Search

The article deals with determining possibility of the assessmentof the level of endogenous serum erythropoietin (EPO) for differential diagnosis of polycythemia vera (PV) andsecondary erythrocytosis (SE). The determination of subnormal level of this cytokine for the diagnosis of PV has beendetected. The relation between the level of endogenous erythropoietin and iron metabolism also has been analyzed. Thestudy involved 88 patients with PV and 119 patients with SE. Statistically significant decrease in EPO concentrationlevel has been detected in PV patients. The mean EPO level was equal to 6.38 ± 0.84 mIU/mL and 17.98 ±2.48 mIU/mLin PV and SE patients respectively. In control group of individuals EPO concentration was equal to 9,81 ±0,58mIU/mL, the significant difference was found between all studied groups (р<0.01). According to our data, EPO wasincreased in 28 SE patients (23.53%), it was not observed in control group and in group of PV patients(φ*emp = 4.355, р<0.01). The decrease of EPO level in PV patients has been detected more often than in SE patients(84.09% versus 11.76% , φ*emp = 5.218, р<0.01), it has not been observed in control group. Only 14 (15.91%) PV patients had normal EPO level, in contrast 77 (64.71%) SE patients demonstrated normal EPO level (φ*emp = 4.578,р<0.01). The average level of ferritin was equal to 57.41 ± 9.74 ng/mL in PV patients and 199.77 ± 14.32 ng/mL in SEpatients (р<0.01). Significantly more patients with PV demonstrated decrease of ferritin level (31.81% versus 7.56%,φ*emp = 4.438, р<0.01). Patients with SE more often had raised level of EPO than PV patients (15.12% versus 4.54%,φ*emp = 2.453, р<0.01). The sensitivity of test with detecting of the reduced level of EPO for the diagnosis of PV was84.1%, specificity - 87.4%, positive predictive value - 83.1%, negative predictive value - 88.1%. Normal range of EPOsignificantly (rs = 0,5494) correlated with decreased levels of serum ferritin in patients with polyc, Впредставленной работе оценена возможность использования теста по определению уровня эндогенногоэритропоэтина сыворотки (ЭПО) для дифференциальной диагностики истинной полицитемии (ИП) и вто-ричных симптоматических эритроцитозов (СЭ), определена чувствительность и специфичность определениясубнормального уровня данного цитокина в качестве маркера истинной полицитемии ИП. Такжепроанализирована связь уровня эндогенного эритропоэтина ЭПО и показателей обмена железа. Обследовано88 больных с истинной полицитемией ИП и 119 пациентов с симптоматическими эритроцитозами СЭ. Вы-явлено достоверное снижение концентрации ЭПО в группе больных с ИП, средний уровень которогосоставлял: 6,38 ± 0,84 мМо/мл, против 17,98 ± 2,48 мМО/мл у пациентов с СЭ (р<0,01) и 9,81 ± 0,58 мМО/мл улиц контрольной группы (р<0,01). Повышение уровня ЭПО выше нормы зафиксировано у 28 (23,53%) па-циентов с СЭ (23,53%), в группе больных с ИП и среди лиц контрольной группы – не наблюдалось(φ*эмп = 4,355, р<0,01). Снижение уровня ЭПО достоверно чаще наблюдалось при ИП (у 84,09% больных)нежели при СЭ (11,76% пациентов) при СЭ (φ*эмп = 5,218, р<0,01). В контрольной группе уменьшениеконцентрации ЭПО ниже референтных значений не наблюдалось зафиксировано. Нормальный уровень ЭПОвыявлен только у 14 (15,91%) пациентов с ИП (15,91%) против 77 (64,71%) с СЭ (φ*эмп = 4,578, р<0,01). Убольных с ИП средний уровень ферритина соответствовал 57,41 ± 9,74 нг/мл, в группе пациентов при ИПпротив СЕ – 199,77 ± 14,32 нг/мл при СЭ (р<0,01). У больных с ИП достоверно чаще у большего числа больныхс ИП, чем у пациентов с СЕ, отмечено снижение уровня ферритина сыворотки (31,81% против 7,56%,φ*эмп = 4,438, р<0,01). Повышение уровня ферритина чаще наблюдалось у пациентов с СЭ (15,12%) нежели убольных с ИП (4,54%) (при ИП φ*эмп =2,453, р<0,01). Чувствительность теста с определением сниженногоуровня ЭПО для диагностики ИП составила 84,1%, специфичность – 87,4%, прогностическая ценностьположительного результата – 83

We analyzed the results of evaluation of the level of theoretical knowledge (through testing) on the provision of emergency medical care by ambulance crews which took part in the IV National open championship of ambulance crews in Rivne on 22–23 March 2012. The results indicate a lack of theoretical awareness of the teams — participants of the championship in the algorithms for diagnosing cardiac arrest, techniques to ensure patency of the upper respiratory tract, carryin out cardiopulmonary and cerebral resuscitation, as well as the frequent errors in recognizing rhythms, leading to cardiac arrest, and other major violations of heart rate and conductivity., Проанализированы результаты оценки уровня теоретических знаний (путем тестирования) по вопросам оказания экстренной медицинской помощи бригад скорой медицинской помощи, принимавших участие в IV Национальном открытом чемпионате бригад скорой медицинской помощи в г. Ровно 22–23 марта 2012 года. Полученные результаты свидетельствуют о недостаточной теоретической осведомленности бригад — участниц чемпионата в алгоритмах диагностики остановки кровообращения, техниках обеспечения проходимости верхних дыхательных путей, проведения сердечно-легочной и церебральной реанимации, а также о частых ошибках при распознавании ритмов, приводящих к остановке крово­обращения, и других важных нарушений сердечного ритма и проводимости., Проаналізовано результати оцінки рівня теоретичних знань (шляхом тестування) з питань надання екстреної медичної допомоги бригад екстреної (швидкої) медичної допомоги, що брали участь у IV Національному відкритому чемпіонаті бригад швидкої медичної допомоги у м. Рівному 22–23 березня 2012 року. Отримані результати свідчать про недостатню теоретичну обізнаність бригад — учасниць чемпіонату щодо алгоритмів діагностики зупинки кровообігу, технік забезпечення прохідності верхніх дихальних шляхів, проведення серцево-легеневої та церебральної реанімації, а також про часті помилки при розпізнаванні ритмів, що призводять до зупинки кровообігу, та інших важливих порушень серцевого ритму та провідності.

The results of medical and sociological examination of focus-group of physicians from different regions of Ukraine, who underwent professional improvement during the course on carrying out specialized resuscitation procedures in Krakow (Republic of Poland), had been analyzed. Respondents highly appreciated the organization of training and personal experience of professional development abroad. The results show a significant increase in the level of self-esteem by physicians of their own theoretical knowledge and practical skills in relation to carrying out specialized resuscitation procedures., Проанализированы результаты медико-социологического исследования фокус-группы врачей из разных регионов Украины, которые прошли профессиональное усовершенствование на курсе по выполнению специализированных реанимационных мероприятий в г. Кракове (Республика Польша). Респонденты высоко оценили организацию обучения и собственный опыт профессионального усовершенствования за границей. Полученные результаты свидетельствуют о достоверном повышении уровня самооценки врачами собственных теоретических знаний и практических навыков относительно проведения специализированных реанимационных мероприятий., Проаналізовано результати медико-соціологічного дослідження фокус-групи лікарів із різних регіонів України, які пройшли професійне вдосконалення на курсі з виконання спеціалізованих реанімаційних заходів у м. Кракові (Республіка Польща). Респонденти високо оцінили організацію навчання та власний досвід професійного удосконалення за кордоном. Отримані результати свідчать про вірогідне підвищення рівня самооцінки лікарями власних теоретичних знань та практичних навичок щодо проведення спеціалізованих реанімаційних заходів.

Outcomes of treating patients with benign prostatic hyperplasia by laser vaporization of the prostate using diode laser Dornier Medilas D UroBeam had been analyzed.There was observed no intraoperative bleeding, and therefore better visualization of the operating field.After laser vaporization of the prostate, the early removal of Foley catheter — on second-third day — is possible.It is also possible to conduct surgery in patients with severe co-morbidities, including patients taking anticoagulants and in patients with a prostate volume greater than 80 ml., Проанализированы результаты лечения больных доброкачественной гиперплазией предстательной железы методом лазерной вапоризации предстательной железы с помощью диодного лазера Dornier Medilas D UroBeam.Наблюдалось отсутствие интраоперационного кровотечения, а следовательно, лучшая визуализация операционного поля. После проведения лазерной вапоризации предстательной железы возможно быстрое удаление катетера Фолея — на вторые-третьи сутки. Также существует возможность проведения оперативных вмешательств больным с тяжелой сопутствующей патологией, в том числе пациентам, которые принимают антикоагулянты, а также пациентам с объемом предстательной железы больше 80 мл., Проаналізовані результати лікування хворих на доброякісну гіперплазію передміхурової залози методом лазерної вапоризації передміхурової залози за допомогою діодного лазера Dornier Medilas D UroBeam.Спостерігалася відсутність інтраопераційної кровотечі, а значить, краща візуалізація операційного поля. Після проведення лазерної вапоризації передміхурової залози можливе швидке видалення катетера Фолея — на другу-третю добу. Також існує можливість проводити оперативні втручання хворим із тяжкою супутньою патологією, у тому числі пацієнтам, які приймають антикоагулянти, а також пацієнтам з об’ємом передміхурової залози більше ніж 80 мл.

LMNA mutations are amongst the most important causes of familial dilated cardiomyopathy. The most important cause of arrhythmogenic right ventricular cardiomyopathy (ARVC) is desmosomal pathology. The aim of the study was to elucidate the role of LMNA mutations among Finnish cardiomyopathy patients. We screened 135 unrelated cardiomyopathy patients for LMNA mutations. Because of unusual phenotype, two patients were screened for the known Finnish ARVC-related mutations of desmosomal genes, and their Plakophilin-2b gene was sequenced. Myocardial samples from two patients were examined by immunohistochemical plakoglobin staining and in one case by electron microscopy. We found a new LMNA mutation Phe237Ser in a family of five affected members with a cardiomyopathy affecting primarily the right side of the heart. The phenotype resembles ARVC but does not fulfill the Task Force Criteria. The main clinical manifestations of the mutation were severe tricuspid insufficiency, right ventricular enlargement and failure. Three of the affected patients died of the heart disease, and the two living patients received heart transplants at ages 44 and 47. Electron microscopy showed nuclear blebbing compatible with laminopathy. Immunohisto - chemical analysis did not suggest desmosomal pathology. No desmosomal mutations were found. The Phe237Ser LMNA mutation causes a phenotype different from traditional cardiolaminopathy. Our findings suggest that cardiomyopathy affecting primarily the right side of the heart is not always caused by desmosomal pathology. Our observations highlight the challenges in classifying cardiomyopathies, as there often is significant overlap between the traditional categories.

A contemporary treatment method of degenerative diseases of facet joint in the lumbar spine as one of low back pain reasons was adduced. It describes a sonographic anatomy and ultrasound guided technique for injection therapy., Описан современный метод лечения дегенеративного поражения фасеточных суставов поясничного отдела позвоночника — одной из причин возникновения боли в поясничной области спины. Приведены ультразвуковая анатомия и техника проведения блокад под контролем ультразвукового исследования., Висвітлений сучасний метод лікування артрозу дуговідросткових суглобів — однієї з причин виникнення болю в поперековій ділянці спини. Наведено ультразвукову анатомію та техніку проведення блокад під контролем ультразвукового дослідження.

The main goal of the thesis was to investigate the effects of a 12-month supervised exercise intervention on breast cancer patients' QoL shortly after adjuvant treatment. The secondary aims were to assess the physical and psychological well-being of patients immediately after adjuvant treatment of the largest breast cancer survivor population intervention study (BREX) to date and the patients' willingness to participate in such a long intervention. In addition, the work aimed to further clarify the results of the intervention by analyzing the QoL changes of participants of the exercise study compared to those of normal follow-up patients. Patients: Of the 573 randomized patients (aged 35 to 68 years), 500 were included in the final analyses of the effects of exercise intervention: 263 in the exercise group and 237 in the control group. A total of 73 patients were excluded from the final analyses for various reasons: not meeting the inclusion criteria (36), declined for personal reasons (20), breast cancer recurrence (14), and new malignancy during the intervention (3). All 537 patients who met the inclusion criteria after the baseline visit and investigations were included in the baseline analysis. Patients of the additional study consisted of two separate patient groups: 237 control patients of the BREX study and 108 similar breast cancer patients (who met the same inclusion criteria and were treated according to the same guidelines as the patients in exercise study) participating in a follow-up study which did not contain any intervention. Methods: The EORTC QLQ-C30 and BR-23 questionnaires were used to evaluate QoL, FACIT-F for fatigue, and the Finnish modified version of Beck s 13-item depression scale (BDI). Physical fitness was assessed by a 2-km walking test and figure-8 running test, and physical activity (PA) by metabolic equivalent (MET) hours per week (MET-h/wk) based on data collected by a prospective two-week physical activity diary. Results: Of the eli, Yhä useampi rintasyöpäpotilas paranee pysyvästi, mutta raskaat liitännäishoidot huonontavat ainakin väliaikaisesti potilaiden elämänlaatua ja toimintakykyä. Voitaisiinko ohjatulla, säännöllisellä liikunnalla edistää rintasyöpäpotilaiden kuntoutumista? Tämä oli lähtökohtana Suomen rintasyöpäryhmän Rintasyöpä ja liikunta (BREX) -tutkimuksessa, joka on maailman suurin tähänastisista liikuntatutkimuksista rintasyöpäpotilaille. Se on myös ainoa tutkimus, missä liikuntaintervention aloitus on tapahtunut heti hoitojen päättymisen jälkeen. ----- Tutkimuksessa 537 naista satunnaistettiin liikunta- ja kontrolliryhmään. Liikuntaryhmäläisille järjestettiin kerran viikossa vuoden ajan ohjattu tunnin kestoinen harjoitus; kuntopiiriä ja aerobicia vuoroviikoin. Lisäksi he saivat vielä kotiharjoitteluohjelman. Kontrolliryhmäläiset saivat jatkaa entisiä liikuntatottumuksiaan. Tutkimuksen alussa uupumuksesta kärsi 20 %, masennuksesta 26 % ja vaihdevuosioireista 82 % potilaista. Ongelmat näyttivät kasautuvan samoille potilaille. Kävelytestitulos (2 km:n kävelytesti, UKK) oli normaaliväestöä huonompi. Uupumus, masennus ja ylipaino huononsivat elämänlaatua, kun taas liikunta ja hyvä kunto näyttivät parantavan sitä. Vuoden jälkeen liikunnan määrä oli lisääntynyt yhtä paljon sekä liikunta- että kontrolliryhmässä; noin tunnin viikoittaisen reippaan kävelylenkin verran. Kävelytestitulos parani vuoden aikana merkittävästi molemmissa ryhmissä; eroa ryhmien välillä ei ollut. Liikuntainterventio itsessään ei parantanut liikuntaryhmäläisten elämänlaatua kontrolliryhmäläisiin verrattuna. Kun tarkasteltiin kaikkia potilaita yhtenäisenä ryhmänä, havaittiin liikunnan lisäämisen parantavan elämänlaatua. Liikunnan määrä näytti olevan oleellisempaa kuin laji. Suomalaisten suosimat kävely ja sauvakävely ovat elämänlaadun parantamiseen erinomaisia. Sen sijaan luuntiheyden säilyttämiseksi ja lihasmassan kohentamiseksi suositellaan kävelyn lisäksi myös kuormittavampaa liikuntaa. Suurin osa suomalaisista rin

Type 1 diabetes (T1D) is considered an autoimmune disease wherein autoreactive infiltrate of immune cells destroys the insulin-producing pancreatic β cells. Crohn's disease (CD) is a chronic inflammatory bowel disease thought to result from an exaggerated immune response against the gut commensal microbiota. In this thesis, antigen-presenting cells (APCs), in particular dendritic cells (DCs), were investigated in these conditions. DCs play a central role in the induction of immunity by presenting antigens to T cells and licensing them to mount the immune response. Reduced numbers of both circulating myeloid (mDCs) and plasmacytoid DCs (pDCs) were found in children with recent-onset T1D. Decreased expression of C-C chemokine receptor 2 (CCR2) was also observed in children with T1D, which was confirmed in a separate series of children. In addition, DCs from children with signs of β-cell autoimmunity showed a trend towards an enhanced NF-κB reactivity. These alterations may have functional consequences on DC migration and DC-induced T-cell activation in T1D. T cells from T1D patients, on the other hand, showed elevated induction of IL-17, and the IL-17-producing cells corresponded to the typical Th17 phenotype. Furthermore, it was found that IL-17 has direct detrimental effects on pancreatic β cells in vitro. In CD, alterations in the expression and activation of STAT1, and in particular STAT3, have been described. As these molecules regulate DC function, it was hypothesized in this study that disturbed STAT3 and/or STAT1 signaling would also characterize DCs in CD patients. However, no universal alteration of cytokine-induced STAT3 or STAT1 phosphorylation was found in patients DCs. Instead, a pDC-restricted attenuation of IL-6/STAT3 signaling emerged, and the IFN-α-induced STAT1 and STAT3 signaling responses were decreased in both pDCs and mDCs. IL-6 treatment of healthy donor pDCs resulted in an upregulation of IL-10 in the cocultured naive CD4+ T cells and a decrea, Tyypin 1 diabeteksen (T1D) katsotaan olevan autoimmuunisairaus; elimistön puolustusjärjestelmä tuhoaa haiman insuliinia tuottavat β-solut. Crohnin tauti on tulehduksellinen suolistosairaus, jonka ajatellaan johtuvan poikkeavasta immuunireaktiosta suoliston bakteeristoa kohtaan. Tässä väitöskirjassa tutkittiin näitä tauteja sairastavilla potilailla immuunivasteiden synnyssä keskeistä soluryhmää, dendriittisoluja (DC). DC:iden tehtävä on taudinaiheuttajamikrobien tunnistaminen sekä immuunivasteiden käynnistäminen niitä vastaan aktivoimalla T-lymfosyyttejä. Joskus immuunivasteita kuitenkin muodostuu omia kudoksia kohtaan, kuten ajatellaan käyvän T1D:ssa. Työssä pyrittiin selvittämään, onko DC:issa havaittavissa T1D:ssa ja Crohnin taudissa poikkeavuuksia, jotka voisivat altistaa vahingollisille sairauteen johtaville immuunivasteille. DC:iden lukumäärät verenkierrossa sekä CCR2-kemokiinireseptorin ilmentyminen veressä kiertävien DC:iden pinnalla olivat T1D:hen sairastuneilla lapsilla alentuneita. CCR2-löydös vahvistettiin riippumattomassa aineistossa toisella menetelmällä. Lisäksi todettiin trendi NF-κB-signalointireitin voimistuneeseen aktiivisuuteen DC:issa niillä lapsilla, joilla oli osoitettavissa diabetekseen liittyvä autoimmuuniprosessi. CCR2-kemokiinireseptori on tärkeä DC:ita kudoksiin ohjaava molekyyli, kun taas NF-κB-signalointireitti on keskeinen DC:iden aktivoitumisessa. Havaitut poikkeamat voivat näin ollen liittyä häiriintyneeseen immunologiseen säätelyyn T1D:hen sairastuvilla lapsilla. T1D-potilaiden T-soluissa puolestaan todettiin lisääntynyt IL-17-sytokiinin tuotanto, ja IL-17 osoittautui soluviljelmissä vahingolliseksi insuliinia tuottaville β-soluille. Crohnin taudissa on raportoitu STAT1- ja STAT3-signaalimolekyylien poikkeavaa aktivaatiota. Väitöskirjatyössä esitettiin hypoteesi, että epänormaali STAT1- ja STAT3-signalointi (fosforylaatio) olisi havaittavissa myös potilaiden DC:issa; STAT1 ja STAT3 ovat tärkeitä DC:iden säätelijöitä. Tutkimuksessa ei

