Search

Dramatic improvements in the weather resistance of plastic materials can be made by the incorporation of u.v.-absorbing stabilizers. The degree of weather resistance obtainable is to a large extent dependent upon the judicious selection of the stabilizer system. Factors, such as absorption in the u.v. region, inherent stability of the additive, and compatibility of the additive and polymer, which influence the selection of a stabilizer system are discussed. Some of the mechanisms by which the additives effectively screen the polymer from damaging radiation are suggested.

Cr content was varied in fabricating samples of CoCr-Permalloy films to investigate magnetic characteristics on the surface and inside the films under two sets of fixed environmental conditions to assess weather resistance. The interior of the films were found to be stable with no change in magnetic properties. On the surface, changes in H cs value and in the composition were found. Though samples containing more than 20 at% Cr showed excellent stability.

The powder coatings based on carboxyl‐group‐containing polyesters and TGIC, notable for their outstanding resistance against atmospheric conditions, generally show less favourable flow properties than PUR or even epoxy and hybrid powder coatings. There is therefore an urgent need for polyester resins which in association with TGIC combine the outstanding weather resistance of this binding‐agent system with excellent flow properties.

Experiments were conducted on porcelain enamels using the accelerated weather test developed at the National Bureau of Standards. A comparison of results indicates this test to be a promising solution to the problem of the rapid determination of the weather resistance of porcelain enamel.

The paper describes the development of ENVELON Polymeric Vinyl Membrane specifically for gas sealing bulk storages used for wheat storage and describes in practical terms the qualities required for sealing coats and the way in which they should be applied. Envelon was introduced to Australia in 1940 and was used extensively for mothballing of naval and army equipment after the Second World War. It was later used for sealing fruit storage cold rooms and investigations into its use for sealing grain stores was begun in 1977. It is now used extensively, on both very large and relatively small farm stores. When using sealants it is important to select the most appropriate sealant system for each particular application and to prepare precise specifications for both the use and application of the coating and membrane system. Flexibility, strength, ability to bridge gaps, ease of application, weather resistance and impermeability are considered to be essential features of successful sealants. Guidance is given on applying sealant coats, with particular reference to Envelon, in particular the importance is stressed of not applying sealants under ambient conditions when condensation on the substrate is likely to occur. Technical details of Envelon are given in the appendices, as are duties of inspectors during the application of sealant coatings and a glossary of terms used in describing coatings and corrosion.

In the restoration of old stone buildings the materials used should show a strong resistanoe to weathering factors as well as being easily replaceable and compatible with the original materials. Useful information on ancient lime burning and slaking methods and on the mixing and use of old mortars has been found in historical literature. The influence of these widely differing methods on the properties of mortar cannot, however, be clearly ascertained frnm the literature. Modern literature, on the other hand, specifically discusses the workability and hardening of lime mortars in addition to different overall properties and durability. Using this information an attempt has been made to explain the reasons for the durability or deterioration of old mortars and the type of requirements which modern mortars should fulfil in the restoration of historical buildings. In this case the main concern is the resistance of the mortar to frost and sulphur dioxide (durability) and its moisture properties. Fifteen buildings are examined for failures in order to get a general idea of the condition of mortars in Finnish historical stone buildings. The majority of failures observed have been caused by the effects of frost and moisture. The physical properties of approximately sixty old Finnish mortars taken from these buildings are studied and their composition analysed. Approximately one hundred laboratory-made mortars are also examined. This research gives a substantial amount of new information an the properties of mortars, which can be applied to the production of modern mortars. The mortars tested on-site on the masonry walls of Suomenlinna and Merikasarmi have been selected from the most promising laboratory-made mortars. These include two lime fly ash mortars, one lime mortar and one lime cement mortar, all with air-entraining agents. During the course of the project, new methods were developed for the analysis of mortars. A large amount of information pertaining both to old and new mortars has been obtained by microscopic techniques and deals with binders, aggregates, cracks and bond strength. Appendix 1 describes the influence of salt on the deterioration of bricks and mortars, and deals with methods of prevention.

