Search

ZurUnterstützung der russischen Herkunftssprache gibt es in Finnland zweisprachigeKindergärten und Schulen, Unterricht in der Familiensprache (finanziert durchGemeinden), Zirkel, Reisen nach Russland u.a.m. Dennoch haben zweisprachig russisch-finnischeStudierende Probleme im Vokabular, in der Kommunikationspragmatik und in derAkzeptanz eines unterschiedlichen Wertesystems. Im vorliegenden Beitrag werdendie Russischreiseeindrücke von bilingualen russisch-finnischen Studierenden vonihrem universitären Studienpraktikum analysiert. Darüber hinaus werdenUnterrichtsmethoden für die bilingualen StudentInnen zum Ausbau ihrerrussischen Sprache an der Universität Helsinki und an der StaatlichenUniversität Twer vorgestellt und Perspektiven des Lernens in derrussischsprachigen Umgebung diskutiert., Zeitschrift für Interkulturellen Fremdsprachenunterricht

Un idéal solidement ancré dans la formation des traducteurs-interprètes est celui de « traduire sans ajouts ni modifications ». Or dès l’instant que l’on aborde des textes multimodaux, on se trouve confronté au problème que pose l’image, son sens, sa lecture, son interprétation. L’objectif de cet article est d’esquisser une méthode d’analyse de l’image qui permette de sensibiliser les étudiants en traduction multimodale à l’existence d’un seuil interprétatif entre le sens global que peut véhiculer l’image en tant que telle, d’une part, et les interprétations plus personnelles que cette dernière peut éveiller chez son récepteur (et donc le traducteur) d’autre part. Le principe, fondé sur la théorie de la pertinence, est que les indices visuels et compositionnels de l’image, leur saillance relative et leur convergence sémantique éventuelle, combinés aux facteurs contextuels de la production initiale du document, constitueraient les données sémiotiques fondamentales à prendre en compte dans le processus de traduction. En revanche, toute projection de sens externe à l’image et émanant du traducteur-interprète lui-même serait à traiter avec plus de circonspection, puisqu’elle reviendrait à recontextualiser le message visuel original, à le colorer d’un sémantisme particulier, et donc à le modifier par un ajout de significations.

Dans cet article, nous etudions les traces linguistiques et discursives de l’homophobie dans un corpus de commentaires postes sur YouTube sous la video d’une emission de temoignages. A l’aide d’analyses argumentatives et syntaxiques, nous essayons de preciser quelles formes linguistiques peut revetir la haine homophobe sur ce type de support technologique. Nous discutons ensuite la notion de discours de haine et la performativite du discours de haine.

This article analyzes the narrative complexity of women’s online testimonies of verbal street harassment. We examined the relations between reported and reporting speech and the degree of subjectivity in 74 posts extracted from the PAYE TA SHNEK website. Each post was considered to form a mini-narrative falling into one of the following categories: minimal, elementary, and complex narrative. While offensive speech is recontextualized and subverted in all these categories, hey also reflect an evolution of these online testimonies as a genre whose goal is to emancipate the women who post and read the testimonies. Thus, posts consisting of a simple quotation and erasing the enunciator disappear gradually in favor of posts emphasizing the subjectivity of the narrator-enunciator and the co-presence of the narrating “I” and the experiencing “I."

Bokrecension. Recenserat verk: La formation grammaticale du traducteur / Berré, M., Costa, B., Kefer, A., Letawe, C. Reuter, H. & Vanderbauwhede, G. (dir.). - Presses Universitaires du Septentrion, 2020. ISBN 978-2-7574-2951-8 Non

Non

L’article se propose d’étudier le lien entre empathie et changement de point de vue à travers le changement de sujet grammatical en traduction littéraire finnois-français-finnois. L’analyse se concentre sur trois exemples de représentation écrite du discours direct où le sujet change entre le texte source et son texte cible. La première partie de cet article définit les notions de point de vue et d’empathie en se basant sur la littérature existante dans trois domaines distincts : la traductologie, la narratologie et la linguistique. Elle montre en outre pourquoi le sujet grammatical représente un objet d’étude privilégié pour mettre au jour le changement de point de vue. L’analyse du changement de sujet en traduction faite en deuxième partie de l’article s’appuie sur ces trois approches. La troisième partie fait le lien entre le changement de point de vue observé dans les exemples analysés et la notion d’empathisation. L’analyse de ce lien montre la complexité des rapports entre point de vue et empathie lorsque l’objet d’étude est la traduction de textes littéraires.