Gastric outlet obstruction (GOO) is a preterminal event in incurable malignancies of the gastrointestinal tract. Pancreatic cancer and gastric cancer are the most common causes for GOO. Colorectal cancer (CRC) is the most common etiology for colorectal obstruction (CRO). Other causes for CRO include extracolonic malignancies (ECM) and benign causes. Traditional treatment of GOO and CRO is surgery, but it carries a high rate of complications. Self-expanding metal stents (SEMS) have become an alternative for surgery in GOO and CRO. The aim of this work was to evaluate the results of endoscopic stenting (ES) in GOO and CRO. The study material consisted of 323 patients with GOO or CRO treated at Meilahti Hospital between January 1998 and December 2010. In study I, 104 patients with incurable GOO were included in the analysis. The study II population consisted of 97 patients with advanced gastric cancer and GOO, and of these 50 underwent ES, 26 palliative resection (PR), and 21 gastrojejunostomy (GJ). In study III, 21 patients with benign CRO were included in the analysis. The study IV population comprised 101 patients with malignant CRO, and of these 11 were stented as a bridge to surgery. In study IV, 66 underwent palliative stenting due to CRC and 24 due to ECM. In study I, a median GOOSS (gastric outlet scoring system) improved significantly from 0 to 2 after stenting, and 73% of the patients managed with one stenting procedure until death. In study II, ES resulted in a more rapid improvement in oral intake and a shorter hospital stay than GJ or PR. Complication rates were similar between the groups. In the PR group, symptom-free and overall survivals were longest. In multivariate survival analysis, independent prognostic factors were age, BMI, pre-procedure GOOSS, PR as treatment modality, and chemotherapy. In study III, 63% of anastomotic strictures (AS) were resolved with SEMS. Of diverticular strictures (DS), 30% were resolved with SEMS. Complication rate was 43%, Haima- ja mahasyöpä ovat yleisimmät syyt mahasuolikanavan yläosan tukoksille ja paksusuolisyöpä mahasuolikanavan alaosan tukoksille. Yleensä mahasuolikanavan tukokset on hoidettu leikkaamalla. Leikkaushoitoon liittyy kuitenkin runsaasti sairastavuutta. Tukospotilaiden yleiskunto on usein heikentynyt aliravitsemuksen vuoksi ennen leikkausta, mikä edelleen lisää leikkaukseen liittyviä riskejä. Endoskooppinen metalliverkkoproteesi- eli stenttihoito on vaihtoehto leikkaukselle tukoksen hoitona. Tutkimuksessa selvitettiin stenttihoidon soveltavuutta ja tuloksia mahasuolikanavan tukoksien hoidossa. Aineisto koostui 323 potilaasta, jotka oli hoidettu HUS, Meilahden sairaalassa vuosien 1998-2010 välillä pahanlaatuisen mahasuolikanavan ylä- tai alaosan tukoksen vuoksi. Osalla potilaista paksusuolitukos oli kehittynyt myös hyvänlaatuisen syyn pohjalta. Stenttihoidon avulla mahasuolikanavan yläosan tukospotilaiden syömiskyky parantui merkitsevästi. Verrattuna leikattuihin mahasyöpäpotilaisiin stenttihoidettujen potilaiden syömiskyky parantui merkitsevästi nopeammin ja myös sairaalahoitoaika oli lyhempi. Mahasyöpäpotilaat, joille tehtiin mahalaukun osapoisto tukoksen vuoksi elivät pisimpään ja monimuuttuja-analyysissä mm. potilaan syömiskyky ja mahalaukun osapoistoleikkaus hoitomenetelmänä olivat itsenäisiä ennustekijöitä elinajan suhteen. Sairastavuus hyvänlaatuisen paksusuolitukoksen stenttihoidon yhteydessä oli 43%. Jopa 2/3 komplikaatiosta aiheutui potilaille, joilla tukoksen syynä oli paksusuolen divertikuloosi eli umpipussitauti tai Crohnin tauti. Sen sijaan suoliliitoksen ahtaumien hoidossa stenttihoidolla saavutettiin hyvä hoitotulos 63%:lla potilaista. Stenttaus oli tehokas pahanlaatuisen paksusuolitukoksen oireenmukaisena hoitona, mutta tukos laukesi harvemmin, jos sen aiheuttajana oli muu kuin paksusuolisyöpä. Suoliliitos suunnitellussa syöpäleikkauksessa onnistui 90%:lle potilaista, joiden akuutti tukos oli laukaistu stenttillä ennen suunniteltua syöpäleikkausta. St

A randomised trial on alternative screening methods implemented in the organised cervical cancer screening programme has been running in Finland since 1999. In this trial, screening with an automation assisted cytology and screening with a primary HPV DNA test (the latter since 2003) is compared to screening with a conventional cytology (Pap test). The ultimate aim of the trial is to assess the incidence of cervical precancerous lesions and cancer following the initial screening visit. This setting enables to evaluate the effectiveness of screening using different screening modalities. The aim of this study was to study the prevalence of the carcinogenic cervical HPV infection in Finland and to evaluate the use of an HPV DNA test in cervical cancer screening as a primary screening test. A cytology triage followed for women who were found to be HPV DNA-positive. HPV DNA-positive women were then referred to colposcopy based on the cytology triage result, similarly as in the conventional protocol. Performance and validity of a primary HPV DNA test with cytology triage in comparison with a conventional cytology was evaluated both in a cross-sectional and in a prospective setting. Screening methods were compared by measuring following crosssectional parameters at the initial (index) screening: test positivity, recommendation to intensive screening, referral to colposcopy and histological detection rates. We also estimated relative sensitivity, relative specificity and positive predictive values of the screening methods for different histological outcomes. Effects of screening methods on the burden of precancerous lesions and cancer were studied also in a longitudinal followup design. We analysed hazard ratios between study arms and cumulative hazards of cervical lesion for the different histological outcomes from the prospective data. The majority of the cervical precancerous lesions in Finland are currently detected outside the national programme. Thus, the effectivenes, Kohdunkaulan syöpää ehkäisevän väestöseulonnan yhteydessä on Uudenmaan alueella vuodesta 1999 lähtien arvioitu uusia kohdunkaulan seulontamenetelmiä satunnaistetussa tutkimusasetelmassa. Tutkimuksessa verrataan automaatioavusteista Papa-seulontaa sekä HPV-testiin perustuvaa seulontaa (jälkimmäinen vuodesta 2003), perinteiseen Papa-seulontaan. Tutkimuksen tarkoituksena on seurata seulonnan jälkeistä esiaste- ja syöpäilmaantuvuutta sekä syöpäkuolleisuutta satunnaistetuissa seulontaryhmissä. Näin voidaan arvioida seulonnan vaikuttavuutta eri seulontamenetelmillä sekä havaita mahdolliset erot ryhmien välillä. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää kohdunkaulan karsinogeenisten HPV-infektioiden vallitsevuus (prevalenssi) suomalaisessa seulontaväestössä sekä tutkia HPV-DNA- testin käyttöä ensisijaisena seulontatestinä. Positiivisen HPV-DNA-testin jälkeen naisille tehtiin sytologinen jatkotesti (triage), jonka perusteella naiset ohjattiin tarvittaessa jatkotutkimukseen (kolposkopia ja koepalat) kuten perinteisessä seulontahaarassa. HPV-seulonnan toimivuutta ja validisuutta arvioitiin sekä poikkileikkaus- että pitkittäisasetelmassa verraten perinteiseen Papa-seulontaan. Poikkileikkausasetelmassa seulontamenetelmiä arvioitiin mittaamalla testipositiivisten määriä, seuranta- ja jatkotutkimussuositusten määriä sekä löydösmääriä ja niiden riskisuhteita ensimmäisen seulontakäynnin yhteydessä. Lisäksi arvioitiin seulontatestin suhteellinen herkkyys,suhteellinen tarkkuus ja positiivinen ennustearvo eritasoisille päätemuuttujille. Pitkittäisasetelmassa tutkittiin kohdunkaulan syövän esiasteiden ja syöpien hasardisuhde (hazard ratio) tutkimushaarojen välillä sekä esiasteiden ja syöpien hasardikertymä (cumulative hazard) tutkimushaaroissa. Suurin osa Suomessa todetuista kohdunkaulan syövän esiasteista todetaan seulontaohjelman ulkopuolella. Tällöin seulontaohjelman vaikuttavuutta kohdeväestössä ei voida arvioida yksistään seulontaohjelmassa todettujen esiaste- ja syöpälöydös

The major aims with fluid therapy for neurosurgical procedures are to minimize the risk for inadequate cerebral perfusion pressure and to maintain good neurosurgical conditions. Excessive fluid restriction to minimize cerebral oedema may lead to haemodynamic instability. Patient positioning, especially sitting and prone positions, may also promote haemodynamic changes due to diminished venous return to the heart. The effect of fluid therapy on coagulation must be considered, because normal coagulation capacity is of particular importance in neurosurgery to prevent bleeding complications. The haemodynamic profile and complications of the sitting position were analysed retrospectively in 72 neurosurgical patients. Stroke volume (SV)-directed administration of fluids (hydroxyethyl starch 130/0.4 (HES) or Ringer's acetate (RAC)) during neurosurgery in the sitting and the prone position were studied in 60 adult patients; the effects of a totally balanced fluid concept, and mannitol on blood coagulation in vitro was examined in 22 healthy volunteers. The sitting position is associated with hypotension and a risk for venous air embolism (VAE). The crystalloid vs. colloid volume ratio intraoperatively was 1.5. The formation and maximum strength of the fibrin clot were decreased after an aver-age dose of 440 mL of HES in one study, but in the other study an average dose of 460 mL of HES did not impair the coagu-lation profile. No difference appeared in blood loss between the groups. The combination of balanced colloid and crystalloid had similar coagulation effects in vitro as did their respective combinations of unbalanced solutions. Mannitol alone and in combination with HES delayed the initiation of coagulation and fibrin formation and reduced the maximum clot fimness in vitro. The sitting position induces hypotension and carries a risk for VAE. SV-directed administration of either crystalloid or colloid in the sitting and prone position stabilizes the haemodynamic parame, Perioperativ vätskebehandling av neurokirurgiska patienter Vätsketerapi ges vid nästan alla kirurgiska ingrepp för att upprätthålla vätskebalansen. Den främsta målsättningen med vätsketerapi för neurokirurgiska patienter är att minimera risken för otillräckligt blodflöde till hjärnan och samtidigt upprätthålla goda operationsförhållanden för neurokirurgen. För att minimera hjärnsvullnad ges inte mera vätska än nödvändigt, men för knapp vätsketillförsel kan leda till försämrad blodcirkulation. Placeringen av patienten under operationen, speciellt i sittande eller magläge, kan också påverka blodcirkulationen på grund av ansamling av blod i venerna och minskat tillbakaflöde till hjärtat. Effekten av vätsketerapi på blodets koagulation måste beaktas, emedan normal koagulation är av speciell vikt inom neurokirurgin för att undvika blödningskomplikationer. Påverkan på blodcirkulationen samt eventuella komplikationer hos 72 neurokirurgiska patienter opererade i sittande läge utvärderades i efterhand. Målstyrd vätsketerapi med krystalloid (Ringer's acetat) eller kolloid vätska (hydroxyetylstärkelse 130/0.4) undersöktes hos 60 vuxna, elektiva neurokirurgiska patienter opererade i sittande eller magläge. Effekten på blodets koagulering i provrörsmiljö av balanserade vätskor och mannitol, som används inom neurokirurgin för att sänka hjärntrycket, undersöktes hos 22 friska frivilliga. Sittande läge under operationen innebär en risk för sänkt blodtryck samt venös luftemboli. Målstyrd vätsketerapi med antingen krystalloid eller kolloid vätska stabiliserar blodcirkulationen i sittande och magläge. De flesta neurokirurgiska patienter som opereras i endera ställningen kan skötas med enbart krystalloid i moderata volymer. Målstyrd vätsketerapi med kolloid gav ett bättre gensvar med tanke på hjärtats pumpfunktion, och en vätskebolus (< 500ml) med kolloid kan ges när omedelbar återupprättande av blodvolymen med minimal vätskebelastning är indicerad. Effekten av vätsketerapi med kolloid

Acute mountain sickness (AMS) is a common problem while ascending at high altitude. AMS may progress rapidly with fatal results if the acclimatization process fails or symptoms are neglected and the ascent continues. It affects 25% of those ascending to altitudes of 1850 to 2750 m, 42% at altitudes of 3000 m, and even 84% of those attempting a tourist flight to Lhasa, Tibet (3860 m). The most common reason for altitude illness is a too rapid ascent. There is a need for a non-invasive, specific, and convenient field method for the detection of inadequate acclimatization and impending AMS. Arterial oxygen saturation (SpO2) measurement is useful in anticipating AMS, but it is susceptible to many disruptive factors in the field (for example temperature). Autonomic cardiac response to increasing altitude could be a low-cost non-invasive test to predict impending AMS, in addition to helping distinguish those who are at risk for AMS and those who are acclimatizing well. The purpose of the present study was to: 1. assess the prevalence of the symptoms and signs of acute mountain sickness among Finnish travelers climbing Mount Kilimanjaro, Tanzania; 2. investigate if post-exercise oxygen saturation (Ex-SpO2) at high altitudes predicts AMS better than arterial O2 saturation at rest (R-SpO2) or resting heart rate (HR) alone; 3. evaluate if heart rate variation (HRV) level or HRV changes have a relationship to AMS during ascent and provide new information on the deterioration of cardiac autonomic function as measured by HRV, not only at altitudes between 2400 and 5000 m, which are most frequent among climbers, but also at extreme altitudes above 5000 m in field conditions; 4. generate tools for AMS for non-medical persons to estimate the risk in field conditions; and 5. describe a typical AMS case and the difficulties to treat AMS at field conditions. The data was collected during several treks to Kilimanjaro and climbing expeditions to Denali, Shisha Pangma, Ulugh Muztagh, Isl, Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan 140 miljoonaa ihmistä asuu jatkuvasti korkealla yli 2500 m korkeudessa ja vuosi vuodelta lukuisammat merenpinnan tason asukkaat matkustavat erilaisista syistä korkealle, ylängöille ja vuoristoihin. Vuoristotauti on yleinen ongelma, kun noustaan yli 2500 m korkeuteen. Se voi edetä nopeasti henkeä uhkaavaksi, jos sopeutuminen vallitsevaan korkeuteen epäonnistuu tai oireet ovat jääneet huomioimatta ja nousu jatkuu. Sairastuvuus on n. 25 % 1850 2750 m korkeudessa ja 42 % 3000 m korkeudessa. Lhasaan (3860 m), Tiibetiin lentäen matkustavista jopa 84 % sairastuu. Tavallisin syy vuoristotautiin on liian nopea nousu. Sen diagnoosi on oireperusteinen ja tarve ei-kajoaviin, kenttäoloissakin toimiviin mittausmenetelmiin taudin tunnistamiseksi ja ennakoimiseksi on ilmeinen. Veren happisaturaation (SpO2) mittaus auttaa vuoristotaudin ennakoimisessa mutta se on altis monille häiriötekijöille (esim. lämpötila). Autonomisen hermoston sydänvasteiden kuten sydämen sykevaihtelun muutosten on arveltu olevan edullinen ei-kajoava menetelmä ennakoida vuoristotaudin kehittymistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli 1. arvioida vuoristotaudin esiintyvyyttä suomalaisilla matkailijoilla Kilimanjarolla; 2. selvittää onko rasituksen jälkeinen SpO2 parempi ennustamaan kehittyvää vuoristotautia kuin lepo SpO2 tai leposyke yksinään; 3. tutkia sykevaihtelun ja vuoristotaudin välistä yhteyttä ja tuottaa uutta tietoa sykevaihtelun muutoksista tavanomaisten kiipeilykorkeuksien (2400 5000 m) lisäksi äärimmäisissä korkeuksissa ylävuoristokiipeilyretki-kunnissa (> 5000 m); 4. tuottaa vuoristotaudin riskin arviointiin työkaluja myös maallikoiden käyttöön sekä 5. kuvata tyypillinen potilastapaus sekä sen hoitoa kenttäolosuhteissa. Tutkimusaineisto koottiin kyselytutkimuksena Kilimanjarolla sekä kenttämittauksin Denali, Shisha Pangma, Ulugh Muztagh, Island Peak ja Mount Everest retkikuntien aikana 2001 2009. Tutkimuksen perusteella vuoristotaudin esiintyvyys suomalaismatk