Tutkimuksessa selvitettiin puujulkisivujen ja puuikkunoiden kestävyyden kannalta merkittäviä säärasituksia sekä niiden vaikutusta ikkunapuitteiden kosteuksiin ja lämpötiloihin. Tarkasteltavat säätekijät olivat sade, erityisesti julkisivuun osuva viistosade, ilman suhteellinen kosteus, lämpötila ja auringon säteily. Tiedot perustuvat ilmatieteen laitoksen tilastoihin sekä VTT:n koetaloissa tehtyihin mittauksiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös puulajin ja pintakäsittelyn vaikutusta ikkunanpuitteiden kosteuksiin ja lämpötiloihin. Vuotuisen auringonsäteilyn määrä oli eteläsivulla kolminkertainen pohjoissivuun verrattuna. Viistosateen määrä eteläjulkisivulla oli yli kaksinkertainen itä- ja länsisivuihin ja kymmenkertainen pohjoissivuun verrattuna. Koeikkunat sijaitsivat etelänpuoleisilla julkisivuilla. Ikkunoiden kosteudet kohosivat suurimmiksi nurkkaliitosten läheisyydessä, mutta olivat suurimmillaankin vain n. 17 %. Ikkunanpuitteisiin kerääntyi kosteutta keskitalvella, jolloin auringon säteilyn kuivattava vaikutus on vähäinen. Maalatut ikkunanpuitteet eivät olleet niin kosteita kuin kuullotetut. Kuusen ja männyn väliset erot olivat vähäiset. Ilman kosteuden ja ikkunanpuitteiden lämpötilojen lyhytaikaiset vaihtelut olivat hyvin suuria ja aiheuttivat ilmeisesti puuhun suuria jännityksiä.

In the restoration of old stone buildings the materials used should show a strong resistanoe to weathering factors as well as being easily replaceable and compatible with the original materials. Useful information on ancient lime burning and slaking methods and on the mixing and use of old mortars has been found in historical literature. The influence of these widely differing methods on the properties of mortar cannot, however, be clearly ascertained frnm the literature. Modern literature, on the other hand, specifically discusses the workability and hardening of lime mortars in addition to different overall properties and durability. Using this information an attempt has been made to explain the reasons for the durability or deterioration of old mortars and the type of requirements which modern mortars should fulfil in the restoration of historical buildings. In this case the main concern is the resistance of the mortar to frost and sulphur dioxide (durability) and its moisture properties. Fifteen buildings are examined for failures in order to get a general idea of the condition of mortars in Finnish historical stone buildings. The majority of failures observed have been caused by the effects of frost and moisture. The physical properties of approximately sixty old Finnish mortars taken from these buildings are studied and their composition analysed. Approximately one hundred laboratory-made mortars are also examined. This research gives a substantial amount of new information an the properties of mortars, which can be applied to the production of modern mortars. The mortars tested on-site on the masonry walls of Suomenlinna and Merikasarmi have been selected from the most promising laboratory-made mortars. These include two lime fly ash mortars, one lime mortar and one lime cement mortar, all with air-entraining agents. During the course of the project, new methods were developed for the analysis of mortars. A large amount of information pertaining both to old and new mortars has been obtained by microscopic techniques and deals with binders, aggregates, cracks and bond strength. Appendix 1 describes the influence of salt on the deterioration of bricks and mortars, and deals with methods of prevention.

A new type of fluoropolymer has been developed in Japan recently. One of advantages of the polymer is high weather resistance due to physical and chemical stability of the polymer. At present, about 10 coating material makers have provided the coating material products formulated by use of this polymer.

