Search

Ihmistutkimus näyttää liikkuvan kiinnostavalla tavalla yhden ydinkysymyksen ympärillä: selittyvätkö tieto ja inhimillisen kulttuurin ilmiöt mielen sisäisillä tekijöillä vai onko meidän ennemminkin selitettävä mieltä sen ulkopuolisilla tekijöillä kuten aistikokemus ja kulttuuri? Filosofiassa kysymys on esiintynyt tiedon alkuperän ongelmana: onko tieto peräisin ulkomaailmaa koskevista havainnoista vai onko se myötäsyntyisenä mielessä? Miten tämä filosofinen peruskysymys ilmenee retkillä ja harharetkillä ajattelun ja käyttäytymisen selittämisessä?

Kuluttajien toimintaympäristön muutokset vaikuttavat arkeen monin tavoin. Kaupan rakenteen ja valikoimien muutokset, yhden hengen talouksien määrän kasvu ja kiireinen päivärytmi ovat esimerkkejä niistä tekijöistä, jotka kehystävät myös kuluttajien ruokavalintoja. Myös tieto ruoasta ja esimerkiksi sen riskeistä lisääntyy jatkuvasti. Arkiset valinnat voivat olla kompromisseja perheenjäsenten toiveista tai tasapainoilua terveellisyyden ja herkuttelun optimaalisen suhteen löytämiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ruoan turvallisuuteen liittyviä kuluttajien näkemyksiä ja toimintatapoja. Tutkimusaineisto (N = 1 777) kerättiin Internet-kyselyllä lokakuussa 2005. Aineisto on edustava otos suomalaisista 15-79-vuotiaista Internetin käyttäjistä. Kysely on jatkoa vuosina 2004-2005 tehdylle laadulliselle tutkimukselle, jossa kuluttajat kertoivat omista ruoan turvallisuuteen liittyvistä toimintatavoistaan ja ruokavalinnoistaan Internet-pohjaisen päiväkirjan avulla. Tässä raportissa keskitytään kyselyn tuloksiin, joita verrataan laadullisessa tutkimuksessa tehtyihin havaintoihin. Kyselyn tulokset osoittavat, että ruoan turvallisuudesta pidetään melko hyvin huolta kotona ruokaa käsiteltäessä ja säilytettäessä. Ruoan turvallisuuteen kiinnitetään huomiota myös ruokaa ostettaessa. Oman toiminnan huolellisuus oli yhteydessä etenkin vastaajien ikään sekä mm. sukupuoleen ja kiinnostukseen ruokaan liittyviin asioihin. Vastaajat ryhmiteltiin neljään ryhmään sen mukaan, kuinka kiinnostuneita he olivat ruokaan liittyvästä tiedosta ja kuinka hyvin he noudattivat ruoan turvallisuuteen liittyviä suosituksia. Melko suuri osa kuluttajista luottaa siihen, että ruoan turvallisuuden eteen tehdään työtä elintarvikeketjussa. Samanaikaisesti tuloksista nähdään kuluttajien luottamus omiin kykyihinsä ja kokemukseensa ruoan turvallisuuden arvioinnissa. Myös ruokaan liittyvää informaatiota suhteutetaan omaan kokemukseen ja sitä kautta kertyneeseen tietämykseen. Vaikka esimerkiksi viranomaisten ohjeita ruoan turvallisesta käsittelystä pidetään tärkeinä, voi ruokaa koskevan tiedon paljous ja koettu muuttuvuus hämmentää ja jopa ärsyttää kuluttajia. Se taas saattaa horjuttaa luottamusta itse asiasisältöön tai tiedonlähteeseen. Ruokaan kohdistuu samanaikaisia monenlaisia toiveita. Sen tulisi olla herkullista, mutta kuitenkin terveellistä ja lisäksi edullista. Toiveet muuttuvat tilanteen mukaan ja toisaalta myös eri elintarvikkeisiin kohdistuu erilaisia odotuksia. Etenkin ruoan terveellisyys joutuu usein väistymään todellisissa valintatilanteissa. Kuluttajat tunnistavat ravitsemukselliset riskit ja pitävät niitä vakavina, mutta käytännössä niitä usein ollaan valmiimpia ottamaan kuin muita riskejä. Tällaisia valintoja kuvataan usein poikkeuksiksi tavanomaisesta. Näiden poikkeuksien lähempi tarkastelu olisi tärkeää kuluttajien arjen ymmärtämiseksi. Tutkimuksen tulokset antavat aiheen pohtia sitä, miten yhä lisääntyvän ruokaa ja syömistä koskevan moninaisen informaation kanssa tulisi toimia. Kuluttajien käyttäytymistä pyritään usein ohjaamaan tiedottamalla asiantuntijanäkökulmasta oikeista toimintatavoista tai epätoivottuun käyttäytymiseen liittyvistä riskeistä. Voidaan kuitenkin kysyä, missä määrin informaatio todella saa aikaan toivottuja muutoksia. Tiedon omaksuminen osaksi omaa toimintaa näyttäisi olevan hidas prosessi.