Some manifestations of human papillomavirus (HPV) infection are indolent and self-limiting, while others cause considerable morbidity. In recurrent respiratory papillomatosis (RRP), low-risk HPV types within the respiratory tract cause wart-like lesions, typically on vocal folds. The most common symptom is hoarseness, but stridor may also occur due to airway obstruction. In a minority of patients, the disease becomes aggressive and may undergo malignant transformation. Medical records were reviewed from all patients (n=32) treated for juvenile-onset recurrent respiratory papillomatosis (JORRP) between 1975 and 1994 at Helsinki University Hospital. Eighteen patients participated in a study assessing the effect of JORRP on adult voice quality and health-related quality of life (HRQOL). Compared to age- and gender-matched controls with similar smoking habits, the quality of voice in these adult patients with a history of JORRP was significantly lower in both acoustic and perceptual analyses. Significant differences emerged neither in HRQOL, nor in subjective voice-related handicap. Despite the viral etiology, treatment of RRP is based on surgery. Patients with frequently relapsing or otherwise aggressive disease may benefit from adjuvant medical therapies, such as local injections of cidofovir. Cidofovir is an antiviral medicine officially indicated for intravenous treatment of cytomegalovirus (CMV) retinitis in patients with acquired immunodeficiency syndrome (AIDS). Its intravenous administration has caused nephrotoxic side-effects and neutropenia. Animal studies have raised suspicions of its carcinogenicity. According to its manufacturer, patients treated either by off-label indications, or by an unapproved route of administration (intraocular or topical) have developed severe side-effects. An international multicenter study collected data from 635 RRP patients, 275 of which were treated with cidofovir. Mean follow-up after the first cidofovir injection was 3.3 year, Osa ihmisen papilloomaviruksen (engl. human papillomavirus, HPV) aiheuttamista infektioista on luonteeltaan hyvänlaatuisia ja itsestään rajoittuvia, kun taas osa tuottaa potilaille merkittävää haittaa. Hengitysteissä ns. matalan syöpäriskin HPV-tyypit aiheuttavat taudin, jossa tyypillisesti äänihuulissa esiintyy toistuvasti hyvänlaatuisia papilloomia (engl. recurrent respiratory papillomatosis, RRP). Äänenkäheys on tavallisin oire, mutta myös myös hengenahdistusta voi esiintyä, jos papilloomat ahtauttavat ilmatien. Pienellä osalla potilaista tauti on aggressiivinen ja voi muuttua pahanlaatuiseksi. Tässä väitöskirjatyössä käytiin läpi kaikkien niiden potilaiden (n=32) sairauskertomukset, joita oli hoidettu lapsuusiällä alkaneen kurkunpään papillomatoosin takia HYKS korvaklinikalla vuosina 1975-1994. Kahdeksantoista potilasta osallistui tutkimukseen, jossa selvitettiin taudin vaikutuksia aikuisiän äänen- ja elämänlaatuun. Potilaiden akustisesti - ja aistinvaraisesti arvioitu äänen laatu oli merkittävästi heikompi kuin ikä-, tupakointi- ja sukupuolivakioitujen verrokkien. Subjektiivisesti arvioitu terveyteen liittyvä elämänlaatu ja äänihäiriön aiheuttama haitta ei poikennut merkittävästi potilaiden ja verrokkien välillä. Hengitysteiden papilloomia hoidetaan kirurgisesti vaikka tauti on viruksen aiheuttama. Usein toistuvassa tai muuten aggressiivisessa taudissa joudutaan turvautumaan ns. liitännäishoitoihin, kuten paikallisiin sidofoviiri-injektioihin. Sidofoviiri on antiviraalinen lääkeaine, jota annetaan virallisen käyttöaiheen mukaan suonensisäisenä infuusiona sytomegaloviruksen aiheuttamaan verkkokalvontulehdukseen AIDS-potilailla. Suonensisäisessä käytössä sidofoviirin on todettu aiheuttavan munuaishaittoja ja neutropeniaa. Epäilyt sidofoviirin karsinogeenisuudesta perustuvat lähinnä eläinkokeisiin. Lääkkeen valmistaja on raportoinut hankalia sivuvaikutuksia potilailla, joilla sidofoviiria on annosteltu vastoin alkuperäistä indikaatiota, kuten silmään tai iholle. K

Background and aims. Standard treatment of recurrent Clostridium difficileinfection (CDI) with antibiotics leads to recurrences in up to 50% of patients.In recent years the incidence and mortality of Clostridium difficile (C.difficile)enteritis have increased. Nevertheless, C.difficile has rarely been isolated in extraintestinal infections. The aims of the study were to investigate efficacy of rifaximin, metronidazole, fecal microbiota transplantation (FMT) and Clostridium difficile immune whey (CDIW) in the treatment of recurrent CDI and to characterize clinical feature and risk factors for extra-intestinal CDI. Subjects and methods. Study I was a prospective, randomized, double-blind study designed to compare CDIW with metronidazole for treatment of laboratory confirmed,mild to moderate episodes of recurrent CDI. CDIW was manufactured by immunization of cows in their gestation period with inactivated C. difficile vaccine.The resulting colostrum was processed, immunoglubulins were concentrated and the end product containing high titres of C. difficile immunoglobulin was used as CDIW. 20 patients received metronidazole at a dosage of 400 mg t.i.d. and 18 patients CDIW 200 ml t.i.d. Study II was a retrospective review of 70 patients with recurrent CDI who had undergone fecal transplantation. FMT was performed at colonoscopy by infusing fresh donor feces into cecum. Before transplantation, the patients had whole-bowel lavage with polyethylene glycol solution. Study III was a retrospective study of 32 patients who were treated with rifaximin for recurrent CDI. In Study IV extra-intestinal CDIs were searched for in an electronic database of all C. difficile positive isolates found during a 10-year period. The medical records were reviewed retrospectively. Disease severity and co-morbidities of the patients were evaluated using Horn disease severity and Charlson co-morbidity indexes. Results. In Study I, 10 weeks after the beginning of treatment, sustained responses were, Clostridium difficile on suolistobakteeri, joka pystyy parhaiten lisääntymään muun suoliston bakteeriston vaurioiduttua, eli useimmiten antibioottikuurin aikana tai pian sen jälkeen. Perinteisesti C. difficile -infektioita on hoidettu joko metronidatsolilla tai vankomysiinillä. Nämä molemmat ovat antibiootteja, jotka vaikuttavat myös suoliston normaalin bakteerikantaan, altistaen ripulin uusiutumiselle. Osittain tästä johtuen C difficile -infektio uusiutuu 15%-35%:lla niistä, joilla on ollut yksi edeltävä suoliston tulehdus ja 33%-65%:lla, joilla on ollut kaksi tai useampaa tulehdusta. Viime vuosina C. difficile infektion luonne on muuttunut, taudin ilmaantuvuus, vakavien tapausten osuus ja kuolleisuus ovat lisääntyneet. Vuonna 2012 THL:n tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 5259 tapausta. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia hyvin erilaisilla vaiktusmekanismeilla vaikuttavien hoitojen tehoa, eli antibioottien kuten rifaksiimin ja metronidatsolin, bakteerihoidon eli ulosteensiirron sekä vasta-ainehoidon, eli immuunimaidon tehoa uusiutuvan C. diffile-infektion hoidossa. Lisäksi tutkittiin suoliston ulkopuolisen C. difficile infektion riskitekijöitä ja taudinkuvaa. Immuunimaito valmistettiin rokottomalla tiineenä olevia lehmiä, ja vasta-aineet kerättiin ternimaidosta. Ulosteensiirto suoritettiin ruiskuttamalla tuore siirre paksusuolen tähystimen kautta paksusuolen alkuosaan. Ennen siirtoa potilaiden paksusuoli oli tyhjennetty tavanomaisin paksusuolen tähýstyksiin liittyvin menetelmin. Kaikki HUS-piirin suoliston ulkopuoliset C. difficile-infektiot arvioitiin 10 vuoden ajalta. Ulosteensiirrolla 94 % potilaista parani, immuunimaidolla parani 56 %, metronidatsoli-antibiootilla 55 % ja rifaksiimi-antibiootilla 53 %.Ulosteensiirron hoitotulokset olivat parhaita. Ulosteensiirto oli myös tehokas vaikeisiin C. difficile 027 bakteerikantoihin. Suoliston ulkopuolisia löydöksiä oli 0.17 %:lla kaikista C. difficile potilaista. 36 % potilaista kuoli vuoden seurannan aikana. Kuollei

Good recovery helps to restore functional reserves and facilitates the positive effects of stress at work. The risk of job stress is increased by excessive quantitative demands, low job control, poor recovery and disruption of biological rhythms. Stress causes changes in autonomic nervous system (ANS) function and in excretion of cortisol hormone regulated by hypothalamus-pituitary-adrenal cortex (HPA) axis. Melatonin and cortisol are diurnally oscillating hormones reflecting disruption of biological rhythms. Common symptoms of harmful stress are sleep problems, exhaustion and decrease in work efficiency. The risk of many common diseases increases. In this study perceived and physiologically measured stress and recovery were analysed in media work, which contains typical risk factors of job stress in 24/7 society. A standardized questionnaire was mailed to all employees of the Finnish Broadcasting Company with irregular shift work (ISW, n = 750) and to an equal number of randomly selected controls with regular 8-hour daytime work (RDW). The questionnaire included items of work characteristics, perceived stress, mental and physical health and lifestyle. The response rate was over 80 % in ISW group and about 35 % in RDW group. Seventy respondents from both groups were randomly selected for physiological measurements. Cortisol and melatonin hormones were analysed from five salivary samples taken while subjects were awake. Heart rate variability as indicator of ANS function was calculated from 24 hour ECG recordings. Body movements were monitored by actigraphy. Severe subjective stress, irregular shift work, and short actual sleep time were all significant explanatory variables of augmented morning cortisol response. The risk of daytime sleepiness was nearly twofold in the ISW group compared to the RDW group. The daytime sleepiness was associated with attenuated relaxation of ANS during sleep in ISW group. The changes in the afternoon and evening levels of cortisol and, Sopiva määrä stressiä ja hyvä palautuminen vahvistavat elintoimintoja ja parantavat hyvinvointia. Voimavaroja kuluttavaa työstressiä lisäävät vähäiset vaikutusmahdollisuudet työhön, riittämätön palautuminen ja biologisten rytmien häiriintyminen. Elimistön stressitilaa kuvastavat autonomisen hermoston toiminta sekä aivolisäkkeen ja lisämunuaisen kuoren ohjaama kortisolihormonin eritys. Melatoniinihormoni ja kortisoli heijastavat biologisiin rytmeihin liittyviä vaikutuksia. Haitallisen stressin oireita ovat uniongelmat, uupuminen ja työtehon heikkeneminen. Monien tavallisten kansansairauksien vaara lisääntyy. Tutkimuksessa analysoitiin koettua ja fysiologisesti mitattua stressiä ja palautumista mediatyössä, joka sisältää useita 24/7 yhteiskunnan työelämälle tyypillisiä kuormitustekijöitä. Työn piirteitä, stressiä, terveyttä ja elintapoja kartoittanut kysely lähetettiin kaikille tutkimusajankohtana epäsäännöllistä vuorotyötä Yleisradiossa tehneille työntekijöille (N=750) ja yhtä suurelle joukolle säännöllistä päivätyötä tehneitä. Kyselyyn vastasi epäsäännöllistä vuorotyötä tehneistä yli 80 % ja päivätyötä tehneistä noin 35 %. Molemmista ryhmistä satunnaistettiin 70 työntekijää fysiologisiin mittauksiin. Kortisolin ja melatoniinin pitoisuudet määritettiin viidestä työpäivän aikana otetusta sylkinäytteestä. Autonomisen hermoston tilaa seurattiin 24 tunnin ajan mukana pidettävällä EKG-laitteella. Ranteeseen kiinnitetty liikeanturi tallensi tiedot kehon liikkeistä ja unesta. Voimakasta kortisolin heräämisvastetta selittivät koettu stressi, lyhyt uni ja epäsäännöllinen vuorotyö. Päiväaikaisen väsymyksen riski oli epäsäännöllisen vuorotyön ryhmässä kaksinkertainen säännöllisen päivätyön ryhmään verrattuna. Päiväväsymys oli yhteydessä autonomisen hermoston huonoon rentoutumiseen unen aikana. Päiväväsymystä kokevilla oli kortisolin ja melatoniinin tasoissa iltapäivällä ja illalla muutoksia, jotka voivat selittää nukahtamisvaikeuksia. Työntekijöistä noin 40 % koki työn hallinta

Background and aims: The most important prognostic factor in colorectal cancer (CRC) is tumour stage. Prognosis of local tumours is good, but in tumours with lymph node or distant metastasis, the prognosis is worse. Patients with stage III (Dukes C) tumours usually receive adjuvant chemotherapy. Patients with stage IV (Dukes D) tumours cannot be treated curatively by surgery alone and usually receive chemotherapy. In stage II (Dukes B) disease, adjuvant chemotherapy is recommended for patients at risk for recurrence, such as with tumours with vascular or perineural invasion, or in cases with emergency surgery or insufficient lymph-node harvest. In order to identify better those patients requires additional prognostic factors like biomarkers. Material and methods: Clinical data came from 643 consecutive patients who underwent surgery for colorectal cancer at the Department of Surgery, Meilahti Hospital, Helsinki University Central Hospital, between 1982 and 1998. Clinical data and archival tissue specimens were available from 623 cases. For MMP-9, a validation series of 213 patients treated between 1998 and 2001 was included. Survival data came from the Population Register Centre of Finland and Statistics Finland. Tissue microarray (TMA) blocks were prepared from re-evaluated histological archive blocks. TMA slides were stained with MMP-2, MMP-7, MMP-8, MMP-9, TATI, trypsinogen-1, trypsinogen-2, p53, Ki-67, and EGFR antibodies. Correlation of immunoexpression of markers with clinicopathological variables was assessed. Survival analysis was performed by the Kaplan-Meier method, and multivariate Cox proportional hazards model. Results: Study I showed strong MMP-7 to be an independent prognostic marker for 5-year survival, but later the difference faded. In Study II, no association was observable between p53 or Ki-67 expression and survival. In Study III, TATI immunoexpression was an independent prognostic marker for improved survival, particularly in subgroups of tryps, Tausta: Tärkein paksu- ja peräsuolisyövän ennustetta arvioiva tekijä on kasvaimen levinneisyys (stage). Paikallisissa kasvaimissa ennuste on hyvä, mutta imusolmukkeisiin tai laajemmin levinneissä kasvaimissa ennuste on huonompi. Imusolmukkeisiin levinneessä (stage III) paksu- ja peräsuolisyövässä käytetään liitännäissolusalpaajahoitoa. Stage IV kasvaimia, joissa tauti on lähettänyt etäpesäkkeitä muihin elimiin, pelkästään kirurgisella hoidolla ei päästä parantavaan lopputulokseen, vaan näitä potilaita hoidetaan sytostaattilääkityksellä. Stage II levinneisyydessä kasvain työntyy suolen lihaskerrokseen, mutta ei ole lähettänyt etäpesäkkeitä. Tässä ryhmässä liitännäissytostaatteja suositellaan käytettäväksi kasvaimissa, joihin liittyy uusiutumisriskiä lisääviä ominaisuuksia, kuten kasvaimen työntyminen suoni- tai hermorakenteisiin, jos leikkaus on tehty tukostilanteessa, tai jos suoliliepeen poistettujen imusolmukkeiden määrä on riittämätön. Jotta uusiutumisriskissä olevat potilaat havaittaisiin paremmin, tarvitaan lisää ennustetta tarkentavia apuvälineitä, kuten kasvainmerkkiaineita. Menetelmät: Tutkimuksen potilasaineisto koostui 643:stä vuosina 1982-1998 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Meilahden yksikössä operatiivisesti hoidetusta paksu- ja peräsuolisyöpäpotilaasta. Kliiniset tiedot ja kudosnäytteet olivat saatavana 623:sta potilaasta. Lisäksi MMP-9-työssä käytettiin vertailusarjaa, joka koostui 213:sta potilaasta vuosilta 1998-2001. Elossaolotiedot saatiin Väestörekisteristä ja Tilastokeskuksesta. Kasvaimista valmistettiin nk. tissue microarray (TMA)-näytteet, jotka värjättiin immunohistokemiallisella menetelmällä. Tutkitut kasvainmerkkiaineet olivat MMP-2, MMP-7, MMP-8, MMP-9, TATI, trypsinogeeni-1, trypsinogeeni-2, p53, Ki-67 ja EGFR. Immunoekspression ja kliinispatologisten muuttujien välinen korrelaatio analysoitiin. Eloonjäämisanalyysinä käytettiin Kaplan-Meierin menetelmää sekä Cox:n monimuuttuja-analyysia. Tulokset: Osatyö I:ssä todettiin voimakka

