Search

Muutaman ulkomailla vietetyn vuoden aikana havaitsin, että Suomessa koululaisen tuli selviytyä varsin nuoresta omatoimiseksi ja itsenäiseksi verrattuna monen muun maan koululaisiin. Näin syntyi tutkimushypoteesini: suomalaisilta lapsilta odotetaan varhaista itsenäistymistä ja yksin pärjäämistä. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää suomalaisten kouluikäisten lasten ja nuorten arjen kokemuksia ja tarkastella suomalaisen aikuisväestön vanhemmuuspuhetta. Tavoitteena oli myös tarkastella toisiaan vasten lasten ja nuorten kokemuksia sekä suomalaisten puhetta vanhemmuudesta. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni oli millaisia huolia ja ongelmia kouluikäiset lapset ja nuoret kokevat varhaista itsenäistymistä vaativassa arjessaan. Toinen tutkimuskysymykseni oli puolestaan miten vanhemmuudesta puhutaan ja millaisia huolia, murheita ja ärsytyksen aiheita vanhemmuudesta puhuttaessa nostetaan esille. Kolmas tutkimuskysymykseni tarkasteli sitä, miten näkemykset vanhemmuudesta eroavat naisten, miesten ja järjestön edustajilla. Tutkimukseni aineistona olivat Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportit vuosilta 2004 2013. Vanhemmuuteen liittyvä aineisto koostui puolestaan Yleisradion lähettämän A2 Vanhemmuus-ilta -ohjelmasta sekä ohjelman yhteyteen lähetetyistä Twitter-viesteistä. Lisäksi täydensin tutkimusaineistoa MLL:n Vanhempainpuhelimen vuosiraporteista esiin nostetuilla aiheilla viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Analysoin aineistot systemaattisella teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Lisäksi tutkimukseni teoreettismetodologiseksi lähestymistavaksi valikoitui positioinnin teoria, jonka avulla kykenin käsittelemään moniäänistä eri tahoilta tulevaa tutkimusaineistoa. Tutkimukseni vanhemmuusaineistosta tiivistyi esiin vanhemmuudessa koettu väsymys, syyllisyys, ajankäytön haasteet sekä medialaitteiden tuomat vuorovaikutusmuutokset. Kasvatus ja vanhemmuus puolestaan käsittelevät kasvatustyylejä sekä ajatuksia hyvästä vanhemmuudesta. Isyys, äitiys ja vanhemmuus on aihe, jossa selvitellään miesten ja isien paikkaa perheessä. Lapsiperheköyhyys pohtii perheiden taloudellisen tilanteen vaikutusta perheessä. Ohjelma-aihe käsittelee puolestaan itse Vanhemmuus-ilta -ohjelmaa kohtaan käytyä keskustelua. Näiden viiden analyysiyksikön avulla syntyi kaksi johtopäätöstä. Ensiksi aineistot osoittivat, että sekä kouluikäiset että vanhemmat kokevat arjen yksinäisyyttä ja kaipaavat tukea tarjoavaa yhteisöllisyyttä. Toiseksi tutkimukseni antoi viitteitä miesten liikkeellä olevasta uudelleen asemoitumisesta viileän tunnekulttuurin kehyksestä kohti lämpimän välittävää miehisyyttä. Miehet asemoivat itseään sekä lasten ja nuorten tarpeisiin vastaavina välittävinä aikuisina että välinpitämättöminä ja viileää suhtautumista vanhemmuutta kohtaan toteuttavina. Tutkimusaineistojeni näköalapaikoista käsin suomalaiset lapset, nuoret ja aikuiset kaipaavat apua ja tukea arjen pärjäämiseen. Tuon tutkimuksessa esille, että suomalaiset kaipaavat kulttuurillista muutosta kohti yhteisöllisyyttä. Kulttuurinen muutos voi toteutua silloin kun yhteinen arvopohjamme siitä, mikä on oikein ja hyvää, on esillä. Näin ollen tarvitsemme monelta eri taholta toteutuvaa eettistä, moraalista ja filosofista keskustelua kulttuurimme arvoperustasta ja sen vaikutuksesta lapsiin, nuoriin ja vanhempiin. Yhteisöllisyys tulisi päivittää sellaiseksi, että se tukisi vanhemmuutta ja vastaisi suomalaisten lapsiperheiden tarpeisiin.

Tämä tutkimus oli osa vuosina 2014 - 2016 toteutettua TIKAPUU – alakoulusta yläkouluun tutkimushanketta. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, ovatko lukemisvaikeudet yhteydessä nuorten psykofysiologisiin reaktioihin alkuorientaatiossa sekä helpoissa tai vaikeissa lukemisen tehtävissä. Tarkastelimme myös tehtävien koetun vaikeustason ja virheiden vaikutusta näihin reaktioihin sekä sitä, miten ne näkyvät eri lukemisen osaamistasoryhmillä. Tutkimuksemme otos koostui 103 kuudesluokkalaisesta, jotka jaettiin lukemisen osaamistason perusteella kolmeen ryhmään: nuoriin, joilla ei ollut lukemisen vaikeuksia (n = 52), nuoriin, joilla oli lieviä lukemisen vaikeuksia (n = 24) ja nuoriin, joilla oli suuria lukemisen vaikeuksia (n = 27). Oppilaiden lukutaitoja arvioitiin luokkahuoneympäristössä kahdella sanatason lukemisen osatestillä ja Salzburgin lauseen lukemistestin lyhyellä versiolla. Psykofysiologisten reaktioiden mittareina olivat ihon sähkönjohtavuus, sydämen lyöntitiheys sekä fysiologista stressiä mittaavat stressi- ja rentoutumisindeksit, joita nuorilta mitattiin yksilötutkimuksissa. Tutkimuksemme merkittäviä tuloksia olivat se, että niillä nuorilla, joilla ei ollut lukemisen vaikeuksia, fysiologinen rentoutuneisuus (ARV) oli suurempaa alkuorientaation aikana verrattuna niihin nuoriin, joilla oli lieviä lukemisen vaikeuksia. Lievien lukemisen vaikeuksien ryhmässä tehtävien koettu vaikeusaste oli myös positiivisesti yhteydessä fysiologiseen rentoutuneisuuteen (RSA) helppojen tehtävien aikana. Tehtävien koettu vaikeusaste oli negatiivisesti yhteydessä sydämen sykkeeseen (HR) ja positiivisesti fysiologiseen rentoutuneisuuteen (HF). Vaikeiden tehtävien aikana tehtyjen virheiden määrä oli positiivisesti yhteydessä fysiologiseen rentoutuneisuuteen (ARV). Lisäksi suuntaa-antavien tulostemme mukaan ne nuoret, joilla ei ollut lukemisen vaikeuksia tai vaikeudet olivat lieviä, kokivat enemmän fysiologista stressiä sekä helppojen että vaikeiden tehtävien aikana kuin he, joilla vaikeudet olivat suuria. Suuntaa-antavat tuloksemme osoittivat myös, että mitä vaikeammaksi nuoret kokivat tehtävän ja / tai mitä enemmän he tekivät virheitä sekä helppojen että vaikeiden tehtävien aikana, sitä vähemmän he kokivat fysiologista stressiä. Sen valossa, että lukemisvaikeudet ovat kasvava ongelma Suomessa ja, - kuten sekä tuloksemme että aikaisemmat tutkimukset osoittavat -, nuoret kokevat kouluympäristössä jatkuvasti heidän oppimiseensa vaikuttavia emootioiden muutoksia, tähän asiaan pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota kouluympäristössä. Erot lukemisvaikeuksien laadussa ja psykofysiologisissa reaktioissa lisäävät myös tarvetta yksilölliseen opetukseen. Koulut voisivat ottaa nämä asiat huomioon esimerkiksi opetussuunnitelmissa sekä eritasoisten oppilaiden tukemisessa. This study was part of STAIRWAY – From Primary School to Secondary School Study in which the data was collected during 2014-2016. Our study aimed to examine if reading difficulties were connected to adolescents’ psychophysiological reactions in the beginning orientation and during easy and hard reading tasks. We also investigated how student perception of the task difficulty and the amount of errors in the tasks affected psychophysiological reactions and how would they differ between the reading skill levels. Our sample consisted of 6th graders (n = 103), which were divided into three groups depending on their reading skills: no reading difficulties (n = 52), mild reading difficulties (n = 24) and great difficulties (n = 27). The students’ reading skills were evaluated in a class environment with two word reading tests and Salzburg Reading Desk’s short version. The psychophysiological measures were skin conductance, heart rate and various indices of physiological stress and relaxation. We found some significant results in our study. Students without reading difficulties had greater physiological relaxation (ARV) during beginning orientation compared to the young who had mild reading difficulties. Within the mild reading difficulties group, student perception of the task difficulty had also positive connection to physiological relaxation (RSA) during easy tasks. Student perception of the task difficulty had a negative connection to heart rate (HR) and positive connection to physiological relaxation (HF). During hard tasks the amount of errors had a positive connection to physiological relaxation (ARV). Besides significant results we found some marginally significant results. According to these results, groups that had no reading difficulties or mild difficulties, had more physiological stress during easy and hard tasks compared to the group with great reading difficulties. Also, when the subjects felt the tasks were harder and / or they made more mistakes, they felt less physiological stress. Reading difficulties are an ever-increasing problem in Finland and – as our study and the previous findings suggest - the young people constantly feel changes in emotions that affect their learning. Also, differences in the quality of reading difficulties and psychophysiological reactions raise demand for individual education. Schools could take these issues under consideration when planning the curriculum and in how they can support different kinds of students.

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin alakouluikäisten 1) minäpystyvyyden yhteyttä 2) vahvuuteen ihmissuhteissa ja 3) vahvuuteen tunne-elämän hallinnassa. Tutkittavat olivat 3. ja 4. luokkalaisia. Lisäksi tarkasteltiin sukupuolen ja luokka-asteen yhteyttä kyseisiin muuttujiin. Tutkimusaineisto oli osa Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki instituutin yhteistä minäpystyvyys ja oppimisvaikeusinterventio -hanketta, johon osallistui 1344 2. - 5. -luokkalaista Keski- ja Itä-Suomen kouluista vuosina 2013 - 2015. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeilla. Tutkimustulokset osoittivat, että minäpystyvyydellä oli positiivinen yhteys sekä vahvuuteen ihmissuhteissa että tunne-elämässä. Sukupuolen yhteyttä tarkasteltaessa tytöt kokivat itsensä vahvemmiksi sekä ihmissuhteita että tunne-elämän hallinnan vahvuutta mitattaessa. Minäpystyvyydessä merkitseviä eroja ei havaittu. Luokka-asteella eroa oli ainoastaan minäpystyvyyttä mitattaessa, jossa 3. luokkalaiset arvioivat itsensä pystyvämmiksi kuin 4. luokkalaiset. Tulokset antavat viitteitä siitä, että pojat kokevat itsensä tunne-elämän hallinnan ja ihmissuhteiden vahvuuksien osalta heikommiksi. Tämän vuoksi olisikin tärkeä keskittyä jo alakouluikäisistä alkaen poikien käyttäytymisen ja tunteiden hallinnan taitojen vahvistamiseen. Minäpystyvyyden arvioiden lasku osoittaa taas sen, että oppilaiden motivointiin, kannustamiseen ja tukemiseen tulisi panostaa entistä enemmän.