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa on tarkasteltu tietoa ja uuden tiedon luomista asiantuntijaorganisaation näkökulmasta. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää, miksi tietojohtamista tarvitaan asiantuntijaorganisaatiossa ja mikä on sen merkitys kilpailukyvyn kannalta. Toisena tavoitteena oli tutkia, miten tietoa johdetaan asiantuntijaorganisaatiossa. Kolmantena tavoitteena oli tarkastella, miten uutta tietoa luodaan; mitkä olivat tiedon luomista edistäviä ja haittaavia tekijöitä sekä, mikä oli erilaisten organisaation areenoiden roolin tiedon luomisen prosessissa. Tutkimuksen kohteena oli vuonna 2002 maailman suurimpaan asiantuntijaorganisaatioon PricewaterhouseCoopersiin kuulunut liikkeenjohdon konsultointiyritys, PwC Consulting ja sen kuusi asiantuntijaa. Teemahaastattelut tehtiin vuonna 2002 maalis-huhtikuun aikana. Tietojohtamisen tarpeellisuutta ja sen merkitystä asiantuntijaorganisaation kilpailukyvyn kannalta ja tiedon johtamista käytännössä selvitettiin aiempien tutkimusten ja teorioiden pohjalta. Uuden tiedon luomista edistävien ja haittaavien tekijöiden tutkimiseksi sovellettiin Ikujiro Nonakan ja Hirotaka Takeuchin (The Knowledge-Creating Company 1995) tiedon luomisen mallia. Tutkittaessa organisaation areenoiden roolia tiedon luomisen prosessissa sovellettiin Pekka Aulan (Johtamisen kaaos vai kaaoksen johtaminen? 2000) teoriaa täysverisen organisaation areenoista ja viestinnän kaksoisfunktiosta. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että asiantuntijaorganisaation ytimessä oleva tieto tulee nostaa muiden strategisesti merkittävien tekijöiden joukkoon, jolla on huomattava organisaation kilpailukykyä tehostava vaikutus. Tärkeää on luoda tiedolle, sen luomiselle ja vaihtamiselle, suotuisat olosuhteet. Se edellyttää aktiivista henkilöstöpolitiikkaa, organisaation ylimmän johdon tukea, tehokkaita tietoteknisiä työkaluja tiedon tallentamiseen, etsimiseen, paikallistamiseen ja jakamiseen; monipuolista viestintää sekä erityisen tietokulttuurin luomista. Tietojohtamisessa tärkeimmiksi asioiksi muodostuivat tietojohtamisen arkkitehtuurin rakentaminen, tiedon ottaminen konkreettisesti osaksi toimintaa, asiantuntijoiden huomioiminen mahdollistamalla osaamisen ja tiedon jatkuvan ylläpidon, hyvän ja monipuolisen viestinnän tekeminen ja siihen opastaminen, tehokkaiden tietoteknisten ratkaisujen rakentaminen sekä luomalla tapoja jakaa piiloista ja näkyvää tietoa. Uuden tiedon luominen edellytti neljää toisiaan tukevaa prosessia. Sosialisaatio osoittautui tutkimuksessa käytetyimmäksi yksittäiseksi tiedon luomisen prosessiksi. Ulkoistamisprosessissa huomattavaan asemaan nousivat metodologiat ja best practices -tietokannat, joihin tallennettiin projektikokemuksia. Näiden tietokantojen avulla piiloisesta tiedosta pyrittiin tekemään näkyvää ja saattamaan se organisaation muiden jäsenten ulottuville. Yhdistämisprosessissa asiantuntijat hyödynsivät useita tietolähteitä sähköpostista ja tietokannoista, intranetiin ja ulkoisiin tietopalveluihin. Sisäistäminen edellytti henkilökohtaista osallistumista, fyysistä läsnäoloa ja vuorovaikutusta muiden kanssa. Sen haastavuudesta johtuen, sisäistäminen osoittautui parhaaksi tavaksi omaksua ja juurruttaa tietoa, siirtää toisen ihmisen piiloinen tieto toisen ihmisen piiloiseksi tiedoksi kokemuksen ja tuntemuksen kautta. Organisaation areenat, spontaanit ja institutionaaliset, osoittautuivat organisaation rakenteita tukeviksi ja innovaatioiden syntyä mahdollistaviksi tekijöiksi myös epävarmoina aikoina, kuten fuusiotilanteessa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielma kuuluu informaatiotutkimuksen ja organisaatioviestinnän