Every fourth injured child seeking medical aid has sustained a fracture. Tibial fracture (annual incidence in less than 17 year old citizens in Finland is 1/1000) is the third most common fracture in children and femoral fracture (0.3/1000) among the most common pediatric injuries leading to hospitalization. Long-term treatment result of these fractures is not well known and there are no studies of treatment injuries in this pediatric patient population. Altogether 94 tibial and 74 femoral fractures were treated under anesthesia in Aurora Hospital, Helsinki between 1980-89. All but 5 of the tibial fractures were manipulated under anesthesia and casted. A remanipulation was performed in 41 patients. Femoral fractures were treated with skeletal traction in 62 patients, with internal fixation in 8 patients and by cast-immobilization 4 patients. A patients assessment form and an invitation to participate in a clinical and radiological examination at a mean follow-up of more than 20 years (16-32) was sent to all 168 patients. Six of the 58 tibial fracture patients that responded reported pain as their only memory of treatment. Results of tibial fracture treatment were satisfactory with few exceptions: functionally significant axial malalignment, limb length discrepancies nor arthritis was not found excluding four patients with >20° rotational deformity of the tibia. On the contrary 21/52 of the femoral fracture patients examined had angular malalignment of the femur exceeding 10°. Ten patients walked with a limp and leg-length discrepancy of more than 15 mm was measured in 8 patients. Knee arthritis had developed in 6/15 patients who were older than 10 years at the time of the injury. There was a positive correlation between angular deformity and knee arthritis. Treatment injuries were evaluated using patient compensation data from the Finnish Patient Insurance Centre (PIC): 50 claims involving tibial fracture treatment, 30 involving femoral fracture treatment were filed, Lasten ja nuorten tapaturmista noin neljännes on murtumia. Säärimurtuma on lasten kolmanneksi yleisin murtuma (ilmaantuvuus Suomessa 1/1000) ja reisimurtuma (0.3/1000) yksi yleisimmistä sairaalahoitoon johtavista vammoista. Näiden vammojen hoitoon liittyvistä henkilövahingoista tai pitkäaikaishoitotuloksista on vähän tutkimustietoa. Auroran sairaalassa hoidettiin vuosina 1980-89 94 sääri- ja 74 reisimurtumaa, jotka vaativat nukutuksessa suoritetun toimenpiteen. Säärimurtumat hoidettiin viittä lukuun ottamatta ilman leikkausta, mutta lähes puolella potilaista murtuman asentoa jouduttiin myöhemmin korjaamaan kipsissä. Reisimurtumista 62 hoidettiin luuvedolla, 8 leikkaushoidolla ja 4 kipsihoidolla. Potilaille lähetettiin kyselykaavake hoidosta ja kutsu lääkärintarkastukseen sekä röntgenkuvaukseen. Kuusi kyselyyn vastanneista (n=58) ilmoitti kivun ainoana muistonaan säärimurtuman vuoksi saamastaan hoidosta. Hoitotulokset olivat lähes poikkeuksetta hyvät: merkittäviä virheasentoja, alaraajojen pituuseroa tai nivelrikkomuutoksia ei todettu lukuun ottamatta neljää potilasta, joilla oli yli 20° säären kiertovirhe. Sen sijaan lähes puolella 52:sta lääkärintarkastukseen osallistuneista reisimurtumapotilaista oli merkittävä reiden virheasento tai raajojen pituusero ja joka kymmenennellä oli polven nivelrikko. Kasvuikäisten kaikki 50 sääri- ja 30 reisimurtuman hoitoon liittyvää potilasvahinkoilmoitusta vuosilta 1997-2004 analysoitiin. Väärä diagnoosi ja puutteellinen kipsaustekniikka aiheuttivat valtaosan säärimurtumiin liittyvistä potilasvahingoista (n=35). Reisimurtumissa yleisimmät potilasvahinkoon (n=16) johtavat hoitovirheet olivat hoitoviive, tarpeeton tai epäasianmukaisesti toteutettu hoito. Valtaosa potilasvahingoista olisi voitu jälkikäteen arvioituna välttää. Tämän tutkimuksen perusteella kasvuikäisen säärimurtuman hoito voidaan toteuttaa luotettavasti ilman leikkausta. Yli kymmenen vuotiaan potilaan virheasentoon luutunut reisimurtuma on merkittävä riski polven nivel

Natural coniferous resins and other terpenic wood extracts have been raw materials for various products in industry, and have been used as traditional medicines in Finland for hundreds of years, particularly as a home-made salve for skin wounds and infections. Due to the author´s own positive empirical experiences of natural coniferous resin salve in wound care, the present resin-project was set up in order to investigate (1) the antimicrobial properties of the resin and resin salve by microbiological laboratory techniques, and to study (2) the efficacy, feasibility and safety of the resin salve for wound care in objective clinical trials. The thesis comprises four microbiological investigations and two clinical trials. Microbiological studies with an agar diffusion test and with the European Pharmacopoeia challenge test gave somewhat controversial results indicating that the water solubility of resin and resin salve may affect the assay results. The studies showed that coniferous resin and resin salve were strongly antimicrobial against a wide spectrum of both Gram-positive and Gram-negative bacteria, including the methicillin-resistant Staphylococcus aureus (MRSA) and Vancomycin-resistant enterococcus (VRE). The resin was, in addition, antifungal against the most common dermatophytes, and against the Candida albicans yeast. The antibacterial action of resin was observed to result from destruction of the bacterial cell wall and cell membrane structures. Microbes, both bacteria and fungi, exposed to resin or resin salve, showed thickening of the cell walls. The cells formed aggregations, showed arrested mitoses, and were finally destroyed according to the observations in scanning and transmission electron microscopy. In electrophysiological experiments with Staphylococcus aureus, the exposure of the micro-organisms to resin and resin acid (abietic acid) caused dissipation of the cell membrane potential and changed the branching of fatty acids in the cell walls. The, Havupuun, varsinkin kuusen pihkasta valmistettu kotitekoinen salva on ollut käytössä haavojen ja ihoinfektioiden kansanlääkinnässä vuosisatojen ajan. Kirjoittajan omiin positiivisiin empiirisiin havaintoihin perustuen käynnistettiin pihkasalvaprojekti , jonka tarkoituksena oli selvittää (1) kuusen runkopihkan ( calluspihka ; resin) ja pihkasalvan antimikrobisia ominaisuuksia käyttäen objektiivisia laboratoriotutkimusmenetelmiä, sekä (2) tutkia pihkasalvan tehoa, soveltuvuutta ja turvallisuutta haavanhoidossa objektiivisten kliinisten potilastutkimusten perusteella. Väitöskirja koostuu neljästä projektiin kuuluvasta mikrobiologisesta tutkimuksesta sekä kahdesta kliinisestä potilastutkimuksesta. Mikrobiologiset tutkimukset Agar diffuusiotesteissä, European Pharmacopoeia n challenge testeissä ja mikrobien kasvatusnesteissä osoittivat, että kuusen pihka, 10%:nen pihkasalva ja puhdistettu hartsihappo (abietiinihappo) olivat voimakkaasti ja laajakirjoisesti antimikrobisia varsinkin Gram-positiivisia, mutta myös Gram-negatiivisia bakteereja kohtaan, mukaan lukien metisilliini-resistentti Staphylococcus aureus (MRSA) sekä vankomysiini-resistentti enterokokki (VRE). Pihka ja pihkasalva olivat lisäksi vahvasti antifungaalisia yleisimpiä kynsisientä aiheuttavia dermatofyyttejä sekä Candida albicans hiivasientä vastaan. Pihkan ja pihkasalvan todettiin vaurioittavan mikrobien soluseinämää ja solukalvoa. Pyyhkäisy- sekä läpäisyelektronimikroskooppisten tutkimusten perusteella pihkalle tai pihkasalvalle altistettujen bakteerisolujen seinämät paksuuntuivat, solut muodostivat ryppäitä ja mitoosit keskeytyivät. Staphylococcus aureus bakteereilla tehdyt elektrofysiologiset tutkimukset osoittivat, että mikrobien altistaminen kuusen pihkalle tai hartsihapolle (abietiinihappo) aiheuttivat solukalvopotentiaalin häviämisen sekä muutoksia soluseinämän rasvahappojen haarautumisessa. Todettujen muutosten tulkittiin viittaavan siihen, että pihkan antimikrobinen ominaisuus on seurausta mikrobie

This research aims at studying the relationship between mental health and reproductive features in women. The epidemiology and phenomenology of many psychiatric disorders differ between genders, with depressive and anxiety disorders, as well as attempted suicide, being more common in women, and completed suicide, personality disorders and substance use disorders, in men. It is plausible that (endogenous and exogenous gonadal hormones and reproductive events contribute to this pattern. Data on women who participated in two Finnish opulation-based studies (Health 2000 and FINRISK 1997, 2002 and 2007) were analyzed. Data were collected through face-to-face interviews, self-administered questionnaires and health examinations. Different structured (BDI-21, BDI-13, GHQ-12, CIDI) and non-structured tools were used to assess mental health and psychological well-being. Study I focused on the association between mental health and miscarriage, by history and number; Studies II and III focused on the relationship with use of hormonal contraception (either oral or intrauterine) and its duration; Study IV concentrated on the associations between mental health and hormone therapy in perimenopausal and postmenopausal women. Study I showed that a miscarriage as a pregnancy outcome was related to a high prevalence of depressive disorders, and to more severe depressive or anxiety symptoms compared with other pregnancy outcomes. Moreover, the higher the number of miscarriages was, the worse the current state of mood was and the higher the frequency of a psychiatric diagnosis. Studies II and III revealed that the use of hormonal contraception was not associated with adverse psychological status or depressive symptoms/disorders. Additionally, no effect of different hormonal compounds was detected. The main finding in Study IV was the high prevalence of depressive and anxiety disorders among women in connection with the menopausal transition. Moreover, in this group, an association betwee, Tässä tutkimuksessa tarkastellaan naisten mielenterveyden ja lisääntymisterveyden välistä suhdetta. Monet psykiatriset sairaudet ja oireet ilmenevät eri lailla sukupuolten välillä, esimerkiksi masennustila ja ahdistusoireet ovat yleisempiä naisilla, kun sitä vastoin itsemurhat sekä persoonallisuus- ja päihdehäiriöt ovat yleisempiä miehillä. On todennäköistä, että sukurauhashormonit ja lisääntymistapahtumat vaikuttavat mielenterveydessä ilmeneviin eroihin. Naisten tutkimusaineistona käytettiin kahta suomalaista väestötutkimusta (Terveys 2000 ja FINRISK 1997, 2002, 2007). Tämä aineisto koostui henkilökohtaisista haastatteluista, kyselylomaketiedoista ja terveystarkastusmittauksista. Mielenterveyden ja hyvinvoinnin arvioinnissa käytettiin sekä strukturoituja (BDI-21, BDI-13, GHQ-12, CIDI) että ei-strukturoituja menetelmiä. Ensimmäinen tutkimus koski mielenterveyden ja keskenmenojen sekä niiden määrän välistä suhdetta. Toisessa ja kolmannessa tutkimuksessa tarkasteltiin mielenterveyden ja hormonaalisten (suun kautta nautittavien tai kohdunsisäisten) ehkäisykeinojen käytön sekä ehkäisyn keston välistä suhdetta. Neljäs tutkimus keskittyi mielenterveyden ja hormonikorvaushoidon välisiin yhteyksiin vaihdevuosi-ikäisillä ja vanhemmilla naisilla. Ensimmäinen tutkimus osoitti että keskenmenon kokeneilla masennus oireet ja häiriöt olivat yleisiä. Tämän lisäksi keskenmeno yhdistyi vakavampiin mielenterveyden häiriöihin verrattuna muihin raskauden lopputuloksiin. Mitä enemmän keskenmenoja oli, sitä todennäköisempiä olivat psyykkiset oireet tai mielenterveyden häiriöt. Toinen ja kolmas tutkimus osoittivat, että hormonaalisen ehkäisyn käyttö ei ollut yhteydessä psyykkiseen pahoinvointiin tai masennusoireisiin. Eri hormoniyhdisteet eivät tässä suhteessa eronneet toisistaan. Neljännen tutkimuksen päälöydös oli se, että masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt olivat yleisiä vaihdevuosi-ikäisillä naisilla. Lisäksi tässä ryhmässä hormonikorvaushoidon käyttö oli yhteydessä psyykkiseen pahoinv

Endoscopic retrograde cholangiopancreatography (ERCP) is the radiographic examination of the biliary and/or pancreatic ductus via endoscopically cannulated duodenal papilla.The method of choice for sedation of patients during ERCP is still to be defined.Self administration of propofol by the patients (patient-controlled sedation, PCS)might be one of the possibilities of this kind. Dexmedetomidine has not been previously evaluated for sedation of alcoholics during ERCP. Four prospective randomized control trials consisting of 293 ERCP patients were performed. PCS was compared with anesthesiologist administered sedation (AAS) using manually adjusted propofol infusion (I) and target-controlled infusion (TCI) (III). Remifentanil and alfentanil were compared in sedative mixture for PCS (II) and dexmedetomidine was evaluated for sedation of patients with chronic alcohol-ism (IV). Self-administration device was adjusted to deliver 1ml single bolus-dose of propofol or propo-fol-opioid mixture. Loading dose of 1 mcg kg-1 of dexmedetomidine was infused in 10 minutes before ERCP start thereafter maintenance infusion at the constant rate of 0.7 mcg kg-1 h-1 was continued un-til the end of procedure (IV). In control groups sedation was administered by anesthesiologist. Hy-poxemia, respiratory depression, hypotension, arrhythmia, and pulmonary aspiration were considered as sedation related adverse events (SRAE). Consumption of propofol was the main objective. Secondary objectives were success rate of PCS, SRAE, patient satisfaction with sedation, easiness of ERCP per-formance, and rapidity of the recovery. With the use of PCS propofol consumption was significantly lesser than with AAS. The success rate of PCS was 88 -100 %. Patients received PCS recovered faster than received AAS. Combined with propo-fol, remifentanil depressed spontaneous respiration and produced nausea more frequently than alfen-tanil. Increase of alfentanil concentration in sedative mixture from 0.04 mg ml-1 t, Endoskooppinen retrograadinen cholangiopankreatografia (ERCP) on sappi- ja/tai haimateiden röntgenkuvaus endoskooppisesti kanyloidun papilla Vaterin kautta. Optimaalisinta sedaatio menetelmää ERCP toimenpiteisiin ei toistaiseksi ole löydetty. Tämän tutkimuksen tarkoituksena ollut selvittää, voisiko propofooli- tai propofooli-opioidi seoksen itseannostelu (potilassäätöinen sedaatio, PSS) olla mahdollinen ongelman ratkaisu. Lisäksi deksmedetomidiinin käyttökelpoisuutta PSS lisänä arvioitu alkoholiriippuvaisten potilaiden sedaatiossa. Tutkimus koostu neljästä osatyöstä. PSS vertailtu anestesialääkärin annosteltuun (AAS) manuaalisesti säädetty (I) tai tavoiteohjattu (III) propofoli-infuusioon. Remifentaniilia ja alfentaniilia vertailtu kaksoissokkoisesti sedaa-tio-seoksessa (II) ja deksmedetomidiini-PSS kombinaatiota arvioitu alkoholistien sedaatiossa (IV). Tutkimuksiin osallistui yhteensä 293 potilasta. Itseannostelun mahdollistava ruiskupumppu oli ohjelmoitu jakamaan 1 ml kerta-annos propofolia tai propofoli-opioidi-seosta potilaan halutessa (I-IV). Latausannos 1 mcg kg-1 deksmedeto-midiinia annosteltiin 10 min ennen ERCP:n aloittamista. Sen jälkeen ylläpito-infuusiota 0.7 mcg kg-1 t-1 jatkettiin toimenpiteen loppuun saakka (IV). Kontrolliryhmissä käytettiin AAS. Hypoksemia, hengityslama, hypotensio, rytmihäiriöt ja aspiraatio olivat määritelty sedaation aiheuttamiksi komplikaatioiksi (SAK). Propofolin kulutus oli tutkimusten päämuuttuja. Sivumuuttujia olivat PSS-menetelmän onnistuminen, SAK, potilaan tyytyväisyys sedaatioon, toimenpiteen suorittamisen helppous ja toipumisnopeus. Propofolin kulutus ollut merkitsevästi pienempi potilailla, jotka käyttivät PSS kuin AAS-potilailla. PSS -menetelmän onnistuminen oli 88 -100 %. PSS-potilaat toipuivat nopeammin kuin AAS saaneet. Propofoli-remifentaniili yhdistelmä aiheutti merkitsevästi enemmän hengityslamaa ja toimenpiteen jälkeistä pahoinvointia kuin propofoli-alfentaniili. Alfentaniili-pitoisuuden suurenemisesta sedaatios

The prevalence of diabetes is increasing rapidly in Finland. The increase is mainly due to a sedentary lifestyle and obesity, but other unknown factors most certainly also play a role, especially in diabetes of children and young adults. Diabetes is a strong risk factor for macrovascular complications. Since the incidences of acute coronary syndrome (ACS), stroke and major amputations are decreasing in Finland, it is important that diabetic patients benefit from these favourable developments as well as does the general population. To study the development, we analysed the trends in case fatality (CF) of the first ACS and first ischaemic stroke, the incidence of lower-extremity amputations and population attributable-fractions (PAFs) of ACS and ischaemic stroke due to diabetes. We executed a register study combining information from the national reimbursement registers of medicines, Hospital Discharge Register and Causes-of-Death Register to identify all persons that have been treated with hypoglycaemic medication or registered with a diabetes diagnosis, and their macrovascular complications from 1992 to 2002. Comparisons were made in both genders and various age groups in the nondiabetic population. Data for comparison were available through the National Cardiovascular Disease Register. Our main findings were that the diabetic population has benefited from the favourable development to the same extent as the nondiabetic population (I, II). Prognoses after the first ACS and the first ischaemic stroke are improving. The incidence of lower-extremity amputation is decreasing (III). The prognoses of patients with diabetes are still, however, far from the prognoses of the nondiabetic population. Patients with type 2 diabetes (T2DM) had a total 1-year CF of 65.2% compared with 56.5% among nondiabetic men after their first ACS (I). The corresponding figures for women were 61.0% and 48.3%. The risk ratio (RR) for 28-day CF after the first ACS was 1.34 (95% CI (confidence int, Diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit Suomessa 1992-2002 Diabeetikoiden määrä on ollut jatkuvassa nopeassa kasvussa Suomessa. Suurimpina syinä on pidetty lihavuutta ja liikunnan riittämättömyyttä. Diabetes on merkittävä riski sydän- ja verisuonisairauksille. Yleisesti tiedetään sydän- ja verisuonisairauksien vähentyneen Suomessa parantuneen ehkäisyn ja hoidon seurauksena. Pyrimme tutkimuksessamme selvittämään ovatko diabetesta sairastavat hyötyneet myönteisestä kehityksestä kuten muu väestö. Otimme tarkastelun kohteiksi äkillisten sydäntapahtumien ja aivoinfarktien kohtaustappavuuden, alaraaja-amputaatioiden ilmaantuvuuden ja diabeteksen aiheuttaman riskin äkillisiin sydäntapahtumiin ja aivoinfarkteihin väestössä. Tutkimuksessa hyödynnettiin kansallisia rekistereitä, Kelan lääkekorvausrekisterit, Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) hoitoilmoitusrekisteri ja Tilastokeskuksen kuolinsyyrekisteri. Rekisteritiedot yhdistettiin THL:n eettisen toimikunnan luvalla ja tietojen käsittely tapahtui ilman henkilöä tunnistavia tietoja. Diabeetikoiden lisäsairauksia verrattiin muun väestön lisäsairauksiin hyväksikäyttäen THL:n Sydän- ja verisuonitautirekisterin tietoja. Tutkimuksessa totesimme, että diabetes on edelleen merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Myönteisenä havaintoja oli, että diabeetikot ovat hyötyneet parantuneesta ehkäisystä ja hoidosta samassa suhteessa kuin muu väestö. Äkillisten sydäntapahtumien ja aivoinfarktien ennuste on parantunut ja amputaatioiden määrä on vähentynyt. Silti diabeetikon ennuste on edelleen kaukana muun väestön ennusteesta. Kaksi kolmesta diabeetikosta kuoli vuoden sisällä ensimmäisestä sydäntapahtumastaan. Diabetesta sairastavien miesten kuolleisuus oli naisdiabeetikoita suurempi sekä ennen sairaalahoitoa että neljän viikon ja vuoden seurannassa. Suurin ero ei-diabeetikoiden ryhmään oli 35-74-vuotiaiden naisten ryhmässä, jossa ero oli 17 %-yksikköä. Diabeetikoiden yhden vuoden kuolleisuus aivoinfarktin jälkeen oli 20-60 % s