Esiintyminen ja esilläolo kuuluvat keskeisenä osana jokaisen peruskoulua käyvän oppilaan elämään ainakin koulupäivien osalta. Oppilaat ovat päivittäin vuorovaikutuksessa sekä toisten oppilaiden, opettajien että koulun muun henkilökunnan kanssa. Erilaisia esiintymis- ja vuorovaikutustilanteita tulee väistämättä myös koulun ulkopuolella, läpi koko elämän. Esiintymistaitoa voidaankin ajatella jopa eräänlaisena kansalaistaitona. Tässä maisterintutkielmassa tutkin, millaisia esiintymistilanteita kuudesluokkalainen kohtaa koulussa ja miten sekä oppilaat että opettajat niihin suhtautuvat. Yksi esiintymiskokemuksiin vaikuttava tekijä on luokan ilmapiiri. Siksi kartoitin myös tutkimieni luokkien sisäisiä suhteita. Tutkielman aineisto on kerätty kevätlukukauden 2017 aikana kahdessa keskisuomalaisessa kuudennessa luokassa. Aineiston keruussa on hyödynnetty havainnointia, videointia, haastattelulomakkeita sekä yksilöhaastatteluja. Myös luokkien opettajat olivat osa tutkimusta. Tulokset osoittavat, että sekä ryhmä että opettajat vaikuttavat siihen, millaisia esiintymiskokemuksia ja kuinka paljon oppilaat niitä koulusta saavat. Tämä tutkielma on melko suppea, ja laajemmalle jatkotutkimukselle olisi aihetta.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää fyysisen aktiivisuuden yhteyttä unen kestoon ja unen laadun mittareihin 5.-, 7.- ja 9.-luokkalaisilla. Unen laadun mittareita olivat koettu aamuväsymys, nukkumisvaikeudet ja unilääkkeiden käyttö. Nukkumisvaikeudet koostuivat heräilyistä öisin ja vaikeuksista päästä uneen. Tarkastelimme nukkumistottumusten eroja vähän, kohtalaisesti ja paljon liikkuvien oppilaiden ryhmissä. Tuloksia tarkasteltiin luokka-asteittain ja sukupuolten välillä. Käytimme WHO-koululaistutkimuksen aineistoa, joka oli kerätty vuonna 2014 kyselylomakkeella kouluista. Otos koostui 5925 suomalaisesta lapsesta ja nuoresta. Analyysimenetelmänä käytettiin yksisuuntaista varianssianalyysiä ja ristiintaulukointia. Tulosten mukaan fyysinen aktiivisuus ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä unen kestoon, mutta yhteyksiä kaikkiin unen laadun mittareihin löytyi. Vähän liikkuvat yhdeksäsluokkalaiset pojat olivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi aamuväsyneempiä kuin paljon liikkuvat yhdeksäsluokkalaiset pojat. Viidesluokkalaisten poikien ja yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen ryhmissä vähän liikkuvat oppilaat kokivat nukkumisvaikeuksia enemmän kuin paljon liikkuvat oppilaat. Yhdeksännen luokan tytöillä fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä vähäisempään unilääkkeiden käyttöön. Kaiken kaikkiaan löydetyt yhteydet unen laatuun olivat heikkoja. Luokkataso ja sukupuoli selittivät unessa ja fyysisessä aktiivisuudessa tapahtuneita muutoksia. Tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Aiempien tutkimusten mukaan fyysinen aktiivisuus on positiivisesti yhteydessä unen kestoon ja unen laatuun, mutta yhteydet ovat melko vähäisiä. Nuorten nukkumis- ja liikkumistottumukset muuttuvat voimakkaasti murrosiän aikana. Tulosten mukaan liikunta voi edistää nuoren unen laatua. Physical activity and its connections to sleep duration and quality among Finnish children and adolescents. The purpose of this study was to examine physical activity and its connections to sleep duration and sleep quality among 5th, 7th and 9th grade students. Sleep quality was measured by morning tiredness, sleep difficulties and the use of sleep medicine. Sleep difficulties consisted of nighttime waking and difficulties falling asleep. The results were compared between students with little, moderate and high physical activity. In addition, the results were examined separately in groups of age and gender. The data was collected from Finnish schools in HBSC 2014 -research project. The sample consisted of 5925 students. Cross-tabulations and one-way analysis of variance were used to analyze the data. According to the results physical activity was not statistically significantly connected to sleep duration but it was connected to sleep quality. Ninth grade boys with little physical activity felt extremely significantly more tired in the morning than 9 th grade boys with high physical activity. Among fifth grade boys and ninth grade girls, students with little physical activity experienced more sleep difficulties than students with high physical activity. Physical activity was connected to less sleep medicine use among 9 th grade girls. Overall physical activity’s connections to sleep quality were weak. Age and gender were important factors in explaining the changes in sleep and exercise habits. The results are in line with previous research. Earlier studies have shown that physical activity has positive but weak connections to sleep duration and sleep quality. Sleep and exercise habits alter greatly throughout childhood and puberty. According to this study physical activity may enhance sleep quality during that time.

Koulunkäynti on merkittävä osa lasten elämää. Lapset viettävät koulussa suuren osan arkipäivistään, ja näin ollen monet heidän kokemuksistaan liittyvät koulumaailmaan. Sen lisäksi, että koulussa opitaan uusia taitoja, siellä muodostetaan erilaisia vuorovaikutussuhteita, saadaan palautetta omasta toiminnasta ja koetaan paljon onnistumisia ja epäonnistumisia. Koulun aloittamista onkin kuvattu kriittiseksi vaiheeksi lapsen elämässä. Lapsi kohtaa aivan uudenlaisia sosiaalisia tilanteita ja uusia haasteita erilaisissa oppimistilanteissa. Lasta arvioidaan myös eri tavalla kuin ennen. Hän saa säännöllisesti palautetta vanhempiensa ja lähipiirinsä lisäksi nyt myös opettajilta ja koulutovereilta. Tämä uudenlainen palaute liittyy enemmänkin lapsen taitoihin eri oppiaineissa; aiemmin aikuisten antama palaute liittyi ennemmin esimerkiksi motorisiin taitoihin ja onnistumisiin sosiaalisissa tilanteissa. Lapsi alkaa ymmärtää, että hänen osaamisensa eri oppiaineissa on merkittävää. Lapsi oppii myös, että hänen taitonsa koostuvat erilaisista osaamisalueista kuten lukemisesta, matematiikasta, liikunnasta ja musiikillisista taidoista. Lapselle muodostuukin jo ensimmäisten kouluvuosien aikana käsitys omista taidoistaan ja kyvyistään eri oppiaineissa, ja tätä käsitystä kutsutaan oppijaminäkuvaksi. Oppilaan käsitykset omista taidoistaan ovat merkittäviä hänen elämänsä suuntaajia. Tutkimuksissa on havaittu, että oppijaminäkuva liittyy merkittävästi oppilaan käyttäytymiseen, koulussa suoriutumiseen ja koulunkäyntiin liittyviin valintoihin kuten kurssivalintoihin. Oppijaminäkuva on siten tärkeä sekä tässä hetkessä että lapsen tulevaisuutta ajatellen. Aiemmissa tutkimuksissa oppijaminäkuvan on havaittu muodostuvan vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin kuten vanhempiin ja opettajiin. Vanhempien uskomuksilla ja käsityksillä lapsensa taidoista on havaittu olevan jopa merkittävämpi rooli oppijaminäkuvan muodostumisessa kuin oppilaan saamilla kouluarvosanoilla. Vanhemmat ja opettajat voivat välittää uskomuksiaan lapselle eri tavoilla: he voivat kehua lasta, kun tämä menestyy koulutehtävissä, tai kannustaa lasta yrittämään enemmän. Uskomukset välittyvät myös niihin tapoihin, joilla aikuiset esimerkiksi auttavat lasta koulutehtävissä. Väitöskirjassani tutkin, miten vanhempien ja opettajien lapsen taitoja koskevat uskomukset ovat yhteydessä lapsen oppijaminäkuvan kehitykseen. Lasten oppijaminäkuva koski matematiikan ja äidinkielen taitoja. Lisäksi tutkin, onko vanhempien ja opettajien uskomuksilla erilainen rooli tyttöjen ja poikien oppijaminäkuvan ja toisaalta koulussa heikosti ja hyvin pärjäävien oppilaiden oppijaminäkuvan kehittymisessä. nonPeerReviewed

Ahtola, Emilia. 2017. Lukutaidon ja laskutaidon heikkoudet ja niiden päällekkäistyminen alakoulussa. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. 53 sivua. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena olivat luku- ja laskutaidon heikkoudet ja niiden päällekkäistyminen alakoulun aikana luokilla 2, 3 ja 4. Tavoitteena oli selvittää, missä määrin 4. luokalla tunnistetut oppilaiden (n = 1873) lukemisen ja laskutaidon heikkoudet päällekkäistyivät ja missä määrin päällekkäistyvissä ja yksin esiintyvissä heikkouksissa ilmeni pysyvyyttä. Neljännen luokan luku- ja laskutaidon testitulosten perusteella muodostettiin seuraavat neljä alaryhmää: vähintään ikätasoinen luku- ja laskutaito (79.8 %), heikko lukutaito (9.8 %), heikko laskutaito (6.7 %) ja päällekkäiset heikkoudet luku- ja laskutaidossa (3.7 %). Alaryhmien eroja tarkasteltiin lukutaidon (sanantunnistus, lause- ja tekstitason luetun ymmärtäminen sekä sanojen erottelu) ja laskutaidon (laskutehtävä, aritmeettinen päättely sekä kertotaulu) testeissä luokilla 2–4. Tutkimuksen aineisto oli kerätty vuosina 2009–2011 osana Alkuportaat-seurantatutkimusta. Analyyseina käytettiin keskiarvovertailuja sekä ristiintaulukointia. Luku- ja laskutaidon heikkoudet päällekkäistyivät neljännellä luokalla siten, että niillä, joilla oli heikko lukutaito, oli 28 prosentilla myös laskutaidon heikkouksia ja niillä, joilla oli heikko laskutaito, oli 36 prosentilla myös heikko lukutaito. Vaikka heikkouksissa oli pysyvyyttä, sijoittuminen alaryhmiin vaihteli iän myötä. Tulokset viittasivat siihen, että päällekkäiset heikkoudet luku- ja laskutaidossa olivat yhteydessä erityisesti heikompaan suoriutumiseen lukutaidossa, mutta ei laskutaidossa. Tulokset vahvistavat näkemystä siitä, että luku- ja laskutaidon kehityksen seurannan ja tuen on syytä olla jatkuvaa, jotta erot ikätovereihin eivät kasvaisi entisestään eivätkä päällekkäiset heikkoudet johtaisi entistä heikompaan suoriutumiseen.

Tiivistelmä Patrikainen, Markus. 2017. Uimaopettajien ja luokanopettajien käsityksiä leikistä ja sen merkityksestä alkeisuimataidon oppimisessa. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. 63 sivua. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää uimaopettajien ja luokanopettajien käsityksistä leikistä ja sen merkityksestä alkeisuimataidon oppimisessa. Tutkimustehtävä jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan millaisia merkityksiä opettajat antavat leikille alkeisuimataidon oppimisessa ja toisessa sitä, millaisena luokanopettajat ja uimaopettajat näkevät vapaan leikin osuuden uimaopetuksessa. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimi leikkiin ja koululaisten uimaopetukseen liittyvä kirjallisuus. Leikki voidaan tutkimuskirjallisuuden valossa nähdä yhtä lailla vain tarkoituksettomana ajankuluna kuin kulttuurin perustana. Leikki on sellaista, mikä lasta kiinnostaa, kannustaa keksimään, tutkimaan ja kokeilemaan uusia asioita. Leikki on kokeilevaa toimintaa, jonka avulla lapsi löytää nautintoa, kun annamme hänen vapaasti juosta itseä kiinnostavien asioiden ja lelujen äärelle. Tutkimus on luonteeltaan fenomenologis-hermeneuttinen tapaustutkimus. Leikin koettiin alkeisuimataidon oppimisen osalta tuovan tekemiseen rentoutta ja vapautta. Leikin myös koettiin motivoivan oppimaan uusia asioita, rohkaisevan oppilaita uuden kokeilemiseen sekä kannustavan kekseliäisyyteen ja mielikuvituksellisuuteen veden äärellä. Vapaan leikin osuus uimaopetuksessa näyttäytyi opettajille havainnoimisen mahdollisuutena sekä arvioinnin osalta taitotason määrittelemisen välineenä ja tätä kautta opetuksen eriyttämistä helpottavana. Vapaata leikkiä pidettiin myös merkityksellisenä vähemmän uimassa käyville oppilaille. Asiasanat: Leikki, alkeisuimataito, tapaustutkimus, leikkikulttuuri, uinninopetus