tutkimusperinteeseen. Tutkimuksessa on tapaustutkimuksen avulla tarkasteltu TeliaSonera Finlandin henkilöstön työhön liittyviä tiedontarpeita ja tiedonhankintaa. Päähuomio on ollut intranetissä tapahtuvassa tiedonhankinnassa, jonka hyviä ja huonoja puolia on vertailtu kohdeorganisaation tarjoamiin vaihtoehtoisiin sisäisen viestinnän kanaviin. Tutkielman teoreettinen viitekehys on rakennettu Tom D. Wilsonin laajennetun tiedonhankintakäyttäytymisen mallin, Leckien, Pettigrew'n ja Sylvainin ammatillisen tiedonhankinnan mallin ja erilaisten organisaatioviestinnän teorioiden näkemyksiä yhdistelemällä. Näistä Wilsonin mallin rooli on tutkimuksessa keskeisin. Malleja yhdistelemällä on pyritty luomaan analyysityökalu, joka parhaalla mahdollisella tavalla vastaisi todellisuuden tiedonhankintatilannetta. Tutkimuksen ensisijainen tavoite on ollut löytää puutteita kohdeorganisaation sisäisen viestinnän toteutuksesta ja tarjota konkreettisia kehitysehdotuksia siihen, miten sisäistä viestintää voisi parantaa nimenomaan yksilön tiedonhankinnan näkökulmasta. Toissijainen tavoite on ollut löytää yleistettävissä olevia piirteitä siitä, millaista yksilön tiedonhankintakäyttäytyminen on erityisesti intranetissä. Tutkimusta varten on haastateltu 13 TeliaSonera Finlandin työntekijää. Teemahaastatteluja on tulkittu laadullisesti teoreettista viitekehystä hyväksi käyttäen, mutta analyysin tukena on ollut myös kvantitatiivinen aineisto. Organisaation intranet soveltuu tiedonhankintaan monin paikoin melko hyvin, joskin halutun informaation etsiminen koettiin usein suurten dokumenttimassojen takia hankalaksi. Intranetin vahvoja puolia tiedonhankinnassa ovat muun muassa tavoittavuus ja monipuolinen käytettävyys. Varsinkin omiin työtehtäviin liittyvän erityisinformaation tallennukseen ja hankkimiseen intranet soveltui haastateltavien mukaan hyvin. Intranet koettiin myös hyväksi työtehtäviin suoraan kuulumattoman, kevyehkön uutisaiheiston kanavaksi. Monissa tiedonhankintatapahtumissa kuitenkin suositaan kasvokkaista viestintää. Kasvokkaista viestintää puoltaa esimerkiksi nopeus ja mahdollisuus saada välittömästi apua informaation tulkinnassa. Hyvin kasvokkaiseen viestintään soveltuvia asioita ovat tutkimuksen perusteella etenkin vaikeasti tulkittavat, esimerkiksi organisaatiomuutoksiin liittyvät asiat ja toisaalta asiat, jotka sisältävät nopeasti tarvittavaa, joskus hyvinkin yksinkertaista, yksittäisiin työtehtäviin liittyvää informaatiota.

The purpose of the present study was to interpret and understand the manifestation and meaning of embodiment in Dalcroze Eurhythmics. Dalcroze Eurhythmics is an approach to music education that builds on the ideas of Émile Jaques-Dalcroze and aims at developing musicianship in a broad sense. Following Maurice Merleau-Ponty’s philosophy, in this study embodiment refers to experiencing and knowing the world subjectively through the living body-subject. The perspective of embodiment accounts for how human beings think and act holistically and how the body can be considered a constitutive element of cognition and creativity. The research questions were formulated as follows: 1. What aspects of embodiment can be found in Dalcroze Eurhythmics? 2. What are the theoretical accounts in support of the practice of applying body movement in music education from the perspective of embodiment? These questions have been approached through research material drawn from the essential writings of Jaques-Dalcroze, commentary books, articles and studies about Dalcroze Eurhythmics, and the talk of some selected Dalcroze master teachers. The dissertation is an overview of four substudies. In the theoretical substudies, the research questions have been examined in relation to the philosophical question of the body-mind in