Non

This article focuses on open class repair initiators in an asylum screening interview (duration 2:22:15) in Finland, telephone-interpreted between Finnish, language spoken by the officer, and French, language used by the asylum seeker. An open class repair initiator indicates that the entire turn is regarded as problematic and/or that the nature of the problem or the problematic element are not clear. This type of repair initiator indicates that the listener has not heard the turn, has not understood it, or wants to give the impression of not having heard or understood it. Studying this type of repair initiators allows emitting hypotheses concerning the causes of problems of understanding and misunderstandings occurring in telephone-interpreted institutional interaction and to describe the strategies of resolution of these problematic situations. Methodologically, this study falls within the framework of Conversation Analysis, combined with insights form Interpreting Studies and Critical Sociolinguistics.

Kyseessä on aiemmin saksan kielellä julkaistun artikkelin käännös, jonka on tehnyt Tímea Cziráki. Non

This dissertation deals with the terminology of the Euro currency. Its aims are to determine the characteristics of the designations in a certain LSP and to discover whether the recommendations and rules that have been given to the formation of designations and 'ideal' designations have any influence on the usage of the designations. The characteristics analysed include length of the designation, part of speech, form, formation method, constancy, monosemy, suitability to a concept system and degree of specialty. The study analyses the actual usage of the designations in texts and the implementation of the designations. The study is an adaptation of a terminometric survey and uses concept analysis and quantitative analysis as its basic methods. The frequency of each characteristic is measured in terms of statistics. It is assumed that the 'ideality' of a designation influences its usage, for example that if a designation is short, it is used more than its longer rivals (synonyms). The results are analysed in a corpus consisting of a compilation of different texts concerning the Euro. The corpus is divided according to three features: year (1998-2003), genre (judicial texts, annual reports and brochures) and language (Finnish and German). Each analysis is performed according to each of these features and compared with the others. The results indicate that some of the characteristics of the designations indeed seem to have an influence on the usage of the designations. For example, monosemy and suitability to the concept system often lead to the implementation of the designation having the ideal or certain value in these characteristics in the analysed Finnish material. In German material, an 'ideal' value in the characteristics leads to the implementation of the designations more often than in Finnish. The contrastive study indicates that, for example, suitability to a concept system leads to implementation of a designation in judicial texts more often than in other genres. The recommendations given to an 'ideal' designation are thus often acceptable, but they cannot be generalized for all languages in the same extent. Väitöskirjani aiheena on eurorahan terminologia. Erikoisalojen nimityksille esitetään usein erilaisia ominaisuuksia, joita niillä pitäisi olla. Niiden pitäisi olla esimerkiksi lyhyitä, kuvata nimityksen asemaa suhteessa muihin saman alan nimityksiin ja olla yksimerkityksisiä. Käytännössä nimitykset ovat kuitenkin usein hyvinkin pitkiä ja niillä voi olla useita eri merkityksiä ja yhtä käsitettä voi nimetä monta eri nimitystä. Tutkimuksessani tarkastelen näitä ominaisuuksia ja niiden vaikutusta nimitysten käytön yleisyyteen suomessa ja saksassa. Sekä saksan- että suomenkielisessä euroterminologiassa nimitykset ovat useimmiten yhdyssanoja ja substantiiveja. Näitä voitaisiin siis sanoa kielirajat ylittäviksi erikoiskielen nimitysten ominaisuuksiksi. Suomenkielisissä teksteissä nimitykset kuvaavat useammin nimityksen suhdetta muihin nimityksiin ja niillä on harvemmin muita merkityksiä. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että eurorahaan liittyvien tekstien suomalaiset kirjoittajat (kääntäjät) tuntevat nimityksille asetettuja vaatimuksia tarkemmin. Nimitysten käytössä voi myös havaita merkkejä eräänlaisesta kansallisuustunteesta, sillä erityisesti saksankielisissä euroteksteissä ei juurikaan käytetä vieraskielisiä nimityksiä, jos tarjolla on omankielinen vaihtoehto. Nimitysten käytössä vaikuttaisi olevan eroja myös eri tekstilajien välillä. Euro-esitteissä käytetään esimerkiksi lyhyempiä nimityksiä kuin lakiteksteissä tai vuosikertomuksissa. Tämä on ymmärrettävää, koska hyvin pitkät nimitykset voivat olla erittäin vaikeaselkoisia ja sopivat huonosti arkikieleen. Esitteiden tarkoituksena on kuitenkin tuoda euroraha tutuksi koko euroalueen kansalaisille. Helposti selitettävä tulos tutkimuksessa on myös se, että lakiteksteissä käytetään eniten yksimerkityksisiä nimityksiä. Tämä johtunee siitä, että lakiteksteissä pyritään aukottomuuteen ja yksiselitteisyyteen. Kaiken kaikkiaan voidaan siis todeta, että joillakin ominaisuuksilla tosiaan on vaikutusta siihen, miten ja missä yhteydessä erikoiskielisiä nimityksiä käytetään.

This dissertation contributes to the fields of theoretical translation studies, semiotic translation theory, and the semiotics of translation. The aim of this work is to explore the alternative and potential which the semiotic approaches to translation entail from the viewpoint of contemporary translation studies. The overall objective is thus to show that a general semiotic translation theory, and in particular, a Peircean translation theory, are possible and indispensable. Furthermore, this study contributes to the semiotranslational approach and to its theory-building by developing the concept of abductive translation (studies). The specific theoretical frame of reference adopted in this study is provided by the semiotranslation introduced by Dinda L. Gorlée. This approach is primarily based on the semeiotic of Charles Sanders Peirce (1839 1914), and aims at a fusion of semiotics and translation studies. A more general framework is provided by the threefold background and material: the published and unpublished writings of Peirce, Peirce scholarship and Peircean-semiotic publications, as well as the translation-theoretical literature. Part One of this study concentrates on the justification, existence, and nature of the semiotic approaches to translation. This part provides a historical survey, a status report, and a discussion of this area of research, by employing the findings in a boundary-clearing that is multilayered both conceptually and terminologically. Part Two deals with Peircean semiotranslation. Here Gorlée s semiotranslational research is examined by focusing on the starting points, features, and development of semiotranslation. Attention is also paid to the state-of-the-art of semiotranslation theory and to the possibilities for future elaborations. Part Three focuses on the semiotranslational claim that translation is an abductive activity. The concept of abductive translation is based on abduction, one of Peirce s three modes of reasoning; at the same time Firstness, the category of abduction, becomes foregrounded. So abductive translation as a form of possibilistic translation receives here an extensive theoretical discussion by citing examples in which abduction manifests itself as (scientific) reasoning and as everyday contemplation. During this treatise, translation is first equated with sign action, then with interpretation and finally with reasoning. All these approaches appear to embody different facets of the same phenomenon Peirce s ubiquitous semiosis, and they all suggest that translation is inherently an intersemiotic activity in which a sign is inferred from another sign. Translation is therefore semiosis, semiosis is translation and interpretation, interpretation is reasoning, and so on ad infinitum all being manifestations of the art of marshalling signs. The three parts of this study are linked by the overall goal of abductive translation studies: investigation into abductive translation develops the theory of semiotranslation, and this enrichment of semiotranslation in turn constructs a semiotic paradigm within translation studies. Käännöstutkimus on melko nuori tieteenala, mutta siihen on jo ehtinyt syntyä erilaisia suuntauksia, joissa kääntämistä tarkastellaan esim. kielellisten muutosten, käännösprosessin, kulttuurien erilaisuuden tai kulttuurisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta. Pääsuuntausten joukkoon ei yllättävää kyllä ole noussut selkeästi semioottisia, siis merkkeihin ja merkityksenantoon sekä merkkitoimintaan ja merkkitulkintaan nojaavia näkökulmia hyödyntävää suuntausta. Tämä tilanne on tarjonnut lähtökohdan teoreettiselle väitöskirjatyölle, joka sijoittuu tähän vain vähän kiinnostusta ja näkyvyyttä saaneeseen semioottisen käännöstutkimuksen ja kääntämisen semiotiikan alaan ja joka pyrkii osaltaan tehostamaan niiden kehitystä ja vaikuttamaan alan suuntautumiseen. Tutkimuksessa huomion kohteena on ensinnäkin se, millaisen vaihtoehdon ja potentiaalin semioottinen tarkastelutapa voisi tarjota nykykäännöstutkimuksessa. Tarkasteltavana on tällöin tämän lähestymistavan oikeutus, olemassaolo ja luonne, tuloksena puolestaan on monitasoisen käsitteellisen ja terminologisen rajankäynnin lisäksi katsaus tämän tutkimussuunnan historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Vaikka väitöskirjassa ensin selvitelläänkin yleisen semioottisen käännösteorian mahdollisuutta ja tarpeellisuutta, päähuomio kohdistuu ennen kaikkea siihen, miten amerikkalaisen filosofin ja semiootikon Charles Sanders Peircen (1839 1914) merkkiteoria, semeiotiikka, sopii käännösteoreettiseksi lähtökohdaksi. Kohteeksi nousee tällöin erityisesti hollantilaisen semiootikon ja käännöstutkijan Dinda L. Gorléen kehittelemä, pääosin Peircen näkemyksiin perustuva semiokääntäminen ja sen nykytila ja tavoitteeksi sitten puolestaan tämän semiokäännösteorian edelleenkehittäminen. Tässä keskeiseksi tutkimuskohteeksi tulee semiokääntämisen perusväittämä kääntämisen abduktiivisuus, mikä johtaa työssä abduktiivisen kääntämisen ja abduktiivisen käännöstutkimuksen käsitteiden kehittelyyn. Tämä kääntämisen idea pohjautuu abduktioon, jota Peirce piti induktion ja deduktion ohella yhtenä kolmesta päättelyn tavasta. Abduktiivisen kääntämisen käsitettä pohditaan väitöskirjassa laajasti ja teoreettisesti, mutta myös esimerkkien avulla, joissa abduktio näyttäytyy niin (tieteellisenä) päättelynä kuin arjen kontemplaationakin. Tutkimuksessa kääntäminen rinnastuu ensin merkkitoimintaan, sitten tulkintaan ja lopuksi päättelyyn. Nämä tarkastelutavat ovat oikeastaan saman ilmiön, Peircen kaikkiallisen semioosin, eri puolia. Semioosi on kääntämistä ja kääntäminen semioosia, semioosi taas tulkintaa ja tulkinta päättelyä merkkien käsittelyn taitoa, loputtomiin. Väitöskirjan eri osia sitoo yhteen taustalla kulkeva abduktiivisen käännöstutkimuksen tavoite: miten abduktiivisen kääntämisen kehittelyllä rakennetaan semiokääntämistä ja miten semiokäännösteoriaa näin edistämällä luodaan käännöstutkimukseen puolestaan uutta suuntausta.