Tutkielmassa selvitän, millaisia internetlukijoita ja -tiedonhakijoita yläkoululaiset ovat. Tarkastelen työssä tarkemmin neljän kahdeksasluokkalaisen internetissä tapahtuvaa tiedonhakuprosessia ja sen eri vaiheita. Usein nuorten ajatellaan olevan niin sanottuja diginatiiveja, jolloin heidän ajatellaan olevan automaattisesti hyviä lähes kaikessa internetiin ja teknologiaan liittyvässä toiminnassa. On kuitenkin havaittu, että nuoret näyttävät yliarvioivan omat lukemistaitonsa verkossa. Nykyisin tietoa on saatavilla verkossa ennennäkemättömän paljon. Ongelma on kuitenkin siinä, että verkossa tutkimustieto, kaupallinen tieto ja mielipiteet elävät sulassa sovussa, jolloin lukijan vastuulle jää määrittää, onko sivusto luotettava ja tarkoitukseen sopiva. Tästä syystä on tarpeen selvittää, millaiset tiedonhakustrategiat yläkoululaisilla on käytössään. Hankin tutkimusongelmaan vas-tauksia seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1) Millaisia tiedonhakustrategioita yläkoululaiset käyttävät etsiessään tietoa internetissä? 2a) Kuinka yläkoululaiset arvioivat internetistä lukemaansa tietoa? Tutkimukseni teoreettinen viitekehys perustuu ajatukseen uusista tekstitaidoista (New Literacies), jonka keskeisenä näkökulmana on se, kuinka internet on vaikuttanut tekstitaitoihin. Teorian sisällä on erityisesti lähestytty verkkotiedonhakua ja luetun ymmärtämistä (online research and comperehension) uudenlaisena tekstitaitona. Olen kerännyt aineistoni ääneenajattelumenetelmän avulla. Tutkimukseen osallistuneet neljä kahdeksasluokkalaista oppilasta ajattelivat tutkimustilanteessa ääneen, samalla kun etsivät tietoa verkosta aiheesta netiketti. Ääneenajattelun avulla saatiin tietoa tiedonhaun aikana oppilaassa heräävistä ajatuksista. Analysoin ääneenajattelut protokolla-analyysin avulla, jossa ääneenajattelut pilkottiin ja luokiteltiin eri kategorioihin. Tutkimus osoitti, että netiketti-aiheen vieraus ja abstrakti luonne hankaloittivat oppilaiden tiedonhakua. Oppilaat käyttivät tiedonhakunsa tukena runsaasti erilaisia verkkosivuja hyväkseen. Kaksi oppilasta sortui kuitenkin pienoiseen plagiointiin kirjoittaessaan esseetä tai muistiinpanoja aiheesta. Oppilaat hyödynsivät Googlen erilaisia hakutoimintoja taitavasti, mutta samalla vaikuttaa siltä, että he eivät kykene juurikaan muodostamaan käyttämiään hakusanoja itse. Tietoa kohdatessaan oppilaat arvioivat useimmiten tiedon relevanssia verkkosivun sisällön perusteella. Tiedon uskottavuutta oppilaat arvioivat harvoin, mutta pääasiassa ennakoivasti ennen verkkosivulle siirtymistä. Oppilailla oli erityisesti Wikipedian luotettavuuteen liittyviä negatiivisia ajatuksia valmiina etukäteen. Oppilailla oli vaikeuksia kielentää verkkosivujen arviointiaan. Usein oppilaat vain toteavat sivuston tai sen tarjoaman sisällön olevan hyvää, mutta he eivät varsinaisesti osaa perustella arvioitaan. Näyttää siltä, että he eivät osaa oikein kiinnittää huomiota mihinkään erityisiin sivustolla ilmeneviin seikkoihin suorittaessaan arviointia. Tutkimustulokset antavat tietoa kaikille opettajille ja tekstitaidoista kiinnostuneille siitä, mihin yläkoululaisten verkkotiedonhakuun liittyvässä opetuksessa olisi syytä kiinnittää huomiota.

Haavanlammi, M. 2017. Tukea tarvitsevan koululaisen toimijuus kouluympäristössä: Koululaisten kertomuksia koulupäivästä ja asiantuntijoiden näkemyksiä koululaisten toimijuuden edistämisestä kouluympäristössä. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, fysioterapian pro gradu -tutkielma, 70 s., 14 liitettä. Syksyllä 2013 käynnistettiin Jyväskylän yliopiston koordinoima Toimintakykyä edistävä ohjaus (TEO) -projekti. Yhtenä TEO:n osaprojekteista käynnistettiin Tukea tarvitsevan oppilaan toimintakykyä ja oppimista edistävä ohjaus kouluympäristössä (OTE) -osaprojekti, jonka osana tämä tutkimus on. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli ymmärtää tukea tarvitsevan koululaisen koulupäivää hänen näkökulmastaan ja selvittää, mitä on tukea tarvitsevan koululaisen toimijuuden edistäminen kouluympäristössä. Tutkimus toteutettiin laadullista, narratiivista tutkimusmetodia hyödyntäen. Kolme tukea tarvitsevaa koululaista valittiin harkinnan varaisesti erityiskoulun puolesta. Jokaista koululaista havainnoitiin erikseen yhden kokonaisen ja mahdollisimman tavanomaisen koulupäivän ajan. Koulupäivät dokumentoitiin tutkijan havaintopäiväkirjan sekä videonauhan avulla. Havaintopäiväkirjat ja videonauhat litteroitiin tekstiksi ja analysoitiin narratiivisella otteella. Lisäksi kahdeksan asiantuntijaa, jotka työskentelivät kolmen koululaisen kanssa, haastateltiin ryhmässä. Ryhmähaastattelu analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Lopuksi narratiivisen analyysin ja sisällönanalyysin tulokset yhdistettiin metodisella triangulaatiolla. Narratiivisen analyysin ensimmäisessä vaiheessa muodostui kolme kertomusta koululaisen koulupäivästä. Toisessa vaiheessa jokaisen koululaisen koulupäivän kertomuksesta identifioitiin käännekohtia, jotka liittyivät heidän toimijuuteen ja asiantuntijoiden tehtäviin toimijuuden edistämisessä tai estämisessä. Koulupäivän kertomuksien käännekohtien samankaltaisuudet ja eroavaisuudet kuvattiin kahdeksana teemana. Lopuksi analyysissa erottuivat kaksi selkeästi erilaista koululaisen toimijuuden tarinamallia: 1) itsenäinen toimijuus - ja 2) osallistava yhteistyö -tarinamallit, jotka muodostuivat käännekohtien teemojen synteesistä. Osallistava yhteistyö -tarinamallissa koululaisella oli enemmän toimintakyvyn haasteita, mikä aiheutti enemmän tarvetta asiantuntijoiden ohjaukseen. Lisäksi osallistava yhteistyö -tarinamallin haasteeksi muodostui koululaisen vähäinen kontaktin ottaminen vertaisiin omaaloitteisesti tai vuorovaikutus ei ollut sujuvaa. Itsenäinen toimijuus -tarinamallissa koululaisen toimijuus mahdollistui tasaisesti koko koulupäivän ajan. Osallistava yhteistyö -tarinamallissa se toteutui vaihtelevasti koulupäivän aikana toimijuutta edistävistä tilanteista sitä estäviin tilanteisiin riippuen asiantuntijoiden toimintatavoista. Asiantuntijoiden ryhmähaastattelun sisällönanalyysin tuloksen muodostivat neljä koululaisen toimijuutta edistävää päätehtävää: 1) koululaisen osallistuminen, 2) koululaisen tavoitteet, 3) yhteistyö ja 4) muutostyöskentely. Asiantuntijoiden mukaan tehtävien toteutuminen sekä niiden suhde koululaisen toimijuuteen ja sen edistämiseen vaihtelivat. Tukea tarvitsevat koululaiset tarvitsivat erilaisia asiantuntijoiden toimijuutta edistäviä toimintatapoja sen mukaan, millaisen tarinamallin mukaisesti koulupäivä eteni. Lisäksi haasteeksi muodostuivat asiantuntijoiden välisen yhteistyön ongelmat sekä koululaisen vuorovaikutusongelmat vertaistensa kanssa. Yhteenvetona voidaan todeta, että asiantuntijoiden yhteistyö, heidän lapsilähtöiset toimintatapansa sekä koululaisten välisen vuorovaikutuksen vahvistaminen tulisivat olla keskeisiä kehittämiskohteita jatkossa. Haavanlammi, M. 2017. The agency for the schoolchild with special needs in a school environment: The schoolchildren´s stories from the school day and the experts´ views from promoting the agency for the schoolchildren in a school environment. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master´s thesis, 70 pp., 14 appendices. The TEO Project was launched in autumn 2013. It aimed to study what kind of guidance promotes functional ability and it was coordinated by the University of Jyväskylä. The TEO Project was divided into two sub-projects. One of these, the OTE Sub-Project, investigated what kind of guidance promotes the functional ability and learning of the schoolchildren with special needs. The present study is part of the OTE Sub-Project. The purpose of this study was to understand the school day of the schoolchild from the child’s point of view and explore the promotion of agency for the schoolchild with special needs in a school environment. In this study a qualitative, narrative research method was used. The data of three schoolchildren with special needs was carefully chosen by the school. Each child was observed using an observation diary and filmed during one ordinary school day in different situations. Observation diaries and videos were transcribed and analyzed using a narrative analysis. Also, eight experts, who worked with these three children, were interviewed by using a group interview technique. The group interview was recorded and transcribed. The data was analyzed by using content analysis. Finally, the results of the narrative and content analysis were combined by using triangulation. Firstly, with the results of the narrative analysis, three stories of the children’s days emerged. Then the turning points of the school day stories of each of the three children were identified. These were related to the agency for the children and the tasks of the experts in promoting or inhibiting the agency. The similarities and differences of the turning points of the school day stories were described as eight themes. Finally, two different story models of a child were identified: 1) the independent agency and 2) the engaging co-operation story models. The story models were formed from the synthesis of themes of turning points. In the engaging co-operation story models the child had more challenges of functional ability and needed more guidance from the experts. Also, the child interacted only a little with peers spontaneously, or the interaction was not fluent. In the independent agency story model, the agency for the child was enabled smoothly during the school day. In the engaging co-operation story model, it was enabled less smoothly – from the situation that promoted the agency to the situation that inhibited the agency – depending on the working methods of experts. As the results of content analysis, four main tasks of the experts which promoted the agency for the child were identified: 1) the participation of the schoolchild; 2) the goals of the schoolchild; 3) co-operation; and 4) working in changing situations. There were variabilities in how well their tasks were carried out in practice and what was the relationship between tasks and the agency for the schoolchild. The children required different kinds of working methods of experts which promoted the agency for the children, according to what story model the school day was based on. Also, there were challenges with the co-operation between the experts and the child´s interaction with his/her peers. In conclusion, the co-operation of experts, their child-centered working methods and the strengthening of interaction between schoolchildren should be emphasized in the future.

The school-based promotion of physical activity (PA) is a great opportunity to reach the majority of school-aged children. Aside from many physical health benefits, participation in physical activities can foster social well-being and interaction. The purpose of this study was to investigate changes in PA and school-related social factors, as well as their associations in school-aged children in schools which participated in the Finnish Schools on the Move programme and its pilot phase in 2010–2012. Furthermore, school-based actions for PA promotion and staff experiences in the pilot schools were investigated. The data were collected as part of the follow-up of the national Finnish Schools on the Move programme, which aims to create more physically active and pleasant school days through PA. Survey data were collected in 2010–2012 at four measurement points over two academic years from a total of 1463 students in grades 4–9. In addition, a fifth follow-up measurement was conducted with 385 eighth-graders in 2013. Questionnaires included measures of habitual PA, recess PA and school-related social factors. Furthermore, PA was measured objectively with ActiGraph accelerometers in a subsample of 319 students in grades 1–9. PA promotion processes at schools were investigated by means of diaries, interviews and online surveys with the local contact persons, principals and school staff. Objectively measured school day moderate-to-vigorous-intensity PA increased and sedentary time decreased more in the programme primary schools compared to the reference school, although changes in total PA did not occur. In lower secondary schools, student participation in self-reported physical activities during recess increased in physically active play and ball games, mostly among male students. Self-reported PA during recess was positively associated with peer relationships at school, relatedness to school in primary school and school climate in primary-school females. However, school-related social factors in eighth-graders did not differ between the years 2011 and 2013. Organised recess activities, gender-specific physical activities and facilities, student recess activators, and equipment provision and sports facilities development were considered to have affected students’ PA positively in lower secondary schools. The project was highly visible in schools, but there was great variation in school staff participation in its promotion. The results of this study showed positive changes in school day PA and participation in physical activities during recess. The promotion of PA and social well-being perspectives at school require further attention to the effective implementation of promotion actions, school staff involvement as well as female and lower secondary school students.

peerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, millaista 4.- luokkalaisten oppilaiden kokema osallisuus on englannin oppitunneilla. Tutkimuksen viitekehyksenä käytetään osallisuuden teoriaa, jonka mukaisesti osallisuus muodostuu yksilön ja yhteisön välillä ja voi tarkoittaa sekä toimintaa että kokemusta. Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään osallisuutta ilmiönä, ja niitä voidaan hyödyntää osallisuuden edistämiseksi kouluympäristössä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja lähtökohdiltaan fenomenologis- hermeneuttinen. Tutkimusaineisto kerättiin neljällä teemahaastattelulla. Aineiston analyysi toteutettiin käyttäen teemoittelua ja teoriaohjaavaa analyysia. Tutkimusaineistosta muodostettiin kolme keskeisintä teemaa, joita olivat osallisuus luokkayhteisöön, osallisuus pienryhmään ja osallisuus oppituntien kontekstissa. Tulosten mukaan oppilaat tuntevat osallisuutta yhteisöönsä, jos siinä on heidän ystäviään ja he saavat yhteisöltä tukea osallistumiseensa. Toisaalta tuloksista ilmeni myös, että yhteisöllä on mahdollisuus vähentää osallisuuden kokemusta esimerkiksi naurunalaiseksi joutumisen vuoksi. Tulosten perusteella hyvä luokkahenki mahdollistaa osallisuuden syntymisen, joten sen kehittämiseen on syytä keskittyä. Osallisuus nähdään yleisesti tavoiteltavana mutta vielä arjesta poikkeavana toimintana. Oppilaat toivovat lisää vaikuttamismahdollisuuksia oppituntien sisältöihin ja käytänteisiin, minkä toteuttaminen tukisi osallisuuden kokemusta ja loisi luokkaan toimintakulttuuria, jossa oppilaiden mielipiteillä on merkitystä.