practical music education, and in dialogue with Merleau-Ponty’s notions and recent literature on embodiment. From the perspective of embodiment, Dalcroze Eurhythmics primarily teaches habits of musical action or, more generally, ‘a bodily way of being in sound’, rather than a conceptual, or abstract knowledge of music. Equally, the study sheds light on the meaning and importance of consciously reflecting on ‘lived experience’. It illuminates how Dalcroze teaching engages embodiment in ways that aim to reinforce the mind-body connection and facilitate personified, holistic involvement and, thus, embodied learning. The study discusses how Dalcroze Eurhythmics offers a ground for examining music’s felt qualities and their relation to musical knowledge and how it turns our attention and interest towards students’ lived experiences in relation to musical practices. It challenges music educators to consider that musical learning can profitably make use of holistic bodily experiences and that bodily involvement can facilitate developing a wide range of kinds of musical knowing. Furthermore, the study offers a critical viewpoint and new vocabulary in music education for explaining the practice of Dalcroze teaching. Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli ymmärtää ja tulkita kehollisuuden ilmenemistä ja merkitystä Dalcroze-rytmiikassa. Dalcroze-rytmiikka on musiikkikasvatuksen lähestymistapa, joka perustuu Émile Jaques-Dalcrozen ideoille ja joka pyrkii kehittämään muusikkoutta laajassa merkityksessä. Merleau-Pontyn filosofiaa myötäillen, tässä tutkimuksessa kehollisuus viittaa maailman subjektiiviseen kokemiseen ja tuntemiseen elävän keho-subjektin kautta. Kehollisuuden näkökulma selittää sen, kuinka ihminen ajattelee ja toimii kokonaisvaltaisesti ja kuinka kehoa voidaan pitää kognition ja luovuuden keskeisenä tekijänä. Tutkimuskysymykset muotoiltiin seuraavasti: 1. Mitä kehollisuuden näkökulmia voidaaan löytää Dalcroze-rytmiikasta? 2. Mitkä ovat kehollisuuden näkökulmasta teoreettiset argumentit liikkeen käyttämiseksi musiikkikasvatuksessa? Näitä tutkimuskysymyksiä lähestyttiin tutkimusaineiston kautta, joka sisälsi Jaques-Dalcrozen keskeisiä kirjoituksia, Dalcroze-rytmiikkaa käsitteleviä kommentaareja, artikkeleita ja tutkimuksia sekä muutamien valittujen Dalcroze-mestariopettajien puhetta. Väitöskirja pohjautuu neljään osatutkimukseen. Teoreeettisissa osatutkimuksissa kysymyksiä tarkasteltiin suhteessa mielen ja kehon suhdetta koskevaan filosofiseen kysymykseen käytännön musiikkikasvatuksessa sekä dialogissa Merleau-Pontyn käsitteiden ja viimeaikaisen kehollisuutta käsittelevän kirjallisuuden kanssa. Kehollisuuden näkökulmasta Dalcroze-rytmiikka opettaa ensisijaisesti musiikillisia toimintatapoja, tai yleisemmin, ’kehollista tapaa olla musiikissa’, eikä niinkään käsitteellistä tai abstraktia musiikista tietämistä. Toisaalta tutkimus valottaa ’eletyn kokemuksen’ jatkuvan reflektoinnin merkitystä ja tärkeyttä. Se tuo esille, miten Dalcroze-opetus oppilaiden kokonaisvaltaisen ja omakohtaisen kehollisen aktivoimisen kautta pyrkii vahvistamaan mielen ja kehon yhteyttä ja siten edistämään kokonaisvaltaista oppimista. Tutkimuksessa tarkastellaan miten Dalcroze-rytmiikka tarjoaa pohjan musiikin laadulliselle kokemiselle ja sen yhdistämiselle musiikilliseen tietämiseen ja miten se suuntaa huomiomme ja kiinnostuksemme oppilaan elettyyn kokemukseen musiikin käytännöissä. Tutkimus haastaa musiikkikasvattajat ottamaan huomioon, että musiikillisessa oppimisessa voidaan hyödyntää konaisvaltaisia kehollisia kokemuksia ja että kehollinen osallistuminen voi edistää musiikillisen tietämisen useiden eri osa-alueiden kehittymistä. Lisäksi tutkimus tarjoaa kriittisen näkökulman ja uutta sanastoa Dalcroze-opetuksen käytännön selittämiselle.