The methodology of designing normative terminological products has been described in several guides and international standards. However, this methodology is not always applicable to designing translation-oriented terminological products which differ greatly from normative ones in terms of volume, function, and primary target group. This dissertation has three main goals. The first is to revise and enrich the stock of concepts and terms required in the process of designing an LSP dictionary for translators. The second is to detect, classify, and describe the factors which determine the characteristics of an LSP dictionary for translators and affect the process of its compilation. The third goal is to provide recommendations on different aspects of dictionary design. The study is based on an analysis of dictionaries, dictionary reviews, literature on translation-oriented lexicography, material from several dictionary projects, and the results of questionnaires. Thorough analysis of the concept of a dictionary helped us to compile a list of designable characteristics of a dictionary. These characteristics include target group, function, links to other resources, data carrier, list of lemmata, information about the lemmata, composition of other parts of the dictionary, compression of the data, structure of the data, and access structure. The factors which determine the characteristics of a dictionary have been divided into those derived from the needs of the intended users and those reflecting the restrictions of the real world (e.g. characteristics of the data carrier and organizational factors) and attitudes (e.g. traditions and scientific paradigms). The designer of a dictionary is recommended to take the intended users' needs as the starting point and aim at finding the best compromise between the conflicting factors. When designing an LSP dictionary, much depends on the level of knowledge of the intended users about the domain in question as well as their general linguistic competence, LSP competence, and lexicographic competence. This dissertation discusses the needs of LSP translators and the role of the dictionary in the process of translation of an LSP text. It also emphasizes the importance of planning lexicographic products and activities, and addresses many practical aspects of dictionary design. Sanastoja on laadittu jo tuhansia vuosia, mutta tieteenalana leksikografia on melko nuori. Monet kyseenalaistavat vieläkin sen aseman itsenäisenä tieteenalana. Yhtenä syynä tähän on leksikografian käsitteistön kehittymättömyys. Leksikografiassa ei ole esimerkiksi olemassa tarkkaa määritelmää sanakirjalle. Ilman sitä ei pysty sanomaan, ovatko erilaiset sanastot, tietosanakirjat, termipankit yms. sanakirjoja ja täten leksikografian tutkimuskohteita. Jos sanakirjan käsite on epämääräinen, ei myöskään sanakirjan sisältöä ja rakennetta voi kuvata eikä niin muodoin sanakirjaa voi suunnitella. Väitöskirjallani on kolme päätavoitetta. Ensimmäinen niistä on tarkastella kääntäjille tarkoitetun erikoisalan sanakirjan suunnittelussa tarvittavaa käsitteistöä ja termistöä ja täydentää sitä. Toinen tavoite on löytää ja luokitella ne tekijät, jotka vaikuttavat tällaisen sanakirjan ominaisuuksiin ja laatimisprosessiin. Kolmantena tavoitteena on antaa suosituksia sanakirjan suunnittelusta. Tutkimus perustuu sanakirjojen ja niiden arvostelujen analyysiin, usean sanakirjaprojektin aineistoon sekä kääntäjäkyselyihin. Väitöskirjassa on ensin käsiteanalyysin avulla määritelty sanakirjan käsite ja laadittu lista niistä sanakirjan piirteistä, jotka sanakirjaa suunniteltaessa on otettava huomioon. Sanakirjaan vaikuttavat tekijät on jaettu varsinaisiin leksikografisiin tekijöihin, jotka perustuvat käyttäjien tarpeisiin, ja ulkoisiin tekijöihin, jotka heijastavat ulkomaailman asettamia rajoituksia. Sanakirja vastaa käyttäjien tarpeita parhaiten, jos suunnittelu alkaa varsinaisista leksikografisista tekijöistä. Käytännössä myös ulkoiset tekijät vaikuttavat kuitenkin sanakirjaan erittäin paljon. Sanakirjan laatiminen onkin pitkälti kompromissien etsimistä kilpailevien tekijöiden välillä. Erikoiskielen sanakirjaa suunniteltaessa on tärkeää ottaa huomioon se, miten hyvä erikoisalan tuntemus käyttäjillä on ja miten hyvin he hallitsevat toisaalta yleiskieltä ja toisaalta kyseisen erikoisalan kieltä. Väitöskirjassa käsitellään erikoiskielen kääntäjien tarpeita ja sanakirjan roolia käännösprosessissa. Tutkimuksessa korostetaan suunnitteluvaiheen merkitystä sanakirjojen laatimisessa sekä käsitellään yksityiskohtaisesti monia sanakirjan suunnitteluun liittyviä seikkoja sanakirjan lähteiden valinnasta ja termilistan muodostamisesta aina sanakirjan ulkoasuun ja liitteisiin saakka.