Tutkimuksessa selviteltiin puun elektrostaattista pintakäsittelyä liuos- ja jauhemaalilla. Elektrostaattisessa menetelmässä sopivin puun kosteustaso on 8 - 10 %. Tätä kuivemman puun johtavuutta on parannettava joko kostuttamalla pintaa vedellä tai nostamalla työskentelytilan kosteutta. Ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla yli 50 %. Elektrostaattisessa pohjalakkauksessa hyötysuhde oli 27 - 38 % (puun kosteus 8 %). Pintaleikkauksessa hyötysuhde oli jonkin verran alhaisempi. Tuolien lakkauksessa oli hyötysuhde yli 30 %. Perinteisessä matalapaineruiskutuksessa se on 15 - 20 %. Elektrostaattisessa maalauksessa oli hyötysuhde parhaimmillaan 30 - 40 %. Ongelmallisia kohteita tekniikassa olivat kulmat ja syvennykset. Jauhemaalitekniikassa oli varteenotettava kokonaisratkaisu polyesteripulverilla maalattu ja maalauspohjapaperilla pinnoitettu vaneri. Tuotteen säänkestävyys oli hyvä, vaikkakaan se ei yltänyt epoksipohjustelun ja polyuretaanilla maalatun vanerin tasolle. Spaklatun lastulevyn jauhemaalaukseen soveltui epoksi-polyesteripulveri. Sen ominaisuudet olivat lähellä vertailutuotteen tasoa (urelaani-alkydimaali). Suurin este laajemmalle käytölle oli esteettinen. Tuotteen pinnassa oli kovettumistavasta (IR-kuumennus) johtuvia neulanpistoreikiä ja kraatereita.

Tutkimuksessa selviteltiin puun elektrostaattista pintakäsittelyä liuos- ja jauhemaalilla. Elektrostaattisessa menetelmässä sopivin puun kosteustaso on 8 - 10 %. Tätä kuivemman puun johtavuutta on parannettava joko kostuttamalla pintaa vedellä tai nostamalla työskentelytilan kosteutta. Ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla yli 50 %. Elektrostaattisessa pohjalakkauksessa hyötysuhde oli 27 - 38 % (puun kosteus 8 %). Pintaleikkauksessa hyötysuhde oli jonkin verran alhaisempi. Tuolien lakkauksessa oli hyötysuhde yli 30 %. Perinteisessä matalapaineruiskutuksessa se on 15 - 20 %. Elektrostaattisessa maalauksessa oli hyötysuhde parhaimmillaan 30 - 40 %. Ongelmallisia kohteita tekniikassa olivat kulmat ja syvennykset. Jauhemaalitekniikassa oli varteenotettava kokonaisratkaisu polyesteripulverilla maalattu ja maalauspohjapaperilla pinnoitettu vaneri. Tuotteen säänkestävyys oli hyvä, vaikkakaan se ei yltänyt epoksipohjustelun ja polyuretaanilla maalatun vanerin tasolle. Spaklatun lastulevyn jauhemaalaukseen soveltui epoksi-polyesteripulveri. Sen ominaisuudet olivat lähellä vertailutuotteen tasoa (urelaani-alkydimaali). Suurin este laajemmalle käytölle oli esteettinen. Tuotteen pinnassa oli kovettumistavasta (IR-kuumennus) johtuvia neulanpistoreikiä ja kraatereita.

Tutkimuksessa selvitettiin puujulkisivujen ja puuikkunoiden kestävyyden kannalta merkittäviä säärasituksia sekä niiden vaikutusta ikkunapuitteiden kosteuksiin ja lämpötiloihin. Tarkasteltavat säätekijät olivat sade, erityisesti julkisivuun osuva viistosade, ilman suhteellinen kosteus, lämpötila ja auringon säteily. Tiedot perustuvat ilmatieteen laitoksen tilastoihin sekä VTT:n koetaloissa tehtyihin mittauksiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös puulajin ja pintakäsittelyn vaikutusta ikkunanpuitteiden kosteuksiin ja lämpötiloihin. Vuotuisen auringonsäteilyn määrä oli eteläsivulla kolminkertainen pohjoissivuun verrattuna. Viistosateen määrä eteläjulkisivulla oli yli kaksinkertainen itä- ja länsisivuihin ja kymmenkertainen pohjoissivuun verrattuna. Koeikkunat sijaitsivat etelänpuoleisilla julkisivuilla. Ikkunoiden kosteudet kohosivat suurimmiksi nurkkaliitosten läheisyydessä, mutta olivat suurimmillaankin vain n. 17 %. Ikkunanpuitteisiin kerääntyi kosteutta keskitalvella, jolloin auringon säteilyn kuivattava vaikutus on vähäinen. Maalatut ikkunanpuitteet eivät olleet niin kosteita kuin kuullotetut. Kuusen ja männyn väliset erot olivat vähäiset. Ilman kosteuden ja ikkunanpuitteiden lämpötilojen lyhytaikaiset vaihtelut olivat hyvin suuria ja aiheuttivat ilmeisesti puuhun suuria jännityksiä.