Tutkimustulokset ns. luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden terveellisyydestä ovat ristiriidassa kuluttajien ostomotiivien ja uskomusten kanssa; luomutuotteiden ei ole voitu osoittaa olevan tavanomaisia elintarvikkeita terveellisempiä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka kuluttajien luomutiedon taso vaikuttaa luomutuotteiden ostoon, valintaan ja uskomuksiin luomusta. Poikkeavatko paIjon ja vähän luomutuotannon peliaatteista tietävien luomuterveellisyysuskomukset toisistaan; mistä asioista luomun terveellisyys erilaisilla kuluttajilla muodostuu. Lisäksi tarkasteltiin, miten luomusta suhteellisesti vähän, keskimäärin ja paIjon tietävät poikkeavat toisistaan demograafisten taustatekijöiden ja asennetaipumustensa (yleinen terveellisyyskiinnostus, luonnollisuuskiinnostus ja arkiajattelutaipumus) suhteen. Tutkimus suoritettiin kyselylomaketutkimuksena (n=1154). Vastaajien ostokäyttäytymistä selvitettiin kysymällä 15 erilaisen luomutuotteen käyttöuseutta. Luomutuotteiden valintaa selvitettiin lomakkeella kokeellisessa valintatilanteessa, jossa vastaaja valitsi seitsemän erilaisen tavanomaisen tai luomuelintarvikkeen välillä. Lisäaineiden vaikutusta valintaan selvitimme kahdella osittain erilaisella lomakkeella: puolet lomakkeista sisälsi lisäaineettomia luomutuotteita, ja puolet lomakkeista luomutuotteita, joissa osassa oli lisäaineita. Luomutiedon määrä oli yhteydessä vastaajien uskomuksiin luomun terveellisyydestä sekä raportoituun luomutuotteiden ostoon ja valintaan. Eniten tietävät ostivat perusluomutuotteita merkitsevästi useammin kuin kahteen alempaan tietoluokkaan kuuluvat. Jalostettujen luomutuotteiden oston useudella ja tietotasolla ei sen sijaan ollut merkitsevää yhteyttä. Ruoan luonnollisuutta eniten arvostava kuluttajaryhmä osti muita useammin peruselintarvikkeita luomuna, mutta jalostettujen elintarvikkeiden kohdalla eroja ryhmien välillä ei ollut. Vastaajilla, joiden tietotaso oli alhaisin, käsitykseen luomun terveellisyydestä sekoittui myos ravitsemuksellisia terveelliyysuskomuksia. Vähiten tietävät uskoivat mm. muita useammin, etta luomutuotteet sisältävät enemmän vitamiineja ja hivenaineita sekä vähemmän rasvaa ja suolaa kuin tavanomaiset elintarvikkeet.

Informaatioyhteiskunnassa tieto – sen tuottaminen, hankkiminen ja levittäminen – on noussut keskeiselle sijalle. Sillä, jolla on tietoa on useimmiten myös valtaa. Tosin akateemisten tutkijoiden näkökulmasta näin ei ehkä välttämättä ole. Nobel palkittu Joseph Stiglitz on esittänyt, että tieto on globaali julkishyödyke, johon kaikilla maailman kansalaisilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus. Tiedon alistaminen yksityisen omistusoikeuden piiriin ei pitäisi olla mahdollista. Stiglitzin mielestä immateriaalioikeudet ovat tästä näkökulmasta erityisen ongelmallisia.

Tutkimustulokset ns. luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden terveellisyydestä ovat ristiriidassa kuluttajien ostomotiivien ja uskomusten kanssa; luomutuotteiden ei ole voitu osoittaa olevan tavanomaisia elintarvikkeita terveellisempiä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka kuluttajien luomutiedon taso vaikuttaa luomutuotteiden ostoon, valintaan ja uskomuksiin luomusta. Poikkeavatko paIjon ja vähän luomutuotannon peliaatteista tietävien luomuterveellisyysuskomukset toisistaan; mistä asioista luomun terveellisyys erilaisilla kuluttajilla muodostuu. Lisäksi tarkasteltiin, miten luomusta suhteellisesti vähän, keskimäärin ja paIjon tietävät poikkeavat toisistaan demograafisten taustatekijöiden ja asennetaipumustensa (yleinen terveellisyyskiinnostus, luonnollisuuskiinnostus ja arkiajattelutaipumus) suhteen. Tutkimus suoritettiin kyselylomaketutkimuksena (n=1154). Vastaajien ostokäyttäytymistä selvitettiin kysymällä 15 erilaisen luomutuotteen käyttöuseutta. Luomutuotteiden valintaa selvitettiin lomakkeella kokeellisessa valintatilanteessa, jossa vastaaja valitsi seitsemän erilaisen tavanomaisen tai luomuelintarvikkeen välillä. Lisäaineiden vaikutusta valintaan selvitimme kahdella osittain erilaisella lomakkeella: puolet lomakkeista sisälsi lisäaineettomia luomutuotteita, ja puolet lomakkeista luomutuotteita, joissa osassa oli lisäaineita. Luomutiedon määrä oli yhteydessä vastaajien uskomuksiin luomun terveellisyydestä sekä raportoituun luomutuotteiden ostoon ja valintaan. Eniten tietävät ostivat perusluomutuotteita merkitsevästi useammin kuin kahteen alempaan tietoluokkaan kuuluvat. Jalostettujen luomutuotteiden oston useudella ja tietotasolla ei sen sijaan ollut merkitsevää yhteyttä. Ruoan luonnollisuutta eniten arvostava kuluttajaryhmä osti muita useammin peruselintarvikkeita luomuna, mutta jalostettujen elintarvikkeiden kohdalla eroja ryhmien välillä ei ollut. Vastaajilla, joiden tietotaso oli alhaisin, käsitykseen luomun terveellisyydestä sekoittui myos ravitsemuksellisia terveelliyysuskomuksia. Vähiten tietävät uskoivat mm. muita useammin, etta luomutuotteet sisältävät enemmän vitamiineja ja hivenaineita sekä vähemmän rasvaa ja suolaa kuin tavanomaiset elintarvikkeet.