The thesis explores bilingual adolescents’ language use, linguistic resources, and language practices in interaction at three junior high schools in Haparanda, a Swedish town on the country’s northeastern border with Finland. A comparison is also made with interaction among bilingual adolescents at two Sweden-Finnish junior high schools in Stockholm and at one Swedish-speaking junior high school in Helsinki. The aim of the study is to increase our knowledge of bilingual adolescents’ interaction practices and language repertoires, i.e. translanguaging, in interaction. The primary data consists of close to eleven hours of video- and audio-recorded informal group and pair conversations. The data was collected in 2014–2015 among 14–15-year-old bilingual adolescents at three junior high schools in Haparanda. The first set of material for comparison, comprising six hours of bilingual 13–15-year-old adolescents’ informal conversations, was collected in 2014 at a Swedish junior high school in Helsinki. The second set consists of 8 hours of video- and audio-recorded group conversations among 13–15-year-old bilingual adolescents in two Sweden-Finnish high schools in Stockholm in 2015–2016. Each of the conversations lasted for between fifteen minutes and one and a half hours. The theoretical framework is found in the field of translanguaging, which aims to describe bilingual language use and interactional practices (including code-switching), rather than focusing on the languages themselves. In translanguaging, research on interaction has the multilingual speaker, not the monolingual individual, as the norm. The analysis of the conversation data collected is mainly qualitative. The qualitative analysis of the bilingual adolescents’ conversations in Haparanda reveals patterns in their use of linguistic resources and translanguaging practices in interaction. The interlocutors fluidly and flexibly make use of their language resources, including grammar, morphology, syntax and language practices in their interaction. Not only are Standard Swedish and Finnish used in the negotiation processes, but also Meänkieli, local dialects, youth slang, and English. They translanguage in order to make sense beyond the resources of any one particular language. Examined from the viewpoint of translanguaging, similar patterns could be found in Haparanda, Stockholm and Helsinki, but there were also differences: in the recordings from Haparanda, Finnish was the matrix language, i.e. the base language in eleven of the fourteen conversations, but the bilingual adolescents frequently switched from Finnish to Swedish. In the conversational data collected in Helsinki in 2014, the relationship between the languages in the conversations was the reverse. In all the seven conversations from Helsinki the interlocutors generally used Swedish as the matrix language and they switched from Swedish to Finnish. In Stockholm, the interlocutors used more Swedish than Finnish and they switched more between languages if they used Finnish as the matrix language. Their language use seems to be more influenced by Swedish than adolescents’ language use in Haparanda. It can be assumed that sociolinguistic factors, like the different language settings, have an impact on adolescents’ language use in Haparanda, Stockholm and Helsinki.

Nikula, L. 2017. Move! suoritusten tekniikkavirheitä luokanopettajaopiskelijoiden havaitsemina. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Liikuntapedagogiikan pro gradu –tutkielma, 57 s., 1 liite. Move! –fyysisen toimintakyvyn mittaukset toteutetaan valtakunnallisesti kaikille perusopetuksen 5. ja 8. vuosiluokkien oppilaille. Mittaukset tulee toteuttaa 5. vuosiluokan oppilaille elokuun 2016 alusta ja 8. vuosiluokan oppilaille elokuun 2018 alusta lähtien. Move! -järjestelmän tarkoituksena on auttaa oppilaita ja heidän huoltajiaan ymmärtämään fyysisen toimintakyvyn, terveyden, hyvinvoinnin ja opiskelun yhteys. Jotta voidaan motivoida oppilaita huolehtimaan omasta fyysisestä toimintakyvystä, välttää tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia ja taata oppilaiden tulosten tarkkuus, opettajan tulee olla hyvin tietoinen näiden mittausten oikeista suoritustekniikoista. Pääosin luokanopettajat suorittavat 5. vuosiluokkien oppilaiden Move! mittaukset. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia suoritusteknisiä virheitä luokanopettajaopiskelijat havainnoivat Move!-fyysisen toimintakyvyn videoista. Lisäksi, tarkoituksena oli tutkia virheiden löytymisen ja opiskelijan taustan välistä yhteyttä. Internet-pohjainen (Webropol 2.0) kyselylomake kehitettiin tätä tutkimusta varten. Kyselylomake kattoi opiskelijan taustaan liittyvät kysymykset opiskelijan harrastuksista, aikaisemmista ja nykyisistä liikunnan opinnoista sekä aikaisemmasta ammatista. Kyselylomakkeen pääosio sisälsi kahdeksan Move! -fyysisen toimintakykymittariston videota, jotka oli kuvattu tutkimusta varten. Nämä videot sisälsivät erilaisia suoritusteknisiä virheitä. Opiskelijoiden tuli havainnoida mahdolliset suoritustekniset virheet videoista. Aineiston analyysiin käytettiin IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmistoa. Aineiston analysoimiseen käytettiin kuvailevista menetelmistä prosenttiosuuksia ja keskiarvo, mediaani, minimi ja maksimi arvoja. Ryhmien välisiä eroja analysoitiin kahden riippuvan otoksen t-testillä, Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimella (r), kahden riippumattoman otoksen t-testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA). Tutkimukseen osallistui 71 opiskelijaa. Opiskelijat havainnoivat keskimäärin 71% kaikista virheistä oikein. Eniten virheitä opiskelijat löysivät ylävartalon kohotus (ka 4.3 pistettä), alaselän ojennus täysistunnassa (ka 4.3 pistettä) ja olkapään liikkuvuus (ka 4.1 pistettä) videoista. Vähiten suoritusteknisiä virheitä löytyi heitto-kiinniottoyhdistelmä (ka 2.5 pistettä), vauhditon 5-loikka edestä kuvattuna (ka 2.9 pistettä) ja vauhditon 5-loikka sivusta kuvattuna (ka 2.9 pistettä) videoista. Kun vertailtiin eri vartalonosia keskenään, vähiten virheitä opiskelijat osasivat havainnoida pään asennosta (ka 4.1 pistettä). Opiskelijoiden taustoilla ei ollut yhteyttä virheiden havainnointiin. Videot, joista opiskelijat havaitsivat suoritusteknisiä virheitä parhaiten, olivat rauhallisia ja sisälsivät vain vähän liikkuvia vartalonosia. Videot, joista opiskelijat havaitsivat vähiten tekniikkavirheitä, olivat nopeatempoisia ja sisälsivät useita liikkuvia vartalonosia. Opiskelijat havainnoivat vähiten virheitä pään asennosta. Move! koulutuksessa tulisikin keskittyä erityisesti näihin mittausosioihin. Fyysisesti aktiivisten suoritusten havainnointitaito on yksi tärkeimmistä liikunnanopettajan taidoista. Hyvä havainnointitaito mahdollistaa myönteisen ja korjaavan palautteen antamisen oppilaille. Palautteen avulla oppilas voi parantaa motorisia perustaitojaan, mikä antaa pätevyyden kokemuksia. Pätevyyden kokemukset tuovat iloa ja motivoivat oppilaita liikkumaan. Nikula, L. 2017. Move! performance technique errors observed by students in teacher education. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis, 57 pp., 1 appendix. Move! physical functional capacity measurements are implemented in every Finnish school for fifth (since August, 2016) and eighth (since August, 2018) grade students. The purpose of the Move! system is to particularly assist a student and his/her parents to understand the relationship between physical functional capacity, health, well-being and studying. To motivate the children to take care of their own physical functional capacity, to avoid musculoskeletal disorders and to ensure the correct information of the children’s physical functional capacity, the teachers must be extensively aware of the performance techniques of these measurements. The primary school teachers carry out the Move! measurements for fifth graders. Therefore, the purpose of this study was to discover what kinds of performance technique errors students in primary school teacher education programme are able to observe from the Move! physical functional capacity videos. In addition, the purpose was to investigate if there is a relationship between the observation of the performance technique errors and the student’s background. A web-based (Webropol 2.0) questionnaire was developed specifically for this study. First questions in the questionnaire were about the background of the participant: their hobbies, previous and current physical education studies and previous professions. The questionnaire included eight videos of Move! physical functional capacity measurements that were specifically recorded for this study. These videos included different performance technique errors. The students’ purpose was to detect the possible performance technique errors in the videos. Data was analyzed with IBM SPSS Statistics version 24. Descriptive analysis included percentages and mean, median, minimum and maximum values. The differences between the groups were analyzed with paired samples t-test, Pearson’s r, independent samples t-test and ANOVA. The total number of participants was 71. Based on the results the students detected on average 71 % of all the errors correct from the Move! physical functional capacity measurement videos. Curl-up (mean 4.3 points), lower back extension (mean 4.3 points) and shoulder mobility (mean 4.1 points) videos were easiest to observe because they reached the highest correct results. Whereas, throw-catch combination (mean 2.5 points), quintuple jump front (mean 2.9 points) and quintuple jump side (mean 2.9 points) videos were the most difficult ones to observe. When comparing the different body parts, students detected the least errors from head positions (mean 4.1 points). There were no statistically significant differences between participants’ backgrounds and observation results, thus the background had no effect on the results in this study. The students detected the errors best from the videos that had a calm pace and included only few moving elements. The errors were detected worst from the videos that were fast-paced and had several moving elements. Least errors were detected from head positions. In Move! education these measurement sections should be at focus. Observation skill is one of the most important skills in the profession of physical education teacher. Good observation skills enable the teacher to give positive and corrective feedback to the students. Through feedback the students are able to improve their fundamental movement skills, which increase their experiences in competence. Experiences in competence bring joy and motivate them to be physically active.

Tutkimuksen teon lähtökohtana oli fenomenologinen etnografia, jossa tutkitaan yhden luokan oppilaiden omia käsityksiä turvallisuudesta. Aineistoa kerättiin opettajahaastattelulla, havainnoinnilla ja teematunnilla, jossa oppilaita pyydettiin kirjoittamaan omia käsityksiään turvallisuudesta. Tarkoituksena oli ensisijaisesti luoda etnografia ottamalla selvää, mitä lapset tarkoittavat turvallisuudella. Toissijainen tarkoitus oli vaikuttaa mahdollisimman vähän tutkimuskohteisiin. Tutkimuksella haluttiin selvittää tietyssä hetkessä lasten aito palaute, josta voisi ymmärtää, mitä lapset tarkoittavat turvallisuudella mahdollisesti toisin kuin aikuiset. Lapset hahmottelevat turvallisuutta monella tasolla käytännönläheisestä ja fyysisestä turvallisuudesta psyykkiseen ja mentaaliseen turvaan. Yksi epätyypilliseltä vaikuttava tulos oli väkivallan määrän yhteys turvallisuuteen. Tulosten käsittelyä ohjasi Lauri Rauhalan ihmiskuvaan liittyvät teoreettiset käsitteet ja turvallisuutta sekä rauhaa käsittelevät artikkelit, joiden kohderyhminä olivat päiväkodin ja alakoulun oppilaat sekä yliopiston sosiaalityön opiskelijat. Lisäksi tutkimusprosessissa nousi tarpeelliseksi hermeneuttisen tutkimusmallin hyödyntäminen, jossa ikään kuin hermeneuttisella kehällä palattiin toistuvasti tutkittavan kohteen analysointiin. Tarkoituksena oli tuottaa laaja-alaisia oivalluksia. The basis of the study was to build a phenomenological ethnography to research the ideas of safety and security of pupils in one elementary school class. Research data was collected through a teacher interview, observation in class and a themed lesson, where pupils were asked to write about their ideas of safety. The primary purpose of the study was to construct an ethnography where pupils have written what they mean about security. Secondary purpose was to have the least amount of influence on the subjects. The aim was to get genuine feedback from pupils so it could be understood what they mean about safety in a way possibly different to the adults. The children outline safety on many levels from practical and physical security to psychological and mental safety. One seemingly atypical outcome was the connection of the amount of violence to safety. The study of the results was guided with theoretical concepts of Lauri Rauhala about human nature and articles concerning safety and peace where the target groups were children of a day care center, elementary school pupils and university social work students. Furthermore, it became necessary in the research process to utilize a hermeneutic model of research, where the iteration of analysis as if on a hermeneutic circle was to produce wide-ranging insights.