Based on the characterization of 12 clay and 5 fly ash samples, samples were selected for the following laboratory scale experiments: preparation of raw mixes, determination of the correlation between water content and plasticity, rate-controlled sintering in a laser-dilatometer, DTA-TGA-analyses, preparation, firing and testing of bars. Laboratory experiments have shown that it is necessary to bind the soluble sulphates as barium sulphate under acidic conditions and bind the free lime as phosphate when wet production methods are to be used. A full scale experiment has been carried out, resulting in the production of 16,000 red bricks containing 33% fly ash by volume in the raw mix. These fly ash bricks look satisfactory and have 10% higher strength and 2% less density than the corresponding bricks without fly ash. The water extractable matter in the two kinds of bricks were compared. The bricks were used for constructing a wall with the purpose of investigating their weather resistance.

Sade, kosteus, auringonvalo, lämpötila, tuuli, sienet ja ilman epäpuhtaudet muuttavat pinnoitettua ja pinnoittamatonta puuta. Säätekijöillä on lisäksi synergistisiä vaikutuksia muutoksiin. Auringonvalo vaikuttaa maalin ominaisuuksiin esim. haurastuttaen maalia, jolloin maalikalvo ei myötäile puualustan kosteudesta johtuvia liikkeitä. Auringon säteilyn aiheuttamien muutosten laatu ja määrä riippuvat maalityypistä. Öljy- ja alkydipohjaiset maalit ovat ilmakuivuvia ja ne kovettuvat ja haurastuvat itsestään. Auringonvalo nopeuttaa tätä reaktiota. Näiden maalien taipumus liituuntua on osoitus sideaineen hajoamisesta. Akrylaatti- ja metakrylaattiperustaiset pinnoitteet kestävät hyvin auringonvaloa. Uretaanit, varsinkin aromaattisia ryhmiä sisältävät, menettävät joustavuuttaan valon vaikutuksesta. Tietyt pigmentit voivat katalysoida sideaineessa ristiinliittymis- ja pilkkoutumisreaktioita. UV-valo hajottaa vain puun pintaa, koska ultraviolettivalo voi tunkeutua 80 um:n syvyyteen. Valosta aiheutuva puun värjäytyminen on nopeaa. Hapettumis- sekä pilkkoutumisreaktiot karheuttavat pintaa, mutta puun eroosio on kuitenkin hidasta. Puun aineosista ligniini on herkin UV-valolle. Ligniini on puun soluja sitova mm. välilamelleissa esiintyvä aine. Valon vaikutuksesta ligniini hajoaa ja solut eriytyvät toisistaan. Myös selluloosassa tapahtuu värjäytymistä ja pilkkoutumista. Maalausalustan vanhentuminen ennen pinnoitusta huonontaa maalauksen kestoikää. Suomessa käytetään ulkoverhouksessa sahattua lautaa, jossa vanhenemisen aiheuttavat haitat eivät ole niin suuret kuin höylätyssä laudassa. Maalin adheesio eli kiinnittyminen vanhaan alustaan riippuu nm. sideaineesta. Vähäinen puupinnan hapettuminen todennäköisesti vain parantaa eräiden maalien ahdeesiota. Pinnan hajoamisen jälkeen pinnoituksen kestoikä huononee. Voidaan myös olettaa, että alustaansa tunkeutuvat maalit pysyvät paremmin tällaisessa hajonneessa pinnassa kuin pelkän kalvon muodostavat maalit. Peittävillä maaleilla voidaan parhaiten suojata puu valon hajottavaa vaikutusta vastaan. Maalin pigmentit absorboivat tehokkaasti valoa, toten niissä ei tarvitse käyttää erityisiä UV-suoja-aineita. Kirkkaita ja kuultavia pinnoitteita käytettaessä puupinnan hajoaminen etenee kuullotteen alla. Koska kuullotteet lisäksi eroosion vaikutuksesta kuluvat pois, on niiden suoja auringonvaloa vastaan kyseenalainen. Pinnoitteissa voidaan käyttää erityyppisiä UV-suoja-aineita, joiden teho ei kuitenkaan ole aina toivottu. Puualustaa voidaan suojata orgaanisilla tai epäorgaanisilla aineilla tai modifioimalla puun pinta. Tehokkaiksi suoja-aineiksi on havaittu kromi- ja ferrikloridiyhdisteet, joita ei ole kuitenkaan hyödynnetty kaupallisesti. Kromiyhdisteiden haittapuolia ovat niiden puuta värjäävä ominaisuus sekä myrkyllisyys.