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The subject of the study is to examine knowing in social contexts. Knowing is contextualized in social situations in which knowledge is considered to have an significant role. College students' (N = 123) conceptions of knowledge and knowing are studied from two theoretical perspectives: 1) subjects' implicit epistemologies are analyzed in the cognitive-developmental framework, according to the Reflective Judgment Model of Kitchener and King, 2) analysis of subjects' descriptions of disagreement situations with academic experts (lecturer, professor etc.), with other professional experts or specialists (physician, lawyer etc.), and with friends, is based on a qualitative data-generated classification, and on a broad theoretical interpretation of conversation as a system of social interaction (Myllyniemi). College students were selected subjects of the study on the basis that in higher education one important goal is to help students understand the nature, limits, and the certainty of knowledge. In addition, previous studies have shown that the implicit epistemologies of students can develop substantially during the college years. The empirical material of the study was collected with a semi-structured questionnaire with open-ended questions. One of the starting points of the study was the idea that the situations, in which knowing takes place, are relational. Moreover, it was presumed that the nature of social relations (formal vs. informal, task-oriented vs. socio-emotional) would direct one's orientation in an interaction situation. In this study knowing is contextualized in disagreement situations, in which people are assumed to pay particular attention to the validity and truthfulness of one's claims and opinions. The concept of 'knowing' is approached from two perspectives. First, when contextualized in an interaction situation, the question is addressed, is knowledge a product of a single epistemic perspective or a product of the fullest range of epistemic perspectives in an interaction situation. This perspective is called the epistemic dimension of knowledge. Secondly, it will be explored, how do the participants of an interaction situation express their views and opinions. This perspective is called the intersubjective dimension of knowledge. According to the results, a conversational process, which is open to divergent viewpoints, and developing towards a mutually accepted shared perspective, seemed to be a mode of interaction, which served best the achievement of knowledge and truth, at least in ill-structured problems. Compromising and agreeing to disagree were also considered as solutions, in which the participants respected each other's opposing views, and where the participants tried to cooperate to resolve the problem. Accepting the other participant's view was also conceived as a solution based on argumentative judgments, but, on the other hand, as an inactive solution, which was based in relying on received knowledge. Complying and un-compromising were solutions, in which other circumstances - mainly personal, attitudinal, and behavioural standpoints - seemed to be more decisive than the participants' epistemological stances. When the relational contexts were compared, the results indicated that a feeling of ignorance and avoiding argumentative situations were typical in academic context. Silence and showing respect to epistemic authorities were typical in expert situations. With friends, on the contrary, managing conflict situations seemed to be easier and less distressed. Friends seemed to be more ready to engage in verbal debate on controversial issues than in formal relations. On the other hand, a controversy with friends calls also sensitivity