnan ulkopuolelta, historioitsijan ja sosiologin silmin. Otan polttopisteeksi nykyisen masennusepidemian, jonka lähihistoriaa ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia analysoimalla valaisen kysymystä psykiatrian muutoksesta, kriisiytymisestä.

Puheenvuoro pohjautuu Terveydenhuoltotutkimuksen seminaarissa 29.5.2009 Tampereen yliopiston Terveystieteen laitoksella pidettyyn esitelmään.