Maalien kestävyyttä mänty- ja kuusialustalla testattiin erilaisilla laboratorio- ja kenttäkokeilla. Kokeissa oli mukana viisi maalityyppiä. Maalipinnoista arvosteltiin testien jälkeen visuaalisesti halkeilu, hilseily, kupliminen sekä sienten esiintyminen. Kaikissa testeissä yleisin vauriotyyppi oli halkeilu, joka muutamaa poikkeusta lukuunottamatta johtui puun elämisestä. Hilseilyä esiintyi ulkotesteissä ja niissä laboratoriotesteissä, joissa oli säteilylähteenä ksenonlamppu. Maalien kupliminen ja sienten esiintyminen oli vähäistä. Kosteutta helposti läpäisevän maalin halkeilun esille saamiseksi riitti hyvin vesiliotus-kuivaustesti, mutta kosteutta huonosti läpäisevien maalien halkeilun aiheuttamiseen tarvittiin rankempia laboratoriotestejä tai ulkotestit, joista tehokkain oli testi 45 ° kulmassa. Kappaleiden koolla ei ollut tuloksiin sanottavaa vaikutusta. Eri testimenetelmien keskinäinen vertailu osoitti, että eri maalityyppien säänkestävyydestä saadut tulokset voivat olla riippuvaisia koemenetelmästä ja käytetystä ajasta. 6 viikon sääkaappitesti vastasi suunnilleen 93 viikon ulkotestejä. Puualustan laatu vaikutti maalien kestävyyteen. Hilseilyä ja kuplimista esiintyi merkitsevästi enemmän mäntypinnalla kuin kuusipinnalla. Halkeilu ei riippunut puulajista. Puun pinnan karheus vaikutti hilseilytyyppiin.

Epoxy resins combined with a hardener or curing agent have been successfully developed as adhesives to the stage where they are used for bonding concrete, passing exacting tests not only in mechanical stress but also in weather resistance and endurance.

From Introduction: "The present report describes the condition of all of the porcelain enamels after exposure for 3 yr."

Johann Heinrich von Thunen-Institute, Federal Research Institute for Rural Areas, Forestry and Fisheries began publishing the Informationen aus der Fischereiforschung – Information on Fishery research in 2010

Johann Heinrich von Thunen-Institute, Federal Research Institute for Rural Areas, Forestry and Fisheries began publishing the Informationen aus der Fischereiforschung – Information on Fishery research in 2010

Materials in current use for structural applications are by no means perfect, but something like perfection is expected when it is proposed to replace them by plastics. Most plastics fall short in respect of weather resistance, but this detailed survey reveals promising materials or combinations of materials and methods of processing in the structural field.