and alertness because of the expectable negative emotional climate. The differences between the subjects' implicit epistemologies and the resolutions of conflict situations were not significant. The most important sources are Pirttilä-Backman (1990, 1991a, 1991b, 1993, 1994), King & Kitchener (1994), Myllyniemi (1986, 1990), and also the literature of epistemology, expertise, and higher education. Tutkimuksessa tarkastellaan tietämistä sosiaalisessa kontekstissaan. Tutkimuskohteena ovat vuorovaikutustilanteet, joissa tiedolla on tärkeä asema. Ihmisten suhdetta tietoon ja tietämiseen lähestytään tutkimuksessa kahdelta suunnalta: a) tutkittavien implisiittisiä tietokäsityksiä arvioidaan kognitiivis-kehityksellisestä näkökulmasta Kingin ja Kitchenerin reflektiivisen ajattelun mallin avulla b) selvitetään, miten tietoon liittyvää erimielisyyttä on käsitelty vastaajien kuvaamissa arkielämän tilanteissa yliopistolla työskentelevän asiantuntijan (esim. opettajan), yliopiston ulkopuolella työskentelevän asiantuntijan (esim. lääkäri) ja ystävän kanssa. Erimielisyystilanteiden jäsentämisen käsitteellisenä ja teoreettisena apuvälineenä käytetään Myllyniemen teoriaa keskustelusta yhteisen näkemyksen kehittelynä ja vuorovaikutustapahtumana, jossa osapuolet kommentoivat toistensa näkemyksiä. Tutkimuksen lähtökohtana oli ajatus, että tilanteet, joissa 'tietäminen tapahtuu', liittyvät sosiaalisiin suhteisiin ja että sosiaalisen suhteen luonne (virallinen/epävirallinen, tehtäväkeskeinen/sosio-emotionaalinen) voi säädellä vuorovaikutusta. Tietämistä tarkastellaan erimielisyystilanteissa eli tilanteissa, joissa ihmisten oletetaan kiinnittävän erityistä huomiota toistensa näkemysten pätevyyteen tai totuudellisuuteen. Tutkimuksen kohteeksi valittiin opiskelijoita, koska yliopistossa tai korkeakoulussa opiskelevien voidaan ajatella joutuvan pohtimaan tiedon luonnetta koskevia kysymyksiä. Empiirisenä aineistona on käytetty opiskelijoille (N=123) suunnattua kyselyä. Tietämisellä tarkoitetaan tutkimuksessa sitä, 1) kuinka yksipuolisesti tai monipuolisesti näkemyksiä tuodaan vuorovaikutustilanteessa esiin (episteeminen ulottuvuus) ja sitä, 2) miten osapuolet tuovat erimielisyystilanteessa esiin omia näkemyksiään ja miten he suhtautuvat toistensa esittämiin näkemyksiin (intersubjektiivinen ulottuvuus). Kvalitatiivisen analyysin tuloksena jäsentyneet erimielisyystilanteiden ratkaisutavat voidaan tiivistäen kuvata seuraavasti: Erilaisia näkökantoja salliva ja yhteiseen näkemykseen pyrkivä keskustelu näyttää parhaiten edistävän tiedon ja totuuden tavoittelua. Myös kompromissi ja sovittu erimielisyys voidaan nähdä ratkaisutapoina, joita luonnehtii osapuolten aktiivinen pyrkimys yhteistyöhön asian ratkaisemiseksi. Näkemyksen hyväksymistä voi myös pitää argumenttikeskeisenä, mutta toisaalta passiivisena ja vastaanottavana tietämisenä. Myöntymiselle ja peräänantamattomalle erimielisyydelle oli tyypillistä, että muut seikat, lähinnä osapuolten suhtautumiseen ja tilanteeseen liittyvät tekijät, nousivat tietämistä määräävämpään asemaan. Kun tarkasteltiin eri vuorovaikutuskonteksteja, tunne omasta tietämättömyydestä ja argumentoivien keskustelujen välttäminen kuvasivat opiskelijan ja yliopisto-opettajan välistä vuorovaikutussuhdetta. Suhtautuminen asiantuntijoiden tiedolliseen auktoriteettiin näytti olevan pikemminkin vaikenevaa ja kunnioittavaa kuin kyseenalaistavaa. Ystävien kanssa uskalletaan olla avoimesti eri mieltä, toisaalta ystävyyssuhde vaatii jatkuvaa valppautta ja mukautuvuutta ystävyyssuhteen säilyttämiseksi. Implisiittisillä epistemologioilla ja erimielisyystilanteiden ratkaisutavoilla ei ilmennyt suoraviivaista yhteyttä toisiinsa. Tärkeimmät lähteet: Pirttilä-Backman (1990, 1991a, 1991b, 1993, 1994), King & Kitchener (1994) ja Myllyniemi (1986, 1990) sekä epistemologiaa, asiantuntijuutta ja yliopisto-opiskelua käsittelevä lähdekirjallisuus.