Background Contemporary Finnish, spoken and written, reveals loanwords or foreignisms in the form of hybrids: a mixture of Finnish and foreign syllables (alumiinivalua). Sometimes loanwords are inserted into the Finnish sentence in their raw form just as they are found in the source language (pulp, after sales palvelu). Again, sometimes loanwords are calques, which appear Finnish but are spelled and pronounced in an altogether foreign manner (Protomanageri, Promenadi kampuksella). Research Questions What role does Finnish business translation play in the migration of foreignisms into Finnish if we consider translation "as a construct of solutions determined by the ideological constraints and conflicts characterizing the target culture" (Robyns 1992: 212)? What attitudes do the Finns display toward the presence of foreignisms in their language? What socio-economic or ideological conditions (Bassnett 1994: 321) are responsible for these attitudes? Are these conditions dynamic? What tools can be used to measure such attitudes? This dissertation set out to answer these and similar questions. Attitudes are imperialist (where otherness is both denied and transformed), defensive (where otherness is acknowledged, transformed, and vilified), transdiscursive (a neutral attitude to both otherness and transformation), or finally defective (where alien migration is acknowledged and "stimulated") (Robyns 1994: 60). Methodology The research method follows Rose's schema (1984: 8): (a) take an existing theory, (b) develop from it a proposition specific enough to be tested, (c) devise a scheme that tests this proposition, (d) carry through the scheme in practice, (e) draw up results and discuss conclusions in relation to the original theory. In other words, the method attempts an explanation of a Finnish social phenomenon based on systematic analyses of translated evidence (Lewins 1992: 4) whereby what really matters is the logical sequence that connects the empirical data to the initial research questions raised above and, ultimately to its conclusion (Yin 1984: 29). Results This research found that Finnish translators of the Nokia annual reports used a foreignism whenever possible such as komponentin instead of rakenneosa, or investoida instead of sijoittaa, and often without any apparent justification (Pryce 2003: 203-12) more than the translator's personal preference. In the old documents (minutes of meetings of the Board of Directors of Osakeyhtio H. Saastamoinen, Ltd. dated 5 July 1912-1917, a NOPSA booklet (1932), Enzo-Gutzeit-Tornator Oy document (1938), Imatra Steel Oy Annual Report 1964, and Nokia Oy Annual Report 1946), foreignisms under Haugen's (1950: 210-31) Classification #1 occurred an average of 0.6 times, while in the new documents (Nokia 1998 translated Annual Reports) they occurred an average of 6.5 times. That big difference, suggests transdiscursive and defective attitudes in Finnish society toward the other. In the 1850s, Finnish attitudes toward alien persons and cultures were hardened, intolerant and prohibitive because language politics were both nascent and emerging, and Finns adopted a defensive stance (Paloposki 2002: 102 ff) to protect their cultural and national treasures such as language and folklore. Innovation The innovation here is that no prior doctoral level research measured Finnish attitudes toward foreignisms using a business translation approach. This is the first time that Haugen's classification has been modified and applied in target language analysis. It is hoped that this method would be replicated in similar research in the future. Applications For practical applications, researchers with interest in languages, language development, language influences, language ideologies, and power structures that affect national language policies will find this thesis useful, especially the model for collecting, grouping, and analyzing foreignisms that has been demonstrated here. It is intended to document for posterity