Hygrothermal performance of a new light-gauge steel framed building envelope system has been analyzed using 3-D thermal simulations, 2-D combined heat, air and moisture transfer simulations, laboratory testing in a calibrated and guarded hot box (ISO 8990), weather resistance tests for full-sized structures, corrosion tests and field measurements at experimental buildings in Ylöjärvi, Central Finland. The results show that a modern steel wall structure based on perforated steel profiles performs satisfactorily in the cold climate of Finland. The perforations reduce heat loss along the web of the profile significantly. The field measurements show that no condensation has occurred in the frame system. Temperature measurements and infrared surveys in demonstration buildings show that surface temperatures are sufficiently high to prevent surface condensation or even increased humidity on the surface. According to the calculations, there are no severe corrosion risks in the steel frames in the Finnish climate. The climate, however, has an important effect on the performance, and the structures should be designed with regard to climatic conditions.

Die rostfordernden „Lokalstrome” konnen sowohl durch anodische Metall-uberzuge als auch durch elektrochemische Masnahmen unterbunden werden. — Zn- und Al-uberzuge sind den RoSt-Vorschriften zufolge nur bedingungsweise zugelassen, denn durch Regel-Anstriche in geeigneten Bindemitteln wird oftmals eine gleich gute, wenn nicht bessere Schutzwirkung erzielt. — Die elektrochemische Einwirkung der Bleimenge auf den metallischen Untergrund fuhrt zur Bildung isolierender und daher rosthemmender Deckschichten. — Die Wetterbestandigkeit der Bleiweis-Anstriche ist lediglich auf die Bildung von „Bleiseifen” in fettsaurehaltigen Bindemitteln, nicht aber auf irgendwelche elektrochemischen Vorgange zuruckzufuhren. — Die Wirkung der Zn- und Mg-Anoden wird durch zusatzliche Anstriche verstarkt. Cathodic or electrochemical rust protection? The rust-promoting local electric currents can be prevented both by means of anodic metal coatings and by electrochemical techniques Zn and Al coatings are, according to the RoST rules, premissable only conditionally, for an equal, if not better, protective effect is often obtained by means of regular painting with suitable media. The electrochemical effect of lead on the metallic base leads to the formation of insulating, and therefore rustpreventing, layers of coating. The weather resistance of white-lead-based paints is due only to the formation of, lead soaps in fatty acid containing media, and not to any electrochemical processes. The effect of Zn and Mg anodes is reinforced by additional paint coatings.

Desized, scoured, and bleached sateen and printcloth were applied by pad, dry, and cure in laboratory and pilot-plant. Fabrics were treated with THP-amide. Tests were made of breaking strength, flame resistance, and durability to launder ing. Rot and weather resistance were made of both oxidized and unoxidized fabrics.

Research involving roadway surfaces has generally been directed toward weather resistance, durability, economy, use of local materials, skid resistance, and visibility. Tire noise has been added to this growing list Roadway surface generates vehicle noise in two ways. Magna roughness causes the unsprung weight of the vehicle—the wheels and axles—to vibrate. In severe cases it can cause the sprung weight to vibrate too, but such a surface is generally unsatisfactory and needs repair. Macro roughness on surface texture ranges from slick smooth to the pebbly surface caused by 34‐in. aggregate, This report illustrates the influence macro roughness has on skid resistance and tire noise. It describes a test in which all noise generated by two‐way traffic is measured as it travels over an I‐11, high‐density surface, a widely used standard surface in Illinois, and a promising new open‐graded plant mix wearing course. Spectra of L levels from both surfaces were determined for three 30‐minute tests. The part played...

A study of the weather resistance of porcelain enameled architectural panels was begun at the National Bureau of Standards in 1939. The study involved 864 one-foot-square panels and an equal number of 4- by 6-in. laboratory specimens. A previous report (1942) gave the results after one year of exposure. The present paper describes the condition of the panels after seven years of weathering in Washington, D. C., St. Louis, Mo., Lakeland, Fla., and Atlantic City, N. J. The results of the seven-year inspection showed good correlation between the acid resistance of enamels and their resistance to weathering. When initial coverage was complete and no mechanical damage had occurred, protection of the metal by the enamel for all specimens was unimpaired after seven years. Colored enamels faded only on panels having poor acid resistance.