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa tarkastellaan vuorovaikutustilanteita, joissa tiedolla on tärkeä asema. Ihmisten suhdetta tietoon ja tietämiseen lähestytään tutkimuksessa kahdelta suunnalta: a) tutkittavien implisiittisiä tietokäsityksiä arvioidaan kognitiivis-kehityksellisestä näkökulmasta Kingin ja Kitchenerin reflektiivisen ajattelun mallin avulla. b) selvitetään, miten tietoon liittyvää erimielisyyttä on käsitelty vastaajien kuvaamissa arkielämän tilanteissa yliopistolla työskentelevän asiantuntijan (esim. opettajan), yliopiston ulkopuolella työskentelevän asiantuntijan (esim. lääkäri) ja ystävän kanssa. Tutkimuksen lähtökohtana oli ajatus, että tilanteet, joissa 'tietäminen tapahtuu', liittyvät sosiaalisiin suhteisiin ja että sosiaalisen suhteen luonne (virallinen/epävirallinen, tehtäväkeskeinen/sosio-emotionaalinen) voi säädellä vuorovaikutusta. Tietämistä tarkastellaan erimielisyystilanteissa eli tilanteissa, joissa ihmisten oletetaan kiinnittävän erityistä huomiota toistensa näkemysten pätevyyteen tai totuudellisuuteen. Tutkimuksen kohteeksi valittiin opiskelijoita, koska yliopistossa tai korkeakoulussa opiskelevien voidaan ajatella joutuvan pohtimaan tiedon luonnetta koskevia kysymyksiä. Tietämisellä tarkoitetaan tutkimuksessa sitä, 1) kuinka yksipuolisesti tai monipuolisesti näkemyksiä tuodaan vuorovaikutustilanteessa esiin (episteeminen ulottuvuus) ja sitä, 2) miten osapuolet tuovat erimielisyystilanteessa esiin omia näkemyksiään ja miten he suhtautuvat toistensa esittämiin näkemyksiin (intersubjektiivinen ulottuvuus). Kvalitatiivisen analyysin tuloksena jäsentyneet erimielisyystilanteiden ratkaisutavat voidaan tiivistäen kuvata seuraavasti: Erilaisia näkökantoja salliva ja yhteiseen näkemykseen pyrkivä keskustelu näyttää parhaiten edistävän tiedon ja totuuden tavoittelua. Myös kompromissi ja sovittu erimielisyys voidaan nähdä ratkaisutapoina, joita luonnehtii osapuolten aktiivinen pyrkimys yhteistyöhön asian ratkaisemiseksi. Näkemyksen hyväksymistä voi myös pitää argumenttikeskeisenä, mutta toisaalta passiivisena ja vastaanottavana tietämisenä. Myöntymiselle ja peräänantamattomalle erimielisyydelle oli tyypillistä, että muut seikat, lähinnä osapuolten suhtautumiseen ja tilanteeseen liittyvät tekijät nousivat tietämistä määräävämpään asemaan. Kun tarkasteltiin eri vuorovaikutuskonteksteja, tunne omasta tietämättömyydestä ja argumentoivien keskustelujen välttäminen kuvasivat leimallisella tavalla opiskelijan ja yliopisto-opettajan välistä vuorovaikutussuhdetta. Suhtautuminen asiantuntijoiden tiedolliseen auktoriteettiin näytti olevan aineiston perusteella pikemminkin vaikenevaa ja kunnioittavaa kuin kriittistä ja kyseenalaistavaa. Ystävien kanssa toisaalta uskalletaan olla avoimesti eri mieltä, toisaalta ystävyyssuhde vaatii jatkuvaa valppautta ja mukautuvuutta ystävyyssuhteen säilyttämiseksi. Tärkeimmät lähteet: Pirttilä-Backman (1990, 1991a, 1991b, 1993, 1994), King & Kitchener (1994) ja Myllyniemi (1986, 1990) sekä epistemologiaa, asiantuntijuutta ja yliopisto-opiskelua käsittelevä lähdekirjallisuus.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen materiaalisena substanssina on sokraattinen paradoksi "Hyve on tietoa" ja sen korollaari "Kukaan ei tee tieten tahtoen pahaa" . Tutkimusmetodina on käsiteanalyysi, joka on samalla stuktuurianalyysia. Sokrateen dialektinen elenkhos tähtää oivaltavaan tietoon, joka johtaa moraalisesti oikeaan käyttäytymiseen . Moraalisen agentin sitoutuneisuutta osoittava taitotieto johtaa hyveeseen, joka on onnellisuuden pääkomponentti. Eudaimonian minikomponentteja ovat muut hyvät. Moraalinen heikkous, akrasia johtuu tietämättömyydestä, joka voidaan luokitella myös näennäistiedoksi. Heikkoluonteisuus näennäistietona voi ilmetä mm. siten, että hedonistinen akraatikko arvioi väärin eli lyhytnäköisesti lähellä ja kaukana olevien nautintojen/tuskien suuruudet. Akrasiaa voidaan parantaa oikealla eli elenktisellä, totuuteen opastavalla keskustelulla ja rankaisutoimilla, joiden ensi sijainen tarkoitus on terapeuttinen ja toissijainen varoitttavana esimerkkinä toimiminen. Platonin kypsän kauden dialogeissa moraaliongelmia pyritään ratkomaan yhteiskunnallisilla järjestelyillä ja paideialla. Kun Sokrateelle moraalikysymykset ovat yksilökohtaisia, kypsän kauden Platonille ne ovat yhteisöllisesti ratkaistavia kysymyksiä . Aristoteles ottaa kriittisesti kantaa Sokrateen näkemykseen hylkäämättä sitä kuitenkaan täysin. Hänenkin mukaan tieto on välttämätön hyveeseen, mutta ei ilman muuta riittävä ehto. Akraatikko saattaa erinäisistä syistä toisinaan toimia vastoin parempaa tietoaan. Stageiralainen empiirikko suhtautuu pessimistisemmin kuin Sokrates heikkoluonteisen parantamismahdollisuuksiin. Aristoteles painottaa geeniperimää, ympäristöolosuhteista tottumuksen merkitystä

Tiedon arkeologia, Michel Foucault, Tampere (2005)

Organisaation muisti. Tieto työn tukena, toim. Jyrki Kasvi ja Matti Vartiainen, 2000 (Helsinki)