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia koulusiirtymään liittyviä huolia nuorilla on ennen ja jälkeen alakoulusta yläkouluun siirtymisen. Lisäksi tarkasteltiin, pysyvätkö huolet kuudennella ja seitsemännellä luokalla samanlaisina vai muuttuvatko ne ja vaikuttaako muuttumiseen mahdollinen koulun vaihtaminen. Tutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, jonka tavoitteena on tunnistaa koulusiirtymää edistäviä tekijöitä. Aineisto (N = 876) on kerätty keväällä 2015, kun nuoret olivat kuudennella luokalla, sekä syksyllä 2015 heidän siirryttyään seitsemännelle luokalle. Molempina ajankohtina nuoria pyydettiin ilmaisemaan omin sanoin alakoulusta yläkouluun siirtymää koskevia huoliaan. Vastaukset luokiteltiin aineistolähtöisesti kymmeneen pääluokkaan, joista osaan muodostui myös alaluokkia. Kuudennella luokalla nuorten huolet liittyivät useimmin kavereihin, kiusaamiseen, koulunkäyntiin ja muihin sosiaalisiin suhteisiin. Vähemmän huolia liitettiin kouluun, koulumatkoihin, omaan itseen ja päihteisiin. Seitsemännen luokan alussa koulunkäyntiin liittyvät huolet olivat lisääntyneet, mutta kavereihin, muihin sosiaalisiin suhteisiin, kiusaamiseen, koulumatkoihin, itseen ja päihteisiin liittyvät huolet olivat vähentyneet. Lisäksi tulokset osoittivat, että koulua vaihtaneiden nuorten ennen siirtymää mainitsemat huolet toistuivat siirtymän jälkeen kaikissa neljässä tarkastellussa huoliluokassa (kaverit, kiusaaminen, koulunkäynti ja muut sosiaaliset suhteet). Yhtenäiskoulussa taas kuudesluokkalaisten huolista tulivat seitsemännellä luokalla selkeästi esiin vain ne, jotka liittyivät koulunkäyntiin. Tulokset viittaavat siihen, että huolenaiheet ja niiden säilyminen siirtymän yli ovat erilaisia yhtenäiskoulua käyvillä nuorilla ja erilliskoulussa yläkouluun siirtyvillä nuorilla. Kaiken kaikkiaan nuorilla tuntui olevan vähemmän huolia seitsemännellä luokalla kuin kuudennella, mikä viittaa siihen, että suurimmalla osalla nuorista siirtymä sujui oletettua helpommin. peerReviewed

This study examined the role of verbal counting skill as an early predictor of math performance and difficulties (at or below −1.5 standard deviation in basic math skills) in middle school. The role of fourth-grade level arithmetical skills (i.e., calculation fluency, multi-digit arithmetic i.e. procedural calculation, and word problem solving) as mediators was also investigated. The participants included 207 children in central Finland who were studied from kindergarten to the seventh grade. Path modeling showed that verbal counting in kindergarten is a strong predictor for basic math performance in seventh grade, explaining even 52% of the variance in these skills after controlling for the mothers’ education levels. This association between early verbal counting skill and basic math performance was partly mediated through fourth-grade procedural calculation and word problem solving skills. Furthermore, verbal counting had an unique predictive relation to middle school math performance above and beyond the basic arithmetical and problem solving skills in fourth grade. Poor kindergarten verbal counting skill was a significant indicator for later difficulties in mathematics. peerReviewed

Tämä tutkimus tarkastelee kuudesluokkalaisten ajatuksia liikuntakokemuksiin vaikuttavista tekijöistä eri liikuntaympäristöissä. Tarkoituksena on selvittää, millaiset tekijät vaikuttavat positiivisiin ja negatiivisiin liikuntakokemuksiin koululiikunnassa, urheiluseurojen liikunnassa ja omaehtoisessa liikunnassa. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka myötä liikunnanopetusta voitaisiin kehittää siten, että mahdollisimman moni oppilas saisi koululiikunnassa positiivisia liikuntakokemuksia. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on testata Foxin (1998, 1-2) liikuntakokemusmallin toimivuutta alakouluikäisten lasten kohdalla. Tutkimuksemme on kvalitatiivinen tutkimus, jonka teoreettinen lähtökohta on fenomenologia ja ihmiskäsitys holistinen. Työmme teoria pohjautuu neljään liikuntakokemuksia selittävään teoriaan: Foxin (1998 liikuntakokemusmalliin, Kosken (2004) liikuntasuhde-teoriaan, Scanlanin ja Simonsin (1992) liikuntanautinnon malliin sekä Carlsonin (1995) liikunnasta vieraantumisen malliin. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui yhteensä 10 (n = 10) kuudesluokkalaista oppilasta, viisi tyttöä ja viisi poikaa. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen aineisto analysointiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että positiivisiin liikuntakokemuksiin vaikuttavat erityisesti ihmiset, pätevyyden kokemukset, liikunnan luonne sekä psykologinen minä, ja negatiivisiin liikuntakokemuksiin puolestaan vaikuttavat useimmiten ihmiset, fyysinen minä ja liikunnan luonne.

This research examined the joint effects of parenting and the temperamental characteristics of children on their social-emotional development during their early school years. Three studies, focusing on different aspects of social-emotional development as well as on different temperamental characteristics, were carried out. The first study investigated the extent to which mothers' and fathers' parenting styles differently impact their children's social-emotional development, based on the children's tendency to show signs of social withdrawal. The second study focused on the different impacts of parenting styles on children's emotional expression, depending on the children's temperament type. The third study examined the different impacts of parenting styles on children's development of pro-social behaviors among shy and non-shy children. Three longitudinal Finnish data sets were used: 1) 378 children and their parents, followed from Grades 1 to 3; 2) 153 first-grade children and their parents, followed through the first grade; and 3) 200 children and their parents followed from 3 years of age to Grade 3. The results showed, first, that, during the transition to primary school, socially withdrawn, shy, or inhibited children overall benefited from parental—particularly maternal— affection more than other children in terms of their social and emotional development. Second, children with difficult temperaments were found to benefit from maternal behavioral control more than others in terms of decreased negative emotions during Grade 1. Third, although maternal psychological control increased first graders' negative emotions independently of temperament type, socially withdrawn children suffered more under parental psychological control than nonwithdrawn children in terms of increased internalizing problem behaviors. Forth, interestingly, among children showing signs of social withdrawal, maternal psychological control was positively associated with pro-social skills and negatively with externalizing problem behaviors. Overall, the results suggested that parenting styles play a role in children's social-emotional development, particularly among temperamentally vulnerable children, such as those showing signs of social withdrawal, shyness, or difficult or inhibited temperament.

Many countries have begun to adopt computer science (CS) and computational thinking (CT) into national curricula of compulsory education and upper secondary education. It is argued that learning rigorous CS concepts not only secures a workforce for the future’s digital industries but also benefits all students by improving their problem-solving and logical reasoning skills. However, the popularity of CS as a university major declined in the beginning of the 21st century, resulting in the development of a range of student outreach activities to engage young students in the study of computing. This thesis originated from this need to attract and retain students in the CS field. The focus of this research is in understanding how the outreach impacts student’s development of an interest in computer science and engineering studies. The impact is considered from both long-term (from 3 months to 3–5 years) and short-term (ca. 1 week) perspectives. There were two contexts in this study: game programming workshops organized during summer holidays, and technology and programming club events. This dissertation comprises six articles that consider the impact using mixed methods: while qualitative methods were dominant, quantitative methods were also used. The impact of outreach seems to be two-fold. On one hand, this study indicates that the outreach indeed impacts positively on students’ interest towards computer science and engineering studies from the long-term perspective. This positive impact was either “confirmatory” (confirms earlier career aspirations) or “emergent” (individual interest emerges due to participation). On the other hand, there were students whose plans were not affected by the outreach, or, moreover, were disengaged from CS due to the workshop. This latter finding can also be seen as a positive result as the students can make better informed choices due to these experiences. The results suggest that to be able to affect student interest in pursuing CS degrees, it is important to expose students to rigorous CS concepts in a hands-on manner. It is also important for the content to be engaging but at the same time comprehensible to all students. The results also call for more long-term evaluation of student outreach impact on interest development.

Tutkimus käsittelee neljäsluokkalaisten oppilaiden mielekkäiden oppimisympäristöjen tilojen ja paikkojen muodostumista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia tiloja ja paikkoja pidetään mielekkäinä. Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) mukaan oppimisympäristöjen tavoiteena on kehittää pedagogisesti mielekkäitä paikkoja ja tiloja. Tutkimusaineistona oli kahden porilaisen koulun neljäsluokkalaisen oppilaan (n=34) piirrokset ja haastattelut (n=14). Tutkin oppilaiden mielekkäiksi kokemia oppimisympäristön paikkoja ja tiloja hermeneuttis-fenomenologisen tutkimusmetodin avulla. Analysoin tutkimusvastauksia oppilaiden kokemuksista tutkimuskysymyksen ”Millaisia oppimisympäristön paikkoja ja tiloja neljäsluokkalaiset oppilaat kokevat mielekkäiksi?” perusteella. Tutkimustulosten mukaan alle puolet oppilaista koki vapaa-ajan oppimisympäristön paikat ja tilat mielekkäiksi. Tutkimus osoitti, että oppilaat arvostavat oppimisympäristötilan ja –paikan rauhallisuutta sekä omaehtoisen tekemisen mahdollisuutta. Jatkotutkimusaiheena voisi tarkastella oppilaiden konkreettisen oppimisen ja oppimiseen johtavien taitojen esilletuomista.