current attitudes of Finns toward the other as revealed in business translations from 1912-1964, and in 1998. This way, future language researchers would be able to explore a time-line of Finnish language development and attitudes toward the other. Communication firms may also find this research interesting. In future, could the model we adopted be used to analyze literary texts or religious texts for example? Future Trends Though business documents show transdiscursive attitudes, other segments of Finnish society may show defensive or imperialist attitudes. When the ideology of industrialization changes in the future, will Finnish attitudes toward the other change as well? Will it then be possible to use the same kind of analytical tools to measure Finnish attitudes? More broadly, will linguistic change continue in the same direction of transdiscursive attitudes, or will the change slow down or even reverse into xenophobic attitudes? Is this our model culture-specific or can it be used in the context of other cultures? Conclusion There is anger against foreignisms in Finland as newspaper publications and television broadcasts show, but research shows that a majority of Finns consider foreignisms and the languages from which they come as sources of enrichment for Finnish culture (Laitinen 2000, Eurobarometer series 41 of July 1994, 44 of Spring 1996, 50 of Autumn 1998). Ideologies of industrialization and globalization in Finland have facilitated transdiscursive tendencies. When Finland's political ideology was intolerant toward foreign influences in the 1850s because Finland was in the process of consolidating her nascent country and language, attitudes toward the importation of loanwords also became intolerant. Presently, when industrialization and globalization became the dominant ideologies, we see a shift in attitudes toward transdiscursive tendencies. Ideology is usually unseen and too often ignored by translation researchers. However, ideology reveals itself as the most powerful factor affecting language attitudes in a target culture. Key words Finnish, Business Translation, Ideology, Foreignisms, Imperialist Attitudes, Defensive Attitudes, Transdiscursive Attitudes, Defective Attitudes, the Other, Old Documents, New Documents. Asenteet käännösteksteissä: tutkimus Nokian vuosikertomusten kielestä. Tutkimuksen tausta Nykysuomessa esiintyy lainasanoja vieraista kielistä sekä lainasanojen ja suomenkielisten sanojen yhdistelmiä (esim. alumiinivalu). Suomen kielessä olevat lainasanat ovat toisinaan sitaattilainoja eli alkuperäisessä vieraskielissä asussaan (esim. pulp, after sales -palvelu) ja joskus taas käännöslainoja (esim. protomanageri, promenadi kampuksella), jotka siis vieraskielisestä alkuperästään huolimatta vaikuttavat kirjoitusasunsa ja ääntämisensä puolesta suomenkielisiltä ilmaisuilta. Tutkimuskysymykset Jos kääntämistä tarkastellaan tulokulttuurin ideologisten rajoitusten ja ristiriitojen määrittämien ratkaisujen tuloksena (Robyns 1992: 212), voidaan kysyä, mikä on yritysmaailman käännöstekstien rooli vieraskielisten lainojen päätymisessä suomen kieleen? Miten suomalaiset asennoituvat vierasperäisiin ilmaisuihin? Minkälaisia sosioekonomisia tai ideologisia taustoja (Bassnett 1994: 321) heidän asennoitumisellaan on, ja ovatko kyseiset taustat luonteeltaan dynaamisia? Minkälaisin keinoin asenteita voi mitata? Tämän väitöstutkimuksen tarkoitus on pyrkiä vastaamaan näihin kysymyksiin. Robynsin (1994: 60) mukaan ihmisten asenteet voivat olla imperialistisia, jolloin toiseus sekä kielletään että transformoidaan, defensiivisiä, jolloin toiseus tunnustetaan, transformoidaan ja mustamaalataan, transdiskursiivisia, jolloin suhtaudutaan neutraalisti sekä toiseuteen että transformointiin tai defektiivisiä, jolloin vieraan aineksen läsnäolo tunnustetaan ja sitä rohkaistaan. Tutkimusmenetelmät Tutkimusmenetelmä noudattaa Rosen (1984: 8) kaavaa: (a) valitaan olemassa oleva teoria, (b) jalostetaan siitä niin tarkkaan määritelty