Background and purpose: Intracranial aneurysm (IA) rupture causes subarachnoid hemorrhage (SAH), which has high mortality and morbidity. Treatment methods for IAs (microneurosurgical clipping and endovascular coiling) are invasive and may carry considerable risks. Some predisposing factors for IA rupture, such as smoking, hypertension, and large IA size, are known. However, these factors do not differentiate rupture-prone IAs sufficiently well. Better predictors for IA rupture and less invasive treatment methods for IAs are required. An IA wall shows signs of vascular remodeling, and the wall degeneration is associated with IA rupture. Loss of mural cells seems to be a crucial step in wall degeneration. Despite previous research on IA pathobiology, the cell signaling pathways involved in wall remodeling and the mechanisms of cell death in IA wall remain largely unknown. This study aimed to characterize cell signaling pathways associated with IA rupture and size and shape indices at the protein level as well as to determine possible cell death pathways in the IA wall. Materials and methods: The localization of signaling molecules (c-Jun N-terminal kinase (JNK), p38, extracellular signal-regulated kinase (ERK), Akt, mammalian target of rapamycin (mTOR), cyclic AMP response element binding protein (CREB), and Bcl-associated death protein (Bad)) was studied using immunofluorescence staining in ruptured and unruptured IA samples, collected during microneurosurgical clipping. The levels of phosphorylated and total forms of signaling molecules were determined semi-quantitatively from IA tissue homogenates using Western blotting (WB). Altogether, 40 ruptured and 37 unruptured IA samples were investigated. IA size and shape indices were determined using 3D remodeling, and the associations between the levels of signaling molecules and IA rupture status and morphology were analyzed. The JNK signaling pathway was characterized further with c-Jun and pro-MMP-9 (MMP, matrix metal, Signaalireittien aktivoituminen suhteessa aivovaltimoaneurysman seinämän heikkenemiseen ja puhkeamiseen Aivovaltimoaneurysmat ovat aivovaltimoiden pussimaisia pullistumia. Aneurysmien kantajia arvioidaan olevan Suomessa n. 100 000. Noin tuhat aneurysmaa puhkeaa Suomessa vuosittain aiheuttaen lukinkalvonalaisen verenvuodon, johon liittyy korkeaa kuolleisuutta sekä invaliditeettia. Vuotamattomia aneurysmia löydetään sattumalöydöksinä mm. muiden syiden vuoksi tehtyjen aivojen kuvantamisien yhteydessä. Vuotaneiden ja vuotamattomien aneurysmien hoitovaihtoehdot (mikrokirurginen klipsaus ja endovaskulaarinen koilaus) ovat invasiivisia toimenpiteitä, joihin liittyy riskejä. Korkeassa vuotoriskissä olevia aneurysmia ei kuitenkaan osata yksiselitteisesti tunnistaa. Aiemmat aneurysman seinämää koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että seinämän heikentyminen sekä krooninen tulehdusreaktio liittyvät aneurysman puhkeamiseen. Seinämän heikentymiseen johtavat mekanismit tunnetaan kuitenkin huonosti. Tämä tutkimus pyrki selvittämään eri signalointireittien aktivoitumista ihmisen aivovaltimoaneurysman seinämässä. Tutkimus osoitti, että stressin aktivoimat proteiinikinaasit JNK ja p38 liittyvät aneurysman kokoon ja vuotoon. Solujen kasvua edistävien signaalimolekyylien osalta Akt:n aktivaatio liittyi aneurysman kokoon kun taas mTOR-proteiinin aktivaatio oli selvästi vähentynyt vuotaneissa aneurysmissa. Toisaalta epäsäännöllisen muotoisissa aneurysmissa olivat aktivoituneet erilaiset signaaliproteiinit kuin suurissa aneurysmissa. Tulokset myös viittasivat, että ohjelmoitu solukuolema eli apoptoosi etenee seinämässä sisäisen aktivaatioreitin kautta. Kuitenkin aktiivisen kaspaasi-3:n suhteen positiivisia soluja havaittiin selvästi vähemmän kuin TUNEL-positiivisia soluja, joten mahdollisesti enemmistö soluista kuolee aneurysmassa ennemmin nekroosin kuin apoptoosin kautta. Oksidatiivinen stressi voi aktivoida sisäistä apoptoosireittiä, ja etenkin suurista ja vuotaneista aneurysmista löy

The systemic levels of matrix metalloproteinases (MMPs) -7, -8 and -9 and the tissue inhibitor of metalloproteinases-1 (TIMP-1) were investigated in 877 critically ill patients. In Study I, 15 intensive care unit-(ICU) treated adult patients with secondary peritonitis were prospectively included. Peritoneal fluid, blood and urine samples were collected at the ICU after surgery. The serum and urine levels of MMP-8 were compared with those obtained from ten healthy volunteers, and were found to be significantly higher in patients. In peritoneal fluid, MMP-8 levels were significantly higher than in serum and urine. This study was the first to identify MMP-8 in the peritoneal fluid of peritonitis patients. Study II was a sub-study of the FINNSEPSIS study where patients with severe sepsis or septic shock were prospectively included in 24 Finnish ICUs. Serum samples of 248 patients were analysed for MMP-8, MMP-9 and TIMP-1 levels, that were found to be higher than those of healthy controls. MMP-8, -9 and TIMP-1 levels were compared between ICU survivors and non-survivors. Median MMP-8 (p<0.01) and TIMP-1 (p<0.001) were higher and median MMP-9 levels lower (p=0.047) in ICU non-survivors than in ICU survivors. Study III investigated MMP-7, MMP-8, MMP-9, and TIMP-1 levels on 51 patients resuscitated from cardiac arrest (CA). The patients were a subgroup of the Hypothermia After Cardiac Arrest study. Thirty patients had received mild therapeutic hypothermia treatment (MTH) and 21 non-hypothermia treatment (non-MTH). Serum samples taken at 24 and 48 hours from restoration of spontaneous circulation were analysed and compared between patients and healthy volunteers. Serum MMP and TIMP-1 levels of MTH-treated patients were compared during and after MTH with the levels of non-MTH-treated patients. MMP-8 and MMP-9 were higher in CA patients than controls. Patients receiving MTH treatment had lower median MMP-9 levels during MTH than non-MTH-treated patients (p<0.001). This is one, Valtaosaan tehohoitoon johtavista sairaustiloista liittyy yleistynyt tulehdusreaktio, joka voi johtaa eri elinjärjestelmien toimintahäiriöihin. Matrix metalloproteinaasit (MMP) 8 ja 9 vapautuvat neutrofiilisista valkosoluista nopeasti tulehduksen alkuvaiheessa. Niiden toimintaa kudostasolla säätelee mm metalloproteinaasien kudosinhibiittori TIMP-1. Myös MMP-7 säätelee tulehdusreaktioita ja lisäksi MMP-8:aa ja MMP-9:ää. Väitöskirjatyössä selvitettiin MMP-7:n, -8:n, -9:n ja TIMP-1:n roolia kriittisesti sairailla potilailla. Aineisto koostui neljästä eri potilasryhmästä, yhteensä potilaita kerättiin 877. Osatöissä I ja III potilaat kerättiin yhdestä keskuksesta ja osatöissä II ja IV osana kansallisia monikeskustutkimuksia (FINNSEPSIS ja FINNALI). Osatyössä I määritettiin 15 akuutin vatsakalvontulehduksen takia leikatun potilaan vatsaonteloeritteestä, seerumista ja virtsasta MMP-8-pitoisuuksia. MMP-8-tasot olivat potilaiden seerumissa ja virtsassa korkeammat kuin terveillä verrokeilla. Korkeimmat pitoisuudet todettiin vatsaonteloeritteessä. Osatyössä II tutkittiin 248 vaikean sepsiksen tai septisen sokin vuoksi tehohoitoon päätyneen potilaan verinäytteitä. Tulovaiheen seeruminäytteistä määritettiin MMP-8, MMP-9 ja TIMP-1-pitoisuuksia. Niiden tasot olivat korkeammat kuin terveillä verrokeilla. Potilailla, jotka menehtyivät tehohoidon aikana, oli tulovaiheessa korkeammat MMP-8- ja TIMP-1-pitoisuudet kuin niillä, jotka selviytyivät. MMP-9-tasot olivat selviytyneillä matalammat. Osatyössä III tutkittiin MMP-7,-8 ja -9 sekä TIMP-1 pitoisuuksia 51 kammiovärinästä elvytetyllä potilaalla. Potilaat kuuluivat HACA-tutkimukseen, jossa heidät satunnaistettiin saamaan silloista standardihoitoa normaalissa lämpötilassa tai viilennyshoitoa, jossa keho viilennettiin 33 asteen lämpötilaan 24 tunnin ajaksi. MMP-8- ja -9 seerumitasot olivat elvytetyillä korkeammat kuin terveillä verrokeilla, MMP-7 ei ollut merkitsevästi koholla. TIMP-1 oli elvytetyillä verrokkeja matalampi. Viilennyshoido

Although a number of add-on treatment strategies have been studied to improve the outcome of antipsychotic-treated chronic schizophrenia, none of them have thus far proved to be conclusively effective. Mirtazapine, an antidepressant with a unique receptor profile, improves the clinical effect of first generation antipsychotics (FGAs), in terms of negative and extrapyramidal symptoms (EPS) in some published studies, when used in conjunction with FGAs. The present study aimed to explore the efficacy of adjunctive mirtazapine on the symptoms of schizophrenia in patients with an insufficient response to different FGA monotherapies at adequate stable dosages. Thirtynine patients who met the DSM-IV-TR criteria for schizophrenia or schizoaffective disorder depressive type, and who were at least moderately ill (as measured by the Clinical Global Impression Scale) despite their FGA treatment, received add-on mirtazapine 30 mg/day (n=20) or placebo (n=19) in a 6-week double-blind randomized controlled trial (RCT). Thirtyseven completers of the double-blind phase were treated in an open-label design with mirtazapine 30 mg/day during an additional 6 weeks. Dosages of current antipsychotics remained unchanged. The Positive and Negative Syndrome Scale (PANSS) total score (primary outcome), as well as secondary outcomes, which included PANSS subscales, Simpson-Angus Scale for Extrapyramidal Side-effects (SAS) and Calgary Depression Scale for Schizophrenia (CDSS) were measured prospectively. Patients underwent a physical examination (weight, vital signs) and a range of laboratory measures that included fasting glucose and total cholesterol. Within group and between group differences were compared on the Modified Intent-to-Treat basis with Last Observations Carried Forward. Correlation analyses and regression analyses were used to measure relationships between clinical and metabolic parameters. In the within group analyses, mirtazapine add-on treatment led to a statistically signifi, Lukuisia lisälääkkeitä on tutkittu hoitotulosta parantavana strategiana psykoosilääkkeitä saavilla skitso-frenia-potilailla. Mikään näistä lisälääkkeistä ei ole tähän asti osoittautunut ratkaisevan tehokkaaksi. Mirtatsapiini, ainutlaatuista reseptoriprofiilia omistava masennuslääke, yhdistettynä ensimmäisen polven psykoosilääkkeisiin paransi niiden kliinisiä vaikutuksia negatiivisiin ja ekstrapyramidaalisiin oireisiin muutamassa aiemmin julkaistussa tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen päämääränä oli tutkia mirtatsapiinin vaikutusta skitsofrenian oireisiin skitsofreniaa sairastavilla potilailla, joiden hoitovaste erilaisiin ensimmäisen polven psykoosilääkkeisiin oli riittämätön adekvaatista ja säännöllisestä annostelusta huolimatta. Kolmekymmentä yhdeksän potilasta, joiden oirekuva täytti DSM-IV-TR:n määrittelemät skitsofrenian tai skitsoaffektiivisen häiriön (masennusoireinen muoto) kriteerit ja joiden oireet arvioitiin ainakin keskivai-keaksi (Clinical Global Impression Scale:n mukaan) saivat mirtatsapiinia lisälääkkeenä annoksella 30mg/vrk (n=20) tai lumelääkettä (n=19) kuuden viikon mittaisessa satunnaistetussa kaksoissokko-tutkimuksessa. Kolmekymmentä seitsemän kaksoissokko-faasin käynyttä potilasta saivat mirtatsapiinia 30 mg/vrk avoimessa muodossa toisen 6-viikon mittaisen faasin ajan. Psykoosilääkkeiden annokset pysyivät muutoksetta tutkimuksen molemmissa faaseissa. Positive and Negative Syndrome Scale:n (PANSS) kokonaispistemäärä (primääri tulos), sekä sekundaariset tulokset (PANSS:n ala-asteikot, Simpson-Angus Scale (SAS) ekstrapyramidaalisten oireiden mittarina, ja Calgary Depression Scale for Schizophrenia (CDSS) masennusoireiden mittarina) käytettiin potilaiden psyykkisen tilassa tapahtuvien muutosten arvioimiseksi. Potilaille tehtiin myös fysikaaliset testit (paino, vitaalit funktiot) ja monenlaiset laboratoriotestit, mm. paastosokeriarvo ja kolesteroliarvo. Ryhmien sisäiset ja ryhmien väliset muutok-set verrattiin keskenään Modified Intent-to-Treat perust

Biliary atresia (BA) is a rare, devastating disease of infancy where a fibroinflammatory process destroys the bile ducts. BA is the most common indication for childhood liver transplantation (LT). BA treatment is started with a portoenterostomy (PE) operation and adjuvant medical therapy, and continued with LT if the PE fails. The aim of this study was to investigate the incidence of BA in Finland and to evaluate the outcomes of Finnish BA patients in the era of liver transplantation, with special emphasis on the effects of treatment centralization in 2005. The occurrence and predictors for esophageal varices, the relations between liver histology and clinical outcome variables evaluated, and noninvasive follow-up tools identified. BA patients born in Finland between 1987 and 2010 were identified from the national Register of Congenital Malformations and Children s Hospital database. All hospital records were reviewed for diagnosis confirmation, associated anomalies, treatment, follow-up data, LT, and outcome. Liver biopsies taken at PE and LT were reviewed together with follow-up biopsies. BA was diagnosed in 74 children. The incidence of BA was 1:19 900 live births. Anomalies associated with laterality disorders were observed in 17 (23%) patients. Births with BA were more common in autumn-winter than in spring-summer (p=0.013). After centralization, the clearance of jaundice rate improved significantly from 29% to 73%, p=0.001. This improvement translated into increased native liver survival: before centralization the native liver survival at four years was 21% and after centralization 73% (95% confidence interval, CI 54-91%), p<0.001. Importantly, overall survival improved significantly [50% vs. 86% (95% CI 74-98%), p=0.006]. Esophageal varices were equally common after failed (64%) and successful PE (53%). After failed PE varices bled more often and appeared significantly earlier, at eight months (4-23) vs. 19 months (4-165), p=0.004. Aspartate transferase to pl, Sappitieatresia (biliary atresia) on harvinainen, vakava vastasyntyneillä esiintyvä maksasairaus, jossa sappitiet tuhoutuvat, sapen virtaus estyy ja kehittyy paheneva maksan toiminnan vajaus. Sappitieatresian oireita ovat pitkittynyt keltaisuus ja vaaleat ulosteet sekä veren korkea konjugoituneen bilirubiinin pitoisuus. Ensivaiheen hoito on mahdollisimman varhainen portoenterostomialeikkaus, jossa maksanulkoisten sappiteiden arpiset jäänteet korvataan ohutsuolella ompelemalla ohutsuoli maksaporttiin. Onnistunutkaan leikkaus ei kykene pysäyttämään maksan arpeutumista täysin. Mikäli sapen virtaus ei käynnisty tai onnistuneen portoenterostomian jälkeen kehittyy vaikeaan maksasairauteen liittyviä terveysongelmia, edetään maksansiirtoon. Suomessa sappitieatresian hoito keskitettiin vuonna 2005 Helsinkiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sappitieatresian esiintyvyys Suomessa ja tutkia sappitieatresiapotilaiden hoidon tuloksia ja erityisesti hoidon keskittämisen vaikutuksia. Lisäksi tutkittiin oman maksan toimintaa. Suomessa vuosina 1987-2010 syntyneet sappitieatresiapotilaat etsittiin Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen Epämuodostumarekisteristä ja Lastenklinikan tietokannasta. Oikea diagnoosi varmistettiin ja kerättiin hoito- ja seurantatiedot. Sekä portoenterostomialeikkauksen yhteydessä että seurannan aikana otetut maksan koepalat arvioitiin systemaattisesti. Haussa löytyi 74 sappitieatresiapotilasta, ja ilmaantuvuus oli 1:19 900 elävänä syntynyttä lasta. Potilaista 57:llä oli ainoastaan sappitieatresia ja 17:lla oli muita rakennevikoja, kuten sydänvika, pernan poikkeava rakenne tai suoliston poikkeava kiertyminen. Sappitieatresialapsia syntyi hieman enemmän syksyllä ja talvella kuin keväällä ja kesällä. Hoidon keskittämisen jälkeen hoitotulokset paranivat oleellisesti: potilaiden osuus, joilta keltaisuus hälveni kokonaan, nousi 29% - 73%, ja neljän vuoden iässä omalla maksalla elävien osuus kasvoi 21% - 73%. Mikä tärkeintä, neljän vuoden iässä elossa olevien o