Janhunen, Elina & Kalliomäki, Marielle. 2016. Lukemisen haasteet ja internetsivujen arviointitaidot kuudesluokkalaisilla. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 52 sivua. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lukusujuvuuden ja luetunymmärtämisen haasteiden yhteyttä kriittisiin arviointitaitoihin internetissä osana Suomen Akatemian rahoittamaa eSeek-hanketta. Tavoitteena oli selvittää, miten kuudesluokkalaiset arvioivat kahden erilaisen internetsivun luotettavuutta ja miten lukemisen haasteet vaikuttavat arviointitehtävistä suoriutumiseen. Lisäksi selvitettiin, miten oppilaat perustelivat internetsivujen luotettavuusarvioitaan ja millaisia piirteitä oli oppilaiden heikoissa vastauksissa. Aineisto koostui 396 oppilaan internetsivujen luotettavuusarvioista, jotka pisteytettiin välillä 0-3. Oppilaista 33 määriteltiin lukusujuvuudeltaan ja 27 luetunymmärtämiseltään heikoiksi oppilaiksi. Lukemisen taidoiltaan heikoille oppilaille valittiin laadullisia analyyseja varten vastaavat määrät verrokkioppilaita. Regressioanalyysi osoitti, että lukusujuvuus ja luetunymmärtäminen selittivät oppilaiden taitoja arvioida internetsivuja kriittisesti yhteensä 15,5 %. U-testi puolestaan osoitti, että ne oppilaat, joilla oli joko lukusujuvuuden tai luetunymmärtämisen haasteita selvisivät muita oppilaita heikommin kriittisen arvioinnin tehtävistä. Kaupallisesti värittyneen sivun kriittinen arviointi oli kaikille oppilaille vaikeampaa kuin asiantuntijasivun arvioiminen ja erityisen vaikeaa se oli oppilaille, joilla oli lukusujuvuuden tai luetunymmärtämisen haasteita. Sisällönanalyysin mukaan kaikki oppilaat perustelivat useimmiten luotettavuuden arviotaan vain yhtä perustetta käyttäen. Useimmin käytetty luotettavuuden peruste oli kirjoittajan asiantuntijuus. Tutkimus osoittaa, että kaikki oppilaat tarvitsevat kriittisten arviointitaitojen opetusta koulussa, sillä lukusujuvuus ja luetunymmärtäminen selittivät varsin vähän kriittisen arvioinnin tehtävissä onnistumista. Opetuksessa olisikin hyvä tukea oppilaita laadultaan ja tyyliltään erilaisten tekstien monipuolisessa arvioinnissa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaiden suhtautumista koululiikunnassa toteutettaviin kunto- ja liikehallintatestejä kohtaa sekä sen yhteyttä yleiseen suhtautumiseen koululiikuntaa kohtaan. Lisäksi tutkimuksessa oli tavoitteena selvittää, miten oppilaan liikunta-aktiivisuus on yhteydessä kuntotesteihin suhtautumiseen. Tutkimuksessa tuotettiin kuvailevaa tietoa oppilaiden suhtautumisesta kuntotesteihin ja selvitettiin sukupuolen ja koulujen välisiä eroavaisuuksia. Tässä tutkimuksessa käytettiin Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010 -kyselyn aineistoa. Liikunnan seuranta-arvioinnin oppilaskyselyyn vastasi 1619 yhdeksännen luokan oppilasta, joista poikia oli 819 (51%) ja tyttöjä 800 (49%). Kyselyyn vastanneista oppilaista 1405 osallistui myös kunto- ja liikehallinnan testeihin. Aineiston analysointiin käytettiin IBMS SPSS Statistics 20 ohjelmaa. Tutkimustuloksia tarkasteltiin riippumattomien otosten t-testillä, Pearsonin korrelaatiokeroimella ja Khiin neliö -testillä. Aineistoa kuvaillaan myös prosenttien ja keskiarvojen avulla. Merkittävänä asiana tämä tutkimus nosti esille sen, että noin viidennes (19,6 %) peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaista mainitsi kuntotestit kolmen ikävimmän asian joukossa koulu-liikunnassa. Toisaalta on myös oppilaita (5,7 %), jotka mainitsivat kuntotestit kolmen mieluisamman asian joukossa. Tutkimuksen perusteella oppilaan fyysisellä kunnolla oli yhteyttä siihen, miten hän suhtautuu koululiikunnan kuntotesteihin. Myös oppilaan fyysisellä aktiivisuudella oli yhteys kuntotesteihin suhtautumiseen. Hyväkuntoiset oppilaat suhtautuivat huonokuntoisiin oppilaisiin verrattuna myönteisemmin kuntotesteihin, kuten myös paljon liikkuvat oppilaat verrattuna vähän liikkuviin. Oppilaiden positiivinen suhtautuminen yleisesti koululiikuntaa kohtaan oli myös yhteydessä positiivisempaan kuntotestisuhtautumiseen. Liikunnan arvosanalla ja kuntotesteihin suhtautumisella havaittiin olevan positiivinen yhteys. Kuntotestit ikäviksi kokeneet oppilaat olivat useimmiten hyvän (8) tai heikomman arvosanan saaneita oppilaita kun taas kuntotestit mieluisiksi maininneet olivat useimmiten kiitettävän (arvosana 9) tai paremman saaneita oppilaita. Kuntotestit jakoivat oppilaiden mielipiteitä selvästi. On niitä jotka, ymmärtävät kuntotestien merkityksen omanfyysisen toimintakyvyn kehittämisessä, mutta myös niitä, jotka inhoavat kuntotestejä jopa niin paljon, että saattavat pinnata koulusta niiden vuoksi. Koulujen välillä näytti olevan eroavaisuuksia siinä, olivatko oppilaat kuntotestien puolesta vai vastaan. Tämä tutkimus ei paljastanut syitä tähän, mutta varmasti koulujen liikunnanopettajilla on suuri vaikutus oppilaiden suhtautumiseen. Asiantunteva opettaja osaa perustella kuntotestien tekemisen oppilailleen, järjestää kuntotestitilanteen mahdollisimman miellyttäväksi, kannustaa oppilaita yrittämään parhaansa ja osaa antaa laadukasta ja yksilöllistä palautetta oppilaille kuntotestien jälkeen. The purpose of this study was to investigate elementary school 9th grade students' attitudes towards school physical fitness tests, as well as to find contact between the general attitude of the school towards fitness tests attitudes. In addition, the aim of the study was to find out how physical activity is associated with the attitude of pupils' fitness tests. The study was produced descriptive information about the students' attitudes towards fitness tests and investigated the differences between gender and school. In this study was used Physical education learning outcomes follow-up evaluation in elementary school 2010 -research material. Physical education follow-up evaluation questionnaire corresponded in 1619 ninth-grade pupils, of whom 819 were boys (51%) and 800 girls (49%). Those who responded to the questionnaire of the students 1405 person also took part in fitness and motion control tests. The analysis of the data was used SPSS Statistics 20 IBMS program. The research results were examined by independent samples t-test, Pearson correlation test and Chi-square test. The research material is also described by percentages and means. Important matter, this study underlines the fact that about one-fifth (19.6%) of elementary school pupils of the ninth class mentions fitness tests to be in among of three unpleasant thing in physical education. On the other hand there are also students (5.7%) who mentioned fitness tests in group of three most preferred interested. According to the study the student's overall condition has a connection with pupils attitudes toward fitness tests. Also, the student's over-all activity is connected to the attitude of the fitness tests. Pupils who have good condition had better attitude of the fitness tests as compared to the pupils of the poor condition, as well as pupils who were in group of high physical activity compared of low physical activity group. Pupils' positive attitudes towards school physical education in general was also related to better attitude toward the fitness tests. Positive dependence was observed in grades of physical education and attitudes of fitness tests. Pupils who mentioned fitness tests to be in one of the three undesirable things were mostly good (8) or lower-grade students while fitness tests to be in one of the three favorite things were most often commendable (grade 9) or better-grade students. Opinions of pupils varied toward fitness tests. There are those who will understand the importance of the development of the fitness tests your physical function but there are also those who dislike the fitness tests so much so, that might play truant because of them. Between schools are clear differences in whether the students mentioned to be in against fitness tests or not. This study did not reveal the reasons for this, but certainly the schools physical education teachers have major impact on the attitude of the students. Knowledgeable teachers are able to justify fitness tests for their students, organize as pleasant as possible fitness test situation, encourage students to try their best and are able to provide high-quality and personalized feedback to students after fitness tests.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuudesluokkalaisten kirjallisia argumentointitaitoja silloin, kun he etsivät tietoa internetistä ottaakseen kantaa kiistanalaiseen asiaan. Lisäksi tarkasteltiin lukusujuvuuden heijastumista näihin taitoihin. Argumentointitaidot ovat keskeisiä taitoja jo lapsille kehittäen muun muassa ymmärtävää oppimista sekä kriittistä internetlukutaitoa. Tutkimus toteutettiin osana Suomen Akatemian rahoittamaa eSeek-hanketta, ja siihen osallistui 341 kuudesluokkalaista. Tutkimuksen aineisto koostui lukusujuvuutta mittaavien testien tuloksista sekä oppilaiden internetiä jäljittelevässä arviointiympäristössä kirjoittamista argumentoivista sähköpostiviesteistä. Viesteissä heidän tehtävään oli lukemansa pohjalta ottaa perustellen kantaa siihen, kannattaako rehtorin hankkia koululleen energiajuoma-automaatti vai ei. Viesteistä analysoitiin laadullisesti ja määrällisesti kannan esittämistä, perusteiden ja perustelunäkökulmien riittävyyttä, moninäkökulmaista ja kriittistä ajattelua osoittavia argumentin elementtejä, vastaanottajan huomioimista ja argumentointitaitojen yleistä tasoa. Tulokset osoittivat kuudesluokkalaisten argumentointitaidot välttäviksi. Oppilaat hallitsivat kannan esittämisen hyvin, mutta riittävän runsas ja monipuolinen perusteleminen sekä moninäkökulmainen ja vastaanottajan huomioiva argumentointi tuottivat oppilaille vaikeuksia. Lukusujuvuuden pulmat lisäsivät argumentoinnin haasteita erityisesti riittävien perusteiden ja perustelunäkökulmien esittämisessä sekä vastaanottajan huomioimisessa. Tulosten perusteella kuudesluokkalaiset – erityisesti heikot lukijat – tarvitsevat tukea aineistopohjaisessa argumentoinnissa.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin lukusujuvuuden ja luetunymmärtämisen yhteyttä synteesin laatimiseen internetteksteistä kuudesluokkalaisilla oppilailla. Lisäksi selvitettiin, miten ne oppilaat, joiden lukusujuvuus tai luetunymmärtäminen oli heikkoa, suoriutuivat synteesin laatimisessa suhteessa muihin oppilaisiin. Tutkimus toteutettiin osana Suomen Akatemian rahoittamaa eSeekhanketta ja siihen osallistui 440 kuudesluokkalaista. Tutkimusaineisto koostui lukusujuvuutta ja luetunymmärtämistä mitanneiden tehtävien tuloksista, sekä internetiä jäljittelevän arviointiympäristön synteesin laatimisen tehtävän vastauksista. Synteesin laatimisen tehtävän vastaukset arvioitiin ja pisteytettiin pää- asioiden löytämisen sekä yhteenvedossa lähteiden käytön ja laadun osalta. Aineisto analysoitiin määrällisin metodein. Tulokset osoittivat, että sekä lukusujuvuus että luetunymmärtäminen ovat yhteydessä synteesin laatimiseen. Heikon sujuvuuden lukijat suoriutuivat muita heikommin synteesin laatimisen kaikilla osa-alueilla. Heikosti lukemaansa ymmärtävät suoriutuivat muita heikommin lähes kaikilla synteesin laatimisen osa-alueilla, lukuun ottamatta yhteenvedon laatua. Tulosten perustella voidaan todeta oppilailla olevan ylipäätänsä vaikeuksia synteesin laatimisessa internetteksteistä, ja lisäksi synteesin laatiminen näyttäytyy erityisen haastavana juuri niille oppilaille, joilla on haasteita lukusujuvuudessa tai luetunymmärtämisessä.

Student engagement is important to prevent school dropout and enhance school experiences. Engagement of secondary 2 and 3 students in Singapore was studied with Student Engagement Instrument (SEI) and its relation to burnout. The SEI measured students’ cognitive and affective engagement while burnout was examined using School Burnout Inventory (SBI). An electronic survey was administered to 335 students from two secondary schools. The engagement and burnout across grades, streams, gender, academic achievements and family background were studied. Evidence showed lower engagement for secondary three than two students, while ethnicity had a major impact on engagement level, with minority ethnic groups (Malays, Indians and Others) being more engaged than Chinese, the largest ethnic group. Lastly, engagement and burnout had a negative but weak correlation.