tutkimushypoteesi että se voidaan testata, (c) luodaan kaava, jonka avulla hypoteesia testataan, (d) testataan hypoteesi käytännössä, (e) tehdään yhteenveto tutkimustuloksista ja analysoidaan johtopäätöksiä alkuperäisen teorian valossa. Toisin sanoen tutkimusmenetelmän avulla pyritään valottamaan suomalaista sosiaalista ilmiötä analysoimalla systemaattisesti käännöstekstejä (Lewins 1992: 4). Tärkeimpään asemaan nousee se looginen järjestys, jolla empiirinen aineisto liittyy alkuperäisiin tutkimuskysymyksiin ja niiden kautta loppupäätelmiin (Yin 1984: 29). Tulokset Tutkimuksessa käy ilmi, että Nokian vuosikertomusten kääntäjät käyttävät lainasanoja (esim. komponentti eikä rakenneosa; investoida eikä sijoittaa) aina kun se on mahdollista ja usein ilman mitään muuta erityisempää syytä kuin henkilökohtainen mieltymys (Pryce 2003: 203-12). Vanhoissa dokumenteissa (erilaisia yritysasiakirjoja vuosilta 1912-1964; mm. Osakeyhtiö H. Saastamoisen johtokunnan pöytäkirjoja 1912-1917 ja Nokian vuosikertomus vuodelta 1946) lainasanoja Haugenin (1950: 210-31) määritelmän 1 mukaan esiintyi keskimäärin 0,6 kertaa, kun taas uudemmissa dokumenteissa (Nokian vuoden 1998 vuosikertomukset) niitä esiintyy keskimäärin 6,5 kertaa. Näin suuri ero kertoo transdiskursiivisista ja defektiivisistä asenteista toiseutta kohtaan suomalaisessa yhteiskunnassa.1850-luvulla suomalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin ihmisiin ja kulttuureihin oli nousevan kielikysymyksen myötä hyvin kielteistä ja suvaitsematonta. Suojellakseen kulttuuri- ja kieliperimäänsä suomalaiset omaksuivat defensiivisen asenteen (Paloposki 2002). Aikaisemmin ei ole väitöskirjatasolla tutkittu suomalaisten suhtautumista vieraskielisiin vaikutteisiin analysoimalla yritysmaailman tekstien käännöksiä. Haugenin luokittelua ei ole ennen muokattu ja sovellettu tulokielen analyysiin , mutta toivottavasti tätä metodia tullaan tulevaisuudessa käyttämään samankaltaisissa yhteyksissä. Käytännön sovellukset Tutkimus ja varsinkin siinä esitetty malli, jonka avulla kerätään, analysoidaan ja luokitellaan vierasperäisiä vaikutteita, tarjoaa käytännön sovellusmahdollisuuksia niille kielentutkijoille, joiden tutkimusintresseihin kuuluu kielen kehitys, ideologiat, ja kansalliseen kielipolitiikkaan vaikuttavat valtarakenteet. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää suomalaisten suhtautumista toiseuteen siten kun se näkyy yrityskäännösten kielessä vuosina 1912-1964 ja vuonna 1998. Yrityskielessä havaittavien transdiskursiivisten asenteiden ohella saattaa muualla suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyä defensiivistä tai imperialistista suhtautumista vieraiden kielten vaikutukseen. Muuttuvatko suomalaisten asenteet toiseuteen teollistumisen ideologian kehittyessä? Voiko kyseisiä asenteita tulevaisuudessa mitata tämänkaltaisilla keinoilla? Yleisemmin voidaan kysyä, jatkuuko kielen muutoksen suuntaus transdiskursiivisena vai onko odotettavissa hidastumista, ehkä jopa paluuta muukalaisvihamielisyyteen. Loppupäätelmät Suomalaisessa mediassa on havaittavissa kriittisyyttä vieraita vaikutteita kohtaan, mutta useat tutkimukset (Laitinen 2000; Eurobarometri sarja 41 heinäkuu 1994, sarja 44 kevät 1996, sarja 50 syksy 1998) osoittavat, että suomalaisten enemmistö pitää vieraita kieliä ja niiden vaikutteita rikkautena suomalaisessa kulttuurissa. Teollistuminen ja globalisaatio ovat vauhdittaneet transdiskursiivisia suuntauksia Suomessa. 1850-luvulla Suomessa vallinnut kansallismielinen ilmapiiri synnytti kielteisen asenteen vieraita vaikutteita kohtaan. Nykyaikana on havaittavissa selkeä muutos transdiskursiiviseen suuntaan. Ideologiset taustat jäävät käännöstutkimuksessa usein vaille huomiota, vaikka juuri ne osoittautuvat kaikkein tärkeimmiksi tekijöiksi tulokulttuurin asenteiden muokkaamisessa. Avainsanat: Suomen kieli, yritysmaailman käännökset, ideologia, vierassanat, imperialistiset asenteet, defensiiviset asenteet, transdiskursiiviset asenteet, defektiiviset asenteet, toiseus.