The purpose of this study was to investigate whether pharmacological or clinical management methods could improve patients' adherence to treatment and reduce the resource burden, thus improving treatment effectiveness. Finland was the first country in Europe to use buprenorphine-naloxone combination medication as part of 0pioid maintenance treatment (OMT), which was expected to have lower potential for diversion into the drug market. The study investigated whether the transition from mono-buprenorphine to buprenorphine-naloxone combination would cause adverse events or lower patient compliance. One way to reduce the diversion of buprenorphine medication is to crush the tablet when administering it, this has not been studied earlier, and it was investigated whether crushing mono-buprenorphine tablets would influence the kinetics and serum levels of buprenorphine, or whether patients would have adverse events following the use of crushed tablets. One main problem in OMT has been patient compliance and adherence to treatment. One main component has been visually supervised urine drug screens. Thus it was investigated whether a new unsupervised screening method would affect urine testing reliability, patient compliance, and the time/resources used by personnel in screening. The large buprenorphine abuse problem in Finland provides good possibilities for being able to study the abuse. A seven-year follow-up study evaluated the trends in street buprenorphine prices, intravenous abuse doses, and its abuse potential in Finland. The studies showed that the use of the new buprenorphine-naloxone combination product is as safe as mono-buprenorphine alone, and that no dose adjustments are needed during medication change. Crushing of the mono-buprenorphine tablet did not affect serum levels or buprenorphine kinetics, and the study subjects did not experience more or less adverse events than the control group. It was concluded that crushing is a safe and effective management for p, Suomessa on tällä hetkellä arvioiden mukaan n. 4 000 5 000 opioidien väärinkäyttäjää, joista n. 2.200 on ns. lääkkeellisen korvaushoidon piirissä. Korvaushoito on lukuisissa tutkimuksissa todettu tehokkaimmaksi opioidiriippuvuuden hoitomuodoksi. Siitä huolimatta suhtautuminen tähän hoitoon on edelleenkin ristiriitaista, mikä on myös näkynyt Suomen huumausainepolitiikassa sekä hoitojärjestelmän kehittämisessä ja kehityksessä. Erityisenä huolena on edelleen korvaushoitolääkkeiden buprenorfiinin ja metadonin väärinkäyttö tai niiden päätyminen katukauppaan. Muista Pohjoismaista poiketen buprenorfiini on Suomessa eniten suonensisäisesti väärinkäytetty opioidi. Tämä asettaa erityisiä haasteita hoidon kehittämiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia sellaisten kliinisten menetelmien tai toimintatapojen käyttöä korvaushoidossa, jotka saattavat vähentää lääkkeiden väärinkäyttöä, pienentää henkilöresurssien tarvetta, parantaa potilaiden hoitoon sitoutumista ja siten kohentaa hoidon tuloksellisuutta. Suomessa otettiin Euroopan ensimmäisenä maana käyttöön pienemmän väärinkäyttöpotentiaalin, kuin pelkkää mono-buprenorfiinia sisältävä lääke, omaava buprenorfiini-naloksoni yhdistelmävalmiste. Ensimmäisessä osatyössä selvitettiin aiheuttaako siirtyminen mono-buprenorfiinista buprenorfiini-naloksoniin potilaille haittavaikutuksia ja vaikuttaako se potilaiden hoitoon sitoutumiseen. Toinen keino väärinkäytön vähentämiseksi on buprenorfiini tabletin murskaaminen annostelun yhteydessä. Aiemmin ei ollut tietoa miten murskaaminen vaikuttaa mono-buprenorfiinin imeytymiseen ja kliiniseen tehoon ja toisessa osatyössä selvitettiin miten mono-buprenorfiini lääkkeen murskaus vaikuttaa seerumitasoihin ja kokevatko potilaat haittavaikutuksia. Eräs merkittävä ongelma on ollut osan potilaiden huono sitoutuminen hoitoon, jossa yhtenä merkittävänä tekijänä on ollut päihdeseulojen antamisen tiukka kontrollointi. Kolmannessa osatyössä selvitettiinkin vaikuttaako virtsaseulojen ottaminen ilman

Schizophrenia and other psychoses are among the most severe mental disorders. There are few general population surveys of psychotic disorders. Most epidemiological studies have focused on schizophrenia and bipolar I disorder, while data of many other specific psychotic disorders are scarce. This study investigated the lifetime prevalence and epidemiological features of different psychotic disorders in the adult Finnish general population. The data were derived from the Health 2000 Study, a comprehensive general population survey of Finnish adults aged 30 years and over (N=8028). In the Psychoses in Finland study, the Health 2000 Study sample was screened for psychotic disorders. Those selected by the screens were invited for a mental health interview. Final best-estimate DSM-IV diagnoses were based on systematic evaluation of the interview and the case note data. The lifetime prevalence 3.5% of psychotic disorders was higher than has been estimated in most recent general population studies. The most common disorder was schizophrenia with lifetime prevalence 1%. Substance-induced psychotic disorders were common among working aged men and psychotic disorder due to general medical condition among women aged 65 years or over. Psychotic disorders were generally associated with socioeconomic disadvantage like being unmarried, pensioned or unemployed; having low income or education level. The highest lifetime prevalence of psychotic disorders was found in northern and eastern parts of Finland. The region of birth was a more important determinant of the risk of psychotic disorders than the region of residence, and most marked in schizophrenia. Alcohol-induced psychotic disorders were common in middle-aged men and associated with high morbidity and mortality. Clinical features of delusional disorder were different from schizophrenia. Disorganized schizophrenia was a schizophrenia subtype associated with poor outcome. With a high lifetime prevalence exceeding 3%, ps, Skitsofrenia ja muut psykoottiset häiriöt kuuluvat vaikeimpiin mielenterveyshäiriöihin. Psykoottisten häiriöiden esiintyvyydestä on tehty vain vähän väestötutkimuksia. Useimmat epidemiologiset tutkimukset ovat keskittyneet skitsofrenian ja tyypin I kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Monista muista psykoottisista häiriöistä on vain vähän väestötason tietoa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin psykoottisten häiriöiden elämänaikaista esiintyvyyttä ja esiintyvyyteen liittyviä piirteitä suomalaisessa aikuisväestössä. Tutkimusaineisto perustuu kattavaan Terveys 2000 väestötutkimukseen yli 30 -vuotiaiden suomalaisten terveydentilasta (N = 8028). Psykoosit Suomessa -jatkotutkimuksessa Terveys 2000 aineistosta kutsuttiin tutkittavia tarkempaan mielenterveyshaastatteluun käyttämällä tutkimusta varten kehitettyä psykoosiseulaa. Mielenterveyshäiriöt diagnosoitiin DSM-IV -tautiluokituksen mukaisilla diagnostisilla kriteereillä hyödyntäen sekä haastattelu- että potilaskertomustietoja. Kaikkien psykoottisten häiriöiden elämänaikainen esiintyvyys oli 3.5 %. Yleisin psykoosi oli skitsofrenia, jonka elämänaikainen esiintyvyys oli 1 %. Päihdepsykoosit olivat yleisiä työikäisillä miehillä ja yleissairauteen liittyvät psykoosit yli 65-vuotiailla naisilla. Psykoottiset häiriöt olivat yhteydessä matalaan sosioekonomiseen asemaan. Erityisesti ei-mielialaoireiseen psykoosiin sairastuneet olivat useammin naimattomia, työttömiä ja eläkeläisiä tai alhaisten peruskoulutuksen ja tulotason omaavia kuin yleisväestö. Syntymäpaikka oli asuinpaikkaa tärkeämpi psykoottisen häiriön ja erityisesti skitsofrenian riskiin vaikuttava tekijä. Alkoholiin liittyvä psykoottinen häiriö oli erityisen yleinen keski-ikäisillä miehillä ja siihen liittyi runsas samanaikaissairastuvuus sekä korkea kuolleisuus. Harhaluuloisuushäiriön kliiniset piirteet erosivat skitsofreniasta. Hajanaisoireiseen skitsofrenian alatyyppiin liittyi huono ennuste verrattuna muihin alatyyppeihin. Tässä tutkimuksessa psykoottisten häiriöiden es

Evidence is emerging that Type 1 and Type 2 diabetes cluster in families. GAD autoantibodies (GADA) occur more often in families with Type 1 and Type 2 diabetes, are useful to predict diabetes in Type 1 diabetes studies, but their predictive value in adult relatives without diabetes is still unclear. GADA positivity is associated with a more severe insulin deficiency in Type 2 diabetes (LADA), but some patients, especially those with lower GADA levels, are more like Type 2 diabetes patients. The aim of this thesis was to learn whether a Type 1 family history (FH) has any impact on prevalence of GADA, and further, what is the impact of GADA and FH on the development of diabetes, its clinical characteristics, and the development of insulin deficiency. Subjects included in studies were; 1) Relatives (n=4976) and spouses (n=770) of diabetes patients participating in the Botnia study. Follow-up (median 8.7 years) data were available for 2764 subjects without diabetes. 2) All GADA-positive patients with Type 2 diabetes (n=213) and 648 GADA- negative patients with Type 2 diabetes participating in the Botnia study. 3) Patients with Type 2 diabetes with a family history of both Type 1 and Type 2 diabetes (Type 1 FH, n=196) or Type 2 diabetes only (Type 2 FH, n=139).. All subjects/patients participated in an oral glucose tolerance test and patients in the MIX study also underwent a glucagon-insulin intolerance test (GITT) for estimation of their insulin secretion and insulin resistance. Three subjects developed Type 1 diabetes, and others had a non-insulin-dependent phenotype 1 year after diagnosis. BMI, age of onset, and insulin secretion and lipids associated with GADA positivity level even before the onset of diabetes and after the diagnosis. LADA patients were leaner, but surprisingly more insulin resistant according to the insulin tolerance test. A Type 1 FH was associated with higher prevalence of GADA and strength of GADA positivity but also predisposed to a more sever, Diabetes on paljon monimuotoisempi sairaus, kuin mitä nykyinen jako kahteen päätyyppiin, nuoruus- (tyyppi I) ja aikuistyypin (tyyppi II) diabetekseen, antaa ymmärtää. Tyypin I diabeteksessa esiintyy vasta-aineita merkkinä haiman insuliinia tuottavien solujen tuhosta. GAD-vasta-aineita esiintyy yleisesti nuorilla tyypin I diabeetikoilla muiden vasta-aineiden ohella. Tyypin II diabeetikoilla niiden tiedetään ennustavan insuliinipuutteen kehittymistä, mutta insuliinipuute kehittyy selvästi hitaammin kuin klassisessa tyypin I diabeteksessa ja sen vuoksi heidät aluksi helposti luokitellaan tyypin II diabeetikoiksi. Kansainvälisessä diabetesluokituksessa tämä diabetestyyppi on kuitenkin erotettu omaksi tyypin I diabeteksen alaryhmäksi nimeltä LADA (latent autoimmune diabetes of adults). Tyypin I ja tyypin II diabetes esiintyvät usein samoissa perheissä ja on havaittu, että näissä perheissä on enemmän myös LADA diabetesta. Tässä väitöskirjassa tutkin tyypin I sukutaustan vaikutusta GAD-vasta-aineiden esiintymiseen tyypin II diabeetikoilla ja heidän sukulaisillaan, sekä sukutaustan ja vasta-aineiden merkitystä sairastumisriskiin huomioiden myös muut tunnetut riskitekijät. Lisäksi tutkin tyypin II diabeetikoilla, miten tyypin 1 sukutausta ja GAD-vasta-aineet vaikuttavat insuliinipuutteen kehittymiseen ja muuhun diabeteksen taudinkuvaan. Tutkimuksissa todettiin, että GAD vasta-aineita esiintyi tyypin I sukutaustaisilla henkilöillä ja diabeetikoilla merkittävästi useammin ja korkeampia pitoisuuksia verrattuna niihin, joilla oli tyypin II sukutausta. GAD -positiivisilla oli matalammat insuliinipitoisuudet merkkinä heikommasta insuliinierityksestä verrattuna GAD-negatiivisiin henkilöihin jo ennen diabetekseen sairastumista. GAD-vasta-aineet ja myös tyypin I sukutausta, etenkin 1.asteen sukulaisuus, lisäsivät sairastumisriskiä ja suurin riski oli niillä, joille vasta-aineita kehittyi seurannan aikana. Diabeetikot, joilla oli korkeimmat vasta-ainetasot, muistuttivat enemmän tyypin

Head and neck squamous cell carcinoma (HNSCC) is a heterogeneous group of cancers originating from the aerodigestive epithelium of the upper respiratory tract. Although survival rates are improving, treatment outcome in certain patient subgroups is still disappointing. Molecular markers, such as p16, a surrogate marker for Human Papilloma Virus infection, and Epidermal Growth Factor Receptor (EGFR) have been suggested as relevant for prediction of treatment outcome. Another molecular marker under investigation is the single nucleotide polymorphism rs1800470 of the Transforming Growth Factor β1 gene (TGFB1) that affects levels of the pleiotrophic cytokine TGFβ1, an essential regulator of cell proliferation, immunomodulation, and cancer stem cell maintenance. The aim of this thesis was to investigate the value of these molecular markers in HNSCC, and their potential relation to treatment outcome. Furthermore, as the incidence of oropharyngeal cancer (OPSCC) is rapidly increasing in several western countries, we surveyed its relation to a possible increase in p16 overexpression in HNSCC in Finland. Peripheral blood from a cohort of 175 consecutive patients was genotyped for rs1800470 of TGFB1 by polymerase chain reaction (PCR), and expression of p16 and EGFR explored with immunohistochemistry. The results were correlated with clinical and histopathological variables. The Finnish Cancer Registry provided data on OPSCC incidence. Age-standardized incidence in Finland of OPSCC was increasing and likewise the proportion of p16 overexpressing HNSCC. Overexpression of p16 was associated with improved survival in OPSCC, but with no association between EGFR expression and survival. The variant allele of TGFB1 at rs1800470 was associated with improved outcome, especially in OPSCC, and in tumors treated with chemoradiotherapy. This result was not explainable by a decreased grade of chemoradiotherapy-induced acute mucositis or by altered treatment time. Improved survival was inde, Cancer i huvud- och halsregionen (HNSCC) är en heterogen grupp cancertyper vilka utgår främst från skivepitelet i de övre luftvägarna. De viktigaste kända riskfakorerna för HNSCC är rökning, stort alkoholbruk och infektion med humant papillomvirus (HPV). Trots att man gjort framsteg inom behandlingen är prognosen för överlevnad fortfarande nedslående hos vissa patientgrupper. För att kunna optimera behandlingen på ett individuellt plan och förutspå överlevnaden har man föreslagit att molekylära markörer kunde vara användbara. Exempel på dessa är p16, en surrogatmarkör för infektion med HPV, och den epidermala tillväxtfaktorreceptorn EGFR. En annan intressant markör är den nukleära polymorfismen rs1800470 i genen för tillväxtfaktorn Transforming growth factor β1 (TGFB1). Denna polymorfism påverkar halten av TGFβ1, en cytokin som är avgörande för cellproliferation, immunomodulering och för upprätthållandet av cancerstamceller. Målet med denna avhandling var att undersöka dessa markörer hos patienter med HNSCC och om man med deras hjälp kan förutspå behandlingsförloppet. Eftersom incidensen för orofaryngealcancer (OPSCC) ökar i västvärlden undersökte vi om den ökar också i Finland, samt om denna eventuella ökning korrelerar med en förhöjd prevalens i p16-positiv HNSCC. I studierna inkluderades 175 HNSCC-patienter vars blod genotypades för TGFB1 rs1800470 med polymeras-kedjereaktion (PCR). Vi bestämde p16- och EGFR-expressionerna med immunohistokemi. Alla resultat korrelerades med kliniska och histopatologiska karakteristika. Det finländska cancerregistret tillhandahöll incidensuppgifter. Den åldersstandardiserade OPSCC-incidensen ökade i Finland, liksom proportionen HNSCC som överexpresserade p16. OPSCC-patienter vars tumörer överexpresserade p16 hade en förbättrad överlevnad, men något samband mellan EGFR-expression och överlevnad kunde inte påvisas. OPSCC-patienter som bar på variantallelen av TGFB1 rs1800470 hade signifikant bättre överlevnad än patienter med normal

Sleep is a complex genetic trait with substantial heritability of up to 44%. Sleep problems are increasing in the society and the average sleep duration has been decreasing gradually during the past decades. At the same time the amount of cardiometabolic and psychiatric diseases has steadily increased. The common genetic variants contributing to sleep duration are largely unknown and we still do not know why we sleep. Recent advantages in genetics have provided the scientific community with the tools to elucidate the genes behind complex genetic traits as well. In this thesis, the traditional candidate gene approach as well as genome-wide tools combined with functional analysis were used to study the normal variation in sleep duration (I), consequences of sleep loss (I) and finally the connection of sleep with co-morbid diseases in humans (II-IV). Genetic variation behind normal sleep duration was studied using genome-wide association (GWAS) (I). The function of the variants was elucidated using RNA expression in population level. In addition, the variants that showed nominally significant association in the follow up sample were studied using RNA expression after experimentally induced sleep restriction (I). The original GWAS did not produce genome-wide significant findings. However, recent studies have shown that part of the association signals reaching only suggestive levels of association may be of biological relevance. We thus followed up the top 32 signals with suggestive evidence for association in a follow-up sample of 6834 individuals. Out of these, three SNPs with point wise P less than 0.05 associated with normal sleep duration. The SNPs were located near genes encoding for Krüppel like factor 6 (KLF6), protein tyrosine phosphatise receptor type U (PTPRU) and between centidin 1 (CENTD1) and protocadherin 7 (PCDH7). KLF6 variant associated with shorter sleep duration and KLF6 expression levels associated with shorter sleep duration. Accordingly, experiment, Uni on monitekijäinen geneettinen ominaisuus, jolla on merkittävä perinnöllinen osuus, 44%. Viime aikoina uniongelmat ovat yleistyneet yhteiskunnassa ja keskimääräinen unen pituus on vähentynyt. Samaan aikaan Suomessakin yleiset sydän- ja verisuonitaudit, tyypin 2 diabetes sekä mielialahäiriöt ovat lisääntyneet. Yleiset perinnölliset tekijät sekä yksittäiset geenit, jotka vaikuttavat uneen, ovat suurelta osin vielä tuntemattomia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitetyt uudet geneettiset tutkimusmenetelmät ovat kuitenkin luoneet työkaluja, joilla myös monitekijäisten ominaisuuksien tutkiminen on mahdollista. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin normaaliin unen pituuteen vaikuttavia yleisiä perinnöllisiä tekijöitä suomalaisessa väestössä käyttämällä koko perimän kattavia yhden nukleotidin geenimerkkejä (I). Löydökset varmennettiin toistoaineistossa ja niiden toimintaa tutkittiin kokeellisissa malleissa populaatiotasolla sekä vapaaehtoisilla laboratorio-olosuhteissa (I). Lyhyen unen terveysvaikutuksia tutkittiin solutasolta lähtien käyttäen koko genomin RNA-ilmennyskirjastoa kokeellisessa ja kontrolloidussa laboratorioympäristössä. Havaittujen yksittäisten geenien merkitys väestötasolla mitattiin RNA-ilmentymisellä, jotka yhdistettiin mittauksiin unen pituudesta (I ja julkaisemattomat havainnot). Lopulta tutkimme unen laadun sekä vuorokausirytmin yhteyttä somaattisiin sairauksiin sekä mielialahäiriöihin perinnöllisellä tasolla: liittyvätkö mielialahäiriöissä ja somaattisissa sairauksissa toimivat geenit geneettisellä tasolla unen pituuteen tai laatuun. Havaitsimme, että KLF6, PTPRU sekä CENTD1-PCDH7 geenien läheisyydessä olevat geenimuodot liittyvät normaaliin unen pituuteen. Toiminnallinen analyysi paljasti lisäksi, että KLF6-geenimuoto liittyy myös KLF6:n ilmentymiseen ja lyhytunisilla oli korkeampi KLF6 ilmentyminen populaatiotasolla. Kokeellisessa univajeessa löytö toistui ja univaje lisäsi KLF6:n ilmentymistä ja lisäksi liittyi suurempaan hidasaaltounen määrään.