Heikkilä, V. & Mäntylä, H. 2016. Koetun fyysisen pätevyyden, fyysisen aktiivisuuden ja liikuntanumeron yhteys minäkäsitykseen 7.-9.-luokkalaisilla. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, Liikuntapedagogiikan pro gradu –tutkielma. 73 sivua, 7 liitettä. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää minäkäsityksen, koetun fyysisen pätevyyden, fyysisen aktiivisuuden ja liikuntanumeron keskiarvoja sekä niissä ilmeneviä sukupuolieroja 7.-9. – luokkalaisilla. Erojen tarkastelua tehtiin myös eri luokkatasolla olevien tyttöjen ja poikien välillä. Lisäksi tarkasteltiin liikuntanumeron yhteyttä liikunnan koettuun tärkeyteen ja hyödyllisyyteen. Tutkimuksessa käytettiin vuonna 2010 kerättyä Liikunta kansalaistaidoksi -hankkeen aineistoa. Aineisto kerättiin 5.-9. -luokkalaisilta sähköisen kyselylomakkeen avulla. Tähän tutkimukseen aineisto rajattiin koskemaan 7.-9. luokkalaisia (n=471). Aineistoa analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Eri ryhmien välisiä yhteyksiä analysoitiin Pearsonin tulomomenttikertoimen avulla ja sukupuolten välisiä keskiarvoeroja analysoitiin Studentin T-testillä. Lisäksi luokkatasojen välisiä keskiarvoeroja analysoitiin varianssianalyysilla. Tutkimuksen tulosten perusteella yläkoululaisten minäkäsitys ja koettu fyysinen pätevyys olivat kokonaisuudessaan melko myönteisiä. Pojilla minäkäsitystä kuvaavat arvot olivat 9.-luokkalaisilla korkeampia kuin seitsemännen ja kahdeksannen luokan pojilla. Tytöillä seitsemäsluokkalaisten minäkäsitys oli parempi kuin kahdeksas - tai yhdeksäsluokkalaisilla. Poikien fyysisen aktiivisuuden keskiarvot olivat melko korkeita kaikilla luokka-asteilla kun taas tytöillä fyysinen aktiivisuus oli yhdeksäsluokkalaisilla seitsemäsluokkalaisten aktiivisuutta alhaisempaa. Minäkäsitys, koettu fyysinen pätevyys ja fyysinen aktiivisuus korreloivat keskenään ja niillä oli merkitsevä yhteys myös liikuntanumeroon. Pojilla liikuntanumero korreloi tyttöjä korkeammin fyysisen aktiivisuuden sekä koetun fyysisen pätevyyden kanssa. Liikuntanumeron ja minäkäsityksen välinen korrelaatiokerroin puolestaan oli lähes sama sekä tytöillä että pojilla. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin liikuntanumeron yhteyttä liikunnan koettuun tärkeyteen ja hyödyllisyyteen. Liikuntanumerolla oli positiivinen yhteys sekä liikunnan koettuun tärkeyteen että sen koettuun hyödyllisyyteen. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että saamamme tulokset vahvistavat aikaisempia tutkimustuloksia: liikuntanumero, fyysinen aktiivisuus ja koettu fyysinen pätevyys ovat kaikki yhteydessä minäkäsitykseen. Lisäksi koulun liikuntatunneilla viihtyvät ja hyviä liikuntanumeroita saavat oppilaat kokevat liikunnan tärkeänä ja hyödyllisenä. Liikuntaa opettavien ja ohjaavien on tärkeää tiedostaa liikunnan mahdollisuudet tukea nuoren myönteisen minäkäsityksen muodostumista ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääntymistä. Asiasanat: minäkäsitys, koettu fyysinen pätevyys, fyysinen aktiivisuus, liikuntanumero Heikkilä, V. & Mäntylä, H. 2016. The association of perceived physical competence, physical activity, and PE mark to self-esteem in grade 7 to 9 students. Department of Sport Sciences, University of Jyväskylä, Master thesis, 73 pages, 7 attachments. The aim of this thesis was to find out how physical ability, physical activity, and PE mark are associated with self-esteem and how the connections differ between genders in grade 7 and 9 school students. Also gender differences were examined. The association between PE mark and how an individual perceives the importance and benefits of physical activity was also analyzed. Data collected in the 2010 Liikunta kansalaistaidoksi -project was used for this research. Totally 471 students answered to an electronic questionnaire. The SPSS program was used to analyse the data. According to the results of the research, secondary school students’ self-esteem and physical ability were, as a whole, fairly positive. Within the male group, the grades of self-esteem were highest in the 9th grade. Within the female group, 7th graders’ self-esteem was better than that of 8th or 9th graders’. Physical activity averages, in the males, were fairly high across all grades, whereas in the female group the 7th graders got higher means than 9th graders. Self-esteem, perceived physical competence, and physical activity were all clearly associated to each other and they also correlated with the PE mark. Physical activity and physical ability correlated more with the PE mark in the male group than in the female group. Connection with PE mark and self-esteem was equally high with both males and females. PE mark had a positive association the perceived importance of physical activity. In conclusion, one can say that the results of this study support previous studies on the subject; PE mark, physical activity and perceived physical competence are all associated to self-perception. In addition, the students who enjoyed themselves in PE lessons, and the students who got good marks, perceived that physical activity is important and beneficial. For people who teach and instruct PE it is important to acknowledge the possibilities within physical activity to support adolescents’ creation of positive self-esteem and growth in overall well-being. Key words: self-perception, perceived physical competence, physical activity, PE mark

Hytönen, Anni ja Mäkelä, Linda. 2016. Kuudesluokkalaiset nettisivua lukemassa: Mitä silmänliikkeet kertovat oppilaiden lukustrategioista? Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 47 sivua. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuudesluokkalaisten oppilaiden informaation paikantamisen taitoja nettilukemisen tehtävissä. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaisia strategioita niin sujuvat kuin hitaat lukijat käyttävät etsiessään tietoa yksittäiseltä nettisivulta. Näitä strategioita tutkittiin silmänliikemenetelmän avulla. Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa eSeek-hanketta, johon osallistui 426 kuudesluokkalaista. Silmänliiketutkimukseemme valikoitui 59 oppilasta, joista kahdeksalla oli todettu lukemisen pulmia. Tutkimuksessa oppilaiden silmänliikkeitä mitattiin silloin, kun he etsivät nettisivulta vastauksia informaation paikannusta, päättelyä ja muistamista vaativiin kysymyksiin. Tehtävät suoritettiin simuloidussa internetympäristössä ja oppilaiden suoriutumista arvioitiin tehtävissä, jotka mittasivat joko oikean vastauksen löytämistä tekstistä tai tekstissä olleen kuvion tarjoaman lisätiedon muistamista. Suoriutumisen perusteella oppilaat jakautuivat kolmeen suoritusprofiiliryhmään: heikosti tehtävään suuntautuneet lukijat (15 %), tehtäväsuuntautuneet lukijat (49 %) sekä kuvioon ja tehtävään suuntautuneet lukijat (36 %). Heikosti tehtävään suuntautuneet lukijat saivat heikot pisteet kummastakin tehtävästä, kun taas tehtäväsuuntautuneet lukijat saivat hyvät pisteet informaation paikantamisen tehtävästä, mutta pärjäsivät heikommin kuvion muistamistehtävässä. Kuvioon ja tehtävään suuntautuneet lukijat suoriutuivat puolestaan hyvin molemmista tehtävistä. Korrelaatioanalyysin tulokset osoittivat, että lukusujuvuus ja luetunymmärtäminen olivat yhteydessä informaation paikantamisen tehtävässä suoriutumiseen. Lukemisen haasteilla havaittiin olevan yhteys informaation paikantamisen ongelmiin, sillä heikosti tehtävään suuntautuneiden lukijoiden ryhmään kuului 60 % lukipulmaisista oppilaista, kun taas verrokkioppilaista tähän ryhmään kuului vain 8 %. Tutkimuksemme tulosten perusteella voidaan todeta, että osalla oppilaista on heikkouksia lukemisen ja informaation paikantamisen strategioiden hyödyntämisessä nettilukemisessa. Opetuksessa oppilaille tulisikin tarjota erityyppisiä tekstejä, joiden avulla he voisivat harjoitella strategioiden, kuten esimerkiksi rakenteellisten vihjeiden, tavoitteellista käyttöä sekä tukea näiden taitojen harjoitteluun.

peerReviewed

Tutkimuksessa selvitetään, mikä on kotitehtävien merkitys toisella luokka- asteella koulussa, ja millaisia keinoja opettajat käyttävät motivoidakseen oppilaita tekemään kotitehtäviä. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, onko opettajalla mahdollisuuksia herättää oppilaissa sisäisen motivaation voima, minkä avulla he työskentelevät syvemmin kotitehtävien parissa. Teoriaosiossa paneudutaan kotitehtävien ja motivaation käsitteeseen, sekä pohditaan opettajaa motivaation luojana koulussa. Tutkimus toteutettiin sekä havainnoimalla oppitunteja että haastattelemalla luokanopettajia havainnointien jälkeen. Haastattelutapana käytettiin teemahaastattelua. Aineiston kerääminen toteutettiin 2016 vuoden alussa, ja tutkimukseen osallistui yhteensä neljä 2. luokan luokanopettajaa. Aineiston analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulokseksi saatiin, että kotitehtävät ovat yhä merkittävä osa koulunkäyntiä. Kotitehtävien avulla oppilaat oppivat lisää kerraten jo opittuja asioita ja samalla he opettelevat koululaisen työskentelytaitoja. Opettajat käyttivät oppilaiden motivoimiseen luokissaan erilaisia motivointimenetelmiä, joista oppilaiden sisäisellä motivoinnilla oli suurempi merkitys kuin ulkoisella motivaatiolla. Sisäisen motivaation kehittämiseen tarvittiin opettajan antamaa palautetta, oppilaiden ymmärrystä työn tärkeydestä sekä monipuolisia ja yksilöllisiä kotitehtäviä. Myös kodilla nähtiin olevan merkittävä rooli kotitehtävissä koulun ja kodin välisen vuorovaikutuksen sekä yhteistyön kannalta.

TIIVISTELMÄ Heikkinen, A-E. 2016. Ensimmäisen luokan oppilaiden motoriset taidot ja reisilihasten aktiivisuus eri alustoilla käveltäessä. Liikuntakasvatuksen ja Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan sekä valmennus- ja testausopin kaksoisgradututkielma, 121s., 4 liitettä. Kävelyn oppiminen on tärkeä osa lapsen motorista kehitystä. Kävelytaito mahdollistaa lapsen osallistumisen monipuoliseen liikuntaan. Ympäristöllä, jossa lapsi liikkuu, on vaikutusta lapsen motorisen kehityksen etenemiseen. Motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden välillä on havaittu selvä, iän myötä vahvistuva yhteys. Kehittyvällä lapsella uusien motoristen taitojen opetteluvaiheessa lihasaktiivisuudet nousevat suhteellisen paljon. Lihasaktiivisuuksia voidaan tutkia vaivattomasti tekstiilisten EMG-elektrodien avulla. Tämän kaksoisgradututkielman tarkoituksena oli selvittää ensimmäisen luokan oppilaiden (N=11) kävelyssä ilme-neviä lihasaktiivisuuksia kolmella eri alustalla: tasaisella alustalla, pehmeällä epätasaisella alustalla ja polulla. Lisäksi tutkittiin lasten yleisen motorisen taitotason ja alustan välistä yhteyttä kävelyn koordinaatioon. Kävelyn koordinaatiota mitattiin EMG-shortseilla m. quadriceps ja m. hamstring lihaksista, joista määritettiin aktiivisuuksien keskiarvot ja maksimiarvot. Lihasaktiivisuuksista muodostettiin kolme eri symmetriaindeksiä (V/O, LQ/RQ ja LH/RH) sekä muutosprosentit (∆%) eri alustojen välille. Yleisen motorisen taitotason mittarina käytettiin KTK-testistöä. Lasketuissa muuttujissa esiintyviä eroja tarkasteltiin toistomittausten ANOVAN, parittaisen T-testin, WRS-testin sekä keskiarvojen avulla. Yleisen motorisen taitotason ja koordinaation välisen yhteyden selvittämiseen käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa sekä Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa. Reisilihasten yhteenlasketut lihasaktiivisuudet eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan eri alustoilla kävelyssä. Sen sijaan muutosprosenttien perusteella havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja tasaisella, pehmeällä epätasaisella alustalla ja polulla kävelyn välillä (p=0.025). Lihasaktiivisuudet olivat korkeimmat polulla kävelyssä sekä keskiarvojen (43,2 ± 14,6 mV) että maksimiarvojen (174,6 ± 72,7 mV) perusteella. Lasten kävelyn koordinaatio muuttui eniten, kun siirryttiin tasaiselta alustalta polulla kävelyyn, sillä tilastollisesti merkitseviä eroja esiintyi yhteensä kolmessa eri symmetriaindeksissä. Kävely oli tasapainoisinta polulla käveltäessä niin keskiarvojen (90,5 ± 34,7 %) kuin maksimiarvojen (101,3 ± 37,5 %) mukaan laskettuna (100 % tarkoittaen täydellistä symmetriaa). Eniten puolieroja tuli esiin epätasaisella alustalla (69,1 ± 16,5 %). Lasten kävelyn koordinaatio ei korreloinut heidän yleisen motorisen taitotasonsa kanssa. Tutkielman tulokset antavat viitteitä siitä, että ulkoympäristöt ovat motorisesti haastavimpia ja vaihtelevimpia liikuntaympäristöjä lapsille: on mahdollista, että kävelyalustan muuttuvat pinnanmuodot haastavat eniten lasten kävelyn koordinaatiota ja edistävät lasten motoristen taitojen kokemuspohjaista harjaantumista. Luontoympäristössä liikkuminen saattaa olla edullista lasten fyysisen aktiivisuuden määrän ja laadun kannalta. Tutkielman tulokset voivat tarjota arvokasta tietoa koulujen opettajille ja päättäjille oppilaiden kokonaisvaltaisen motorisen kehityksen ja fyysisen aktiivisuuden tukemiseksi. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimustietoa alustan vaikutuksista lasten yleiseen fyysiseen aktiivisuuteen sekä motoriseen kehitykseen. Vaatteisiin integroitujen EMG-elektrodien yhdistäminen muihin fyysisen aktiivisuuden mittareihin voi tarjota monipuolista tutkimustietoa lasten kokonaisvaltaisten fyysisen aktiivisuuden suositusten laatimisen tueksi. Avainsanat: motorinen kehitys, motoriset taidot, fyysinen aktiivisuus, kävely, kävelyalusta, ensimmäisen luokan oppilaat, elektromyografia, KTK-testit ABSTRACT Heikkinen, A-E. 2016. First grade students' motor skills and thigh muscle activity when walking on different plat-forms. Department of Sport Sciences and Department of Biology of Physical Activity, University of Jyväskylä, dual Master`s thesis, 121 pp., 4 appendices. Learning walking is an important part of the motor development of children. Walking skill makes it possible for the child to participate in versatile physical exercises. The environment in which the child moves, is affecting the pace of the child's motor development. An association between motor skills and physical activity is clear and strengthen with age. When a child is developing, the learning phase of a new motor skill increases muscle activity levels. Muscle activity levels can be explored easily using the textile EMG electrodes. This dual Master's thesis was to find out the first grade students` walking on three different surfaces: on flat, on soft and uneven surface and on the path. Also the link between the general level of motor skills and coordination in walking on different surfaces was examined. Coordination in walking was examined on the basis of average and maximum muscle activity values (mV). Three different symmetry indices (V/O, LQ/RQ and LH/RH) and the per-centages of the change (Δ%) between different platforms were calculated. Subjects` (N = 11) leg muscle (M. Quad-riceps and M. Hamstring) activity levels were measured by EMG shorts. General motor skill level indicator of KTK-test was used. Differences in the calculated variables were examined using repeated measures ANOVA, paired T-test, WRS-test and averages. The association between the general level of motor skills and coordination were deter-mined using Pearson's correlation coefficient and Spearman rank correlation coefficient. The sum of thigh muscle activity level did not differ statistically significantly from each other when walking on different surfaces. Instead, based on the changes (Δ%), walking on the flat was statistically significantly different from uneven surface and on the path (p = 0.025). Muscle activity levels were the highest when walking on the path as mean values (43.2 ± 14.6 mV) and as maximum values (174.6 ± 72.7 mV). Children`s coordination in walking changed the most when transiting from flat surface walking as observed using the three different symmetry indices. Walking was the most balanced when walking on the path according to the mean values (90.5 ± 34.7%) and the calculated maximum values (101.3 ± 37.5%) (100 % being fully symmetrical). Most differences in children`s walk-ing emerged in walking on soft and uneven ground (69.1 ± 16.5%). Children´s coordination in walking did not cor-relate significantly with their general motor skill level. The results of this study suggest that the external environments are most challenging for the motor coordination and the most varying physical activity environments for children: it is possible that changing the walking surface topog-raphy will challenge children`s coordination in walking the most and contribute to children's experience-based train-ing of motor skills. Natural nature surroundings may be preferable to quantity and quality of physical activity of children. The results of this study may provide valuable information for school teachers and decision-makers how to support student`s comprehensive motor development and physical activity. In the future more research on how the surface affects the general physical activity level and motor development of children is needed. Combining the textile EMG electrodes and other measures of physical activity may provide rich research data to support the recommendations of comprehensive physical activity of children.

This research examined the mean-level, interindividual and intraindividual stabilities in parents’ causal attributions for their child’s performance outcomes. Parental causal attributions to ability, effort, teaching and task difficulty were studied separately for mothers and fathers. Three Finnish data sets were used. The first sample was derived from the Jyväskylä Entrance into Primary School study, in which 212 children and their parents were followed from the beginning of the first grade to the end of the ninth grade. The second sample included over 1,700 children and their parents from the First Steps study, in which the participants were followed from the beginning of the first grade to the end of the third grade. The third sample was part of the Parents, Teachers and Children’s Learning study, which encompassed 162 children and their parents, who were examined twice during the child’s first grade of elementary school. The findings of these studies suggest, first, that the mean-level changes in parents’ causal attributions to ability, effort, teaching and task difficulty in regard to their child’s successes and failures in comprehensive school were rather small, based on the measurements conducted in the first and ninth grade. The most evident changes were a decrease in teaching and an increase in task difficulty attributions. Second, all causal attributions, apart from fathers’ teaching attribution in success situations and mothers’ effort attribution in failure situations, showed moderate interindividual stability. Third, parental causal attributions varied significantly from one day to another. Thus, intraindividual stability was relatively low. Overall, the results add to our understanding of the long-term stability of parental causal attributions from children’s start to finish of their comprehensive school education, as well as of the day-to-day variation in the parents’ causal interpretations regarding their child’s performance in various learning situations.

Tämän tutkimuksen kohteena olivat viidesluokkalaisten alakoululaisten ravitsemus-, liikunta- sekä unitottumukset. Halusin tietää millaisia ruokatottumuksia viidesluokkalaisilla on. Liikunnan osalta tarkasteltiin liikkuvatko lapset mielestään tarpeeksi, ja mitä liikuntalajeja he harrastavat ja unensaannin osalta, kokevatko viidesluokkalaiset nukkuvansa riittävästi sekä mihin aikaan he yleensä menevät nukkumaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin Jyväskylässä sijaitsevalta alakoululta lukuvuoden 2015 aikana. Tutkimukseen osallistujina oli 91 viidennen luokan oppilasta. Aineiston keräämiseen käytettiin kirjoitelmaa, jossa oppilaita pyydettiin kirjoittamaan ruokailua, liikuntaa ja nukkumista koskevista tottumuksistaan. Taustatietoina lapsilta kysyttiin perherakennetta sekä sisarusten määrää. Aineisto analysoitiin käyttämällä sisällönanalyysia ja kvantifiointia. Tutkimus edustaa lähtökohdiltaan lapsuustutkimusta, jossa pyritään tavoittamaan lasten omia, subjektiivisia näkemyksiä. Kirjoitelmien mukaan viidesluokkalaiset suosivat erilaisia liharuokia, sekä juomana maitoa. Merkittävä enemmistö lapsista kertoi syövänsä mielestään terveellisesti. Suosituin epäterveellisenä pidetty ravinto oli limsa. Päivällä monet söivät kouluruoan. Hedelmiä, vihanneksia ja marjoja mainitsivat syövänsä vain muutamat vastaajista. Mieluisimpia sekä harrastetuimpia liikuntalajeja olivat poikien osalta jalkapallo ja tyttöjen osalta tanssi. Viidesluokkalaiset kertoivat nukkuvansa sekä liikkuvansa omasta mielestään riittävästi. Viikonloppuisin nukkumaanmenoajat olivat hieman arkea myöhäisempiä, ja niissä esiintyi enemmän vaihtelua. Kullakin osa-alueella oli pieni osuus lapsia, joiden vastaukset kertoivat puutteista ravinnon terveellisyydessä sekä liikunnan ja unen riittävyydessä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tavoitteenani on tarkastella viidesluokkalaisten luontosuhdetta sekä käsityksiä suomalaisista riistaeläimistä ja niiden elinympäris-töistä. Perusopetuksen uudet opetussuunnitelman perusteet ovat astuneet voi-maan syksystä 2016 alkaen. Tarkoituksenani on tuoda esille niitä seikkoja, joihin uuden opetussuunnitelman mukaisessa ympäristöopin opiskelussa sekä mahdol-lisissa monialaisissa tai ilmiöpohjaisissa oppimiskokonaisuuksissa voisi olla hyö-dyllistä kiinnittää huomiota opetusta järjestettäessä. Tutkimusten tuloksiin perus-tuen luon ja kehitän yhteistyössä Suomen Riistakeskuksen kanssa riistakou-lu.com -oppimissivustoa. Tutkimuksen verkko-oppimateriaaliin liittyvästä kehittämistehtävästä johtuen teo-riatausta pohjautuu vahvasti digitaalisten oppimisympäristöjen ja digitaalisten oppimateriaalien käsitteisiin. Tutkimuksessa ja sen tulosten tulkinnassa käyttä-miäni käsitteitä ovat ympäristökasvatus sekä luonto- ja ympäristösuhde. Tutki-muksen ja sen perusteella kehittämäni verkkomateriaalin taustalla oleva oppi-miskäsitys on sosiokonstruktiivinen. Tutkimus on laadullinen ja se pohjautuu nar-ratiiviseen lähestymistapaan. Tutkimusote on fenomenografinen. Keräsin aineis-ton eläytymismenetelmällä Uudellamaalla sijaitsevan koulun viidesluokkalaisilta oppilailta. Analysoin tutkimuksessa kerättyä aineistoa aineistolähtöisesti laadulli-sesti teemoittain tyypittelemällä. Etsin aineistosta tietoa ja viitteitä siitä, mitä op-pilaat tietävät riistaeläimistä ja niiden elinympäristöistä, ja millaisia käsityksiä heil-lä on niihin liittyen. Tutkimuksessa ilmenee, että viidesluokkalaisten tietämys riistaeläimistä on mel-ko kapeaa. Oppilaiden riistatuntemuksessa on kuitenkin eroja. Vaikka luonnosta ja vuodenaikoihin liittyvistä erityispiirteistä tiedetään, niihin liittyy myös virhekäsi-tyksiä. Teksteissä riistaeläinten maininnat olivat painottuneet vain muutamiin lajeihin. Luonto koetaan pääsääntöisesti positiivisena paikkana, jonne on hyvä palata uudestaan. Metsää ja sen eläimiä kunnioitetaan. Aineistosta ja tuloksista sain tietoa, jonka perusteella riistakoulu.com -sivustoa kannattaa kehittää entistä kokemuksellisempaan ja vuorovaikutuksellisempaan suuntaan. Kävijälle kannat-taa tulosten perusteella tehdä tutuksi riistalajien monipuolinen kirjo sekä erityi-sesti riistalintulajit, joista tutkimusta varten kerätyissä oppilaiden eläytymistari-noissa oli erittäin vähän mainintoja.

Opiskelijoiden kielikäsitykset voivat vaikuttaa heidän toimintaansa kielenoppimisprosessissa ja käsitykset voivat olla jopa ristiriitaisia keskenään. Kuitenkin käsityksiä ruotsin kielestä on tutkittu vain vähän, sillä aiempi tutkimus on painottunut asenteisiin tai mielipiteisiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää alakoululaisten käsityksiä ruotsin kielestä ja ruotsin kielen oppimisesta. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä 12 ruotsin A2- tason oppilasta. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisesti ja käsitysten analyysissä käytettiin hyväksi Bakhtinin äänen käsitettä sekä sosiokulttuurisen teorian toimijuuden käsitettä. Oppilaat katsoivat, että ruotsia opitaan lähinnä koulussa kuuntelemalla, mutta kielen käyttö puolestaan painottui suulliseen tuottamiseen. Oppilaiden kielikäsityksiä kuvasti lisäksi moniäänisyys: oppilaat lainasivat etenkin erilaisten auktoriteettien ääniä. Itselleen oppilaat olivat omaksuneet kielenopiskelijan äänen ja koulun puhetavan. Myös omat henkilökohtaiset kokemukset vahvistivat oman äänen käyttöä. Oppilaiden toimijuus taas oli kaksijakoista: osa painotti aktiivista toimintaa kun taas osa suosi melko passiivisia oppimismetodeita. Oppilaiden metakognitiiviset taidot osoittautuivat osittain puutteellisiksi, sillä heillä oli vaikeuksia ilmaista joitakin käsityksiään. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa kävi ilmi, että ruotsia opiskellaan lähinnä tulevaisuutta ja aikuiselämää varten. Sekä oppilaiden tarve, kielenkäyttäjän ääni että aktiivinen toimijuus ja kielenkäyttö vaikuttivat painottuvan tulevaisuuteen.

Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli selvittää kolmasluokkalaisten oppilaiden lukemistaitojen, matemaattisten taitojen ja kouluun kiinnittymisen yhteyksiä. Tarkoituksena oli myös selvittää, onko oppilaiden kouluun kiinnit-tymisessä eroja sen mukaan, mihin matematiikan taitoryhmään oppilas kuuluu. Tutkimusjoukko koostui länsi- ja itäsuomalaisten koulujen kolmasluokkalaisis-ta oppilaista, joita tutkimuksessa oli mukana yhteensä 144. Oppilailta kerättynä tutkimusaineistona käytettiin teknistä lukutaitoa ja luetun ymmärtämistä mitanneita tehtäviä, matemaattisia taitoja mitanneita teh-täviä ja kouluun kiinnittymistä mitannutta kyselyä. Aineisto analysoitiin käyt-tämällä Pearsonin korrelaatiokerrointa, yksisuuntaista varianssianalyysiä (1-ANOVA) ja lineaarista regressioanalyysiä sekä tarkastelemalla frekvenssejä. Tutkimustulokset osoittivat, että kolmasluokkalaisten oppilaiden lukemis-taidilla ja matemaattisilla taidoilla ei ollut yhteyttä kouluun kiinnittymiseen. Sen sijaan matemaattiset ja kielelliset taidot olivat yhteydessä toisiinsa. Alakoululaisten lukemistaitojen ja matemaattisten taitojen välisiin yhteyk-siin on syytä kiinnittää enemmän huomiota, jotta molempia taitoja voitaisiin tukea heti koulun alusta lähtien. Oppilaiden kouluun kiinnittymistä tulisi myös seurata ja arvioida enemmän jo alakoulussa.