Mitochondrial dysfunction is a common cause of hereditary neurodegenerative diseases, such as Parkinson s disease and inherited ataxia syndromes. Frequent causes of mitochondrial dysfunction are mutations in mitochondrial DNA (mtDNA) or mutations in the genes encoding the mtDNA replication machinery. Mutations in the gene POLG1, which encodes the catalytic subunit of mitochondrial DNA polymerase, POLG, cause a heterogeneous group of disorders with varying clinical phenotypes, such as mitochondrial recessive ataxia syndrome (MIRAS), progressive external ophthalmoplegia (PEO), PEO with parkinsonism (POLG1-PD) and Alpers syndrome. The cause of variability in the clinical manifestations is unknown and is most evident in POLG1 diseases. In this thesis, we set to elucidate this variability by examining the neuropathological changes in MIRAS, POLG1-PD, IOSCA and PEO. We found that the cell number in substantia nigra correlated well with parkinsonism in POLG1 defects. Respiratory chain complex I defect, however, is a general consequence of mtDNA maintenance defects, and does not explain manifestation of parkinsonism or degree of mesencephalic cell death in patients with mtDNA maintenance disorders. We studied the biochemical background underlying MIRAS by biochemically characterizing the recombinant POLG1, with the MIRAS causing amino acid change, p.Trp748Ser. The recombinant POLG1 does not exhibit a biochemical phenotype in DNA polymerase function. Our findings challenge previously published results and their implications. We examined the distribution of Alpers syndrome causing mutations on the protein structure of POLG1. We found that the mutations can be divided into five distinct groups, each with a different biochemical profile. Our findings were supported by the published biochemical characterizations of various mutant POLG1 enzymes. Based on the structural data, we predict that the p.Trp748Ser amino acid change affects the interaction with mitochondrial single strand, Mitokondriot ovat soluelimiä, joiden toimintahäiriöt ovat yleinen syy perinnöllisille hermoston rappeumasairauksille, kuten ataksioille ja Parkinsonin taudille. Perinnöllisten mitokondrioiden toimintahäiriöiden taustalla on mutaatiot mitokondriaalisessa DNA:ssa tai mitokondrioiden toimintaan osallistuvissa geeneissä. Mitokondriaalisen DNA polymeraasin, polymeraasi gamman mutaatiot aiheuttavat Suomen yleisimmän perinnöllisen ataksian, mitokondriaalisen resessiivisen ataksiaoireyhtymän (MIRAS). Lisäksi polymeraasi gamman geenin mutaatiot voivat aiheuttaa etenevää silmänliikuttajalihasten heikkenemää ja Parkinsonin tautia. Väitöstutkimuksessa selvitimme syitä tämän monimuotoisuuden taustalla. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Michigan State Universityn kanssa. Mitokondrioiden toimintahäiriöt, etenkin hengitysketjun häiriöt, ovat mahdollisesti tärkeässä roolissa Parkinsonin taudin synnyssä. Selvitimme parkinsonismin syntyä mitokondriotautipotilailla tutkimalla muutoksia heidän keskushermostossaan. Jokaisella tutkituilla potilailla oli hermosolujen merkittävää tuhoutumista niillä keskiaivojen alueilla, jotka liittyvät Parkinsonin taudin syntyyn. Kuolleiden hermosolujen määrä oli suurimmillaan potilailla, joilla oli parkinsonismia. Kuitenkin kaikilla tutkituilla potilailla oli yhtä hankala hengitysketjun toiminnan häiriö, joka ei ollut riippuvainen parkinsonismista. Tämä tulos on ristiriidassa aikaisemmin julkaistujen tulosten kanssa ja viittaa siihen, että hengitysketjun toiminnan häiriö ei ole ensisijainen syy parkinsonismin tai Parkinsonin taudin taustalla. MIRAS on Suomen yleisin perinnöllinen ataksia, jota esiintyy myös muualla maailmassa. Tutkimuksessa kuvasimme perheen, jossa sekä äidillä että pojalla oli MIRAS. MIRAS:ä aiheuttavan tautialleelin kantajatiheys on hyvin korkea Suomessa. Korkeasta kantajatiheydestä johtuen resessiivisesti periytyvä MIRAS pitäisi sulkea aina pois perinnöllistä ataksiaa epäiltäessä, vaikka periytyminen vaikuttaisi do

Atopic dermatitis (AD) is a common pruritic skin disease with prevalence rates up to 20 % in children and 3 % in adults. Skin barrier defects combined with modified immune responses of the innate and adaptive immune system activate complex pathophysiological pathways that are involved in the development of this disease. AD is characterized by acute flare-ups as well as chronic eczematous pruritic skin lesions and dry skin. It is crucial to clarify the mechanisms underlying AD in order to devise mechanism-based therapeutic approaches. However, the immunological mechanisms participating in AD are far from being completely understood. This thesis investigates mechanisms believed to be involved in atopic skin inflammation by utilizing an AD-like experimental animal model as well as human patients. The AD-like mouse model was also used to examine the model's suitability for evaluating topical medications for treating AD. In addition, this thesis investigates some of the mechanisms in the so-called atopic march. Results highlight new molecular mechanisms involved in AD and the atopic march. Microbial superantigen, derived from Staphylococcus aureus exacerbates the allergen-induced skin inflammation mostly by a mixed Th1/Th2 type inflammation in the presence of both CD8+ and CD4+ T cells and elevated IgE concentrations. This kind of severe inflammation, induced by allergen and superantigen in the murine skin, was declined with topical corticosteroid and calcineurin inhibitor. According to these results, this AD model is both reproducible and suitable for testing novel treatment options in AD. Finally, a recently characterized Th2-promoting cytokine, IL-33, and its receptor, ST2, were investigated in murine models of AD and allergic asthma as well as in human AD and in different cell models. The results obtained from ST2-/- mice suggest that the IL-33/ST2 pathway can regulate innate immune responses and CD8+ T cell mediated responses in the skin and in lung tissue. However, Atooppinen ihottuma on yleinen ihosairaus erityisesti lapsilla, mutta se voi jatkua myös läpi elämän. Taudin kehittymiseen liittyy ihon pintakerroksen vaurio, joka muuttaa immuunijärjestelmän solujen aktivoitumista ja toimintaa. Atooppinen ihottuma ilmentyy akuuttina tai kroonisena kutisevana ja kuivana tulehdusalueena. Atooppisen ihottuman tautimekanismien selvittäminen on tärkeää, että voidaan kehittää tautimekanismeihin vaikuttavia hoitomuotoja. Tässä väitöskirjassa on tutkittu atooppisen ihottuman tautimekanismeja käyttäen kokeellista mallia ja potilasnäytteitä. Lisäksi tutkittiin soveltuuko kokeellinen malli ihmisillä käytettävien lääkeaineiden testaukseen. Lopuksi tutkittiin mekanismeja, jotka liittyvät ihon kautta tapahtuvaan herkistymiseen ja lopulta allergisen astman kehittymiseen kokeellisessa mallissa. Tulokset osoittavat, että stafylokokkibakteerin erittämä superantigeeni pahentaa ihotulehdusta kokeellisessa mallissa aiheuttaen Th1 ja Th2 tyypin tulehdusvälittäjäaineiden, sytokiinien lisääntyneen tuotannon. Superantigeenille herkistetyllä ihoalueella oli sekä CD4+ että CD8+ T soluja. Allergeenialtistetussa ihossa superantigeeni lisäsi CD8+ T solujen määrää. Lisäksi allergiaan liittyvien IgE luokan vasta-aineiden tuotanto lisääntyi superantigeenille altistetussa ihossa. Superantigeenin ja allergeenin aiheuttama tulehdusreaktio parantui huomattavasti topikaalisella kortikosteroidilla ja kalsineuriinisalpaajalla. Tulokset osoittavat, että mallia voidaan käyttää uusien atooppisen ihottuman hoitoon tarkoitettujen lääkeaineiden testaukseen. Väitöskirjassa tutkittiin myös hiljattain karakterisoidun tulehdusvälittäjäaineen, interleukiini-33:n ja sen reseptorin, ST2:n, ilmentymistä ja merkitystä atooppisessa ihottumassa, atooppisen ihottuman ja allergisen astman tautimalleissa ja solumalleissa. IL-33 tasot nousivat ihossa allergeeni- ja superantigeenialtistuksessa. Lisäksi filagriinin puutos, joka liittyy keskeisesti ihon pintakerroksen toimintaan, aiheutti spont

Human pluripotent stem cells (including embryonic stem cells and induced pluripotent stem cells) are defined by two important characteristics: unlimited self-renewal capacity and ability to switch on various differentiation pathways. These unique properties make them valuable tools for basic research and for the development of regenerative therapies. Since the discovery of stem cells, diverse culture conditions have been developed. Pluripotent stem cells are cultured either in the presence of feeder cells or with extracellular matrix components that together with growing colonies create a niche supporting the growth of undifferentiated cells. Current standard in vitro cell culture techniques are based on the use of xenogeneic reagents. However, this is not compatible with the clinical applications of human pluripotent stem cells. The aim of this study was to develop optimal culture conditions for pluripotent stem cells without the use of xenogeneic reagents, based on the analysis of their cell surface glycan expression. Initially, postnatal human feeder cells, foreskin fibroblasts, were shown to support the derivation of new embryonic stem cell lines and continued undifferentiated growth of these cells. However, the growth rate of stem cells was significantly lower on human feeder cells than on mouse embryonic fibroblasts. This feature restricts the use of human feeder cells for large-scale cell production of stem cells. Next, a number of human embryonic stem cell lines were derived and characterized in detail. The results show that despite of similar basic characteristics in the undifferentiated state, the differentiation capacity of stem cell lines varies. This highlights the need to identify markers that reliably predict cell lineage propensity of the stem cells lines. To identify such predictive markers we conducted a global analysis of cell surface glycans expressed on pluripotent human stem cells. The results show that embryonic stem cells have a unique glycan, Pluripotenteilla kantasoluilla on kaksi erityispiirrettä: lähes rajaton jakautumiskyky ja kyky erilaistua moniksi erilaistuneiksi solutyypeiksi. Näiden ominaisuuksien ansiosta kantasoluilla on useita mahdollisia lääketieteellisiä ja farmakologisia sovelluskohteita. Tässä työssä on tutkittu ihmisen pluripotenttien kantasoluviljelmien erityisominaisuuksia ja viljelmien välisiä eroavaisuuksia niiden kyvyssä kasvaa ja erilaistua. Lisäksi on tutkittu kantasolujen solupinnan sokerirakenteita ja kehitetty sokerirakenteisiin perustuvia viljelymenetelmiä. Ensimmäisen osajulkaisun tavoitteena oli kehittää ihmisperäisten pluripotenttien solujen viljelyolosuhteita, joissa vältetään toisesta lajista (hiirestä) peräisin olevia komponentteja. Työssä osoitettiin ihmisperäisten fibroblastisolujen kykenevän toimimaan ihmisen alkion kantasolujen tukisoluina. Toisessa osatyössä kuvattiin viiden alkion kantasolulinjan tuotto ja karakterisaatio. Työssä tutkittiin myös viljelyolosuhteiden vaikutusta solujen kasvuun, kantasolulinjojen ilmentämiä geenituotteita ja erilaistumiskykyä. Tutkimuksessa havaittiin alkion kantasolujen muistuttavan geeni-ilmenemiseltään sukusolujen kantasoluja. Lisäksi osoitettiin kantasolulinjojen poikkeavan toisistaan erilaistumiskyvyltään huolimatta niiden samankaltaisesta geeni-ilmenemisestä. Kolmannessa osatyössä tutkittiin kantasolujen ilmentämiä N-glykaani sokerirakenteita. Työssä havaittiin massaspektrometrian avulla pluripotenteilla kantasoluilla oleva joukko niille tyypillisiä sokerirakenteita, jotka muuttuvat kantasolujen erilaistuessa. Neljännessä osatyössä kehitettiin kantasolujen viljelymenetelmiä hyödyntäen kolmannessa osatyössä havaittuja kantasolujen solupinnan sokerirakenteita ja osoitetaan erään lektiinin (Erythrina cristagalli) tukevan kantasolujen kiinnittymistä, kasvua ja kantasoluominaisuuksien säilymistä. Tämä työ osoittaa, että viljelyolosuhteiden kehittäminen ja validoiminen on ensiarvoisen tärkeää pluripotenttien kantasolulinjojen tutkimuk

The purpose of the study consisted in revealing the effects of strength physical exercises program in combination with vibration impacts of rotation type for the whole body upon strength capacities of young females. Based on researches of 38 healthy female 20-25 years old have been showed the effects of concomitant whole body vibration and physical exercises for eight weeks training (24 sessions) upon strength capacities and fatless body mass. The results showed the special effects of whole body vibration upon isometric, isokinetic, jumping strength and some characteristics of strength endurance in comparison with group without whole body vibration. There was significant increase of isokinetic strength endurance only. Augmentation of strength has been observed both in experimental and control group. However, in the group of female subjected to vibration stimulation of the whole body these effects have occurred faster and have been more expressed by the end of training program. Strength capacities were increased especially during the first 4 weeks of training and have occurred without any expressed augmentation of active body mass., Цель исследований состояла в выявлении эффектов программы силовых физических упражнений, которые комбинировались с вибрационными воздействиями ротационного типа для всего тела, на изменение силовых способностей молодых женщин. В результате исследования 38 здоровых женщин 20-25 лет в течение восьми недель (24 занятия) показан эффект вибрационной стимуляции для всего тела на приросты некоторых показателей изометрической, изокинетической, «взрывной» (прыжковой) силы, активной массы тела и некоторых характеристик силовой выносливости. Они были более выраженными, чем без вибрационной стимуляции. Имело место достоверное повышение силовой выносливости только при работе в изокинетическом режиме. Повышение анализируемых показателей силы к концу тренировочной программы наблюдалось как в экспериментальной, так и в контрольной группе. Однако в группе женщин с вибрационной стимуляцией для всего тела такие влияния происходили быстрее и были более выражены. Наиболее силовые способности женщин экспериментальной группы увеличивались на протяжении первых четырех недель тренировки. Они происходили без существенного прироста активной массы тела., Мета досліджень полягала у виявленні ефектів програми силових фізичних вправ, які комбінувалися з вібраційними впливами ротаційного типу для всього тіла, на зміну силових здібностей молодих жінок. У результаті дослідження 38 здорових жінок 20-25 років протягом восьми тижнів (24 заняття) показаний ефект вібраційної стимуляції для всього тіла на прирости деяких показників ізометричної, ізокінетичної, "вибуховий" (стрибкової) сили, активної маси тіла і деяких характеристик силової витривалості. Вони були більш вираженими, ніж без вібраційної стимуляції. Мало місце достовірне підвищення силової витривалості тільки при роботі в ізокінетичному режимі. Підвищення аналізованих показників сили до кінця тренувальної програми спостерігалося як в експериментальній, так і в контрольній групі. Але в групі жінок з вібраційною стимуляцією для всього тіла такі впливу відбувалися швидше і були більш виражені. Найбільш силові здібності жінок експериментальної групи збільшувалися протягом перших чотирьох тижнів тренування. Вони відбувалися без істотного приросту активної маси тіла.

Chronic myeloid leukemia (CML) is a hematologic malignancy that originates from pluripotent hematopoietic stem cells. The genetic abnormality underlying this disease, as well as a subtype of acute lymphoblastic leukemia (ALL), is a translocation between chromosomes 9 and 22, which leads to the formation of the Philadelphia (Ph) chromosome and the oncogenic BCR-ABL1 fusion protein. Targeted inhibition of the BCR-ABL1 protein with imatinib and other specific tyrosine kinase inhibitors (TKIs) has revolutionized CML treatment and is currently regarded as the gold standard of targeted cancer therapy. In this doctoral thesis, different methodological approaches were used to characterize aberrant signaling activities in leukemic and normal cells with the ultimate aim of isolating novel prognostic markers for predicting TKI therapy outcome. First, the molecular mechanism of the disease was investigated in an ALL patient with a translocation between chromosomes 1 and 9. Cytogenetic characterization showed involvement of the ABL1 gene fused to an unknown gene. The RCSD1 gene was selected as a candidate and subsequent molecular dissection confirmed a RCSD1-ABL1 fusion. This novel fusion gene predicts sensitivity to TKI therapy in ALL patients. Second, several phosphoproteins related to immune cell function were analyzed both from the diagnostic phase CML patients and from patients under TKI therapy in order to reveal distinct signaling patterns. A single cell phosphoprotein method based on multiparameter flow cytometry was used to analyze phosphoprotein levels in different cell populations. The responsiveness of myeloid cells to ex vivo cytokine stimulation in diagnostic-phase patients was low, but was normalized in TKI-treated patients. In general, the blood leukocyte subsets responded normally to various cytokine stimulations, which indicated a non-immunosuppressive role for TKIs. This project also led to the development of a software assisted analysis program, which can con, Krooninen myelooinen leukemia (KML) on pahanlaatuinen verisairaus, joka saa alkunsa luuytimen kantasolun perimän muutoksesta. Muutoksen seurauksena syntyy Philadelphia-kromosomi (Ph), jonka ohjaamana syntyy aktiivisuudeltaan epänormaalia BCR-ABL1 tyrosiinikinaasia, mikä johtaa myelooisen sarjan verisolujen hallitsemattomaan lisääntymiseen. Ph-kromosomi on havaittavissa myös osalla akuuttia lymfaattista leukemiaa (ALL) sairastavilla potilailla. Nykyään KML:n hoitona käytetään tyrosiinikinaasiestäjiä (TKE), kuten imatinibia, joiden vaikutus kohdentuu spesifisesti BCR-ABL1-proteiiniin. Kyseiset lääkkeet saavat aikaan hyvän hoitovasteen suurimmalla osalla potilaista. Osalla potilaista ongelmana on kuitenkin vasteen puuttuminen tai resistenssin kehittyminen. Tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää biologisia mittavälineitä, joiden avulla voitaisiin ennustaa hoitovastetta TKE-lääkitykselle sekä ohjata sopivan lääkityksen valitsemista. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa selvitettiin Ph-negatiivisen ALL potilaan taudin molekulaarista mekanismia, koska potilas oli saanut hoitovasteen TKE-lääkitykselle. Taudin taustalta löytyi uudenlainen RCSD1-ABL1 geeni, jota voidaan tulevaisuudessa hyödyntää ALL-potilaiden taudin karakterisoinnissa ja oikeanlaisen lääkityksen valitsemisessa. Toisessa osatyössä tutkittiin TKE-lääkkeiden vaikutusta KML-potilaiden immuunijärjestelmän toimintaan määrittämällä solunsisäiseen viestintään osallistuvien signaalimolekyylien aktiivisuuksia virtaussytometrisellä menetelmällä. Havaintona oli, että diagnoosivaiheessa potilaiden tietyt valkosolut eivät reagoi kasvutekijään, mutta TKE-lääkityksen aikana reagointi oli normaalia, mistä voidaan päätellä etteivät TKE-lääkkeet haittaa potilaiden immuniteettia. Tämän työn pohjalta kehitettiin myös automaattinen tietokoneohjelmisto virtaussytometriadatan käsittelyyn. Viimeisessä osassa määritettiin KML-potilaiden luuytimistä solunsisäisten signaalimolekyylien aktiivisuuksia, joista osan todettiin korreloivan poti

The purpose of this study was to obtain information to support decision making in the development of successful teaching strategies and clinical placements among English-Language-Taught Degree Programmes (ELTDP) in faculties of healthcare in Finnish universities of applied sciences. This was achieved by descriptions and analysis of the experiences and conceptions of students and teachers. A methodological triangulation was used to conduct the study. In the first phase, descriptions of the students and the teachers experiences of teaching strategies and clinical placements were sought. Data were collected from general nursing and public health nursing teachers (n=18) and also from nursing students (n=27) through focus groups interview. The data were analyzed through thematic content analysis. In the second phase, a structured questionnaire based on the results of the first phase and relevant literature was developed to further investigate the students views. This instrument included items grouped as dimensions for teaching strategies (7 dimensions) and for clinical placements (5 dimensions). The quantitative data were collected from 283 general nursing, public health nursing and physiotherapy students. Statistical methods were used to analyze the data, which compared Finnish students experiences with Finnish students experiences. The findings of the first phase of the study suggest that both students and teachers alike perceived concreteness of instruction as important for ELTDP students learning. Similarly, both groups emphasized the value of the use of a variety of student centered methods to promote the learning of everyone in the culturally diverse student population. The clinical placements were perceived as challenging, due to international students lack of Finnish or Swedish speaking proficiency and also due to their negative experiences in the placements. The findings of the second phase revealed that all ELTDP students experiences of the dimensions of teachi, Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tutkittua tietoa tukemaan ammattikorkeakoulujen terveysalan englanninkielisen koulutuksen kehittämistä Suomessa kuvaamalla ja analysoimalla opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia opetusmenetelmistä ja kliinisestä harjoittelusta. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa englanninkielisten koulutusohjelmien opettajat ja opiskelijat kuvasivat kokemuksiaan opetusmenetelmistä ja kliinisestä harjoittelusta ryhmähaastatteluissa. Toisessa vaiheessa tarkasteltiin englanniksi opiskelevien sairaanhoidon, terveydenhoidon ja fysioterapian opiskelijoiden käsityksiä hyvistä opetusmenetelmistä ja harjoittelukokemuksista tätä tarkoitusta varten kehitetyn kyselylomakkeen avulla. Aineiston analyysissä verrattiin kansainvälisten opiskelijoiden käsityksiä suomalaisten opiskelijoiden käsityksiin. Ensimmäisen vaiheen tulokset osoittivat, että sekä opiskelijat että opettajat kokivat opetuksen käytännönläheisyyden olevan tärkeän englanninkielisten opiskelijoiden oppimiselle. Monipuolisten ja opiskelijakeskeisten opetusmenetelmien käytön nähtiin edistävän oppimista monikulttuuristen opiskelijoiden keskuudessa. Kliinisen harjoittelun osuus koettiin haasteellisena, liittyen kansainvälisten opiskelijoiden heikkoon suomen- tai ruotsinkielen taitoon sekä heidän kielteisiin harjoittelukokemuksiinsa. Toisen vaiheen tulokset osoittivat, että opiskelijoilla oli pääosin myönteisiä kokemuksia opetusmenetelmistä. Opetuksen käytännönläheisyys ja oppimisyhteisön kulttuurinen monimuotoisuus liittyivät kaikkien opiskelijoiden myönteisimpiin kokemuksiin. Kielteisimmät kokemukset liittyivät arviointiin. Kansainväliset opiskelijat olivat tyytymättömämpiä elämäänsä kuin suomalaiset, mutta kaikkien opiskelijoiden motivaatio opintojen loppuun saattamiselle oli yhtä vahva. Sekä suomalaiset että kansainväliset opiskelijat kokivat olevansa tervetulleita kliiniseen harjoitteluun, mutta kansainväliset opiskelijat kokivat suomalaisia useammin, ettei kliininen oppimisympäristö tuk

Chronic obstructive pulmonary disease (COPD) is an under-diagnosed and life-threatening progressive disease. Early symptoms of COPD include excessive sputum production and chronic cough. The primary risk factor of this disease in the western world is smoking. COPD is confirmed by spirometry, which does not totally reveal reversible airway obstruction. This study, conducted mainly in the Northern Finland, aimed to assess 1) smoking habits and smoking cessation in healthy middle-aged and young adults, 2) the prevalence of COPD and role of spirometry and prolonged respiratory symptoms in the diagnosis of COPD of smoking middle-aged adults, 3) the association of symptoms of chronic bronchitis with smoking habits in young adult males, and 4) to seek and to identify new potential biomarkers related to early COPD using non-hypothesis driven non-biased proteomics. A two-year prospective study included two visits to evaluate symptoms in healthy cigarette smokers, to screen new COPD cases and to assess the success of smoking cessation using motivational counselling and pharmacological therapies. In addition, a quantitative cross-sectional questionnaire survey was conducted in 1163 male conscripts during their military service in Northern Finland. A lung tissue proteomic approach was used to identify new COPD biomarkers. Spirometry revealed COPD by GOLD criteria in 11,0% and by national criteria in 15.3 % of originally asymptomatic chronic smokers. Further, chronic cough or sputum production was detected in 62.0% of the participants. After two years, 23.3% of adults had succeeded in quitting smoking. In young adults, 46.5% were daily smokers. The prevalence of self-reported chronic cough and sputum production was high in daily smokers (40.7%). The majority (60.2%) of the daily young smokers had made quit attempts and 46.9% of them had used nicotine replacement therapy (NRT). Based on the lung tissue proteomics, surfactant protein A (SP-A) was one of the most highly elevated sp, Keuhkoahtaumatauti on kansantauti, jonka tärkein riski tekijä länsimaissa on tupakointi. Osa keuhkoahtaumatautia potevista on oireettomia, mutta tupakoijien pitkittynyt yskä ja sitkeä limaneritys saattavat viitata joko krooniseen keuhkoputkitulehdukseen tai keuhkoahtaumatautiin. Keuhkoahtaumatauti varmennetaan spirometria -tutkimuksella, jossa todetaan avaavalla lääkkeellä pääosin laukeamaton ahtauttava uloshengityksen tuuletusvaje. Tämän pääosin Pohjois-Suomessa tehdyn tutkimuksen kohdejoukkona olivat tupakoivat keski-ikäiset aikuiset ja tupakoivat varusmiehet. Tutkimuksessa selvitettiin 1) keuhkoahtaumataudin esiintyvyyttä päivittäin tupakoivien aikuisten keskuudessa, 2) kroonisen keuhkoputkitulehduksen oireiden esiintyvyyttä tupakanpolttajien keskuudessa, 3) tutkittavien onnistumista tupakoinnin lopettamisessa ja 4) löytöihin perustuvan proteomiikan keinoin mahdollisia keuhkoahtaumatautiin liittyviä biologisia merkkiaineita. Tutkittavista runsaalla kymmenellä prosentilla todettiin keuhkoahtaumatauti käyttäen kansainvälisiä ja kansallisia kriteereitä. Lisäksi 62 %:lla oli pitkittynyttä yskää ja/tai limaneritystä. Kahden vuoden seurannassa joka viides keski-ikäisistä tutkittavista (23,3 %) lopetti tupakoinnin. Kaiken kaikkiaan liki puolet (46,5 %) varusmiehistä olivat päivittäistupakoijia ja melkein joka toisella heistä (40,7 %) esiintyi pitkittynyttä yskää ja limaneritystä. Huomattava osa tupakoivista varusmiehistä oli tehnyt lopetusyrityksiä (60,2 %) ja 46,9 % heistä oli käyttänyt nikotiinikorvaustuotteita lopetusyrityksissään. Keuhkokudoksen proteomiikkaan perustuvien tutkimusten mukaan surfaktantti proteiini A (SP-A) on mahdollinen keuhkoahtaumatautiin liittyvä biomerkkiaine. Kohonneita SP-A pitoisuuksia todettiin keuhkoahtaumatautia potevien ysköksissä verrattuna vastaaviin kontrollinäytteiden pitoisuuksiin. Pitkään tupakoineiden tai keuhkoahtaumatautia potevien tutkittavien plasman SP-A pitoisuus oli korkeampi kuin vastaava pitoisuus tupakoimattomilla. Plasma

Nestled in the research field exploring the protective mechanisms of whole grains against cardiovascular disease (CVD), this thesis focuses on two novel candidate biomarkers for whole-grain rye/wheat intake and the effect of rye bread intake on plasma low-density lipoproteins (LDLs). A special emphasis is on alkylresorcinols, which are rye- and wheat bran-associated phytochemicals. Alkylresorcinols are absorbed in humans, and their plasma concentration is suggested to serve as a biomarker for whole-grain rye/wheat intake. Following absorption, alkylresorcinols are metabolized in the liver to 3-(3,5-dihydroxyphenyl)-1-propanoic acid (DHPPA) and 3,5-dihydroxy-benzoic acid (DHBA), which have been identified in plasma and urine. Here, we have determined the kinetic parameters for DHPPA and DHBA in plasma and urine from 15 humans after ingesting a single serving of rye bread (6 slices, 198 g). We showed that DHPPA and DHBA possess good biomarker properties with longer half-lives (t1/2) than intact alkylresorcinols. This can result in higher fasting plasma concentrations than those for alkylresorcinols, which is advantageous when blood samples from low-to-moderate whole-grain rye consumers are being analyzed. Alkylresorcinols possess antioxidant activity in in vitro assays, although human data are lacking. Because LDL particles serve as carriers of alkylresorcinols in human circulation, and oxidative modification of LDL has been linked to atherogenesis, we aimed to study the potential of alkylresorcinols to protect LDL particles against oxidation. We also determined the efficacy of added plant sterols (PSs) in rye bread to lower LDL cholesterol (LDL-C), a known risk factor for CVD. We explored with a dietary intervention the effects of rye bread intake on plasma LDL by varying the rye bread dose from 0 g/d (baseline) to 99 g/d, and finally to 198 g/d. Rye bread was consumed without (n=31, controls) or with added PSs (n=32). Intake of 198 g/d of rye bread significantly (P, Väitöskirjatyössä tutkittiin täysjyväruisleivän saannin vaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, erityisesti plasman low-density lipoproteiiniin (LDL). Aihe on kansanterveydellisesti merkittävä, sillä sydän- ja verisuonitaudit ovat länsimaissa yleisin kuolinsyy ja toisaalta täysjyväviljaa sisältävän ruokavalion tiedetään suojaavan sydän- ja verisuonitaudeilta. Täysjyväruisleivän ja erityisesti sen sisältämien fenolisten yhdisteiden (alkyyliresorsinolien) vaikutusta koehenkilöiden LDL-partikkelien hapettumisherkkyyteen tutkittiin mittaamalla hapettumisen viiveaikaa sekä hapettumistuotteiden muodostumisnopeutta. Ruisleipäpitoisen ruokavaliojakson aikana LDL-partikkelien hapettumisherkkyys väheni ja alkyyliresorsinolipitoisuus nousi merkitsevästi kontrollijaksosta, mutta alkyyliresorsinolien osuutta vähentyneeseen hapettumisherkkyyteen ei pystytty varmistamaan. Osaan tutkimusleivistä oli lisätty leipomisvaiheessa kasvisteroleja, joilla pyrittiin vaikuttamaan plasman LDL-kolesterolipitoisuuteen. Koehenkilöt oli tutkimuksen alussa satunnaistettu saamaan ruisleipänsä joko kasvisterolilisäyksellä tai ilman (kontrolli). Lisättyjä kasvisteroleja ruisleivässään saaneiden koehenkilöiden LDL- kolesterolipitoisuus laski merkitsevästi verrattuna kontrolleihin, hyödyllisen HDL-kolesterolin pysyessä ennallaan. Kasvisteroleilla ei ollut merkitsevää vaikutusta LDL-partikkelien hapettumisherkkyyteen. Väitöskirjatyössä määritettiin myös alkyyliresorsinolien aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksia verestä ja virtsasta ruisleipäannoksen nauttimisen jälkeen, jolloin voitiin arvioida näiden yhdisteiden soveltuvuutta tutkimuskäyttöön merkkiaineiksi (biomarkkereiksi) täysjyvärukiin saannista. Täysjyväviljan terveysvaikutusten tutkimukseen on pitkään kaivattu luotettavaa biomarkkeria ja tähän saakka alkyyliresorsinolit ovat olleet paras ehdokas. Nyt saadut tulokset puoltavat alkyyliresorsinolien aineenvaihduntatuotteiden sopivuutta biomarkkereiksi täysjyvärukiin saannista. Lisäks

Acute kidney injury (AKI), defined as an abrupt decrease in kidney function, is frequent among intensive care unit (ICU) patients and increases their morbidity and mortality. Severe AKI is treated with renal replacement therapy (RRT). Of all general ICU patients, 3% to 8% receive RRT for AKI. Patients with RRT have high mortality rates, up to 50% to 60%; as such, improvements in their treatment are clearly warranted. Thus, the objectives of this study were to evaluate the incidence and outcome of critically ill patients receiving RRT for AKI in Finland. The association of ICU size and presence of fluid overload at RRT initiation with outcome were investigated and the provided RRT described. Additionally, the quality of published pharmacokinetic studies in patients receiving continuous RRT was studied. The population-based incidence of RRT for AKI, the outcome of these patients, and outcome-associated factors were evaluated first in a retrospective cohort including 24 904 adult patients treated in 24 Finnish ICUs during 2007-2008, of which 1686 (6.8%) received RRT for AKI. The population-based incidence of RRT for AKI was 20 per 100 000 adults per year. The hospital mortality of RRT-treated patients was 35%, and the 6-month mortality was 49%. Patients with RRT who were treated in small central hospitals had higher crude and adjusted hospital mortality rates compared to those treated in larger hospitals. Second, a prospective cohort study included 296 adult patients with RRT in 17 Finnish ICUs over a five-month period in 2011-2012. The 90-day mortality of RRT-treated patients was 39%. Presence of fluid overload at RRT initiation was associated with an increased risk for 90-day mortality. RRT was initiated after a median of 14 hours from ICU admission in the presence of a median of three indications. Initially, 73% of the patients received continuous RRT and the used continuous RRT dose was in line with the current recommendations. Altogether 49 original publications r, Akuutti munuaisvaurio on oireyhtymä, jota luonnehtii munuaisten äkillinen toiminnanvajaus. Oireina ovat virtsanerityksen väheneminen ja kuona-aineiden kertyminen. Akuutti munuaisvaurio on yleinen tehohoidossa olevilla potilailla, ja se vaikeuttaa taudinkuvaa sekä lisää kuolleisuutta. Vaikeaa akuuttia munuaisvauriota sairastavia potilaita hoidetaan munuaiskorvaushoidolla, jota saa 3-8% kaikista yleisteho-osaston potilaista. Jopa yli puolet munuaiskorvaushoitoa saavista potilaista menehtyy, joten keinoja näiden potilaiden hoidon parantamiseen tarvittaisiin kipeästi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää akuutin munuaisvaurion vuoksi annetun munuaiskorvaushoidon esiintyvyys ja näiden kriittisesti sairaiden potilaiden ennuste. Lisäksi tutkittiin teho-osaston koon ja ennen munuaiskorvaushoidon aloitusta kertyneen elimistön nesteylimäärän ja kuoleman yhteyttä. Aiemmin julkaistujen lääkeaineiden farmakokinetiikkaa jatkuvaa munuaiskorvaushoitoa saavilla potilailla selvittäneiden tutkimusten laatua arvioitiin. Munuaiskorvaushoidon esiintyvyyttä, potilaiden ennustetta, ja ennusteeseen liittyviä tekijöitä tutkittiin kahdessa kohorttitutkimuksessa. Ensimmäinen oli takautuva 24 904 potilaan kohortti, jossa olivat mukana 24 suomalaisella teho-osastolla vuosina 2007-2008 hoidetut potilaat, joista 1686 (6.8%) sai munuaiskorvaushoitoa. Akuutin munuaisvaurion vuoksi annetun munuaiskorvaushoidon väestöpohjaan suhteutettu ilmaantuvuus oli 20/100 000 aikuista/vuosi. Munuaiskorvaushoitoa saaneista potilaista 35% kuoli sairaalassa, ja näiden potilaiden selviytyminen oli parempaa suurilla teho-osastoilla pieniin verrattuna. Toinen, etenevä kohortti koostui 296 munuaiskorvaushoitoa 17 teho-osastolla viiden kuukauden aikana vuosina 2011-2012 saaneesta potilaasta. 90 päivän seurannassa kuolleisuus oli 39%. Merkittävä elimistön nestekertymä munuaiskorvaushoidon aloitushetkellä liittyi huonompaan ennusteeseen. Farmakokinetiikkaa munuaiskorvaushoitoa saavilla tutkivien julkaisujen yleist